Koh Samui 2023 - mitä jäi käteen?

 

 

Nyt kun tämänkin vuoden Samuireissu on taputeltu ja makusteltu OIKEIN AJAN KANSSA, on kai viimein aika tehdä jonkinmoinen yhteenveto. Itselle nyt ainakin, mutta veikkaan että monia uskollisia blogin  lukijoitakin (kiitos uskollisuudesta💜) kiinnostaa millä fiiliksillä tänä vuonna Samuin jälkeen ollaan.

 

Noh, ikävä on varmasti ikuinen tunne, ja se tunne tulee tuskin koskaan muuttumaan. Kun ei olla siellä, osa sielusta loistaa poissaolollaan. Ainakin Suomessa ollessa kuljetaan menemään kuin polkupyörä ilman takarengasta, tai auto kolmella pyörällä - eteenpäin mennään, mutta vähän hankalasti, koska jotain puuttuu. Voi olla että tämä on pelkästään luonnekysymys, sellainen outo tunne että olisi koko ajan hiukan väärässä paikassa. Itsestäni tunnistan tuon omituisen fiiliksen ja luulen sen olleen osa omaa elämääni ihan nuoruudesta lähtien. Onkohan mahdollista, että jostain jonain päivänä löytyisi sellainen kolonen, jonne vihdoin ja viimein haluaisi itsensä juurruttaa?


Ja olisiko se edes tarpeellista?

 

Tietäispä aina minne mennä...

Thaimaan symppikset kalastajabotskit.

Näihin maisemiin ei kyllästy koskaan.
 

 

Vuonna 2022 tein myös yhteenvedon Samuille paluusta muutaman vuoden poissaolon jälkeen, ja silloin tiesin vuorenvarmasti, että me palataan vielä. 

 

Ainakin kerran.

 

 

Mites 2023 reissun jälkeen?


 

Tänä vuonna tunnen, että me palataan vielä - ainakin kerran. 


Viime vuonna nautittiin Samuista kuukausi, tänä vuonna vielä kaksi viikkoa pidempään. Moni asia vaikuttaa tietenkin kaikkeen, mutta jännästi tänä vuonna ajattelin jopa niin, että kuukausi olisi riittänyt. Mulla toki on aina ikävä Boota ja Salsaa ja se vaikuttaa asiaan, mutta tässä oli jotain muuta. Ainakin se, että turistina Samuilla näin valtavalla kokemuksella mitä meillä on, aika kävi vähän pitkäksi.


En olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta niin paljon on sieltä jo nähty, eikä pelkkä lämpö näytä mulle nyt riittävän. Kaipaan enemmän ja haluan selvästi jotain muutakin - ainakin kokemuksen verran. Mua on vaivannut Euroopan lämpimät kohteet jo niin pitkään, etten oikeastaan näe muuta mahdollisuutta, kuin lähteä etsimään. Tämä tietenkin siinä tapauksessa, että se on taloudellisesti mahdollista ja että tuulet on kohdillaan ja Universumi on yhtä mieltä omien ajatuksieni kanssa. Elämä kun on ja mitä tahansa voi aina tapahtua. Mitä Universumi meidän kohdalla sitten päättääkin ja mihin tienviitat jatkossa osoittaa, se jää nähtäväksi.

 

Jossain vuorilla vähän liian laiha heppa ihan yksikseen.

Keinuja toisensa perään...

...mihin jäädä miettimään vaikka seuraavaa siirtoa...

 

Eilen kävin hakemassa vanhoja ikkunanpokia eräältä hevostallilta läheltä Taalintehdasta ja siinä idyllisiä kylänraitteja ihastellessani mietin kuinka upea Kemiönsaari voikaan olla. Ja ihmettelin samalla myös sitä, että mikä helvetti ihmistä voikaan vaivata, kun ei voi vaan päättää jäädä. 

 

Miksi aina pitäisi olla jossain muualla? Miksi ei voisi vaan jäädä?


Kun ei vaan voi. 

 

Vielä on tarve nähdä muutakin ja elää siellä jossain muualla. Jossain muuallakin kuin Samuilla.


Ps. Jos meillä ei olisi koiria, oltaisiin varmuudella koko ensi talvi Samuilla. Koirien kanssa se on paitsi kallista, myös hankalaa, sillä siellä vuokranantajat ei juuri arvosta koiria asukkeina. Puoleksi vuodeksi ei ole myöskään mahdollista, eikä tietenkään haluakaan jättää koiria Suomeen hoitoon. Eurooppa olisi mahdollista myös rakkaitten karvakorvien kanssa, joten...


