Nojatuolimatkat, osa 1 - On marraskuissa eroja

Tomppa on jo pidempään vaatinut, että tekisin pikakelauksen marraskuihin viiden vuoden ajalta. Liekö syynä ollut lähipäivien hieman harmaammat marraskuun maisemat, mene ja tiedä. Mutta vaatimus oli kova.

Niinpä päätin sitten tehdäkin, vaikka se samalla tietää veitsen kääntämistä haavoissa. Kuten jo varmaan tiedättekin, kyllähän mä mieluummin vaikka kahlaisin polvia myöten Samuin marraskuun tulvissa, kuin kulkisin pitkin peltojen reunaa jäätävän koillistuulen puhaltaessa IHAN HELVETISTI.

Joten olkaatten hyvät, tervetuloa virtuaalimatkalle paitsi Samuille, myös vähän muuallekin. Ensin aloitetaan kuitenkin marraskuusta 2019, ja meidän tämän hetkisistä muutaman asteen cooleimmista maisemista.

Miten marraskuu voikin tällä tavalla mennä luihin ja ytimiin?

Marraskuu 2019, Kemiö

Vielä marraskuussakin ollaan huurrutettu varpaita ja sormia suppismetsällä. Meille on yllättäen tullut niin paljon viime hetken suppilovahverotilauksia, että se on vaan painettava perse jäässä. Ja mikäs tuossa - jos lämpötiloja ei lasketa - välillä on ollut ihan komeita kelejäkin. Ja kohta on meikäläistenkin porakaivo maksettu suppisrahoilla.

Noh, ei nyt sentään.

Kemiönsaaren suppismetsiä

Marraskuu 2018, Maenam Koh Samui

Samuilla asumisessa yksi hienoimpia juttuja oli se, kun lapsuuden kaverit yksi toisensa jälkeen tulivat kyläilemään. Se on näköjään lähdettävä kauaksi, jotta parinkymmenen vuoden jälkeen voi tavata siellä maailman äärissä. Espoosta Espooseen tai Helsinkiin on selvästi liian lähellä.

Luokkakaverini pikkuveli ystävineen tuli moikkaamaan meitä Samuille, ja mitäpäs me muuta sitten bileitten jälkeisenä päivänä, kun köysiin roikkumaan. Ukot jätettiin tällä kertaa maankamaralle, ja me prinsessat lähdettiin liitämään.

Tree bridge coffee (kirjoitin siitä mm. täällä) Maenamissa tarjoaa muuten saaren parhaimman (ja turvallisimman) vaijeriliukukokemuksen. Pöyristyttävän upeat maisemat Koh Phanganin suuntaan, ripaus viidakkoa ja mikä parasta, ravintolan terassilta melkein näkee meidän viidakkotalon terassille.

Kannattaa käydä tsekkaamassa!

Toiseksi kuvaksi valitsin marraskuun 2018 lenkkikaverit, puutarhurimme hanhet (vai ankkojako noi on?). Ihan mielettömiä kirittäjiä!

Tree bridge coffee ja zipline

vuoden 2018 parhaat lenkkikaverit

Marraskuu 2017, Hong Kong

Thaimaassa enemmän reissaavat tietävät, että vaikka sulla olisi mikä viisumi passin välissä (paitsi eläkeläisviisumi tai isomman firman viisumi), 90 päivän välein on vaihdettava maata. Halusit tai et. Ja vaikka Thaimaan kyljestä löytyykin mielin määrin ihania paikkoja, aina ei olisi huvittanut lähteä.

Mutta silloin aina huvitti, kun rajareissu suuntautui Hong Kongiin, jossa siskoni perheineen on asunut jo varmaan 15 vuotta. Olen kirjoittanut Honkkareista mm. täällä ja täällä.

Ihana kuhiseva Hong Kong. Jos se ei olisi asuinmaana niin sairaan kallis, voisin hyvinkin kuvitella asuvani siellä esimerkiksi Stanleyssa.

