Morjens 2020 - vihdoinkin!

Nyt ei ole luvassa mitään remppaan liittyvää (pakkoloma jee!!!), vaan ihan perusteellista marmatusta. Ja manausta. Manaan nimittäin vuoden 2020 hornan tuuttiin. 

 

Hautautukoon se syvälle unholan risukasaan, niin syvälle ettei sinne aurinkokaan paista. Pitää erikseen mainita tuo edellinen, koska väittävät auringon välillä paistavan myös risukasaankin. Tuonne unholan kasaan ei koskaan enää tarvitse yhdenkään säteen osua. 

 

Sillä hetkellä kun 2021 potkaisee edeltäjänsä hornaan, kulautan kokonaisen pullollisen kuplivaa Proseccoa kitusiini. Hah, menehän siitä!

 



 

Monelle tämä viimeisiään vetävä vuosi on ollut raskas. Eniten surettaa ne vanhukset, jotka vuoden neljän seinän sisällä istuessaan (k%#onapa#ka) ovat menettäneet viimeisenkin liikkuvuutensa. Meidänkin lähipiiristä heitä löytyy, ja se kyllä saa mielen surulliseksi. On mennyt hermoja ja otettu eroja, tehty konkursseja ja saatu vatsahaavoja, monilla on mennyt kaikki uusiksi. Puhumattakaan heistä, joiden tunnelin päässä ei enää näy edes valoa.


Toisaalta mieli sanoo, että me ollaan ansaittu tämä. Luonto panee hanttiin ihan vimpan päälle, koska kaikessa kepeydessämme me ollaan tuhottu sitä mielin määrin. Ajattelematta toki, mutta silti. Nyt luonnolla on aikaa tervehtyä ja meidän tajuntaan on viimein lekalla isketty se, kuinka tärkeä luonto todellisuudessa on. Vihreät metsät, puhtaat vedet ja onnelliset eläimet. Me tarvitaan niitä enemmän, kuin ne meitä.


Ryhtiliikkeen paikka siis. 


Koronavuosi 2020 jää historian kirjoihin. Meidät on pakotettu pysähtymään ja miettimään. Hermot on menneet tuhat ja sata kertaa, ja kapinahenkikin iskenyt päälle, mutta aina kun itseäni v*tuttaa eniten, pakotan pääni tajuamaan sen, että kaikella on tarkoitus.


Ei se välttämättä aukea nyt, eikä kohtakaan, mutta jonain päivänä. Jollain tavalla.


2020 oli meillekin rankka. Ja toisaalta kun pidempään pysähtyy ja tarkemmin ajattelee, hyviä asioita tapahtui huomattavasti huonoja enemmän. Siksi olen kiitollinen tästäkin koetuksesta.


Vuoden vaihtuessa huokaistaan kaikki syvään ja toivotetaan koko sydämestämme valoisa ja onnellinen vuosi 2021 tervetulleeksi.


Toivon kaikille teille koko elämänne Parasta Vuotta 2021💖. Lämpöä, rakkautta, terveyttä, onnea, läheisyyttä, menestystä, rahaa - ihan kaikkea!


Pus.


Ps. Kuvina omat suosikkini historialliselta vuodelta 2020.

Ps2. paitsi vika kuva. Se on sieltä missä toivon tulevana vuonna 2021 taas olevani. Eli Samuilta💛







2

Rumpuhuoneen remppa, osa 3 ja olkkarin remppa, osa 1 ja siihen päälle joulumasis

Joulu meni jo, yääähh... ja juuri kun meillä oli niin ihanaa. 

 

Mietittiin Tompan kansa, että milloin ollaan viimeksi oltu pelkästään nelistään joulun vietossa - eikä kumpikaan muistanut. Aina on ollut vieraita. Viime vuonna joulun vietti töllissä kaivatut vieraat Hong Kongista ja isäni (mutta ei esikoinen), sitä ennen Samui-vuosina oli aina jotain tuttuja käymässä, vaikka perheenä yhdessä oltiinkin. Ehkä siitä on jo 15 vuotta? 

 

Tämä joulu oli ihana. Vain me ja pojat, ja tietty koirat. Aamusaunaa, iltasaunaa, aamusaunaa, iltasaunaa, hyvää ruokaa, suklaata, kynttilöitä, lahjoja (joo ollaan oltu kiltisti), maailman parannusta, koronaihmettelyä, paikalleen jumittumisen kiroilemista (kaikki haluaisivat jo reissuun) ja China handia. China handista (jonka esikoinen meille Samuilla opetti), on muutamassa vuodessa kehkeytynyt meidän perheen traditio. Aina kun nähdään, me pidetään turnaukset. 

 

Suvun perintöpallo 50 -luvulta

 

Nyt joulun jälkeen iski aikamoinen burn out. Pojat lähti ja me ollaan ihan blääh. Oltiin jo ennakkoon päätetty, että joulun ja vuodenvaihteen väli ei tehdä mitään remppaa, ollaan vaan ja keskitytään välillä bisneksiin (lue rahaan, sitä kun on tässä remppaillessa vähän palanut). Mutta me ei osata keskittyä nyt yhtään mihinkään. Takki on tyhjä ja niin pääkin. 

 

Eilen pakotettiin itsemme Taalintehtaalle heittämään kiekkoa, josko siitä saisi energiaa. Pakotin itselleni myös viikon mittaisen joogahaasteen, jos edes siitä saisi lisää virtaa. Tai ideoita, tai edes remontissa jämähtäneet lihakset auki. No nyt on kaksi päivää joogaa takana ja lihakset vaan eri tavalla kipeinä. Pakotan silti itseni jatkamaan, muutenhan sitä on vain säälittävä luuseri. 


