Sellainen vuosi 2017

Kirjoittamisesta vakiopaikallani terassilla ei meinaa tulla mitään. Taifuunisateitten mukanaan tuomat kummalliset minikärpäset ovat joka puolella. Hiuksissa, silmissä, tietokoneen näytöllä, viinilasissa ja jopa rintsikoissa. Ja niitä on tuhansia. Ihan helvettiä.

Mutta yritetään.

Kuva meidän naapurilähiön huikealta näköalapaikalta.

Vuosi 2017

Vuosi 2017. Uskomattoman pitkä ja silti kovin nopea. Mihin se meni? Mitä tapahtui? Oliko se hyvä, vai aivan surkea?

Ehkä lopulta kuitenkin hyvä, vaikka hetkittäin ei siltä tuntunutkaan. Paljon ehti tapahtumaan, jopa niin paljon, että piti oikeasti itsekin ruveta lukemaan blogia vuosi taaksepäin.

Koska kaikesta ei ole aikaa (eikä edes kehtaa) kirjoittaa blogiin, piti vielä selata Thaimaanrannan maalarit- Instagramiakin, jotta sai kokonaisemman kuvan. Jos et muuten vielä seuraa meitä siellä, kannattaa. Siellä ne parhaimmat valokuvat on :)

Yksi meidän suosikkirannoista Samuilla, Thongson bay.

Fisherman's village.

Thongson bay.

Vuosi 2017 piti sisällään:

Ihmisremppaa

2017 jää historiankirjoihin rasittavana hampaitten vuotena. Melkein kaikki jäljellä olleet amalgaamipaikat sanoi itsensä irti, ja lähes jokainen vei mennessään puolet hampaasta. Näitä riitti ja mahtui vuoteen kiitettävästi.

Ja jottei siinä oli tarpeeksi, pari juurihoidon tarvettakin ilmeni. Toinen kesällä Suomessa, joka johti hampaan poisvetämiseen ja toinen täällä Bangkok Hospitalissa. Samuin keikalla hammaslääkäri tarjosi tosin ensimmäiseksi botoxia toiseenkin poskeen. Vitsikäs kaveri, mutta hampaasta tuli erinomainen.

Mä pidän thaimaalaisten huumorintajusta, mutta tosikolle se ei välttämättä sovi.

Ehkä tässä sitten painetaan vuoteen 2018 ehompana kuin koskaan, sillä yksi isompikin leikkaus osui tähän vuoteen. Tämä myös Bangkok Hospitalissa. Vaikka iso leikkaus vieraassa maassa tuntui hypyltä tuntemattomaan, niin se kannatti. Ei niitä vaihtoehtojakaan tosin ollut.

Jo vuosia vaivannut ongelma jäi historiaan ja elämisen laatu loikkasi mojovan askeleen parempaan.

Rempoista huolimatta (tai niistä johtuen), oikein hyvä vuosi.

Maenam beach.

Taustalla häämöttää Koh Phangan.

Matkoja

Malesia ja sieltä Penang kuuluu pakollisiin kuvioihin. Vuoden työviisumit on haettava sieltä, kun muutakaan ei olla vielä keksitty. Penang on nähty jo sen verran moneen kertaan, että mitään erityistä hinkua ei siihen suuntaan enää ole. Paitsi että tammikuussa sinne on mentävä uudestaan. Vuoden 2017 Penangin reissu tuli vietettyä ruokamyrkytyksen kourissa.

Hong Kong x 2. Kaksi visarunia on tullut tehtyä Honkkareihin, ja toinen jokseenkin järjettömästi. Puolitoista vuorokautta Samuilta lähdön jälkeen olin jo takaisin kämpillä. Mutta ehtihän siinä käydä nauttimassa illallisen systerin kanssa.

Hämmentävä Bali. Ensimmäinen kerta Balilla koskaan, eikä reissu jättänyt kylmäksi. Odotukset olivat kovat, mutta varsinkin Balin rannat näin Samuin rantoihin tottuneille oli aikamoinen shokki. Kaikki se rannoilla seilannut muovirompe veti sanattomaksi ja teki uimisesta paikoin ällöttävääkin. Kuinka hemmetin paljon paskaa tuolla merissä onkaan? Voi meitä hyvät ihmiset!

Mutta siltikin, Balin kutsua on vaikea hiljentää. Saa nähdä löydämmekö itsemme sieltä ihmettelemästä tammikuussa uudestaan.

Suomi, Tomppa jopa kaksi kertaa. Joka kesäinen Suomen visiitti oli ilmojen puolesta sanoinkuvaamattoman säälittävä. Hytistä nyt kylmässä meren rannalla sateen vihmoessa niskaa. Ei jumaliste.

Ensi vuonna jätetään Suomi väliin ja satsataan muihin maihin. Koko porukan Suomen reissuun kuluvilla euroilla reissaa kummasti vaikka minne.

Mutta kaikkinensa ei mikään järisyttävä matkailuvuosi. Ainoastaan muutama reissu, joista vain yksi uuteen tuttavuuteen. Ensi vuodelle pitää keksiä jotain mielenkiintoisempaa.

Seminyak beach Balilla.

