Helvetin perkeleitä ja irtiottoja

Remppa etenee säälittävän hitaasti. Kun ei ole aiemmin tällaisia puurtanut, uuden opettelu ottaa aikansa. Ja välillä musta oikeesti tuntuu, että koko touhu menee takapakkia.

Remppa on kuitenkin siirtynyt lattiasta jo seiniin ja kattoon. Tomppa yrittää koolauksilla suoristaa seiniä ja meikäläisen rastiksi on jäänyt vanhan lautakaton putsaaminen raoista putoilevista kivistä ja ihan helvetillisistä nupinauloista.

Naulat itsessään on aika söpöjä pikkuruisia, mutta ne on ihan saakelin teräviä (kantapää kiittää) ja niitä on jäätävän paljon. Näillä nauloilla on nimittäin kiinnitetty aiempi pinkopahvi kattoon ja varmistettu vielä varmistamisen jälkeenkin, että se myös pysyy siellä.

Kun roikkuu päivästä toiseen jotenkin puolittain tasapainossa tikkaitten päällä nauloja irroittamassa, tietää illalla ja vielä kaksi päivää sen jälkeenkin tehneensä niin. Kädet ylöspäin on muuten ehkä v#ttumaisin asento näpertää jotakin, mutta minkäs teet. Tällaisia nauloja varten on kyllä ihan oma työkalunsa (en tiedä onko sillä joku nimikin), mutta kaveriksi tarvitaan vielä kuitenkin vasara, jolla saa hakattua työkalun naulan hatun alle.

Tomppa on ehtinyt kiroamaan vinot seinät moneen kertaan. Jos me suoristettaisiin seinät ihan viivasuoraksi, uppoaisivat ovet ja ikkunat jonnekin koolinkien uumeniin. Se taas tietäisi vähintään ikkunaremppaa, ja arvaatte varmaan ettei se ole toivelistalla nyt ainakaan ykkösenä.

Joten vähän ohitellaan työnjohtajan ohjeita ja vedetään mutkia suoriksi. Kunhan nyt saadaan seiniin vähän vällyjä ja tuulen suojaa, niin ei kai kukaan huomaa jotain millin (lue senttien) heittoja seinien suoruudessa?

Eihän?

Talon julkisivussa ei muutoksia
 
Muistuihan toi sirkkelöintikin mieleen, kun vähän harjoitteli

Mulla on ihana omppupuu

Joka on osoittautunut aikamoiseksi aikasiepoksi sekin.

Omenapuun alla kynttilän valossa vietetyt illat on olleet mun toivelistalla varmaan aina, ja se onkin ollut ihan huippua. Nyt ollaan kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että puun alla istumisessa on enemmän riskiä kuin liikenteessä.

Kuka olisi voinut tietää, että puu tunkee omenaa kokonaiselle komppanialle joka päivä. Ja siis nyt puhun vain niistä ompuista, jotka kaikkien iloksi putoavat  milloin mihinkin; lautaselle rikkoen sen, illallisvieraan viinilasiin pilaten valkoiset vaatteet, tietokoneen näppikselle lamauttaen koneen, tai vaikka puhelimen näytölle rikkoen sen.

Toi voisi tapahtua ihan oikeastikin, mutta onneksi nämä ovat vielä näitä superhuolehtijan ennakointeja ja viisaasti ollaankin siirrytty muualle ja annettu puuvanhuksen heitellä pommejaan ihan rauhassa.

Näitä pommeja riittää. Ja vaikka kuinka olen kylille huutanut, että tulkaa nyt ihan oikeasti hakemaan piirakkatarpeita, aika hiljaista on ollut. Tänään kävi ensimmäiset (työnjohtajan vanhemmat) tyhjentämässä edes hieman, samalla kun antoivat puuvanhuksen hoitoon ja leikkaukseen oikeita ohjeita.

Jos kantaa peuroille 6 ämpäriä päivässä, omenaa tulee helvetisti

Helvetin hirvikärpäset!

