On marraskuissa eroja

Tomppa on jo pidempään vaatinut, että tekisin pikakelauksen marraskuihin viiden vuoden ajalta. Liekö syynä ollut lähipäivien hieman harmaammat marraskuun maisemat, mene ja tiedä. Mutta vaatimus oli kova.

Niinpä päätin sitten tehdäkin, vaikka se samalla tietää veitsen kääntämistä haavoissa. Kuten jo varmaan tiedättekin, kyllähän mä mieluummin vaikka kahlaisin polvia myöten Samuin marraskuun tulvissa, kuin kulkisin pitkin peltojen reunaa jäätävän koillistuulen puhaltaessa IHAN HELVETISTI.

Joten olkaatten hyvät, tervetuloa virtuaalimatkalle paitsi Samuille, myös vähän muuallekin. Ensin aloitetaan kuitenkin marraskuusta 2019, ja meidän tämän hetkisistä muutaman asteen cooleimmista maisemista.

Miten marraskuu voikin tällä tavalla mennä luihin ja ytimiin?

Marraskuu 2019, Kemiö

Vielä marraskuussakin ollaan huurrutettu varpaita ja sormia suppismetsällä. Meille on yllättäen tullut niin paljon viime hetken suppilovahverotilauksia, että se on vaan painettava perse jäässä. Ja mikäs tuossa - jos lämpötiloja ei lasketa - välillä on ollut ihan komeita kelejäkin. Ja kohta on meikäläistenkin porakaivo maksettu suppisrahoilla.

Noh, ei nyt sentään.

Kemiönsaaren suppismetsiä

Marraskuu 2018, Maenam Koh Samui

Samuilla asumisessa yksi hienoimpia juttuja oli se, kun lapsuuden kaverit yksi toisensa jälkeen tulivat kyläilemään. Se on näköjään lähdettävä kauaksi, jotta parinkymmenen vuoden jälkeen voi tavata siellä maailman äärissä. Espoosta Espooseen tai Helsinkiin on selvästi liian lähellä.

Luokkakaverini pikkuveli ystävineen tuli moikkaamaan meitä Samuille, ja mitäpäs me muuta sitten bileitten jälkeisenä päivänä, kun köysiin roikkumaan. Ukot jätettiin tällä kertaa maankamaralle, ja me prinsessat lähdettiin liitämään.

Tree bridge coffee (kirjoitin siitä mm. täällä) Maenamissa tarjoaa muuten saaren parhaimman (ja turvallisimman) vaijeriliukukokemuksen. Pöyristyttävän upeat maisemat Koh Phanganin suuntaan, ripaus viidakkoa ja mikä parasta, ravintolan terassilta melkein näkee meidän viidakkotalon terassille.

Kannattaa käydä tsekkaamassa!

Toiseksi kuvaksi valitsin marraskuun 2018 lenkkikaverit, puutarhurimme hanhet (vai ankkojako noi on?). Ihan mielettömiä kirittäjiä!

tree bridge coffee koh samui
Tree bridge coffee ja zipline

vuoden 2018 parhaat lenkkikaverit

Marraskuu 2017, Hong Kong

Thaimaassa enemmän reissaavat tietävät, että vaikka sulla olisi mikä viisumi passin välissä (paitsi eläkeläisviisumi tai isomman firman viisumi), 90 päivän välein on vaihdettava maata. Halusit tai et. Ja vaikka Thaimaan kyljestä löytyykin mielin määrin ihania paikkoja, aina ei olisi huvittanut lähteä.

Mutta silloin aina huvitti, kun rajareissu suuntautui Hong Kongiin, jossa siskoni perheineen on asunut jo varmaan 15 vuotta. Olen kirjoittanut Honkkareista mm. täällä ja täällä.

Ihana kuhiseva Hong Kong. Jos se ei olisi asuinmaana niin sairaan kallis, voisin hyvinkin kuvitella asuvani siellä esimerkiksi Stanleyssa.

