Voi onnetonta!

Meillehän kävi tässä loppuvuodesta vielä niin, että juniorin lähes koko joululoma koulusta on vierähtänyt masentavan hitaasti koronakaranteenissa. Kun yksi karanteeni on loppunut ja on päästy taas ihmisten ilmoille, on seuraava karanteenisoitto kilahtanut luuriin. 


Kolme karanteenia lähes putkeen on 10+10+10, joka lyhyelläkin matikalla tarkoittaa 30 päivää. Voitte kuvitella ettei junioria ole paljoa naurattanut, eikä kyllä meitäkään. Silloin jossain kuudennen karanteenipuhelun (niitä tuli päällekäin) aikana junnu taisi soittajalle tokaistakin, että "EI TARVII ENÄÄ SOITELLA, TIEDÄN!"

 

Tulevana sunnuntaina loppuu tämä päällä oleva karanteeni ja maanantaina hän pääseekin sitten ahertamaan opiskelujen parissa. ETÄNÄ. 

 

Että sellainen joululoma.


Vähemmästäkin tekisi varmaan mieli haistattaa p#skat ja ryhtyä rebeliksi, joten nostan hattua junnun oikeustajulle ja viisaudelle - "tälle ei nyt kai voi mitään".


Junnun kaveriporukasta 90 prosenttia on sairastanut koronan, mutta juniorin testiin ei positiivista ole tullut. Ollaan yritetty lankoja pitkin pitää mieltä korkealla ja tsemppihenkeä yllä, mutta onhan toi nyt aika hajottavaa. Ihan meillekin. Yritettiin tossa junnun kanssa laskea ketä kaikkia koronaa sairastamattomia frendejä vielä löytyy, ja sovittiin että tämän karanteenin jälkeen tapaa vain heitä, joilla korona on jo ollut. Ettei nyt vaan enää tulisi karanteeneja.

 

Onneksi kaikilla juniorin koronakavereilla on kaikki hyvin, eikä kenelläkään ole ollut juuri mitään oireita. Ja onneksi me ehdittiin karanteenien välissä viettää joulu yhdessä💝


Boo ja Salsa, ja huurteiset pellot.

 

Voi Salsa!


Mä yritän aina kaikkeni pitääkseni positiivista pössistä päällä, sekä koirilla, että meillä ihmispalvelijoilla. Ja tietty junioreilla. Tämä unelmien uusi vuosi 2021 on kuitenkin alkanut matalapaineella, ja kurssi olisi nyt nopeasti saatava muutetuksi paremmaksi.


Meidän kaikkein kilteimmällä karvaturrilla Salsalla on kuitenkin viime syksyn aikana diagnosoitu nivelrikko. Me havahduttiin siihen kevään koleina keleinä pienenä ontumisena, mutta sitten kesä meni taas kepein jaloin. Kunnes koitti syksy, sateet ja kylmänä vihvoma tuuli.


Lonkka -ja selkärankakuvat otettiin, joista todettiin nivelrikko. Ei kuulemma ihan hirveän paha, mutta näemmä paha kuitenkin, sillä mikään kokeilluista hoidoista ei tunnu nyt auttavan. Alkuun Salsa sai viikon välein ja neljän viikon ajan annettavat Cartrophen -pistokset. Ensimmäisen pistoksen jälkeen näytti erittäin hyvältä, ja Salsa oli jotenkin superonnellinen verrattuna siihen masentuneeseen liikkumattomuuten ennen pistoksia. Hyvältä siis näytti ja hihkuttiin kaikki innosta. Toinenkin pistos näytti vielä toimivan, mutta kolmannella ei näyttänyt olevan enää mitään vaikutusta ja Salsa taantui jälleen kipupotilaaksi.


Monia lääkkeitä on nyt kokeiltu, eikä mikään tunnu auttavan. Pitkiä lenkkejä ei olla vedetty enää aikoihin, mutta tänään hyvin pieni tontin ympäri -jolkottelu tehtiin enää kolmella jalalla. Ei muuten ole ihan helppoa katsella, kun ennen niin iloinen peurien perässä sinkoilija katselee ihmeissään, että "mitä nyt mamma?".


Uuh mä hajoan. 


Nyt on maattu vierekkäin, lämmitetty lämpötyynyä mikrossa ja haudutettu kipeää lonkkaa. Voi olla että kylmähaude olisi parempi, mutta järkeilen lämpöhauteen sillä, että kesällä kaikki oli hyvin ja nyt kun pakkaset alkoi, helvetti on irti.


Bumban jälkeen en voi edes ajatella mitään lopullista. Joku parannuskeino on löydyttävä!


Vinkkaa hyvä ihminen jotakin, mikäli tiedät! Salsa pitää saada kuntoon.


Ps. Lonkkaleikkaus olisi lukemani perusteella parempi tehdä pentukoiralle, mutta sekin kortti katsotaan varmasti, ellei mikään kevyempi hoito auta.


Voi pientä Salsaa...

Tule pian kuntoon!


12
Back to Top