Victoria Peak, Hong Kong

Stanley, Hong Kong

Marraskuu 2016, Chaweng & Plai Laem Koh Samui

Meille sattui yleensä juuri marraskuuksi nuo pakolliset rajan yli ryömimiset, mutta marraskuussa 2016 ennen visarunia nautittiin Samuista täysin rinnoin. Mopoiltiin näköalapaikkoja, juoksutettiin karvakorvia rannalla ja hengitettiin elämää. Olisi pitänyt vähän enemmän hengittää Samuita varastoon, sillä kylmän koillistuulen puhaltaessa voisi piipahtaa siellä varastossa lämmittelemässä.

Tiesittekö muuten, että sadekausi on Samuilla lyhyempi, kuin esimerkiksi sillä rannikolla, missä Phuketit ja muut sijaitsevat? No näin kuitenkin on, ja yleensä Samuin sadekausi sijoittuu akselille lokakuun puolväli- tammikuun alku. Perinteisesti marraskuu on sateisin, eikä tulvilta useinkaan vältytä. Lue vaikka täältä.

Eräänä sadekautena Samui paistatteli muuten Suomenkin lööpeissä, koska parit vähän tunnetummat tyypit (Janne Kataja ja Aku Hirviniemi) jäivät Samuin tulvien lisäksi jumiin myös Hongkongiin.

Yksi Chawengin näköalapaikoista

Koirien rantapäiviä Plai Leamilla

Marraskuu 2015, George Town Malesia

Kuten yllä mainitsin, Thaimaassa 90 päivän välein vaadittavista viisumireissuista meille yksi osui aina marras/joulukuulle. Niin myös vuonna 2015, ja kuten tiedätte, aika harvoin meillä meni yksikään reissu ihan putkeen. Tai siis yksikään ei mennyt, mutta jotenkuten aina selvittiin leimat passissa tai jonkinlainen viisumi takataskussa.

Vuonna 2015 yritettiin hakea vuoden bisnesviisumia Penangilta Malesiasta, vain todetaksemme että haasteita oli heittämällä enemmän kuin olisi tarvittu. Lue vaikka täältä ja täältä.

Jotenka... vuoden viisumia ei irronnut edes Jimin avulla (Jim's Place), vaan oli tyytyminen kolmeen kuukauteen. Ja helvetinmoisiin nuhteisiin Thaimaan rajalla, koska takana oli liian monta turistiviisumia. Oikeasti, ihme että päästiin sillä kertaa edes maahan.

George Town, Penang

George Townin muraaleita

Marraskuu 2014, Choengmon beach Koh Samui

Kaikki alkoi vuonna 2014 pienellä kolmen kuukauden testillä, miltä oikeasti maistuisi asua Samuilla. Valittiin tarkoituksella Samuin sadekaudelta periodi, sillä oli ihan viisasta nähdä kuinka rankasti monsuunisateet miestä syö.

Mutta me rakastuttiin koko hoitoon vielä enemmän, kuin oltiin pystytty edes mielikuvittelemaan. Silloin itse asiassa kolmen kuukauden reissu tuntui hiton pitkältä, kun vastaavasti nykyään kolme kuukautta hurahtaa kahdessa viikossa (you know - mitä vanhemmaksi tulee...)

Marraskuun 2014 kuvaksi valitsin Choengmon beachin Samuilla, sillä se ranta toimi meillä kotikoulupaikkana. Juniori kävi Thaimaasta käsin omaa Suomen peruskoulun luokkaansa, tehden koulutehtäviä ja kirjoittamalla omaa blogia. Olipa silloin niinkin, että paikallisen ravintolan henkilökunta oli vahvasti messissä ja innoissaan tutkimassa Miskan matikan laskuja.

Suosittelen vahvasti joka ikiselle juniorille vähintään muutaman kuukauden irtiottoa suomalaisesta kouluruljanssista. Siinä juniori kummasti itsenäistyy ja luotto omiin kykyihin kasvaa aivan toisiin sfääreihin.

