Keittiöremontti osa 3 - tartteeko tässä edes sanoa että...

Kuka käski lähteä tähän urakkaan? Tai edes Suomeen? Kyllä meillä vaan Samuin viidakossa oli NIIIIN paljon helpompaa. Kobrista huolimatta.

Meikätyttö ottaa kohta lopputilin.

No vitsi vitsi. Tässä kohtaa ollaan katsokaas päästy jo niin pitkälle hulluuden puolelle, että enää pelkästään naurattaa. Asenne on "antaa tulla lisää lunta tupaan vaan, me otetaan sille korkeintaan maljat!

Meillä ei nimittäin lannistuta, ehei. Ollaan sitä sellaisissa liemissä jo keitettyjä, että tämäkin ruljanssi klaarataan.

Tavalla tai toisella. Todennäköisesti just sillä toisella.

Onneksi meidän työnjohto käy välillä paikalla, kiitos Tomppa!
Ja työnjohdon morsmaikku Pauliina<3

Vuoristorataa

Taisin viimeksi hermota - oli orastava burn out päällä - siitä että remontti paisuu ja lahoa löytyy. Kuten tiedätte, sehän ei tietenkään ollut vielä mitään. Hirsien lahoa on löytynyt jonkin verran lisää.

Ensin oltiin että no niin, pakko tunkata maja ylös ja ryhdyttävä hirsien vaihtoon. F#ck.

Sitten oltiin ettei se riitä - 50% tuvan seinistä moottorisahalla veks, ja tilalle tolpparunkoiset seinät. Voi itkun itku.

Jonka jälkeen todettiin että saakeli, pakkohan se on purkaa myös talon ulkokuorta, jotta näkee vaurioittuneitten hirsien tilanteen kunnolla seinän molemmilta puolilta.

Ja nyt ollaan että mitä ihmettä - miksi joku on mennyt laittamaan karmean mineriittipinnoituksen komean ulkolaudoituksen päälle?

Kaikkea sitä. Mutta voi sittenkin olla, että kevyemmällä hirsirivien paikkauksilla selvitään.

Huom! VOI OLLA.

Sellaista kaikkea mineriittien alla.

Ajatellaan positiivisesti - yritetään ainakin

Summa summarum, remontti on paisunut talon ulkopuolelle. Naulaisia mineriittilevyjä lojuu pitkin pihaa ja talo näyttää reissussa rähjääntyneeltä.

Positiivista on ainakin se, että se yksi tuvan hirsiseinistä jonka olin toivonut jäävän hirrelle, on varmaan säälistä asettunut mun puolelle. Ehkä seinästä sittenkin on siihen. Thank god!

Tapsakin kävi, ja kommenttien perusteella selvittäisiin paljon pienemmillä muutoksilla, kuin jossain välissä pelättiin. Lattia tosin on edelleen avaamatta, mutta siltä suunnalta me tilataan nyt pelkästään hyviä uutisia. Ajatelkaa muuten, Tapsa lupasi tulla myös auttamaan omenapuuvanhuksen oksien leikkauksessa "kun rouvan aikatauluun sopii". Tapsa on nimittäin ostanut tämmöisiä hommia varten jonkun järeämmän sahan.

Aika kiva toi Tapsa. Ja Tomppa. Ja Pauliina.

Khop khun kha, mak mak (thaimaaksi kiitos oikein paljon).

Ja ihan asiasta kolmaanteentoista - meidän pihalta on löytynyt Jasmike! Saunan kulmalla valkoisin kukin ilahduttava räihnäinen pensas on jaksanut ihastuttaa tuoksullaan jo pari viikkoa. Vähän muotopuoli se on ja kallellaan joka suuntaan, mutta syssymmällä ajattelin nuorentaa sitä. Josko se lähtisi uuteen kukoistukseen.

Ensimmäiset oman maan perunat popsittiin vasta nyt, joten ensi kesäksi pitää valita siiklin sijaan joku muu perunalajike.

Zuccinia näyttäisi saavan kohta grilliin asti, ja toukokuun alussa saadut 30 pelargonin rääpälettä kukkii hurjana. Hyvä että ruukkuihinsa mahtuvat.

Ja sitä paitsi, ylihuomenna me lähdetään Sastamalaan kahden päivän lomalle. Siinä sitä on remonttilomaa kerrakseen, eikö vain?

Ihana Jasmike!

vanhan talon kukat
ja valloittavat pelargonit.

