Vielä kerran Bali!

Vähemmän nähtävyyksiä, enemmän elämyksiä

Sellaisia me vähän ollaan. Aika huonoja jonottamaan lippuluukuille samaan aikaan satojen turistien kanssa, ellei nyt sitten osu kohdalle 'ihan pakko nähdä' - monumentti tai vastaava. Mieluummin ajellaan omin päin skootterilla, huokaillaan maisemia ja pysähdytään kun on nälkä tai jotain hengästyttävän mielenkiintoista. Näin kävi Balillakin. Ainoat 'must see' -listalla olleet asiat olivat surffaus, Canggu & Ubud ja riisiterassit. Nämä me koettiin, pari muuta pääsi listalle vähän vahingossa.

Vesipullot tuntui olevan näitten apinoitten suosiossa.

Tästä tämä kaveri parkkeerasi lähikaupan oven eteen varastamaan turistien ostokset

Ubudin Monkey forest (The Sacred Monkey Forest Sanctuary)

Koska Ubudiin päädyttiin kaksikin kertaa, joista ensimmäisellä mopon parkkeerausyritys apinoiden puikkelehtiessa kadulla osoittautui ehkä jopa hankalaksi, oli jotenkin luonnollista ajautua Monkey forestin portista sisään. Eikä se ollut huono vaihtoehto, sillä hauskojahan nuo varastelevat pienet häiriköt ovat, ja kuvauksellisiakin.

12,5 hehtaarin Apinapuistossa elää 600-700 makaki-apinaa (balilainen pitkähäntäapina) viidessä eri leirissä. Toisinaan leirien väliin syntyy pientä kahinaa, kuten esimerkiksi kuivan kauden aikana, kun eri jengit joutuvat joelle päästäkseen kulkemaan vieraan territorion läpi. Meidän visiitti osui sadekaudelle, joten tätä puolta ei apinoitten tempperamentista päästy näkemään, vaan saatiin nauttia rauhallisesta rinnakkaiselosta.

Monkey forestin alueella on myös kolme temppeliä, joista ainakin yhden uskotaan olevan jopa 600-700 vuotta vanha. Lisäksi puistossa on luokiteltuna 115 eri puulajia, joista osa ainakin satavuotiaita ja ylikin. Turistimäärästä huolimatta puistossa pystyy omituisella tavalla aistimaan valtavan määrän energiaa ja ehkä jopa temppelien jumalten läsnäolon. Sen verran laajasta alueesta on kyse, että ilman muita ihmisiä (ja niitä muutamaa krääsäkauppaa lukuunottamatta) voisi hyvin kuvitella olevansa syvällä viidakossa ikivanhan hautausmaan uumenissa.

Suosittelen jättämään kassit ja varsinkin muovipussit lippuluukulle säilöön, sillä ne saattavat helposti päätyä karvaisten pitkäkyntisten hyppysiin. Samasta syystä varoisin myös kameran ja kännykän kanssa heilumista. Puiston ohjeissa kehoitetaan niin ikään olemaan panikoimatta, mikäli apina hyppää vaikka olkapäälle, mutta voisin hyvin kuvitella sen olevan helpommin sanottu kuin tehty. Jotta apinat eivät myöskään provosoituisi, kannattaa uhkarohkeat silmiinkatsomiset jättää väliin. Me päädyttiin varoituksista huolimatta ottamaan vesipullot mukaan ja sinnehän ne meni, parempiin suihin ja leikkeihin.

Monkey forestin mystistä metsää.

Onhan nämä söpöjä otuksia.

Banaani uppoaa.

Mikäs tässä köllötellessä, kun kaveri nyppii turkkia.

Kylmän viileästi otti tämä tyttö olkapäillä ratsastavan banaanivarkaan.

Tegallalang Rice Terraces

Näistä kuvista Bali on ainakin itselleni tuttu. Vaikka toki myös temppeleistä, patsaista, surffilaudoista ja aalloistaan. Riisiterassit oli siis nähtävä oman kameran linssin läpi. Koska viljelmät sijaitsevat noin puolen tunnin matkan päässä Ubudista, oli se helppo yhdistää samaan keikkaan. Ubud ansaitsisi huomattavasti enemmän aikaa, kuin kaksi muutaman tunnin pyrähdystä, sillä näkemistä ja kokemista riittäisi loputtomasti.

