Nasta tuttavuus - Märynummi frisbeegolf

Heippa teille (toki muillekin), jotka ette vielä koskaan ole kokeilleet frisbeegolfia. Tässä alla on erittäin yksinkertainen tiivistelmä tämän hullun koukuttavan ja nastan harrastuksen säännöistä, kun en ole aiemmin älynnyt niistä mainita:

  • Simppelisti - pelin tarkoituksena on saada frisbee (se muovinen kiekko) mahdollisimman pienellä heittomäärällä aloituspaikasta maalikoriin.
  • Avausheiton jälkeen kauimpana korista oleva pelaaja jatkaa ensimmäisenä. Seuraava heitto suoritetaan siitä paikasta, mihin edellinen heitto pysähtyi.
  • Pelaaja heittää niin monta kertaa, kunnes frisbee on maalikorissa, vasta sitten väylä on pelattu loppuun.
  • Kierroksen voittajaksi kruunataan pelaaja, joka suorittaa koko radan pienimmällä määrällä heittoja.
  • Ja se tärkein - VOITOSTA VIIS (jos joku tohon asenteeseen pystyy), TÄRKEINTÄ ON PITÄÄ HAUSKAA!

Ei siis kovin vaikeata, mutta aivan hiton hauskaa. Varo silti ettet jää koukkuun, sillä lähes jokaiselle meidän radalle viemälle ystävälle on käynyt niin. Se taas tietää uusia kiekkoja toisensa perään, sitten olkalaukkua, joka melko nopeasti vaihtuu reppuun kiekkojen lisääntyessä. Kaikkein varmimmin se tietää vapaa-ajan ongelmien katoamista. Tiedät tasan mitä teet jatkossa.

Jengi radoilla on kohteliasta ja ystävällistä, avuliastakin. Tuntemattomia moikataan ja heittoja kehutaan. Vanhin meidän fribatuttavista on yli 70-vuotias, joten koko tai ikä, eikä mitkään muutkaan ominaisuudet ole este, sillä harrastus on kuitenkin melko kevyt.

Fribailun lomassa voi retkeillä, käydä uimassa (tai pludata johonkin lammikkoon), nauttia termarikahvia tai vaikka kylmiä oluita.

Aivan superkiva harrastus siis, joten miksipä et kokeilisi.

Disc golf Finland
Meidän rytmiryhmä

Märynummen ratakartta

Märynummi frisbeegolfrata

Me ollaan käyty Salossa nyt kahdella radalla, joista Tupuri ei saanut meidän porukoilta hirveästi hurraa -huutoja. Toisin kävi kuitenkin tämän uuden tuttavuuden Märynummen kanssa, jossa ollaankin hetimiten käyty jo kahdesti. Märynummi on tosi nasta.

Märynummen metsärata on perustettu vuonna 2017, ja se on laajentunut 18-väyläiseksi vuonna 2018. Tällä radalla väylien keskipituus on 97 m ja ihannetulos on 62, mutta väylien pituuteen nähden mielestäni oli yllättävän paljon par 4-väyliä. Meinaan että monessa käymissämme paikoissa osa Märynummen par 4 -väylistä olisi saattanut olla Par 3- väyliä, tai ehkä mä vain kuvittelen. Ainakin iso osa Märynummen väylistä olisi itsellenikin paaritettavissa (jos oikein hyvin natsaisi), mikä ainakin omalta osaltani tekee radasta miellyttävämmän. Ei tunne heti alkuunsa olevansa aivan altavastaajana.

Tämä metsäinen rata kiertää pääsääntöisesti kalliomaastossa, mutta nousut ja laskut on kuitenkin maltillisempia, kuin esimerkiksi Taalintehtaalla, joka sekin on ihan jees. Puita on tuollakin ihan riittämiin, kuten Suomessa yleensäkin, mutta Märynummen väylät ovat kuitenkin mukavan leveitä.

Vessoja ei luonnollisesti löydy (puskia kyllä riittää), mutta sinne tänne oli kyhätty penkkejä ja roskiksiakin oli tuotu paikalle, mikä on ehdottoman hyvä juttu. Yksi loistojutuista on sekin, että Märynummella voi hikisen heittorundin jälkeen pulahtaa parkkipaikan vieressä olevaan lampeen viilentymään. Siinä on nimittäin oikein merkattu uimapaikka.

