Rakkaudesta vanhoihin ikkunoihin

 

 

Tammikuun puolen välin paikkeilla, lähes kolmen vuoden jälkeen, meidän piti päästä viimein palaamaan Samuille. Universumi päätti kuitenkin toisin, ja me jäätiin kuin nallit kallioille. Korona ilman koronaa otti rankasti aivoon (varmaan arvaattekin), mutta me päätettiin vielä kuitenkin yrittää (jos rehellisiä ollaan, luovuttaminen kävi kyllä vahvasti mielessä).


Onneksi yritettiin, sillä viimein tammikuun lopussa päästiin viemään koirat Mortinmäen mukavaan koirahotelliin ja ottamaan suunta kohti Helsinki-Vantaata. Kaikki se odotus, testeissä ravaaminen, tukku euroja ja älytön viranomaisrumba palkittiin pettymysten kautta viimeinkin - saakeli miten sitä oltiinkaan odotettu. 


Tuohon menetetyn ja toteutuneen reissun väliin jäi kaksi viikkoa. Kun totaalista raivoa ja patoutunutta energiaa oli ilmassa enemmän kuin tarpeeksi, oli parempi suunnata se kaikki v*tutus johonkin järkevään. Kuten esimerkiksi siihen ikkunaprojektiin, jonka aloitin jo maaliskuussa 2021. 


Heh, parempi myöhään kuin ei olleenkaan, eikö vain?

 

Kyllähän v*tutukseen pari siideriäkin upposi ;)

Paraisten purkutalosta 100 vuotias ikkuna.

Virheitä ei korjattu, vaan korostettiin.


Ikkunakaappi 100 -vuotiaista ikkunoista


Paitsi että mä olen hurahtanut vanhoihin ikkunoihin, olen myös seonnut kalkkimaaleista ja niitten tuomista rajattomista mahdollisuuksista. Se jälki mitä kalkkimaaleilla voikaan saada aikaiseksi, tuo väkisinkin mieleen Balin. Balilainen tyyli sisustuksessa on kuten ehkä tiedätte, aika boheemia. Se on rantaan huuhtoutuneita puita, turkoosia, valkoista, fuxiaa, kirkasta keltaista, bambua, tupsuja sun muuta. Ennen kaikkea, se on beach house. Ja sellaisen mä olen aina halunnut.


Sitten kun haluaa yhdistää Balin, vanhat ikkunat ja kalkkimaalin aivan omantyylisine väreineen, voi syntyä vaikka mitä, kuten esimerkiksi lasikaappi kaikelle sille kristallille, mitä meidänkin frendit on tähän tölliin kantaneet. Vaikka kuinka yritettiin olla minimalisteja, toisilla on liikaa tavaraa ja se näemmä päätyy meille😂.


Ja sille tavaralle täytyi rakentaa koti. Kuten vaikka tällainen:


Ps. Nämä ikkunat (ja moni muukin) ovat siitä purkutalosta Paraisilla, johon me yksinoikeudella päästiin tyhjennysreissulle.


Muutamalla eri värillä kalkkimaaleja saa hienoja vivahteita aikaiseksi.

Karismaattisia skrubuja ja virheitä...

ikkunoille runkoa...

vähän vaiheessa vielä...

aivan täydellinen värisotku, vähän vahingossakin.

Nyt on kristalleille koti<3


2

Paluu saakelin pitkään talveen

 

 

Kun me kaikkien koronasäätöjen jälkeen päästiin vihdoin kaksi viikkoa aiottua myöhemmin aloittamaan Samuin reissu, luotettiin kevään sulattaneen kaikki lumet Kemiöstä helmikuun loppuun mennessä. Toisinhan siinä kävi. 

 

Saakelin pitkä talvi jatkui ja lunta oli hemmetin paljon enemmän, kuin reissuun lähtiessä. Tai oikeammin, koko meidän piha-alue oli kuorrutettu 30 senttisellä jäälautalla, joka oli reunoistaan tiukasti kiinni ympäröivissä pelloissa. Samuin värikylläisyyden jälkeen valkoinen väri tuntui HELVETIN MASENTAVALTA. Onneksi ilmat itsessään oli kahden ensimmäisen viikon aikana mainiot - aurinko paistoi ja vähän jo lämmittikin. Lämpömittari kannettiin pihalle ja sitä seurattiin silmä kovana.


Vaikka nättiä onkin, odotettiin vähän keväisempiä kelejä.

Jäätä silmänkantamattomiin...


Mutta jäälautta, se ei vaan sulanut. Viikon mä jaksoin lautan päällä luistella autoon, koiralenkeille ja saunaan (monet lipatkin tuli vedettyä), kunnes meni hermot. Ja koska järkevämpääkään tekemistä ei mukamas ollut, tartuin pistolapioon ja vietin aurinkoiset päivät hakaten jäälautasta pieniä siivuja kerrallaan irti. Olihan se aivan älyvapaata hommaa (josta Tomppa monta kertaa päätään pudistellen muistuttikin), mutta jos luonto ei millään meinata selvitä yksin, blondi kyllä keksii keinot.