Ja hyvä että mentiin riisiterasseille, sillä olihan ne hengästyttävän upeat. Me liikuttiin vuokramopoilla tännekin, mutta esimerkiksi Ubudista voi vaikka palkata oman kuskin viemään paikalle. Eipähän tarvitse sitten raapia päätään parkkipaikan suhteen. Populaa riitti nimittäin täälläkin, vaikka vettä tuli paikoitellen kuin saavista kaatamalla. Sateesta johtuen mekin tyydyttiin vain katselemaan huikaisevia maisemia, sen sijaan että oltaisiin lähdetty viljelmille kävelemään. Se olisi ollut mahdollista pientä korvausta vastaan, ja muissa sääolosuhteissa kinttupoluille olisi varmasti lähdettykin. Eräs paikallinen kauppias totesi seistessämme saman katoksen alla, että Ubudissa sataa joka ikinen päivä. Mutta ei kai nyt sentään?

Pelkästään matka Ubudista riisiterasseille oli sydäntäraastava, sillä käytännössä koko puolen tunnin matka oli täynnä toinen toistaan upeampia sisustustuotekauppoja ja paikallisten taiteilijoitten pajoja. Siis koko matka pelkkää kyyneltä kun ei ehtinyt, eikä raaskinut sateen takia stopata ostoksille. Eihän kahdella mopolla mitään kovin suurta olisi saanut kuljetetuksikaan. Olisin helposti voinut viettää kyseisellä kadulla vaikka muutaman päivän, mikäli lompakko olisi pursunut rupioita. Tänne palaan varmasti silloin, kun seuraava talon vaihto osuu kohdille.

Meidän harmiksi riisit oli kerätty ja altaat tyhjinä, mutta vaikuttavan näköistä silti.

Riisiterassien reunalla oli kahviloita, joissa pystyi ruokailun ohessa huokailemaan upeita maisemia.

Kauppaa kaupan perään, kuinkas muuten.

Tanah Lot temppeli

No niin, olihan meidän nähtävä myös ehkä Balin kuuluisin temppeli Tanah Lot. Tyrskyjen äärellä olevaan temppeliin tehtiin reissu Canggusta käsin, koska se sijaitsee aivan siinä hollilla. Hyvä että piipahdettiin täälläkin, ovathan nämäkin maisemat vertaansa vailla. Tarina kertoo, että tätä maalla, mutta silti meressä seisovaa temppeliä vartioivat myrkylliset merikäärmeet, jotteivät pahat henget pääsisi temppeliin.

Siinä se, vaikuttava Tanah Lot

Puistomainen alue on kohtuullisen iso, kun mukaan laskee vielä reunamilla sijaitsevat lukuisat matkamuistomyymälät, merkkiliikkeet, kahvilat ja ravintolat. Olipa yhden kahvilan pihalla olevassa puussa myös valtava lepakko roikkumassa, samoin kuin pari hyvin laiskan oloista sivettikissaa makoilemassa pöydällä. Näistä sivettikissojen ulosteesta syntyy muuten maailman kallein kahvi Kopi Luwak, jota vastuunsa tunteva kahvinjuoja ei osta. Ai miksikö? No siksi, että yleensä sivettikissojen elinolosuhteet vastaavat turkistarhauksen olosuhteita ja todennäköisesti Balillakaan näitten kissojen elinolot eivät aina kestä päivänvaloa. En myöskään näe mitään syytä osallistua kahviplantaasiretkille, sillä ne kuuluvat samaan joukkoon muitten eläinten kustannuksella tehtyjen turistiaktiviteettien kanssa. Vastuullisiakin yrittäjiä varmasti löytyy, mutta tarkkana saa olla. Ei siis norsuratsastuksia, valokuvia villieläimet sylissä tai halailua huumattujen tiikereitten kanssa, eikös niin?

Alueella on myös pienempiä temppeleitä, kiinnitä huomiota pukeutumiseen, mikäli haluat vierailla niissä.

Ja maisemat olivat kyllä hienot.

Tavaraa löytyy Tanah Lot temppelialueelta ihan kiitettävästi.

Haukoitteleva lepakko

Laiskat sivettikissat

Bye bye Bali

Kun Balin aiheuttamasta ensihämmennyksestä on nyt kulunut jo yli kuukausi, voin vilpittömästi sanoa tuntevani jonkin asteista haikeutta. Bali hämmentää edelleen, mutta eri tavalla. Ymmärrän valtavan hyvin ihmisiä jotka menevät sinne aina uudestaan ja uudestaan, sillä minullekin saattaa käydä niin.