Muuten, kuvassa oleva vaalea hännätön koira - Men nimeltään - oli vuosia meidän päivien piristys, kuten takuulla monen muunkin Choengmon beachillä käväisseen turistin. Men nimittäin hyppi ja sukelsi rantavesissä uiskentelevien pikkukalojen kimpussa, ja voi ihastus sitä riemua. Menin hoitoravintola sittemmin purettiin ja koirakin hylättiin sen myötä, ja me kaikki sitten jännitettiin kuinka Menin mahtaa käydä. Itse olin tietenkin jo varautunut kuljettamaan Menin omille kämpille, mutta onneksi lähiravintolan sydämellinen omistaja viimein pelasti Menin hoiviinsa. Toivottavasti Menillä on vielä tänäkin päivänä kaikki hyvin.

Enivei, vuoden 2014 trippi Samuille kertoi meille viimeistään missä meidän kaappien tulisi seistä. Ja vaikka nyt ollaan vähän eksytty reitiltä - ja kohta ehkä eksytään vielä lisää - niin eiköhän ne kaapit sinne jossain kohtaa sijoitella uudestaan. Ellei sitten Thaimaa heittäydy kaikkine viisumiuudistuksineen aivan mahdottomaksi.

Sitä on nimittäin ilmassa. Ja kaikenlaista muutakin sillä suunnalla, mutta palailen niihin tässä joku päivä.

Miltäs sun marraskuu näyttää?

Tästähän se kaappien sijoittelu Koh Samuille lähti

6

Illalliselle Hong Kongiin

Elämän hauskimmat ja onnistuneimmat jutut on ehkä juuri niitä hetken mielijohteesta syntyneitä tapahtumasarjoja. Vaikkei näitä kolmen kuukauden välein pakolliseksi määrättyjä rajajuoksuja voi hetken mielijohteiksi toki kutsua, niin tietyissä tapauksissa rajanylityskohteen valinta onnistuu sitä olemaan.

Eli meidän tapauksessa lähes aina, kun suunnittelut jätetään viime tippaan.

Aina viime tipassa

Tällä kertaa se kuitenkin kannatti. Bangkok Airways heitti meilitse niin hyvän tarjouksen, että siihen oli pakko tarttua. Näin vaihtui suunniteltu autoreissu Ranongin kautta Myanmarin puolelle suoraan lentoon Hong Kongiin. Siellä asuu nimittäin sisko perheineen.

Koska Tomppa teki pari viikkoa sitten neljän yön järjettömän visiitin Suomeen, eikä rajanylitys ollut hänelle pakollinen, lähdettiin Miskan kanssa kahdestaan.

Samuin lentokentällä virkailija totesi naama virneessä - 'jätitte sitten aivan viime hetkeen maasta poistumisen', ja niinhän me tehtiin. Onneksi kaikki meni tällä kertaa putkeen, vaikka viime hetken ukkosmyräkkä toi suunnitelmaan omat haasteensa. Meillä kun ei vieläkään ole autoa, ja täällä tulvat kunnon sateilla ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Ei todellakaan pitäisi jättää rajanylitystä viimeiseen päivään. Ei ainakaan meidän tuurilla.

Ihastun Hong Kongiin aina vain enemmän

Kaupunkikuvan siisteys jaksaa aina hämmästyttää.

Sopivina annoksina ihmispaljous on mukavaa.

Kaiken maailman katukauppiaita.

Hong Kong hetkessä

Tästä ei saa matkapostausta kirveelläkään, sillä me ei ehditty nähdä kovinkaan paljoa. Paitsi mainio meksikolainen ravintola Brickhouse, joka samoin kuin useat ravintolat Hong Kongissa jäävät todennäköisesti löytämättä, jollet joko tiedä siitä, tai eksy paikalle vahingossa.

Brickhouseen on hankala eksyä, sillä mitään julkisivua ravintolalle ei ole. On vain pieni kuja talojen välissä, jonne tietämätön ei ehkä koukkaisi kujan hämäryyden takia. Me koukattiin, sillä meillä olikin paikallisoppaat. Ruoka oli taivaallista, musiikki hämmentävää ja keskustelun kannalta mahdottoman kovalla, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen ravintola. Brickhouse tarjoaa kuvun täytettä arkisin jopa yökahteen ja viikonloppuisinkin neljään.

