Blogihaaste

Sain historiani ensimmäisen blogihaasteen Ariomia Elämään -blogin kirjoittajalta Heidiltä (tervehdys kaima) ja idea on siis se, että mun pitää vastata kysymyksiin mitä Heidi laittoi. Aromia Elämään blogissa on muuten mm. ihania smoothie-ohjeita, asiallista asiaa liikunnasta, ruokavaliosta ja vähän lisäaineistakin. Sekä muitakin meitä "ei enää niin nuoria naisia" kiinnostavia juttuja, joten käykäähän tsekkaamassa.

Kysymyksiä oli 11 joita olikin ihan aika hauska joutua pohtimaan. Ja yllättävän pitkään näitä pähkäillessä aikaa vierähtikin. Kiitos Heidi blogini ensimmäisestä haasteesta!

Tässäpä nämä haastekysymykset, joihin Aromia Elämään-blogi pyysi minua vastaamaan, olkaatten hyvät:

1. Mikä on lempiruokasi?


Mä olen erittäin kaikkiruokainen ja mitä tulisempaa sen parempaa. Siis mausteita pitää olla niin että hiki lentää. En fanita mitenkään erityisesti suomalaista kotiruokaa juuri siksi, ettei niissä suolaa ja pippuria kummempia mausteita ihmeemmin käytetä ja varmaan samasta syystä thaimaalainen ruoka jotenkin istuu paremmin suuhuni. Ja mitä enemmän valkosipulia, niin sen ihanampaa. Silloin tällöin joku muistaa kyllä huomauttaa tuoksuvani valkosipulille ja varsinkin tanssitunneilla käviessäni olin pastillien suurkuluttaja.

En syö-listallani on ainoastaan yksi asia ja se on mustekala. Kyllä mä sitäkin söin nuorempana, mutta kerran Brasiliassa tilatessani "katkarapuja paikalliseen tapaan" sain sen verran huolestuttavan näköisen lonkeroasetelman imukuppeineen lautaselleni, että siihen se loppui. Oikeasti mun vatsa alkaa vääntämään jo pelkästä muistelemisesta...

Täällä Thaimaassa luxusta on juusto/ punaviini-illat, joita joskus on pakko viettää. Jos juusto on kallista Suomessa, niin täällä se on superkallista, joten näitten iltojen viettäminen on aika harvinaista. Ja jälkkäriksi tarvitaan tietenkin kermakakkua!

2. Kuinka vaikeaa oli keksiä blogille nimi?


Meidän (siis omani ja mieheni) yhteinen nimitys meidän läheisten keskuudessa on jo vuosikausia ollut "Taivaanrannan maalarit". Johtunee varmaan tietynlaisesta elämänasenteesta. No tästähän se sitten aika helposti ja jotenkin itsestään syntyi.

3. Mihin maahan muuttaisit asumaan, jos pitäisi muuttaa?


Musta tuntuu, että taidan asua siellä juuri nyt, eli Thaimaa ja eritoten tämä Koh Samui. Vuonna 2001 kuvittelimme mieheni kanssa haluavamme muuttaa Malesiaan ja lähdimmekin reissuun ajatuksella viisi viikkoa siellä ja viikko Thaimaassa lomalla. No ensimmäinen viikko Malesiassa pyörittiin Langkawilla, Penangilla ja Pulau Pangkorilla, mutta kun ei iskenyt, niin ei iskenyt.

En tiedä mikä siinä oli syynä, mutta silloiset reissusuunnitelmat heittivät häränpyllyä ja hyppäsimme rajan yli Thaimaahan vain viikon reissun jälkeen. Ja sille tielle taisi toi sielukin sitten jäädä. Silloin tosin palattiin Suomeen, mutta mieleen jäi kuitenkin kaihertamaan Thaimaan helppous, upea luonto ja koko se kummallisen ihana ilmapiiri. Kirjoitimme silloin muuten matkalehteenkin muutostamme Malesiaan, että sellaista.

No nyt 14 vuotta myöhemmin asumme Samuilla ja toistaiseksi hyvä näin.

4. Mikä oli/on haaveammattisi?

Kun mä olen tällainen "rämäpäätyttö" ja nykyisin myös "jänishousu", niin lapsuudesta asti haaveeni oli jonain päivänä tarttua lentokoneen puikkoihin. Ja oikeastaan vielä aika pitkäänkin pidin lentäjän ammattia tavoitteena, mutta tapahtumat vain veivät toiseen suuntaan.

Kun eka lapsi syntyi -94, niin muutama vuosi sen jälkeen olin oikeastaan lähimpänä haavettani. Tosin silloin minusta piti tulla ammattihelikopterilentäjä. Olin jo tavannut tulevan kouluni omistajan ja oltiin vähän suunniteltu myös sitä, miten saisin koulutukseni maksettua. Se on nimittäin aivan sikakallista! Ja vaikka noi suunnitelmat oli ihan hyvät (poronlaskentaa ja yleisölennätyksiä), niin siltikin rahat eivät vaan olisi mitenkään riittäneet. Joten se siitä, sitten alkoi nimittäin tulla jo ikäkin vastaan. Mutta ei mulla muuta ole koskaan ollut.