Remppaaminen on kuulkaa helppoa, vaikkei se fyysisesti aina siltä tunnukaan. Rempatessa voi kuitenkin nostaa aivot narikkaan ja tehdä vaan. Toisin sanoen ei tarvitse miettiä niitä asioita, joille oikeasti pitäisi suoda ajatus jos toinenkin. Niin kuin nyt vaikka kuinka selvitä pahimmassa tapauksessa seuraavastakin koronavuodesta (toivottavasti ei!) rahallisesti, ja mitähän sitä sitten keksisi. Yrittäjä ei voi vain olla, pitää olla suunnitelmia. Eikä nyt jaksaisi suunnitella yhtään mitään.

 

Ehkäpä pitäisi vaan aloittaa rempan jatkot, ja lopettaa itsensä pakottaminen pakkolomalle. Näillä aivoilla ei nyt näytä syntyvän viisaita ajatuksia. 

 

Pitäisi päästä reissuunkin, huoh...


Rumpuhuoneen pikkuhuone ennen

 

Rumpuhuoneen remppa ja kuuselle paikka

 

Rumpuhuone ja se pikkuinen tila ennen sitä on olleet menetettyjä tapauksia jo reilu 1,5 vuotta. Olen kyllä koko ajan ollut varma, että kaiken sen rojun ja p#skan alta on kaivettavissa prinsessa. Kunhan vaan saa vision ja lähtee toteuttamaan sitä. Tai sitten alkaa vaan purkamaan, ja visio seuraa sitten perässä.


Enkä ollut väärässä. 

 

Noin viikon duuni rumpuhuoneessa ja ennen kaikkea se mustikkamaito saa nyt huokaisemaan ihastuksesta joka kerta ohi kulkiessa. Jopa rumpuhuoneen edessä olevasta pikkuisesta tilasta tuli parempi kuin uskalsin toivoakaan, sillä mitään visiota tilan suhteen ei ollut. Ne vaan tuli rempan edetessä. Seinät on nyt kuitenkin levytetty ja maalattu, lattia maalattu, jopa kattolistat on paikoillaan. Karmit ikkunoista ja ovista puuttuu, lattialistat puuttuu ja sähköt on vielä sinne päin, mutta tarkoitus olikin saada tilat väliaikaisesti joulukuntoon.

 

Rumpuhuoneen pikkuhuone jälkeen.

Vielä puuttuu listoja ja muuta, mutta ne sitten joskus.

 

Kuten olohuonekin, sillä kuuselle oli saatava paikka. Meillä löytyi puolikkaasta olohuoneesta muovimaton alta lautalattia (tätä toivottiin kovin), mutta tiedettiin, ettei olkkarin toisesta puolikkaasta löydy kuin raakalautalattia. Joten revittiin jouluksi lautalattia esiin ja levytettiin seinät, koska ikkunoitten siirtelyjen jälkeen niin oli pakko tehdä. Lautalattia on nyt todennäköisesti alkuperäisessä vihreän värissään, mutta maalataan se sitten, kunhan saadaan kunnon lautalattia aikaiseksi myös olkkarin toiseen päähän. Eli hommaa piisaa jatkossakin.


Mutta kuusi sai paikkansa ja osa Becksin huvilalta hankituista huonekaluista myös. Loputkin huonekalut ehkä sitten, kun kannetaan kuusi pihalle. En tiedä milloin tän sysipimeyden keskellä raaskin niin tehdä - ehkä vasta maaliskuussa - mutta aivan sama. Me tarvitaan nyt valoa ja kynttilöitä, pimeys on iskenyt lekalla tajuntaan. Ja kun sanon pimeys, niin tarkoitan PIMEYTTÄ. Saakeli että sitä riittää.

 

Eka talvi täällä meni jotenkin usvassa ja uutuuden viehätyksessä, mutta tämä toka talvi ei tunnu nyt menevän millään. Voisin helposti harpata tästä ensin helmikuulle ja sitten huomenna huhtikuuhun. Voisipa niin tehdä.

 

Onneksi valoa kohti mennään. Ehkä se mielikin tästä kirkastuu...


Toivottavasti teillä oli ihana joulu💖


Osa olkkaria ennen...

ja jälkeen


Joulu tuli sittenkin.


6

Rumpuhuoneen remppa, osa 2 - ihana mustikkamaito

Se maalikaupan rouvan AIKA siniseksi varoittelema väri osoittautui lapsuudessa tutuksi tulleeksi hempeän mustikkamaidon siniseksi. Rumpuhuoneen nariseva (lue ihana!) lautalattia sai nyt tämän jännittämäni herkun pintaansa ja lopputulos on yksinkertaisesti niin täydellinen, että käyn useamman kerran päivässä ihan vaan ihastelukierroksella. Mustikkamaitoon totaalisesti rakastuneena todennäköistä on ainakin se, että yläkerran makkarin lattiat saavat saman sävyn ylleen. Ja jos ihan hulluksi heittäydyn, myös alakerran olohuone.

 

Tai ehkä se olisi jo liikaa.

 

Rumpuhuoneesta on väliseinän myötä kehkeytynyt nyt kaksi pikkuruista huonetta - minun vieras huone ja jonkinlainen "välihuone", joka odottaa vielä seinäremppaa, kunhan mustikkamaito on kunnolla kuivunut. Huoneitten väliin on tulossa Becksiltä hankittu ikivanha peiliovi liukukiskoilla, sitten kun jonain päivänä saan oven maalatuksi villin suunnitelmani pohjalta. Se mitä tähän pieneen tilaan ennen kylppäriä sitten joskus kehkeytyy, on vielä mysteeri itsellenikin. Ennen se toimi lähinnä romuvarastona, mutta nyt mustikkamaidon takia se ei mitenkään käy. Se olisi suorastaan pyhäinhäväistys.

 

Ja niin rumpuhuoneesta kehkeytyi prinsessahuone.

Kaikki kierrätystä, paitsi tietenkin uusi maali.

Pikkuhuoneen seinät rempataan, mutta se jää vielä odottamaan inspiraatiota.

Intouduin tuossa muutama päivä takaperin tarttumaan tapettitähtihaasteeseen (kaikillahan niitä tapettitähtiä on?), koska homman piti olla älyttömän helppo ja meille jäi Becksin vintiltä löytyneitä tapetin jämiä vielä jäljelle. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen.