Siskon kanssa ehdittiin parantamaan maailmaa yhden proseccolasillisen verran, muutoin metsästettiin tiettyä kenkäkauppaa, odoteltiin taikurikaupan avautumista, hypittiin metrosta junaan ja sieltä taksiin, palattiin useampaan otteeseen hakemaan unohtuneita puhelimia, ja nukkuakin piti välissä.

Hong Kongista jäi siis tällä kertaa käteen jokunen kännykkään tallentunut valokuva, tietyt kengät ja läjä korealaisia kasvonaamioita. Mutta aivan sama vaikka potkisi kiviä kadullla, kunhan sen voi tehdä yhdessä tärkeimpien kanssa.

Brickhousen sisäänkäyntiä

Huippumaukkaat grillatut maissit parmesanilla!

Siskon kanssa otetaan aina lasilliset äidille.

Paluulennon pyryharakka

Olin suunnitellut paluulennolla nauttivani ruoan kanssa lasin viiniä ja ottamalla loppumatkan tirsat, mutta ei se mennyt niin.

Kone oli lähes tyhjä ja helposti olisi voinut valita vaikka kokonaisen penkkirivin itselleen. Sitä ehdottikin viistosti takanani istunut nainen. 'Tunnetko ton tyypin sun vieressä?' - nainen kysyi. Naurahdin ja vastasin tyypin olevan poikani.

Siitä se sitten alkoi, valtava säpinä ja rönsyileminen joka suuntaan. Leivosta syödessäni ja kahvia juodessani nainen repäisi tarjottimen edestäni ja hoputti kuvaamaan auringonlaskua, sillä pitää elää hetkessä. Koko maailma tekee kuolemaa, koska ihmiset ajattelevat vain rahaa, nainen totesi. Mene ja nauti laskevasta auringosta, sillä mitään pahaa ei voi tapahtua juuri nyt!

Vaikka noita auringonlaskuja on tullut jo koneestakin nähtyä, oli pakko mennä. Sen verran intensiivinen persoona oli kyseessä.

Komea auringonlasku

Rouva Zu, sillä valoisalla tavalla hullu ihminen, joka laittaa miettimään miksi meidän oli tarkoitus törmätä. En tiedä teistä, mutta itse koen välillä vahvasti tietynlaiset 'tienviitat', ja tämä Samuilla ensimmäisen kerran 36 vuotta sitten käväissyt nainen tuntui siltä. Hyvässä vai pahassa, se jää nähtäväksi.

Sekaisin meni ainakin taksitiski Samuin kentällä, teinipoikani ja vastaantullut Tomppa. Kun Miska ei erotessamme suostunut halaamaan rouva Zu:ta, tarjolla oli nenän hieromista sekä tai chita. Miska pyöritteli päätään ja pyyhki hikeä otsaltaan.

Sillä hikihän siitä kaikesta tohinasta tuli. Saa nähdä mitä tästä seuraa, sillä rouva Zu on tullut etsimään Samuilta sijoituskohdetta. Lupasin tavata uudestaan tämän naisen, jonka sydämen Bali on vienyt yli 30 vuotta sitten.

Katsotaan mitä tuleman pitää...

2

Vieraskynäilijä Tomppa: Hong Kong Disneyland- seikkailu

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, niin samana päivänä kun me tyttäret vietimme hemmotteluhetkiä prinsessahoidoissa, perheemme urokset pakkasivat lapset autoon ja lähtivät nauttimaan seikkailusta Disneylandissa. Tässä Tompan tarinaa siitä retkestä, olkaa hyvät:

Hong Kong Disneyland- seikkailu

Hong Kongin reissullamme ei montaa asiaa oltu sovittu ennakkoon, mutta Disneylandiin oli päästävä. Sehän sopi minulle hyvin, koska itse pidän huvipuistoista. Lauantai aamuna Aksu-pojalla oli ensin fudistreenit komealla Football Clubilla, minne suuntasimme Heidin kanssa puolen päivän korvilla. Tarkoituksena oli syödä kevyt lounas klubilla ja sen jälkeen ukko-porukassa täräyttää nokka kohti Disneylandia rouvien suunnatessa jonnekin shoppailemaan ja 'hoitoihin'.