Kaikkinensa oikein kiva mesta. Ja vaikka muitakin heittäjiä oli vaikka miten paljon, ei väenpaljous missään vaiheessa ahdistanut. Se on jännä miten ihmiset hukkuu metikköön, vaikka siinä aika lähellä toisiamme kuitenkin heitetään.

Kaksi kertaa nyt käyty ja varmasti mennään uudestaankin.

Menehän sinäkin!

Tässäpä vielä osoitetta:

Märynummi frisbeegolf
Hirvitie 135
25250 Salo 


Tuolla kallion päällä on kori.

Kivaa ja helppokulkuista maastoa

Tompan puttinäyte

2

Elämä jatkuu - ja niin remppakin

Itketty on. Paljon.

On rankkaa, kun jostain tuoksusta, äänestä, valokuvasta tai vaikka pikkuruisesta aidan raosta kyynelkanavat alkaa vuotamaan solkenaan - ihan tosta noin vain. Mutta meillä eletään vielä niitä aikoja, kun lähes asia kuin asia tuo muistoja mieleen.

Ja ikävän.

Tuolla Bumba silmä tarkkana tiiraili pelloille, tuolta se taas livahti karkuun. Ja tuolla kaukana Seppälän pelloilla Bumba hengaili lintukavereittensa kanssa aina, kun karkuun pääsi. Siellä viljan seassa se loikki kuin valkohäntäpeurat konsanaan...

Boo on selvästi alamaissa, Salsa tuntuu selvinneen paremmin. Pelkästään Boon takia ihmispalvelijoitten on päästävä arkeen kiinni muutenkin kuin remonttia tehden, siksi täällä nyt höyryää kaksi överipirteätä ihmispeipposta, ettei Boo vaan kuvittele että mekin oltaisiin jotenkin hukassa.

Sillä jollainhan on oltava pallo hallussa.

Peruslenkkien lisäksi ollaankin viety koiria uimaan ja retkelle, eilen kävin niitten kanssa mustikassa, josta Salsa yllättäen karkasi kotiportille odottamaan. Jännää, sillä vihoviimeisin tyyppi joka karkaa on aina ollut Salsa. Se ei poistu mamman viereltä helpolla.

Kirjassa on selvästi alkamassa uusi luku, saa nähdä millainen siitä muotoutuu.

Boo on kovasti alamaissa

ja Salsasta on tullut karkuri

Ystävät

Ilman ystäviä tämä uusi luku olisi startannut melankolisemmin, ja se olisi saattanut vaatia jos jonkinmoista nappulaa. Valvottujen öitten ja itkettyjen itkujen jälkeen on ollut hyvä pysähtyä mukavaan seuraan ja elää mahdollisimman normaalia elämää. Koirien lisäksi isännätkin ovat tarvinneet tukea, vaikka Tomppa öisin jutteleekin Bumban kanssa (ehkäpä juuri siksi tukea tarvitaankin). Tilit Bumban kanssa on kuulemma tehty selviksi, eikä itkujen tarvitse enää jatkua.

Me ollaan käyty heittelemässä kiekkoja, kutsuttu työnjohtajaa ja Pauliinaa kylille, sekä tavattu liian kauan aikaa sitten viimeksi tavattuja ystäviä. On istuttu yömyöhään omenapuun alla, kokkailtu kimpassa ja nautittu toistemme seurasta. Aika parantaa ja hyvät ystävät helpottavat uuteen siirtymistä.

Tomppakin sai vaihteeksi innostunutta soittoyleisöä

Remppaa

Kysyin eilen Tompalta

- muistatko vielä mitä keväällä värkätty TO DO -excel väitti julkisivurempan valmistusajankohdaksi?                                                                                                                     - No en, mutta olisiko ollut elokuun loppu?

Niinhän siinä taulukossa lukee, mutta voin jo tässä kohtaa varmuudella sanoa ettei tule tapahtumaan. Siitäkin huolimatta, että koko ajan jotain opitaan, ei mikään ole meille ihan simppeliä.

Hankalimmat paikat julkisivussa on neljän ikkunan siirto, yhden uuden ikkuna-aukon tekeminen ja ikkunan istuttaminen siihen, sekä kahden oven vaihtaminen. On ihana ajatus töräyttää moottorisahalla reikä seinään, mutta eihän se ole pelkästään siinä. Seinää pitää tukea, kun siitä lähtee iso pala, ja uuden ikkunan saava huone pitää sitä myöten rempata myös sisältä. Onneksi tuon sisäpuolen pystyy sentään tekemään myös kylmemmillä keleillä. Sisäpuolen remppaa tarvitaan myös meidän olkkariin, josta kolme ikkunaa siirretään symmetrisesti kauniimpiin paikkoihin. Loppuu vihdoin se talon ohimoilta tuijottaminen.

