Samuilla soi livemusiikki. Joka päivä ja melkein koko ajan. Ainakin jossain päin saarta. Kaiken maailman muusikonretkuja tulee, ja niitä menee. Osa heistä myös jää, sillä onhan Samui otollinen maaperä toteuttaa itseään. Moni myös elättää itsensä täällä musisoiden, ei varmaan ruhtinaallisesti, mutta ehkä riittävästi.
Aika moneen muusikkoon on täällä vuosien varrella tutustuttu. Kansallisuuksien kirjo on valtava, ja se on rikkautta jos mikä. Uskomattomia elämäntarinoita ja mahtavia tyyppejä.
Mutta antaa Tompan kertoa tästä enemmän.
Tomppa vieraskynäily:
Kuten moni blogin lukija on varmasti huomannut, aina silloin tällöin täällä harrastellaan musiikin parissa. Tutkimusten mukaan noin 25% aikuisista on joskus harrastanut tai harrastaa edelleen soittamista tai laulamista. Sikäli kuvittelen, että aihe koskettaa moniakin lukijoita.
Tähän vieraskynäilypostaukseen ajattalin avata hieman omaa polkuani, eli miten tähän on tultu. Ja miltä nyt tuntuu.
Teinipojan unelma
Aloitin kitaransoiton ala-asteella, kun silloisen naapurini kanssa löysimme eräästä koulutapahtumasta kitaransoiton opettajan. Perustimme bändin ja harjoittelimme enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Lukiolaisena homma muuttui astetta vakavammaksi.
Naapurini oli vaihtanut kitaran bassoon ja mukaan rumpaliksi tiensä löysi kuin tilauksesta vanha tarhakaverini. Treenaaminen muuttui enemmän ammattimaisemmaksi, kunnes parikymppisenä bändi hajosi ihmisten lähtiessä armeijaan ja opiskelemaan.
Unelmista voi silti tulla totta - likimain kaikki kaverit, joiden kanssa silloin soiteltiin, tai jotka soittivat 'kilpailevassa paikallisbändissä', ovat onnistuneet työllistämään itsensä musiikin saralla.
Tämä on ollut itselleni aina erityisen hieno oivallus; kun jaksaa tehdä töitä rakastamansa asian parissa, löytää kyllä perille tavalla tai toisella. Ja tätä olen yrittänyt painottaa kaikille nuoremmille kitaraoppilailleni - vaikka tuntuu että kauas on pitkä matka, niin se matka kannattaa aivan varmasti!
Phanganin jameista se alkoi
Kenties muistatkin, että pari vuotta sitten Vesa kutsui meidät häihinsä naapurisaarelle Phanganille. Jos et, voit lukaista sen täältä. Se oli ensimmäinen visiittimme kuuluisalle Full Moon -saarelle, mutta ei todellakaan viimeinen. Häitten lisäksi Vesa tutustutti meidät Moikkuun ja vei paikallisiin jameihin. Ilman tätä reissua en välttämättä vieläkään olisi uskaltautunut lavalle jameihin. Valtava kiitos siis Vesalle!
Sittemmin olen vieraillut naapurisaaren jameissa aina kun mahdollista, tutustuen samalla hieman paremmin siellä asuviin soittajiin. Muistatteko Phanganin Wednesdey Barin? Cedrik ja Coralie muuttivat viime syksynä Samuille, koska Phanganilla ei ole kansainvälistä koulua. Kuukausi sitten he avasivat uuden komean musaravintolan Lamaille. Suosittelen!
Edellisessä kirjoituksessani mainitsin Chrisin, eli Boat Barin omistajan, joka tutustutti minut frisbeegolfin pariin. Hänen kanssaan juttelimme viime syksynä ja näin päädyin vetämään hänen baariinsa jameja joka keskiviikko. Ystävämme Sopan ravintolassa olen soitellut useitten paikallisten kanssa, ja sainkin sitä kautta hyvän 'House bändin', eli laulu + kitara, perkussiot ja saksofoni. Eli tervetuloa keskiviikkoisin Boat Barin jameihin!
