Keittiöremontti osa 6 - perjantai 27.9.2019

Heinäkuun 7. päivä 2019 julkaisin keittiöremontti osa ykkösen.

Sinä päivänä toivonrippeet pikaisesta fiksaushässäkästä oli hyvinkin jo karisseet. Edessä ei ollut mitään "viinilasi kädessä ja pensseli toisessa" -lomailua, vaan mittava urakka, joka kaiken lisäksi paisui homman edetessä.

Ehkä se yleensäkin menee niin (en tiedä kun en ole ennen remontoinut vanhaa taloa), että työmäärän edessä ensin iskee paniikki. Jossain kohtaa siitä eteenpäin onkin sitten jo valmis iskemään hanskat tiskiin.

Mutta sitten, muutaman päivän puhisemisen jälkeen valo pilkottaa taas risukasaan, ja kaikki tuntuu jälleen mahdolliselta.

Näin se osapuilleen meni.

Summa summarum, keittiö revittiin täysin rungolle. Muutama viikko tepasteltiin ihan maapohjallakin metrin alempana kynnyksistä, mutta onneksi oli lämmin. Vanhan ajan multipenkki muutettiin tuulettuvaksi rossipohjaksi ja eristettiin. Vähän harvahampailta näyttävät 1880 -luvun hirsiseinät levytettiin uudestaan. Tuvan ainoa sisäseinä oli tarkoitus jättää hirrelle, mutta se vasta harva olikin. Joten noup.

Vanha lautalattia naputettiin takaisin paikoilleen, hiottiin ja maalattiin. Levytetyt seinät maalattiin (tarkoitus oli laittaa tapetti, muttei kylmän tultua ehditty pohtimaan sopivaa), vanhat kattolankut hiottiin ja maalattiin, samoin kattoparrut (paitsi ettei tietenkään maalattu). Katosta tuli oikein sievä, vaikka itse sanonkin.

Kolme kuukautta puurtamista yhden pienen tuvan kimpussa, ja voitte olla varmoja että välillä hermot paukkui komeasti. Onneksi Tomppa on tollainen "tasainen jätkä" - itsehän en ole - sillä Tompan tasaisuudella me varmasti vältyttiin pahimmilta törmäyskursseilta.

Salsa löysi uudesta keittiöstä heti paikkansa.

Perjantai 27.9.2019

Aurinkoisena perjantaipäivänä 27.9.2019 klo 10.00 putkimies kaikkine hymykuoppineen kurvasi pihaan. Siitä pienen hetken päästä saapui myös sähkäri.

Oltiin aamun ensimmäisinä tunteina ehditty kantamaan tupaan sähköhella, astianpesukone, kattilakaappi ja tiskiallasmoduuli. Jos ne edes saisi päivän aikana kytketyiksi.

Kello 15.30 lähti sähkäri tontilta, vähän sitä ennen oli kahvittelun jälkeen poistunut myös putkari. Poistumisia ennen oltiin kuitenkin ratkaistu monta ongelmaa, kuten mitä keksisi ilmaisena saadun tiskialtaan ja hanan kadonneen tiivisteen tilalle. Kun kaupasta ei löytynyt, hymyilevä putkari keksi.

Käytettynä ostetusta sähköliedestäkin puuttui joitain osia, mutta ehkä paras sähkäri ikinä selätti tämänkin ongelman.

Syksyn kukkia keittiöpöydällä.

Pelargonit 10 euron kukkapöydällä kylmää karussa.

Kello 19.30 kaadettiin lasit viiniä, vaikka laseissa olisi ehdottomasti pitänyt olla kuohuvaa.

Keittiö oli valmis!??! Silmät pyöreinä tutkailtiin ympärillemme ja mietittiin "mitä helvettiä tässä just tapahtui?"

Matot lattialla, astiat kaapeissa, pelargonit kukkapöydällä, mausteet hyllyillä ja pöydällä kehäkukkia. Vaikka jokunen kaappi ja niitten tuunaukset odottavat vielä allekirjoittaneen kädenjälkeä, niin perusasiat (lue luxus) toimii. Astianpesukone, juokseva vesi, sähköhella, ja puuhella (kiitos Pauliina ja palomies!). Olihan se nyt viinipullon paikka.