Muuttoja ja häätö

No mehän muutettiin. Unelmakartanosta Eurooppaan, noin niin kuin toistaiseksi. Paitsi että Eurooppa (lue Teneriffa) sai sitten kuitenkin jäädä. Ensimmäinen kuukausi Suomen Paraisilla toi niin jäätävän ikävän takaisin Samuille, että siitä ei selvitty mitenkään.

Kun me 'muutettiin' Suomeen, muutettiin ensin Tompan faijalle. Sitten Tompan mutsille, sitten Paraisille, josta Tompan faijalle, sitten Airbnb -kämppään Lauttasaareen. Siitä sitten viimein Samuille.

Oltiin firmaa ja koiria lukuunottamatta ehditty luopumaan kaikesta Samuilla. Mietittiin me firmankin myymistä, mutta ehkä myymättä jättäminen oli yksi tienviitoista, jota ei lähtiessä tajuttu.

Toinen tienviitta oli ehdottomasti laukusta löytynyt unelmakartanon avain. Siis itsehän näen tienviittoja vaikka kivissä ja männynkävyissä, mutta tämä oli jo liikaa. Oli pakko palata takaisin.

Vaikka palaaminen Samuille oli helppoa, niin uuden kodin löytäminen ei. Lähtökohtaisesti koirien kanssa asunnon saanti ei ole täällä katukoirien täyttämällä saarellakaan helppoa, eli aikaa oli varattava ihan kunnolla.

Ensimmäinen etappi Samuilla oli hotelli. Onneksi sen jälkeen saatiin toimia dogsittereinä meidän entisillä naapureilla heidän ollessaan Sveitsissä. Muuten olisi voinut tulla itku.

Ensimmäinen talonvuokraus epäonnistui koko lailla täysin. Kauan haaveiltu beach house jäi jälleen haaveeksi, vaikka ehdittiin reilu viikko sellaisessakin asua. Sitten saatiin häätö. Etkö vielä lukenut?

Voin vilpittömästi todeta, etten ehkä koskaan ole tavannut niin hullua ihmistä, kuin tämä hampaaton venäläinen. 'Tapan mielihyvin teidän koirat, niin voitte sitten jäädä tähän asumaan'. Juu, kiitos ei.

Tuosta hiukan masentuneena palattiin sveitsiläisten lukaaliin ja aloitettiin rumba uudestaan. Kunnes tielle osui viidakkotalo.

Tässä on toistaiseksi hyvä olla. Vaikka ollaankin syvällä viidakossa sinne kuuluvien käärmeitten kanssa, niin ihan heti en haluaisi vaihtaa maisemaa.

Saa nähdä mitä vuosi 2018 tällä saralla tuo tullessaan.

Rantatalon maisemaa Bophut beachillä.

Ystäviä

Vuosi 2017 ei tuonut juurikaan uusia ystäviä, mutta muutamia syventyneitä sellaisia. Moikku & Oikku, Pauliina, Rock, Sopa, Don, Brent, Ira & Harri, Sari & Mika, Pekka K, kiitos kun olette olemassa. Ja pitikö sunkin Vesa nyt jäädä hetkeksi Suomeen? Täällä kun olisi niin hyvä olla. Tulethan pian takaisin?

Paraisilla vietetty kesä oli haastava, koska kesä oli mitä oli. Mutta oli meillä mainiot mökkinaapurit. Tervetuloa Anina ja Tomppa Samuille keväällä, täällä odotellaan jo kovin.

Blogin kautta tulee myös paljon yhteydenottoja lukijoilta. Iso, iso kiitos siitä! Moni lukijoista on tullut jo hyvinkin 'tutuiksi'. Sellaisiksi ystävien esiasteiksi.

Lisäksi yhteydenpito muutamien bloggaajien kanssa on ollut ihan mahtavaa. Voisin mainiosti kuvitella itseni ystäviksi muutaman 'blogitutun' kanssa, kuten esimerkiksi Rositan ja Minnan (Australian tyttäret). Toivottavasti jonain päivänä nähdään ihan livenäkin!

Taivaan taidetta viidakkotalossa.

Oikotiellä Maenamista Lamaille kuvattua.

Yhteenveto

Hitonmoista säätöähän vuosi on ollut, yllättyikö joku? Mutta täällä ollaan taas. Näillä juurilla, joista blogi taannoin sai alkunsa.

Ehkä vähän viisaampina (ei mitenkään sanottua meidän ollessa kyseessä), mutta ainakin hemmetin onnekkaina. Jos jotain on opittu, niin se että elämä kantaa. Voi pojat se kantaa!

Uudenvuodenlupaukset

En tee yhtäkään. Elämä on yllätyksiä täynnä, eikä huomisesta voi koskaan tietää. Parempi vaan luottaa ja antaa mennä. Mikäli ei tässä elämässä onnista, niin ehkä sitten seuraavassa.

Aivan valtavan upeata Uutta Vuotta 2018 teille lukijat! Kiitos kun olette!

Ps. Jutun kuvina Thaimaanrannan maalareitten instagramin vuoden 2017 suosituimmat kuvat.


Auringonlaskua Bangrakista kuvattuna.
10

Levoton majatalo

Mä olen jo pudonnut kärryiltä tästä kaikesta. Välillä huimaa ja puuskututtaa, kun vauhti on niin kova. Ja ei, en mä niinkään ole lentänyt, vaan kaikki tämä nuoriso. Päivät, illat, jopa yöt. Aamuun asti.