Tällä hetkellä pähkäillään ikkunoitten listoja. Ikkunat ovat talon silmät - sanotaan, ja siksi niistä olisi tarkoitus saada mahdollisimman kauniit. Ei kuitenkaan mitään yliampuvia, sillä mistään jugend -kartanosta ei kuitenkaan ole kysymys.

Vaan siitä sympaattisesta töllistä peltojen keskellä, jota tässä vaiheessa osataan jo kodiksikin kutsua.

Vaikka tiedättekö - taas voi käsin kosketella sitä loppukesän tuntua, joka meillä väistämättä ja AINA tuo mukanaan tunteen, että ollaan kuitenkin vähän väärässä paikassa.

Testaillaan eri ikkunamalleja

old houses in finland
Tohon mustaan päätyyn ilmestyy pian ikkunat.

2

Fly Bumba fly!

Fly Bumba fly!

- näitäkään sanoja en olisi koskaan toivonut joutuvani sanomaan, mutta valitettavasti koitti hetki, jolloin Bumban jatkoaika loppui. Meidän oli oltava vahvoja ja päästettävä Bumba sinne, missä ei enää tarvitse tuntea kipua.

Sinne, missä niityt ovat vielä vihreämpiä, kuin Kemiönsaarella.

Sinne, missä hiiret ovat vielä pulleampia ja pupuja ja bambeja on vieläkin enemmän.

Sinne, missä vedet ovat Samuin vesiäkin turkoosimpia.

Sinne, missä riittää koirakavereita joiden kanssa voi hölmöillä  ilman rajoja.

Sinne, mistä voi aina välillä tiirailla alaspäin ja varmistaa, että ihmispalvelijoilla ja Boolla ja Salsalla on kaikki ihan hyvin. Varmistaa että he selviävät kuitenkin tästä menetyksestä.

Voi Bumba...

Voi Bumba...

Rescuekoira Bumba

Lokakuussa 2017 Samuin vaarallisesta tienristeyksestä pelastettu laiheliini matkasi viidakkotalolle mopon kyydissä. Se oli laitettava muoviseen kestokassiin, koska jalat eivät meinanneet millään pysyä mopon sisäpuolella.

Boo ja Salsa oli innoissaan uudesta leikkikaverista. Tyypistä joka oli silmänräpäystäkin nopeampi ja jonka kitusiin joutuivat niin kaskaat kun gekotkin. Samoin kuin Kemiössä hiiret ja myyrät.

Bumba sai matkan varrella niin kobran myrkkyä kuin punkkikuumettakin. Vakava munuaistulehdus oli viedä Bumban jo vuonna 2018, mutta pelastavan eläinlääkärin ja kuukausien tiputushoidon avulla Bumba vielä selvisi. Bumballe jäi kuitenkin munuaisvika krooniseksi, vaikka melkein pari vuotta onkin mennyt pääsääntöisesti hienosti.

Sitten Bumba ei enää jaksanut, eikä jaksanut jaksaa. Munuaiset lopetti toiminnan, oli tullut aika päästää Bumba kärsimyksistä. Maanantaiaamuna 13.7.2020 Bumba nukkui pois.

Rakas Bumba, juuri nyt en meinaa jaksaa menetystä, mutta lupaan että selviän. Jonain päivänä me taas uidaan yhdessä.

Bumba saapui viidakkotaloon<3

ja meinasi kuolla. Mutta saatiin vielä jatkoaikaa.

Bumba rakasti uimista.

💕

10

Himohelteissä - Tupurin frisbeegolf

Hellouta ihanat!

Alkoiko heinäkuu muillakin yhtä koleasti kuin täällä meillä?

Nyt pelottaa ihan vietävästi, että kesä oli menneissä parissa helleviikossa ja tässä sitä palataan taas siihen ikuiseen marraskuuhun. SHIT - mä tuun hulluksi jos näin tapahtuu, joten pidetään nyt kimpassa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kesä vielä löytäisi tiensä tännekin.

Eikö vain?

