Nojatuolimatkat osa 4 - helmikuun hulinoita

Terveisiä tuuliselta Kemiönsaarelta!

Lunta ei meidän pikkuisella tilalla ole vieläkään, vaikka tälle viikolle on ilmeisesti jotain talvisempaa meininkiä luvattukin. I still hope not! - sillä sääliksi kävisi luontoa, joka heräilee kovasti jo kurottelemaan kohti hennosti lämmittävää aurinkoa.

Kiirusta on meillä pitänyt, mutta ihan vähän vaan. Rakkaat ihmiset Hong Kongista kävi ilostuttamassa muutaman päivän ajan, ja kuten meidän yhteisillä hetkillä usein ennenkin, ilmojen herrat pistivät väkisin kapuloita rattaisiin. Me vaan ollaan siskon kanssa sen verran aitoja Tikruja (Nalle Puhista), että kun meidät laittaa johonkin maailman kolkaan samaan aikaan, päämme päällä olevat sadepilvet sataa sitten varmasti.

Siitä toki selvittiin, mutta kun Hong Kongin rakkaat oli lähetetty kohti Barcelonaa, oli itsekin lähes valmis hyppäämään siivelle. Aika alkaa kohta olemaan kypsä - ellei melkein läpimätä - maisemanvaihdokselle. Tai oikeemmin tälle loputtomalle marraskuulle. Sillä vaikka nyt pariin päivään ei taas olekaan satanut, melkein puoli vuottahan tässä on tarvottu mudassa.

Ei ole kaivossa pula vedestä, ei varmasti seuraavaan kolmeen vuoteen. Pah.

Mutta kun ei vieläkään pystytä starttaamaan palmun alle UV-säteiltä suojaan, otetaan pika-apua helmikuun nojatuolimatkoista. Aiemmista nojatuolimatkoista voitkin lukaista täältä: marraskuut, joulukuut ja tammikuut.

Helmikuu 2015 Koh Samui

Blogihan starttasi vasta maaliskuussa 2015, joten blogista ei tuon vuoden helmikuusta löydy muistiapua. Mutta helmikuussa 2015 me yksinkertaisesti vietettiin kuherruskuukautta Samuin auringon alla. Kaikki oli vielä kovin uutta ja vallan ihanaa - jokainen aamukahvi terassilla sai yksinkertaisesti vetämään hyvin syvään henkeä. Kukkien ja meren tuoksu, lintujen laulu, tropiikin sirinä - ei voinut kuin kiittää koko universumia siitä, että pitkän ajan unelmasta oli viimein tullut totta.

Koh Samui

Helmikuu 2016 Penang, Malesia

Helmikuuhun 2016 liittyi vahvasti rakas ystävämme matkamies Kurre, ja viisumin ruinausreissu Penangille. Tällä viisumireissulla lyötiin Kurren kanssa hynttyyt yhteen, ja päätettiin ihan omin päin lähteä hoitamaan tarrat kotiin. Ei siis agentteja, eikä muitakaan apuja, vaan nippu papereita kirjanpitäjältä ja menoksi.

Kurre oli paitsi loistava ystävä, myös ihanteellinen matkakumppani. Ei turhaa hermoilua vaikka vastassa oli mitä, vaan innostunutta ihmettelyä ja elämästä nauttimista. Yhteisiä viinilasillisia parvekkeella ennen nukkumaan menoa, leivoksia ja kakkuja, päikkäreitä jos väsytti.

Ihana Kurre, we miss You very much!

Helmikuusta 2016 voit lukea vaikka täältä. Jos et muuten, niin lukaise vaikka Batu Ferringhin miracle babysta.

Kurren kanssa reissussa Batu Ferringhillä

Helmikuu 2017 Koh Samui

Helmikuussa 2017 muisteltiin tammikuussa ollutta ensimmäistä ja hämmentävää Balin reissua. Ei kuitenkaan reissattu naapurisaarta pidemmälle, ja Tomppa kirjoittikin pari juttua Koh Phanganin parhaista rannoista. Voit napata vinkit talteen täältä ja täältä.