Vähemmästäkin hengästyy.

Varsinkin jos välillä pitää olla myös huolissaan.

'Mitä sä nyt stressaat? Onko pakko olla koko ajan huolissaan?' No ei, mutta minkäs teet. Vuosien itsekoulutus ei ole juurikaan tuottanut tulosta. Olen ottanut välimatkaa, jotta voisin ottaa rennommin. Kuka hullu nyt tällaista mutsia kestää.

Siis siivostihan nuoriso on ollut. Yllättävänkin siivosti. Mitä nyt käyty tinder-treffeillä aamuun asti, pelaamassa bilistä, skeittaamassa autojen seassa baarielämää unohtamatta. Mainitsinko jo muuten tinder-treffit?





Juniori

Jopa perheen juniori keksi yöllisen karkaamisen. Ja siitä jos mistä saa olla huolissaan.

Onneksi juniori ei vielä ole oppinut karkailemaan oikeaoppisesti, vaan jää kiinni joka kerta. Ehkä.
Viimeistään siinä vaiheessa kun kiipeää terassille vanhempien keittäessä aamukahveja.

On meidän ilme ollut takuulla näkemisen arvoinen, kun kiinni olevan huoneen oven taakse kuviteltu juniori ilmestyy terassille. Kello seitsemän aamulla. Ai saakeli.

Eikä tämä oppi tullut villiltä nuorisolta. Juniorin yöjuoksut alkoivat jo ennen majatalon täyttymistä. Syy ei ollut siis heissä, vaan vika on meissä. Tai sitten kyseessä on teini-ikään kuuluvat peruskuviot, jotka aiheuttavat kieltämättä unettomia öitä. Mutta tähän on TAAS tultu.


Villieläimet

Viidakkotalon ensimmäinen kobra trapetsitaiteili pihan pensaassa. Kolmemetrinen kuningaskobra olisi ehkä mennyt menojaan (tai löytänyt tiensä sisälle), mutta aika säälimättömästi päättyi kärmeksen tie. Kiitos koirien.

Oltiin varmoja että näin käy ennemmin tai myöhemmin, mutta hetken sydän hakkasi ylimääräisiä lyöntejä. Jos ei tarvitsisi pelätä koirien hengenlähdön puolesta, olisi kobralle hyvin voinut antaa aamuun asti aikaa häipyä paikalta. Valitettavasti nyt kävi toisin. Se vähän surettaa jo viidakkoonkin tottunutta.

Mutta Bumba iskee silmänräpäyksessä. Säälimättömästi, pelästyen usein itsekin. Kyytiä saavat kaikki liskoista moskiittoihin. Välillä Bumba kärsii turvonneesta naamasta, kun vastapuoli on varustettu myrkyllä.

Onneksi Bumballe ei käynyt huonosti. Onneksi kaverit oli mukana jeesimässä.

Vesipeto Bumba

Blogia seuranneet tietää jo, että Boo ja Salsa rakastavat rantaelämää. Viidakkoelämän myötä rannat ovat jääneet, kun mopoilla ei ole mitenkään voinut roudata kolmea koiraa. Kahden kanssakin on omat riskinsä.

Nyt uuden auton myötä elämä muuttuu. Koirien rantapäivät kaivetaan taas historiasta, ja ensimmäinen näistä lanseerattiinkin pari päivää sitten.

Bumba ei ollut koskaan nähnyt merta, joten odotettavissa oli mitä vaan. Kun ensimmäinen kymmenen minuuttia oli aalloille äristy ja haukuttu, ei mikään pitänyt koiralasta pois merestä.

Yhtäkkiä oli vettä temmeltää mielin määrin, ja voin vannoa sen katsomisen olleen yksi huippuhetkistä myös meille ihmisille.

Perheen uusin, rescuekoira Bumba



Tropiikin ilmatrillerit

Näitä uhkia täällä riittää, mutta harvoin ne onneksi toteutuu. Viime aikoina on odotettu jos minkä nimistä myräkkää Samuille, mutta Samui on pitänyt pintansa.

Taifuuni Tembin hyytyi sekin matkalla tänne, ja nuoriso levottominen jalkoineen pääsi turvallisesti lahden yli. Onneksi. Mamma tarvitsee nyt hetken hengähdystauon.

Seuraavaksi vuorossa on Bali, ja voin villisti veikata, että sokka on irti kun ryhmä laskeutuu tropiikin yöhön.

Levoton majatalo hiljenee hetkeksi. Ehkä.

Tällaisia Balikuvia tulee toivottavasti lisää. Kuvassa Jesse.

4

Täällähän on kylmä!

Räkä valuu ja kurkun karheus lähentelee santapaperia. On Samuilla toki ennenkin sairastettu flunssia, mutta nyt täällä on ollut kylmintä ikinä. Tai ainakin kylmintä miesmuistiin.

Pohjoistuuli puhaltaa vielä ilmeisesti viikon loppuun, mikäli paikallinen puskaradio jotain tietää.  On tuntunut kummalliselta vetää pitkiä housuja jalkaan (kuka niihin vanhoihin farkkuihin enää mahtuu), ja jopa villapaitaa päälle. Onneksi meillä on varmuuden vuoksi vähän paksummat täkit, joitten alle iltaisin kääriytyä.