Ja vaikka olenkin hypännyt laskuvarjolla ja benjiäkin, niin kyllä mä tässä vanhemmiten pelkään jo lentämistäkin. Enkä tykkää siitä fiiliksestä yhtään.

5. Minkä tuotteen/asian friikki olet?

Friikki? Hmm... mä mietin tätä ja en saanut mitään päähäni. Piti oikein kysyä mun mieheltä, että miten on ja myös sen ensimmäinen vastaus oli sama, että ei mulla oikein ole mitään sellaista. Tosin sitten se sanoi, että ehkä mä olen vähän tälläinen "eläinfriikki", joka paikassa rähmällään, kun eläimiä on lähellä. Ja vaikka kuinka inhoan ja pelkään noita erilaisia ötököitä, niin niitäkään ei kuitenkaan saa tappaa. Vaikka pakko sanoa, että täällä Thaimaassa annan kyllä tappaa hämähäkit ja skorpioonit, kun niitten myrkyllisyydestä ei ole mitään havaintoa.

Ja sitten aika vahvasti tossa tuli myös se, että olen "punaviinifriikki". Ja kyllä se näin on, helposti illan kruunaa mielestäni lasi tai kaksi hyvää punaviiniä.

6. Mikä vuosikymmen on/oli elämäsi parasta aikaa (kasari, ysäri, 60-luku, muu)?

Elin nuorempana ja nuorena aikuisena kohtalaisen vaikeita aikoja, joten ainakaan ne ajat eivät olleet ne parhaimmat. Sitten kolmenkympin hujakoilla 90-luvullakin oli melko tiukkaa, vaikkakin tai myös sen takia, että vanhin poikani syntyi ja elelimme kahdestaan. Oli omaa yritystä ja burnoutia, sekä niistä selviytymistä. Taidan olla vähän niin kuin Feenix-lintu, eli nousen tuhkasta aina uudelleen, toivottavasti vahvempana.

Ihan pakko sanoa, vaikka kuulostaisikin vähän kliseeltä, että kyllä mä näin melkein 50-kymppisenä elän ehdottomasti elämäni parasta aikaa. Ei kaikki vieläkään helppoa ole ja välillä joutuu vääntämään kovastikin, mutta silti on saanut kosolti oppia menneistä. Ja ennen kaikkea on oppinut ottamaan vähän rennommin.

7. Lempimusiikkisi/-artistisi?

Elvis, Elvis, Elvis. Mun mielestä parempaa ei ole.

Tanssin lattareita (lähinnä salsaa ja reggaetonia) viimeiset kahdeksan vuotta Suomessa ollessani, joten se musa on kyllä iskeytynyt syvälle tajuntaani. Aika monesti täällä Samuin levylistalla soi kizomba, bachata tai salsa näinä päivinä.

8. Mihin olet nyt tyytyväinen?

Mä olen nyt todella tyytyväinen, oikeastaan erittäin onnellinen ja tästä tunteesta yritän pitää kynsin ja hampain kiinni. Kun lähdettiin kesäksi Suomeen, en tiennyt miltä kaikki tulisi tuntumaan. Haluaisinko takaisin Samuille (no oli tietenkin pakko Boon takia) vai haluaisinko pikaisesti palata Suomeen koiran kanssa?

Mä en oikein kotiutunut sinne. Ihan kuin olisin ollut kylässä, ainakin selkeästi oli sellainen fiilis, että käännytään ja häivytään. Ehkä se Suomen koti vain menetti merkityksensä, kun vanhin poika muutti omaan huusholliin. Ja vaikka paluu Samuille taas vähän pelotti välimatkan takia, niin tieto siitä että poika tulee jouluksi taas meitä tapaamaan auttoi jo alkavassa ikävässä.

Joka aamu paluumme jälkeen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Herätessä ei harmita harmaus eikä kylmyys, vaan otan kupin kahvia ja nautin lintujen laulusta täällä tropiikissa. Saisipa nämä fiilikset talletettua johonkin pulloon!

9. Mitä kirjaa suosittelisit?

Joku voisi sanoa, että mä olen vähän "hörhö" ja todella harvoin luen mitään kaunokirjallisuutta. Silloin kun koen että nyt pitää herätä ja alkaa miettimään oikeasti tärkeitä asioita maailmassa huomaan löytäväni itseni kirjakaupasta.