Ja kohta syödään oman maan kesäkurpitsaa<3

5

keittiöremontti osa 2 - remonttikrapulaa ja vajaita makkaroita

Tänään en saanut aikaiseksi mitään. En edes päikkäreitä vaikka yritin.

Kroppa on kaput ja masentaa että näin pienellä vääntämisellä on saanut itsensä tähän jamaan. Aika hemmetin paljon enemmän remonttia on vielä edessä.

Viimeksi kirjoitin remontin paisumisesta, eikä silloin vielä ollut aavistustakaan mistä mittakaavasta puhutaan. Mitä enemmän pintoja avataan, sitä enemmän remontti paisuu. Ja vaikka siihen jotenkin on ollut valmistautuneena, orastava uupumus iski silti.

Alun nopea purkuvaihe on muuttunut jynssäämiseksi. Kuinka saamarin hidasta voikaan olla vanhan paperin pois saaminen kattoparrun päältä! Tai hirsien välien tyhjentäminen vanhasta sammaleesta, naruista, kävyistä sun muusta roinasta.

Tappavan hidasta hommaa, sen voin sanoa.

Jokapäiväinen sotku

Tällä hetkellä on juuri se fiilis, että hittoakos lähdettiin. Olishan se keittiö (ehkä) mennyt sellaisenaankin ja tiskaamista olisi voinut jatkaa kylppärin lattialla. Ei siellä kukaan kuitenkaan käy suihkussa, me kun ollaan saunaihmisiä.

Ehkä sitä paskanruskeata muovimattoakin olisi voinut sietää vielä tovin, olisi vaan laittanut räsymattoa komeaan riviin.

Ja ne keittiön vanhat kulmakaapit - oli ne sittenkin ihan söpöjä.

Mutta paluuta ei ole, eikä karkuun pääse. Se on jaksettava vääntää.

Todennäköisesti nyt on kuitenkin kyse vain tämän päivän v#tt%untumisesta, ja huomenna virtaa taas riittää. 

Ei ne kattoparrut ihan helpolla puhdistu

Lahoa siellä, lahoa täällä...

Ongelmia

Lahoa on löytynyt vähän sieltä sun täältä. Uusia hirsiä on jo alustavasti kyselty kyliltä, ja niitä pitäisi löytyä. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin valitettavasti siltä, että toiveenani ollut näkyville jätetty yksi hirsiseinä lienee mahdoton toteuttaa. Talon 1880 -luvulla rakennettu runko on nähnyt parhaat päivänsä aikaa sitten.

Pitää keksiä jotain muuta.

Todennäköisesti joitain ylimpiä ja alimpia hirsiä joudutaan vaihtamaan, ei ehkä kokonaan mutta osittain. Ja sitten vielä se yksi kattoparru. Eikä tässä kohtaa olla vielä päästy edes lattian alapuolelle.

Pelottava ajatuskin.

Pitää kuitenkin löysätä

Elämässä pitää olla muutakin, kuin pelkkää remppaa. Meillä ei ole nyt ollut, ehkä siksi tuntuu vähän raskaalta. Eikä tämä ole vielä edes ollut raskasta, vaan remontti -burn out johtuu todennäköisesti siitä, että päivät on täyttynyt raspaamisesta ja pölyn nielemisestä.

Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni etenkin löysäilyn suhteen. 18 -vuotis hääpäiväkin meni naama pölyssä ja vajaita makkaroita syödessä täysin ohi.

Tiedättekö mitä tarkoittaa vajaat makkarat? No sitä kun kaasugrillistä loppuu kaasu sopivasti ja makkarat jää vähän haaleiksi. Kulinaristinen elämys sekin.

Ihana Kemiönsaari!

Muuta kuin remppaa

Ilman ystävääni Pauliinaa en varmaan itse älyäisi hengähtää.

Muutama päivä sitten (onko siitäkin jo niin pitkään) käytiin Pauliinan kanssa tutustumassa paikalliseen Traktorikavalkadiin.

Oli elävää musiikkia, museoautoja, grillattua makkaraa (ei vajaita makkaroita) ja perunasalaattia, pomppulinnaa ja traktorikyydityksiä.

Ennen kaikkea oli ihmisiä. Näytti siltä että kylän kaikki kynnelle kykenevät pakkautuivat paikalle moikkaamaan toisiaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ja mikä ettei, kävihän aurinkokin pitkästä aikaa lämmittämässä.