Siis tämähän ei ole mitään verrattuna Suomen kylmyyteen, mutta meille tropiikkiin tottuneille kaikki alle 25 astetta on kylmää. Siitä syystä flunssat sun muut riesat. Lauttoja on peruttu kovan tuulen takia ja aikamoista oksentelua on kuulemma ollut niilläkin lautoilla, joihin on kyytiin päässyt. Pohjoisten pakkasten lisäksi jopa Bangkokissa on käväisty jossain 16 asteessa. Aikamoista.

Nämä pohjoistuulet ovat kuuleman mukaan normaaleja tähän aikaan vuodesta, mutta yleensä tuulet eivät näin etelään yllä. Siksi täällä nyt kovasti yllätytään. Toivottavasti tuulet kääntyvät ja tyyntyvät pian.

Pohjoistuuli puhaltaa

Joulufiilis

Joulufiilis on hakusessa, kuten täällä aina. Kauppakeskuksissa ja marketeissa soi joululaulut, mutta kun menet samalla ostamaan varvastossuja, on joulutunnelma tingel tangeleista huolimatta aika kaukana. Tosin tiedän, että viime päivinä moni on ostellut pitkähihaista ja lahkeista rompetta varvastossujen sijaan, yllättyneinä Samuihin iskeneestä jääkaudesta.

Koska tätä nuorisoa on pitstopilla meidän nurkissa ennen tulevaa Balin skeittireissua, hairahduin ostelemaan kuuseen koristeita. Ensin siis koristeet, sitten vasta miettimään mihin ne ripustaa. Olisko palmu hyvä? No ei. 'Joulukuusi' olisi kuitenkin hyvä saada se terassin katoksen alle suojaan, ja siihen palmut tuppaa olemaan turhan korkeita.

Yhden kummajaisen sitten valitsin näyttelemään kuusen virkaa, vaikkei se pärjää ihanasti tuoksuvalle havupuulle mitenkään. Mutta tällä mennään.

Mikä lie kasvi on kyseessä?

Joulukuusi näyttää ehdottomasti paremmalta illalla.

Kiirettä tietenkin

Pahoittelin edellisessä jutussa sitä, että blogi saattaa kärsiä joulukuun hulinoista. Mutta kun saa esikoisen lähelle, ei muulla ole väliä. On juostu siellä sun täällä (yllättäen Huximamakin - siis minä - on ollut tervetullut mukaan), leffailtu The Last Jedin merkeissä, syöty, tiskattu, syöty ja tiskattu. Kertakäyttöastiat olisi kova juttu tässä komppaniassa ja kiireessä.

Boat barin keskiviikkoiset jamit näyttää olevan matkalla menestykseen. Nämä Tompan isännöimmät kinkerit ovat jatkuneet nyt nelisen viikkoa, ja jokainen keskiviikko mestoille on ilmestynyt uusia soittajia ja laulajia. Ajatuksenahan on siis saada sekä soittajia, että laulajia lavalle niin, että palkatulla house bandilla on mahdollisimman vähän töitä. Mitä vähemmän, sitä paremmin on jamit onnistuneet.

Kaikki ovat tervetulleita lavalle, joten jos jonain keskiviikkona haahuilet Samuilla vailla iltaohjelmaa, tervetuloa mukaan!

Lavalla on hyvä paistua ;)

Illallinen ennen leffaa.

Seuraavaksi jännitetään

Seuraavaksi jännitetään nuorison tulevaa Balin reissua, sillä ilman jonkinlaista jännitysmomenttia meidän elämä on jonkun muun. Agung-tulivuoren kiukuttelu ei ole jäänyt varmaan keneltäkään huomaamatta, vaikkei aihe mitään pääotsikoita tällä hetkellä synnytäkään. Jotta voi pyörähtää Suratthanin kautta Kuala Lumpuriin ja sieltä Balille, on ensin ylitettävä tuo kuohuava meri, jota siis pohjoistuulet nyt myllertävät.

Eli sen sijaan että jännitettäisiin vain pysyykö Balin kenttä avoinna, jännitetään vielä pääsevätkö kaverit lahden yli. Mutta onhan tässä vielä alle viikko aikaa tuulten tyyntyä.

Bali on nyt ilmeisen tyhjä turisteista, ja tekisi itsekin kovasti mieli nähdä saari ilman turhaa häslinkiä. Tammikuun alussa meillä on taas pakollinen viisumivisiitti Penangille, ja ajatuksena olisi yhdistää Bali siihen samaan rytäkkään. Hämmentävä Bali jätti viimeksi pahasti jotain hampaankoloon...

Seminyak beach Bali
8

Maailma on pieni

Kun nuoriso rullasi saarelle, multa loppui aika. Aivan totaalisesti. Yhtäkkiä talossa majailee kolmen sijaan kuusi, joista kolme viimeksi tullutta ihailtavalla nuoruuden innollaan sekoittaa arkirutiinit täydellisesti. Uusien asukkien myötä päälle on puettava lomamoodi, eikä se nyt varsinaisesti 'haittaa'. Mutta blogi saattaa kärsiä.

