Ei se mennyt niin

 

 

Kuten noin viikko sitten kirjoitin, Thaimaan viranomaiset ovat nopeita liikkeissään. Test & Go -tyyppinen saapuminen Thaimaahan peruttiin päivän varoitusajalla, ja moni matkansa jo maksanut jäi nuolemaan näppejään. Vaikka hakemusten jättämiselle olikin vielä joitain tunteja aikaa (tämäkin ilmeni vasta myöhemmin), monille kävi varmasti kuten meillekin - kaikkien todistusten muokkaaminen ensin valokuviksi ja sitten syöttäminen systeemiin ei onnistunutkaan käden käänteessä. Ja sitten sitä oltiinkin auttamatta myöhässä.


Meidän reissuporukasta Ira ja Harri saivat omat Test & Go -passinsa, ja jopa Tomppa muutaman päivän odotettuaan omansa (me sentään tehtiin hakemukset samaan aikaan saman pöydän ääressä). Itse jouduin odottelemaan vielä pari ekstrapäivää, enkä siitäkään huolimatta saanut itselleni Test & Go -passia. Ei auttanut vaikka kuinka oltiin yhteydessä Thaimaan suurlähetystöön, ja vaikka he täältä Suomen päästä pyysivät Thaimaasta lupaa minulle, hylky tuli. Toistamiseen.


Että sillä lailla.

 

Mitään selityksiä ei jaella, hylätty mikä hylätty.

 

Vaihtoehdoksi jäi siis enää Phuket Sandbox, joka ainakin tällä hetkellä on vielä mahdollista. Phuket Sandbox tarkoittaa siis sitä, että varaat ennakkoon Sandbox -tarkoitukseen sertifioidusta SHA + hotellista viikon (7 päivää) PCR -testeineen. PCR -testi otetaan kentällä heti saapuessa ja sitten vielä jossain vaiheessa tuon viikon aikana. Olettaen että PCR -testi näyttää negatiivista, voit kuitenkin liikkua Phuketin alueella mielesi mukaan tuon viikon aikana. Tämä kuvio ei ole meille mieluisin, sillä meillä oli toiveena viettää nimenomaan Samuilla kaikki mahdollinen aika, mutta koska tämä Phuketin Sandbox on tällä hetkellä ainoa vaihtoehto, ehkä me pystytään elämään sen asian kanssa. Sitä paitsi, onhan Phuketissakin nykyään Frisbeegolf -rata. Treenataan siellä sitten vaikka koko viikko tuleviin Samuin kisoihin.


Thaimaahan menoa varten oli sitten anottava uudet Thailand Passit. Ja peruttava edellinen hotellivaraus, sekä varattava uusi hotelli. Tämä on nyt tehty, mutta huomasin (en ollut aiemmin kuullutkaan) että meidän on saatava hotellilta joku SHABA -sertifikaatti, joka näytetään sitten jossakin jollekin viranomaiselle (tai sitten ei). Mene ja tiedä, mutta ainakin meidän porukasta jokaisella on puuttunut joku dokumentti Thai Passin anomuksesta, eli ei se kai niin nokonuukaa ole😅.

 

Se miten homma hoituu tästä eteenpäin jää siis vielä nähtäväksi. Mä olen jo hyväksynyt neljän viikon reissusta yhden Phuketissa, mutta se että siinä tilanteessa todella oltaisiin tammikuun puolessa välissä, jää nyt täysin universumin haltuun. Muutaman päivän välein tässä ollaan kuitenkin lähes isketty hanskoja tiskiin että "antaa olla", ja sitten taas seuraavana päivänä yritetty hypätä reissumoodiin - "hyvä tästä tulee, no problem". 


Skenaarioitahan tässä tulevassa reissussa on muutamakin;

 

