Kun me viime talvena pörräiltiin matkiksella ympäri Eurooppaa, ainoa punainen lanka oli fribakilpailut. Bandyn keula osoitti juuri sinne, missä seuraavat kisat järjestettiin.
Ajattelet varmaan, ettei mitään järkeä, ja olet siinä aivan oikeassa. Tulihan silloin vedettyä Espanjan rannikkoa ylös ja alas, ja moneen kertaankin vielä.
Nyt, näin vuosi jälkeenpäin olen toista mieltä. Oikeastaan se oli oiva tapa kasvattaa omaa fribaperhettä, ja ihan samaa me tehtiin myös tällä Aasian reissulla - vähän sattumalta siis. Ei meillä muuten olisi ollut järkevää syytä käväistä Johor Bahrussa Malesiassa, mutta koska siellä järjestettiin South East Asia Championship -kisailut, päätettiin koukata Singaporen kentältä suoraan Johoriin. Ja itse asiassa, jos ei rajalla olevista ruuhkista jaksa liikaa murehtia, voin hyvinkin suositella tollaista muutaman päivän koukkua Malesian puolelle, mikäli Singaporessa muutenkin liikut. On se ruuhkistakin huolimatta melko kätevää - Singaporen kentältä kuski (niitä on ja ennakkoonkin voi varata), jonka kyydissä rajan yli. Ja sama myös toisin päin.
Malesian kisoissa oli melko haastavat kelit. Kun ei satanut saavista kaataen, melkein kuin olisi ollut tulikuumassa turkkilaisessa saunassa - hyvä että hengitys kulki ja eteensä näki. Mutta turha valittaa, sama keli se oli kaikille, ja nyt on ainakin tullut todistetuksi toistamiseen se, että pilviselläkin säällä saa ihonsa kärtsättyä, jos ei läträile "liikaa" suojakertoimien kanssa😅.
Harvemmin voitan itse mitään (tai edes sijoitun kummoisesti), mutta tällä kertaa yllätin itsenikin. Nappasin Malesian kisoissa tiukan taistelun päätteeksi FA1 -sarjassa kuitenkin ykkössijan, eli meikäläisellä on nyt kova titteli hallussa😁. Vaikkei oma peli ollutkaan parasta mahdollista, olen erittäin onnellinen siitä, että kerrankin onnistuin. Tomppakin muuten sijoittui erittäin hyvin, eli MP40+ -sarjan kakkoseksi. Tiukkaa oli siinäkin sarjassa ykköspaikasta, joten hyvin tehty Tomppa!
 |
| Malesian kisojen antia |
Pari hämmentävää tilannetta
Eräs yllättävä tilanne Malesian kisassa tapahtui hississä matkalla palkintojenjakotilaisuuteen. Meitä oli samassa kopissa ehkä 12 tyyppiä, kun eräs virolainen mies kertoi pelanneensa meidän kanssa Madridin kisoissa. Siis What ja OMG?! Malesian kisoissa oli toki muitakin tuttuja pelaajia aiempien vuosien Samuin kisoista, mutta se oli odotettavaakin, sillä Samuilta on parin tunnin suoria lentoja Singaporeen, josta on sellainen tunnin matka Malesian kisapaikalle.
Samuilla sekä Hyzenbrowneissa, että Samui Swineissa oli paljonkin tuttuja vuosien varrelta ja suomalaisiakin helposti ainakin pari kymmentä. Swineissa osallistujia oli reilu 170 ja jos prosentteja pitäisi veikata, oli enemmän tai vähemmän tuttuja siitä sellainen 30%. Yhteen suomalaiseen pariskuntaan törmättiin muuten sekä Mijasin kisoissa, että Catalonia Openissa Barcelonassa.
Sitten seuraava yllättävä hetki;
Katselin Samui Swineissa erästä kundia (en kuitenkaan sillä silmällä😅), koska hänen olemuksessaan oli jotain kovinkin tuttua. Katselin useamman kerran ja ajattelin hänen ehkä olleen joskus aiemminkin Samuilla pelaamassa.
Yhtäkkiä päässä kuitenkin välähti: Ei voi olla todellista, mähän pelasin hänen kanssaan samalla kortilla Pannonian kisoissa Itävallassa. OMG taas! Ja molemmat tyypeistä, sekä tuo Madridin virolainen, että Itävallan Fabian olivat tulleet Samuille kisoihin, koska me oltiin kehuttu meininki maasta taivaaseen.
Tietenkin!
Eikä kisojen ilmapiiri pettänyt tälläkään kertaa - kaikki oli vain ja ainoastaan täyttä timanttia!
Big big lovely family!
Kirjoitin jo ennen reissua meidän kolmen viikon tiukasta kisa-aikataulusta (lue täältä) ja todellakin, alku oli melkoista hässäkkää. Samuilla pelattiin siis kaksi eri turnausta, joista ensimmäisenä Laem Sor beachillä sijaitseva Hyzenbrownie "Grin Reefer" 2025. 9 -väyläinen rata (kierrettiin kaksi kertaa/kierros) on ihastuttava ja haastava, sillä sijainti on rannalla. Rantaväylät ottaa kyllä huolella vastaan mereltä tulevat tuulet, mutta onhan ne yksiä kauneimmista, joissa ollaan koskaan pelattu.