Entäs sinulle?

Ps. Seuraavassa postauksessa palataan viimein Samuin kuulumisiin, joten pysyhän kuulolla!

Eat, pray, love elokuva teki Ubudia hyvinkin tutuksi

Me tapaamme vielä Bali!

0

Seminyak ja muut hämmentävät beachit Balilla

Vieläkin hämmentää

Niinhän mä mainitsin jo täällä ja vähän täälläkin siitä, että piti hetken aikaa oikein sulatella Balia, ennen kuin lähti kirjoittamaan siitä mitään. Ja arvatkaapas mikä oli syy? No ne rannat tietenkin. Jos Balille kuitenkin jo vuosikymmeniä on kansainvaeltanut käsittämätön määrä Ausseja (ja toki muitakin), niin siihen on täytynyt olla syy. Surffaus varmasti yhtenä kovimpana, mutta kun sitä ei oikein voi surffata menemättä rannoille, niin siksi mä hämmennyin, alkuun kovastikin. Tai sitten  musta on vaan tullut kranttu näitä Samuin rantoja tallatessa. Meillä on nimittäin aika kivat rannat, vaikka itse sanonkin. Ja puhtaat.

Seminyak

Jep, Sanur ei ollut meidän juttu, joten otettiin askel taaksepäin sinne Canggun kylkeen. Siellä oli mukavasti elämää ja kaikkea muutakin hämmentävää, kuten vaikka Seminyak. Oltiin Canggusta käsin käyty siellä parina iltana shoppailemassa ja illallisella, joten ajateltiin tällä kertaa majoittua suoraan mestoille. Ja hitto millainen helmi Airbnb:stä löydettiinkään! 50 metriä Seminyakin aalloista ja surffilaudoista, ei ollenkaan hassumpaa. Varsinkin kun kämppä oli just eikä melkein meidän makuun; vähän rustiikkinen ja kaikki vähän sinne päin, mutta joka persoonallisuudellaan valloitti täysin. Kaiken lisäksi maksettiin kuusi henkeä helposti majoittavasta huushollista vain 30 dollaria/ yö, joten kyllä se hotelliyöt voitti mennen tullen.

Kyllä, tällaisessa asuisin itse mielelläni.

Ulko-olohuoneessa oli osittain katto, mutta seinien virkaa näytteli bambuaita.

Hyvin nukutti moskiittoverkkojen alla.

Mielikuvitus on laulanut tämän kämpän sisustusta suunnitellessa.

Kämppä teki Miskaankin vaikutuksen persoonallisuudellaan.

Värimaailma oli just mulle :)

Tällainen ovi toivotti meidät tervetulleeksi kämppään. Kannattaa tsekata Airbnb:n tarjontaa.

Nappaa tästä linkistä alennus ensimmäisestä Airbnb varauksestasi!

Seminyakin ranta oli tosi aktiivinen, eli siis porukkaa oli paljon, mutta niin myös muuta härpäkettä. Meidän kämpiltä lähdettäessä ensimmäinen rantaravintola ja surffikoulut löyty ihan vierestä. Aallotkin oli niinä päivinä kohtuulliset, joten ei ollut itselläkään ongelmaa lähteä verestämään juuri hankittuja 'taitoja'.Tosin ei mulla mitään taitoja ole, joten kaikki tuntui melkein yhtä vaikealta kuin ensimmäiselläkin kerralla. Mutta kokeiltavahan sitä taas oli.

Jos ei olisi huvittanut surffata, Seminyakin rannalla olisi voinut ainakin ratsastaa, tai lentää sellaisella moottoroidulla liitovarjohärvelillä. Taisi siellä olla myös jotain banaanipötkylän vetoa ja muita turistirannoille kuuluvia vesiaktiviteetteja. Mukavia ja kohtuuhintaisia ravintoloitakin löytyi, vaikka mulle Balin ruoat oli kaikkinensa hienoinen pettymys. Usein päädyin salaattiin, vaikken pupuruoan ystävä yleensä olekaan. Siitä kun ei millään meinaa lähteä nälkä kuin hetkeksi. Seminyakin rantaspotti oli kuitenkin yksi lemppareistamme Berawan lisäksi.

