Se alkoi niin kuin pitikin. Aamukahvit lämpimällä terassilla, Miska koulubussiin, koirat putoukselle ja 'bisnekset' käyntiin. Tälle päivälle oli suunnitelmissa jäätävä määrä paneutumista vaativia rästihommia ennen inhottavaa juurihoitoa.
Toisen kahvikupillisen aikana talonmies Panom köpötteli basilikalahjat kädessään mäkeä ylös. Näitä saisi nyt istutella ja kiirekin on, olihan juurineen irroitetut basilikat jo vähän nuukahtaneita. Kumma miten hyvin puhe kulkee ja ymmärrys toimii kahden täysin eri kieltä puhuvan ihmisen välillä. Naurua ja nyökyttelyä - sillä hoituu meillä kaikki.
Valloittavat thaimaalaiset
Thaimaalaisten ystävällisyys on päässyt pitkästä aikaa kunnolla ihastuttamaan. Täytyy tulla vähän päätieltä sivuun, niin voi olla varma että sitä vielä löytyy. Mä olen niin ihastunut meidän talonmieheen banaani- ja basilikalahjoineen (puhumattakaan rotanloukuista), että tekisi päivittäin mieli halata kaveri ruttuun.
Eikä pelkästään talonmies, muitakin ihastuksia on ollut. Kuten eilen, kun hain Miskaa koulubussilta. Olin laittanut miljoonalaukun (jota käsilaukuksikin kutsutaan) mopon satulan alle säilytystilaan, ja bussia odotellessa kaivoin sieltä puhelinta. Mopo oli parkissa ja satula auki, kun heti ensimmäinen pappa nakuttavalla mopollaan horjui kysymään tarvitsenko apua. Papan oma mopo pysyi hädin tuskin kasassa, mutta apua olisi löytynyt heti.
Ihanat thaimaalaiset! Vielä mä opin kieltäkin. Tänäänkin opin miten sanotaan tankki täyteen - 'tem thang'. Oikeinkirjoituksesta ei tosin hajuakaan, mutta tältä se kuulostaa. Alku se on sekin.
Sitten alkoi menemään pieleen
Kun viettää päivää rennosti yrttejä istutellen ja talonmiehen kanssa höpötellen, jää ne aiotut asiat tekemättä. Mutta oli pakko suunnata juurihoitoon. Tomppa lähti ensin erään landlordin kanssa tapaamiseen, itse hyppäsin suihkuun ja kiireellä eteenpäin. Vaikka hammaslääkäri oli viimeksi tunnin myöhässä, ajattelin itse olla ajoissa. Olihan päivän käynti jo etukäteen maksettu, entäs jos hammaslääkärillä olisikin siellä jonoksi asti ihmisiä.
Meillä on kauko-ohjattava portti ja kun avasin sen, naapurilähiön koirat tunki portista sisään ja meidän koirat portista ulos. Ei auttanut kuin laittaa mopo parkkiin, häätää vieraita ulos ja yrittää saada omat hurtat sisään. Ei onnistunut ja kello tikitti. Liikkeelle ei voinut lähteä, sillä Boo juoksee vaikka mihin asti mopon perässä. Tompan palaaminen ei olisi voinut osua parempaan hetkeen.
Koirat ja Tomppa sisään, vieraat rakit pihalle ja mopo käyntiin. Mutta jottei hyvä lähtöyritys nyt saisi kummallista käännettä, niin eihän mopo tietenkään startannut. Ja nyt oli jo hemmetin kiire. Portti auki, Tompan mopo tilalle ja menoksi. Onneksi se sentään toimi.
Paitsi että jarrut ovat olleet puheissa pitkään. Tai siis se, että ne pitäisi fiksata. Takajarru on sökönä ja näin ummikolle etujarruun turvautuminen sai vetämään komeasti stongan yli. Onneksi se sentään tapahtui näillä hiljaisilla kujilla, eikä vilkkaalla ringroadilla ja säästyttiin pelkällä asfaltti-ihottumalla. Enkä myöhästynyt juurihoidosta kuin kymmenen minuuttia.
Tai no oikeastaan 20, kun ensimmäinen kymmenen minuuttia klinikalla meni haavojen hoitoon. Mutta hampaat on nyt kunnossa, luojan kiitos.
Kirottu mopo
Meillä oli Tompan kanssa treffit mopokorjaamolla, jossa oman kulkupelin akkua ladattiin. Koska koirat oli vielä ruokkimatta, lähdin Tompan mopolla muonahommiin. Olihan Boo kaiken lisäksi ehtinyt karata jo uudestaan. Matkalla kotiin etujarrut yllätti taas, kuinkas nyt muuten. Saatiin vielä toisellekin kyljelle vähän rupea...
En aja sillä enää koskaan. Kirottu mopo.