No nyt! Nämä ne vasta onkin yhtä helvettiä. Me ollaan aina tykätty sienestää, ja ollaankin pitkin kesää etsitty joka kiven ja kannon välistä, josko jostain pilkistäisi joku kanttarellikin.

Mutta ei, kuivaa on ollut.

Nyt kun niitä kanttarelleja ja kaiken maailman tatteja löytyisi, on hirvikärpäset vallanneet metsät ja peltojen reunukset. MIHINKÄÄN ei pääse niitä karkuun, eikä mikään huppu - tai vaateviritys estä niitä sotkeutumasta hiuksiin ja vaatteitten alle.

Kemiönsaarella näyttäisi asuvan vakituisesti noin 7000 ihmistä, ja tiedättekö mitä? Hirviä täällä on kuulemma jokaiselle asukkaalle vähintään yksi, eli yli 7000. Ja näytänkö mä hirveltä jostain vinkkelistä, vai mikä on, kun jokainen päivä saa koiralenkkien jälkeen kaivaa sen kymmenen niljakasta kropasta.

Mä olen niin loppu noihin perkeleisiin.

Joten pitäkää tunkkinne ja sienenne! Mä jään venaamaan pakkasia ja suppilovahveroita.

Metsästä löytyy vaikka mitä

Irtiottoja

Kun oikein ottaa aivoon, me otetaan hatkat. Vielä ei voi lähteä nauttimaan etelän hedelmistä, mutta silloin kun nupinaulat, liiat omenat ja helvetin hirvikärpäset ottaa riittävästi nuppiin, me lähdetään viskomaan kiekkoja puihin.

Ja silloinkin kun aurinko paistaa, tai on lämmintä. Tai kun muuten vaan tuntuu siltä...

Välillä pitää vaan nauttia. Kiitos Ira ja Harri!

Ja kiitos Beck aamiaisesta...

Siis kattokaa mikä huvila! Vähänkö ihana..


4

Pelastetaan vanhojen talojen omistajat

Ai te ootte ne tyypit, jotka osti sian säkissä?

- nauroi pihatielle komean moottoripyöränsä kanssa pysähtynyt herrasmies.

Jaahas, vai on sana kiirinyt?

Kuulemma oli.

Mutta siis, yllättävän kansainvälistä porukkaa tämänkin tien varrella majailee. Siinäkin kurvissa, josta tämä ruotsissa laskujaan maksamassa käyvä herrasmies omistaa töllin, on naapurissa saksalaisia.

Ja vähän matkaa tänne meille päin asuvat tietenkin "kuuluisat" Thaimaanrannan maalarit. Niin ja asuvathan töllin edelliset omistajatkin Briteissä.

Ehkä me sovitaan tähän kuvioon mainiosti. Vaikka kemiönsaarelaiset ovat sisäänpäin lämpeävää porukkaa (ruotsalaistuneen herrasmiehen mukaan), niin onhan täällä meitä muualta tulleitakin jonkinmoinen nippu.

Mielenkiintoinen paikka, mielenkiintoista porukkaa.

Kaikki miljoon pikkunaulaa pitää saada katosta irti ennen maalausta.

Pelastetaan vanhojen talojen omistajat

Jo silloin kun tällainen oma paikka oli vasta etsinnässä, liityin kaikkiin mahdollisiin FB -ryhmiin, josta oma tölli voisi löytyä.

Ja sitten piti jo ennakkoon liittyä ryhmään, jossa "Pelastetaan vanhoja taloja", olinhan päättänyt jonkun vanhan talon lankeavan meidänkin pelastettavaksi.. Tämän jälkeen oli tietenkin luonnollista liittyä myös "Pelastetaan vanhat kasvit ja puutarhat -ryhmään", sillä eihän nyt taloa ilman puutarhaa.

Sittemmin sarja on jatkunut "Sisustetaan vanhoja taloja" -ryhmällä", ettei nyt vaan tekisi mitään kardinaalimunauksia tölliä sisustaessa. Huh, sehän kamalaa olisi.

Huvittavin näistä kaikista ryhmistä on kuitenkin "Pelastetaan vanhojen talojen omistajat" - vertaistukiryhmä suuruudenhulluille ihmisille jotka uhraavat elämänsä vanhassa talossa elämisen unelmalle.

