Samuin salaisuuksia, osa 1 - Vaijeriliukua Tree Bridge Coffeessa

Istun puoli naamaa turvonneena terassilla, mutta ei, turvotus ei johdu vaijeriliu'usta. Kyseessä on äkkiä ärtynyt hammas, jolle sain ajan vasta huomiseksi. Siihen asti mennään kemikaalicocktailin voimalla, ja toivotaan että yöllä uni tulee.

Samuin salaisuuksia

Päätin aloittaa tällaisen juttusarjan, josko siitä olisi jollekin iloa. Täällä tulee väkisin törmäiltyä mahtaviin juttuihin tai paikkoihin, joista ei sitten yllättäen löydäkään googlesta juuri tietoa. Varsinkaan kun moni paikallinen yrittäjä ei panosta nettisivuihin, niitä ei sitten ehkä olekaan? Kun törmään elämyksiin tulevaisuudessa, jaan kokemuksia täällä.


Tree Bridge coffee

Viikonloppu viidakkotalossa -postauksessa kirjoitin paikasta aiemmin, vaikka sen jutun pääpaino olikin meidän kuokkavieraissa rotissa ja käärmeissä. Kyseisen viikonlopun tervetullut hengähdystauko vietettiin kuitenkin Tree Bridge Coffeen huikaisevissa maisemissa, joita en vaan voi hehkuttaa liikaa. Koska kameralla (ainakaan mun taidoilla) ei saa ikuistetuksi syvyyksiä ja korkeuksia kunnolla, kehoitan käymään paikan päällä itse. En usko että kadut.

Vaikka vaijeriliuku menisikin yli hilseen, paikalta löytyy sympaattisen maisemakahvilan lisäksi myös Samuin kolmanneksi suurin vesiputous. Tang Rua Waterfall (tai tuttavallisemmin Secret Falls) on sen verran syvällä viidakossa, että mitään turistiryysistä tuskin on odotettavissa. Eikä tietenkään sisäänpääsymaksuja.

Vesiputousten loisto riippuu sateen määrästä, joten vielä ei olla päästy näkemään putousta koko komeudessaan. Sadekautta odotellessa, eiköhän sekin päivä vielä koita.

Viikonloppu viidakkotalossa -jutussa enemmän kuvia putouksesta.

Vaijeriliuku (zipline, cable ride)

Vähän yllättäenhän tämä iski. Kun Tompan pikkuserkku Hugo (pikkuserkuista juttua täällä) ilmoitti laskeutuvansa Samuille parin tunnin päästä, iloinen yllätys loisti pitkälle. Oli päivänselvää että Hugo ystävineen piti treffata. Kuljetettiin ystävykset vuoriston läpi Lamailta Maenamille, sillä olihan viidakkotalokin esiteltävä. Ja minnekäs tästä sitten muualle kuin sinne, minne moni Samuin kävijä ei löydä.

Emil, Tomppa, Linda ja Hugo.

Kun sopivasti hulluja on matkassa enemmänkin, vietettiin iltapäivä apinana. Suunnitelmissa se on ollut jo pitkään, mutta toteutus tuli silti vähän yllättäen. Meitä oli muutamakin korkeanpaikan kammoinen, eikä jännitystä lainkaan helpottanut, kun kaverit ruuvasivat alustoja vielä ennen h-hetkeä.

Me otettiin vahingossa seitsemän siirtymää (1200 bahtia), ja olihan se aivan älyttömän siistiä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että vielä ensimmäisen liun jälkeen polvet tutisivat, mutta siitä eteenpäin kaikki oli silkkaa kultaa. Mitä korkeammalla ja pidempi liuku, sen mahtavampi fiilis. Ja aivan huippuporukkaa!

Voin luvata, että varusteet ovat viimeisen päälle ja järjestäjät paitsi ammattilaisia, myös huumorimiehiä.

Vielä ennen koitosta...

Vähän jännitti, mutta mitä sitten ;)

Meille tytöille laitettiin suihkuhatut kypärän alle ja vähänkö järjestäjiäkin nauratti.

Viimeinen oma liukuni hyytyi yläilmoihin siirtymien väliin ja ensimmäinen ajatus oli, että tietenkin minä. Veikkaan näin jälkeenpäin, että huumorimiehet vain antoivat elämykselle pisteen i:n päälle. Muuten mentiin yksi ihminen kerrallaan vaijerille, ensimmäisenä ja viimeisenä huumorimiehet. Viimeisellä liulla (olin se viimeinen) kuitenkin yksi työntekijöistä hyppäsi samalle vaijerille perääni ja sinne jäätiin sitten keikkumaan.

Sain siis vielä extraelämyksen. Jos ei pelota liikaa, jättäydy viimeiselle liulle viimeiseksi ja koet ehkä saman. Tai sitten mulla vain kävi moukan tuuri.

Tree Bridge coffeen tulevaisuuden suunnitelmat kuulosti erittäin hyviltä. Kun nyt pisin liuku oli se vajaa puoli kilometriä, niin suunnitelmissa on seuraavaksi 800 metrin lisäliuku. Sekä tunnelmalliset illalliset puussa, tosin vain ennakkovarauksella. Ja arvatenkin tie illalliselle vie vaijeriliukua pitkin, kuinkas muuten.

Tree Bridge Coffee löytyy Maenam soi 5 loppupäästä seuraamalla waterfall (tai Secret falls)- kylttejä. Maenam Soi 5 alusta matkaa kertyy muutama kilometri ja kun törmäät kylttiin Torn Tarzan, älä käänny sinne, vaan jatka oikealle ylös. Perille löydät seuraamalla loppumatkan Free wifi- kylttejä. Mitään matkanjärjestäjää et tarvitse, löydät paikalle itsekin. Ja säästät jonkun euron.

Ensimmäinen etappi takana, Linda vielä liu'ulla.

Emil.

Kyllä tuolla ihan korkealla pääsee liukumaan.
Ihanat maisemat!

Siihen tyssäsi matka.

Huumorimiehet ;)

2 kommenttia

  1. Näinköhän sitä tuollaiseen uskaltaisi mennä. Nuorempana aina haastoin itseäni kohtaamaan omia pelkoja, mutta nyt näin vanhana (ja toivottavasti viisaampana) olen hyväksynyt sen, että pelkään korkeita paikkoja. Ihanalta paikalta kyllä näyttää tuokin ja olisihan siellä se kahvila minulle kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu Outi, vanhemmiten sitä tulee vähän varovaisemmaksi (tai viisaammaksi).

      Mutta tosiaan, pelkkä ravintola ja maisemat ovat ehdottomasti näkemisen arvoiset :)

      Poista

Back to Top