Mafiapomon bilebändi
Viime keskiviikkona juuri aloittaessamme Boat Barin jameja, tuttu rumpali Niko (johon tutustuin Phanganin jameissa) soitti minulle; 'Lauantaina on isot juhlat ja tarvitsemme kitaristia, sinun pitää tulla nyt heti koesoittoon Jack Doylen baariin'! No en siltä istumalta toki päässyt lähtemään, mutta puolen yön aikaan kotiin ajaessani pysähdyin moikkaamaan Nikoa Jack Doyleen. Soitimme yhden kappaleen Nikon sekä Johnin (laulajakitaristi) kanssa siltä istumalta, ja sainkin pestin lauantain bilebändiin.
Koko homma oli alusta asti hieman mystinen. Mitkä juhlat? Mikä paikka? Paljonko tästä maksetaan? Tarviiko pelätä ampumavälikohtauksia?
Loppujen lopuksi selvisi, että juhlien isäntä on merkittävästä suvusta - ja silloinhan täällä puhutaan mafiasta. Tämä isäntä oli silloin noin 30 vuotta sitten aloittanut nämä maailmankuulut Full Moonit ja myynyt sittemmin tämän liiketoiminnan eteenpäin. Hän kuuleman mukaan omistaa perheineen edelleen ison osan Fisherman's villagesta, ja on siis merkittävä henkilö tällä seudulla.
Niin sitten mentiin lauantai-iltana ilman kunnon treenejä Starfish -nimiseen ravintolaan soittamaan. Silloin selvisi, että 'pomo' oli juuri myynyt kyseisen ravintolan, eli tämä ilta oli viimeinen hänen omistuksessaan.
Kutsuvieraina oli paikallisia, sukulaisia, poliiseja, isojen hotellien johtajia yms. Ruokaa ja juomaa riitti. Ja vaikka kyseessä oli yksityistilaisuus, olivat paikalle eksyneet turistit tervetulleita. Eikä laskua tällä kertaa tullut, vaan kaikki mikä baarista ja ravintolasta löytyi oli ilmaista. Ja menohan oli sitten sen mukaista.
Heidin lisäksi paikalle saatiin sopivasti Paraisilla tutuiksi tulleet mökkinaapurit, jotka saapuivat pari päivää aikaisemmin pikalomalle Samuille. Oli kyllä vallan erikoisen hieno ilta!
Hippejä ja rokkipappoja
Suomessa bändimme hajottua keskityin musiikkiurallani kitaransoiton opettamiseen. Täällä olen jamien ansiosta löytänyt kunnolla uudelleen varsinaisen soittamisen riemun. Musiikki on siitä erinomainen asia, että aina löytyy kavereita. Vaikkei yhteistä kieltä muuten välttämättä olekaan, löytyy se lavalla musiikin avulla.
Tässä muutamia poimintoja upeista tyypeistä, joihin olemme musiikin kautta saaneet tutustua:
Vesa - Phanganilla asunut kitaristi ja ensimmäinen yhteytemme paikalliseen jamimaailmaan.
Moikku - koiriemme pelastaja, jamien punk-kuningas ja paras sukelluskaveri.
Jamie - kitaraoppilaani Samuilla, joka osoittautui vallan erinomaiseksi laulajaksi. Valitettavan kiireinen arkkitehtitoimistonsa kanssa, mutta toivottavasti näemme taas pian jameissa.
Don - tuo pitkäaikainen autojen ja mopojen luottovuokraajamme osoittautui varsinaiseksi lavatähdeksi. Huikea laulaja ja esiintyjä.
Danny - huikea pianisti, jonka käsistä lähtee jatsit, popit ja rokit. Aivan ykkönen Boat Barin jameissa. Pyörittää vaimonsa kanssa myös Tides -hotellia Plai Leamin rannalla.
Pekka - paikallinen suomalainen Frank Sinatra, jonka kanssa heitellään kiekkoa viikottain.
Paul - liki 80-vuotias jenkkipappa, jonka sielukas blues-rock -laulanta on aivan parasta. Ihana mies, joka näyttää kaikille, että ikä on vain numeroita.
Brent - tuo rantojen siivooja ja kitaraoppilaani, joka myös laulaa vallan hienosti. Brentiä ei voi olla näkemättä tai kuulematta kun hän on paikalla.
Bob - Samuilla muutaman kuukauden vuodessa asuva ammattilaulaja, joka onneksemme satunnaisesti ehtii pyörähtämään myös jameissa.