  1. Kaikki menee putkeen, ja joka ikinen PCR -testi reissun aikana näyttää negatiivista. Näin ollen sitten viimeistään tammikuun 25. päivä hengaillaan vihdoinkin Samuilla kolme viikkoa.  
  2. PCR -testi Suomen päässä näyttääkin positiivista ja matka tyssää ennen kuin edes ehtii kunnolla alkamaan.
  3. Ensimmäinen testi Thaimaan päädyssä huutaa toisella positiivista ja toisella negatiivista, jolloin positiivinen tyyppi kuljetetaan ambulanssilla kymmeneksi päiväksi sairaalaan saamaan hoitoa, oireita tai ei. Se negatiivinen tyyppi suljetaan sitten johonkin valtion karanteenimestaan odottelemaan vähintään kymmeneksi, ellei jopa 14 vuorokaudeksi puskeeko koronaa vai ei. Tässä skenaariossa ainakin kaksi viikkoa olisi siis lusittava Phuketissa, jolloin Samuille jäisi enää kaksi viikkoa.
  4. Thaimaan toinen testi 5-7 päivän sisällä ja ylläolevalla skenaariolla, missä tapauksessa Samuille jäisi enää viikko aikaa. SHIT. Tämä olisi meidän kannalta ehkä se kaikkein tylsin vaihtoehto, sillä mehän ollaan nimenomaan menossa Samuille. Ei karanteeneihin, ei sairaalaan, eikä mielellään edes Phuketiin.
  5. Thaimaa menee lockdowniin vuodenvaihteen jälkeen, jolloin koko kuvio luonnollisesti peruuntuu. Tai Thaimaa vaatii kaikilta karanteenit laakista, missä tapauksessa me ei todellakaan lähdetä.


Onhan tämän kuvion mielettömyydessä vähän pohdittavaa. Jos lentolippuja ei olisi jo ostettuna, melkeinpä skippaisin kaiken tämän säädön ja uhkakuvat. Ehkä sitä pystyisi kärvistelemään vielä yhden kokonaisen talven täällä ja matkustella vasta sitten, kun kaikessa (TAI EDES JOSSAKIN) olisi edes hitunen järkeä. 

 

Mutta let's see. Ehkä tästä jää taas joku tarina kerrottavaksi.


Lunta on tullut, nyt se voisi vähäksi aikaa loppuakin.

Lumi teki kyllä joulusta aika idyllistä.


 Heippa 2021!

 

Vuoden 2020 jälkeen ajattelin, että tulevan vuoden on pakko olla parempi. Vaan ei ollut. Loppuvuosi kiristi vielä tahtia kaikkine menetyksineen, mutta vaikka ämpäri on jo aivan täysi, pisaraakaan ei tursu yli reunojen. Ehkä siitä on tullut pohjaton.


On ollut päiviä, jolloin on tehnyt mieli vaan käpertyä peiton alle ja nukkua maaliskuulle. Harvemmin tuo on kuitenkaan ollut edes teoriassa mahdollista, koska Kemiönsaaren palkaton keittiöterapeutti on saanut (ja välillä vähän joutunutkin) viettämään lukemattomia tunteja puhelimessa. Tuntien maratonongelmavyyhtejä purkaessa takki on monesti tyhjentynyt sitä viimeistäkin povaria myöten. Mutta jaksoit tai et, jonkun on seistävä peruskallion lailla, jotta niitten kaikkein tärkeimpien jalat eivät pääse lipsumaan. 

 

Vaikka mä täällä nyt marisen, niin kyllästymistähän tämä suurimmaksi osaksi on. Vuoteen 2021 ladattiin huomattava määrä odotuksia, joista yksikään ei toteutunut. Koronahelvetti jatkuu, eikä voisi enää vähempää kiinnostaa. Koronarajoituksissa ei tälläkään hetkellä tunnu olevan päätä eikä häntää - pienyrittäjät on ahtaalla, kun taas vakavaraiset yritykset kerää avustuksia milloin minkäkin innovaatiosuunnitelman toteuttamisen varjolla. Pienet yksityiset yritykset ja yrittäjät niitä tukia tarvitsee, vaikka vaan vuokrien maksuun ja elämiseen. Pakko myöntää, että välillä on tuntunut koko Arkadianmäen olevan täynnä varsinaisia uhveloita. Mitä järkeä on esimerkiksi siinä että päiväkännit on ok, mutta liikuntamahdollisuuksia rajoitetaan. Ei jumaliste mitä touhua.


Huomaatteko miten mä olen loman tarpeessa?

 

Loppupelissä kaikki on kuitenkin ihan ok - välillä pitää vaan päästä puhaltamaan ylimääräinen paska ulos. Suosittelen samaa teillekin ja vuoden viimeisenä päivänä voisikin olla passeli hetki. Tehdään se kuitenkin hyvissä ajoin ennen puoltayötä, sillä kellon ylittäessä 00.00, vedetään yhdessä keuhkot täyteen uutta ja positiivista energiaa. Jookos?