Ne jalkalistat, karmit, ikkunan smyygit sun muut ehtii myöhemminkin, sitten kun eteinen on rempattu lämpöiseksi. Tai kuten Tapsa sanoo - perinteisestihän ne laitetaan vasta silloin, kun talo lähtee myyntiin.

Joten mitäs pienistä, meillä on kuulkaa keittiö! Ei saa#ana!!!

Ps. Tänään aloitettiin jo eteisen remppa, joten eiköhän sieltäkin mielenkiintoisia ongelmia ole luvassa.

Ihana 3 euron matto.

Ihanista ihanin puuhella, pinta kaipaa vielä fixausta.
Vielä puuttuu verhot ikkunoista sun muut, mutta astianpesukone löytyy<3

Tästä lähtee eteisen remppa.

10

Keittiöremontti osa 5 - kylmä tuli

Sitähän mä pelkäsinkin, että ehtii kylmä tulla Kemiöön ennen kuin meillä EDES keittiöremppa valmistuu. Edessä olisi kuitenkin vielä ainakin kylmän eteisen eristäminen. Sen pikku luukun, jossa on vielä vähän kylmempi kuin ulkona.

En muuten tiedä miten se on edes mahdollista, mutta se on. Tuuli puhaltaa eteiseen joka nurkasta - hyvä ettei sadakin - ja kaikki kylmä pakkautuu just sinne. Sitä rempataan siis seuraavaksi, kunhan sinne saakka ehditään. Toivottavasti ihan saakelin nopeasti.

Muuten joudutaan koko konkkaronkka muuttamaan juniorin pieneen Espoon yksiöön.

Kylmä tuli, kuten pelättiin

Paikalliset ammattilaiset

Vaikka me ollaan etanaakin hitaampia remppahommissa, samaa ei voi sanoa paikallisista ammattilaisista. Niitä on viime aikoina ravannut jeesimässä jos jonkinmoista - sähkäriä, putkaria, nuohoojaa ja paikallista konevuokraajaa. Ja lisää porakaivofirmojakin.

Ja siis vitsi miten mutkaton meininki näillä ihmisillä on! Täällä ei paljon katella kellonaikoja tai viikonpäiviä, töitä tehdään näköjään silloin kun jollain on tarve.

Täällä ei ole tavatonta, että konevuokrausfirman omistaja tulee paikan päälle opettamaan kuinka lattianhiomakone toimii. Ihan vaan varmuudeksi, ettei huristella koneella läpi seinien. Jollekin hätäisemmälle kaverille kävi kuulemma niin. Sekään ei ole tavatonta, että sama kaveri tulee vielä noutamaankin koneen, ettei tarvitse itse vaivautua palauttelemaan.

Nuohoojankin sai välittömästi. Nokikolari ei pelkästään nuohonnut töllin ja saunan piippuja, vaan imuroi vielä remontin tieltä piiloon viedyn puuhellan, ja opetti siinä sivussa oikean tavan puiden poltolle.

Sähkärin kanssa kahviteltiin ja nautittiin pihalla appiukon tuomaa savupalvia, kuin hyvät kaverit konsanaan. Sen lisäksi sähkäri tarjosi lainaan kuppiporanteriä, kun niitä ei ollut omasta takaa ja sellaisia rempassa vielä tarvittiin.

Nasta meininki näissä maisemissa.

Lattian hionta ennen maalausta

Piiput on kunnossa :)

Keittiöremppa

No, ollaan me sentään loppusuoralla.

Lattia on maalattu, seinät on pystyssä ja viimeistä silausta vaille maalatut. Kattokin on viimein maalattu, ja voin vannoa että se oli v-mäisin homma ever. Paitsi ehkä jos joutuisi kahdeksan tuntia päivässä tyhjentämään paskahuusseja.

Hormi on vielä käsittelemättä, mutta siihen palataan heti, kun loppuviikosta saadaan putkari ja sähkäri viimeistelemään hommat. Silloin olisi viimein tarkoitus saada ensimmäiset kalusteet keittiöön, ja niihin kuuluu tietenkin tiskiallas, sähköhella ja ASTIANPESUKONE.

Jumanklavita mä olen täynnä kylppärin lattialla tiskaamista! Sen lisäksi ruoan tekeminen parvekkeella olevassa kaasuhellassa ja grillissä alkaa olemaan jo melko hyytävää touhua. Ulkona me ollaan kyllä totuttu kokkailemaan, mutta pipo päässä ja hanskat kädessä on meillekin jo eksoottista.

