Sattumuksia Samuilla

Kiitos Kurrelle inspiroivista pohjoisen reissupostauksista ja siitä, että sain viikon mittaisen hengähdystauon kirjoittelulle. Pari viikkoa sitten tekemässäni Syksyn To Do lista -postauksessa mainitsin 12 viikon opiskelukuvioista ja tällaiselle tottumattomalle 'aikuisopiskelijalle' noi aikataulut teki sittenkin pienen tepposen. Eihän se nyt mennytkään niin näppärästi varpaita uima-altaalla heilutellen ja opintomateriaalia vilkuillen, vaan töitä onkin tehtävä ihan tosissaan. Kiire onkin sekoittanut pään jo siinä määrin, että olen esimerkiksi lähtenyt liikenteeseen pari numeroa liian isoilla varvastossuilla ja ihmetellyt hankalaa kävelyä, sekä ilmestynyt ravintolaan kypärä päässä. Voihan vitalis, mihin tässä vielä joutuu...

Niinpä, mitähän tähän sanoisi ;)

Pikakelaus viime aikojen tapahtumiin

Tätähän tämä on ollut; opiskelua ja töitä, töitä ja opiskelua. Ja sitä jalkapalloa. Eli normiarkea, jota voisi elää vaikka Suomessa. Täällä onneksi tämä 'suoritusympäristö' on Suomeen verrattuna ehkä hivenen juhlallisempi huojuvine palmuineen ja hiekkarantoineen. Sadekausi tekee hiljalleen tuloaan, joten välillä on saanut nauttia jopa pilvisistä päivistä. Eilen laitoin illalliselle jopa pitkähihaisen paidan päälle, mutta se oli hätävarjelun liioittelua, sillä hikihän siinä tuli. Joten ei huolta ystävät, täällä on sadekaudellakin lämmin.

Vietettiin pari viikkoa sitten mielenkiintoinen päivä erään koulun avajaisissa, joka on lahjoitettu saaren kaikenmaalaisille erityislapsille (autismia, CP-vammaa, jne). Oltiin melko kovassa seurassa lähes ainoina valkonaamoina (meitä oli kourallinen) saaren vaikutusvaltaisimpien perheitten joukossa. Yllättävä kutsu tuli meidän toiselta landlordilta ja halusimme tietenkin ottaa sen vastaan, sillä 'toisen kylämme' 90-vuotias teräsvaari oli lahjoittanut koulua varten maan ja muukin suku on näyttävästi hankkeessa mukana. Kun ihmettelimme Bangkok Airwaysin näyttävää mukanaoloa meille selvisi, että isoisä on aikoinaan myynyt Samuin lentokentän maat kyseiselle monopolille. Tästä hyväntekeväisyyshankkeesta kuitenkin vähän myöhemmin lisää, sillä joitain kuvioita se näyttäisi poikivan meillekin.

Koulun avajaistapahtumassa

Vielä ei selvinnyt, miten tämä moottoripyöräjengi liittyy kouluun, mutta eiköhän sekin selvinne

Tiesittekö, että meidän huushollissa asuu myös erittäin reipas 13-vuotias? Sen sijaan, että tämä esiteini olisi viime sunnuntaina klo 6.15 kääntänyt kylkeään, lähti kaveri juoksemaan 15 kilometrin 'off road'- juoksun koulunsa kanssa. Ja kyllä se juoksu ihan extremeä oli, sillä osan matkasta porukka joutui kompastelemaan jopa viidakossa. Osallistuvia junioreita oli mukana alle kymmenen, mutta sen lisäksi koulun nuori ja reipas opettajakunta toimi loistavina esimerkkeinä näille teineille. Kahden viikon päästä olisikin sitten vuorossa hyväntekeväisyysjuoksu, johon haaste on kuulemma meidän perheen osalta otettu vastaan. Päätöksenteossa ei konsultoitu minua, mutta kaiketi siihen on perheenä sitten sitouduttava, huh...

Kyllä tässä ylpeänä saa olla!

Että sellainen tapahtuma

Ja sitten niitä sattumuksia

Kyllä täällä sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista. Osalle kömmähdyksistä on saanut nauraa, osa on hieman hämmentänyt ja jokunen sitten vähän ärsyttänytkin. Suurin osa paikallisista tavoista ja kummallisuuksista menee ihmetellessä ja päätä pyöritellessä, mutta välillä joutuu oikein pohtimaan, että mitähän hittoa?

Pankit

Esimerkiksi vaikka pankissa, kun yrität nostaa omalta tililtäsi isomman summan rahaa. Pankkeihin ei menisi mielellään jonottamaan missään päin maailmaa, mutta kun automaateista voi nostaa vain tietyn määrän, niin sen ylittyessä jono kutsuu. Itselläni ei ole edes tiliä täällä, koska olen vaan 'vaimo', joten vältyn näiltä kuvioilta, mutta Tomppa ei. Kun menet passin kanssa luukulle nostamaan omalta tililtäsi rahaa, niin jos allekirjoitus ei ole täsmälleen samanlainen kuin passissa, voit varautua jopa parin tunnin nimenväärennysharjoituksiin. Sillä todellakin, siinä tiskillä virkailija toisensa jälkeen yrittää tsempata sinua saamaan aikaiseksi täsmälleen identtisen allekirjoituksen passissa olevan kanssa ja voin sanoa, ettei se ole mikään läpihuutojuttu. Allekirjoituksen on oltava just eikä melkein kuin passissa. Siis kenen allekirjoitus on aina täsmälleen samanlainen? Ei ainakaan minun.

Eräs täällä asuva ystävä oli mopo-onnettomuudessa, jonka seurauksena oikean olkavarren hermot menivät jokseenkin huonoon kuntoon. Oikeakätiselle allekirjoitussessio pankissa epäkunnossa olevan oikean käden kanssa saattaakin sitten viedä koko päivän, kun allekirjoituksesta ei meinaa millään tulla samanlaista passissa olevan kanssa. Näille jutuille voi jälkeenpäin nauraakin, mutta kiireessä saattaa joltakulta mennä vaikka hermot.

Aikataulut

Aika on suhteellinen käsite, kuten kirjoitin jo aiemmin täällä. Muutenkin ollaan viime aikoina pohdittu, että ehkä Thaimaan vuorokaudessa on sittenkin vain 17 tuntia? Päivän suhahtaminen aamupalasta valojen sammuttamiseen menee sen verran nopeasti, ettei se selity millään muulla kuin tuntien vähyydellä. Tuntien vähyydellä selittyisi ehkä sekin, miksi meidän alakertaan vuotavaa kylppäriä ei ole vieläkään puolen vuoden jälkeen korjattu, vaikka se sovittu huominen meni jo helmikuussa.

