Sydäntalven kuulumiset

Pelkästään sanana sydäntalvi taiheuttaa ankarat vilunväristykset, mutta toisaalta sanassa on ripaus toivoakin - ainakaan ei puhuta enää alkutalvesta, ja seuraavan kuun jälkeen ollaan jo pitkällä keväässä. Valon määrä lisääntyy kiihtyvää vauhtia, mikä osaltaan auttaa näissä pakkasissa selviytymisessä.


Pakkaskiintiö on jo kylläkin ääriään myöten täynnä. Jokainen aamu kahvikupin ääressä avaan puhelimen sää-appsin toiveena nähdä se ensimmäinen pluspäivä tulevan kymmenen päivän jaksolla, mutta yhden yhtäkään lupausta ei ole vielä ollut. Aurinko on kuitenkin lämmittänyt peltojen päällimmäisen lumikerroksen irtonaisiksi kiteiksi (kutsun niitä paljeteiksi), jotka kimmeltävät keskenään kilpaa tuulen lennättäessä niitä ympäriinsä. Lupaus keväästä tuokin, ja se saa katsomaan pihapiiriä taas puutarhurin silmillä. Uuh, miten paljon vielä tehtävää, eikä aavistustakaan mitä lähtisi tavoittelemaan.


Miten paljon odotankaan kevättä!

 

Morjensta pöytään!

Metsästäjien uusin tervehdys, peuran ulkofile :)

 

Jännä miten me ihmiset ollaan erilaisia. Siinä missä itse muistan taas kristallin kirkkaasti talvien olleen yksi suurimmista syistä Samuille muuttoon, parikymppinen meidän kylän tyttö pysähtyi ohi hiihtäessään kertomaan rakkaudestaan koviin pakkasiin ja valkoisiin hankiin. Rakkauden näihin metsiin ja peltoihin jaoimme sentään kumpikin - täällä on hyvä nauttia elämästään. 


Ketut haukkuu lähellä, linnut jo keskenään lirputtaa tulevasta keväästä, iltapäivisin räystäiltä valuu vesi - sieltä se kevät keikkuen tulee. Eteisen lämpötila on noussut jäätävästä +3 asteesta jo yli kymmeneen, ja voin kertoa että se on todella helpottavaa. Parasta pahimpien lumimyräköitten ja pakkasten väistymisissä on kuitenkin se, että Salsa pääsee jo liikkumaan paljon paremmin. Lääkitys ja vitamiinit, tai sitten kevään odotus on purrut ja elämänilo on palannut Salsaan. Toistaiseksi voi huokaista helpotuksesta ja nauttia Salsan kanssa lähistön riistapoluista ja ehkä vähän papanajäätelöistäkin. Kovasti kuitenkin jo odotellaan jäsenien oikaisemista auringon lämmittämälle sammalmatolle ja pitkän valoisan päivän viettämistä elämään heränneessä puutarhassa.


Lähes hulluuteen asti menneen fribaharrastuksen parissa tämä lopputalvi on ollut viime vuoteen verrattuna kovin hiljainen. Lumi tuo omat haasteensa imaisten kiekkoja syvyyksiinsä ja kova pakkanen tekee touhusta ei niin nautittavaa. Yli kymmenen asteen pakkasissa me ei olla lähdetty heittelemään, mutta eilen pakkasen jäädessä alle viiden, oli pitkästä aikaa taas mahdollisuudet rämpimiselle. Ja vaikka hangissa kahlaaminen kohtuullisen raskasta onkin, oli se taas sen arvoista. Seuraavat säätiedot lupaavat sen verran lämmintä, että on aika ottaa korkojen kera takaisin muutaman viikon heittämättömyys.


Onpa ihanaa!


Onnellista ystävänpäivää kaikille teille! Kiitos että olette💕

 

Lauantain pelit - ja siiderit :)

Hankea riittää Taalintehtaallakin.

Mutta kyllä siellä tarkeni.

6
Back to Top