No, se "viiden minuutin tähtien taittelu" vei blondilta koko illan ja vaikka lopputulos olikin ihan kohtuullinen, lupaan etten ihan heti ala moisia värkkäämään. Aika usein kun saan jonkun inspiraation ja kuvittelen olevani luovuuteni huipulla, huomaan molempien peukaloitteni olevan keskella samaa kämmentä, eikä tekosieni lopputulos ole lähimainkaan sitä mitä piti. Että semmoista tällä(kin) kertaa. Onneksi tässä ennen joulua ei ole aikaa askarrella yhtään enempää, kunhan saadaan olohuone rempatuksi edes siihen malliin, että kehtaa kantaa joulukuusen sisään. Viime vuonna tähän aikaan joulukuusi jo ilahdutti olohuoneessa, ja kaiken tän harmaan paskan vesisateen keskelle kaipaan kuusen kimallusta jo aivan mielipuolena. 


Täällä painetaan siis remppahanskat kädessä ja hikikarpalot otsalla kuuselle paikkaa. Jouluna sitten otetaan molemmat pojat avosylin vastaan ja pysähdytään. Edes hetkeksi.


"Rentouttavia" jouluvalmisteluja itse kullekin💝


Ps1. Jos joku nyt jossain miettii lautalattian maalaamista, niin Virtasen Porstua puulattiamaali on aivan älyttömän hyvä. Ja varsinkin kiiltävänä.

 

Ps2. Linkki tapettitähden ohjeisiin löytyy täältä.


Tapettitähti myös Becksiltä tulleista tapetinjämistä.

Olohuoneesta toivottiin löytyvän lautalattia...


ja niinhän sieltä löytyikin, onneksi!


8

Rumpuhuoneen remppa, osa 1 - kirotut makulatuuripaperit

 Oletko AIVAN varma siitä papulaaripaperista? -kysyi Tomppa useammin kuin kerran.

 

Olen olen - vastasin useammin kuin kerran, enkä voinut olla enempää epävarma.

 

Ne jotka tietää, niin tietää ettei mitään papulaaripaperia ole olemassakaan, mutta makulatuuripaperi oli ilmeisesti sanana sen verran vaikea, että se kääntyi Tompan suussa väkisin papulaariksi. Ja se on ihan fine, sen verran ällistyttävä sana makulatuuripaperi on. Mistä lie saanut nimensä?


Joku on muinoin levyttänyt meidän rumpuhuoneen seinät puukuitulevyillä, jotka oli kuka lie sitten maalannut päälle millä lie tärpätillä. Meidän oli tarkoitus tapetoida Becksin huvilan vintiltä löytyneillä vanhoilla paperitapeteilla rumpuhuoneen kaksi seinää ja maalata sitten loput. Jotta vanhojen puukuitulevyjen raot saisi nätisti piiloon, päädyttiin paperoimaan koko huone ensin makulatuuripaperilla. Homman piti olla helppoa kuin saunan lämmittäminen vaan kun ei ollut, kuten ei monikaan muu asia meidän elämässä. Tarkemmin ajatellen helppojen asioitten laskeminen onnistuu yhden käden sormilla, kaikki muu kääntyy ennemmin tai viimeistään myöhemmin haastavaksi.


Kuten makulatuuripapereitten liisteröiminen. Siis silleen siististi.


Helvetilliset makulatuuripaperit!

Tosta oikean puoleisesta seinästä näkee, ettei mennyt kovin hyvin.


Liisteriä ei meinannut kirveelläkään (no ei me oikeasti kirveellä yritetty) saada tasaiseksi, eikä makulatuuripaperikaan asettunut sitten millään seinään sileästi. Ilmakuplia puhkottiin ja reunoja liisteröitiin uudestaan vieläkin klimppisemmällä liisterillä, sitten maalattiin ja seuraavana päivänä jälki oli EDELLEEN ala-arvoista. Sitten puhkottiin ja liisteröitiin taas lisää (kummasti noita ilmakuplia ilmestyi aina uusiin paikkoihin), ja jälleen maalattiin. Eikä vieläkään hyvä. Onneksi Becksin vintiltä löytynyt kukkatapetti sentään asettui seinään paljon makulatuuripaperia kauniimmin ja helpommin, vaikka tarkkasilmäinen kyllä löytää kupruilevan kulman ja yhden kohdan, missä kuvio ei sitten asetukaan tasan.


Monen väännön jälkeen meni nyt kuitenkin mielenkiinto seinien kanssa tappeluun, joten mennään eteenpäin. Tilasin Tompalta väliseinän rumpuhuoneen ja vessan välille, joka yllättäen tyyliin "pyörähdän tossa varastossa" -välillä oli ykskaks pystyssä. Koska molemmat huoneen päädyt ovat sen verran pikkuiset, huoneittein väliin (kiitos uuden väliseinän) tulee Becksin vintiltä löytynyt vanha peiliovi liukuovisysteemillä. VidaXL:ltä tilattu liukuovikisko on jo saapunut ja vanha peiliovikin työn alla pihavarastossa. Vaikka vanhat ovet ovat todella kauniita jo sellaisenaan, uhraan sen muutostöihin ja frouvan visioihin. 

 

Tämän tiedon valossa tähän ovipuuhasteluun menee seuraavat kaksi viikkoa kaiken muun rempan ohessa, mutta sellaista se luova työ nyt vaan on, ja mitä sitä nyt ei visioittensa eteen tekisi ;)


Lupaan kuvia, mikäli tuunattu liukuovi joskus valmistuu ja sitä kehtaa mihinkään näytellä.

 

Seuraavaksi maalataan rumpuhuoneen lautalattia ehkä liian sinisellä maalilla, koska frouva sai siitäkin taannoin vision. Tänään hain Perniön Väri ja tapetti -liikkeestä tilaamani Virtasen porstua -lattiamaalin, jonka väriksi olin valinnut Saariston värikartasta värin Biskopsö. 