Tyypit tuli saarelle. Oikealla esikoinen Jesse.

Kitaransoittajakin löytyy, mikä ei haittaa Tomppaa. Kuvassa Miksu.

Kelit ovat olleet täydelliset. Sateista ei ole tietoakaan (ei niitä tosin kaivatakaan), ja taivas hehkuu kirkkaan sinisenä. Vähän eri meininki kuin viimeksi Jessen saapuessa saarelle pahimpaan tulva-aikaan. Usko Samuihin trooppisena paratiisisaarena palailee pätkittäin.

Aurinko toi tullessaan myös sillankorjaajat, joten elämän helpottuminen sillä saralla pitäisi tapahtua parin päivän sisällä. Mutta siitä ei voi koskaan olla varma, aika kun on suhteellinen käsite täällä.

Onneksi ilmat on olleet kohdillaan.

Pitää ottaa yhtä lungisti kuin kuvan rantakoira.

Maailma on pieni

Ennen kuin aloin itse kirjoittamaan blogia, en ollut seurannut itse yhtäkään. Nykyään seuraan monia bloggaajia lähinnä matkailupuolelta, ja useita kutkuttavia reissuvinkkejä onkin tarttunut matkaan. Reissuideapankki paisuu paisumistaan, ja kiinnostavia kohteita tippuu tiheään. Kelloon pitäisi vaan saada jostain lisää tunteja, jotta ehtisi tutustumaan edes murto-osaan kohteista.

Mikäli Samui alkaa jossain kohtaa kyllästyttämään, takataskussa on jo monta uutta kiinnostuksen kohdetta. Kiitos ulkosuomalaisille bloggaajille mainioista ideoista.

Puutarhan kukkasia.

Blogimaailma se vasta pieni onkin

Suurimpana kiinnostuksen kohteenani on ollut muut ulkosuomalaiset bloggaajat, jotka sijoittuvat ympäri palloa. Tässä matkan varrella osasta bloggaajista on tullut jo melkeinpä frendejä, vaikkei fyysisesti olla koskaan edes tavattu. Luetaan toistemme juttuja ja myötäeletään vaikeuksia, kommentoidaan ja tehdään välillä jopa yhteistyötä. Kuten esimerkiksi Matkaopas Vapauteen -blogin Rositan kanssa. Jos et ole vielä tutustunut Rositan blogiin, suosittelen. Aikamoisia irtiottovinkkejä on tarjolla mikäli starttaaminen tuottaa haasteita.

Ja mikäli mietit joululahjaideaa jollekin reissukärpäsen puremalle ystävälle, niin Matkaopas Vapauteen -blogin puodissa on tarjolla mahtavia joululahjaideoita matkapäiväkirjoista Toimistosta travelleriksi -oppaaseen, joka varmasti tarjoaa uusia ideoita omien irtiottohaaveitten toteuttamiseen. Tiedän, sillä olen lukenut kirjan kannesta kanteen.

Blogini lukijana sinulla on mahdollisuus saada kaikista tuotteista 10% alennus käyttämällä alekoodia 'Thaimaanranta'. Syötät sen vain verkkokaupassa kohtaan 'alekoodi' ja klikkaat 'käytä', niin homma toimii.

Tästä kuvakkeesta verkkokauppaan hyödyntämään tarjousta:

https://holvi.com/shop/matkaopasvapauteen/


Uutena tuttavuutena olen löytänyt Vesipuhvelipäiväkirjat -blogin, jonka toisen kirjoittajan Kaisan kanssa ollaan jo vähän viestiteltykin. Blogin pitäjät asuvat Siargaon saarella Filippiineillä, ja olen jo kovaa vauhtia tekemässä ensireissua sinne. Mun mielestä on aivan huikeata, kuinka ja millä  perusteilla 'kulkurit' sijoituskohteensa maailman laidoilla valitsevat. Meidän muutto Samuille tuntuu aika kesyltä verrattuna moniin kavereihin. 

Hauska sattuma

Yksi jo vähän vanhempi blogituttavuus on SlowDown to DownUnder- blogin pariskunta, jotka ovat reissanneet Australiassa pidemmän aikaa, ja etsivät tällä hetkellä uutta suuntaa talvisessa Suomessa.  Meillä on vähän saman tyyppinen meininki pariskunnan kanssa - kun on asunut muualla kuin Suomessa jo pidempään, maailma on pienentynyt merkittävästi. Enää ei oikeastaan huoleta se, että kyllästyy nykyiseen paikkaan, sillä aina voi vaihtaa suuntaa ja lähteä kokeilemaan jotain ihan muuta. Ilman että täytyy palata 'maitojunalla' Suomeen.

Mutta se hauska sattuma sitten; SlowDown to DownUnder- blogin Minna laittoi muutama päivä sitten viestiä, että oli törmännyt mieheeni Tomppaan. Olin hetken että, mitä ihmettä? He ovat Suomessa, ja Tomppa istuu tuossa? What?

No, Minna oli ollut Tampereella kirjastossa Rockway-studiossa 'vilaisemassa' kuinka se Paranoid nyt sitten soitetaan, ja ruudulle oli opettajan ominaisuudessa ilmestynyt - kuka muukaan - kuin Tomppa.

Ai saakeli. Maailma on pieni...