Koska meillä kenelläkään tässä kylässä ei ole omaa kaivoa, niin isot vesiautot ovat kyläteillä päivittäinen näky. Välillä veden tilaus menee nappiin ja sitä tulee nopeastikin, mutta välillä (ainakin meidän tapauksessa) hommat sujuu niin ja näin. Niin kuin viimeksi, kun vettä tuli vasta viiden päivän päästä. Onneksi kyseessä ei ollut sellainen 'shampoot päässä' -tilanne, joita niitäkin on koettu, vaan tällä kertaa oltiin kerrankin ajoissa ennakoimassa tulevaa.

Me ollaan itse tavattoman usein myöhässä, myönnetään myönnetään. Silloin harvoin, kun me ollaan ajoissa vaikka satamassa, niin lautta lähteekin sitten etuajassa ja me myöhästytään silti. Täällä kun nuo asiat eivät ole ihan justiinsa, niin sä joko onnistut, tai sitten et. Yksinkertaista, vaikkakin haastavaa.

koh samui
Sitten kun joku asia hermostuttaa, voi mennä latautumaan vaikka näihin maisemiin

Kriisialue kylän päässä

Niin, sitten se kriisialue jossa meillä on ollut ongelmia hullujen koirien kanssa. Sille ei ole tapahtunut yhtään mitään, vaan edelleen kimppuun hyökkäävät koirat pitävät aluetta paineen alla. Nykyään tosin, jos yritän aamutuimaan koirien ja ninjakepin kanssa lähestyä kriisialuetta, niin 'rouva landlord' pysäyttää meidän ryhmän tossa matkalla ja pyytää tekemään täyskäännöksen. Kohteliaana tyttönä teinkin näin alkuun, mutta kun luonteelleni on melkein mahdotonta välillä taipua vääryyksien alle, niin jatkan rouvan silmän välttäessä edelleen 'extremekoirakävelyjä'. Nykyään tosin pyritään ohittamaan alue mopoilla koirat kyydissä, jos molemmat ollaan käytettävissä, joten uusilta tappeluilta ollaan vältytty.

Viisumit ja viranomaiset

Nykyaikana on muuten ihan pakko pitää viisumiasiansa kunnossa Thaimaassa matkaillessaan tai asuessaan. Armeijan myötä kaikki on kiristynyt, eikä tänne voi noin vain enää kadota vuosikausiksi. Viime aikoina ihmetystä on kuitenkin herättänyt mm. poliisien tekemät tarkistuskäynnit farangien asuntoihin. Ja vaikka viisumit olisikin kunnossa, niin kummallisia 'lisäpapereita' ovat toiset joutuneet täyttämään. Kummastusta lomakkeissa on herättänyt ainakin se, että joiltakin on kysytty esimerkiksi henkilökohtaisia nettisivuja, omia facebook-tilejä, pankkitilin tietoja, kuukausituloja, missä paikoissa viettää aikaansa, sun muuta hieman arkaluontoista. Aika kummallista. Vai mitä tykkäätte kysymyksistä ihon väristä, painosta ja pituudesta? Onneksi en ole vielä itse joutunut antamaan omia nettisivujani viranomaisille, sillä saattaisin joutua selittelemään joitain kirjoituksiani. Eli kyllä, täällä sananvapaus ei ole aivan yksiselitteinen juttu ja siksi on hieman varottava sanomisiaan.

Ja sitten viimeisenä kakun päällä; kun näihin poliiseihin pitää luottaa ja luovuttaa ehkä jopa pankkitilinsä tiedot, niin luottamusta ei ainakaan herätä se, että viime viikolla Samuilla tapahtui ampuminen, jossa nimenomaan poliisi tappoi kaksi ihmistä. Olivat olleet poliisiporukalla vähän rentoutumassa ja rähinöimässä, jonka lopputuloksena tosiaan pari henkensä menettänyttä ja muutama loukkaantunutkin. Tällä kertaa ei mennyt viime aikojen kasvojen kohotus ihan maaliin.

Mutta tänne me ollaan tultu, oppimaan elämää ja elämästä. Monet muutokset täällä ovat varmasti hyväksi ja tarkoitusperät loistavat, mutta toisinaan ne aiheuttavat myös päänvaivaa meille täällä asuville. Kuten voiko tiettyihin lomakkeen kysymyksiin jättää vastaamatta ja mitä sitten tapahtuu? Vai onko kaikki tieto todellakin annettava? Ja mitä ihmettä viranomaiset tekevät niillä tiedoilla? Näillä kuitenkin mennään ja odotellaan mielenkiinnolla seuraavia 'uusia tuulia'. Mutta hyvin me täällä pärjätään!

Oletko sinä suunnitellut muuttoa ulkomaille?

Loppuun vielä kuvia Miskan haasteesta:

Koulun reipas ryhmä. Huomatkaa kuinka nuori rehtori heillä on (toinen oikealta)!

Näissä maisemissa on kyllä mukava seurata mitä vaan tapahtumaa

Vai mitä tuumaatte?

Ansaittu lepohetki juoksun jälkeen. Hyvä ryhmä!
5

Vieraskynäilijä: Kurre - Chiang Mai

Koska matkareportterimme Kurre on ehtinyt käännöskiireiltään tuottamaan lisää reissutarinoita blogiin, niin hypätkäämme jälleen Kurren kyytiin. Tällä kertaa kohteena Chiang Mai: 

Chiang Mai 

Viimeksi kerroin pakomatkastani Pohjois-Thaimaahan, jolloin olin saanut Samuin sateista tarpeekseni, lensin Chiang Raihin, kävin Mae Saissa ja hankkiuduin sieltä takaisin Chiang Raihin. Mae Sain keskustan ulkopuolella nettiyhteys oli ärsyttävän hidas, enkä saanut työasioita hoidetuksi toivotulla tavalla, joten oli hankkiuduttava muualle. Joskus aikoinaan harmittelin sitä, että oli valinnut itselleni kielenkääntäjän ammatin. Tänä päivänä jatkan kääntämistä enimmäkseen suomesta ruotsiksi, mutta teknisen ja digitaalisen huiman kehityksen ansiosta en ole enää sidottu paikkaan. Voin tehdä töitä missä tahansa, kunhan yhteydet pelaavat. Suluissa pitää kuitenkin mainita, että olin viime vuoden elokuussa ystäväni kanssa käymässä Myanmarin Mandalayssa ja Baganissa. Minulla oli pitkä ja vaikea käännös työn alla, ja deadline painoi päälle. Vaikka miten olisin halunnut jäädä Mandalayhin ja Baganiin, olemattomat nettiyhteydet murensivat haaveeni. Jopa hotellien erittäin hitaat yhteydet pätkivät heti, kun taivaalta tuli ensimmäinen pieni sadekuuro tai kuu meni pilvien taakse. Ystäväni taas harmitteli, ettei hän saanut Facebook-päivityksiään tehdyksi, joten kummallakin oli omat ongelmansa. Silloin katsoimme parhaaksemme lähteä takaisin Thaimaan puolelle. Lähdimmekin Phuketin saarelle ja vasta kun ystäväni oli lähtenyt takaisin Suomeen ja työni oli valmis, uskalsin tuhlata yhden päivän matkustamiseen takaisin Samuille.