Tähän ryhmään me nyt ainakin kuulutaan, sillä kuten ruotsalaistunut herrasmies totesi

täytyy olla aika hullu ostaessaan sian säkissä.

Ja tiedoksi vielä sinkuille; sellaisiakin FB -ryhmiä löytyy kuin "Pelastetaan vanhojen talojen naiset (vertaistuki-, tiedonjako- ja tsempitysryhmä naisille, jotka ovat syystä tai toisesta päätyneet vanhojen talojen yksinhuoltajiksi), Vanhoja taloja rakastavat sinkut" ja "Vanhojen talojen sinkut ja kinkut".

Eli ei tässä ihan ainoita olla, joilla viiraa vähän päässä. Vertaistukea on tarjolla joka lähtöön. Olit sitten sinkku tai kinkku, tai muuten vaan pöljä - vanhojen talojen pihapiireissä pyörii pelastajia.

Jos ei remonttia, niin sitten muuta tuunausta. 10 euron arkku :)

Vintistä löytyneitä pinnatuoleja pitää myös fixata.

Keittiöremontti

Voisi se nopeamminkin edetä, mutta on meillä sentään lattia!

Ei enää koskaan sisätiloissa hiekan seassa rämpimistä (ainakaan keittiössä), ja ette muuten usko miten hyvältä se tuntuu. Hiekkapölyn hengittäminen päivästä toiseen alkoi saamaan jo sen verran paniikinomaisia tuntemuksia, että reissupaku meinasi päivänä jos toisenakin startata pihalta.

Mutta me ei saakeli luovuteta!

Tää valmistuu vielä. Ainakin keittiö. Ja eteinenkin vähintään sen verran, että tarkenee tulevan jääkauden. Sehän on tulossa just?

Joku masokistinen fiilis iskee aina, kun näkee peltojen yllä muuttolintuparven;

Siinähän pakenette - me kyllä kestetään tämä talvi täällä!

Havuja perkele!

Lattia pahimmillaan

ja nyt. Tähän vielä hionta ja maalaus

Kaatunut omppupuu jaksaa sekin tuottaa omenaa :)
4

Vähintään vanhaa sen pitää olla

Olen haaveillut mummonmökistä niin kauan kuin jaksan muistaa. Sellaista kesäpaikkaa tässä on etsittykin viimeiset kolme vuotta, kunnes viimein natsasi.

Meidän tölli ei ole kartano (olisikin!), mutta vanha kuitenkin. Alkuperäinen osa eli tupa on rakennettu 1880, ja tämä tupa on ollut remontin alla nyt jo reilu kuukauden. Voit lukaista remonteista vaikka täältä ja täältä.

Esikoinen kysäisi kerran alakouluikäisenä

-äiti, onko teidän pakko olla näin hippejä?

Se huvitti meitä suuresti. Siinä oli nimittäin totuuden siemen; eräänlaisia hippejähän me ollaan. Vähintäänkin elämäntapasellaisia, vaikka esikoinen silloin tarkoittikin kämpän sisustusta.

Olen silti aina haaveillut antiikkihuonekaluista. Vähän sellaisella diy-meiningillä meidän huusholleja on aina sisustettukin - halvalla on hankittu jotakin, jota on sitten tuunattu omaan makuun sopivaksi.

Mutta nyt kun on vanhempi tölli kyseessä, sisustuksen olisi tarkoitus olla vanhaa ja vähän sitä sun tätä. Siksi pitääkin koluta antiikkikirppiksiä ja vanhan tavaran kauppureita. Taalintehtaan Ekocenter me tongitaan noin kerta viikkoon, mutta nyt löytyi pari uuttakin tuttavuutta.

Toinen näistä paikoista on vähintäänkin "mielenkiintoinen":

Rakennusapteekki

Kaikki on niin sievää<3

Rakennusapteekki & Varaosapankki Billnäs

Me ollaan vielä vähän pihalla miltä tölli loppupelissä tulee näyttämään - edes keittiön osalta - joten inspiraatiota ollaan haettu sieltä sun täältä. Kuten Rakennusapteekista ja Varaosapankista.