Seminyakin aktiviteetteja.

Seminyak

Surffaaminen onnistuu Seminyakissa hyvin ja aallotkin oli ihan kivoja.

Seminyakin aktiviteetteja.

Tässä rauhallista Berawa osuutta.

Seminyakin iltaelämä ja ostosmahdollisuudet

Vähän kaikkea löytyi melkein jokaiseen makuun; kalliita merkkiputiikkeja, tosin suurin osa merkeistä liittyi surffaukseen, skeittaukseen tai muuten vain enempi sellaiseen asenteelliseen genreen. Joitain aivan ihania sisustuspuoteja löytyi myös, sekä balilaisittain tyylikkäitä hopeakoruja. Ja sitten oli sitä krääsää. Vaan nämä 'putiikit' olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Yleisesti ottaen myyjät oli erittäin ystävällisiä, mutta krääsäkaupoissa sai varautua ihan mihin vain. Suurin osa niitten myyjistä (ja ihan todellakin) oli aivan pöllyssä. Tuskin edes viinasta, vaan veikkaanpa että jostain 'yrteistä'. Yksikin myyjänretale poltti kämmeneeni sätkällä mukavan palovamman, jonka sitten pyrki nuolemaan terveeksi. Meno näissä oli muutenkin sen verran härskiä ja ihmiset 'iholla', etten viitsinyt ilman Tomppaa astua lopulta edes sisään. Ja jos astuit sisään etkä sitten ostanutkaan, ei ollut mitenkään tavatonta saada peräänsä 'fuck off'- huutoja.

Ravintoloita löytyi vaikka jokaiselle illalle eri. Myös sateenkaari-ihmisille löytyi tarjontaa, mitä en muissa käymissämme kylissä nähnyt. Seminyakissa viihtyisin ehkä viikon verran, sen jälkeen olisi vaihdettava maisemaa.

Joku unisieppari tuli itsekin ostettua. Täältä löytyi kyllä valtavan kokoisia!

No mikä siellä sitten hämmensi eniten?

Kyllä se oli ne biitsit. Ainakin näin tammikuussa rannat oli paikoitellen järkyttävänkin paskaiset, ja Kuta nyt oli odotetusti se kaikkein sotkuisin. Ensin ei ajateltu käydä siellä lainkaan, mutta halusin sittenkin nähdä sen, jotta voisi edes kehua käyneensä. Vaikka Kuta muuten oli ihan mielenkiintoisen oloinen valtavalla tarjonnallaan, niin voisin korkeintaan nauttia jonkun juoman janooni sen rannalla. Pyyhettäni en varmasti kaivaisi esille. Toivon todellakin, että sadekauden ulkopuolella myös Kuta siistiytyy, sillä en ikinä koskaan milloinkaan suostuisi kahlaamaan metritolkulla rantaveden jätteissä.

Roskia oli paikoitellen muillakin rannoilla ihan kohtuudella, mutta oli siellä myös kylttejä, joissa pahoiteltiin ongelman olevan ikävän ja ajoittuvan joulukuusta maaliskuulle. Ja kyllä siellä tehtiin jokainen päivä myös töitä roskien suhteen (jopa isoilla koneilla), sillä onhan rantojen siisteys väkisin myös paikallisille yrittäjille tärkeätä. En kuitenkaan ihmettele ollenkaan, miksi paikalliset surffaajat kuulemma mahdollisuuksiensa mukaan häipyvät Balilta syksyllä ja palaavat vasta keväällä.

Mutta on Bali monella tapaa niin ihana, että haluan ehdottomasti nähdä sen myös sadekauden ulkopuolella, kun rannat ehkä antavat parastaan. Saaren toisen puolen rannat ovat tähän aikaan vuodesta todennäköisesti siistimmät, kuten Sanurkin oli, ja näin myös paikalliset antoivat ymmärtää. Me nähtiin tällä puolella saarta rantoja Canggusta Kutaan, ja niissä valitettavasti muovia riitti.

Voi meitä ihmisiä, ja kaikkea sitä muovia jota me tuotetaan. Eikö tästä muovijätteestä nyt mitenkään saisi jotain miljoonaluokan bisnestä aikaiseksi? Anyone?

Ja Ps. Älkää antako mun hämmentää, olen nimittäin satavarmasti menossa Balille takaisin. Sillä enemmän Bali kuitenkin ihastutti, kuin vihastutti.