Juuri tällä hetkellä kaikki on NIIN hyvin, etten tarvitse mitään muuta. Paitsi ehkä uudet varvastossut.


* Artikkeli sisältää affiliate -linkin.
2

Kuinkas sen auton kanssa sitten kävikään?

Noin kello 13 sunnuntaipäivänä Tomppa huuteli aitojen ulkopuolelta, voisinko tulla avaamaan kulmaoven. Sähköportti ei auennut, se oli sateista johtuen vetänyt jälleen herneen nenäänsä. Vedin sadekaavun mekkoni päälle, ja juoksin avaamaan. Eihän pankin edustajaa voinut sateessa seisottaa.

Ja siellä ne seisoivat litimärkinä, Tomppa sekä pankin edustaja. Kyllä, sunnuntaipäivänä kaatosateessa. Kaikkea tässä on tullut nähtyä, jopa täällä Thaimaassa, mutta kyllä tämä tapaus pääsee heittämällä kärkisijoille. Tuiman näköiseltä maastopukuiselta mieheltä puuttui ainoastaan konekivääri.

Olin itse mielikuvitellut pankin edustajan sliipatuksi virkamieheksi, jonka kanssa istutaan alas ja juodaan kahvit.


Kun sitä vettä tulee, sitä kanssa tulee.

Mistä kaikki alkoi

Auton tarpeestahan se alkoi. Sadekausi viidakkotalon pimeillä kujilla teki siirtymisistä astetta pelottavampia (ainakin näin naisimmeiselle), joten uhkasin muutolla ellen saisi autoa. Kaksi kertaa viidakkotiellä kaatuneena en pitänyt uhkausta edes kohtuuttomana (lue täältä).

Tarkoitus oli ostaa joku halvempi pick up, sellainen joka kiipeää ketterästi talolle eikä ole moksiskaan tielle itsepäisesti sijoittuneista isoista kivenmurikoista. Niitä löytyy varsinkin nyt, kun sade on vienyt viimeisetkin hiekanjyvät mennessään.

Mutta käytetyn hyvän ja kohtuuhintaisen auton löytäminen Samuilta osoittautui haastavaksi tehtäväksi (kirjoitin siitäkin täällä). Oli siis siirryttävä koluamaan autoliikkeitten tarjontaa.

Kurja tiepahanen...

Kyllä täällä autotarjontaakin on, hinnat vaan vähän hämmästyttää.

Taas tarvittiin tulkkia

Onneksi meillä on tulkki. Tässä matkan varrella Rock on osoittautunut enemmän kuin kullan arvoiseksi. Meillä toki autetaan puolin ja toisin for free, mutta kun silloin tällöin puhutaan itsekkäistä thaimaalaisista, niin on todellinen onni omata tällaisia ystäviä.

Käytiin siis autokaupoilla (tarjonta säälittävää), mutta viimein Nathonista löytyi yksi, jossa kaveri ei väkisin yrittänyt myydä mitään. Oikeastaan tästä liikkeestä löytyi moniakin mainioita vaihtoehtoja, mutta ei siinä hintaluokassa, johon me oltiin varauduttu.

Yhden auton kohdalla Tomppa sitten kysyi farangin rahoitusmahdollisuudesta. Onnistuu kuulemma, mutta tarvitaan thaimaalainen takaaja, johon Rock välittömästi huusi hep! Ei oltu ajateltu auton hankkimista tällä tavalla, mutta oli silti järkevämpää valita kunnon auto ylihinnoitellun romun sijaan.

Ja koska Rock halusi auttaa, valinta oli selvä. Me upgreidattiin autohaave jokseenkin nopeasti ja alettiin järjestelemään asiaa.

Ihana Rock!

Kuinka homma toimi

No oikein mikään ei meinannut toimia. Maksettiin varausmaksu autosta, annettiin meidän tarvittavat tiedot ja Rock antoi omansa. Pyydettiin autoliikettä vielä fiksaamaan uudet päällysteet etupenkkeihin ja homman piti olla selvä kolmessa päivässä.

Vaan ei ollut, koska Thaimaa. Siihen meni kolme viikkoa. Monen moista säätöä, soittelua ja vähän hermostumistakin oli ilmassa. Vettä tuli taivaan täydeltä, seinät kaatui päälle ja lähellä oli jopa auton vuokraaminen, mikä olisi lohkaissut budjetista turhan siivun. Onneksi hermo piti.

Sen jälkeen kun pankin edustaja (maastopukuinen mies) oli käynyt kuvaamassa Rockin kodin ja meidän kodin, Rockin taideteoksia ja meidän firman osoitteeksi laittamaa taloa, piti rahoituspäätöksen tulla taas huomenna. Sitten ylihuomenna, sitten yhdeksältä aamulla, sen jälkeen kolmelta iltapäivällä, sitten tunnin päästä, ja viimeiseksi seuraavana aamuna kello yhdeksän. No ei tullut.

Jo silloin kun tämä maastopukuinen pankin edustaja (ilman konekivääriä) ilmestyi meidän pihalle, olin valmis puhaltamaan pelin poikki, ja riskienkin ohella tyytymään paljon halvempaan kaaraan.

Välillähän sateella liikkuminen näyttää tältä.

