Paljon mahtuu viikkoon

Niin se vaan katosi viikko ja vähän ylikin, että hupsista vain. Juurihan me toivuttiin Samuin naapureitten järjestämän grilli-illan jälkeisestä kevyestä kohmelosta. Sen jälkeen on tullut reissattua 36 tuntia Suomeen, hoidettua kolme muuttoa (pitäähän tavaroita nyt vähintään kerran vuoteen liikuttaa), sairastuttua flunssaan (tietty), ja ehdittyä ihmettelemään Suomen jäätävää vastaanottoakin. Onneksi kuitenkin vain ilmojen puolesta.

Kyllä näissä Paraisten maisemissakin mieli lepää.

Pomppulennot ja liikakilot

Kuten mainitsin viime postauksessa, voisi meidän lentoreittiä sanoa jopa järjettömäksi. Mutta, kun halvalla sai, se tuntui riittävän järkevältä. Kun kolmea henkeä liikuttaa lentokoneilla, parin sadan säästö naamalta on kolmella kerrottuna jo aika paljon pätäkkää. Paitsi että me oltiin kuin ummikot ensimmäistä kertaa reissussa, ja maksettiin varmasti vähintään säästön verran ylimääräisinä kiloina ja laukkuina. En edes halua tietää tarkkaa summaa, siksi jätän seuraavat viikot tiliotteet katsomatta.

Me oltiin Miskan kanssa jo viikkoja aikaisemmin pakattu postilla lähetettävät tavarat valmiiksi odottamaan Tompan omaa panosta, jota ei muistutteluista huolimatta tapahtunut. Kun on jäärä, niin on kunnon jäärä. Lähtöä edeltävänä iltana vielä kehoitin Tomppaa viemään sovitusti kamat meidän paikalliselle ystävälle, joka olisi hoitanut paketit postiin, mutta jäärä päätti roudata kaikki tavarat mukanaan. Nostin kädet pystyyn ja ajattelin, että herran on näköjään opittava tämäkin asia kantapään kautta. Oppiko se, jää nähtäväksi, mutta uskoisin. Sen verran tuskaisen näköisenä se parilla Air Asian tiskillä kaivoi kuvetta.

Huh mikä läjä laukkuja...
Meidän luottotaksikuski päätti ottaa pienet välijumpat.
Voi että Thaimaa...syksymmällä nähdään, jos ei muuta niin koirien hakureissulla.

Malediivien lentokentän luxus-palvelu

Kerrassaan mielenkiintoista. Malediiveilla olisi kyllä ihan mielellään myöhästynyt vaikka lennolta, mutta tässä tapauksessa kaikki oli valitettavasti ajallaan. Kun päästiin Malediiveilla passintarkastukseen, meidät ohjattiin istumaan sivuun. Vähän siinä ihmeteltiin että kuinka nyt ehditään hakemaan ne miljoona laukkua sieltä hihnalta ja siirrettyä seuraavalle lennolle. Ei meillä kuitenkaan liikaa aikaa ollut. Mutta tyttö keräsi passit ja kysyi kuinka monta laukkua on matkassa. 'No aika monta ja vähän päälle.' Entäs seuraava kohde? No Dubaihin on suunta ja siitä sitten eteenpäin.

Ja tyttö lähti. Puolen tunnin päästä tyttönen palasi takaisin, antoi boarding passit seuraavalle ja sitä seuraavallekin lennolle ja kertoi laukkujen olevan jo matkalla koneeseen. Ja seuraavan kerran laukkuarmeijaa tarvitsee etsiä vasta Dubaista seuraavassa kohteessa, eli Frankfurtissa. Huh, olipas hienoa. Oltiin kuitenkin hiki valuen vedetty laukkuläjää lautalta bussiin, sieltä koneeseen Suratthanissa, sen jälkeen seuraavaan koneeseen Kuala Lumpurissa. Ostettiin me välissä yksi iso matkalaukkukin, jotta saatiin kokonaislaukkumäärää pudotetuksi yhdellä. Täysin aivotonta toimintaa, joten älkää vaan tehkö niin kuin me. Kaikessa järjettömyydessään tehtiin taatusti kallein reissu ikinä ja vielä pitkän kaavan mukaan.

Pieni mutta pippurinen Malediivien lentokenttä. Kyllä siellä kauppojakin löytyi.

Emirates Airline

Ollaan muuten ennenkin lennetty kyseisellä lentoyhtiöllä, enkä voi kuin suositella. Ei yhtiötä aivan turhaan ole valittu vuonna 2016 maailman parhaaksi. Edellisenä vuonna sijoitus oli viides, kun taas Qatar Airways oli ykkönen, joka omassa rankingissani on number one. Molemmilla lentoyhtiöillä kaikki vaan toimii niin kuin pitää; palvelu, ruoka & juomat, viihde, ja usein myös hinnat. Kannattaa siis tsekata tarjouksia, kun todella haluaa rahoillensa vastinetta.

Todella jäätävää!

Vaikka noita säätiedotuksia seurattiin jo Samuilta käsin, niin se kuinka vilu asettui luihin ja ytimiin Seutulassa järkytti silti. Eikä vastaanotto edes parantunut muutaman päivän aikana, päinvastoin. Siinä appilan parvekkeella istuessa mieli halusi välittömästi takaisin Samuille. Taivas roikkui niskassa tipotellen jäätävää vettä, välillä rakeita ja räntääkin. Miksi ihmeessä pitää tunkea itsensä kesäksi Suomeen? Tietenkin Jesse ja muut sukulaiset, mutta mikäli Jesse ensi vuonna reissaa Australian ja Balin väliä, saattaa Suomen visiitti vaihtua heittämällä Baliin.

Muuttoja ja muuttoja

Muutettiin itsemme siis Samuilta tien päälle tietämättä täysin jatkosta. Ahtauduttiin appiukon pieneen kaksioon kaikkine kamoinemme, jolloin appiukko joutui evakkoon. Muutettiin esikoinen, sullottiin itsemme autoon ja muutettiin taas. Tällä kertaa kesäasukeiksi Paraisille mökkiin, jota ei oltu edes nähty. Matkan varrella käytiin vielä ostamassa pikkuruinen vene Jesparsilta Pickalan portista, sillä täytyyhän sitä nyt hyvä ihminen kalaan päästä. Ainakin ton kitaristin.

Mökki ja tontti, aivan ihanat! Kiitos Pauliina avusta mökin hankinnassa ja tervetuloa viettämään puutarha/viiniviikonloppua. Ehkä me pannaan paljuun tulet, puetaan ne hopeiset biksut päälle ja avataan kylmä Prosecco? Satoi tai paistoi.

Haluaisitko sinä antaa ensikertalaiselle vinkkejä Paraisille ja lähiseudulle?

Jesparsilta siis veneet, puutarhapatsaat ja vielä herkullista kalaakin!

On kyllä nättiä, vielä kun lämpenisikin.

Paljukin löytyy.

Takka on ollut kovasti käytössä viimeiset kolme päivää.
0
Back to Top