Helmikuussa tuskailtiin myös jäteongelman parissa Samuilla. Mehän otettiin osaa vaikka mihin rantojensiivoustalkoisiin, ja on kyllä pakko myöntää, että ilman Trash herota ja muita vapaaehtoistoimijoita saari saattaisi näyttää aivan järkyttävältä. Käykäähän ihmeessä itsekin kantamassa kortenne kekoon.

Clean the beach boot camp Koh Samui

Helmikuu 2018 Koh Phangan

2018 helmikuussa oltiin toistamiseen palattu Balilta, ja stopattiin jälleen Koh Phanganille koirien noutoreissulle. Hyvä ystävämme Moikku - saarella jo kymmenisen vuotta asunut muusikon renttuhan tuokin - on hoitanut vuosia meidän karvaturreja aina kun meille on koittanut viisumireissut. Ja muulloinkin. Thanks Moikku mak mak.

Helmikuussa 2018 esikoinen frendeineen pyörähteli viidakkotalossa reissujensa välissä, ja me päätettiin tarjota heille elämys meren syvyyksissä. Kun Tomppa ja Moikku sukeltelevat kimpassa, retket tehdään The Dive Inn -porukan kanssa, ja niin siis tuollakin kerralla. Mitäs sitä loistavaa vaihtamaan, vink vink.

Nuorille miehille tarjottiin siis Discover scuba diving - elämys sillä seurauksella, että jätkät pääsikin keräämään elämyksiä koko rahan edestä. Ei nimittäin ole aivan tyypillistä törmätä valashaihin ensimmäisellä sukelluksellaan, sillä moni sukeltaja ei näe niitä elämänsä aikana yhtäkään. Ja nämä jätkät näki kaksi!

Koh Phangan on muuten aivan mielettömän ihana saari! Tästä linkistä voi napata muutaman vinkin talteen Phanganin retkeä varten.

Korvaamaton Moikku

Ihana Koh Phangan

Helmikuu 2019 Koh Samui & Myanmar

Helmikuu 2019 vietettiin pääsääntöisesti Samuilla, lukuunottamatta juniorin ja minun hyppäämistä kuun viimeisenä päivänä Myanmarin puolelle. Kyseessä oli meidän viimeinen viisumireissu ennen Suomeen lähtemistä, ja ainahan ne jännitti. Lue vaikka täältä.

Helmikuussa Samuilla nautittiin vuosittaisesta Samui Swine Classic -fribatapahtumasta, joka on siis kaiken kaikkiaan aivan uskomattoman hieno tapahtuma. Kiitos Samui Disc Golfin Nigelille ja apureille upeista päivistä kisoineen ja illanviettoineen. Niitä hetkiä en unohda koskaan.

Helmikuussa 2019 käytiin myös auttamassa erästä Samuin sankaria Elfesworldin Elisabethia, joka on jo vuosikymmenen ja toisenkin pelastanut Samuin hätää kärsiviä katukoiria. Vuosi sitten Elisabethilla oli tarhassaan noin 700 koiraa ja kissat päälle, kun kaikki hänen työntekijänsä ottivat ja lähtivät. Voitte varmaan kuvitella, ettei kukaan yksinään voi selvitä edes eläinten ruokkimisesta 700 onnettoman ollessa kyseessä, joten paniikki oli päällä.

Me lähdimme auttamaan, ja niin lähti onneksi moni muukin. Tästä katastrofista selvittiin, ja uusi henkilökuntakin löytyi nopeaan. Onneksi vielä aivan läheltä ja loistava sellainen.

Tästä katastrofin alusta, josta uhkasi kehkeytyä vaikka mitä, voi lukaista täältä.

Ilman Elisabethin Elfesworldia Samuin katukoiraongelma olisi valtavan paljon surullisempi. Auttakaa tekin, mikäli asia tuntuu omalta:

Elfesworld

Elfesworld Koh Samui

Helmikuu 2020 Kemiönsaari

Jep, täällähän me. 2020 helmikuussa on yllättäen vieläkin päästy heittämään kiekkoa, nautittu rakkaitten seurasta, remontoitu tölliä ja riehuttu pihamaallakin aina kun ei vettä ole tullut saavista kaataen.