Football Clubilla älylaitteet oli kielletty, ihan loistavaa!

Lounaan jälkeen lähdettiin sitten Aksun, Miskan ja Karin kanssa kohti Disneylandia. Hong Kongin ruuhkaisat kadut eivät haitanneet tunnelmaa lainkaan ajellessamme rauhallisesti avo-bemarilla auringonpaisteessa pilvenpiirtäjien lomassa. Itse asiassa tämä erikoisen mukava 'sightseeing' jo itsessään oli aivan loistava tapa viettää lauantai-päivää ja pääsimmekin kivuttomasti kolmen vartin ajamisella Disneylandin porteille. Todettakoon tässä kohtaa, että paikan päälle pääsee myös julkisilla hienosti, eli kannattaa tutkia vaihtoehtoisia reittejä oman tarpeen mukaan. Disneylandin alueella on myös huimia hotelleja, eli majoittuminen paikan päälläkin saattaa olla hyvä vaihtoehto.

Hong Kong Disneyland

Hong Kong Disneyland sijaitsee Penny's Baylla Lantaun saarella vajaan tunnin ajomatkan päässä Hong Kongin ytimestä. Huvipuiston avajaisia vietettiin syyskuussa 2005, minkä jälkeen se on noussut pienistä alkuvaikeuksista huolimatta maailman 13. suosituimmaksi puistoksi. Huvipuisto on laajentunut vuosien saatossa ja tänä päivänä sieltä löytyy seuraavat omat 'teema-alueet':

• Pääkatu/ Main Street      

Oikein viehättävän 1900-luvun taitteen henkeen rakennettu amerikkalaiskylä, mistä löytyy jos jonkinlaista herkkua, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä.
 

Näyttävän näköistä

•  Adventureland

Mitäpä olisi huvipuisto ilman Tarzania? No, täältä läytyy Tarzan aiheisia seikkailuratoja, viidakon läpi kulkeva jokilaiva sekä ihastuttava Lion King -show.

• Fantasyland

Prinsessa Ruususen koti, samoin Nalle Puh, Dumbo sekä Tuhkimo löytyvät täältä. Toimii takuuvarmasti nuoremmille ja erityisesti tytöille.

• Tomorrowland

Tämä teema-alue palveli meidän ryhmää valtaosan lauantaipäivästä. Star Wars, Iron Man, Buzz Lightyear, mitä sitä pojat voi muuta toivoa. Itse asiassa Iron Man -osasto oltiin avattu vastikään tämän vuoden tammikuussa.

Iron Man

• Toy Story Land

Nimensä mukaisesti täältä voi löytää Toy Story -elokuvien hahmoja sekä seikkailuja. Mukana on esimerkiksi Slinky Dog Dash -vuoristorata sekä Green Army Men Parachute -laite.

• Grizzly Gulch

Kullankaivajien aarremaa - täältä löytyi erinomaisen viihdyttävä Big Grizzly Mountain Runaway Mine Cars -vuoristorata.

•  Mystic Point

Nimensä mukaisesti kaikkea mystistä. Teemana on 1900-luvun alkuun sijoittuva tarina Englantilaisen herrasmiehen Henry Mysticin seikkailuista ja kartanosta Papua Uudessa-Guineassa.

Hong Kongin Disneylandilla on suunnitelmissa avata Frozen Land vuonna 2020, sekä Marvel alue vuoteen 2023 mennessä. Itseasiassa tällä hetkellä Tomorrowlandista löytyvä Iron Man Experience on ensimmäinen seikkailurata tulevalla Marvel alueella.

Mitä mieltä puistosta?

Huh, sen verran on valtava alue jo nyt kyseessä, että eihän siinä riitä yksi päivä millään. Ihmisiä oli kuitenkin jatkuvasti liikaa, eli aktiviteetteihin joutui poikkeuksetta jonottamaan vähintään puoli tuntia. Siihen päälle kävelymatkat eri alueitten välillä, hattaran syönnit, vessassa käynnit sekä pikku välipalat ja kas - niinhän se ilta alkoi jo hämärtämään.