Pihalla vois treenailla putteja, jos olisi aikaa ;)

Himohelteissä - Tupurin frisbeegolfrata

Koronakevät teki sen, että frisbeegolfin pariin on löytänyt uusia harrastajia kuulemma älyttömästi, mikä taas on väistämättä johtanut siihen, että ainakin pääkaupunkiseudun fribaradoilla on paikoitellen ärsyttäviä jonoja tiipaikoille. Voin muuten kokemuksesta sanoa, että mikään ei ole nihkeämpää, kuin että joku ryhmä hengittää niskaan, kun yrität epätoivoisesti keskittyä "huippuheittoihin", joita ei vaan tule - ainakaan paineen alla.

Kun pääkaupunkiseudulla kerran on näin, miksipä et lähtisi merta edemmäksi kalaan ja suuntaisi auton keulan kohti maaseudun rauhaa. Radoille joissa saa heitellä aivan omassa rauhassaan, välillä mustikoita napsien ja haikaroita bongaten, kuten me pari päivää sitten Taalintehtaan fribaradalla. Toimi siis toisin kuin me, jotka ollaan aivan naurettavan paikkauskollisia ja pörräillään tasan näillä radoilla, jotka ollaan hauskoiksi koettu, vaikka Suomessa olisi sellaisen 700 uutta paikkaa tutustuttavana.

Myös Karjaan radalla (Raaseporin korilla) on koko kevään ollut huomattavasti viime vuotta enemmän kiekkoilijoita ja jopa naisia, mikä on ollut mukava ylläri. Omat pelikaverit kun on pääsääntöisesti helvetin pitkälle kiskaisevia uroksia, on mahtavaa päästä välillä vaklaamaan naisharrastajien heittoja. Ei tule niin surkea olo, kun huomaa ettei ainakaan ihan kaikki mimmit visko niin upeita kaaria, kuin omat miespuoliset pelikaverit. Saa ikään kuin vähän vertaistukea ja sitä myöten intoa taas itsekin räpiköimiseen. Älkää toki käsittäkö väärin, maailmassa on huikeita mimmipelaajia, itse en vaan (vielä) kuulu siihen ryhmään.

Mutta mekin otettiin vihdoin itseämme niskasta kiinni ja käytiin tuskallisissa himohelteissä tutustumassa vaihteeksi uuteen rataan. Paikaksi valikoitui olosuhteiden pakosta Seppo Pajun suunnittelema Tupurin frisbeegolfrata Salossa, jossa onkin muuten kaikkiaan neljä eri rataa. Me oltiin ensin menossa lähistön toiselle radalle, mutta siellä oli valitettavasti kisat, joita kesäaikaan on yllättävän paljon. Mistä tullaankin siihen, että varsinkin jos lähtee pidemmältä heittämään suuntana joku tietty rata, kannattaa ehdottomasti ainakin kesällä tsekata kilpailuaikataulut Metrixistä, niin ei mene koko matka aivan sunnuntaiajeluksi. Pari turhaa tuntia ajelua suuntaansa on nimittäin aika turhaa.

Tupurin rata vie ainakin helteillä mehut

Tupurin yli neljän kilsan frisbeegolfrata oli niissä helteissä hiton raskas. Hiki valui, paarmat ja kärpäset kiusasi, puhumattakaan extra-askelista, joita tuli hulluna. Ja sehän johtuu hutiheitoista ja niitten aiheuttamista siksak-kuvioista (ensin heität vasemmalle pöpelikköön ja seuraavaksi oikealle -peruskaava).

Tupurin 18 väylää oli pääsääntöisesti pitkiä. Radalla voi kyllä valita amatöörilayoutin, muttei me sellaisia harrasteta, koska äijät ei niihin taivu. Ja tykkään mä itsekin haasteista, vaikka niitä mun tasolla on kiitettävästi muutenkin. Tupurin rata on luokiteltu AA1 -radaksi, mikä tarkoittaa että väylien keskipituus on yli 100 metriä. Pisin väylä Tupurissa on komeat 222 metriä, ja se taisi ollakin jo par 5 väylä. Par 4 väyliä oli monia, haastavia Par 3 väyliä riittävästi ja korkeuserojakin ihan kiitettävästi.

Mäntyjä oli omaan makuun vähän liikaa, sillä yhdellä sun toisella väylällä sai etsiä kiekkoja mustikkapuskista, mutta onhan kyseessä toki metsärata. Niittyväyliä jään aina kaipaamaan, niissä kun saa heitellä sydämensä kyllyydestä pelkäämättä kiekon kolahtamista mäntyyn ja sen myötä katoamista ikiajoiksi.