Mä toivon sulle kaikkea hyvää. Onnellisuutta, rakkaita ihmisiä ja elukoita, hyvää terveyttä (eikä pelkästään fyysistä), menestystä, iloa, valoa, lämpöä ja vaikka tukuttain rahaakin. Kaikkea sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi.


Olkoon Uusi Vuosi 2022 maagisen hyvä meille kaikille💖


LOVE YOU😘


Boo elementissään, vaikka toi remmi onkin vähän liikaa.

Sievää, vaikka enemmän tykättäisiinkin rannoista ;)


6

Ei näköjään joulua ilman stressiä

 

Reissu lähestyy, ja huoli lisääntyy (kuka olisikaan voinut arvata). 


Thaimaahan pääsee (VIELÄ) tällä hetkellä Test & Go systeemillä sisään (mikäli Thailand Pass on hankittuna), mikä tarkoittaa maksimissaan yhden yön lusimista SHA+ -hotellissa, kunhan PCR -testitulos Thaimaan päässäkin näyttää miinusta. Test & Go sisäänmenoa varten täytyy anoa erityistä Thailand Passia, johon vaaditaankin sitten vaikka mitä rokotustodistuksista maksettuihin PCR -testeihin Thaimaan päässä. Suomesta lähtiessä pitää luonnollisesti olla näyttää negatiivinen testitulos, ja tietenkin todistus kahdesta rokotuksesta, muuten ei lennolle pääse. Kaikenmoista muutakin täytyy hoitaa kuntoon ennen reissua, mutta ehkäpä noi testitulokset tuottaa eniten huolta, sillä eihän sitä voi todellisuudessa tietää minkälaisen testituloksen tulee saamaan.

 

Olen silmät punaisena seurannut Thaimaan uutisointia varsinkin nyt Omicronin myötä, ja eilen se sitten pamahti silmille - Thaimaa peruuttaa koko Test & Go kuvion ainakin tammikuun neljänteen saakka. Thailand Passin hakeminen Test & Go:n osalta sulkeutui eilen klo 19.00 Suomen aikaa, ja veikkaan että moni epätoivoinen henkilö on kuumeisesti täyttänyt hakemuksia ennen aikaikkunan sulkeutumista.

 

Niin mekin. 


Nyt tarvitaan kaikkia henkiä avuksi!


On soiteltu vakuutusyhtiöön ja saatu englanninkieliset vakuutustodistukset pikana. Samuilta ei kuitenkaan enää eilen saanut Test & Go paketteja hotelleilta, joten oli ostettava lentoliput Phuketiin, josta paketteja vielä sai. Mehän ei tunneta Phuketia juurikaan, mutta Thailand Passia varten oli varattava yksi yö jostain Phuketin SHA + hotellista, sekä varattava ja maksettava PCR -testit Phuketin lentokentällä myös ennakkoon. Onneksi ystävämme Ira ja Harri tuntevat Phuketin kuin omat taskunsa, niin oli helppo valita sama hotelli heidän kanssaan, vaikka he ovatkin menossa Phuketiin pari päivää ennen meitä. Tyypit ehti uppoutua hakemustan pariin muutama tunti ennen meitä ja nyt Ira onkin jo saanut passin haltuunsa. Harri vielä odottelee omaansa,  eli tavallaan vähän samassa huterassa veneessä seilataan molemmat pariskunnat.

 

Vaikka me aloitettiin Thailand Passin hakeminen reippaasti ennen klo 19.00, niin hakemusten ja tiedostojen lataaminen systeemiin vei sen verran paljon aikaa, että myöhästyttiin niitten lähettämisessä 14 minuuttia. Tällä hetkellä tilanne on tietenkin se, että minkäänlaista varmuutta ei mistään vielä (tai taaskaan) ole. Lentoliput on maksettu, SHA+ hotelli on maksettu, testit on maksettu, joten nyt ei auta muu kuin ristiä kädet kyynärpäitä myöten. Toivottavasti me istutaan kuitenkin 16.1.2022 viimein koneessa matkalla kolme vuotta kadoksissa olleen sielun etsintöihin.


Sandbox -kuviot on näillä näkymin peruttu myös, paitsi Phuketin osalta. Samuin yrittäjät ovat kuitenkin jo kovin sanoin lähestyneet ministereitä hotellivarausten peruutusten takia toivoen, että myös Samui Sandbox -kuvio hyväksyttäisiin. Sandbox tarkoittaa siis sitä, että maahan tulija voi varata tähän tarkoitukseen sertifioidun hotellin, viipyä siellä seitsemän päivää (ei kuitenkaan huonekaranteenissa) ja jatkaa halutessaan matkaa muihin provinsseihin. Mikäli meidän Test & Go yritys nyt kariutuu kiville, me saatetaan vielä harkita tuota Phuketin Sandboxia, vaikka mieluummin menisimmekin suoraan Samuille. 