Se milloin meille saadaan keittiön ikkunoihin ja oviin karmit, puhumattakaan lattialistoista jää nähtäväksi. Nyt on kuitenkin jo kiireellä avattava eteinen ja puhallettava se täyteen fylliä.

Vapaa-ajan ongelmat, mitä ne on?

Katon maalaus oli raskasta hommaa. Katossa vanhat lankut.

Seinien levytystä

Remontin aikana kylppäriä käytetään vaan tiskaamiseen

Tässä ollaan kokkailtu ja kylmä tulee

Uudet seinät, lattia maalattu, ja fixausta vailla oleva keittiön pöytä
8

Yön silmät

Yö on sysimusta.

Kuulen rasahduksen sieltä ja toisen tuolta. Onneksi edelläni kävelee kolme valpasta koiraa, muuten jähmettyisin niille sijoilleni.

Koirat tuntuvat olevan vähän liiankin valppaina ja askeltavat eteenpäin nekin hieman pelokkain askelin. Jotain tuolla on aivan varmasti. On vaan niin mustaa ettei näe eteensä, saati sivuillekaan.

Sitten taskulampun valo osuu vasemman puolen pellolla muutamaan silmäpariin. Oikean puolen pellolle taskulampulla näyttäessäni sama juttu. Yön silmäparit tuijottavat kylmän viileästi takaisin taskulampun valosta häiriintymättä, eikä niitä peltojen välissä arasti vaeltava ryhmä hetkauta.

Vedän syvään henkeä etten nyt vaan panikoisi.

Muistutan itselleni selvinneeni lukuisista kobrista Samuin viidakkotalolla, selviän siis tästäkin. Aivan varmasti.

Pakko selvitä, vaihtoehtoja ei ole. Olemme jälleen valinneet asumuksemme sieltä, missä valoja on kaikkein vähiten tarjolla.

Kuinkas viisasta se taas olikaan?

Meitä ympäröiviä syksyisiä peltoja

Boo on valppaana aina.

Villi luonto

Mieleeni muistuu nuohoojamme kysymys

- Oletteko jo nähneet susia?

Kysymys esitettiin sillä tavalla, että oli päivänselvää meidän nähneen. Ja ollaanhan me - yksi susi ja yksi ilves.

Kuinkas monta sutta lähistöllä liikkuu?

- kysyin varovasti.

Jos sudet laumautuvat ja liikkuvat porukassa, tällä hetkellä niitä olisi arvion mukaan yhdeksän. Melko huojentavaa, eikö? Yhdeksän paria yön silmiä pelloilla, aivan tuossa lähettyvillä. Voin jo mielessäni kuun valossa nähdä yhdeksän höyryävää hengitystä.

Tekisi mieli näpäyttää itseäni sormille. Juuri tällä tavoin sitä saa lietsottua itsensä pehmustettuun huoneeseen, joten mielikuvitus on pantava aisoihin.

Tai mä tulen olemaan ihan h*lvetin kusessa.

Sillä vähintään kerran viikossa Tomppa joutuu ajamaan Espooseen, ja se taas tarkoittaa yksinäisiä koiralenkkejä pimeässä. Eikä pimeä edes riitä, se on sysimustaa näillä nurkilla. Kirkkaana yönä kuun valossa silmä tottuu eikä pimeä tunnu, mutta pilvisten päivien illat ovat mahdottoman mustia.

Ei mua töllissä pelota, vaikka ympärillä onkin mustaa. Onhan mulla koirat ja varsinkin peto Boo. Ja lukuisat kynttilät ja öljylamput. Mutta tuolla pimeässä keskellä peltoja alkaa mielikuvitus laukkaamaan. Silloin joutuu ihan tosissaan psyykkaamaan itsensä pelottomaksi.

Joten ryhdistäydy lady!

Mutta... eilen viimeksi Salsa löysi pellolta peuran raadon palasina. Aivan tuosta vierestä, vähän turhan läheltä. Ja pilkottu peura tietää lähes varmasti sutta.

Että pitikin taas eksyä pimeään...

Ensimmäiset pakkaset on jo puraisseet

Mutta päivisin on vielä melkein kesäisen lämmintä.