Mark - brittimies, jolta lähtee country ja folk paremmin kuin hyvin. Tunnettu myös salsapiireissä parkettien partaveitsenä.
Baris - mainio blues-rock kitaristi, joka tarttuu innolla biisiin kuin biisiin.
Ayvar - vastikään jameihimme löytänyt basisti, jota tekisi aina mieli halata. Ihana venäläinen, jolta löytyy huikea groove hymyn kanssa.
Niko - ukrainalainen rumpalihippi, jolla rytmit on veressä. Ilopilleri ja huippusoittaja, ihana.
John - lauantaisen bilebändimme laulajakitaristi Manchesterista, joka osoittautui aivan velhoksi laulajaksi. Mieletön lavakarisma ja huigee laulaja - toivottavasti pääsen pian uudelleen soittamaan Johnin kanssa.
Igor - Phanganilla asuva bassovelho, joka Nikon pyynnöstä tuli bilebändiin. Olen Phanganin jameissa soittanut monesti Igorin kanssa, ja homma toimii aina. Ihana mies.
Khun Oud - tästä listasta tuli jo nyt liian pitkä, mutta paikallinen tähtemme Khun Oud on ehdottomasti mainittava. Poikkeuksellisen nerokas laulajakitaristi, joka taikoo kaikista biiseistä aina jonkun oman version. Soitan perjantaisin Oudin kanssa Stop@Sopassa, eikä ikinä tiedä mitä tapahtuu. Kerrassaan mainiotakin parempi.
Jos kiinnostaa seurata mitä täällä tapahtuu musiikin saralla, niin käy tykkäämässä naamakirjasta Rock House Samui ja nykyään voit seurata myös Instagramissa rockhousesamui.
Mainostettakoon vielä lopuksi, että tarjoan kitaransoiton opetusta netin kautta (Skype, Messenger, Facetime), eli jos kiinnostaa niin rohkeasti yhteyttä tom(at)rockhouse.fi
Musaterveisin,
Tomppa
3
Aika moneen muusikkoon on täällä vuosien varrella tutustuttu. Kansallisuuksien kirjo on valtava, ja se on rikkautta jos mikä. Uskomattomia elämäntarinoita ja mahtavia tyyppejä.
Mutta antaa Tompan kertoa tästä enemmän.
Jamia Boat Barissa. Kuvassa house band ja Baris |
Tomppa vieraskynäily:
Kuten moni blogin lukija on varmasti huomannut, aina silloin tällöin täällä harrastellaan musiikin parissa. Tutkimusten mukaan noin 25% aikuisista on joskus harrastanut tai harrastaa edelleen soittamista tai laulamista. Sikäli kuvittelen, että aihe koskettaa moniakin lukijoita.
Tähän vieraskynäilypostaukseen ajattalin avata hieman omaa polkuani, eli miten tähän on tultu. Ja miltä nyt tuntuu.
Teinipojan unelma
Aloitin kitaransoiton ala-asteella, kun silloisen naapurini kanssa löysimme eräästä koulutapahtumasta kitaransoiton opettajan. Perustimme bändin ja harjoittelimme enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Lukiolaisena homma muuttui astetta vakavammaksi.
Naapurini oli vaihtanut kitaran bassoon ja mukaan rumpaliksi tiensä löysi kuin tilauksesta vanha tarhakaverini. Treenaaminen muuttui enemmän ammattimaisemmaksi, kunnes parikymppisenä bändi hajosi ihmisten lähtiessä armeijaan ja opiskelemaan.
Unelmista voi silti tulla totta - likimain kaikki kaverit, joiden kanssa silloin soiteltiin, tai jotka soittivat 'kilpailevassa paikallisbändissä', ovat onnistuneet työllistämään itsensä musiikin saralla.
Tämä on ollut itselleni aina erityisen hieno oivallus; kun jaksaa tehdä töitä rakastamansa asian parissa, löytää kyllä perille tavalla tai toisella. Ja tätä olen yrittänyt painottaa kaikille nuoremmille kitaraoppilailleni - vaikka tuntuu että kauas on pitkä matka, niin se matka kannattaa aivan varmasti!