 

Moni asia saattaa kuitenkin totuttuun tapaan muuttua vielä moneen kertaan tässä matkan varrella, ja ainakin viimeistään silloin 4.1.2022, kun viranomaiset ilmoittelee taas jostain salamannopeasta muutoksesta. Kuvio on valitettavan normaalia, ilmoitukset ja muutokset kun tulee, ne yleensä astuu voimaan lähes samantien.


Meidän kohdalla tiedän kuitenkin yhden asian satavarmasti - kärsivällisyys on nyt kortilla. Yksi kokonainen talvi vielä täällä on mission impossible. 

 

En kestä enää yhtäkään talvea. 

 

Joten pliiiis pitäkää peukkuja! Meidän Thailand Pass -hakemukset rullaa vielä käsittelemättömien joukossa, eli kyllä siellä pikkuruinen toivonkipinä hiillostelee.


Matkakaverit Ira ja Hartsa. Ja Taalintehtaan kinkkukisat.


Mortinmäen mukava koirahotelli


Koirien hoitopaikka alkaa olemaan selvillä. Esikoinen tuli Espanjan reissulta jouluksi kotiin, mutta koska polvi on leikkausta vaille taas kaaduttu, ei hänestä koiranhoitajaksi ole. Löysin kuitenkin Perniöstä sananmukaisesti mukavan koirahotellin, jossa käytiin koirien kanssa maanantaina vähän haistelemassa (valokuvat tosin unohtui koko tohinassa). 


Mortinmäen mukava koirahotelli sijaitsee Perniössä kauniissa peltomaisemissa ja hoitola itsessään on ilmeisesti vanha pientila piharakennuksineen. Kieltämättä oli vähän kuin olisi kotiinsa tullut. Omistaja oli oikein mukavan oloinen ja hotelli ilmeisen täynnä koiria, mutta varmaankin meitä varten koirat oli omissa huoneissaan. Jokaiselle koiralle oli huoneet sänkyineen ja voitteko kuvitella, myös peitoissa oli pussilakanat ja tyynyissä tyynyliinat. Ihan huippua!


Koska meillä on tällainen ongelmakoira nimeltään Boo, siitä on varoitettava hoitopaikkaa etukäteen. Boo tuskin enää käy kehenkään kiinni, sen verran on luotto ihmisiin palautunut tässä vuosien varrella. Mutta Boo on mestarikarkaaja, eikä kukaan koiranhoitaja halua kontolleen sitä että koira hävisi, eikä koskaan palannut takaisin. Noinkohan Boo muuten löytäisi kotiin Perniöstäkin?


Ennen toivottua reissua me pakataan koirat autoon ja viedään ne päivähoitoon Mortinmäkeen. Toivottavasti kaikki menee silloin loistavasti ja Boo näyttää parhaat puolensa. Salsa on nyt kuitenkin timanttinen pieni prinsessa, eikä sen kanssa varmasti tule ongelmanpoikastakaan. 


Nyt Kemiö kuitenkin hiljenee joulun viettoon jälkikasvun kanssa. Kuusi on hankittu ja koristeltu jo kaksi viikkoa sitten, jostainhan on ollut pakko saada piristystä pimeyteen. Ekaksi mä ajattelin että kuinka noloa, sitten päätin että mitä hittoa. Jos kuusi on hengissä vielä tammikuussakin, heitän sen pois vasta vähän ennen reissua😅.Tässä nihkeässä ajassa ja pimeydessä kaikki keinot olkoon sallittuja.

 

Ihanaa joulua meiltä teille💜. Toivottavasti kaikilla teilläkin on edessä lempeä ja onnellinen joulu teille kaikkein rakkaimpienne parissa.

 

Vaikka Kemiössäkin on kaunista, talvi ei ole meidän juttu. Eikä Salsankaan.

Nätti symmetrinen kuusi omasta pusikosta.

Mummin perintönä kuusen koristeet.