Summa summarum, ihan jees rata haastavine väylineen ei päästänyt meitä ketään helpolla ainakaan siinä kelissä. Tiipaikat on tekonurmea ja erittäin siistit, roskiksia löytyy ja myös siellä täällä penkkejä hengähtämiseen. En kuitenkaan erityisemmin innostunut tästä radasta liikojen puunrunkojen takia, mutta taidoistahan (tai niitten puutteesta) se johtuu.

Oma suosikkipaikkaani Suomessa pitää siis edelleen Karjaan rata. Samuin unelmarataa kun ei vissiin voi laskea mukaan😅.

Veikö koronakevät myös sut fribakentille tai muuten vaan luontoon?

Tupuri ei muutekseen sovi heti polvileikkauksen jälkeen

mäntyjä riitti...
6

Vieraskynäilijä Tomppa - Kilometri nauloja ja kesän kitarakurssi

Pitkästä aikaa saa äänensä blogissa kuuluviin vieraskynäilijä. Tällä(kin) kertaa näppäimistöllä sormiaan liikutteli yhteinen ystävämme Tomppa, tuo toinen osapuoli Thaimaanrannan maalareista.

Luvassa on paitsi Tompan "riemukkaita" remppafiiliksiä, myös asiaa kitarajamitteluista leirinuotion äärellä. Kirsikkana kakun päällä alennuskoodi Tompan huikealle leirinuotio -kitarakurssille.

Joten check it out! Eihän sitä tiedä, vaikka löytäisit itsesi vanhasta traktorivajasta kitara kädessä...

Alla oleva siis Tompan kynäilyä:

Mainoskuvauksia 2 vuotta sitten kobratalon terassilla

Kilometri nauloja

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi tehdä jonkun asian, mutta ei millään saa edes aloitettua? Ehkäpä on jo luvannut toiselle osapuolelle, että "juu juu, kyllä mä sen hoidan", ja sitten ei kuitenkaan koskaan hoida. Tämä vieraskirjoitus on nyt semmoinen - vaikka kuinka pidänkin kirjoittamisesta ja olen jopa kirjoittanut useamman vuoden enemmän tai vähemmän työkseni, niin tähän vieraskynäilyyn meni kyllä luvattoman kauan (ööö, aika tarkkaan pari vuotta...).

Kuten te rakkaat lukijat hyvin tiedättekin, täällä Kemiössä on paiskittu remonttia nyt noin vuoden verran. On kannettu lautaa, maa-ainesta ja kaikkea mahdollista muuta maan ja taivaan väliltä. Toisinaan tuntee käsien venyvän niin, että kynnet raapii kynnykseen. Kohta kait hartiatkin ovat kuin ladon ovet - ei yhtä leveät, mutta yhtä lahot. On kesäkeittiötä, aitaa, lisää aitaa, portteja sinne sun tänne, tuulensuojalevyä, ulkolautaa, ikkunanpieliä ja karmeja, uusia (vanhoja) ovia, pergolaa ja vaikka mitä. Ja jessus miltä tuo aito punamultamaali haiseekaan!

Huhtikuu 2019 ja eka visiitti äipän kanssa uudella torpalla

Heinäkuu 2019 ja torpan keittiö ennen hävitystä

Vanhassa talossa kaikki on hieman sinne päin. Kun lisäosia on rakennettu matkan varrella, niin yllätyksiltä ei voi välttyä. Vielä kun vanha rakentajamestari Bruno on aikoinaan lyönyt pienetkin listat seiniin kilometrin nauloilla, ei ole hymy herkässä. Niitä sitten irrotellaan kuuppa punaisena sen verran raivokkaasti, että tietää kyllä irroitelleensa. Ja esimerkiksi kohtuullisen helpoksi kuvittelemani yläkerran parvekkeen seinän tekeminen osoittautui mielenkiintoiseksi, koska vanha purettava laudoitus onkin paitsi parvekkeen kaiteen takana, niin myös koko parvekkeen lattian takana, koska lisäosa on rakennettu siihen päälle. Eli sieltä ei lautoja saakaan irti räjäyttämättä koko parveketta ja sen mukana alla olevaa "musahuonetta".

