...mutten kuitenkaan ehdi.
Asia on yksinkertaisesti sillä tavalla, ettei sellaista päivää tulekaan, milloin ei olisi rästihommia tehtäväksi. Vaikka vanhat talot on ihania ja sympaattisia, varsinaisia piparkakkuja etten sanoisi, hommat ei lopu KOSKAAN. Me ei esimerkiksi kolmeen vuoteen olla päästy edes aloittamaan joitakin puhteita, jotka todellakin vaatisivat paneutumista - kuten nyt esimerkiksi verstaan viime talvena vuotanut katto. Nyt tosin puutavaran ja kaiken mahdollisen rakettimainen hinnannousu laittaa jäitä hattuun jo itsessään, joten eipä tässä huolta. Odotellaan sen suhteen aikoja parempia tai opetellaan itse, on sitä hullumpaakin tehty.
Mikäli en ole vielä muistanut mainita, Tomppa rakastaa exceleitä. Saatatte siis jo arvatakin, että lähes kaikki odottavat työt on Tompan exceleissä ja sitä myöten myös tulostettuna meidän jääkaapin seinällä - on ollut jo kuukausia. Aina kun vastaavanlainen TO DO -lista ilmestyy pöydälle (tai jääkaapin oveen), alkaa hirveä tohina ja ensimmäisten päivien aikana "tehty" -rasteja ruksaillaan innostuneesti. Alle viikossa tahti kuitenkin hiipuu, kunnes loppuu kokonaan, ja TO DO -lista täyttyy kaiken maailman tuherruksilla. Kunnes se sitten piirretään tai tuherretaan kokonaan täysin lukukelvottomaksi.
Mutta onhan se aina mukava innostua, edes hetkeksi.
Vanhojen ikkunoitten restaurointia mainiossa kelissä. |
Poltin muuten käsivartenikin tolla kuumailmapuhaltimella. |
Mä en koskaan tajua, mihin kaikki tunnit vuorokaudessa häviää. Jos aikoisi hoitaa kaikki listan tehtävät, ei elämälle yksinkertaisesti jäisi aikaa. Samasta syystä myös blogi on päivittynyt tavattoman hitaasti. Mä olen moneen kertaan ja vähintäänkin jo vuoden verran ripustanut blogihanskat naulakkoon ajatellen kuten moni muukin blogin pitäjä, että sitä "joko elää, tai kirjoittaa elämisestä" - uuh miten hyvin kiteytetty.
Ja aina kun päätän että tämä oli nyt tässä, löydän viimeistään kahden viikon päästä itseni tuijottamassa läppärin näyttöä. Lueskelen vanhoja stooreja ja fiilistelen kaikkea meillekin tapahtunutta, elän kaikki nuo vuodet uudestaan hetki kerrallaan. Kaikki vanhat valokuvat Samuilta, kaikki ne upeat maisemat ja sydämelliset ihmiset, mä en vaan voi jättää sitä kaikkea.
Enkä tätäkään kaikkea.
Sateet on tuoneet myös komeita sateenkaaria. |
Vanhan omenapuun alla. |
Mutta tästä samasta syystä ja jonkinlaisesta blogikriisistä johtuen, irtauduin viimein myös ihanasta 40+ -blogit mediakanavasta. Mulla ei koskaan näemmä ollut aikaa tavata noita upeita kanssabloggaajia ja osallistua edes joihinkin mielenkiintoisiin pressitapahtumiin, joita olisi ollut tarjolla. Huono omatunto kalvoi ja stressi kasvoi. Tavallaan ilo katosi koko kirjoittelusta (ja joo, huonot tekstit huomasin itsekin jo aikaa sitten), yksinkertaisesti ei ole ollut paloa jakaa mitään kenellekään. Eikä varsinkaan, kun planeetat taistelee keskenään ja lähes kaikki mitä meille viime aikoina on tapahtunut, on ollut enemmän tai vähemmän pelkkää skeidaa. Phuuh, vaikka aurinko paistaakin, toivottavasti se paistaa pian taas tähänkin risukasaan.
Mutta summasummarum...
Tehdään nyt sitten näin; mä ilmestyn tänne tarinoitten ja kuulumisten pariin silloin kun saan inspiraation. Tai toisinaan, kun on jotain kerrottavaa. Varmasti myös silloinkin, kun on sadepäivä ja istahdan takkatulen loimuun, tai kun on lämmintä ja aurinko paistaa, silloin saatan kantaa koneen terassille lintujen lauluun, otan lasin viiniä ja kerron teille kuulumisia. Eli ehkä aika useinkin?