Että näin...

Joka päivä siivottiin, ja jokainen päivä se saatiin aloittaa uudestaan. Hyvä että siivottiin kuitenkin.

Kutan hujakoilla tällaista. Toivottavasti toi ruskea vesi ei tule viemäreistä.

Leikkisitkö itse lapsesi kanssa näissä roskissa?

Ilman roskia Kutakin on kaunis.

3

Sanurista Ubudiin

Lupasin edellisessä postauksessa kertoa mihin Canggusta liikahdettiin (eihän sitä nyt yhteen paikkaan voi jämähtää) ja miksi palattiin takaisin jo kolmen päivän päästä. Ei nyt ihan Cangguun, vaan sen kylkeen Seminyakiin. Mutta siitä vasta seuraavassa jutussa, nyt pienen pettymyksen aiheuttaneen Sanurin kimppuun:

Perinteisiä kalastusveneitä Sanurin rannalla.

Sanur

Oltiin alkuun pohdittu siirtymistä Balilta Gileille, mutta kuten mainitsin, Bali on valtava. Päädyttiin siis viettämään koko kaksi viikkoa Balilla, jotta pääsisi edes hieman jyvälle tästä monien hehkuttamasta ja toisten tyrmäämästä saaresta.  Kahdessa viikossakaan ei tosin nähty kuin murto-osa Balista, joten päätös lienee ihan järkevä. Ubudin halusin nähdä, mutta koska ei olla erityisemmin mitään terveysintoilijoita tai 'joogaituhippejä', ehkä pikainen visiitti siellä riittäisi. Se osoittautui vääräksi ratkaisuksi, sillä myös Ubud ansaitsisi paljon enemmän.

Me siirryttiin Canggusta Sanuriin, koska eräs sieltä kotoisin oleva paikallinen kehui sen ehdottomasti parhaaksi kolkaksi. Koska ei reissun päällä ehditty sen kummempaa taustatyötä tekemään, päädyttiin sinne pelkästään kuulopuheitten perusteella. Eikä Sanur kolahtanut meihin lainkaan. Vaikka Sanurin pitkä rantaviiva koostuu useista toisiinsa yhteydessä olevista poukamista ja on vastakkaisella puolella olevaan Kutaan ja muihin verrattuna hyvinkin rauhallinen, niin se ei nyt vaan sytyttänyt. Ehkä se oli meille liiankin rauhallinen? Ehkä nämä myöhäisteinit sittenkin sopivat paremmin nuorekkaampaan menoon?

Siis ihan nättihän toi ranta on, ja eniten miellytti puitten varjostamat kujat ja ravintolat.

Sanurissa voi myös surffata, mutta silloin täytyy meloa kyllä hyvin pitkälle

Denpasarin kyljessä

Sijainti Denpasarin kyljessä oli ehkä yksi syy. Sanurissa oli koko ajan sellainen fiilis, että olisi ollut Denpasarissa. Canggun sympaattisesti mutkittelevien kyläteiden jälkeen monikaistaiset ja ruuhkaiset väylät sai hien nousemaan pintaan jo kävellen katuja ylittäessä, saati sitten mopolla ajaessa. Ja vaikka merenkäynti oli uimista ajatellen ja toisen puolen surffiaaltoihin verrattuna tervetulleen rauhallista, niin silti tuli ikävä Canggun vireyttä.

Sanurin noin kahdeksan kilsan pätkä rantaa oli kyllä mainio vaikka aamulenkkiä ajatellen, sillä rantaviivan läheisyydessä puitten siimeksessä kulki päällystetty ja varjoisa rantabulevardi. Sanurissa kannattaa muuten vuokrata fillari mopon sijaan, sillä ellei suunnittele pidempää matkaa, pyörällä pärjää mainiosti ja näkee kuitenkin paikasta enemmän kuin kävellen.

Rantabulevardin takaata löytyy näitä pieniä kojuja, mutta myyjät ovat paikoitellen jopa vähän tungettelevia.

Balilla törmää monessa paikassa näihin demoneilta näyttäviin patsaisiin, mutta balilaisille elämä onkin demoneita ja harmoniaa.

Balilla törmää jatkuvasti erilaisiin kulkueisiin ja seremonioihin. Tässä sellainen Sanurin rannalla.