Let's see💛


Kyllähän Samui aina hymyn huulille saa.

Ja lähteminen sieltä on joka kerta kovin vaikeata.




6

Samuilta vielä muutamat vinkit

 

 

Kevät saapui räjähtäen Kemiönsaarelle, ja sen myötä tupsahti yks kaks myös kaikki pakolliset keväthommat. Kolme kaadettua valtavaa pihamäntyä klapeiksi (plus se kaataminen tietty), töllin ikkunoitten kunnostus (jäi kesken reissun takia), fribagolfin viikkokisat, puutarhan siivous ja kevätlaitto, mattojen pesut ym ym. Koneen ääreen ei meinaa ennättää siis millään, mutta muutaman idean ja vinkin meinasin teille kuitenkin vielä Samuilta jakaa. Joten tässäpä sitten pieni "oksennus".

 

 

Fisherman's Villagen markkinat

 

Vuosien ajan meininki oli sellainen, että viidakkotaloltakin autolla Fisukylän PERJANTAI -markkinoille jonotettiin ruuhkissa sellainen 45 minuuttia, vaikka todellinen ajoaika olisi ollut maksimissaan 15 minuuttia. Niin turvoksissa Samui tuolloin oli turisteista, joista tietenkin suurin osa taiteili itsensä joko vuokramopolla -tai autolla markkinahumuun. Takseissakin piisasi enemmän kuin tarpeeseen, joten liikenne oli totaalisen sumpussa perjantaisin klo 17.30-23.00 välillä. Ihmisiä oli aivan järkyttävä määrä ja hiki valui . 


Tuolloin nautinto markkinoista jäi oikeastaan kaiken älämölön ja tajuttoman ruuhkan takia kokematta. Ei me siellä joka perjantai tietysti notkuttukaan, loppuaikoina ennemminkin vain silloin, kun frendejä ja sukulaisia käväisi saarella. 


Koronahelvetti sammutti markkinat totaalisesti, kuten kaiken muunkin. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että turistien palatessa maailmankartalle, myös Fisukylän markkinat ovat heränneet henkiin. Eikä mitenkään jotenkuten, vaan markkinahumuun pääsee nykyään jopa neljänä iltana viikossa. Jos en nyt ihan totaalisesta puhu palturia, niin markkinapäivät ovat nykyään ma, ke, pe ja su. Hulinaa siis riittää monenakin iltana ja ainakin tämän reissun aikana tuli todettua, että ihmisiä on jokaisena päivänä ahtautunut markkinoille aivan yhtä paljon, kuin silloin aikoinaan perjantaisin. 


Harmillista fisukylässä on nyt kuitenkin se, että Fisherman's Warf (iso kauppakeskus) on täysin kuollut. Kuolemaa se teki jo vuosia sitten siellä asuessamme (todennäköisesti järkyttävät liiketilavuokrat), mutta nyt koronan myötä se on täysin kaput. Eli ladies! - ei vessoja tarjolla ainakaan sillä suunnalla.


Yksi rakkaimmista Samui -ystävistämme Mr. Rock on muuttanut taideateljeensa nykyään Fisukylään, joten käykää nyt ihmeessä moikkaamassa tuota valloittavaa persoonaa, ja muistakaa kertoa meiltä terkkuja💜. Rockin nahkaan käsin kaivertamat taideteokset on uskomattoman hienoja - sitä todellista vanhaa ja aitoa Thaimaan kulttuuria, eikä siis missään nimessä mitään turistirihkamaa. Mikäli et vielä tiennyt, niin Rock kävi meidän vieraanamme joitain vuosia sitten Paraisilta vuokraamassamme mökissä, ja niitäkin juttuja voi aloittaa lukaisemaan vaikka täältä. Taisipa muuten Paraisten mökkilaiturilla pyöriä joku aavekin silloin, vaikkakin Rockin mielestä oikein ystävällinen sellainen.

 

Rockin ateljee sijaitsee aivan rantakadun tuntumassa, vain muutama metri rantakadulta sivuun.


The Warf Fisherman's villagessa on nykyään aavekaupunki.

Ihana sympaattinen Rock!


Tree Bridge Zipline Samui


Olen kirjoittanut paikasta aiemminkin, mutta Samuilla asuessamme se kulki vielä nimellä Tree Bridge Coffee. Paikka on kuitenkin täysin sama, vaikkakin verrattuna entiseen, nykyään se on vielä huomattavasti paljon enemmän voimissaan. Ihana nähdä! 