Upea vanha hopeapaju on nyt nuorennusleikattu, samoin vanha sireeni. Klapeja on jumpattu ulkoa liiteriin (mun valtakunta) ja liiteristä takkaan. Vaikka on ollut leuto talvi, sähkölaskut on aiheuttaneet harmaita hiuksia. Näihinhän hupenee kohta lomakassa jos toinenkin, mitä h*lvettiä?

Takka palaa siis kohta poroksi, joten meillä ollaan jo ihan valmiita kevääseen.

Viis siitä vaikka se olisikin liian aikaista.

Kemiönsaari 2020
2

Kirje maailmalta

Tiedättekö sen tunteen, kun postin joukossa pilkottaa salaperäinen kirjekuori? Sellainen joka ei vaikuta laskulta, eikä ainakaan mainokselta - onhan vastaanottajan tiedot sentään kirjoitettu käsin.

Kuori on kuitenkin ruskea, kuten laskuissa toisinaan. Ehkä joku paikallinen yrittäjä on unohtanut laskuttaa meiltä viime vuoden puolella jotakin, ja lasku tulee siksi myöhässä? Jospa konevuokraamoyrittäjä viimein muisti meitä lattiahiomakoneen vuokralla, kun häntä vasta siitä muistutettiin.

Tai josko vuokralla olevalla viljelijällä onkin jotain mielen päällä, eikä hän jaksanut kävellä kylään. Tai kehdannut?

Mielenkiintoista.

Teki mieli arvuutella kirjekuorta hieman pidempään, koska kuoressa oli jotakin erityistä.

Mystinen kirje

Fillarilla Tšekeistä Uuteen Seelantiin

Kesällä 2018 ystäväbloggaajiltamme Minnalta ja Juhalta alkoi kuulua kummia.

Olettehan jo kuulleet suomalaisesta Markus Kauhasesta, joka on fillaroimassa Tšekeistä Uuteen Seelantiin, ja on juuri näillä näppäimillä ylittämässä Thaimaan rajan?

No ei oltu kuultu, mutta ihan hitokseen alkoi kyllä kiinnostamaan, minkälainen kaveri tuollaista retkeä taivaltaa.

Mahtaisiko sinne teidän viidakkotalon pihalle mahtua pari telttaa Markukselle ja kavereille?

Siis sinne kaikkien kobrien sekaan vai? Ja Boon syötäväksi?

Ihan hullu ajatuskin.

Kuinka helvetin kuuma voisi teltassa olla? Ressukat ainakin paistuisivat elävältä, ellei miniskorpparit tai kobrat yllättäisi ensin.

Mutta ilman muuta, mikäli seikkailijat Samuille tulevat. Telttamajoitusta ei kuitenkaan raaskinut edes ajatella, olihan meillä 100 neliön valtava makuuhuone yläkerrassa. Me voisimme kyllä siirtää luumme alakerran pieneen huoneeseen, ja tarjota teltoissa hikoilleille (ja välillä jäätyneillekin) matkalaisille muutaman päivän ajaksi luksusta.

Seikkailija Markus Kauhanen

Markus, Kelly & Dan

Erään myrskyn alla lähdin mopolla vastaanottamaan lautalla tulleita pyöräilijöitä, sillä millään ohjeilla ei ensikertalaiset Samuilla olisi viidakkotaloa löytäneet. Ehdin paikalle juuri ennen myrskyä, mutta matkalla Nathonin satamasta Maenamiin myrsky näytti pelottavan trooppisen voimansa koko komeudessaan.

Onko myrskyt täällä aina näin mielipuolisia?

- kysyi Markus, kun yritimme selvitä viidakkotalolle ilman palmunlehtien tai kookospähkinöitten alle jäämistä, ilmassa lentävien kenkien ja kattopeltien väistelystä nyt puhumattakaan.

Myräkkä piti otteessaan komeasti koko matkan, mutta viimein väsyneet ja märille koirille haisevat pyöräilijät pääsivät viidakkotalon suojiin. Kuumat suihkut, pari koneellista pyykkiä, illallinen terassilla ja fillaristit puhtaisiin lakanoihin nukkumaan.