No niin, mutta nyt olin siis matkalla Chiang Main kaupunkiin, joka on Pohjois-Thaimaan suurin kaupunki ja jossa Wikipedian mukaan oli noin 150 000 asukasta vuonna 2008. Uusien rakennustyömaiden perusteella tuntuu siltä, että kaupunki kasvaa kovaa vauhtia. Olin Agodan kautta varannut itselleni hotellihuoneen melko vaatimattomasta Trigong Residensestä, joka sijaitsee vanhan kaupungin eräässä hiljaisessa kulmassa. Olin valintaani erittäin tyytyväinen, koska netti toimi hyvin, kaikki peruspalvelut olivat lähellä ja monta hyvää ravintolaa löytyi aivan nurkan takaa.

Oluella purossa

En tiedä miksi, mutta aina on suomalaisia ystäviä jossakin päin Thaimaata reissaamassa. Tällä kertaa hyvät ystäväni Timo ja Seppo olivat päättäneet tutustua Chiang Maihin ja tulivat kaupunkiin viideksi vuorokaudeksi. Monta vuotta sitten tutustuin Samuilla erääseen thaimaalaiseen, joka on Chiang Maista kotoisin ja jopa hänkin sattui olemaan kaupungissa. Jo alkupäivien aikana vuokrasimme auton kuljettajineen ja ajoimme Thaimaan korkeimman vuoren, eli Don Inthanonin huipulle. Minusta ilmasto 2500 metrin korkeudella tuntui jokseenkin kylmältä, mutta Suomesta juuri tulleiden Timon ja Sepon mielestä +16 astetta tarkoitti t-paitakelejä. Minulla oli onneksi topattu Suomessa käyttämäni vakiokesäcollege mukana.

Chiang Mai
Suomen jääkarhut ja vieraskynäilijä tutustuivat Don Inthanonin luontopolkuun

Nautittuamme maittavan lounaan upeissa maisemissa, kuljettajamme olisi vienyt jos jonkinlaisiin paikkoihin, mutta päätimmekin lähteä aika erikoiseen paikkaan, jossa olin käynyt myös aikaisemmin; päädyimme siis puroon juomaan olutta. Ravintola on sijoittanut asiakaspöydät puroon, ja mikä onkaan kivempaa, kuin olutta hörpätessä vilvoittaa varpaitaan kirkkaassa vedessä mukavassa seurassa.

Puro-oluita odottaessa

Kävellen keskustassa

Yhtenä päivänä päätimme reippailla päiväsaikaan ja lähdimme kolmen tunnin kiertokävelylle. Chiang Maista löytyy rauhallisia ja kauniita kävelyreittejä ihan keskustastakin, kunhan pysyy hiukan sivulla vilkkaasti liikennöidyiltä pääkaduilta. Katujen varrella on myös pienehköjä, erikoisesti sisustettuja putiikkeja, jotka myyvät muutakin kuin puhtaasti krääsää. Ja täälläkin kannattaa maistella paikallisia herkkuja. Shoppailija, joka pitää myös tusinatavaroista, voi iltaisin suunnata Night Bazaarin alueelle, jossa riittää hipelöitäviä vaatteita ja esineitä. Toki Night Bazaarin alueella on myös aikamoinen tarjonta eritasoisia ruokaravintoloita, joista jokainen taatusti löytää mieluisensa.

Thaimaa
Osa vanhaa kaupunkia ympäröivästä muurista ja vallihaudasta

Timo ja Seppo jatkoivat matkaa Kambodžaan ja minä päätin jäädä Chiang Maihin, koska Samuilla sade jatkui. Lisäksi olin lukenut Loy Krathongista ja miten tätä valon juhlaa vietetään Chiang Maissa; siitä en halunnut jäädä paitsi. Loy Krathongista kirjoitan jutun jossakin vaiheessa, mutta ehdotan että jokainen merkitsee kalenteriinsa päivämäärät 13.-15.11.2016, jolloin Chiang Maissa on runsas tarjonta Loy Krathongiin liittyviä tapahtumia. Juhlan ajankohta riippuu kuukalenterista ja vaihtelee siis kalenterivuodesta toiseen.

Thaimaa
Vanhassa kaupungissa sijaitseva värikäs tori

Mansikoita ja joulutähtiä

Minulla oli itse asiassa montakin thaimaalaista ystävää kaupungissa. Eräänä päivänä lähdin skootterin kyydissä ihailemaan vuoristomaisemaa. Vuoristossa pystyy viljelemään Suomestakin tuttuja hyötykasveja. Tunnetuimmassa vuoristokylässä on hyvin hoidetut viljelmät, joissa kasvaa porkkanaa, salaatteja ym. Marraskuussa mansikkasatokin alkoi kypsyä, ja olipa aika erikoista nähdä tien toisella puolella kukkivia joulutähtiä samalla, kun kypsymässä olevat mansikat hehkuivat vaaleanpunaisina tien toisella puolella.

Joulutähti kukkii marraskuussa

Thailand
Hulppeat maisemat

Vuoristokansan lapsia

Marraskuun puolessa välissä Mr Wa - hyvä ystäväni monen vuoden takaa - täytti vuosia, ja koska en keksinyt muutakaan syntymäpäivälahjaa, päätin tarjota hänelle myöhäislounaan lähiravintolassani. Toistan itseäni, mutta thaimaalainen ruoka on yksinkertaisesti niin hurjan hyvää, ettei sitä voi kehua liikaa. Niin oli tämäkin synttäriateria - eikä hinnalla pilattu. Yleensäkin voi sanoa, että hintataso on pohjoisessa huomattavasti alhaisempi kuin Etelä-Thaimaan turistisaarilla.