Onneksi tässä on vuoden aikana huomannut, että ratkaisut kyllä löytyvät aina jostakin, niin myös tässäkin tapauksessa. Hyvä puoli on myöskin se, että työ tekijäänsä opettaa, kun vaan uskaltaa aloittaa ja yrittää. Haasteena myönnettäköön, että rakentaminen on melkein yhtä tarkkaa hommaa kuin kirpun nainti; milli pieleen ja se on sitten silmässä. Pari kertaa kun purat juuri rakentamasi seinän todettuasi (tai emännän todettua) sen kieroksi, niin kyllä se hieman uskoa nakertaa. Mutta ainahan sitä sattuu ja tapahtuu - ja jos ei muuta, niin ainakin sattuu...

Elokuu 2019 keittiö hävityksessä ja ilman lattiaa

Kesäkuu 2019 raivausta, Miska ja sorkkarauta

Heinäkuun alku 2020 - uusi pikkuprojekti alkamassa

Tule mukaan soittamaan leirinuotiokitaraa kesän kitarakurssille!

Kuten silloin tällöin ennenkin, blogi toimii myös oivana mainospaikkana - niin myös tällä kertaa.

Nyt sinulla on nimittäin mahdollisuus tulla paikan päälle tänne Kemiöön soittamaan leirinuotiokitaraa! Vaihtoehtoisesti voit osallistua etänä mistä päin maailmaa tahansa. Luulen että blogin lukijoina on useita miehiä ja naisia, nuorempia ja vanhempia, jotka ovat aina halunneet soittaa muutamia kivoja lauluja illanistujaisissa. Kitara ehkä pölyttyy kaapissa, eikä ole oikein löytynyt uskallusta tutkia, miten se toimii.

Eikö vain?

No nyt ei enää tarvitse jännittää - tule mukaan kurssille, niin kaikki tämä selviää! Varsinainen soitto alkaa tiistaina 14.7.2020 klo 19-21, mutta ennen sitä jaan kaikille osallistujille pari opetusvideota kitaran virittämisestä ja pikku putsaamisesta. Eli rohkeasti kitarat kaapista ulos - teen sinusta leirinuotiokitaristin ennen elokuuta!

Homma toimii seuraavasti:

  1. Ilmoittaudu mukaan (ohjeet alla).
  2. Liitämme sinut suljettuun leirinuotio -Facebook -ryhmään (ohjeet tulee ilmoittautumisen jälkeen).
  3. Tsekkaa ennakkomateriaalit (kielten viritys, kitaran perushuolto, perussoinnut).
  4. Osallistu live-lähetyksiin tiistaisin 14.7.-4.8.2020 klo 19-21 (etänä Facebook-ryhmässä tai paikan päällä Kemiössä salaisessa leirinuotioladossa).
  5. Mikäli et pääse jonain tiistaina osallistumaan, voit "osallistua" myös jälkikäteen, koska livelähetykset jäävät ryhmään katsottaviksi.
  6. Yllätä ystäväsi seuraavissa juhlissa!

Biiseinä tulee olemaan huippuklassikoita meiltä ja maailmalta, ja todennäköisesti myös yllätystoivebiisejä. Tiistai-iltojen leirinuotiojameissa soitetaan siis hienoja biisejä ja samalla käydään läpi soinnut ja kompit. Pääpaino on ennen kaikkea yhdessä soittamisessa ja laulamisessa. Joten jos olet joskus haaveillut soittamisen aloittamisesta, tai haluaisit oppia helppoja mutta hienoja biisejä, niin tämä kurssi on juuri sinulle.

Pidetään hauskaa ja nautitaan musiikista!

Eli: ILMOITTAUDU MUKAAN seuraavasta linkistä:

https://www.rockhouse.fi/leirinuotiokitarajamit.html

Koodilla "thaimaanranta" pääset kurssille 20 euron polkuhinnalla!

Huom! Voit ostaa kurssin myös lahjaksi - muista mainita asiasta ilmoittautumislomakkeessa.

Jotta asiaa jäisi vielä seuraavaankin vieraskynäilyyn, jätetään tarinoinnit nyt tähän ja tarjoillaan lopuksi liuta valokuvia matkan varrelta.

Pysytään terveinä ja pidetään musa eläväisenä!

Tomppa / Thaimaanrannan maalari

PS. Muistithan ilmoittautua?

Ai että kaipaan Samuin jameja ja niitä upeita ihmisiä!

2 vuotta sitten käytiin sukeltamassa Sail Rockilla ja moikkaamassa isoja kaloja

Omia valokuvatauluvirityksiä

2019 tammikuussa Maenamin rannalla poikien kanssa<3

Rantahotellin avajaisissa esiintymässä Fantastisen Mr. Ouddyn kanssa.
1
Back to Top