Käytännössä meidän porukka vietti aikaa Tomorrowlandissa sekä tovin verran Grizzly Gulchissa. Halusimme kokeilla Toy Story Landin laskuvarjomasiinaa, mutta jonotusaika oli liki tunnin, joten skippasimme sen. Vaikka emme ehtineet läheskään kaikkiin paikkoihin emmekä edes niihin muutamaan härveliin, jotka olivat toivelistalla, niin kokonaisuutena päivä oli erittäin onnistunut. Disneyland tarjosi meille upean elämyksen, kamalan paljon ihmisiä, hienoja seikkailuja sekä unohtumattoman ajelun avoautolla päivänpaisteessa pelipaikoille, sekä takaisin ytimeen illan laskeutuessa. Ehdottomasti siis upea retki!

Hong Kong Disneyland, huvipuiston hinnat:

Lapset (3-11v)           419HKD (n. 51€)
Yleisliput (12-64v)    589HKD (n. 72€)
Seniorit (65+ v)         100HKD (n. 13€)

Jaa tähän oma tarinasi huimasta huvipuistokokemuksestasi!

Tomppa

Ja hieman Star Warsia

0

Samassa paketissa Stanley, Victoria Peak, prinsessahetki ja Soho

Hong Kong on sen verran hullu paikka, että sen hektisyys todellakin tarttuu. Ja kun kerran taksillakin pääsee halvalla ja näppärästi siirtämään luunsa paikasta toiseen, niin mikä ettei. Helposta liikkumisesta (tai siitä huolimatta) johtuen on pakko näin jälkikäteen todeta, että tahti oli meilläkin sen verran hengästyttävä, ettei näin jälkikäteen voi millään muistaa minä päivänä reissussa tehtiin mitäkin. Joku päivistä vietettiin kuitenkin näin:

Kyllähän Stanley bay vetää vertoja monellekin vastaavalle paikalle. Itse yllätyin erittäin positiivisesti

Lounas Football clubilla

Oltiin sovittu ennakkoon, että yhden päivän perheitten miehet viettävät Disneylandissa, kun taas me tyttäret nautitaan hyvin ansaitusta hemmottelusta kauneushoitolassa. Päivä aloitettiin kuitenkin koko porukka yhteisellä lounaalla paikallisella Football clubilla. Kyseinen clubi (jäsenille) oli melkein mykistävä kaikkine palveluineen ja olisin kohtalaisen tyytyväinen, mikäli jotain vastaavaa löytyisi myös Samuilta. Minulle ei täysin edes valjennut mitä kaikkea clubilta löytyy, mutta ainakin sitä itseään jalkapalloa, squashia, kuntosalia, uima-allasta ja ravintoloita. Eli varsinkin sateisena päivänä kokonaisen vuorokauden aamusta iltaan saa mukavasti kulumaan samalla alueella. Ihmiset nauttivat siellä myös illallisia ja viettivät juhliaan, sekä tapasivat muuten tuttuja tai yhteistyökumppaneita.

Ihan parasta clubilla oli kuitenkin se, että kaikki älylaitteet oli kielletty, kännykät, tabletit, kaikki. Tähän maailman aikaan ja vielä Honkkareissa, ihan huippua.

Kunnioitettava ikä clubilla.

Ja mikäs clubilla on aurinkoistakin päivää viettäessä.

Hurmaava Stanley

Lounaan jälkeen herrat ottivat suunnan Disneylandiin ja koska meillä siskoni kanssa oli aika kauneushoitolaan vasta kolmen tunnin päästä, päätimme hypätä taksiin ja suunnata Hongkongin saaren eteläpuoleiselle rannalle. Heti perille päästyä harmitti, ettei aikaa ollut enemmän, sillä Stanley hurmasi täysin. Tuntui kuin olisi teleportannut itsensä Välimeren tuuliselle rannalle Monacoon.