Mä tykkään kovin näistä pienten paikkakuntien kesätapahtumista ja lupaan jatkossa varastaa niitä varten enemmän aikaa remontilta.

Vaikka sitten palelluttaisiin talvella.

Se on nimittäin justiinsa näin.

Ei kannata muumioitua, täällä on ihmisiäkin>3

Ennen ja nyt.

Viimeistään kun olen eläkkeellä, lupaan ajella vanhalla Mustangilla

12

Keittiöremontti - osa 1

Eikö olekin aivan turha kuvitella fiksaavansa vain se yksi kohta kämpästä? Vai onnistuuko teillä muka niin, että maalaan vaan tuon seinän ja se on sitten siinä?

Meillä ei todellakaan onnistu. Ei ainakaan täällä.

Nopeaksi ja vaivattomaksi suunniteltu pieni fiksaus paisuu, ja hetken päästä huomaakin elävänsä keskellä valtavaa remonttia.

Mutta jotain tällaista me osattiin EHKÄ odottaakin.

Tästä se nimittäin lähti...
Komeat keittiön kaapit sai häädön

Keittiöremontti

Kaksi ja puoli kuukautta on ehditty ihmettelemään, mitä kaikkea sitä tulikaan hankituksi ja minkämoisiin hommiin tulisi tarttua ennen talvea.

Kylmä eteinen pitää saada lämpöiseksi, keittiö toimivaksi, muovimatot lattioilta huitsin nevadaan ja siinä samassa olisi viisasta katsoa mitä lattiat kätkee alleen.

Aikamme arvottuamme päätettiin aloittaa keittiöstä. Kohta kolme kuukautta kylppärin lattialla tiskattuani, nyt voisi olla oikea hetki.

Ensin päätettiin purkaa turhat kaapit keittiön nurkista, jotta päästään lattian kimppuun. Tarkoitus oli jättää ulkoseinien pinkopahvit paikoilleen, mutta eihän siitä mitään tullut. Kaapit vei mennessään osan pinkopahveista.

Ihme että edes kuvittelin jotain muuta.

Tuli sitten revittyä koko tupa hirrelle, joka tarkoitti sitten myös ovien ja ikkunoitten listojen ja karmien repimistä. Aikomuksena on nimittäin jättää ainoastaan sisäseinä hirrelle, eli ulkoseinät pitää nyt peittää pahveilla uudestaan. Ja jotta sen voi tehdä kunnolla, piti ikkunoitten listat repiä pois.

Paisuu, paisuu...

Kulmakaapit poistamalla saadaan lattia auki.

Ja niitä kaappeja riitti.

Kun keittiön seinäkaapit oli revitty hitolleen, jäi osa katosta ilman pinkopahveja. Se taas tarkoittaa koko katon pinnoituksen uusimista.

Shit, olisin halunnut vaan kaivaa kattoparrut esiin, mutta nyt on tehtävä koko h#lvetin katon pinnat uusiksi.

Papereitten alta löytynyt kattolaudoitus osoittautui kyllä aika mainioksi, joten saa nähdä mitä siitä voisi keksiä. Valitettavasti myös ainakin yhden kattoparrun kimpussa on jotkin muurahaiset hääränneet, ja lahoa löytyy. Kattoparrun vaihtamiseen ei TODELLAKAAN oltu varauduttu, sillä se vaatii jo apuvoimia.

Sitten vielä se lattia, jonka päällä ollut muovimatto oli ehkä maailman hirvein. Kun ei voinut tietää mitä muovimaton alta löytyy, oli sellainen pikkuinen jokerivoitto löytää alta kohtuukuntoinen lautalattia.

Lattia täytyy kuitenkin vielä avata, jotta päästään käsiksi vanhanaikaiseen multipenkkiin. Tavoitteena olisi muuttaa se rossipohjaksi.

Nyt jo hirvittää remontin laajuus. "Nopeasti" värkätyt kesähuone ja huussi ovat kuitenkin talon remppaan verrattuna pala kakkua.

Pari hetkeä on jo vilahtanut mielessä, että jos sittenkin ihan ekaksi remontoisikin pihalla seisovan camper vanin. Jos jostain (kumman) syystä tulisikin tarve startata muihin maisemiin - nopeastikin...

Saa nähdä minkä tuomion lahonneet hirret saavat.

Mutta lautalattia löytyi sentään :)
2

Fribailua Karjaalla

Mä tykkään mennä suoraan asiaan, miettimättä sen kummemmin teorioita, sääntöjä tai vaikka homman opiskelua.