Viimeinkin

Tompan saa hermostumaan yhtä helposti kuin purkan lähtemään tukasta. Onneksi siippa on matkan varrella oppinut hieman pitämään puoliaan ja jopa korottamaan ääntään, sillä välillä se on tarpeen.

Koska me oikeasti tarvittiin auto, Tompan viimeinen puhelu pankkiin oli tiukka; 'kolme viikkoa on nyt kulunut, ja joko se päätös tulee välittömästi, tai me lähdetään etsimään toista autoa. Käteisellä. Piste.'

Pankkineidin vastaus tuli heti; 'selvä, tulkaa hakemaan auto.'

Kuten jokaisen puhelun jälkeen, piti kuitenkin pyytää Rockia vielä soittamaan pankkiin ja varmistamaan asia, sillä kielimuuri oli mahdoton. Mitä virkailija oikeasti tarkoitti? Oliko pankkineiti vaan pantannut vastaustaan ties kuinka monta päivää? Siis yksinkertaisesti tuleeko sitä autoa vai ei?

Ja kyllä vaan, seuraavana päivänä Tomppa, ja Rock veljenpoikineen ajoivat autoliikkeeseen hakemaan kolme viikkoa takaperin varaamamme auton.

Siinä se sitten on, meidän auto.


Autoliikkeessä auto oli koristeltu kukkasin sisältä ja ulkoa. Onnea tuomaan.

Autoa odotellessa talolle johtava ainoa silta ehti kuitenkin romahtamaan. Nyt sitten ajellaan kieli keskellä suuta, ettei pudota vasemmalle, eikä oikealle...

Oikeastaan tähän voisi lisätä senkin, että meidän valtavan suosittu sähköportti elää aivan omaa elämäänsä. Se joko jättää aukeamatta kokonaan, jolloin ei liikuta millään moottoripelillä, tai ei suostu sulkeutumaan, jolloin jokainen viidakkotienoon koira pyrkii sisälle. Ja tämä siis sen jälkeen, kun portin korjaaja kävi. Nyt ei voi syyttää edes sadetta.

Harva se päivä ollaan oltu fiksaamassa tietä.

Nyt uusin päänvaiva on tämä ainoa silta.

Lyhyt info farangille auton hankintaan rahoituksella:

Tarvitaan:
  • 1 paikallinen takaaja (raha-asiansa kunnialla hoitanut)
  • 3x sen verran käsirahaa, kuin thaimaalainen joutuu maksamaan, eli noin 20% auton hinnasta.
  • kaiken maailman firman papereita, työlupia, sekä paikallisen takaajan firman papereita
  • 6 kuukauden tiliotteet sekä takaajalta että farangilta (ja jos et vielä tiennyt, me 'valkolaiset' ollaan niitä farangeja)
Eli ei se rahoitus ihan helposti tule, mutta on se mahdollista. Toisaalta ymmärrän ongelman, sillä Suomessa tarkistetaan luottotiedot ja asia on selvä. Täällä ei voida tarkistaa luottotietoja meistä ulkomaalaisista, joten kelpoisuus on selvitettävä jotenkin muuten. Esimerkiksi näin, kuten yllä kirjoitin.

Jos meillä nyt joku lyhennys vaikka hieman myöhästyy, mahtaako maastopukuinen kaveri ilmestyä pihalle sen konekiväärin kanssa? Kukas sen tietää?
10

6+1 tsekkaamisen arvoista kohdetta Maenamilla

Maenam? 14 vuotta reissuja Samuille, eikä me tiedetty Maenamista juuri mitään ennen kuin muutettiin tänne. Veikkaan että monelle muullekin Samuin matkaajalle on käynyt näin. Paitsi ehkä reppureissaajille, sillä verrattuna moneen muuhun rantaan Samuilla, Maenamin kuvankauniilla biitsillä majoittuu vielä hyvinkin halvalla.

Ja biitsi on kyllä aivan mieletön. Pitkä, rauhallinen kaunotar ilman turhaa häslinkiä.

Me ollaan asuttu Maenamissa nyt  alle kaksi kuukautta, joten paljon on seudulla vieläkin koluttavaa. Mutta tässä omasta mielestäni 6+1 tsekkaamisen arvoista kohdetta Maenamilla:

Chillaamaan, chillaamaan

1. Maenamin ranta

Kuusi kilometriä vaaleankeltaista hiekkaa sopii loistavasti vaikka lenkkeilyyn, makoilemisesta nyt puhumattakaan. Eikä kukaan tule häiritsemään. Paitsi ehkä muutamat lupsakkaat rantakoirat. Verrattuna esimerkiksi Bophutin rantaan, Maenamin rannalta löytyy vielä monia halpoja ja persoonallisia ruokapaikkoja, joten nälissään ei auringonpalvonnasta tarvitse kärsiä. Mutta ravintoloita ei ole vieri vieressä, joten älä jätä lounaspaikan etsimistä siihen hetkeen, kun verensokeri romahtaa ja hermot alkaa kiristymään. Huippuranta myös uimiseen.

Yksi Samuin kiistämättä hienoimmista spoteista on muuten W Koh Samuin ranta, jossa kannattaa pyörähtää vaikka drinksuilla. W Koh Samuin maanantaiset leffaillat (screeniltä) ovat olleet tässä sadekaudella kortilla, mutta mikäli ne palaavat ohjelmistoon, otetaan se myös meille ohjelmistoon.