Sanoin ihanalle maalikaupan omistajalle että 


vähän jännittää tää väri,


johon omistajaneitokainen totesi että


onhan se kyllä AIKA sininen...

 

Vanha ovi työn alla, koska mullahan on visio ;)

Becksin vintiltä löytynyt vanha tapetti on musta aika sievä.

Talvikin kävi :)

 

5

Omantunnon mukaan

Tiedättekö mikä täällä maalla on parasta? No ehdottomasti ainakin se mutkattomuus ja nopeus, millä lähes ongelma kuin ongelma saadaan fixatuksi. Ja tietenkin myös se, että näihin(kin) ihmisiin voi luottaa.

 

Kuten jo viimeksi mainitsin, meillä on aivan järkyttävän huonoa tuuria autojen kanssa. Ei ainoastaan täällä Kemiönsaaressa, vaan AINA, ympäri maailmaa. Kaikki toki tietää sen, ettei autokaupoilla voi voittaa (paitsi että tiedän muutamiakin, jotka siinä onnistuvat), mutta me taidetaan pitää vahvasti kärkisijaa hyppysissämme rahan menon suhteen. 

 

Jo vuosi sitten talvella campervan -unelmia (ja roudaamisia) varten ostettu pakettiauto huusi erroria, eikä käynnistynyt. Akku vaihdettiin ja mitä vaan ikinä keksittiin, muttei siltikään elonmerkkejä. Auto oli kuitenkin saatava piharakennukseen talven raaoilta keleiltä suojaan, mutta meidän kummankaan henkilökohtaiset hevosvoimat, eikä niitten yhdistelmä riittänyt kotteron siirtoon. Piti siis keksiä jotain muuta.

 

Naapurissa oleva autiotalo on edelleen yksin...

 

Paikalliseen Facebook -ryhmään laitettu avunpyyntö sai erään lähistön nuoren autotuunarin ottamaan yhteyttä, ja pyörähtämään viime talven pahimmassa räntätuiskussa meidän pihamaalla. Kun lävistetty ehkä juuri kahden kympin yläpuolelle kiivennyt miehenalku piukoissa farkuissaan kurvasi bassot jytkyen bemarillaan pihalle, melkein syyllistyin ajattelemaan että "just joo". Ja kun pakettiauto sitten kaikista epäilyistä huolimatta käynnistyi ja siirtyi piharakennuksen suojiin alta kahdenkymmenen minuutin, jäi kotteron omistajat sanattomiksi.


Sittemmin tämä sama jantteri on jeesannut meitä jo useamman kerran. Eikä tästä ole kuin muutama viikko, kun joka ikinen kolmesta autosta kärsi kuka mistäkin vaivasta. Ainoa jolla pystyi edes ajamaan, kuvitteli takaluukkunsa olevan auki, ja huusi tästä syystä taukoamatta kuin mielipuoli. Ajele sellaisella nyt sitten ja menetä ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen kuulosi lisäksi myös hermot. Ei auttanut kuin soittaa juniorisankarille, ja pari tuntia työkalujen kolistelun jälkeen auton huuto-ongelma olikin fixattu. Pihalle jäi kuitenkin vielä pari ongelmatapausta odottamaan vuoroaan.


Salsa jaksaa aina vaan ihmetellä lunta ;)

 

Meidän uusin auto (joka siis ostettiin, koska ei jaksettu enää huutavaa autonromua) kärsi sekin mystisistä ongelmista jättäen ikävästi milloin minnekin tien päälle. Voin muuten sanoa, ettei ole erityisen mieltä ylentävää liikkua käynnistyskaapelit auton takakontissa siltä varalta, että jossain kohtaa lyhyttäkin kauppareissua joudut kuitenkin ruinaamaan tuntemattomilta ihmisiltä käynnistysapua. Tuleehan nämä ihmiset toki silläkin tavalla tutuiksi, mutta henkilökohtaisesti valitsisin mieluummin vähemmän stressaavan tavan tutustua.


Meidän autosankari tekee muitakin hommia työkseen, eikä näin ollen aivan sormia napsauttamalla pysty rientämään hätiin. Mutta ennemmin tai myöhemmin hän kuitenkin tulee. Pari päivää sitten oli sovittu, että autosankari noutaa ystävänsä kanssa meidän uusimman autohankinnan tarkempaan syyniin. Me startattiin aamulla fribaamaan ja jätettiin sovitusti auton renkaan päälle avaimet. Kun saavuttiin Tammisaaressa fribailun jälkeen kotipihalle, loisti uusin auto poissaolollaan. Huokaistiin helpotuksesta ja ristittiin taas kädet kyynärpäitä myöten, ettei mitään ihan älyttömän kallista pommia olisi tiedossa. Parin tunnin odotuksen jälkeen puhelin viimein soi, ja autosankari kurvasi ystävänsä kanssa jälleen pihalle. Ongelmia oli kuulemma ollut ja kaikenlaista säätöä saada auto edes liikkumaan pihalta korjaamolle, mutta nyt oli starttimoottori kuitenkin vaihdettu ja auto taas pelitti.

 

Kiitettiin ja kumarrettiin uskomattomasta taipumisesta lauantai-iltana, sekä tietenkin jälleen kympin palvelusta. Sillä mietipä nyt itsekin- auto noudetaan ja palautetaan korjattuna saman päivän aikana, 2 -kymppiset jätkät, lauantai-iltana, mitä vit...???


Kysyin paljonko ollaan velkaa? 

 

Noh, omantunnon mukaan,

 

ja vieno hymy päälle. Kuten aina ennenkin.

 

Olenhan mä taas aivan sanaton näistä tyypeistä. Wow!



Ihan random viime päivien kuvaotoksia.