Jossain kohtaa Tomppakin viimein menetti hermonsa, ja sitten meitä heiluikin kaksi hölmöläistä lapion varressa. Te taisitte kuitenkin jo tietää miten tämä homma päättyi... kun piha oli lähes puhdas jäästä ja vihreä sammal toi toiveen keväästä, saatiin sitä helvetin valkoista monta kymmentä senttiä lisää. Sen jälkeen ei olla lapioihin koskettu.

 

Viimeisiä jäälauttoja viedään, kunnes saatiin taas lunta.

Ei meinaa talvi luovuttaa...

 

Tämä talvi on ollut poikkeuksellinen naapureittenkin mukaan, sillä näin pitkään kestänyttä lumihelvettiä-iloittelua ei ole kuulemma vuosiin nähty. Itse hämmästelin jään määrää ja mielestäni tätä talvea pitäisikin kutsua jäätalveksi. Onneksi jäät on jo sulaneet, vaikka pari sinnikästä lauttaa pihalla vielä irvisteleekin. Varjoisimmat peltojen reunat on niinikään jäälauttoina, mutta suurin osa metsistä on jo hyvinkin keväisiä. 


Vuosi sitten olin keväässä jo maaliskuun alussa, siis siinä pöljien keväässä, ja lunta tuli tupaan sen jälkeen vielä monta kertaa. Tänä vuonna en ole päässyt kevään makuun oikein missään vaiheessa ja talvisempia vaatteita on roudattu yläkerran vaatehuoneeseen ja takaisin ties kuinka monta kertaa. Säätiedotukset lähinnä masentaa, ja jos olisi asuntovaunu, startattaisiin varmasti alta aikayksikön kohti Portugalin hiekkarantoja. Ehkä ihan hyvä ettei vaunua ole, eikä liikaa rahaakaan, niin ei ihan heti tule heräteostettuakaan sellaista.


Onneksi sentään peipot, mustarastaat, keltasirkut, töyhtöhyypät, joutsenet, västäräkit ja kymmenet kurjet hääräävät tontilla luvaten edes jonkinmoista kesää. Sammakkomies ehti ennustaa tälle vuodelle oikein kaikkien aikojen kesää, kun taas meteorologit päätyivät heittämään kylmää rättiä naamalle. Nyt ollaan sitten kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että sammakot järkkää tuon ensimmäisen vaihtoehdon keinolla millä hyvänsä meille talveen kyllästyneille.


Ollaanko siellä samoilla linjoilla?


Jäät tunkeutui kattotiilienkin alle, joten verstaan katto on vuotanut.

Talveen kuuluu myös puitten kaato.

Onneksi Pauliina toi keväisen kranssin oveen<3


4

Koh Samui 2022 - miltä nyt tuntuu?

 

 

Tätä moni teistä on odottanut ja pyytänyt - miltä näin lähes kolmen vuoden jälkeen paluu Samuille siis tuntui?


Palattiinko "kotiin", vai kenties tuntemattomaan?


Vieläkö me palataan Samuille?


Ja ennemminkin, halutaanko me vielä muuttaa sinne?

 

Ihana Thaimaan reissu<3
 
Mitähän sitä keksisi seuraavaksi?


Valtavia kysymyksiä, meillekin


Yksi asia on satavarma, me palataan Samuille. 

 

Ainakin silloin tällöin, vähintään kerran vielä. 


Samui on kaunis saari. Vaikka monin paikoin oli vielä kuollutta ja vähän kolhiintunuttakin, ne tärkeimmät saarifibat oli tallella. Elämä ja syke tuntui toki vielä pysähtyneeltä, mutta toisaalta kaikki se liika turistisähinä - ei me sitä koskaan kaivattukaan. 


Suurista suunnitelmista huolimatta, me ei sittenkään ehditty Phanganille, ja se harmittaa älyttömästi. Jäi tapaamatta ystävät Moikku ja Oikku -meidän Phanganin tukikohta ja tärkeä koirien hoivakoti. Mä kuvittelen muuten vahvasti, että Phangan on säästynyt koronavaurioilta Samuita kevyemmin, sillä lukuunottamatta Fullmoon -partyjen tuomaa hulabaloo -mainetta, Phanganilla rauhallista ja normaalia elämää on ehkäpä enemmän kuin Samuilla. Ravintolat ja muut ovat epäilemättä kärsineet yhtälailla turistikadosta, mutta toisaalta siellä vastaavasti asuu ja elää sitä paikallista normielämää monikin ulkomaalainen. Tuohon paratiisiin voisi toisaalta itsekin eläköityä, mutta onneksi sen aika ei ole vielä.

 

Ensi kerralla sitten Moikku ja Oikku! Niin ja Phanganin jamit ja Mikko ja moni muu. 