Tässä mennään tällä hetkellä. |
Phanganin jameista se alkoi
Kenties muistatkin, että pari vuotta sitten Vesa kutsui meidät häihinsä naapurisaarelle Phanganille. Jos et, voit lukaista sen täältä. Se oli ensimmäinen visiittimme kuuluisalle Full Moon -saarelle, mutta ei todellakaan viimeinen. Häitten lisäksi Vesa tutustutti meidät Moikkuun ja vei paikallisiin jameihin. Ilman tätä reissua en välttämättä vieläkään olisi uskaltautunut lavalle jameihin. Valtava kiitos siis Vesalle!
Sittemmin olen vieraillut naapurisaaren jameissa aina kun mahdollista, tutustuen samalla hieman paremmin siellä asuviin soittajiin. Muistatteko Phanganin Wednesdey Barin? Cedrik ja Coralie muuttivat viime syksynä Samuille, koska Phanganilla ei ole kansainvälistä koulua. Kuukausi sitten he avasivat uuden komean musaravintolan Lamaille. Suosittelen!
Edellisessä kirjoituksessani mainitsin Chrisin, eli Boat Barin omistajan, joka tutustutti minut frisbeegolfin pariin. Hänen kanssaan juttelimme viime syksynä ja näin päädyin vetämään hänen baariinsa jameja joka keskiviikko. Ystävämme Sopan ravintolassa olen soitellut useitten paikallisten kanssa, ja sainkin sitä kautta hyvän 'House bändin', eli laulu + kitara, perkussiot ja saksofoni. Eli tervetuloa keskiviikkoisin Boat Barin jameihin!
Flamenco-kitaristi sähkökitaran varressa. |
Mafiapomon bilebändi
Viime keskiviikkona juuri aloittaessamme Boat Barin jameja, tuttu rumpali Niko (johon tutustuin Phanganin jameissa) soitti minulle; 'Lauantaina on isot juhlat ja tarvitsemme kitaristia, sinun pitää tulla nyt heti koesoittoon Jack Doylen baariin'! No en siltä istumalta toki päässyt lähtemään, mutta puolen yön aikaan kotiin ajaessani pysähdyin moikkaamaan Nikoa Jack Doyleen. Soitimme yhden kappaleen Nikon sekä Johnin (laulajakitaristi) kanssa siltä istumalta, ja sainkin pestin lauantain bilebändiin.
Koko homma oli alusta asti hieman mystinen. Mitkä juhlat? Mikä paikka? Paljonko tästä maksetaan? Tarviiko pelätä ampumavälikohtauksia?
Loppujen lopuksi selvisi, että juhlien isäntä on merkittävästä suvusta - ja silloinhan täällä puhutaan mafiasta. Tämä isäntä oli silloin noin 30 vuotta sitten aloittanut nämä maailmankuulut Full Moonit ja myynyt sittemmin tämän liiketoiminnan eteenpäin. Hän kuuleman mukaan omistaa perheineen edelleen ison osan Fisherman's villagesta, ja on siis merkittävä henkilö tällä seudulla.
Niin sitten mentiin lauantai-iltana ilman kunnon treenejä Starfish -nimiseen ravintolaan soittamaan. Silloin selvisi, että 'pomo' oli juuri myynyt kyseisen ravintolan, eli tämä ilta oli viimeinen hänen omistuksessaan.
Kutsuvieraina oli paikallisia, sukulaisia, poliiseja, isojen hotellien johtajia yms. Ruokaa ja juomaa riitti. Ja vaikka kyseessä oli yksityistilaisuus, olivat paikalle eksyneet turistit tervetulleita. Eikä laskua tällä kertaa tullut, vaan kaikki mikä baarista ja ravintolasta löytyi oli ilmaista. Ja menohan oli sitten sen mukaista.
Heidin lisäksi paikalle saatiin sopivasti Paraisilla tutuiksi tulleet mökkinaapurit, jotka saapuivat pari päivää aikaisemmin pikalomalle Samuille. Oli kyllä vallan erikoisen hieno ilta!