2

Hemmetin pitkä julkisivuremontti

Meillä aloitettiin koko talon kattava julkisivuremontti aikaisin tänä keväänä. Se kuinka pitkäksi työrupeama lopulta venähti yllätti meidätkin, mutta toisaalta tässä ollaan samalla pyritty viettämään ihan normielämääkin - tapaamaan ystäviä, harrastamaan kiekon heittoa ja sen sellaista.

 

Onneksi meillä on ihastuttava vanha piharakennus, jonka uumeniin on pystynyt virittämään maalaustelineet, sillä muutoinhan meillä olisi jäänyt töllin loppu laudoittamatta. Ulkona kun ei voi enää maalata, eikä tuoretta laudoitusta olisi voinut jättää talven armoille pintakäsittelemättä. Laudoitus olisi ollut mustassa homepilkussa aivan varmasti ennen kevään maalauskelejä. Nyt tölli on kuitenkin maalattu ja viimeisetkin maalatut rimat odottaa seinälle pääsyä, kunhan sen vain ehtii tekemään. Yläkerran parveke on tosin vielä irti seinästä, mutta eiköhän se siellä paikoillaan pysy kevääseen saakka.


Meillähän on aina ollut kaiken maailman ongelmia tekniikan kanssa, eikä vähiten autojen. Tällä hetkellä meillä on kaksi remonttia odottavaa autoa pihassa (helvetin rahanmeno...) ja yksi myyntiä odottava, jota ei voi myydä, kun näillä seuduilla edes yksi ajokuntoinen auto on välttämätön kapistus. Ja hajosihan meillä sirkkelikin jo toistamiseen, mutta onneksi Tapsa antoi omansa meille pitkään lainaan. Mä olen joskus päätynyt siihen lopputulokseen, että meissä kummassakin on oltava jotain radioaktiivista säteilyä ihan omasta takaa, sen verran tiuhaan mikä tahansa sähköllä toimiva vekotin sanoo tsip tsup, ja lakkaa toimimasta. 

 

Vähänkö ärsyttävää!


Enivei, töllin julkisivu alkaa olemaan rimojen lyhennyksiä ja ulko-oven puitteita vaille valmis. Alaparvekkeelle vievä ovi täytyy myös vaihtaa ja lisätä vähän fyllejä, ja samaten koko parveke pitäisi uudistaa, mutta koska siihen ei ole minkäänlaista visiota, se saa odottaa todennäköisesti kevääseen. Nyt siirrytään nimittäin vihdoin sisäpuolen remppaan, kunhan kaikelta autopaskalta ja muulta säädöltä joudetaan.

 

Autokorjaamon miniheppa

Löytyihän sieltä kaiken paskan alta lattialaudat!

 

Sisäremppa


Meillä tuvan viereistä huonetta on koronakevään (lue paskakevään) jälkeen kutsuttu rumpuhuoneeksi, syystä että Tomppa piti sieltä etätunteja. Välillä siellä soi kitara, välillä taas rummut, mutta kun meidän kylppäriinkin on käynti rumpuhuoneesta, piti Tompan rajata osa huoneesta musakäyttöön. Tämähän onnistui kätevästi Finnfoam -levyillä ja voin käsi sydämellä vannoa, että se pääty töllistä huojuvine levyineen oli ihan pirun ruma. Onneksi mulla ei ole kuvaa siitä edes muistoksi.


Sisäpuolen remppa startataan tuosta rumpuhuoneesta, tai oikeammin minä starttasin sen jo viime viikolla. Kirottu muovimatto meni ensimmäiseksi purkuun toiveena löytää kaikkien muovien alta kelvollinen lautalattia. Ja voi elämän kevät tätä muutaman vuosikymmenen takaista muovimattovillitystä! Kun purin päällimmäisen kerroksen muovia lattiasta, löytyi sen alta paksu puukuitulevy, jonka alta löytyi uusi muovimatto ja sen alta taas puukuitulevy. Ei morjens! Onneksi kaiken komeuden alta paljastui kuitenkin vähän eriparinen lautalattia, mutta hyvä siitä tulee pienellä hiomisella ja kivalla maalilla. Tällä kertaa frouva valtaa tämän huoneen työtilakseen ja se saa jatkossa toimittaa myös vierashuoneen virkaa, kunhan siihen saadaan väliseinä rakennettua. Kiinteätä ovea ei seinään ole tulossa, vaan sellainen vanha kolmipeilinen ovi liukukiskolla, jollainen mulla on ollut mielessä jo pitkään. Visioita siis on.


Ystävämme Becksin perheen huvila Billnäsissä on menossa myyntiin ja me kävimme siellä vähän jeesaamassa ullakon tyhjentämisessä. Vanhojen talojen varastot ja ullakot voi tunnetusti olla varsinaisia aarrearkkuja, ja meilläkin kävi tyhjennysurakassa onnenkantamoinen. Roskalavalle oli sieltä menossa mm. laatikollinen vanhoja paperitapetteja, mutta onneksi ehdin pelastamaan sen ennen hävitystä. Olin muutenkin jo suunnitellut tapetteja joihinkin töllin seiniin, joten nyt on meidän kaikkien iloksi vähintään rumpuhuoneeseen tulossa yksi seinällinen Becksin huvilan historiaa. Vanhat paperitapetit on vaan niin kauniita ja sopii kuin nappi silmään vanhaan taloon. 


Jouluksi valmista - hell no, mutta lopputulosta odotellessa😍 


remppakalsarit :)

sekava lautalattia

ihana vanha kukkatapetti


9

Pyrähdys Saksassa

Hupsista, pyrähdin Saksassa. 

 

Jollain oli saatava reissukuumetta helpotettua, niinpä tartuin ystävieni tarjoukseen ilmaisista lennoista Saksaan ja laivalipusta takaisin. Kahden yön pikareissusta ei paljoa jäänyt käteen, sillä olimme torstai-iltana joskus kahdeksan jälkeen Hampurissa, ja siitä sitten jo klo 23 aikaan satamassa Travemündessa.