Tarkoitus oli löytää vanhoja ikkunoita (ideasta kerron myöhemmin lisää), joten marssin Billnäsissä sijaitsevaan Rakennusapteekkiin.

Ihana paikka, mutta esimerkiksi pellavaöljymaalien ja käsinmaalattujen kaakeleitten lisäksi Rakennusapteekin tuotannosta suurin osa on nimenomaan vanhoihin taloihin sopivaa uutta tavaraa. Ei siis aidosti vanhaa joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Ja pinkan pitää olla kohtalaisessa kunnossa, mikäli suunnittelee ostosreissua tänne.

Rakennusapteekista löytyy kuitenkin vaikka mitä ihanaa; uuninluukkuja, keittomaaleja, valaisimia ja vaikka niitä käsinmaalattuja kaakeleita. Eniten rakastuin noihin kaakeleihin, mutta hintoja selatessani päätin ottaa härkää sarvista ja yrittää maalata kaakelini itse. Aikaahan on, hahahhaa!

Lupaan palata tähän kaakelinmaalaus -projektiin vielä myöhemmin.

Muutama sata metri Rakennusapteekista sijaitsee kuitenkin Varaosapankki (joka on osa Rakennusapteekkia), ja heiltä löytyykin sitten upeita vanhoja ikkunoita, peiliovia, valurautatuotteita, kaakeliuuneja, jne.

Kun Varaosapankki avasi ovensa vähän myöhässä klo 12 jälkeen, olin ensimmäisenä jonossa. Ja sain ehkä juuri siitä syystä ensiluokkaista palvelua. Monia hyviä ikkunoita ja ovia olisi löytynyt, mutta jätin ne vielä hankkimatta. Sen verran meillä suunnitelmat elää, eikä mikään ole vielä kristallinkirkasta.

Rakennusapteekissa ja Varaosapankissa kannattaa ehdottomasti pyörähtää vähintäänkin Billnäsin upean ruukkiympäristön vuoksi.

Kattokaa mitä tapetteja!

Varaosapankin ovi -ja ikkunavalikoimaa

Mielenkiintoinen Tjuda Skola

Tässä eräänä kuumana kesäpäivänä nappasin Pauliinan mukaan ja ajelimme lähistöllä sijaitsevalle Tjuda Skola -antiikkikirppikselle. Matka meinasi kylläkin tyssätä jo heti Tjuda Skolan portille siellä olevien kylttien takia.

Pakko myöntää, ettei yksikään ohjekyltti kutsunut astumaan yhtään peremmälle. Vai mitä sanoisit näistä;

- Kaikki omat lemmikit jätetään autoon!!! Jos lemmikkisi ei halua odottaa autossasi sillä aikaa kun vierailet Tjuda Skolanissa, tervetuloa seuraavalla kerralla kun pystyt jättämään lemmikkisi kotiin.

- Liiku rauhallisesti, kaikki hyppääminen, juokseminen ja heiluttaminen on kielletty.

- Tavaroihin saa koskea ostotarkoituksessa, muussa tarkoituksessa maksat 1€/kosketus.

- Mahdollisesta järjestyssäännön rikkomuksesta maksat alkaen 25€/henkilö (+ tapahtunut vaurio/ menetetty työaika).

Siis kamoon?! Pauliina totesi heti kyltit luettuamme, että hän ei taloon tule.

Mutta sain kuitenkin ylipuhutuksi.

Tjuda Skola on siis myös koti, kaunis vanha talo.

Pelottavat säännöt

Tjuda Skolanista löytyy kyllä kaikkea. Ihania senkkejä, emännän kaappeja, tekstiileitä, astioita ja muita nippeleitä oli lattiasta kattoon. Myös niitä vanhoja ovia ja ikkunoita. Hinnat oli kyllä kovia, mutta ehkä juuri sellaisia joita ihmiset suostuvat maksamaan. Minä en.