Synttärisankari Mr Wa

Vieraskynäilijä ruokapöydän antimien ääressä

Chiang Maisssa ja sen lähiympäristössä on paljon kokemista ja nähtävää jokaiselle. Jos tuntuu siltä, että on nähnyt riittävästi rantoja ja turistien valtaamia muita alueita, ei ole ehkä hassumpaa lähteä käymään Pohjois-Thaimaan suurimmassa kaupungissa ja sen lähiseudulla. Chiang Maihin on hyvät liikenneyhteydet etelästä ja sinne pääsee kätevästi linja-autolla, junalla tai lentäen riippuen jokaisen kukkarosta ja seikkailunhalusta. Junalla matkustaminen on aika eksoottista verrattuna Pendolinolla matkustamiseen, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Halpalentoyhtiöt ovat tulleet jäädäkseen, ja se on eräs syy siihen, minkä takia itse nykyisin päädyn lentovaihtoehtoon pitkillä matkoilla.

Suosittelen matkustamista pohjoiseen nimenomaan marraskuun alusta helmikuun loppuun, jolloin sadekausi on ohi, eikä ole vielä niin tuskallisen kuumaa kuin keväämmällä. Mutta elleivät sadekauden lämpimät sadekuurot tai kuivan ja kuuman kauden polttava aurinko haittaa, niin miksei voisi suunnata pohjoiseen myös muulloin? Seuraavassa kirjoituksessani aion kertoa Loy Krathongista, josta hiukan jo vihjailin edellä.

Mukavaa syyskuun loppua, toivottaa Kurre - tällä hetkellä Ródoksella.
4

Vieraskynäilijä: Kurre - Thaimaan ja Myanmarin rajalla

He is back, rakkaat lukijat! Vakituinen vieraskynäilijämme, matkamies Kurre, on päättänyt ilahduttaa meitä tarinallaan Thaimaan ja Myanmarin rajalta. Joten olkaapas hyvät ja lähtekää seikkailuun mukaan:

Thaimaan ja Myanmarin rajalla

Suunnittelin jo viimeistään alkukesästä kirjoittavani viime syksyn pienestä Pohjois-Thaimaahan suuntautuneesta matkastani, mutta on ollut niin paljon muutakin tekemistä. Tämänkesäisen perinteisen Suomi-vierailuni jälkeen tulin enimmäkseen lomailemaan Ródokselle ennen paluuta Thaimaahan. Edellisestä Ródos-vierailustani on ehtinyt kulua 30 vuotta. Paljon on vuosien saatossa muuttunut, ja esimerkiksi drakhmat ovat vaihtuneet euroiksi, mutta ruoka, ystävälliset ihmiset ja fiilis ovat jokseenkin samanlaiset kuin aikaisemmin. Eilen tuli jonkin verran sadekuuroja ja jopa ukkonen jyrisi meren yllä, joten oli juuri täydellinen päivä aloittaa tarinan kirjoittaminen.

Sateista ja ukkosista syntyikin aasinsilta viime vuoden syksyyn, jolloin olin saanut Samui-saaren lokakuisista sateista tarpeekseni ja päätin lähteä Pohjois-Thaimaahan karkuun. Etelä-Thaimaassa syksy saattaa olla hyvinkin sateista, kun taas Pohjois- ja Koillis-Thaimaassa on marraskuun alusta helmikuun alkuun kylmä ja kuiva vuodenaika; silloin sielläpäin ei juuri sada ja lämpötilat tippuvat kohtuulliselle tasolle, paitsi vuoristoissa, joissa vilukissan mielestä saattaa olla liian arktiset olosuhteet jopa pakkasineen.

Ennen kun lähdin saarelta, otin kuvan lähtötunnelmista 2.11.2015

Koska minulla oli aikaa, päätin lähteä saarelta lautalla ja sitten Suratthanin kaupungista halpalentoyhtiöllä Bangkokin kautta Chiang Raihin. Hyvät ystäväni Ninni ja Rami perheineen olivat saapuneet Ninnin äidin luokse Chiang Raihin jo aikaisemmin. Olimme yhden yön Ninnin äidin luona, minkä jälkeen koko porukka lähti Mae Sain kaupunkiin, jossa perheellä on toinenkin talo ja joka sijaitsee tunnin automatkan päässä aivan Myanmarin rajalla. Olin käynyt Mae Saissa viimeksi vuoden 2006 syksyllä, ja tuntuu siltä, että silloisesta jotenkin uneliaalta vaikuttavasta pikkukaupungista oli kasvanut vilkas rajakaupunki.

Tachileik

Vaikka minulla on vuoden ns. bisnesviisumi, minun on käytävä rajalla leimaamassa passini joka kolmas kuukausi. Tämän takia Rami ja minä jätimme naiset ja lapset pitämään huolta kotitöistä ja lähdimmekin käymään Myanmarissa päiväksi. Edellisestä pikakäynnistä Myanmarin Tachileikissa oli myös kulunut yhdeksän vuotta. On uskomatonta, että kaupunki, jossa vielä vajaat kymmenen vuotta sitten kulki vain härkävaunuja savisilla kaduilla ja jossa kaiken maailman kaupustelijat ja kerjäläiset kävivät kimppuumme, olikin muuttunut melko länsimaiseksi tai ehkä pikemminkin thaityyliseksi. Longyit eli perinteiset lannevaatteet olivat varsinkin nuorilla miehillä vaihtuneet farkkuihin ja asfaltoitujen katujen oikeaa puolta ajoivat uudehkot autot, joiden ratti kuitenkin myös sijaitsi oikealla puolella. Tämä johtuu siitä, että varmaan suurin osa autoista tuodaan maahan käytettyinä Thaimaasta, jossa on vasemmanpuoleinen liikenne. Ramilla ja minulla oli oikein mielenkiintoinen päivä Tachileikissa; tutustuimme erääseen kaupungin ulkopuolella olevaan temppeliin, josta oli upeat näkymät vehreiden peltojen yli. Kävimme myös pitkäkaulanaisten kylässä, jota ennemminkin voisi luonnehtia melko lailla puhtaaksi turistipyydykseksi. Toisaalta saavathan ainakin osa Kayan-heimon naisista toivon mukaan toimeentulon kylässään myymistään tuotteistaan.

Thachileik
Tutkimusmatkailijat munkin seurassa

Vieraskynäilijä poseeraa kahden Kayan-heimoon kuuluvan naisen kanssa

Ennen paluuta rajan yli kävimme syömässä erittäin kohtuuhintaisen ja maittavan myöhäislounaan paikallisessa ravintolassa. Ja tietenkin oli pakko kiertää keskustan ostoskujia, mutta minusta tuntuu että ainakin noin päältä päin täsmälleen samanlaista krääsää oli tarjolla Tachileikin kojuissa kuin Mae Sainkin - kuitenkin ehkä jonkin verran edullisempaan hintaan. Olen todennut sen monta kertaa, etten ole mikään shoppailija - ja ehkä hyvä niin.