 

Ystäväni tuo Saksasta autoja Suomeen ja tällä kertaa heillä oli tarvetta yhdelle autokuskille. Me lennettiin Lufthansalla ensin Frankfurtiin, siitä jatkolennolla (joka oli 1,5 tuntia myöhässä) Hampuriin, siitä saksalaisen yhtiökumppanin kyydillä noutamaan kolme autoa ja tästä peräkanaa satamaan. En pysty kertomaan Saksasta juuri muuta kuin, että autobaanalla oli muutamia rekkoja lukuunottamatta väljää ja pimeätä, sekä vähän sateistakin. Sen sijaan Lufthansan lennosta Hki-Frankfurt yllätyin iloisesti, sillä edes jollain Euroopan lennolla on tarjolla vielä myös viiniä. Moni lentoyhtiö on jo aikoja sitten luopunut turreluokissa tämän tyyppisistä ilmaispalveluista, ja vaikkei sillä ehkä niin suurta merkitystä lyhyillä lennoilla olekaan, ilmaisista ja ylipäätään palveluista jaksan aina ilostua.

 

Olipa hienoa taas olla reissussa.

Toivottavasti pian pääsisi reissuun ilman maskia.

 

Lennoilla ja kentillä oli luonnollisesti maskipakko, kuten Saksassa mm. kaupoissakin. Ensimmäisellä lennolla ihmiset nauttivat viinejään, joten mitenkään 100% tuo maskillisuus ei mitenkään voinut olla. Itse saan maskien kanssa melkein paniikkihäiriön, mutta selvisin noista lennoista kuitenkin ihan kohtuudella. Muuta koronaan liittyvää sählinkiä ei lennoilla eikä kentillä ollut, ei testauksia eikä mitään. Kukaan ei myöskään kysellyt millä asialla ollaan liikenteessä, mikä kaikkien uutisointien jälkeen ehkä jopa hieman hämmästytti.


Mutta enivei, kun kerran Saksaan lähdin, oli erittäin järkevää täydentää vuoden viini -ja olutvarastot kolmanneksen Suomen hintoja halvemmalla. Travemünden lauttasatamassa sijaitsee Weincontor Berner (moni tuntee nimellä Sari Berner), joka on normaalisti auki klo yhteen asti yöllä, mutta koronan takia liike sulkee ainakin tällä hetkellä ovensa klo 23. Heillä on myös verkkokauppa Alkostore24, josta voi tilata juomat kotiinkin, mutta tällöin on huolehdittava kuljetuksesta joko itse tai kuljetusyhtiön kautta. 

 

Mikäli liikut autolla Saksassa, kannattaa ehdottomasti koukata Sari Bernerin kautta. Itse Suomeen tuotuna juomat on kolmanneksen Suomen hinnoista, esimerkiksi 3 litraa punaviiniä irtoaa alle kymmenellä eurolla ja keissi olutta (24 tölkkiä) niin ikään alle kympillä.


Finnlines


Kolmen auton ja kolmen kuljettajan paluu Suomeen tapahtui Finnlinesin laivalla Travemündesta Helsinkiin. Laiva lähti torstai-perjantain välisenä yönä joskus kolmen aikaan, ja oli Vuosaaren satamassa lauantaiaamuna noin yhdeksän maissa. Botski taisi olla puolisen tuntia myöhässä, sillä poikien havaintojen mukaan matkaa tehtiin vain yhdellä pytyllä.


Sari Berner Travemunden satamassa.

Finnlines liikuttaa myös rahtia..


En ole vuosikymmeniin matkustanut autolautalla yön yli -matkaa, joten kokemushan se oli tämäkin. Meidän oli tarkoitus yöpyä kolmistaan yhdessä ikkunallisessa neljän hengen A4 -hytissä, mutta hytin yllättävä ilmastointiongelma aiheutti hyttiin lähestulkoon saunamaiset lämpötilat, joka taas sai aikaan melkein paniikinomaiset fiilikset. Kuinka hemmetissä kolme aikuista ihmistä pystyisi nukkumaan16 neliön saunassa ilman hermoromahdusta? Ei mitään toivoa.

 

Mutta palvelu pelasi. Reklamoinnin jälkeen purseri yritti saada ongelmaa ratkaistuksi ja kun se ei sinä yönä onnistunut, saimme toisen samanlaisen hytin kaupan päälle. Seuraavana päivänä ilmastointiongelmakin ratkesi, mutta saimme silti pitää tuon toisenkin hytin. Vuorossa ollut purseri hoiti reklamaation loistavasti, mikä ei nykypäivänä suinkaan ole itsestäänselvyys. Meille jäi hyvä mieli, toivottavasti hänellekin.


Finnlinesin paatit ei ole millään muotoa mitään risteilylaivoja, joten discoja tai pallomeriä ei löydy. Muutenkaan mitään erityistä tekemistä ei laivat tarjoa, ellei sitten laske syömistä tuohon kategoriaan. Laivamatkalle voi ostaa ruokalipukkeen hintaan 62 euroa (aika suolainen mielestäni), joka sisältää meripäivän (perjantai) aamiais-brunssin, meripäivän illallisen viineineen ja muine juomineen, sekä paluuaamun aamiaisbuffeen. Omasta mielestäni ruoka oli maukasta ja sitä oli paljon, viiniä sai illallisella nauttia niin paljon kuin ehti, ja varsinkin kakut ja muut jälkkärit oli varsinaisia luomuksia. En voi valittaa ruoasta, mutta ihmetystä herätti se, ettei lähtöpäivän illalle kuulunut minkäänlaista ruokaa. Mekin pääsimme lautalle vasta klo 23 aikaan ja nälkä oli huutava, mutta tarjolla oli vain yhdeksän euron keittoa ja näkkileipää, tai sitten vitriinistä katkarapuleipää tai salaattia. Lähtöpäivän illalle olisi todellakin toivonut jotakin purtavaa.