Kierroksilla oli kuumaa kuin pätsissä, sillä varsinkin rantaväylillä pääsi auringolta suojaan ainoastaan sateenvarjon alle. Lippis päässäkin oli tukalan kuuma, vaikkakin tarpeellinen. Monen tunnin kisat paahtavan auringon alla vei mehut parempikuntoisiltakin, joten iltaisin ei tarvinnut nukkumattia juuri vokotella. Itsellä kävi tälläkin kertaa tuuri (tai sitten olen voittoputkessa😂), ja voitin oman sarjani, Tompalla oli kovempi vastus MP40 -sarjassa, ja hän taisikin sijoittua sijalle kuusi. Kovassa sarjassa erittäin hyvä sekin.
 |
| Kisojen nuorin, 8 -vuotias Benji (josta kuullaan vielä). |
Toinen turnaus, Samui Swine Classic XII pelattiin noin viikko edellisen kisan jälkeen Maenamissa. Moni Pro -pelaaja tulikin vasta Swineihin, ja olihan taas ilo treffata mm. Philo Brathwaite, joka voitti MPO -sarjan tänä(kin) vuonna. Swineissa pelaajia oli niin valtava määrä, että porukat jaettiin paitsi amatööreihin ja Pro -pelaajiin, aamu -ja iltapäiväryhmiin ja eri päivillekin vielä. Kiirettä piti siitä huolimatta jokaisessa ryhmässä ja joka ikisenä kisapäivänä.
Aivan suuren maailman kisatuntua!
.jpg)
Itseäni jäi hiukan harmittamaan, että pelasin ainoastaan amatöörisarjan, sillä vähän jäi kutkuttelemaan sellainen fiilis, että annettavaa olisi voinut olla myös Pro- sarjassa. Mutta eipä mitään, pääsinhän sitten seuraamaan MPO: ta ja Tompan MP50 -sarjaa rauhassa koko rahan edestä jännittäen nauttien. Omat rahkeet riitti tällä kertaa viidenteen sijaan, mikä on ihan hyvä, mutta kun palkintosijoille olisi ollut vaan kolmen pisteen matka, se toki kaiveli hiukan hampaankolossa. Tompalle avautui mahdollisuus pelata Pro -sarjan lisäksi myös MA50+ -sarjassa, josta ottikin voiton komeasti. MP50 -sarjassa irtosi kolmossija hermoja raastavan taistelun jälkeen, joten helvetin hyvin vedetty tiukka kisa Tomppa! Hyvä etten repinyt hiuksia päästä (siis omasta)...
.jpg)
Äkkiä laskettuna pelkästään Samuin kisoissa oli pelaajia 24 eri maasta ja noin 170 eri tyyppiä - melko kreisiä etten sanoisi. On vaikeata edes yrittää sanoin kuvailla, kuinka upeata on kuulua noin kansainväliseen ja valloittavaan "perheeseen". Nämä on juuri niitä elämänhetkiä, mitkä muistaa taatusti vielä silloinkin, kun kiikkustuolissa kertoilee tarinoitaan.
Kisojen järjestäjille työ ei varmasti ole ollut ihan simppeliä. Kuinka sovittaa paletti yhteen, auttaa kisaajia löytämään majoituksia, järjestää oheistoimintaa kisapäiville, huolehtia pelaajapaketeista ja sponsoreista, vähän muonitusta pelaajille, järjestää palkintoja ja ylipäätään saada homma toimimaan? Huh huh...hatunnoston paikka kyllä!
Näin jälkikäteen ihmettelen, ettei jokaiseen pelaajaan edes törmännyt kisojen aikana. Hämmästelin vaan kisoista otetuista valokuvista, että kukahan tuokin tyyppi oli? Lähimpien kisakavereitten kanssa tultiin tietenkin hyvinkin tutuiksi ja osasta voin sanoa tulleen itselleni ihan sydänystäviä. Kutsuja kyläilyihin on tullut ympäri maailmaa aina Uutta-Seelantia myöten, joten näin se maailma taas pienenee fribakisa kerrallaan.
Parhaiten kisaajista jäi mieleen nimenomaan tuo Uuden-Seelannin iso ja iloinen porukka, joka ei varmasti jäänyt huomaamatta muiltakaan saarella. Kun pääsi pelaamaan samoille korteille "kiivien" kanssa, oli siinä naurussa pitelemistä ja hyvä ettei lirut housuissa. Välillä laulettiin, välillä tanssittiin (tai huudettiin WTF😆), kunhan vaan ei ollut liian ryppyotsaista. Täytyy muuten sanoa, että vaikkei Uusi-Seelanti ole jostain syystä koskaan kuulunut omalle bucket -listalle, saatan muuttaa ajatusmallia pelkästään tämän kokemuksen ja kutsujen perusteella.
Kiitos kaikille osallisille koko sydämeni pohjasta, te teitte näistä turnauksista ikimuistoiset! Kiitos Jo Anna Mae viinipullosta, Chikka kaikista kikatuksista ja kiljahduksista, Blinky "this is your day" -kannustuksista, Ira, Pilvi, Bianca sekä Nona - jonain päivänä tullaan Belgiaan tsekkaamaan teidän kiinalaiset rotukanat ja se kehuttu fribakenttä😍!
En muuten epäile yhtään, etteikö jonain päivänä jossain päin maailmaa törmättäisi taas uudestaan💜.
Ps. Osan kuvista on ottanut Frisbeeguru, jonka aivan loistavia kuvia pääset katselemaan Facebookista täältä, ja Instagramissakin täältä.
 |
| Swinien traditio: kisojen päätteeksi halataan isossa ringissä kaikki osallistujat. |