Yllätyskeikka Fisherman's villagesa. |
Laulaja John, basisti Igor ja minä. |
Paraisten ihanat mökkinaapurit Anina ja Tomppa. |
Hippejä ja rokkipappoja
Suomessa bändimme hajottua keskityin musiikkiurallani kitaransoiton opettamiseen. Täällä olen jamien ansiosta löytänyt kunnolla uudelleen varsinaisen soittamisen riemun. Musiikki on siitä erinomainen asia, että aina löytyy kavereita. Vaikkei yhteistä kieltä muuten välttämättä olekaan, löytyy se lavalla musiikin avulla.
Tässä muutamia poimintoja upeista tyypeistä, joihin olemme musiikin kautta saaneet tutustua:
Vesa - Phanganilla asunut kitaristi ja ensimmäinen yhteytemme paikalliseen jamimaailmaan.
Moikku - koiriemme pelastaja, jamien punk-kuningas ja paras sukelluskaveri.
Jamie - kitaraoppilaani Samuilla, joka osoittautui vallan erinomaiseksi laulajaksi. Valitettavan kiireinen arkkitehtitoimistonsa kanssa, mutta toivottavasti näemme taas pian jameissa.
Don - tuo pitkäaikainen autojen ja mopojen luottovuokraajamme osoittautui varsinaiseksi lavatähdeksi. Huikea laulaja ja esiintyjä.
Danny - huikea pianisti, jonka käsistä lähtee jatsit, popit ja rokit. Aivan ykkönen Boat Barin jameissa. Pyörittää vaimonsa kanssa myös Tides -hotellia Plai Leamin rannalla.
Pekka - paikallinen suomalainen Frank Sinatra, jonka kanssa heitellään kiekkoa viikottain.
Paul - liki 80-vuotias jenkkipappa, jonka sielukas blues-rock -laulanta on aivan parasta. Ihana mies, joka näyttää kaikille, että ikä on vain numeroita.
Brent - tuo rantojen siivooja ja kitaraoppilaani, joka myös laulaa vallan hienosti. Brentiä ei voi olla näkemättä tai kuulematta kun hän on paikalla.
Bob - Samuilla muutaman kuukauden vuodessa asuva ammattilaulaja, joka onneksemme satunnaisesti ehtii pyörähtämään myös jameissa.
Mark - brittimies, jolta lähtee country ja folk paremmin kuin hyvin. Tunnettu myös salsapiireissä parkettien partaveitsenä.
Baris - mainio blues-rock kitaristi, joka tarttuu innolla biisiin kuin biisiin.
Ayvar - vastikään jameihimme löytänyt basisti, jota tekisi aina mieli halata. Ihana venäläinen, jolta löytyy huikea groove hymyn kanssa.
Niko - ukrainalainen rumpalihippi, jolla rytmit on veressä. Ilopilleri ja huippusoittaja, ihana.
John - lauantaisen bilebändimme laulajakitaristi Manchesterista, joka osoittautui aivan velhoksi laulajaksi. Mieletön lavakarisma ja huigee laulaja - toivottavasti pääsen pian uudelleen soittamaan Johnin kanssa.
Igor - Phanganilla asuva bassovelho, joka Nikon pyynnöstä tuli bilebändiin. Olen Phanganin jameissa soittanut monesti Igorin kanssa, ja homma toimii aina. Ihana mies.
Khun Oud - tästä listasta tuli jo nyt liian pitkä, mutta paikallinen tähtemme Khun Oud on ehdottomasti mainittava. Poikkeuksellisen nerokas laulajakitaristi, joka taikoo kaikista biiseistä aina jonkun oman version. Soitan perjantaisin Oudin kanssa Stop@Sopassa, eikä ikinä tiedä mitä tapahtuu. Kerrassaan mainiotakin parempi.
Jos kiinnostaa seurata mitä täällä tapahtuu musiikin saralla, niin käy tykkäämässä naamakirjasta Rock House Samui ja nykyään voit seurata myös Instagramissa rockhousesamui.
Mainostettakoon vielä lopuksi, että tarjoan kitaransoiton opetusta netin kautta (Skype, Messenger, Facetime), eli jos kiinnostaa niin rohkeasti yhteyttä tom(at)rockhouse.fi
Musaterveisin,
Tomppa
Kansainvälistä meininkiä |
Papa Paul |
Khun Oud ja Tomppa |
Brent, Danny ja Baris |
Jamie laulamassa |