Poikamiehen puutarha ja vähän remppaakin

Kuinka rakentaa kukkapenkit nollabudjetilla ja pika-aikataululla?

No tietenkin siten, että laitetaan paikalliseen Facebook -ryhmään ilmoitus, että

mikäli teillä tursuaa istutukset vähän liikaakin perinnekasveista, me voitais tulla kaivelemaan ja auttamaan raivauksessa.

Sitten odotellaan hetki.

Upeita perennoja1

Ja siis, meillähän ei ole mitään pakonomaista tarvetta kaiken remonttihässäkän keskellä paisuttaa vielä puutarhaakin, mutta jos tulee tilaisuus päästä kaivamaan suuria (iki)vanhoja ja hyvin voivia perinnetaimia jostakin, se menee kyllä itsellä remonttihommien edelle.

Sillä sen sijaan että ostaisi puutarhamyymälästä pikkiriikkisen perennan taimen viidellä eurolla (ja odottaisi muutaman vuoden sen edes näyttävän joltakin), onkin mahdollisuus kaivaa jostain jo valmiiksi valtava vanha taimi ilmaiseksi, you know - todellakin kaiken vaivan arvoista.

Pauliina on toiminnan mimmi. Siinä vaiheessa kun itse mietin kuinka noloa on huudella ilmaisten taimien perään, Pauliina on jo toiminut. Ja hyvin onkin toiminut.

Viimeisimpään Pauliinan paikalliseen FB -kyselyyn ilmoittautui heti poikamies lähistöltä, jonka valtava puutarha oli täynnä aiempien asukkaitten istuttamia sieltä täältä pursuavia perennoja. Hänellä itsellään oli puutarhan osalta täysin toisenlaisia suunnitelmia kesäkeittiöineen ja paljuineen, joten perennat olisivat joka tapauksessa vähintään joutuneet hävitykseen. Tässä tapauksessa kaikki siis voitti - hän sai pihaa raivatuksi ja me vastaavasti puutarhaan täytettä (sekä lisää duunia).

Sitä mä tässä vaan jäin miettimään, että kuinkahan paljon tuollaisia win win -tilanteita voisi oikeasti olla, jos ihmiset vaan kehtaisi ilmoitella tarpeistaan? En tiedä varmasti, mutta veikkaan että hemmetin paljon.



Remppatilanne

Kun ei kestitä vieraita, me rempataan. Välillä käydään toki viskelemässä kiekkojakin puihin, mutta muuten aika menee selkä vääränä puuhatessa. Eilen totesin Tompalle, että juuri nyt olisi parin viikon totaali vaakataso ja nollaus paikallaan, sen verran hoosiannaa paikat nyt huutaa. Sitä kun ei pidä majaa enää kakskymppisen vartalossa.

Ulkoverhoilu edistyy hiljalleen niiltä osin, kun ei haasteiden edessä mene sormi suuhun. Ikkunoitten siirto ja yhden kokonaan uuden ikkunakokonaisuuden sijoittaminen ikkunattomalle seinälle on sen verran kimurantti tehtävä, etten tiedä missä kohtaa uskalletaan edes tarttua moiseen haasteeseen. Vaikka pakkohan se on, kun ei noita hommia kukaan meidän puolesta tee, eikä budjetti anna periksi palkata ammattilaista.

Opiskeltavaa siis riittää ja rohkeutta tarvitaan. Meidän tuurilla ja säätämisellä kun moni asia saattaa mennä pieleen, eikä ihan hirveän suuria virheitä malttaisi tehdä. Kuusi valtavaa uutta (mutta vanhaa) ikkunaakin odottaa entisöintiä, sillä kun tarjouksen ikkunan entisöijältä saatuani kauhistelin hintalappua, päätin opetella homman ihan itse - vielä kun siihenkin löytyisi aikaa.

Mutta nyt kuitenkin, ennen vaativimpia koetuksia me pysäytetään rempat ja hullutellaan ystävien kanssa juhannuksen läpi. Aurinkoa ja lämpöä on ainakin luvassa mielin määrin.

(Ehkä me tossa juhannushulluttelun lomassa saadaan ystävien avustuksella yksi pergolakin aikaiseksi. Aihetta olisi, sillä siihen tulevat villiviinit odottaa jo parin metrin pituisina ruukuissa).

Nauttikaa tekin ystävät siellä ruudun toisella puolella tulevasta juhannuksesta koko sydämestänne💚.




2
Back to Top