 

8

4 vuotta sitten Thaimaassa

 

Auton osto Thaimaassa rahoituksella

 

Jokainen joka on edes silloin tällöin silmäillyt blogia, tietää meidän upean valloittavasta ja hyytävän pelottavasta viidakkotalosta Samuilla. Ei me todellisuudessa sinne keskelle pimeätä viidakkoa edes kuviteltu muuttavamme (kunhan käytiin katsomassa), mutta kun ensimmäinen asuntonäyttö pakotti vierailemaan vielä uudestaan ja kun viidakkotalo jäi kummittelemaan uniinkin, tehtiin rohkea päätös - sinnehän muutetaan!


Muutto viidakkotaloon johti taas siihen, että oli pakko ostaa auto. Liian monta pimeätä kilometriä hengenvaarallisella tiellä oli - noh hengenvaarallista - ja kun siinä itsekin olin jo pari kertaa kaatunut mopolla, vaihtoehtoja ei jäänyt. Sitä paitsi, kun Samuilla tuli vettä, sitä tuli sitten tulviksi asti. Vuoret valui alas laaksoihin, siltoja sortui, mopolla (ihme että ne toimi tulvissa) ajettiin reisiin asti vedessä ja pystyi vain kuvittelemaan kuinka paljon teillä olevista tulvavesistä oli itse asiassa paskaviemäreistä peräisin. Ei siis ihan tautivapaata toimintaa.

 

Aina Samuillakaan ei aurinko paistanut,

 

vaan viidakkotalollakin tulvi.

Alunperin oli tarkoitus tyytyä sellaiseen parin tonnin (euroa) kulkuneuvoon, mutta sen hintaluokan autot oli auttamatta täysiä romuja ja vielä poskettomasti ylihinnoiteltuja. Suunnitelma vaati siis upgreidauksen, varsinkin kun ystävämme Rock ilmoittautui innokkaasti rahoituksen takaajaksi. Länkkäri ei Thaimaassa saa siis tuosta noin vain rahoitusta autoliikkeistäkään, vaan monenmoista asiaa pitää hoitaa kuntoon. Ymmärrän tietenkin autoliikkeitä, asiakkaan maksukyvystä on tarpeellista tehdä selvitys, mutta mitä kaikkea kommervenkkia tuohonkin prosessiin kuului, se todella hämmästyttää vielä tänäkin päivänä. Lue vaikka täältä.


Mutta lyhyesti - takaajan (Rockin) koti käytiin valokuvaamassa, samoin hänen yrityksensä ja taideteoksensa. Hänen tilitietonsa piti toimittaa puolen vuoden ajalta, samoin kuin tietysti meidänkin, ja sen jälkeen pankin edustaja saapui vielä meidän talollemme valokuvaamaan.


Maastopuvussa, kaatosateisena sunnuntai-iltapäivänä.


Sähköinen portti ei toiminut yleensäkään sateella, joten kävin päästämässä pankkivirkailijan (tai kuka lieneekään) sisään. Tyyppi oli armeijan puvussa kieltämättä vähän pelottava, ja olin ilmestyksestä johtuen jo aivan valmis perumaan koko rahoituskuvion. Entäs jos vaikka lainan lyhennyksen pienestä viivästymisestä tyyppi ottaakin seuraavalla kerralla kiväärin mukaan? Tätä ei onneksi koskaan tapahtunut, joten who knows. Jokin selkäytimessä kyllä varoitteli viemästä asiaa yhtään sen pidemmälle, joka ehkä olikin rahoitusyhtiön tarkoitus - pelotellaan jo heti alkuun sen verran ronskisti, ettei asiakkaalle jatkossa tule mieleenkään joutua taloudellisiin vaikeuksiin.

 

Viidakkotalon valtava pihamuuri, sisään pääsi jos pääsi.

 

Kielimuurin takia moni asia on turhan haastavaa Thaimaassa. Tällä en tarkoita pelkästään sitä, että paikallisten olisi pitänyt osata englantia huomattavasti paremmin (vähän kylläkin), vaan kyllä meidänkin olisi siellä asuessa ollut viisasta suoriutua paikallisesta kielestä vähintään auttavasti. Mutta eniveis, tuo silloinen autokeissi saatiin kuin saatiinkin maaliin, vaikka aikaa se otti ja vähän hermojakin riekaloitui.