Nähdään ensi kerralla Oikku ja Moikku!


Ystävät


Meillä on niin syvästi rakkaita paikallisia ystäviä, että lähteminen oli taas suorastaan raastavaa. Rakas ystävämme Sopa (Stop@Sopa -ravintola), on onneksi joten kuten selvinnyt pahimmista koronavaurioista ja on pystynyt pitämään ravintolansa. Asiakkaitahan ei vieläkään ollut aivan tarpeeksi, mutta me kokoonnuimme ystäväporukalla sinne useampina iltoina. Syötiin, juotiin, musisoitiin ja räkätettiin mahat kippurassa ihan älyttömiä juttuja. Sillä kaiken paskankin keskellä on parempi edes hetkeksi unohtaa vastoinkäymiset. 

 

Thaimaalaisten vieraanvaraisuus on NIIIIN ikimuistoista ja mieltä lämmittävää, ettei ehkä parempaa voi olla. Meidät kutsuttiin muun muassa viettämään Sopan siskon syntymäpäiviä Sopa -ravintolaan niin, ettei paikalla ollut meidän lisäksi kuin yksi "länkkäri" ja hänkin hyvä ystävämme. Ruokalajeja oli lukuisia ja koska meillä ei ollut käsitystä miten kaikkia kuuluisia valmistaa ja suuhunsa lopulta tunkea, opastus saatiin siinä samalla. 

 

Todella todella sydämellistä ja miellyttävää - kiitos Sopa ja kumppanit. 

 

We 💖 You.

 

Sopa ja Tomppa musisoi aina kuin vain mahdollista.
 
Rock Turussa meidän kanssa.

Sopan siskon synttäribileet.


Yhtä rakas ystävämme Rock (Sopan siskon aviomies), joka kuten tiedätte kävi Paraisilla luonamme joitakin vuosia sitten, oli hänkin oma auttavainen ja ihana itsensä. Vaikka varmasti on ollut taloudellisesti vaikeata ja huolestuttavaa, thaimaalainen säilyttää aina kasvonsa. Negatiivisista asioista ei juurikaan puhuta, vaan pyritään keskittymään siihen kuinka ongelmista selvitään. Pakko sanoa, että monilla meistä tavallaan helpommista kulttuureista tulevilla olisi näissä asioissa paljon oppimista. 

 

Kiitos kiitos Rock ja Jinda aivan kaikesta💖. Olette kultaakin kalliimpia.


Sopaa ja Rockia ajatellen tuntui melkein, että jätti oman perheensä palatessaan Suomeen. "Koti on siellä missä sydän on" sanotaan, ja me sanotaan että meidän sydämet on aina siellä heidän luonaan. 

 

Sitten vielä Beck ja Jukka, sekä kaikki tuolla asuvat fribakaverit - tajuttoman ikävähän teitä tulee. Mikäli Venäjä ei ala liikaa hihhuloimaan tuossa naapurissa, me varmasti nähdään kesällä!


Summa summarum


Mä en tiedä. 

 

Toisaalta ehdottomasti tuntui, että me palattiin kotiin. 

 

Toisaalta taas kolmessa vuodessa on jo sen verran irtaantunut vanhasta, ettei päässyt aivan siihen samaan mitä oli ennen vuotta 2019. Kotia siellä ei ollut, vaan vietimme kuukauden kuten kuka tahansa turisti. Sellaisesta ei mitenkään pysty saamaan samaa fiilistä kuin silloin ennen, ja jotenkin jäin kaipaamaan niitä kokkailuja viidakkotalon terassilla, juniorin fudistreenejä ja koulua, koirien vesiputousretkiä ja rantapäiviä. Ja kaikkia niitä lomalaisia Suomesta ja maailmalta, jotka kävivät meitä moikkaamassa. 

 

Uuh tuoretorit, extempore rantalounaat, Boat barin jamit, rantasiivoukset, kaikki markkinat ja kissanristiäiset, moposeikkailut vuorilla, uima-allasjumpat ja hikiset lenkit, OMB...


I miss all that!


Jotain jäi nyt kuitenkin puuttumaan, siksi mä en tiedä.


Palatako vielä kerran pysyvästi, vai ei?


En tiedä.


Yksi asia on kuitenkin varma, ensi talvi vietetään muualla kuin Suomessa. Ihan koko talvi, ellei taivas putoa niskaan. Kolme talvea on nyt kärvistelty täällä ja kiroiltu enemmän kuin laki sallii - no more.


Me avataan siis joku päivä tuo maailman kartta eteen ja lähdetään tuumailemaan. Ehkä se siitä selkiää...


Ps. Seuraavaksi palataan viimein tänne Suomen kamaralle ja näihin kuulumisiin. 

 

Pus.


Tree Bridge Coffee viidakkotalon naapurissa.

Aamulenkit silloin viidakkotalolla.

Samui Samui Samui, what to do?

Hiljainen oli Samuin lentokenttä helmikuussa 2022.
4
Back to Top