Huomenna olisi uusi päivä, kuulumisia ehtisi vaihtamaan hyvin nukutun yön jälkeenkin.

Ja niin me vietettiin neljä ikimuistoista päivää aamusta iltaan aivan uskomattoman hienojen nuorten miesten, ja pienen pippurisen naisvahvistuksen kanssa. Näistä päivistä ja tästä huikeasta ryhmästä voit lukea enemmän täältä. Olisimme helposti voineet unohtua viihtyisään yhteiseloon pidemmäksikin ajaksi, mutta siskon perhe oli tulossa seuraavana päivänä Hong Kongista, ja Uusi Seelanti häämötti kangastuksen lailla pyöräilijöitten silmissä.

Ja niin haikeaa kuin se lopulta sitten olikin, Markus kumppaneineen jatkoi matkaa kohti Koh Lantaa Kaikki Thai ei mitään -blogin Marikan ja Tommin luokse. Eikä allekirjoittanut päässyt vähällä, sillä tavoilleen tyypillisistä vuolaista eron kyyneleistä ei meinannut millään tulla loppua.

Niille kyynelille Markus jaksaa vieläkin hymyillä.

Omalla reissullaan Dan keräsi Unicefin kautta maailman lapsille.

Kirje Markukselta - hän teki sen

Rakkaat Tom ja Heidi! Terveisiä määränpäästäni Uudesta Seelannista. Nyt se on tehty. Done. Finish. Enpä olisi koskaan uskonut löytäväni itseäni täältä ja siitä minun on kiittäminen kaikkia niitä enkeleitä, jotka ovat tielläni auttaneet. Sydämelliset kiitokset avusta, vieraanvaraisuudesta ja ystävyydestä, olette aarteita muistojeni arkussa.

Tässä kohtaa voitte varmasti kuvitella kyynelkanavani auenneen jälleen vuolaaseen virtaan, jolle ei taaskaan meinannut loppua tulla.

Vielä on olemassa hienoja ihmisiä. Sellaisia hienoja ihmisiä, jotka jaksavat yllättää. Olemme toki saaneet  kiitoksia jo moneen kertaan viesteillä ja Markuksen blogipäivityksillä, mutta että käsin kirjoitettu ja valokuvalla varustettu kirjekin.

Aikamoista, etten sanoisi.

Siellä Markus nyt on, melkein kolmen vuoden retkensä määränpäässä Uudessa Seelannissa. Paikallisella maatilalla töitä tehden ja pienen kissakaverinsa kanssa asuen.

Onnellisena vastaanottamassa elämän uusia haasteita.

Voi Markus, kiitos että olet!

Ja kiitos että saamme olla osa elämääsi.

Dan, Kelly ja Markus lähdön hetkellä.
4

Koh Samuin suomalaiset

Palataanpa hetkeksi taas Samuille. Tälläkin kertaa vielä etänä, sillä fyysinen läsnäolo ei näillä näppäimillä ole vielä mahdollista.

Mutta asiaan sen kummempia kaartelematta.

Koh Samuilla majailee ympäri vuoden monia suomalaisia. Osa porukasta on turistiviisumin sallimat kolmisen kuukautta (+ extrat), osa koko talven palaten muuttolintujen lailla Suomen kesää vastaanottamaan.

Sitten on heitäkin, jotka asuvat Samuilla ympäri vuoden. Jossain vaiheessa veikkailtiin, että Samuilla asuisi vuosittain pidempiä tai lyhyempiä aikoja jopa 60-80 suomalaista, mutta faktaahan tästä ei ole. Hyvin tuntuu tyypit hukkuvan saaren eri kolkkiin, sillä omaa elämäänsähän kaikki elävät. Samuillakin.

Koh Samuin suomalaiset

Saarella jo lähes 20 vuotta asunut ystäväni Pekka voisi kertoa Samuin tapahtumista jutun jos toisenkin. Itse olen päässyt nauttimaan näistä värikkäistä tarinoista jo vuosien ajan, ja voihan hoomoilanen, mitä kaikkea on hänenkin matkansa varrelle sattunut. Meno on ollut toisinaan kuin action leffoissa konsanaan, mitä ei liene vaikea kuvitella - elämä paratiisisaarella, jossa osa porukasta käy repäisemässä totaalisen irtioton merkeissä.