Vaikka tekemiset on laivalla vähissä, löytyy sieltä nuorille jonkinlainen puuhahuone ja lapsillekin leikkihuone. Peliautomaatteja tönöttää käytävillä (vakiokalusteet laivoilla), yksi pieni kauppa antaa helpotusta pahimpaan shoppailukuumeeseen, baari, ravintola, saunatilat ja porealtaat miehille ja naisille (kuuluvat lipun hintaan), hieroja (nyt ei ollut), kuntosali (kuuluu hintaan) ja siinäpä nuo sitten suurin piirtein. Omalta osaltani meripäivä tuntui vähän pitkähköltä, mutta nautimme silti täysin siemauksin saunomisista ja poreiluista, sekä ravintolan antimista. Meille sattui vielä aurinkoinen ja lämpimän tyyni merikeli, joten mikäs siellä oli hyvässä seurassa nautiskella.


Mutta vitsi hei, meidän lisäksi matkustajina oli joku kymmenen rekkakuskia ja hauskoja autokauppiaita. Minun ja ystäväni lisäksi laivalla oli kaksi muuta naista, ja voitte ehkä kuvitella että meno oli sen mukaista. Mutta hengissä selvittiin ja hyvien tyyppien ansiosta lystiäkin oli. 


Aika monta ihmistarinaa matkustajiin mahtui - pääsisipä joskus kirjoittamaan noista hurjista autokauppiaista😁...


Saunaosastot oli uusittu joskus lähiaikoina,

ja olivat oikein viihtyisät

Pääsisipä pian jo kunnolla reissuun!

2

Remppakollaasi - osa 2 (Unelmakoti Sisiliasta)

Ihana ystäväni Nina (Yoganina2020) kommentoi tässä taannoin jotain remppapäivitystäni kehoittamalla katsomaan Yle Areenalta Unelmakoti Sisiliassa. En ehtinyt hetimiten tarttua kyseiseen vinkkiin, mutta Tompan lähdettyä viime viikonlopuksi frendiensä kanssa Tammisaareen kalaan, löytyi sillekin vihdoin aikaa.


Sateinen ja pimeä viikonloppuilta, maistuva illallinen ja pari lasia hyvää viiniä kynttilänvalossa - tuli ahmittua koko 8 osainen sarja melkein kertalaakista. Nyt on sitten ihan pakko suositella samaa sarjaa teillekin, varsinkin jos uupuilet keskellä remonttihelvettiä eikä mikään inspiroi tippaakaan, tai jos haaveissasi siintää ykkös -, tai kakkoskoti missä tahansa lämpöisessä etelässä. Semmoinen varoituksen sana kuitenkin, että saatat sarjan katsomisen jälkeen huomata viettäväsi aikaasi selailemalla erilaisia asuntojen myyntisivustoja esimerkiksi Italiasta tai Portugalista. 

 

Näin ainakin itselleni kävi.

 

Valokuvamuistoja Samuilta

 

Sarjassa seurataan ruotsalaista pariskuntaa, joka hankkii 1700 -lukuisen valtavan kokoisen vaaleanpunaisen remonttikohteen 25000 asukkaan sisilialaisesta kylästä, jossa ei puhuta englantia, ja vielä vähemmän tietenkin ruotsia (tee siinä sitten remonttia!). Toisin kuin tuolla pariskunnalla, meillä ei ole koskaan pyörinyt neljää lasta jaloissa missään elämämme säädöissä, mutta muuten pariskunta sähläyksineen ja vastoinkäymisineen on yllättävänkin paljon samankaltaisia säätäjiä kuin mekin. Pariskunnan rouva on kuitenkin arkkitehti, joka näkee valmiin lopputuloksen silmissään lähes heti, kun taas pariskunnan miespuoli yrittää pitää järjen päässään ja tehdä remontit kuten ne oikeasti olisi järkevä tehdä.


Löysin ruotsalaisesta rouvasta sielunsiskoni välittömästi ja nauroin välillä kyyneleet silmissä sitä keskeneräisten huoneitten sisustamista, huonekalujen sisäänkantamista sotkuiseen sisilialaiseen taloon keskelle remontteja, kynttilöitten sytyttämistä ja orastavaa hermoromahdusta. Ai että mikä flashback tähän omaankin remonttiprojektiin😂. 


Kun meidän töllissä keskellä Kemiön peltoja on yksikin nurkka valmiina (vaikka edes pari neliömetriä), kannan siihen nojatuolin ja pienen maton, kiinnitän johonkin koukkuun Chiang Maista tuodun paperilampun, ripustan siihen kohtaan seinälle Samuilta ottamistani kuvista tehdyn taulun ja Balilta tuomani ison unisiepparin, sijoitan tilaan vielä pienen antiikkipöydän ja siihen viherkasvin, sytytän kynttilän ja kaadan perintönä saatuun kristallilasiin kylmää Proseccoa. 

 

Ja siinähän se sitten siintää - selvä kuva sisustuksen lopputuloksesta.


Chiang Maista hankittu tärkeäksi ilmennyt paperilamppu


No, noin helppoahan se ei tietenkään ole, vaan asiat muuttuu, remppa hidastuu ja inspis katoaa alati märkiin ja harmaisiin iltapäiviin. Proseccolasi kädessä silmiin ilmestynyt selkeä kuva sisustuksen lopputuloksesta muuttuu sekin sumuksi syksyisen ilman tavoin. Universumille kiitos näistä TV- sarjoista, ilman niitä allekirjoittaneella laahaisi siivet pitkin maata läpi helvetillisen harmauden ja pölyn ja romun ja paskan ja ja ja... 

 

Nyt Unelmakotisarjan katsomisen jälkeen jaksan taas into piukeena ja sormet syyhyten sisustaa tätä tölliä (tai siis suunnitella kunhan joskus siinä pisteessä oltaisiin) ja unelmoida siitä oikeasta unelmakodista jossain etelän lämmöstä. 


Se päivä nimittäin tulee. Missä meidän unelmakoti sijaitsee, ei minkäänlaista haisua, mutta mä lupaan itselleni että se päivä tulee vielä. Tämä talvi tässä nyt vielä menköön, mutta sen jälkeen me häivytään ja asutaan sitten vaikka siinä camper vanissa...