Sanomattakin oli selvää, ettei siellä asunut kaikkein köyhin väestönosa, vaikka ymmärsinkin että Centralin kerrostaloasunnon hinnalla sieltä voisi löytää jopa pienen talon. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen paikka Honkkareissa, jossa voisin hyvin nähdä itseni kuokkimassa omaa pientä puutarhaani ennen iltapäivän purjelautailua. Ehkä syynä oli se, että oma mielenterveyteni tarvitsee sen rannan, johon mennä selvittelemään päätään silloin, kun aivoissa on liian monta välilehteä auki.

Kun vanhoihin rakennuksiin laitetaan vielä väriäkin, minä olen myyty.

Ja kukkakaupat jaksavat hurmata aina.

Huhtikuun alun ilma Stanleyssa oli sekin kuin suoraan Välimereltä, aurinkoisen kirkas ja kuiva. Lämpötila pysytteli kolmenkympin alapuolella, kun se kesäkuukausina on juuri sitä tukahduttavan hiostavaa tropiikkia. Pidin 'rantaboulevardin' ihmisvilinästä, jota ei ollut liikaa vaan juuri optimaalisesti. Parin tunnin visiitin saldo tässä historiallisessa ja entisaikojen kalastajakylässä jäi vallan säälittäväksi, vaikka tutustuimmekin pintapuolisesti ostoskeskukseen, Murray Houseen ja minua taas eniten kiinnostavaan Stanley Marketiin. Murray House on muuten aikoinaan toiminut brittiarmeijan majoitustilana ja sen sijaintikin on ollut Centralissa, josta se on sittemmin siirretty paloina tänne. Hauska tarina kertoo, että uudelleen kasattaessa rakennuksen sisällä olleet viisi pylvästä eivät jostain syystä enää 'sopineet' sisälle, joten tänä päivänä ne sijaitsevat rakennuksen ulkopuolella näyttävää merimaisemaa katsellen.

Stanley market (eli paikalliset markkinat) yllätti muihin markkinoihin verrattuna oikeastaan laadukkuudellaan. Perusrihkaman lisäksi sieltä löytyi mm. upeita sisustustuotteita ja käsitöitä, ja vieläpä järkevään hintaankin. Ehdottomasti näkemisen arvoiset markkinat Honkkareissa ja vahva suositus koko Stanleylle.

Itselleni lämpötila oli rantalomailuun hieman liian alhainen, mutta kyllä Stanleyssa moni oli sitäkin tekemässä.

Rantabulevardia

Murray House

Oikealla olevan puun takana näkyvät Murrayn pylväät, jotka aikoinaan siis ovat olleet talon sisällä.

Stanley Market

Olisin muuten löytänyt Stanley Marketista vaikka mitä ostettavaa...

Hemmottelua kasvohoidossa

Koska koko Honkkareitten matka meinasi tyssätä omaan leikkaukseeni, siskoni halusi tarjota minulle pienen luksushetken kauneushoitolassa. Se oli varmasti hyvä vaihtoehto shampanjabaarille, jonne olin vannottanut hänet viemään minut, mikäli kunto ei riittäisi muuhun. Thaimaassahan saa kasvohoitoja erittäin huokeasti (jopa Samuilla), mutta oli kyllä erityinen 'prinsessahetki' päästä kunnon hoitolaan konsultin analyysin kautta. Vaikka naamani nähtyään konsultti totesikin välittömästi, että tähän naamaan tarvitaan nyt selvästi kohotusta ja valkaisua. Kohotuksen otin kiitollisena vastaan, mutta ei nyt herranjestas sentään mitään valkaisua. Mähän asun Thaimaassa! Tiedä siitä sitten kuinka paljon kasvot 'kohosi', mutta puolentoista tunnin lepohetki hoitolan pedillä tuli kyllä tarpeeseen.

Victoria Peak

Tällä kertaa syötiin llallinen siskoni kotona, ja koska asunto sijaitsee sopivasti Victoria Peakin läheisyydessä, päätimme pyörähtää siellä vielä ennen illallista. Edellinen reissu Victoria Peakille tehtiin yhdeksän vuotta sitten reippaillen, kostoksi itsellemme aamuun asti vierähtäneestä 'baari-illasta'. Mutta silloin ei ollutkaan lapsia matkassa.