Ninnin ja Ramin kanssa on aina yhtä mukavaa olla, mutta koska minun piti saada eräs oikolukuhomma ja joitakin muita työasioita hoidetuiksi, eikä nettiyhteys puhelimeni kautta Mae Sain keskustan ulkopuolella ollut mitenkään pirteällä tuulella, päätin jatkaa matkaa Chiang Raihin. Ennen lähtöä kävimme uimassa harvinaisen isossa, uudessa uima-altaassa Mae Sain keskustahotellin yhteydessä ja sen jälkeen vielä syömässä lounaan paikallisessa ravintolassa, jossa sain elämäni parhaan nuudelikeiton.

Chiang Rai

Bussimatka Mae Saista Chiang Raihin taittuu noin puolessatoista tunnissa. Linja-autot ovat hyvinkin eritasoisia ja mielestäni kannattaa maksaa muutama bahti enemmän siitä, että saa matkustaa ilmastoidussa autossa, jossa on mukavat istuimet. Chiang Rain uusi linja-autoasema sijaitsee muutamia kilometrejä kaupungin keskustasta, josta olin varannut hotellin aivan iltamarkkinoiden vierestä. En muista tarkkaan, mutta olisinkohan maksanut 80 bahtia eli pari euroa siitä, että taksi vei minut linja-autoasemalta suoraan hotellini ulko-oven eteen. Chiang Rain iltamarkkinat sijaitsivat siis aivan kulman takana ja vaikka jo totesin, etten ole mikään shoppailija, kojujen ruoka-anti on mielestäni aina mielenkiintoista ja kokeilemisen arvoista. Thaimaa on iso maa ja ruokakulttuuri eroaa huomattavasti eri alueiden välillä. Kannattaa siis rohkeasti kokeilla uusia makuelämyksiä.

Kun olin saanut kaikki työasiani pois päiväjärjestyksestä, päätin lähteä tutustumaan Chiang Rain tärkeimpiin nähtävyyksiin. Valinnanvaraa on tässäkin suhteessa, ja päädyin tällä kertaa vuokraamaan matkailutoimistosta auton kuskeineen, joka vei minut räätälöidylle matkalle Valkoiseen temppeliin, Mustaan taloon ja teeviljelmille. Valkoinen temppeli on kuin suoraan sadusta ja Mustan talon mystiikkaa pursuava alue tummine rakennuksineen ja mielenkiintoisine yksityiskohtineen. Pohjois-Thaimaassa viljellään sekä teetä että kahvia, joten oli mielenkiintoista tutustua myös teeviljelmiin. Koko iltapäivän kestävä matka ei tainnut maksaa enempää kuin 1500 bahtia, jos muistan oikein.

Thaimaa
Valkoinen temppeli

Eräs talo Mustan talon alueella

Teeviljelmä

Chiang Rai on mukava, pieni kaupunki, jossa voi kävellenkin tutustua vaikkapa runsaaseen ja erittäin kansainväliseen ravintolatarjontaan. Ravintoloita ja majapaikkoja löytyy niin reppureissaajille kuin vaativampaankin makuun sopivia. Kaupungin lähiympäristö tarjoaa vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, kuten Kultainen kolmio - alue jossa Thaimaa, Laos ja Myanmar yhtyvät ja joka on tunnettu oopiumiunikkoviljelmistään - ja kuumia lähteitä ym. Välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä ja matkailutoimistoista voi tosiaan mennä kyselemään niitä kohteita, joista itse on kiinnostunut. Sen perusteella voi sitten räätälöidä oman retken, joka vie juuri niihin paikkoihin, jotka kiinnostavat eniten.

Olin kolme yötä Chiang Raissa ja kävin keskustassa sijaitsevalta vanhalta linja-autoasemalta ostamassa lipun seuraavaan kohteeseen, eli Chiang Maihin. Jos työtilanteeni ei aseta esteitä, aion kirjoittaa Chiang Main kaupungista ja Loy Krathongista, eli valon juhlasta kertovan kirjoituksen lähiviikon aikana. Tänä vuonna Loy Krathongia vietetään 13.- 15. päivänä marraskuuta, ja voin vakuuttaa, että Chiang Maissa tiedetään millä tavalla juhlista luodaan mahdollisimman näyttävät lyhtyineen, kynttilöineen ja upeine kulkueineen. Mutta siitä sitten seuraavassa kertomuksessani - valoa syksyn pimeneviin iltoihin!

Kurre
2

The Challenge Phangan- kreisi vesipuisto

Koh Phangan
Kesystä ulkokuoresta huolimatta aika tiukka haastaja!

Ihanan kreisi The Challenge Phangan! Kaikille hulluille, jotka haluavat hyppiä, pomppia, swingata, kiivetä, tippua ja kastua...ja mokata. Ehdottomasti kaikille päästään lapsellisille, jotka kaipaavat baarissa istumiselle vaihtoehtoa ja vähän erilaista säpinää lomalleen. Ei missään nimessä ihan nappuloille, mutta jos kunto kestää, niin yläikärajaa ei ole. Jos muistatte televisiossa joskus pyörineen The Wipe Out- sarjan, niin siitä saa ehkä parhaiten kuvan, minkälaista riemua on odotettavissa tässä puistossa.

The Challenge Phangan on 'kelluva esterata', joka koostuu erilaisista välietapeista. On roikkuvaa tynnyriä, pyörivää tynnyriä, kiipeilyseinää, isoa ilmapatjaa josta saa monen metrin lennot, swingiä veteen, apinakävelyä sun muuta. Sekä se ehdottomasti kovin haaste; kolme kesyn näköistä isoa palloa, jotka eivät anna armoa. Kaikista kolmesta pallosta olisi tarkoitus päästä yli (tyyli vapaa), jonka jälkeen nousta seisomaan valkoiselle 'vuorelle'. Kuten arvata saattaa, jo ensimmäinen pallo tiputtaa suurimman osan kokelaista veteen, jonka vuoksi palloja pidetäänkin melkein mahdottomina. Vielä vuosi sitten pallojen kesyttäjille jaettiin ilmaisia t- paitoja, mutta nyt viime aikoina ei paitoja ole näkynyt. Miskalla on jo yksi paita plakkarissa, jantteri nimittäin selvittää pallot jo melkein konkarimaisin ottein joko sammakkohyppelyllä tai sitten juosten, mutta tähän onkin tarvittu tuntien ja tuntien treenaamista. Kreisi pikkumies.

