Tomppa: Sarjahuijarin uhrit, osa 1

 

 

Long story short...

 

Kaikki alkoi viime vuonna alkusyksystä, kun hankittiin pakettiauto omia tarpeita ja remonttikeikkoja varten. Pikakelataan tuosta noin kolme kuukautta eteenpäin loppuvuoteen, jolloin päätin sitten laittaa pakettiauton vuokralle.

 

Tori.fi:n kautta tulikin kysely pitkästä vuokrauksesta. Aikamme viestejä vaihdettuamme vuokraaja ilmoitti, että koronarajoitteiden vuoksi hänen keikkansa peruuntuivat, eikä tarvetta autolle ollutkaan. Ja niinpä auto jäi seisomaan ja odottamaan kohtaloaan pihalle.

Vuodenvaihteen jälkeen olimme kovasti jo lähdössä kauan odotetulle Samuin reissulle, kun yllättävä koronatestitulos (lue täältä) muutti kuitenkin aikatauluja kahdella viikolla eteenpäin. Ja juuri silloin syksyinen vuokraaja laittoi taas viestiä, että nyt voisi tarvetta ollakin. Ja tästä alkaa varsinainen episodi - miten raskas ja pitkä taival siitä syntyikään...

 

 

Terve! Nyt olisi tarvetta pakulle...

 

Pari päivää positiivisen koronatestituloksen jälkeen syksyn "kaveri" otti taas Tori.fi:n kautta yhteyttä ja minä tietysti toiveikkaana halusin auton myös vuokrata. Olin tehnyt sopimuspaperit virallisten mallien mukaisesti valmiiksi, joten piti vain saada toimitettua auto vuokraajalle. Ensimmäinen viikko meni säätäessä auton noutamista. Lähtöpäivä Samuille läheni kovaa vauhtia ja loppujen lopuksi lupauduin toimittamaan pakettiauton Raisioon noin päivää  ennen lähtöämme. Sopimuksen mukaisesti kuukauden vuokra tuli maksaa tililleni ennakkoon ja sainkin vuokraajalta kuvakaappauksen Whatsappiini. Ja kyllä - tiesin ettei kuva ollut "virallinen kuitti", eli se oli esimerkiksi ilman arkistointitunnusta, mutta ajattelin että kaveri ei vaan osannut tarpeeksi hyvin käyttää kännykkää.

 

Vaan vähänpä tiesin tässä vaiheessa... 

 

 

Kyllä vaimo sen kävi juuri pankissa maksamassa...

 

Kuten osa jo saattoi arvata, kyseistä summaa ei näkynyt tilillä. Me kuitenkin painelimme tyytyväisinä Thaimaahan, jossa kaikki koronahotellisaadöt sekä friba-kisat veivät huomion hetkeksi. Fribakisojen jälkeen kaksi viikkoa myöhemmin kyselin maksun perään. Vuokraaja lupasi soittaa pankkiin ja selvittää asian, koska raha oli kuulemma hänen tililtään kuitenkin lähtenyt.

Seuraavana päiväni tilille ilmestyi puolet vuokrasta - pankin mukaan kuulemma myös aiemmin maksettu summa (eli puuttuva puolet) oli myös tulossa.

Maaliskuun alussa olimmekin jo palanneet Suomeen ja totesin, ettei tuon puolen kuun vuokran lisäksi ollut tullut mitään rahoja. Kaveri lupasi taas vaimon hoitavan asian saman tien, eli puuttuvan puolen kuun vuokran, sekä täyden maaliskuun vuokran.

Ja jos tässä ei ollut tarpeeksi, sama show alkoi seuraavalla viikolla uudestaan. Kaveri oli kuulemma tulossa Kemiönsaarelle työhommissa ja lupasi toimittaa silloin maksun käteisenä. Ensin tyyppi kuitenkin siirsi tapaamisen ja lupasi jälleen maksaa tilille. Seuraavaksi vaimo oli taas maksanut kaiken ja jäin odottamaan kuvaa kuitista.

Maaliskuun puolessa välissä aloin hermostumaan. Kyselin taas rahojen perään, mutta selityksiä löytyi. Oli tilinumerot menneet sekaisin ja rahaa oli syydetty kaverin tilille. Ja jälleen seuraavana päivänä vaimo meni ihan pankkiin asti hoitamaan maksua, jota taas jäätiin odottamaan...

Tästä postauksesta tulisi aivan liian pitkä, mikäli avaisin kaikki hienot selitykset tähän.

Lehtikuva.

Tuhannen euron lasku huolloista ja menetetystä työajasta

Jossain kohtaa näinkin rauhallisen ihmisen hermo menee. Ilmoitin siis vuokraajalle, että auto olisi syytä palauttaa seuraavana päivänä. Tästähän vuokraaja vallan innostui. Minä olinkin ollut se veivaaja, joten hän on jo keskustellut lakimiehensä kanssa korvausvaatimuksista, mikäli yritän lopettaa sopimuksemme ilman hänen suostumustaan.

Monen epätoivoisen hetken jälkeen tyyppi yllättäen maksoi kuin maksoikin puuttuvat vuokrat, ja näin sopimuksemme jatkui. Kunnes taas parin viikon päästä (nyt elettiin jo huhtikuun loppua) olisi pitänyt vuokria maksaa, ja sama show alkoi ties monennenko kerran uudestaan. Vuokraaja lähetti minulle laskun hänen pakuun tekemistään huolloista ja viestittelyyn tuhlautuneista työtunneista, sekä uhkasi jälleen lakimiehellään - tottakai.