Rantabulevardin takana on myös lukuisia turisteille suunnattuja 'krääsäkauppoja', joten ostoksetkin onnistuu rantaa köpötellessä, mikäli ei menetä hermojaan melkolailla agressiivisesti iholla pörrääviin kauppiaisiin. Vaikka ymmärrän hyvin, että asiakkaita olisi saatava ja pienet kaupat ovat vähän sivukujilla, niin silti hameenhelmassa roikkuvat kauppiaat sai välillä veren kuohahtamaan. Muistakaahan ihmiset tinkiä, sillä hinnoista lähtee todella helposti kaksi kolmasosaa pois.

Illanviettoa ajatellen Sanurista löytyy rantaa myötäilevältä kadunpätkältä helposti useitakin hyviä ruokaravintoloita, joissa monissa oli myös elävää musiikkia. Thaimaalaisiin verrattuna paikallisten muusikoitten taso oli paikoitellen jopa nautinnollista.

Meidän onneksi oltiin varattu Sanurista vain kolmeksi yöksi hotelli, joten päätettiin pysyä siellä se aika, vaikka mieli tekikin muualle. Me majoituttiin Sanurissa edullisesti Puri Dalem- hotelliin, jonka sijainti oli mainiosti kävelymatkan päässä rannasta ja uima-allaskin vaihteeksi hyvän kokoinen moneen pieneen puljuun verrattuna.

Meidän Sanurin hotelli. Ennemminkin sellainen rauhallinen resortti, ihan kiva.

Ubud

Koska Sanur ei sen kummemmin viehättänyt, päätettiin tehdä sieltä käsin retki Ubudiin, jonne oltiin tehty reissu jo kerran aiemmin Canggusta. Ubudiin ei todellakaan riitä muutama tunti (en tiedä miksi kuvittelin että riittäisi), eikä pari päivääkään, joten suosittelen lämpimästi vaikka yöpymään siellä osan lomasta. Ubud on kuitenkin erittäin uniikki ja kaunis. Tosin tänä päivänä myös se on täynnä turisteja, joten hinnatkin ovat sitten sen mukaiset. Sieltä kuitenkin löytyy krääsän lisäksi myös paljon ihania putiikkeja ja mikä itseäni eniten miellytti, sitä maailmankuulua balilaista käsityötä. Juuri niitä värikkäitä sisustustuotteita, joilla voisin täyttää jokaisen tyhjän kolon lattiasta kattoon. Mikäli Balille lähtee shoppailemaan sisustustuotteita ja käsitöitä, Ubud on juuri se paikka. Mun teki melkein mieli itkeä, kun ei ollut aikaa pysähtyä toinen toistaan upeampien luomusten äärelle, niin paljon olisi lähtenyt matkaan.

Ubud on taiteellinen, siitä ei pääse mihinkään.

Markkinakujia ja vaikka paljon krääsää, niin myös erittäin paljon upeatakin tavaraa.

Väriä pitää olla, vaikka pääkalloissa.

Ubud oli myös täynnä Home stay- majoituspaikkoja ja koko meininki tuntui jotenkin taas mukavan kylämäiseltä. Pääkadun varrella on myös kohtalaisen iso basaarialue, josta voi hankkia sitä sun tätä, mutta hintapyynnöt oli välillä aivan poskettomia. Tinkiminen on ihan must ja tingi paljon, muuten saat todellakin tuhlatuksi koko matkakassan aivan turhaan.

Käytiin kahtena päivänä Ubudissa, eikä se riittänyt sitten mihinkään. Canggusta Ubudiin ajettiin mopoilla helposti kaksi tuntia ruuhkien takia ja Sanurista osapuilleen saman verran. Tosin maalaismaisemat Ubudin lähettyvillä ovat niin ihanat, että kauemminkin olisi voinut matkalla viettää. Riisipeltoa, paikallisia taiteilijakyliä, temppeleitä, vuoria ja notkoja. Varaa siis aikaa riittävästi myös valokuvaamiseen, sillä maisemissa riittää kuvattavaa. Varaa aikaa myös pysähdyksille teiden varsilla olevien kylien paikallisissa kioskeissa, sillä Balin ihmiset, ne nyt vaan ovat niin ihania.

Siinä missä Thaimaassa on henkien talot, Balilla on patsaat.

Mä vaan niin jaksan aina ihastella näitä ovia ja tunnelmallisia valoja.

Mä voisin kyllä asua Ubudissakin, ehkä?

6