Siellä sen Koh Phangankin kurkkii

Todella sympaattisia halpoja ruokapaikkoja.

W Koh Sasmuin täydellinen rantaspotti

2. Samui Disc Golf

Hemmetin hauskaa puuhaa vaikka koko perheelle, vaikkei lajia olisi koskaan kokeillutkaan. Edullinen, eksoottinen mutta haastavakin tarpeen vaatiessa. Olen muuten kirjoittanut paikasta täällä. Samui Disc Golf on auki joka päivä klo 9-18 (säävaraus, ja kannattaakin tsekata heidän Fb-sivuiltaan), mutta maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 15-18 kenttä on varattu liigakisoihin. Jos pokkaa riittää, voi sinnekin toki mennä. Huhut kertovat Tompan kirjoittavan aiheesta artikkelin pian.

Samui Disc Golf

3. Kitesurfing, kiteboarding (leijalautailu)

Nämä on niitä juttuja, jotka kuuluu siihen' pakko kokeilla joskus' -kategoriaan. Siis mulla, ei teidän ole pakko. Mutta mikäli hotsittaa, Maenamin ranta on se kohde. Maenamilla sijaitsee saaren vanhin kitesurfing -koulu Koh Samui Kiteboarding, jossa voi käydä aiheesta lyhyemmän, tai jopa neljäpäiväisen kurssin sertifikaatteineen. Paras aika kitesurffingille Samuilla sijoittuu marraskuusta helmikuulle, jolloin odotettavissa on edes jonkinmoisia tuulia.

Kunhan mä saan ton nuorison pian saarelle, niin eiköhän tämäkin asia saada ruksatuksi bucket-listalta.

4. Tree Bridge Coffee, cable ride, zipline (vaijeriliukua)

Sori että hehkutan tätä paikkaa taas (voit lukea jutun täältä), mutta minkäs teet. Huikeat näköalat, polvia tutisuttavaa tekemistä, humoristinen henkilökunta, ja bonuksena vielä Secret Falls -vesiputous. Vaikka menisikin pupu pöksyyn eikä vaijeriliusta tulisikaan mitään, aina voi nauttia maisemista ja vesiputouksesta.

Itse asiassa tässä meidän naapurissa on myös toinen vaijeriliukua tarjoava firma Canopy Adventures (Samuin ensimmäinen), ja nämä tosiaan ovat lähes samoilla mestoilla. Canopyyn mentäessä ajaa muuten meidän talon ohi, ja voin nyt ainakin viime päivien perusteella sanoa, ettei yksikään auto pääse tällä hetkellä perille. Sen verran on sateet kolhineet meidän tietä ja vieneet ainoasta sillastakin suurimman osan mennessään. Ja ennen kuin sateet vähän hellittää, ei mitään ole tehtävissä.

Mutta oikein mukavia heppuja löytyy Canopyltakin, heitä tässä on jokainen aamu koiralenkillä moikkailtu.

Tree Bridge Coffee

Sinne vaan keikkumaan!

5. Treehouse Silent Beach

No kun tämäkin mystinen paikka vei mennessään, niin hehkutanpa vielä (viimeksi hehkutin täällä). Todella sympaattinen pieni resortti beachillä, ihan vaikka majoittumiseen. Jos ei muuten nappaa, käy edes lounaalla tai auringonlaskun drinksulla. Lupaan ettet pety. Ja follow the flowers!

6. Shortcut to Lamai

Aivan ehdottomasti kannattaa kurvailla tämä näköalatie Maenamilta Lamaille! Tietä voi kutsua vaikka onnellisuuden tieksi, sillä toisinaan kun mieli on matalalla, riittää kun ajaa tämän reilun puolen tunnin matkan saaren ykkösmaisemissa. Eipähän harmita sen jälkeen.

Kun löydätte Maenam soi 1 (siellä myös shortcut kyltti), niin siitä vaan matkaan kohti Lamaita. Reitistä juttua täällä. Jos aikaa löytyy, kannattaa myös seurata vesiputouskylttejä. Täällä nimittäin lymyilee oma putoussuosikkini.

Onnellisuudentien mielenkiintoinen kirjakauppa/ravintola

Ja suosikkiputous

+1. Maenamin iltamarkkinat

Samuilla suositut kiertävät iltamarkkinat ilmestyvät torstaisin Maenamille. Verrattuna esimerkiksi Fisherman's villagen perjantaimarkkinoihin, Maenamilla ei tarvitse läkähtyä väenpaljouteen. Tilaa hengittämiseen ja shoppailuun löytyy, mutta myyjämäärä ei yllä Fisherman's villagen tasolle. Eikä siis myöskään asiakasmäärä. Maenamin markkinat voisi olla enempi rauhaa rakastavalle juuri sopiva.

Tässä nämä tällä hetkellä. Kunhan tämä sadekausi hellittää otettaan, niin lupaan Maenamistakin lisää vinkkejä.

Seuraavaksi kerron teille mielenkiintoisista kiemuroista auton hankkimiseen liittyen. Ne onkin sen verran kummallisia, ettei melkein itsekään uskoisi todeksi.

8
Back to Top