Auton myynti vuonna 2019 Samuilta lähtiessämme ei sitten sujunut yhtään vähemmän haastavasti. Autolle löytyi ostaja australialaisesta expatista, joka maksoi meille auton. Sillä rahalla me hoidettiin velat rahoitusyhtiölle ja tehtiin viralliset kauppakirjat ja omistajanvaihdokset. Tai näinhän sen piti mennä, mutta koska TIT (this is Thailand), ei SEKÄÄN mennyt niin. Vielä kahdenkin vuoden päästä auto oli virallisesti meidän (ei siis enää rahoitusyhtiön), eikä omistajanvaihdos näyttänyt onnistuvan meidän palaamatta Samuille. 

 

Tätä ei kuitenkaan ollut mahdollista järjestää, eikä siinä olisi ollut järkeäkään. Maksaa nyt korona-aikana tuhansia euroja lipuista Samuille ja kärsiä kahden viikon karanteenit ylihinnoitellussa hotellissa vaan siksi, että pääsee paikan päälle allekirjoittamaan papereita. Eikä meidän allekirjoitukset näin muutama vuosi auton papereitten allekirjoittamisen jälkeen olisi kuitenkaan olleet täsmälleen samanlaisia, kuin silloin aikoinaan. Tätä allekirjoitussekoilua nimittäin tapahtui usein mm. pankeissa, mikäli allekirjoitus ei ollutkaan täysin samanlainen kuin passissa. Silloin hikoiltiin useampi tunti ja yritettiin vääntää nimmaria uudestaan ja uudestaan, kunnes pankkivirkailija viimein näytti koneeltaan että katso! - tällaiselta sinun allekirjoituksesi tulisi näyttää. Aivan sekopäistä.

 

Loppupeleissä Samuilla asuva brittiystävämme Don lähetti kuriirin mukana auton paperit meille tänne peltojen keskelle, me allekirjoitettiin ne ja lähetettiin samaa tietä takaisin. Toivottavasti auton uusi omistaja tänä päivänä viimein omistaa melkein kolme vuotta sitten ostamansa auton.


Kuten olen monta kertaa naureskellut, moni asia Thaimaassa on aivan kreisillä tolalla, mutta ehkä sitten sopivasti hurmaavalla tavalla. Tai sitten aika vaan kultaa muistot. 

 

Silloin kun ei tulvinut, oli kyllä ihan parasta.

 

Levoton majatalo 


Parasta Samuin joulukuussa neljä vuotta sitten oli levottoman talon meininki. Nuorisoa pyöri jaloissa  aamusta iltaan ja aika usein myös kellon ympäri aamuun. Esikoinen ystäviensä kanssa saapui meille joulun viettoon, ennen kuin jatkoivat matkaansa Balille. Vaikka välillä oltiin tuskanhiki otsalla vauhdista ja vähän huolestakin, oli se kuitenkin aivan huikeata. Mä jaksan aina yllättyä siitä, kuinka hienoa ja fiksua nykynuoriso kaikkine ajatuksineen on. Kaikki ne näkökulmaväittelyt sun muut - erittäin silmiä avaavaa.

Me vietettiin oikeastaan aika perinteinen joulu yhdessä. Joulukuusi koristeltiin (pihalta löytyi joku sen virkaa kohtalaisesti ajava viherpensas), nautittiin glögistä Samuilaisittain, tehtiin jotain sinne päin perunalaatikkoa, ja jopa kinkku paistui uunissa. Samuilla joululahjoiksi riitti käynti paikallisessa Central Festivalissa, jossa ostettiin sitä mitä kukin tarvitsi. Esikoiselle ja kavereille annoin joululahjaksi lisäksi pieneen tilaan mahtuvat reissupyyhkeet, kun ei niillä reppanoilla ollut mitään. Mua aina jaksaa hämmästyttää se, että vaikka kuinka pitkälle reissulle tyypit lähtivätkään, pieni reppu riitti ja tietenkin se tärkein, skeittilauta.

 

Joulun jälkeen nuoriso suuntasi Balille skeittaamaan, ja viidakkotalo hiljeni. Kunnes se jälleen helmikuun alussa täyttyi samasta porukasta. Vitsit miten hienoja muistoja. Ja tiedättekö, kuten silloin Samuilta käsin monesti kirjoitinkin, me nähtiin junioreitten kanssa paljon enemmän kuin nyt, kun asutaan kaikki samassa maassa. Meidän on siis vaihdettava maata, se on päivän selvää.


Ohlalaa... elämä oli hianoo!💜


Nuoriso saapui aina jouluksi, ja vitsit miten sitä odotettiinkaan!

Ihan huippuja nuoria miehiä.

Näin hienoa joulukuusta ei viidakkotalolla ollut :)


2
Back to Top