Thailand
Näyttää helpolta, mutta arvaa vaan onko ;)

mukamas helppoa...

waterpark Thailand
Tässä yksi tyyli selvittää pallot; sammakkohyppely ;)

The Challenge Phangan tarjoaa nimensä mukaisesti haasteen, jonka hulluimmat ja innokkaimmat ottavat vastaan. Muuta kunniaa hommasta ei saa, paitsi nimensä liitutaululle, ellei sitten lasketa mukaan itsensä likoon laittamista ja katsojien viihdyttämistä. Haasteessa vedetään siis koko rata läpi (paitsi ilmapatja) alusta loppuun ja aikaa vastaan. Kaikkien aikojen rataennätystä pitää muuten yllättäen itsellään parkilla työskentelevä burmalainen hengenpelastaja ajalla 0.59. Se on niin huima aika, että sitä tuskin koskaan tulee kukaan lyömään, mutta yrittäjiä riittää joka päivälle. On siellä toki eri ikäryhmille omat sarjansa, mutta esimerkiksi Miska ajalla 3.40 omassa sarjassaan ei päässyt kirjoittamaan nimeään liitutaululle. Eikä ole päässyt Tomppakaan, mutta voin kuvitella, että kummankin sisällä asuu pieni leijona, joka odottaa sitä seuraavaa saalistustaan.

Hauskin ja parhaimmat naurut (ainakin katsojille) tarjoava opstaakkeli on ehdottomasti se valtava ilmapatja. Ilmapatjan päätyyn asetutaan ohjeitten mukaan selälleen makaamaan ja voit valita yhdestä kolmeen, kuinka monta hengenpelastajaa hyppää tornista patjan toiseen päähän. Yksi on kokemuksen kannalta ehkä liian vähän, kolme taas ainakin ensimmäisellä kerralla vähän liikaa. Tietysti jos elopaino lähentelee sataa kiloa, niin kolmekin voi olla passeli. Siinä patjalla maatessaan ehtii juuri kuulla three, two, one ja sitten huomaakin harjoittelevansa kummallisia 'kung fu- potkuja' neljän metrin korkeudessa pää alaspäin. Voin vain kuvitella kuinka monta Go Pro- kameraa löytyy järven pohjasta, kun patjan kokeilijat kuvittelevat kuvaavansa omat ilmeensä ilmalennon aikana.

Siinä se, kuuluisa ilmalento...

Kaikki tämä hauskuus ja haaste mukavalla paikalla trooppisten puitten ympäröivällä järvellä. Paikalla on kuulemma joskus ollut kaivos ja syvyyttä järvellä on parhaimmillaan jopa 40 metriä. Aika syvä lätäkkö siis kyseessä, joten väsyneelle kisaajalle ei löydy apua pohjakosketuksesta, vaan kelluvista opstaakkeleista ja levähdysmatoista. Mutta pelastusliivejä ja hymyileviä burmalaisia hengenpelastajia löytyy tarvittaessa, sen puoleen ei siis huolta. Ja hinta on kerrankin sopiva verrattuna moniin muihin vesipuistoihin; ainoastaan 500 bht/ naama, eli noin 12,5€.

Nälässäkään parkilla ei tarvitse päiväänsä viettää, sillä ruoka on erinomaista ja erittäin kohtuuhintaista. Paikalta löytyy tarvittaessa myös lokerot tavaroille, hyvät WC:t ja suihkut sekä todella rennon hymyilevä henkilökunta. Oikeastaan niin mainio henkilökunta, että pelkästään sen takia siellä vierähtää tunti jos toinenkin. Se Go Pro kannattaa ehkä kuitenkin jättää kämpille, tai ainakin antaa kuivalla maalla olevalle kaverille, sillä parkin henkilökunta ottaa kuvia ja videoita lähes koko ajan. Älä siis ihmettele, jos löydät itsesi näköisen kaverin kummallinen ilme naamallaan heidän FB- sivuiltaan.

Muista aurinkorasva!

Mukavan chillit ruokailupaikat ravintolan yläkerrassa

Tänne vaan kaikki 'oman elämänsä tarzanit'!

0

Syksyn To Do -lista

Koh Samui
Syksylle To Do -listaa, ettei mene ihan löllöilyksi :)
TO DO:

1. MAKE
2. MORE
   3. MONEY

No vitsi vitsinä, vaikkei se lisäraha tässä taloudessa haittaisikaan. Mulla alkaa kaikki paikat olemaan jälleen täynnä post it -lappuja ja pöydälläkin sen verran sekava paperipino, että sen oikean löytäminen on hien ja tuskan takana. Tuppaan olemaan vähän 'rönsyilevä' tyyppi, jolla on sata aloitettavaa ja hoidettavaa asiaa yhtä aikaa päällä, on siis ihan pakko ruveta fokusoimaan.

Eikös syksy olekin uuden alku? Kesä on lällätelty menemään ja nyt sitten into piukeena suunnataan katseet kohti tulevaa. Uudet harrastukset, opiskelu, kesällä kertyneet kilot hitolleen ja muuta vastaavaa. Uudet alut taas tarvitsevat kaverikseen kalenteria, listoja, muistiinpanoja sun muuta. Tai minä ainakin tarvitsen, varsinkin nyt, kun piti ottaa opiskelurypäys lisänä tähän muutoinkin kaaottiseen syksyyn. Liian monta rautaa tulessa ja rakkaitakin rupeaa tippumaan saarelle marraskuun puolen välin jälkeen. Meinaan vaan, että jos aikoo kaikkien työkuvioitten ja opiskelun lisäksi loppuvuodesta ehtiä ihan vaan nautiskelemaankin stressittömästi, niin joku orderi olisi hyvä.

Näitä To do -listoja on aina silloin tällöin esillä eri blogeissa (ei mitään hajua kuka on idean alkuperäinen äiti) ja joka kerta päätän tehdä omani. Kunnes sekin post it -lappu katoaa jonnekin kasan alimmaiseksi. Vaan nyt mä päätin sen tehdä.

Koh Samui
Lipa Noin rantaa. Siellä ei ruuhkasta kärsitä.

