I'm fine

I'm fine.

And I'm happy.

Very happy.

Samalla lupaan etten vähään aikaan stressaa yhtikäs mitään. Hengitän syvään ja lasken kahteensataan, jos ja kun pää meinaa heittäytyä hankalaksi.

Ei muutenkaan olisi pitänyt avautua terveysongelmista, sillä turhaan tuli saatettua myös lähipiiri tarpeettomaan paniikkiin. Taisi verenpaineet nousta jossain muuallakin.

So I'm sorry and I'm fine. Kiitos ja anteeksi.

Testiramppausten perusteella tässä tyypissä ei siis ole mitään vikaa. Ei niin mitään, mistä pitäisi olla huolissaan. Ja nyt kun verenpaineitakin on himaoloissa mitattu, on ne asettuneet jonnekin junioritasoille, eli lähes täydellisiksi. Osasin siis kaikessa turhassa paniikissa hyperventiloida itselleni verenpainetaudin lisäksi myös sydänvian, ja ihan turhaan.

Kiitos Kemiönsaaren terveydenhuollolle. En voi kuin hattua nostaa siitä efortista, millä täällä asioita hoidetaan. Nyt on tyttö skannattu sieltä sun täältä ja kaikki on okei pientä kremppaa lukuunottamatta, mutta ei se edes tunnu enää miltään. Annan myös anteeksi sen, että eräs hoitaja unohti yläosattoman asiakkaan vessaan lukkojen taakse. Jostain kumman syystä tämän emännän kohtaloksi näyttää napsahtavan tissit paljaana yleisölle esiintyminen, lue vaikka täältä

Onneksi olen jo oppinut häpeämisen mestariksi. 

Remppaviinit ansaittu :)

Huomenna tulee kesäkeittiöön sähköt

Ihana piparkakkutalo myynnissä naapurissa

En jaksaisi odotella

Odottavan aika on hemmetin pitkä, ja muistan edelleen kuin eilisen mikä olikaan se jäätävin syy Samuille muuttoon - nimenomaan nämä Suomen jäätävät kelit. Syitä oli toki monia muitakin, mutta lämpö oli ykkönen.

En millään jaksaisi enää odotella kesää, räntäsateitten perusteella sitä ei ehkä tule.

Enkä jaksaisi oikein odotella töllin valmista ulkoverhoustakaan, sillä mitä edemmäksi päästään, sitä enemmän tulee haasteita vastaan. Ei se toki mikään yllätys ole, onhan näitä jo nähty.

En myöskään jaksaisi odotella turkoosissa merivedessä puljaamista ja lämpimän rantahiekan hankaamista varpaitten välissä. Toisin sanoen en niin millään malttaisi odottaa Samuille pääsyä. Pakko kai se on taas myöntää, että meidän kaikkein eniten kodilta tuntuvat lähiöt sijaitsee kuitenkin tuolla kauniilla saarella.

Paikallisia ystäviä on ikävä, jameja on ikävä, lämpöä on ikävä, joka puolella leijuvaa grilliruoan tuoksua on ikävä, aurinkoa on ikävä, jopa niitä puutarhassa luikertelevia komeita monokkelikobriakin on ikävä - aina vaan.

Kunpa tietäisi mihin maailma nyt muuttuu. Onko keskivertomatkailijoilla varaa vielä lennellä jonnekin, vai nousevatko lippujen hinnat taivaisiin. Muuttaako Thaimaa jo muutenkin alati muuttuvia viisumisäännöksiä koronakriisin myötä, ja jos, niin mihin suuntaan. Onnistuuko Samuin ja Phanganin muuttaminen eliittituristien lomakohteeksi kuten on suunniteltu, vai hidastuuko turistien virta sinne. Itse toivon jälkimmäistä, sillä Samuille ei mielestäni tarvitsisi pykätä enää yhtäkään hotellia tai resorttia. Se on jo tarpeeksi täynnä.

Phuuh, miten kaipaankaan IKUISTA lämpöä ja sinne kotiin...

Koh Samui näköalapaikat
Oi Samui!!!

Wat Plai Laem

2
Back to Top