12

Kirpputorifriikki

Musta on tullut kirpputorifriikki.

Tai no, olen mä sitä ennenkin ollut, varsinkin menneinä vuosina kun asuin Hietalahden kirpputorin kulmassa. Kokonaiset neljä kesää tuli enempi tai vähempi päivittäin koluttua joka ikinen Hietsun kirppiksen pöytä.

Siihen aikaan Hietsun kirppiksellä oli sekä aamu -että iltatorit, joten voitte ehkä kuvitella kuinka paljon rompetta löytyi omistakin nurkista. Ja kun kyllästyin johonkin heräteostokseen, oli helppo varata naapurista pöytä ja panna tavara taas kiertoon.

En tainnut niihin aikoihin ostaa yhtäkään vaatekappaletta "oikeista" kaupoista, kun kesäisin pystyi hankkimaan koko vuosivaraston minihinnalla kirpparilta. Sittemmin on kirppiksiin tullut tutustuttua aina kulloisenkin asuinpaikan lähettyviltä, tai sitten matkalla jostain jonnekin. Kirppikselle meno on aina pieni tutkimusmatka - koskaan ei voi tietää mitä aarteita milloinkin kohdalle osuu.

Mutta tiedättekö mitä? Samuilla ei kirppiksiä ollut. Silloin tällöin joku taho järjesti jonkun tyhjennysmyynnin tai varainkeräystapahtuman, jossa pystyi myymään itselle tarpeetonta härpäkettä. Kyllä Samuillakin kirpputorien perään kyseltiin, mutta jokainen sellainen pysyvämpi hanke olisi todennäköisesti kaatunut työlupiin. Niitä kun kyseltiin esimerkiksi vapaaehtoisilta rantojen siivojilta jopa siinä määrin, että se osittain rajoitti siivoojien määrää.

Kummallinen maa ja byrokratia monessakin suhteessa.

Mutta nyt kun ollaan Suomessa, pääsee kirppiksiä onneksi taas kiertelemään.

No nyt on huojuvia aittoja!

Aitoissa sisällä on eri osastoja

Ostin muuten näitä mausteita ihanissa lasipulloissa

Tammisaaren Betesda second hand shop

Ihan keskeisellä paikalla Tammisaaren keskustassa sijaitsee kaikkien tavaran kaivelijoitten paratiisi Betesda second hand shop. Omista kirppiskokemuksistani voin todeta, että tämä paikka meni heittämällä kärkeen ihanan miljöönsä takia. Kun on yleensä tottunut hallimaisiin ja vähän kolkkoihin kirpputoreihin, Betesda todellakin hurmaa ainutlaatuisuudellaan.

Joka puolelle kallellaan olevat vanhat hurmaavat aitat on survottu täyteen tavaraa, ja jokaiselle osastolle on ikään kuin omat aittalokerot. Pelkästään vanhojen aittojen tuoksu ja vinojen lattioitten narina jalkojen alla vie mennessään omaan maailmaansa.

Osa aitoista oli nyt selkeästi remontissa, ja ehkä siksi huonekalujen osuus ei ollut kovin suuri. Itse olen etsinyt vanhaa emännänkaappia meidän tupaan, mutta valitettavasti sitä ei täältäkään nyt löytynyt. Eikä tällä kerralla mukaan tarttunut paljon muutakaan, mutta meillä loppuikin aika kesken.

Astioita, lamppuja, levyjä, kirjoja, vaatteita, kenkiä, huonekaluja, mausteita, tauluja ja vaikka mitä. Jokaiselle siis jotakin. Kesäaikaan kirpparin söpöllä sisäpihalla pidetään myös kahvilaa, ja samassa yhteydessä toimii myös Betesda seurakunta, joka tuloillaan ja lahjoituksilla tekee hyväntekeväisyyttä mm. nuorison keskuudessa.

Betesda second hand shoppeja näyttäisi olevan myös ainakin Hangossa ja Karjaalla. Tammisaaressa sitä vastoin toimii myös Kirppis TrolletFynda - second hand, Emmaus Westervik, sekä MK-loppis. Näihin muihin Tammisaaren kirppiksiin ei olla vielä eksytty, mutta eiköhän sekin tapahdu joku päivä.