Joko sä olet ehtinyt katsomaan Unelmakoti Sisiliassa?


Ps. Kuvat siis meidän rempasta, eikä suinkaan Sisiliasta😁

Ps2. Edellisen remppakollaasin löydät täältä.


Näitä rimoja on tullut maalattua kilometritolkulla.

Pikkukatto on valmis, iso hoidetaan viimeistään alkuvuonna.

Toivottavasti ehditään pian sisäremppaa tekemään.

6

Pimeys laskeutui

En muistanutkaan vuoden takaista pimeyttä, ennen kuin viime sunnuntaina koko kansan voimin sukellettiin jälleen surullisen pitkään pimeän putkeen. Mun mielestä kellojen siirtely on sieltä persiistä suoraan enkä todellakaan hiffaa miksi vieläkin tehdään näin, mutta vielä enemmän on kestämistä tässä pimeydessä.


Tää se vasta syvältä onkin. 

 

Eikä auta yhtään kun muistaa, että jonain päivänä ennen joulua esirippu laskeutuu jo kolmelta iltapäivällä. Kuinka helvetissä tästä selviää taas järjissään? Vaikka Samuilla pimeys oli yhtä lailla todellista, siellä sentään oli elämää pimeässäkin. Sitä paitsi siellä kaikki oli jotenkin selkeätä - aurinko nousi kuuden aikaan aamulla ja laski kuuden aikaan illalla. Päivä oli siis riittävän pitkä läpi vuoden. Täällä taas tähän aikaan vuodesta ei hirveästi lämmitä ajatus, että juhannuksen aikaan vasta kahdeksan kuukauden päästä aurinko pitää hereillä melkein vuorokauden ympäriinsä.

 

Kemiönsaari
Pimeys laskeutuu...

 

Meillä kesän ja valon lapsilla on nyt tiukkaa, tai siis veikkaan että muillakin kuin minulla on. Kun kesäaikaan sai touhuta pihalla vähintään kymppiin illalla, nyt voisi pyjaman vetää päälle jo viideltä iltapäivällä. Vielä ei oikein osaa orientoida itseään tekemään jotakin viisasta esimerkiksi tietokoneella, eikä oikein malta aloittaa sisäremppaakaan ennen kuin julkisivuremppa on valmis, joka sekin etenee nyt hyvin verkkaisesti juuri pimeyden takia. 

 

Päivä on kutistunut murto-osaan tarvittavasta. 


Onneksi ollaan talon ulkokuoren kanssa jo loppusuoralla, vaikkakin hemmetisti myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Lähes varmaa on kuitenkin jo se, ettei suunniteltuja kahden alakerran huoneen lattioita ehditä avata ja uusia ennen talven tuloa vaikka kuinka riehuisi. Sillä kuten myös vuosi sitten, kaiken maailman muuta ajanvietettä on liikaa, ja vaikka aina ei ehtisi, se muu tulee enemmän kuin tarpeeseen. Tosiasia on se, että me tarvitaan rempan oheen myös totaalista irtiottoa ja aivot narikkaan meininkiä. Ennen kaikkea me tarvitaan näitä jumalallisia frendejä, jotka aina silloin tällöin repii meidät väkisin paskaisista verkkareista ja otsarypyistä hauskan pitoon. 


Kiitos tyypit että käytte!

 

(juttu jatkuu parin kuvan jälkeen)

 

Ehdittiin viimein käymään myös Kasnäsissa.

ja vietiin ystävien venettä korjaamolle.

Juhlittiin Pauliinan ja mun 5-vuotis ystävyyspäivää...

ja viskottiin vesisateessa kiekkoakin ;)

Voihan mörkö!


Täällä nyt reilu vuoden mukamas karaistuneena pimeys pelottaa edelleen. Kun tänään viiden aikaan iltapäivällä rämpi koirien kanssa pienen metsän läpi oman tontin aitojen turviin, olin varma että jokaisesta puskasta tuijottaa silmäpari. Hiljainen ja hämärä metsä on sentään parempi kuin sysimusta ja täynnä ääniä oleva, mutta ei sekään mitenkään erityisen turvalliselta syliltä tuntunut.


Menin taas kysymään meidän työnjohtajalta saaren viimeisimmistä susihavainnoista (tyhmä kun olin), enkä hirveästi kiljahdellut vastauksesta. Noin kilsan päässä meistä riistakameraan oli tallentunut susi, ja tämähän tarkoittaa sitä, että yhtä hyvin se susi olisi voinut olla tässä meidän pellolla. Sudella menisi varmaan kymmenen minuuttia lönkötellä meidän kulmille napsimaan niitä pieniä rusakoita, joitten raatoihin ollaan viime aikoina törmätty.


Eräskin pupujussi rötkötti pihatien reunassa noin 50 metriä töllistä ilman vatsaa, ainoastaan pään ja jalkojen roikkuessa selkärangasta. Seuraavana aamuna pupu oli siirretty tien toiselle puolelle, eikä jäljellä ollut kuin kasa karvoja. Joku kävi siis uudemman kerran nauttimassa pupuillallista, jäljistä päätellen nauttien sen kaikessa rauhassa vatsallaan heinikossa. Silloin(kin) hieman kuumotti pimeitten peltojen keskellä, mutta sitten vasta kuumottikin kunnolla, kun Tomppa kertoi omasta iltalenkistään koirien kanssa.


Eräänä sysipimeänä iltana koiralenkillä pellolta tuijotti (Huom!) YLI neljä silmäparia, ja toisin kuin yleensä esimerkiksi peurat, nämä yönsilmät eivät perääntyneet. 

 

Sen sijaan silmät lähti uhkaavasti tulemaan kohti...


OMG, missä mun pyssyt!?!


Oi, tule valo ja pelasta meidät...


Tule valo takaisin!

4
Back to Top