Paolo Coelho Alkemisti kuuluu tietenkin ryhmään "en ikinä unohda", mutta ehkä kuitenkin ensimmäinen tällainen herättävä teos oli erään ystäväni minulle kantama kirja James Redfieldin kirja "Yhdeksän oivalluksen tie". Eikä siltä tieltä sitten ole ollut paluuta. Kirjan ensimmäiseen oivallukseen, jonka mukaan elämämme "sattumat" ovat tarkoituksellisia, kun vain löydämme ja huomaamme merkitykset niiden taustalla oli helppo yhtyä. Yleensä kaiken kiireen keskellä itsekin ajattelee, että tapahtumat ovat "sattumia", miettimättä niitä sen enempää. Jospa se ei olekaan niin? Tämän kirjan jälkeen joka tapauksessa elämästä tuli hyvin paljon mielenkiintoisempaa ja eteen sattumien muodossa tupsahtavia tienviittoja saattoi jopa huomata. Pitäisi oikeastaan lukea tuo kirja uudestaan näin parinkymmenen vuoden jälkeen.

Raahasin Suomesta mukaani Eckhart Tollen "Läsnäolon voiman" lähinnä lentokonelukemiseksi. Mutta koska nukuin kuin pikkulapsi, on tämä aloitettu teos vielä kesken. Mutta samoilla linjoilla siinäkin mennään ja koska olen ärsyttävyyteen asti taipuvainen huolehtimaan jo ennakkoon asioista joita ei mahdollisesti koskaan tapahdu, aion paneutua tähän kirjaan välittömästi, kun nämä paluun hässäkät on saatu hoidettua.

10. Missä olet hyvä?

Tossa edellisessä vastauksessani taisin jo vastatakin tähän kysymykseen. Vastaus on siis huolehtiminen. Näen jo mielestäni etukäteen kaikki mahdolliset (tai ennemminkin mahdollisimman mahdottomat) ongelmat ja tapahtumat. Nauti siinä sitten elämästä ja tästä hetkestä. Toivottavasti jonain kummallisena päivänä olen läsnäolon mestari ja rohkea kuin mikä.

11. Aamu vai ilta?

No ilta ja ehdottomasti. Se on paikoitellen hankalaa, koska mieheni on sekä aamu, että ilta. Mä olen aamuisin niin uninen, että ennen seitsemää ihan turha yrittää saada ylös. Se on toisaalta harmi, sillä täällä aamut ovat erittäin upeita. On älyttömän mukava katsoa terassilta kahvikupin kanssa, kun päivä paratiisissa käynnistyy. Jos pääsisin nukkumaan ennen kello yhtä ja saisin nostettua itseni ylös silloin seiskalta, olisin itseeni valtavan tyytyväinen.

Tässä yllä siis omat vastaukseni saatuun haasteen. Hommaan kuuluu lisäksi se, että hasteen saajan on haastettava muita alle 200 lukijaa omaavaa blogia. Näitten haastettavien blogien löytäminen oli jo haaste itsessään, mutta sehän oli itse asiassa hyvä. Joutui (sai) itsekin tutustumaan moniin uusiin blogeihin ja jokunen jäi omalle lukulistallekin. Oli myös jokseenkin hankalaa hahmottaa, kuinka paljon lukijoita milläkin blogilla on, joten anteeksi jos sohaisin haasteen blogeihin, joiden lukijamäärä onkin paljon suurempi.

Tadaa...mun haasteen vastaanottajaksi valikoituivat seuraavat blogit (ja jos haastamani bloggaajat haluavat haasteesta kieltäytyä, niin sekin on ihan ok).

Myös sinä lukijani, joka luet tätä postausta, olet erittäin tervetullut vastaamaan haasteeseen.

Eli tässä siis vielä kerran haastamani blogit:

1. Kotirouvana Kuwaitissa
2. Aperitiivilla.com
3. Viisi kymppiä lasissa
4. Ihanko sama
5. My circus
6. Marie´s Diary
7. Hocmomentum

Ja tässä omat haastekysymykseni, johon pyydän haastettuja vastaamaan:

1. Kuinka vaikeata oli keksiä blogillesi nimi?
2. Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
3. Minkä kirjan luit viimeksi?
4. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
5. Mikä saa sinut vihaiseksi?
6. Pelkäätkö jotain- jos, niin mitä?
7. Tilanne jossa olet voittanut pelkosi?
8. Lempipuuhasi vapaa-aikana?
9. Paras neuvo, jonka olet joskus saanut?
10. Missä maassa asuisit mieluiten?
11. Rohkein teko elämässäsi?

Kiitoksia osallistumisesta!

Tässä pari uutta, eikä mitenkään tähän aiheeseen liittyvää (mutta kun oli pakko laittaa) kuvaa meidän Boosta, joka kävi tänä aamuna vähän trimmillä. Voi hyvää päivää vaan, ei sen nyt ihan näin pitänyt mennä...


Boo ennen...


ja Boo jälkeen, eikä enää koskaan trimmausta. Voi ressu...
4
Back to Top