En tiedä.
Mutta sen tiedän, että mun täytyy tehdä tämä(kin) stressittömästi, silloin kun siltä tuntuu.
Kiitos kuitenkin että olette siellä, te olette ihan huikeita tyyppejä💛.
Kyllä tämä tästä.
Vahtikoira Boo. |
Autiotalon komea mänty ja kataja. |
Toivottavasti kurjet ei ihan vielä suunnittele muuttoa. |
Nyt vaan teet hommia oman fiiliksen mukaan, minä ainakin aion roikkua menossa mukana.
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa sinulle Heidi ❤️
Kiitos ihana sinä<3
PoistaHienoa kuulla että hommat etenee. Onhan toi teidän koti aivan mahtava. Tää on sitten vain kokemuksesta hankittua yleistietoa. Hehee. On hyvä tietää että kaiken maailman paska valuu alaspäin. Siksi aina ensin on kunnostettava katto! Joo joo. Ja sitten salaojat! Ettei kaikki jää kämppään! Minulla on niitä kattotiiliä ja harjatiiliä vielä tuolla kellarissa. Kaakeleita monenvärisiä on myös aika tavalla. Sirkkelit, jiirisahat ja muut loviporat löytyy koska olemme myyneet tämän vanhan talon täältä Koivuhaasta. Siis aivan hirmu määrä rakentajalle kivaa. Rako- ja korvausilmaventtiilejä ja muuta LVIS-kamaa ihan mahdottomasti. Zemppiä.
VastaaPoistaEtenee ne hommat, ainakin silloin tällöin ;) Me onneksi perittiin talon mukana vaikka mitä työkaluja ja vempaimia (monesta en tajua yhtään mitään), mutta paljon on toki ostettu myös käytettynä. Kaakeleitakin meillä on, kunhan vaan keksisi niille jotain käyttöä. Ja kattohan on sentään kunnostettu, ennen kuin hinnat raketoi, huh huh.
PoistaKiitos tsempeistä Arska<3
Hei!
VastaaPoistaHienoa jos kirjoittelet oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan.
Blogia on ollut mukava seurata teidän Thaimaa kokemuksen kautta, sekä rakkaudesta vanhaan taloon.
Hyvää kesää ja toivottavasti saan lukea jatkossakin teidän "seikkailuista".
Eiköhän täältä juttua pese, seuraava on jo tuloillaan :)
PoistaIhanaa kesää sinullekin<3
Mä olen meillä se, joka tekee listoja, nykyisin vaan itselle. Juu hommat ei lopu, vaikka nyt olemme kolmiokuutiossa. Aikanaan vaan tehtiin joka välissä, nyt nuoret jatkaa ja korjaa meidänkin virheet.
VastaaPoistaVoimia sinne ja hyvää kesän jatkoa!
Mä olen meillä se, joka vaan tekee ;) Onneksi teillä on nuoret jatkamassa.
PoistaKaunista kesän jatkoa sinullekin Majan Molla<3
Take it easy, askel kerrallaan hyvä tulee. Elämä ensin, projektit sitten...
VastaaPoistaVai että sulla blogikriisi! Omalta osalta voin todeta, että KÄÄKS, juna meni jo!
Ymmärrän hyvin tuon päiväkirjamaisen muistelun ja fiilistelyn, itse joskus teen samaa.
Täällä sitä keikutaan mukana menossa...milloin ikinä sun inspiraatio iskee ;)
Kiitos päivityksestä ja kivoista kuvista!
Mukavaa ja lämmintä kesän jatkoa!
Elämä ensin, se on totta Minttu<3
PoistaMä käyn kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti kurkkaamassa, josko teidän pariskunta olisi hilpaissut maailmalle ja blogiin olisi ilmestynyt päivityksiä, toivottavasti vielä joku päivä näin on.
Saas nähdä mitä meidän kuvioille tapahtuu talven tullen, ei enää millään malttaisi jäädä tänne.
Ihanaa kesän jatkoa teillekin!
Enpä minäkään ole enää pariin vuoteen kirjoittanut blogia. Suljin kokonaan. Mutta jatka sinä, mukava näitä on lukea. Kauniiksi olette paikkoja siellä saaneet 👍 Mites Thaimaa, vieläkö se kutsuu?
VastaaPoistaNo hitsiläinen, toivottavasti palaat vielä jonain päivänä.
PoistaThaimaa, varsinkin Koh Samui kutsuu aina. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Mukavaa kesän jatkoa sinulle Koivupalmu<3