Betesda kirppis on talviaikaan auki ma, ti, ke, pe klo 10-16, to 10-18 ja la 10-14. Ja sen löytää osoitteesta Kuningatarkatu 2.

Käykää ihmeessä Tammisaaren Betesdassa ennen kuin notkuvat aitat viimein kaatuvat! Joku päivä sen on pakko tapahtua.

Ps. Kaikki kuvat ovat Tammisaaren Betesda shopista.

Hurmaavat vanhat aitat

Pihapiirissä on myös melko sympaattinen kirkko

Kahvitella voi kesäisin näin hurmaavassa piharakennuksessa

Ja lepuutella jalkojaan anteeksiannon penkissä.

4

Semmoinen kesä 2019

Se on syksy nyt.

Tölliin on hiipinyt kylmyys, siitä kertovat villasukkien päälle vedetyt Reinot ja pitkähihaisen paidan paidan päälle kiedottu villatakki.

Tuvan puuhellaa on ollut ikävä jo monena iltana, mutta se saa odottaa vielä puhdistusta ja paikoilleen asentamista. Remontti on hellaa varten vielä aivan liian vaiheessa.

Melkein uskaltaisin veikata, että kylmä tavoittaa Kemiönsaarelle eksyneet Thaimaanrannan maalarit, ennen kuin keittiö ja eteinen valmistuvat.

Ensi yönä joutuu kaivamaan makuuhuoneeseen jo sähköpatterin.

Salsa ihmettelemässä että missä sitä nyt ollaankaan

Vesi oli loppu vähän koko kesän ja on sitä vieläkin

Ensimmäiseksi remontoitiin meille vierashuone

Kesä 2019

Kesä 2019 meni vähän ihmetellen, mitä on tullutkaan tehdyksi.

Yllättäen meillä onkin tölli paikassa, joka oli meille entuudestaan täysin tuntematon. Paikassa joka sijaitsee kaukana siitä turkoosista paratiisista, jota meillä (vieläkin) kutsutaan kodiksi. Mutta meille koti on siellä missä sydän on. Ja kai näitä koteja voi olla useampikin.

Kesä 2019 meni remontoiden. Vaikka sekaan mahtui joitakin "lomapäiviä", päällimmäisenä fiiliksenä kesästä on kolottavat lihakset.

Kesään 2019 mahtui kuitenkin myös aarteita. Niitä löytyi tölleistä, kirpputoreilta, tori.fi:stä, ja jopa kivikasan alta. Jokuseen aarteeksi luokiteltavaan paikkaankin ehdittiin eksyä, ja niissähän pääsi täydentämään aarrevarastoa vielä entisestään.

Kesään mahtui myös hammaslääkäreitä - TIETENKIN - sillä mähän käyn uuteen paikkaan mennessäni aina ensimmäisenä tutustumassa paikalliseen tarjontaan. Vaikkei Kemiönsaarella olekaan laulavaa hammaslääkäriä niin kuin Samuilla, homma täällä toimii pirun hyvin. Kertaakaan en ole joutunut odottamaan hoitoa päivää kauempaa. Mutta mikä helvetti mun vanhoja hammaspaikkoja oikein vaivaa, kun ne tuppaa falskaamaan yksi toisensa jälkeen?!?

Kasvimaa ei tuottanut mitään, ellei muutamaa kourallista perunaa lasketa. Kun kaivosta loppui vesi, loppui se myös viljelyksiltä. Me ollaan täällä kuulkaa kaikki ihan "kuivan kesän oravina".

Ehkä (toivottavasti) meillä on ensi kesää varten uusi porakaivo.

Kesä 2019 oli ikävä kyllä myös hyvästejä, kun jouduimme saattamaan meille niin rakkaan matkamies Kurren omalle tähtipolulleen kohti taivaansineä. Ikävä on vieläkin suuri.

Onneksi kesään mahtui myös ystäviä, rentoja päiviä rakkaitten kanssa, fribailua lähimaisemissa, saunomista, luontoa, bileitä, kynttilöitä ja viiniä.

Hitto kun voisi innolla toivottaa syksyn ja talvenkin tulevaksi, mutta ihan pokerinaamalla en siihen pysty. Kyllä mä hemmetin paljon mieluummin olisin suonut kesän jatkuvan.