Mielenkiintoisin osasto paikassa oli "Omantunnon teltta". Ihan antiikkia ei teltasta löytynyt, mutta kaikkea vanhaa maan ja taivaan väliltä. Ja todellakin, hinnat omantunnon mukaan. Teltassa oli boxi johon voit jättää käteisen, mikäli teltasta jotain tarttuu käteen.

Itse ostin pelargoniaa varten jalallisen valurautapannun ja sain kaupan päällisiksi omantunnonteltasta kaksi nojatuolia.

Eli ensijärkytyksestä selvittyämme, palvelukin pelasi ja oli jopa huumorintajuista.

Ehdottomasti käymisen arvoinen mesta pelkästään vanhan miljöön takia. Ei siis kannata pelästyä heti portilla komeileviin sääntöihin, vaan mennä rohkeasti peremmälle.

Tjuda skolan tarjontaa

Omantunnon teltta

Kaikenlaista rompetta on tarjolla

Kesäpäivän voi viettää näinkin :)

6

Keittiöremontti osa 4 - toimitetaan viinipullon kera

Tyyni ja rauhallinen hetki. Vain tikan naputus keskeyttää haavan lehtien havinan.

Elokuun aurinko lämmittää vielä, kun peuraperheen korvaparit pilkistävät kuivuneen viljapellon seasta.

On vain luonto ja me.

Ja sitten mä herään. Sillä totuuden nimissä, tuollaiseen zen-tilaan ei meillä päästä ikinä.

Ihanat elokuun illat!

Vipinää ja säpinää riittää

Ihmisiä lappaa tiuhaan tahtiin.

Käy porakaivon toimittajaa, paloautoa, hinausautoa, työnjohtajaa, Tapsaa, Helsinki -päädyn Anjaa kahvikutsuineen, remonttiapua Samuilta, ja vieraita jopa Sveitsistä - viskipullon kera tietty. Sveitsivieraan jälkeen oli pakko kurvata Taalintehtaan Ekocenteriin viskilasihankinnoille, sillä vaikka meidän piharakennuksesta löytyykin kaikenlaisia aarteita, niitä sieltä ei sentään löytynyt.

Meidän viljelijän vanha isäpappa kävi kertomassa mistä tontilla löytyy kalliota (porakaivoa varten) ja että hänellä olisi käyttöä meidän purkamille karmeille mineriitilaatoille. YESH!!

Viime viikkoina elämä on ollut siihen malliin sosiaalista, että mukana ei meinaa pysyä millään. Ja tällaisen erakon on pitänyt välillä käydä meditoimassa (lue puhaltelemassa) ladon takana.

On tuotu vettä, ja sitten on tuotu lankkua - viinipullon kera tietenkin. Sitten on tuotu lapioita ja moukareita - "sä voit pitää sen" - meiningillä. Siis ihan oikeasti, tässä ei edes taivu niin syvään kiitosniiaukseen, kuin olisi kohtuullista.

Eilen kesken maalaushomman musta Honda kurvasi pihaan tuliaisinaan itsetehtyä ruusu-minttu -kasvovettä. Siis oikeasti, voitteko kuvitella!

Joten vielä kerran ja taas uudestaan - tackar o bockar Petsku, Pauliina, Tomppa, Tosse, Beck, jne jne. Tupareita joudutte kyllä vielä tovin odottamaan, ettei tarvitse ryypiskellä keskeneräisen rossipohjan päällä.

Meillä on kuulkaa käynyt jos minkämoista kaaraa pihalla

Ai niin se keittiöremppa...

No niin asiaan. Jos haluatte lukaista edellisen remppapostauksen, se löytyy tästä linkistä.

Rehellisesti, tämä vaihe remppaa on ollut hidas ja RASKAS. Raskas siksi että kaikki tapahtuu niin hitaasti. Koska me ollaan remppahommassa (vielä) lähes tumpeloita, roikutaan pitkälti meidän työnjohtajan aikatauluissa. Ja siinä vasta täystyöllistetty kaveri onkin.

Onneksi ei olla saatu vielä potkuja, ja kaveri jaksaa kaikkien muitten hommiensa päälle sännätä välillä tännekin. Ei auta kuin olla nöyrä ja hemmetin kiitollinen.