Pekan pitäisikin ehdottomasti kirjoittaa kirja vaiherikkaista seikkailuistaan. Olenkin ehdottanut tätä hänelle, mutta ainakaan vielä ei syöttiin olla tartuttu. Ehkäpä jonain yllättävänä päiväna tulevaisuudessa tämäkin tapahtuu.

Eniveis (kuten Pekka sanoisi), tämä ystäväni pyysi minua moderaattoriksi uuteen Facebook -ryhmään nimeltään Koh Samuin suomalaiset. Suostuin tietenkin, sillä ryhmän ideana on yhdistää Samuilla asuvia, siellä lomailevia tai muuten vaan apua ja vinkkejä tarvitsevia. Lisäksi ryhmässä on luvassa saaren ajankohtaisimpia asioita, uusimpia tapahtumia ja toisinaan varmasti myös palasia historiasta. Pointti ryhmässä ei kuitenkaan ole se, että vain me ylläpitäjät loisimme sinne sisältöä, vaan kuka tahansa voi vinkata vaikka saaren tulevista meiningeistä ja uutisista muillekin.

Tällä hetkellä meitä on ryhmässä noin 50, mutta ryhmä onkin vasta lapsen kengissä. Ryhmästä löytyy kuitenkin jo nyt paljon tietämystä, eikä tieto keskity pelkästään Samuille. Phanganilla aikaansa viettäviä ja asuvia suomalaisia on ryhmässä mukana, joten epäilemättä vinkki jos toinenkin luvataan myös Phanganille tai Taolle suuntaaville. Ja ainahan ryhmään voi laittaa omia mieltä askarruttavia kyssäreitä, vaikka sukeltamisesta tai Phanganin jameista. Vink vink...

Samuilla porukat viettävät vaihtelevilla kokoonpanoilla aikaa myös yhdessä. Silloin heitetään esimerkiksi rantamölkkyä tai petanqueta, frisbeegolfia palmupuitten alla, jeesataan Trash Hero Samuita rantojen siivouksessa, jammaillaan Boat Barissa, tehdään veneretkiä, sun muuta herkullista. Ja näihin meininkeihin on useimmiten myös vierailevat tähdet tervetulleita.

Joten... mikäli olet suuntaamassa Samuille lomalle tai pidemmäksi aikaa, laita liittymispyyntöä tulemaan. Vaikka et olisikaan valmis touhottamaan yhdessä muitten suomalaisten kanssa, niin ryhmässä jaetuilla vinkeillä ja uutisilla saattaa löytyä ideoita ehkäpä juuri sinun lomallesi.

Ja kerran vielä - ryhmä löytyy tämän linkin takaa: Koh Samuin suomalaiset.

Tervetuloa!

Samuin rannalta Koh Phanganille ei ole pitkä matka.

2

Sellaista perusmeininkiä

Jottei radiohiljaisuus venyisi hamaan tulevaisuuteen siksi, ettei mitään kovin raflaavaa ole tapahtunut, poristaan hetki ihan perusmeiningistä. Toisaalta on ihan hyväkin ettei aina tarvitse sammutella tulipaloja, niitäkin kun osuu kohdalle ihan kiitettävästi.

Yksi ihan perusjuttu tulikin heti mieleen, nimittäin meidän tulevaisuuden camper van mätänee tällä hetkellä pihalle. Siis se "hippikottero", jolla olisi tarkoitus lähteä huhtikuun aikana pienelle Eurooppa -turneelle. Tällä hetkellä riivatun kaara ei anna mitään elonmerkkejä, ei edes naapurista lainatun akkulaturin avustuksella.

Tähän on tultu, koska raukka on kaiken perusmeiningin ohessa unohtunut viettämään koko talven sateisen taivaan alla keräten kosteutta sisuksiinsa. Viime viikkokin lotisi taivaan täydeltä aamusta iltaan, ja damagea tuli - kotteron penkit ja katon vanhat paneelit on jo homeessa. Alkaa vahvasti pelottamaan, että vaikka camperin saisi liikahtamaankin, ei sillä kohta voi kuvitella käväisevänsä edes lähikaupassa. Saati sitten jossain helkatin Euroopassa.