Mitä tämän jälkeen sitten tapahtui, selviää seuraavassa osassa. Parempi että luet myös sen, koska et varmasti halua joutua narsistisen ammattihuijarin uhriksi.

Lehtikuva.

 

 

6

Mä yritän ehtiä kaikkea...

 

 

...mutten kuitenkaan ehdi.

 

Asia on yksinkertaisesti sillä tavalla, ettei sellaista päivää tulekaan, milloin ei olisi rästihommia tehtäväksi. Vaikka vanhat talot on ihania ja sympaattisia, varsinaisia piparkakkuja etten sanoisi, hommat ei lopu KOSKAAN. Me ei esimerkiksi kolmeen vuoteen olla päästy edes aloittamaan joitakin puhteita, jotka todellakin vaatisivat paneutumista - kuten nyt esimerkiksi verstaan viime talvena vuotanut katto. Nyt tosin puutavaran ja kaiken mahdollisen rakettimainen hinnannousu laittaa jäitä hattuun jo itsessään, joten eipä tässä huolta. Odotellaan sen suhteen aikoja parempia tai opetellaan itse, on sitä hullumpaakin tehty.

Mikäli en ole vielä muistanut mainita, Tomppa rakastaa exceleitä. Saatatte siis jo arvatakin, että lähes kaikki odottavat työt on Tompan exceleissä ja sitä myöten myös tulostettuna meidän jääkaapin seinällä - on ollut jo kuukausia. Aina kun vastaavanlainen TO DO -lista ilmestyy pöydälle (tai jääkaapin oveen), alkaa hirveä tohina ja ensimmäisten päivien aikana "tehty" -rasteja ruksaillaan innostuneesti. Alle viikossa tahti kuitenkin hiipuu, kunnes loppuu kokonaan, ja TO DO -lista täyttyy kaiken maailman tuherruksilla. Kunnes se sitten piirretään tai tuherretaan kokonaan täysin lukukelvottomaksi. 

Mutta onhan se aina mukava innostua, edes hetkeksi.

 

Vanhojen ikkunoitten restaurointia mainiossa kelissä.

Poltin muuten käsivartenikin tolla kuumailmapuhaltimella.

 

Mä en koskaan tajua, mihin kaikki tunnit vuorokaudessa häviää. Jos aikoisi hoitaa kaikki listan tehtävät, ei elämälle yksinkertaisesti jäisi aikaa. Samasta syystä myös blogi on päivittynyt tavattoman hitaasti. Mä olen moneen kertaan ja vähintäänkin jo vuoden verran ripustanut blogihanskat naulakkoon ajatellen kuten moni muukin blogin pitäjä, että sitä "joko elää, tai kirjoittaa elämisestä" - uuh miten hyvin kiteytetty. 

Ja aina kun päätän että tämä oli nyt tässä, löydän viimeistään kahden viikon päästä itseni tuijottamassa läppärin näyttöä. Lueskelen vanhoja stooreja ja fiilistelen kaikkea meillekin tapahtunutta, elän kaikki nuo vuodet uudestaan hetki kerrallaan. Kaikki vanhat valokuvat Samuilta, kaikki ne upeat maisemat ja sydämelliset ihmiset, mä en vaan voi jättää sitä kaikkea. 

 

Enkä tätäkään kaikkea.

 

Sateet on tuoneet myös komeita sateenkaaria.

Vanhan omenapuun alla.

 

Mutta tästä samasta syystä ja jonkinlaisesta blogikriisistä johtuen, irtauduin viimein myös ihanasta 40+ -blogit mediakanavasta. Mulla ei koskaan näemmä ollut aikaa tavata noita upeita kanssabloggaajia ja osallistua edes joihinkin mielenkiintoisiin pressitapahtumiin, joita olisi ollut tarjolla. Huono omatunto kalvoi ja stressi kasvoi. Tavallaan ilo katosi koko kirjoittelusta (ja joo, huonot tekstit huomasin itsekin jo aikaa sitten), yksinkertaisesti ei ole ollut paloa jakaa mitään kenellekään. Eikä varsinkaan, kun planeetat taistelee keskenään ja lähes kaikki mitä meille viime aikoina on tapahtunut, on ollut enemmän tai vähemmän pelkkää skeidaa. Phuuh, vaikka aurinko paistaakin, toivottavasti se paistaa pian taas tähänkin risukasaan.

Mutta summasummarum...

Tehdään nyt sitten näin; mä ilmestyn tänne tarinoitten ja kuulumisten pariin silloin kun saan inspiraation. Tai toisinaan, kun on jotain kerrottavaa. Varmasti myös silloinkin, kun on sadepäivä ja istahdan takkatulen loimuun, tai kun on lämmintä ja aurinko paistaa, silloin saatan kantaa koneen terassille lintujen lauluun, otan lasin viiniä ja kerron teille kuulumisia. Eli ehkä aika useinkin? 

En tiedä.

Mutta sen tiedän, että mun täytyy tehdä tämä(kin) stressittömästi, silloin kun siltä tuntuu. 

Kiitos kuitenkin että olette siellä, te olette ihan huikeita tyyppejä💛.

 

Kyllä tämä tästä. 

Vahtikoira Boo.

Autiotalon komea mänty ja kataja.

Toivottavasti kurjet ei ihan vielä suunnittele muuttoa.

12