Victoria Peak, Hong Kong

Stanley, Hong Kong

Marraskuu 2016, Chaweng & Plai Laem Koh Samui

Meille sattui yleensä juuri marraskuuksi nuo pakolliset rajan yli ryömimiset, mutta marraskuussa 2016 ennen visarunia nautittiin Samuista täysin rinnoin. Mopoiltiin näköalapaikkoja, juoksutettiin karvakorvia rannalla ja hengitettiin elämää. Olisi pitänyt vähän enemmän hengittää Samuita varastoon, sillä kylmän koillistuulen puhaltaessa voisi piipahtaa siellä varastossa lämmittelemässä.

Tiesittekö muuten, että sadekausi on Samuilla lyhyempi, kuin esimerkiksi sillä rannikolla, missä Phuketit ja muut sijaitsevat? No näin kuitenkin on, ja yleensä Samuin sadekausi sijoittuu akselille lokakuun puolväli- tammikuun alku. Perinteisesti marraskuu on sateisin, eikä tulvilta useinkaan vältytä. Lue vaikka täältä.

Eräänä sadekautena Samui paistatteli muuten Suomenkin lööpeissä, koska parit vähän tunnetummat tyypit (Janne Kataja ja Aku Hirviniemi) jäivät Samuin tulvien lisäksi jumiin myös Hongkongiin.

Yksi Chawengin näköalapaikoista

Koirien rantapäiviä Plai Leamilla

Marraskuu 2015, George Town Malesia

Kuten yllä mainitsin, Thaimaassa 90 päivän välein vaadittavista viisumireissuista meille yksi osui aina marras/joulukuulle. Niin myös vuonna 2015, ja kuten tiedätte, aika harvoin meillä meni yksikään reissu ihan putkeen. Tai siis yksikään ei mennyt, mutta jotenkuten aina selvittiin leimat passissa tai jonkinlainen viisumi takataskussa.

Vuonna 2015 yritettiin hakea vuoden bisnesviisumia Penangilta Malesiasta, vain todetaksemme että haasteita oli heittämällä enemmän kuin olisi tarvittu. Lue vaikka täältä ja täältä.

Jotenka... vuoden viisumia ei irronnut edes Jimin avulla (Jim's Place), vaan oli tyytyminen kolmeen kuukauteen. Ja helvetinmoisiin nuhteisiin Thaimaan rajalla, koska takana oli liian monta turistiviisumia. Oikeasti, ihme että päästiin sillä kertaa edes maahan.

George Town, Penang

George Townin muraaleita

Marraskuu 2014, Choengmon beach Koh Samui

Kaikki alkoi vuonna 2014 pienellä kolmen kuukauden testillä, miltä oikeasti maistuisi asua Samuilla. Valittiin tarkoituksella Samuin sadekaudelta periodi, sillä oli ihan viisasta nähdä kuinka rankasti monsuunisateet miestä syö.

Mutta me rakastuttiin koko hoitoon vielä enemmän, kuin oltiin pystytty edes mielikuvittelemaan. Silloin itse asiassa kolmen kuukauden reissu tuntui hiton pitkältä, kun vastaavasti nykyään kolme kuukautta hurahtaa kahdessa viikossa (you know - mitä vanhemmaksi tulee...)

Marraskuun 2014 kuvaksi valitsin Choengmon beachin Samuilla, sillä se ranta toimi meillä kotikoulupaikkana. Juniori kävi Thaimaasta käsin omaa Suomen peruskoulun luokkaansa, tehden koulutehtäviä ja kirjoittamalla omaa blogia. Olipa silloin niinkin, että paikallisen ravintolan henkilökunta oli vahvasti messissä ja innoissaan tutkimassa Miskan matikan laskuja.

Suosittelen vahvasti joka ikiselle juniorille vähintään muutaman kuukauden irtiottoa suomalaisesta kouluruljanssista. Siinä juniori kummasti itsenäistyy ja luotto omiin kykyihin kasvaa aivan toisiin sfääreihin.