Nyt olisi viimoset hetket saada kärry piharakennuksen sisälle kuivatukseen ja remppaa odottamaan, mutta ei me oikeastaan tajuta autoista tuon taivaallista.

Saakelin toimiva yhtälö, etten sanoisi.

Kirottu paku!

Keskeneräisiä hommeleita sun muuta puutaheinää

Remppa jatkuu totutun verkkaisesti, eli ilman kummempaa edistymistä. Suunnittelu tuntuu kiinnostavan huomattavasti enemmän kuin toimeen tarttuminen, ja ideavarasto natisee jo nyt liitoksistaan. Jonkun pitäisi inspiroitua myös toteuttamaan niitä ideoita, ja saattamaan ne myös loppuun.

Hellan muurista puuttuu vieläkin räppänä. Muurin keskiosa olisi tarkoitus laatoittaa roiskeilta piiloon, ja ystävän siihen tuomat laatat odottavat kuviointia. Olen päättänyt kuvioida laatat ja tehdä jopa sabluunan itse, mutta Clas Ohlsonista tilaamani askarteluveitset odottavat YHÄ saapumistaan. Sain sieltä kyllä askarteluveitsien tilalle kummallisen painepesurin vesiputken, mutta siitä ei sabluuna-askarteluissa ole juurikaan apua.

Keittiön ikkunankarmeja prosessoidaan yhä, mutta vaikka ikkunankarmien tekeminen aluksi tuntui aivan ufojutulta, nyt se näyttäisi sujuvan kuin konkarilta konsanaan. Onneksi niitten suhteen maali häämöttää jo.

Taalintehtaan Ekocenter ei ole pettänyt vieläkään. Viime viikolla sieltä löytyi keittiöön vanha lipasto, kaksi suurta ja yksi pienempikin matto, sekä kaulin ja jotain muutakin pientä. Koko läjän hinnaksi tuli vaivaiset 37 euroa, joten aikamoinen aarreaitta koko paikka.

Tässä kohtaa talvea parin isomman puun kaato alkaa olemaan erittäin ajankohtaista. Meidän liiterin edusta on ollut tähän asti täynnä kallellaan repsottavia klapien säilytyspaikkoja, joten päätettiin väsätä tilalle yksi isompi ja kunnollinen. Tulevan puukatoksen tieltä oli siis hävitettävä yhtä sun toista, kuten esimerkiksi harmaantunut vanha huussi.

Onneksi näitten autioitten peltojen kainalossa "hävittäminen" on helppoa - sen kun tuikkaa pellon kulmaan kokon ja nakkaa huussit poikineen sinne porisemaan. Ei lasketa hiilijalanjälkeä nyt tästä.

Muurin puuttuva räppänä

Ekocenterin lipasto

Liiterin katto kaipaa myös remppaa

Maailman menoa

Täällä lintukodossa maailmalla mylläävä koronavirus tuntuu kovin kaukaiselta, kunnes tajuaa että aika lähellä keskiötä oma sisko perheineen on. Vaikkakin turvassa Hong Kongissa, niin siellä käy kuitenkin valtavasti turisteja mannerkiinasta.

Hong Kongissa koulut on jo suljettu ainakin maaliskuun alkupuolelle, ihmiset kulkevat hengityssuojaimet naamalla, ja normiarki on kaukana normaalista. Mannerkiinasta saapuvia matkailijoita odottaa kahden viikon karanteeni jossakin hotellissa, eli mistään ihan perusmeiningistä ei siellä voi puhua.

Vaikkei saisikaan, niin olen enemmän kuin innoissani. Meille nimittäin taitaa ensi viikolla lentää Hong Kongista muutama erittäin tärkeä ja rakas koronapakolainen.

Ja se on kaukana perusmeiningistä💕

Lumetonta on, onneksi.

Nähtiin me yksi päivä luntakin - tykkilunta :)
2
Back to Top