Tämä pätee niin uuden kännykän tai kameran käyttöönottoon, kuin frisbeegolfiinkin. Viis manuaaleista tai koulutuksesta, kyllä mä opin sitten matkan varrella.

Paitsi etten todellakaan opi, enkä ainakaan fribailua. Parempi olisi vähän treenatakin.

Nyt ollaan päädytty siihen pisteeseen, että pitää oikeastaan aloittaa kiekon heitto lähes alusta. Sen verran on putit ja draivit kadonneet. Vaikka en olekaan ollut missään vaiheessa edes kohtuullinen heittäjä, niin siltäkin tasolta voi näemmä romahtaa.

Kaikki alkuvaiheen väärät maneerit ovat lähes varkain taas ilmestyneet käytäntöön, ja vaikka Tomppa on yrittänyt varovasti mainita virheistä, sitä ei usko ennen kuin itse näkee.

Ja siihen tarvitaan paparazzi.

Tällä kertaa meillä oli sellainen. Ystävämme Pekka.

Piti ostaa Samuilta muistoksi pelipaita<3

Karjaan Kodin Tavaratalo Frisbeegolf-park

Mukavat puistomaisemat, pisin väylä 212 m

Karjaan Kodin Tavaratalo Frisbeegolf-park

Samuin kiekkoystävämme Pekka viihtyy kesäisin Karjaalla, melkein kivenheiton päässä Karjaan Kodin Tavaratalo fribakentästä. Pekka oli suositellut meille paikkaa moneen otteeseen, ja jo muutaman kerran Taalintehtaan kentällä turhauduttua, oli aika vaihtaa maisemia.

Siis ongelma Taalintehtaalla ei tietenkään ole kentässä, vaan yksinkertaisesti heittäjässä. Eli minussa. Kun peli ei kulje, se ei vaan kulje. Jonkin verran turhautuminen johtui toki risuisista väylistä, mutta ennen kaikkea siitä, että kaikki aiemmin opittu oli päässyt unohtumaan. Kuinkas ollakaan.

Mutta niin ne sanovat nuo kauemminkin heittäneet, että välillä sujuu putit, välillä taas draivit. Mulla ei melko usein suju noista kummatkaan, joten se on nyt vaan aloitettava treenaaminen kunnolla.

Karjaan Kodin Tavaratalo Frisbeegolf-park oli mukava puistomainen yllätys. Metsäisten väylien ja pusikoissa revittyjen pohkeitten jälkeen meinasin hypätä housuistani nähdessäni avarat niityt. Reilu 200 metriä tyhjää tilaa tiiltä korille, silloin pääsee tykittämään sydämensä kyllyydestä.

Vaikka en saakaan kiekkoa lentämään lähimainkaan niin pitkälle, niin avoimen tasaisia ja pitkiä väyliä on Samuin jälkeen kaivattu tippa linssissä.

Oh my, oh my, oh my - I miss my Samui...

Karjaan Kodin Tavaratalo fribaradalla on 18 väylää ja se on ilmainen, kuten suurin osa Suomen radoista. Pisin väylistä näytti olevan 212 metriä ja lyhyin 62 metriä. Kaikki väylät eivät tokikaan ole puistomaisia, vaan pääsee sielläkin rämpimään kuusien alla ja rämeiköissä. Minä ainakin pääsin.

Kiva mesta, eikä meidän porukan lisäksi kentällä ollut taaskaan kuin yksi muu ryhmä. Meidän tähän astinen Suomen ratasuosikki Taalintehdas joutui nyt tyytymään kakkossijaan, vaikka kaunis onkin.

Ja hei, Karjaa nyt on muutenkin upea! Menkää vaikka ihastelemaan vanhoja taloja ja niitten pihapiirejä.

Meidän pihalla seisoo nyt jo kaksi fribakoria, joten treenit odottaa. Sitä voi meikäläiset sitten keittiötä purkaessa välillä pitää taukoa ja juosta pihalle heittelemään.

Keittiöremontti alkoi nimittäin tänään. Auta armias...

Ps. Paria kuvaa lukuunottamatta, kuvaajana Beck Kossila.

Haasteita radalla löytyy myös mandojen ja OB -linjojen kautta

Mulle puttaus yläviistoon on vielä vähän hankalaa.

Kattokaa mitä taloja Karjaa täynnä!

2
Back to Top