6
Toisen kahvikupillisen aikana talonmies Panom köpötteli basilikalahjat kädessään mäkeä ylös. Näitä saisi nyt istutella ja kiirekin on, olihan juurineen irroitetut basilikat jo vähän nuukahtaneita. Kumma miten hyvin puhe kulkee ja ymmärrys toimii kahden täysin eri kieltä puhuvan ihmisen välillä. Naurua ja nyökyttelyä - sillä hoituu meillä kaikki.
Panom polttohommissa. |
Valloittavat thaimaalaiset
Thaimaalaisten ystävällisyys on päässyt pitkästä aikaa kunnolla ihastuttamaan. Täytyy tulla vähän päätieltä sivuun, niin voi olla varma että sitä vielä löytyy. Mä olen niin ihastunut meidän talonmieheen banaani- ja basilikalahjoineen (puhumattakaan rotanloukuista), että tekisi päivittäin mieli halata kaveri ruttuun.
Eikä pelkästään talonmies, muitakin ihastuksia on ollut. Kuten eilen, kun hain Miskaa koulubussilta. Olin laittanut miljoonalaukun (jota käsilaukuksikin kutsutaan) mopon satulan alle säilytystilaan, ja bussia odotellessa kaivoin sieltä puhelinta. Mopo oli parkissa ja satula auki, kun heti ensimmäinen pappa nakuttavalla mopollaan horjui kysymään tarvitsenko apua. Papan oma mopo pysyi hädin tuskin kasassa, mutta apua olisi löytynyt heti.
Ihanat thaimaalaiset! Vielä mä opin kieltäkin. Tänäänkin opin miten sanotaan tankki täyteen - 'tem thang'. Oikeinkirjoituksesta ei tosin hajuakaan, mutta tältä se kuulostaa. Alku se on sekin.
Me istutetaan ja Bumba varastaa. |
Aloe veraa meillä on hulluuteen asti. |
Tästä löytyy nyt basilikaa, korianteria ja chiliä. |
Vähän on rotanloukut ruosteessa. |
Sitten alkoi menemään pieleen
Kun viettää päivää rennosti yrttejä istutellen ja talonmiehen kanssa höpötellen, jää ne aiotut asiat tekemättä. Mutta oli pakko suunnata juurihoitoon. Tomppa lähti ensin erään landlordin kanssa tapaamiseen, itse hyppäsin suihkuun ja kiireellä eteenpäin. Vaikka hammaslääkäri oli viimeksi tunnin myöhässä, ajattelin itse olla ajoissa. Olihan päivän käynti jo etukäteen maksettu, entäs jos hammaslääkärillä olisikin siellä jonoksi asti ihmisiä.
Meillä on kauko-ohjattava portti ja kun avasin sen, naapurilähiön koirat tunki portista sisään ja meidän koirat portista ulos. Ei auttanut kuin laittaa mopo parkkiin, häätää vieraita ulos ja yrittää saada omat hurtat sisään. Ei onnistunut ja kello tikitti. Liikkeelle ei voinut lähteä, sillä Boo juoksee vaikka mihin asti mopon perässä. Tompan palaaminen ei olisi voinut osua parempaan hetkeen.
Kuninkaallinen portti ;) |
Koirat ja Tomppa sisään, vieraat rakit pihalle ja mopo käyntiin. Mutta jottei hyvä lähtöyritys nyt saisi kummallista käännettä, niin eihän mopo tietenkään startannut. Ja nyt oli jo hemmetin kiire. Portti auki, Tompan mopo tilalle ja menoksi. Onneksi se sentään toimi.
Paitsi että jarrut ovat olleet puheissa pitkään. Tai siis se, että ne pitäisi fiksata. Takajarru on sökönä ja näin ummikolle etujarruun turvautuminen sai vetämään komeasti stongan yli. Onneksi se sentään tapahtui näillä hiljaisilla kujilla, eikä vilkkaalla ringroadilla ja säästyttiin pelkällä asfaltti-ihottumalla. Enkä myöhästynyt juurihoidosta kuin kymmenen minuuttia.
Tai no oikeastaan 20, kun ensimmäinen kymmenen minuuttia klinikalla meni haavojen hoitoon. Mutta hampaat on nyt kunnossa, luojan kiitos.
Kirottu mopo
Meillä oli Tompan kanssa treffit mopokorjaamolla, jossa oman kulkupelin akkua ladattiin. Koska koirat oli vielä ruokkimatta, lähdin Tompan mopolla muonahommiin. Olihan Boo kaiken lisäksi ehtinyt karata jo uudestaan. Matkalla kotiin etujarrut yllätti taas, kuinkas nyt muuten. Saatiin vielä toisellekin kyljelle vähän rupea...
En aja sillä enää koskaan. Kirottu mopo.
Pakko laittaa vähän seesteisempi kuva loppuun. |