Onneksi kesään mahtui fribailua

ja ystäviä

ja fribailua ja ystäviä.


3

Onnen sirpaleita

Juuri nyt olen onnellinen;

  • auringon lämmöstä ja venähtäneestä kesäfiiliksestä. Vaikka pihakaivo onkin rutikuiva, vettä ei onneksi ole vihmonut vaakatasossa niskaan. Ei kai kukaan nyt vettä tarvitse, heh. Ehkä täällä "saaristossa" ei vaan sada koskaan, tai sitten totuus valkenee pian ja kohta rämmitään polvia myöten liejussa. Niinhän edesmennyt äitinikin väitti, että sateen määrä on vakio.
  • aloittamastani ruusupenkistä, joka pienen kitkuttelun jälkeen osoittaa kasvun merkkejä. Nyt sieltä löytyy myös Sastamalasta tuotua ruusunrääpälettä ja koristevadelmaa (juu juu tiedän, se ei ole ruusua nähnytkään), joka jotenkin istui ruusupenkkiin näppärästi. Meillähän mikään ole niin justiinsa.
  • kirppis, ekocenter ja tori.fi -löydöistä. Viimeisin löytö Taalintehtaan ekocenteristä on puuseppä Mikko Kittilän suunnittelema raita-valaisin. Ajatelkaa muuten, että Taalintehtaan ekocenterin periaatteisiin kuuluu, että sähkövalaisimet eivät maksa koskaan mitään (en tiedä miksi), joten nyt meidän kesähuoneessa ilmainen design -valaisin odottaa sijoituspaikkaansa.

Vielä on kesäfiilistä

aika symppis kukkapöytä

ja vielä sympaattisempia pilleripurkkeja

  • piharakennuksesta aina vaan löytyvistä aarteista. Voiko vanhoja pilleripurkkeja rakastaa liikaa?
  • Hong Kongista ostamastani akkukäyttöisestä mökkisuihkusta, joka mökkihöperöt -facebookryhmässä kehuttiin maasta taivaaseen. Ette nimittäin usko miten hyvältä tuntuu, kun saa ulkosaunassa pitkät hiukset vihdoin kunnolla huuhdelluksi. Oikeasti hankin suihkun koirien tassuja varten (ja pöllin sen itselleni), joten saattaa olla että joudun hankkimaan vielä toisenkin.
  • sähkömiehistä ja putkareista, jotka eilen sekoittivat töllin normikuviot. Täällä maalla ammattilaisia saa parhaimmillaan hommiin jopa saman päivän aikana, ja se vaan passaa meille. Meillä kun herätään johonkin tarpeeseen yleensä vasta silloin, kun on jo vähän myöhäistä. Itse sain myös olosuhteiden pakosta vapaapäivän katon maalauksesta. Hartiat ja niska itkevät ilosta.
  • sähkärin lattian alta löytämistä hiirien syömistä sähköjohdoista. Ei siksi että johdot oli syöty, vaan siksi että syöty sekamelska löytyi ennen kuin oli liian myöhäistä. Meidän tuurilla siitä olisi ennen pitkää syntynyt joku oikosulku ja koko tölli olisi pelmahtanut ilmiliekkeihin.
  • vieraista, jotka meitä varten ajavat Helsingistä neljä tuntia edes takaisin. Ihan vaan tullakseen kaffelle ja katsomaan mikä meininki meillä on.
  • yläkerran vaatehuoneesta löytyneestä lautalattiasta. Ehkä meillä on sittenkin myös muissa huoneissa kaikkien muovimattohirvitysten alla lautaa. Vielä ei olla ehditty tutkimaan, mutta vintin rappuset ollaan sentään jo löydetty.

Pimenevässä Kemiönsaaressa ja siellä yksinään seisovassa töllissä kaikki siis hyvin.

Facebook tosin jaksaa muistuttaa valokuvin mitä elämässä tapahtui kaksi ja kolmekin vuotta sitten. Niissä muistoissa tuijoteltiin turkoosia merta ja hierottiin varpaita lämpimässä rantahiekassa. Ne on rankkoja muistoja ne.

Kuinka voikaan kaivata johonkin näin kovasti? We will be back dear Samui...

Sähköä pukkaa

Ihanat sukulaiset visiitillä

Koh Samui Thailand
Koh Samuin värit, voi että!
4
Back to Top