Lattia avattiin siis viimein ja alahirsissä löytyi lisää lahoa.Ylläääriii! Mutta taas, kun ensijärkytyksestä selvittiin, tilanne ei näyttänytkään niin pahalta. Emme siis kaikista kammokuvista huolimatta sittenkään joudu kengittämään taloa uudestaan. Tai vielä pahempi - vetämään moottorisahalla 50% veks.

Multipenkki on purettu ja lattian alla ollut "viinikellari" täytetty multipenkin kivillä ja soralla. Aarrearkkua lattian alta ei valitettavasti löytynyt.

Vanhat lattialankut on putsattu ja jonain kauniina päivänä niistä rakennetaan uusi lattia. Tällä hetkellä on menossa rossipohjan teko, joka sekin on ihan hyvällä mallilla.

Ja jossain helvetin mielenhäiriössä keittiöremontti sai sivujuonen ja laajeni toiseen yläkerran huoneista...

Ette muuten usko mikä fiilis oli, kun purkamisen sijaan päästiin vihdoin rakentamaan!

Me happy!

Multipenkki

Tästä alkaa lattian rakentaminen

alkavaa rossipohjaa pukkaa

Syksy tulloo!!!

4

Mähän elän jokaisen teinin unelmaa...

Mähän elän jokaisen teinin unelmaa
- totesi juniori, kun ääni vähän väristen yritin udella pärjäämistä.

Mutsi ei nyt ainakaan ole varma omasta pärjäämisestään, kun pahnan viimeinenkin poikanen starttasi pesästään. Se on kuulkaas aika karmeata.

Eikös me aivan juuri vasta naurettu litran pullon mittaisen kaverin lausahdukselle;

ei mitään hätää äiti - mä oon niin tasanen jätkä.

Mihin nämä vuodet katoaa? Varastaako niitä joku?

Kuinka toi jäppinen voi olla jo tuon ikäinen, kun itsekin vasta kipuilen sellaisten asioitten parissa, kuin mitähän minustakin tulee isona.

Mummo??? KÄÄK!!!

Toivottavasti ei ainakaan vielä miljoonaan vuoteen. Maailmaa ja muuta sen sellaista täytyy vielä tutkia itse kunkin.

Joten mister aika, sovitaanko että hidastat hieman?

Tomppa ja Miska Balilla

Miska ja koiranpentu Samuilla

Isolla kirkolla

Pari päivää olen nyt viettänyt akselilla Hki-Espoo. Hankkinut tarpeellisia tavaroita, täyttänyt ruokakaappeja, virittänyt verhoja liian korkealle, opettanut kuinka toimii uuni ja pesukone.

Ja kuskannut jäppistä uuteen opinahjoon. Olisi se itsekin siitä toki selvinnyt, mutta nämä kaksi aamua halusin omia itselleni.

Onneksi oli suhteellisen kiire, muuten olisin romahtanut ikävästä. Kuten silloin kun esikoinen tekstiviestillä ilmoitti muuttavansa tyttöystävänsä kanssa omaan kämppään.

Nämä on näitä hetkiä, joiden tietää tulevan, mutta joihin ei sitten kuitenkaan ole mitenkään valmistautunut.

Hesassa ollessani sain varastettua esikoiseltakin lounaan verran aikaa. Vaikka ollaan useinkin viestein yhteydessä, mikään ei ole parempaa kuin päästä hengittämään samaa ilmaa. Ja halaamaan pikaisesti nähdessä ja erotessa.

Tsemppiä murut!

Yritän nyt kovasti pitää itseni kurissa, etten soittelisi joka hetki. Ainoastaan aamulla tarkistaakseni että olet herännyt kelloon ja ehdit kouluun.

Niin ja illalla toivottaakseni hyvät unet ja kehottaakseni ajoissa nukkumaan. Ja ehkä päivälläkin kysyäkseni missä meet.

Ja ja ja...

I miss you babes!

Miska ja Tomppa Balilla

Esikoinen kavereineen Samuilta lähdössä maailman ääriin

4
Back to Top