Tässä siis jokunen asia, jotka aion syksyn aikana toteuttaa:

  1. Aion/ pysyä tässä listassa ja toteuttaa näistä jokaisen. Sen lisäksi aion mennä Phanganille sukeltamaan, vaikka se saa melkein näkemään painajaisia ennakkoon.
  2. Opiskella/  seuraavat 12 viikkoa kunnialla. Edellisestä varsinaisesta opiskelusta onkin jo aikaa. Thaimaan kielen opiskelu saa (taas) siirtyä, lukuunottamatta sitä, mitä tarttuu kovalevylle päivittäisessä elämässä.
  3. Syödä/ terveellisemmin. Viljoja ei enää kulukaan satunnaista 'ihan pakko saada pizzaa' lukuunottamatta, mutta jos sokerin saisi vielä pois.
  4. Juoda/ paljon enemmän tuoreista hedelmistä tehtyjä shakeja. Täältä kun saa ne parhaimmat. Ehkä myös pari lasia vähemmän viiniä viikossa.
  5. Tehdä/ enemmän fyysistä iloittelua. Pelejä, peuhaamista ja muuta liikkumista. Vähemmän ruutuaikaa, mikä on kyllä haastavaa, kun opiskelu tapahtuu verkossa...
  6. Harjoitella/ kuinka pitää puutarhan kasvit elossa. Noita kun tuppaa kuukahtamaan sitä mukaa, kun niitä istuttaa.
  7. Saada valmiiksi/ ne sata keskeneräistä asiaa. Huh, tuli jo tuskanhiki...
  8. Pukeutua/ enemmän mekkoihin. Miten musta onkin tullut tällainen shortsi-ihminen? Täällä kun olisi tarjolla toinen toistaan nätimpiä hamosia.
  9. Työskennellä/ vähän enemmän tavoitteiden eteen. Fokusoida paremmin ja päästä pois tästä 'sillisalaatti'- touhusta. 
  10. Matkustella/ vähemmän kiireellä ja enemmän ajatuksella. Tosta 'liian kiireellä' matkustelusta mulla onkin pari hyvää esimerkkiä tässä ja tässä. Olipas haipakkaa! Pari uutta kohdettakin olisi tilauksessa.
  11. Panostaa/ enemmän laatuaikaa rakkaitten ja ystävien kanssa. Kohta niitä tänne taas onneksi suuntautuu.
  12. Muistaa/ tämän listan. Tässä se nyt on eetterissä, eikä paperipinon alla.

Tavoitteet on hyvästä ja oikeastaan mä haluankin haastaa kaikki kiinnostuneet bloggaajat tekemään oman syksyn To Do -listansa. Samoin myös sinut hyvä lukija. Mitä omasta syksyn 'To Do' -listastasi löytyy?

Koh Samui
Näihin juttuihin olisi suotavaa löytyä aikaa sitten marraskuun jälkeen!

Kuten myös chillailuun.
10

Paratiisisaaren junnufudis

Junnufudiksestahan se meilläkin oikeastaan lähti, integroituminen saarelle ja paikalliseen elämään. Ei ole nimittäin vaikea arvata, että jos junioria ei saa kotiutumaan, niin jää se aikuistenkin kotiutuminen haaveeksi. Vaikka kuinka oltaisiin itse viihdytty, mutta jantterille ei olisi löydetty mielekästä toimintaa ja sen myötä myös kavereita, niin pohjolaan lähtö olisi koittanut alta aikayksikön. Ja Samui olisi jäänyt haaveeksi.

Koh Samui
Miska

Silloin vuonna 2014, kun tulimme saarelle ensimmäistä kertaa pidemmäksi ajaksi, oli tarkoitus selvittää halutaanko me tätä oikeasti, vai kuviteltiinko vain. Tultiin vielä tarkoituksella sadekaudella, jotta koettaisiin toden teolla monsuunituulet ja sateet. Vaikka marraskuussa vettä tulikin välillä kuin esterin sieltä, niin haluttiinhan me. Ihastus Samuihin oli ja pysyi. Mutta Miskalle oli löydettävä kavereita ja tekemistä (lue fudista), sillä rannalla löhöily päivästä toiseen olisi loppupeleissä varmasti maistunut puulta.

Ensin me löydettiin uusi jalkapalloareena (ei hirveän aktiivinen fb-sivu, mutta osoite ainakin löytyy tarvitsevalle) ja huomattiin, että siellä voi käydä iltapäivisin pelaamassa maksamalla 50 bahtia (1,5€)/ lärvi. Siellä me sitten notkuttiin jonkun kerran, kunnes törmättiin areenalla treenaavaan paikalliseen joukkueeseen. Joukkue on siis 'paikallinen', vaikka suurin osa pelaajajunnuista on saarella asuvia farangeja. Meille lottovoitto silloin oli se, että joukkueen mukaan pääsi treenaamaan, vaikka viettäisikin täällä lyhyemmän ajan. Jopa parin viikon lomalla saa jälkikasvunsa treeneihin mukaan, joten sinne vaan!

KSSA- Koh Samui Soccer Academy on perustajansa Miloschin unelma. Serbialainen Milosch, jonka elämään jalkapallo on kuulunut viisivuotiaasta lähtien, muutti Samuille vuonna 2012. Kaikki se, mihin Milosch oli aikaisemmassa valmennuselämässään tottunut, oli täällä huomattavasti haasteellisempaa. Saarella on kuitenkin vain reilu 60 000 asukasta ja arvatenkin lapsia siitä luvusta melko vähän, joten järkevän tiimin kasaaminen alkumetreistä lähtien on asettanut omat haasteensa. Saati sitten vastustajien löytyminen otteluihin, sillä niitäkin pitää olla. Mutta Milosch sai unelmansa ja juniorit täällä mukavan tiimin.

Koh Samui Soccer Academy
Milosch ja Hugo (italialainen nuori lahjakkuus)

Vettä täällä luonnollisesti kuluu pullo tolkulla

Phuketin turnaukseen lähdössä

Kansallisuuksia joukkueesta löytyy Venäjästä Italiaan ja Briteistä vaikka mihin. Ja koska silloin tällöin mukaan tulee myös näitä parin viikon lomalaisia, niin voitte vain kuvitella miten mahtava kokemus se itse kullekin on. Kielikylvyltä ja eri kulttuurien kohtaamisilta ei voi välttyä, ja se tässä sitä parasta antia onkin. Jokainen jantteri kerää sellaista pääomaa tulevaisuutta varten, että varokaa vain tulevaisuus! Tältäkin piskuiselta saarelta saattaa jonain päivänä tulla joku suuri vaikuttaja, ei välttämättä jalkapallomaailmaan, mutta maailmaan muuten.

Joukkueita täällä ja lähisaarilla on onneksi muitakin, kuten esimerkiksi Samui United Academy, joka on toimintaperiaatteiltaan hieman haastavampi ja hyvä vaihtoehto vaikka silloin, kun kaipaa kovempaa tasoa. Tästä joukkueesta en osaa kertoa sen enempää, meille kun on toistaiseksi riittänyt KSSA, Milosch ja säännöllisen epäsäännöllisesti saarella asuva ranskalainen apuvalmenta Leo. On muuten ihana tyyppi, jonka pehmeän habituksen takaa ei kuvittelisi löytyvän muay thai- ottelijaa. Valmennusotteissaan Milosch on se jämäkämpi kaveri, kun Leo vastaavasti halaa ja hymyilee. Ihan mahtava pari yhdessä!