Muuten, kuvassa oleva vaalea hännätön koira - Men nimeltään - oli vuosia meidän päivien piristys, kuten takuulla monen muunkin Choengmon beachillä käväisseen turistin. Men nimittäin hyppi ja sukelsi rantavesissä uiskentelevien pikkukalojen kimpussa, ja voi ihastus sitä riemua. Menin hoitoravintola sittemmin purettiin ja koirakin hylättiin sen myötä, ja me kaikki sitten jännitettiin kuinka Menin mahtaa käydä. Itse olin tietenkin jo varautunut kuljettamaan Menin omille kämpille, mutta onneksi lähiravintolan sydämellinen omistaja viimein pelasti Menin hoiviinsa. Toivottavasti Menillä on vielä tänäkin päivänä kaikki hyvin.

Enivei, vuoden 2014 trippi Samuille kertoi meille viimeistään missä meidän kaappien tulisi seistä. Ja vaikka nyt ollaan vähän eksytty reitiltä - ja kohta ehkä eksytään vielä lisää - niin eiköhän ne kaapit sinne jossain kohtaa sijoitella uudestaan. Ellei sitten Thaimaa heittäydy kaikkine viisumiuudistuksineen aivan mahdottomaksi.

Sitä on nimittäin ilmassa. Ja kaikenlaista muutakin sillä suunnalla, mutta palailen niihin tässä joku päivä.

Miltäs sun marraskuu näyttää?

Tästähän se kaappien sijoittelu Koh Samuille lähti

6 kommenttia

  1. Haaa! Taas sitä ominta tekstiä, jota diggaan ;) . Sateisen marraskuun osalta sen verran, että poikkeuksellisesti jo lokakuussa löräytti sen verran vodaa, että aloin miettiä onko tsydeemit muuttuneet?Ei oo tullu marraskuun alkupuolella kuin öisin vodaa toistaiseksi.Ehkä lokakuu on uus marraskuu? Katotaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pusuja Pekalle! Ja kiitoksia<3

      Sitä taisi olla tossa parina viimeisenä vuotena ilmassa, että sadekausi olisi vähän siirtynyt. Välillä tuntui että aiemmaksi, välillä taas että myöhemmäksi.

      Vitsi nauti meidänkin puolesta siellä, nyyh... Ja muista vinkata uusimmista tuulista. Boat Barissa ilmeisesti ainakin on vähän meiningit muuttuneet? Entäs Nigelilla?

      Poista
  2. Mua aina käy hymyilyttämään kun luen sun postauksia. Kyllähän jo noiden kuvien perusteella tulee mieleen, että Samui ja Suomi ei pelaa ihan samoissa tiimeissä :)
    Ihanaa viikonloppua Heidi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän ne pelaa Outi, ja toisaalta se on vähän epäreiluakin Suomea kohtaan. Eikä tarkoitus ole aina purnatakaan, mutta kun ihan oikeasti tuntuu siltä että tukehtuu tähän harmauteen.

      Ihanaa sunnuntaita Outi<3

      Poista
  3. Olen sanonut aina, että mua ei säät haittaa mutta nyt kun luin tämän niin voi olla että se Suomen syksy voisi haitata. En nimittäin muista millaista se ihan aikuisten oikeasti onkaan. Meillä on ollut tosi lämmin syksy, ekat sateet vasta tällä viikolla ja huomenna näyttää taas +27 ja aurinkoa :) Tsemppiä syksyyn ja kevätaurinkoa odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän myös Petra olla kiukuttelematta noista ilmoista, kun eihän niille oikeasti muuta voi, kuin vaihtaa maata. Ja Suomen sää nyt oli yksi suurimmista syistä miksi 5 vuotta sitten Thaimaahan muutettiin. Hyvin on tänä syksynä muistunut mieleen, että aika kalseetahan tämä on. Mutta tällä hetkellä pitää vaan kestää.

      Ihanat ilmat teillä, käy melkein kateeksi ;)

      Poista

Back to Top