Vieraskynäilijä Tomppa: Kesä Suomessa kartanonherran silmin

Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä. Tällä kertaa tuntojaan elämän valinnoista, luopumisesta ja uutta kohti menemisestä avaa mieheni Tomppa:

Kesä Suomessa kartanonherran silmin

Siitä onkin jo tovi,  kun olen viimeksi kirjoittanut vieraskynäilijänä Heidin blogiin. Ajattelin siksi tiivistää omat tuntemukseni menneestä Suomen visiitistä sekä paluusta nykyiseen kotiimme Koh Samuille. Kuten kaikki tiedämme, niin Suomen kesä on kovin lyhyt, mutta onneksi vähäluminen - se ei kuitenkaan tarkoita etteikö kaikkea ehtisi Suomen suvessa sattua ja tapahtua...

Ei mahda mitään - kovasti pidin pihastamme...

Pitääkö asunto vai ei, etten tentten...

Palasimme siis Suomeen jo toukokuun lopulla. Yhdeksän kuukauden poissaolo ei tuntunut juuri missään, kaikki oli niin kuin ennenkin. Tässä vaiheessa emme olleet 100% päättäneet pidetäänkö Suomen asunto vai luovutaanko siitä. Joka tapauksessa aloitimme välittömästi kaappien raivaamisen ja ylimääräisen tavaran myymisen ja lahjoittamisen. Voisikin sanoa, että muutamaa hienoa seikkailua lukuunottamatta kesälomamme olikin yhtä tuvan tyhjennystä kasvavan kaaoksen keskellä - kunnes tupa oli tyhjä. Loput maallisesta omaisuudestamme jemmasimme vanhan naapurimme tiluksille. Samaan syssyyn pääsin hieman auttamaan vanhan öljynlämmittimen sekä lämminvesivaraajan pois kiikuttamisessa. Olihan sekin seikkailu - painoa kaverissa riitti ja kun tilat olivat ahtaat, niin meinasi pari kertaa usko ja huumori loppua kesken.

Kevyttä roudaamista verta, hikeä ja kyyneleitä säästelemättä

Romurallia Etelä-Suomessa

Kuten varmasti jo Heidin aiemmista kirjoituksista kävi ilmi, niin autojen suhteen kesä oli hieman hankalampi. Ensimmäinen kesäautomme jätti tienposkeen ja seuraavan kanssa oli myös mielenkiintoisia ongelmia. Tässä kohtaa on pakko kehua Espoon kaikkia naapureitamme - milloin missäkin asiassa aina löytyi apua sitä tarvitsevalle. Naapurimme työskenteli Myyrmäen Autohuollossa, ja koska kotikonstit eivät riittäneet, niin sieltä löysinkin itseni moneen kertaan. Hyvän ja nopean palvelun lisäksi selvisimme myös kohtuullisilla korvauksilla. Kaiken säädön keskellä kesäautomme kuljetti meidät turvallisesti mökkejä katsomaan, kalastamaan, Imatralle, Sastamalaan ja vähän muuallekin. Ihanaa! Jos en itse niin Espoota kaipaakaan, niin kyllä meidän naapurit olivat kaikki kerrassaan unohtumattomia. Kiitos teille kaikille kahdestatoista hienosta vuodesta - ensi kesänä nähdään varmasti!

Kesäsade, kesäauto, Tobias ja Petskun vaimo

Mökkejä metsästämässä Salossa

Mökkejä metsästämässä Vihdissä

Miska Sastamalan vesillä

Nuotiokitarointia kameralle

Olin jo kevättalvella saanut toimeksiannon Internet -musiikkikoulu Rockwaylta tehdä pari uutta kitaransoiton alkeiskurssia. Näinpä löysin itseni useana päivänä erinomaisten kavereitten seurasta pöllölaaksosta - tosin pääosat päivistä kuluivat pienessä ahtaassa huoneessa kitaravideoita kuvaten, vaikka onneksi ehdittiin myös grillata hieman makkaraa. Itse asiassa juuri saamani uutiskirjeen mukaan tekemäni kitaransoiton alkeiskurssi on juuri julkaistu...hmm, uskaltaako itse katsoakaan?

Rockwayn mahtityypit ojennuksessa Pöllölaaksossa

Hauki on kala ja vesikin on märkää

Kuten varmastikin isolla osalla suomalaisista niin myös minulla luonto ja kalastus näyttelevät tärkeää roolia Suomen kesässä. Onnekseni pääsin nauttimaan veljeni Jerryn (kyllä, yhdessä olemme Tom & Jerry...) kanssa Espoon saaristosta. Ensin oli aivan jumalattoman kylmä, mutta onneksi seuraava päivä valkenikin kesäisenä. Kesän toiselle kalastusreissulle pääsin mahtavien ystävieni Tobiaksen ja Petskun kanssa Tammisaareen, missä olemmekin taltuttaneet haukia, musisoineet ja nauttineet janojuomaa sopivasti jo kymmenisen vuotta. Ehdottomasti yksi kesäni kohokohtia, aina. Olen vilpittömän kiitollinen, että pojat saivat reissun järjestettyä tänä kesänä niin, että minäkin pääsin pariksi päiväksi mukaan. En edes muista saimmeko mitään saalista, mutta silkkaa mahtavuutta reissu oli silti!

Matkalla kalaan (tai satamabaariin) Tobiaksen ja Petskun kassa.

Onko vettä näkyvissä?

Aurinkoakin onneksi riitti kalareissujen kakkospäiville.

Paluu paratiisiin

Niin se päivä sitten koitti, kun ampaisimme elokuun alussa matkalaukkujemme kanssa Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ei enää asuntoa, ei autoa, eikä oikeastaan paljon muutakaan. Koko kesä meni loppujen lopuksi melko nopeasti ja koska olimme jo henkisesti tehneet muuttoa riittävän monta vuotta, niin ei siinä oikein sellaista luopumisen tuskaa ollut havaittavissa. Ehkäpä pikemminkin helpottunut olo, ettei enää tarvitse vatkata tämän asian kanssa. Päätös on tehty, meni sitten syteen tai saveen. 

Matkalla paratiisisaari Samuille mietin kuinka Musiikkikoulu Rock Housen lukukausi oli pikku hiljaa alkamassa Suomessa, joten tiesin että hommaa riittää tulevina viikkoina. Samaten manageeraamiemme huviloiden kanssa oli odotettavissa paljon hommaa Samuilla, koska moni asia oli kesän aikana jo meinannut revetä liitoksistaan (ei siis talot vaan eri asioita hoitavat ihmiset ja heidän uudet suunnitelmansa). Ei siis varmuutta tulevasta, mutta uskoa ja intoa meillä onneksi riittää, mutta riittikö se tarpeeksi pitkälle?

Taidan siis palata Samuin kolmeen ensimmäiseen kuukauteen seuraavassa vieraskynäily -kirjoituksessani...

Kaikkea hyvää!

Tomppa

Selfie ennen koneen nousua Hki-Vantaalla

Kotona Samuilla - kylämme ravintolasta on aika hulppeat näköalat erityisesti auringonlaskun aikaan.
0
Back to Top