Arvatkaapa minkälaista kaavaa junnujen fudismatsit sitten noudattavat. No ihan sitä samaa, kuin Suomessakin; välillä tulee käsirysyä ja liian kovia taklauksia, paikallisilta vastustajilta (lapsilta) jopa nyrkkiä toisinaan, mutta kuitenkin ne kovimmat puinnit käydään siellä aikuisten kesken ja ihan oman joukkueen sisällä. Ja voitteko mitenkään kuvitella, että Brittilasten vanhemmat (se jalkapallon huligaanimaa) ovat täälläkin ne värikkäimmät hahmot. Äkkiseltään tulee pari tyyppiä mieleen; se eräitten kaksosten äiti (Britti), joka oli mukana jokaisissa treeneissä kentän laidalla. Mukana daamilla oli aina pussillinen kaljaa ja vaikka areenalla on tupakointi kielletty, niin edellisen kessun jälkeen sytytettiin jo seuraava. No nyt tämä ryhmä on vaihtanut joukkuetta, en tiedä johtuiko valituksista vai mistä, mutta kyllähän rouvan toiminta hieman hämmennystä aiheutti. Tai sitten se yksi Britti-isä, joka loukkaantuu jokaisesta nuorten kahinasta niin paljon, että muistaa mököttää meille aikuisille aina kaksi kuukautta, kunnes luovuttaa ja kaikki palaa ennalleen. Ei siinä mitään, ihan hyvä tyyppi tämäkin on, kun mökötysaika on tullut tiensä päähän.

Mahtavaa, että meillä on KSSA! Tervetuloa mukaan.

Viime perjantain jalkapallo-ottelu paikallista joukkuetta vastaan


Miska ja kulmapotku
paikallisia prinsessoja kentän laidalla :)

2

Pienellä rahalla kaunista

No okei, tässä maisema tarjoaa kyllä parhaimman sisustuselementin

Olen käynyt Thaimaassa ensimmäisen kerran reilusti yli 20 vuotta sitten ja yhä vaan moni asia täällä ihastuttaa. Ensimmäinen trippi silloin oli Phuketiin ja vaikka silloinen reissu kesti vain kahdeksan (ihan liian lyhyttä) päivää, niin tuntui että osa sielusta jäi tänne pysyvästi. Phuket oli upea, mutta vielä uskomattomampi oli Phi Phi. Jotain aivan käsittämättömän kaunista ja mieleenpainuvaa. Valitettavasti vuonna 2001 tehty toinen reissu sille suunnalle oli karvas pettymys, koska liian moni asia oli mielestäni pilattu, mutta sitä se kasvu tuo tullessaan. Ja me turistit. No me ei olla käyty Phuketissa vuoden 2001 jälkeen ja pitäisikin varmasti pyörähtää, sillä moni ystävistäni rakastaa paikkaa valtavasti. Jotain siellä täytyy olla.

Ja toi surffilauta maksaa varmaan enemmän kuin normikyltti. Mutta kekseliästä!

Tämä on kyllä nättiä. Ja halpaa.

Mutta se ei ollut tämän jutun pointti, vaan se, kuinka edelleen jaksan hämmästyä paikallisten kekseliäisyydestä taikoa melkein nollabudjetilla kaunista. Kuten esimerkiksi ravintoloitten sisustukset. Harva se päivä, jos vaan on liikenteessä, tulee törmättyä vielä käymättömiin paikkoihin ja mielettömiin sisustusideoihin. Mutta näihin 'nollabudjetin' ratkaisuihin törmätäkseen on nykyään nähtävä vaivaa ja etsittävä niitä saarella vielä olevia paikallisten pieniä paikkoja. Ajan saatossa tännekin on ilmestynyt enemmän ja enemmän kansainvälisiä ketjuja (varsinkin paraatipaikoille) ja 'aitojen' paikkojen määrä vähenee tasaiseen tahtiin. Näitä paikkoja kannattaa silti vaivautua etsimään, sillä paitsi että ne usein hivelevät silmiä ja sisustuksen kekseliäisyys hämmästyttää, niin ruokakin on taatusti hyvää. Ja erittäin hyvän hintaista.

Noista koreista tehdyt lamppujen varjostimet on ihan huippuhalpoja. Korit ei maksa just mitään ja siihen kangas päälle.


Kaikkien Thaimaavuosieni aikana olen ammentanut erilaisia sisustusratkaisuja paitsi omaan kotiini, niin myös puutarhaan. Puutarhan osalta oman haasteensa Suomessa on tuonut ilmasto ja erilaiset säännökset esimerkiksi sähköihin liittyen (Thaimaa on tunnelmavalojen synnyinmaa), mutta siitä huolimatta ollaan jos jonkinmoista kokeilua tehty. Ja voi niitä naapureitten ilmeitä! Vaikka jokunen on saattanut pitää meitä ihan pimeinäkin, niin me ollaan silti tyytyväisenä nautittu grillauksesta tammikuun pakkasiltoina Thaimaasta tuotujen tunnelmavalojen loisteessa.

Jopa niin paljon, että tehtiin sitä aikoinaan työksemme. Tuotiin Suomeen Thaimaalaisia sisustustuotteita ja myytiin niitä ensin verkossa, sittemmin kahdessa eri myymälässämme. Mutta se ei ollut meidän juttu. Meidän juttu oli päästä tänne.

Ja täällä kun ollaan, voidaan taas ihastella tätä nerokkuutta tehdä pienellä budjetilla romanttista, tai ainakin mielettömän kaunista. Täällä ollaan aina oivallettu kierrätys ja DIY-meininki.

Tiedättekö, kun me lähdettiin Suomesta, niin järjestelmäkamera unohtui naapureille ja vähänkö mä olen hajalla. Nyt ollaan kännykän kameran varassa ja niistä paremmista valokuvista voi vain haaveilla. Olisiko sinulla heittää loistavaa kameravinkkiä parempien kuvien toivossa?

Tällaisia kankaita muuten Ikea ainakin myi eurolla. Meidän Suomen terassilla näitä olikin kesät talvet.

Lintuhäkeistä tehdyt varjostimet ostoskeskuksessa

Ja ravintolan puussa.


Aika nättiä, vai mitä?
11
Back to Top