Tällä kertaa hyppäsimme autoon ja ajoimme tupaten täynnä olevalle huipulle. Vaikka myöhästyimme auringonlaskusta, ehdimme silti näkemään Symphony of lights- valoshown (ei se oikeasti ole mikään ihmeellinen) ja upeat Hong Kongin valot manteretta myöten. Ja ovathan ne sieltä ylhäältä katsottuna huikea elämys. Victoria Peakille pääsee myös Peak Tramilla ja busseilla, ja kokemuksena Tram on varmasti mielenkiintoinen, vaikka meikäläisen hermoille kuitenkin mahdoton tehtävä. Sillä siinä ajassa kun jonotat, olisit jo kävellyt perille ja ehkä jopa takaisin. Kannattaa muuten muistaa, että ilma puolen kilometrin korkeudessa voi olla jopa viisi astetta viileämpää, joten viileämpänä iltana kannattaa ottaa ainakin pitkähihaista matkaan. Itselläni ollut siskon lainaama kevyttoppatakki oli huhtikuisena iltana tarpeen ja siitä huolimatta sormet olivat kohmeessa.

Honkkareissa on muuten aika käsittämätöntä, että vaikka kyse on pilvenpiirtäjien täyttämästä ja kuhisevasta paikasta, niin palmut ja luonto ovat silti aivan lähellä. Sopivaksi vastapainoksi kaikelle hektisyydelle.

Onneksi Honkkareissa luontokin on lähellä

Ja näitä Victoria Peakilta näkyviä valoja olisikin sitten voinut tuijottaa loputtomiin

Victoria Peakilla on myös kauppakeskus

Mutta katsokaa näitä jonoja! Tässä menisi tunti poikineen

Ja vielä vähän Sohoa

Jottei tämä päivä olisi loppunut liian lyhyeen (ja koska meillä oli lapsenvahti), päätimme vielä tehdä pikavisiitin Sohon yöelämään. Tämä pyörähdys tosin jäi melko lyhyeksi, koska allekirjoittaneen kunto hiipui kovaa vauhtia. Yksi baari Staunton streetillä ehdittiin silti tsekata, juuri sopivasti samaan aikaan, kun paikalliset viranomaiset puuttuivat lähialueen baarien kaduilla seisoviin asiakkaisiin. Oikeastaan se mitä muistan yhdeksän vuoden visiitistä Sohoon oli juurikin nämä kaduille aamuun asti rönsyilevät ravintoloitten asiakkaat, jotka siis tällä kertaa survottiin ravintoloihin sisälle. Moni tosin näytti suuntaavaan väljemmille vesille johonkin muualle.

Me valittiin paikaksi Staunton streetin kulmassa sijaitseva Staunton´s Wine Bar & Cafe, joka kuulemma joskus on ollut kovasti suosittukin, mutta josta siskoni nyt käytti nimitystä 'väsynyt Staunton'. Aikalailla sitähän se oli, tai ehkä se vaan johtui pitkän illan väsyttämistä baarin asiakkaista. Mutta eniwei, Staunton streetiltä löytyy monia muitakin varteenotettavia drinksupaikkoja. Me kuitenkin lopetettiin päivän urakka viimein tähän, vaikka nuorempana se olisi saattanut jatkua aamuun saakka. Sohossa sekin on mahdollista.

Hyvää Uutta vuotta Thaimaa!

Ensi kerralla sitten herrojen päivästä Disneylandissa. Sitä ennen soditaan yksi Songkran (Thaimaan uusi vuosi) alta pois, jonka pääpäivä Samuilla on 13. huhtikuuta. Edellisen vuoden Songkran fiiliksiä ja aiheesta enemmänkin pääset lukemaan täältä ja täältä.

Hong Kongista huolimatta kysynkin nyt, joko sinä olet ehtinyt viettämään Songkrania Thaimaassa?

0