Tree Bridge on siis elämyskeskus, aivan siinä meidän valloittavan (ja saakelin kammottavan) viidakkotalon vieressä. Oltiin Samuiaikoinamme siis rakkaita naapureita, ja siitä syystä tuli tuonne vietyä usein ystäviä, joko vain vesiputoukselle tai vaihtoehtoisesti liitämään vaijereissa jylhän viidakon yläpuolella.


Paikkaa on rempattu komeasti ja jotain on rakennettu lisääkin. Mun mielestä se  on oikein miellyttävä kompleksi, jopa miellyttävämpi kuin silloin aiemmin. Tosin vuosia sitten Tree Bridge ei ollut aivan niin tunnettu kuin nykyään, joten näinä aikoina kannattaa varautua jopa ruuhkiin. Ruokaa Tree Bridge ei tarjoa, mutta ainakin nyt alkuvuodesta heti vieressä oli pikkuruinen paikallinen ruokapaikka. Taatusti maukasta!


Tree Bridge Zipline Samui on käymisen arvoinen mesta edelleen, matkalla sinne pääset samalla näkemään pienen osan Samuin "maaseutua" ja huikeita maisemia. Osoite tuonne on Maenam Soi 5, ja aja niin pitkälle ylös kuin pääset. Älä siis käänny Tarzanille (voit lukea täältä), vaan jatka ylös oikealle. Juuri siinä Tarzanin risteyskohdassa ohitat myös viidakkotalon rakkaan puutarhurimme Panomin kotitalon. Hänkin on voimissaan kuin härkä, ja edelleen yhtä valloittavasti hymyilevä💛. Miss you Panom!

 

Tree Bridgessä kannattaa käydä, ehdottomasti.

Maisemat on komeita, ja vaijeriliukuakin tarjolla.

Aivan tuossa lähistöllä sijaitsee myös yksi Samuin vesiputouksista.

 

The Cocoon Samui

 

The Cocoon Samui oli meille uusi mesta, ja se on ilmestynyt maisemiin joskus meidän Suomeen muuton jälkeen, eli 2019 eteenpäin. Näitä viewpointteja (näköalapaikkoja) tuli kierreltyä siellä asuessa monestikin, sillä pelkkä moporetki tollaisille paikoille oli itsessään monesti henkeäsalpaava. Hyvässä mielessä siis.

 

Tuolla paikalla ei silloin aiemmin ollut mitään, vaikka Miska ystävineen kävi jossain vielä ylempänä erään paikallisen papan luona pelaamassa silloin biljardia. Nuorisohan yleensä hoksaa kaikki suurimmat seikkailut, ja me vanhukset rämmitään sitten perässä. Mutta Cocoonissa ei Miskakaan ehtinyt käymään.


Todella, todella sievä ravintola! Kallis kuin mikä, me esimerkiksi maksettiin yhdestä oluesta ja Pina Coladasta yli 500 bahtia, ja se on kyllä Samuillakin suolainen hinta. Mutta kerrankos sitä unohtaa sen Matin kukkarossa😂. Paikkaa voi varata esimerkiksi yksityistilaisuuksiin, ja veikkaan että pöytävarauskin kannattaa tehdä, mikäli haluaa illallistaa auringonlaskua katsellen.


Cocoonissa on todella hyvät näkymät mm. Chaweng beachille, Bangrakiin ja Fisukylän suuntaan, ja mun mielestä oli aivan mielettömän romanttista katsella Chaweng beachin valojen syttymistä. Hyvin pystyi kuvittelemaan itsensä rannalle grilliruoan äärelle samalla kun katsoi alapuolelta lähtevien lentokoneitten nousua ja laskua.

 

The Cocoon rakennus on itsessään näkemisen arvoinen.

Puhumattakaan näistä maisemista.

Ja auringonlaskudrinkit ehdottomasti, vaikka kallista onkin.

 

Ja sitten vielä vink vink - lentokonebongareille tiedoksi! Laskeutuvia ja nousevia Bangkok Airwaysin koneita pääsee Bangrakissa itse asiassa lähes koneen alle katsomaan, kunhan löytää pienen sivukujan, joka vie Ghost Roadilta Bangrakin rantakadulle. Et siis aja aivan rantakadulle asti, vaan kun törmäät katupuomiin miehitetyn vartijakopin vieressä, olet perillä. Vartijat ovat oikein mukavia, ja ainakin valtaosa tykkää koneista innostuneista turisteista.


Tässä yllä teille siis pieni tehtävä - löytäkäähän tuo vartijakoppi ja laittakaa valokuvaa tulemaan melkein lentokoneen alta. Aika harvinaistahan se on päästä noinkin lähelle nousevia ja laskeutuvia koneita. Hieno kokemus!


 

2
Back to Top