Kovanonnen Bumba

Olin jo pari päivää seurannut Bumba touhuja huolestuneena. Joka suuntaan sinkoileva ja kaikki gekkot metsästävä Bumba oli kuin varjo itsestään.

Oliko Boo räyhännyt sille? Oliko joku öttiäinen päässyt tuikkaamaan myrkkyä rääpäleeseen? Ei olisi ihme, sillä Bumba on metsästäjä. Sille sattuu ja tapahtuu.

Kun pariin päivään kurkusta ei mennyt alas edes herkuista herkuimmat, piti huolestua todella. Asiassa kuitenkin hämäsi se, että aamulenkit Bumba rallatteli menemään omalla tyylillään. Ehkä se olikin vain yön pimeinä tunteina popsinut kitusiinsa sammakon jos toisenkin? Meillä on valtavia sammakoita, kyllä niillä nälkä lähtisi.

Kunnes neljännen päivän aamuna lenkkikään ei maistunut. Se oli sen verran kovan luokan merkki, että johonkin oli lähdettävä.

Koska meillä ei sillä hetkellä ollut autoa käytössä, jäin odottamaan Tomppaa kotiin. Vaikka saisinkin Bumban survottua kassiin ja mopon kyytiin, en uskaltanut lähteä yksin kasseineni liikenteeseen.

Odotus tuntui kestävän ikuisuuden. Sinä aikana Bumba oli kaivautunut pensaan alle puutarhaan tärisemään. Kaikki elämä ikään kuin valui koirasta maahan. Pelkäsin jo että kaikki olisi myöhäistä.

Kuinka koira voikaan niin romahtaa? Niin täydellisesti hetkessä.

Humban Bumba elämänsä voimissaan pari kuukautta sitten.

Bumba on iloinen veijari, siksi totaalinen romahdus oli tuskaa.

Maailman paras elukkalääkäri

Onneksi Bumba vielä sinnitteli, kun Tomppa saapui. Soitin äkkiä lähiklinikalle, joka oli kiinni lauantain. Onneksi omistaja vastasi soittooni ja lupautui avaamaan ovet meitä varten. Hän ei voinut jättää auttamatta, koska kuulostin kuulemma niin huolestuneelta.

Pakkasimme väsyneen taistelijan kassiin ja lähdimme mopoilla klinikalle. Matkaa on ehkä viisi kilometriä, jonka aikana Bumba jaksoi jotenkin vielä innostua extremematkasta.

Mutta aika väsynyt raato oli, kun pääsimme klinikan ovesta sisään.

Kaikki ei ollut hyvin, sen näki lekurikin välittömästi. Ehkä pienestä paniikista johtuen Bumballe maistui klinikalla kanasnacksit, ja pieni toivonkipinä heräsi. Jos sillä olikin vaan joku vatsapöpö?

Otettiin kaikki mahdolliset veritestit ja päästiin kotiin odottamaan tuloksia. Lauantaipäivästä huolimatta palvelu pelasi, ja saatiin laboratorion tulokset jo parin tunnin päästä.

Paljoa kauempaa Bumba tuskin olisi kestänyt.

Klinikan vahtikissa ja tätä nykyä Bumban kaveri.

Diagnoosina melkein kaikki mahdollinen

Kun klinikan lääkäri soitti, ensimmäinen käsky oli tuoda Bumba välittömästi takaisin. Uupuneella sankarilla oli lähes kaikki mahdollinen; akuutti munuaistulehdus, parasiitteja veressä, punkkikuume, anemia, ja vaikka mitä.

Kaikki pahimmassa tapauksessa tappavia diagnooseja.

Bumbasta on kasvanut perheenjäsen, erittäin rakas ja korvaamaton sellainen. Suuri taistelija pienessä kehossa, jonka asenteesta ei puutu mitään. Me ei voida menettää Bumbaa.

Bumba pakattiin taas kassiin ja palautettiin klinikalle. Klinikan omistaja sanoi ottavansa Bumban kotiinsa tiputukseen ja lääkitykseen kolmeksi päiväksi. Sitten katsotaan arvot uudestaan.

Huoli oli valtava.

Ei tarvinnut oikein nukkuakaan. Mutta eipä nukkunut klinikan omistajakaan, kun kuvia ja videoita Bumbasta tuli Whatsappiin tiheään myös yöllä.

Bumba oli parhaassa mahdollisessa hoidossa, siitä ei ollut epäilystäkään.

Maailman paras elukkalääkäri ja meidän uusi ystävä.

Sankari kotiin

Kolmen päivän jälkeen testitulokset olivat paljon paremmat. Ei hyvät, mutta tilanne ei ollut enää kriittinen ja Bumba pääsi kotiin.

Olen täysin sanaton klinikan palvelusta ja tästä upeasta eläinlääkäriomistajasta. Puhumattakaan hänen äidistään, jonka kainalossa Bumba nukkui kolme yötä.

Tällä klinikalla toimii myös kotiinkuljetus. Bumba on tuotu viidakkotalolle, samoin kuin lääkevaraston täydennykset. Niin uskomatonta palvelua, että kutsuttiin klinikan omistaja viime perjantaina Sopaan syömään. Ja ehkä saamaan myös uusia asiakkaita. Sopalla kun on tätä nykyä jo 13 kadulta pelastettua koiraa, eikä niitten hoito ilmaista ole. Saatika sitten helppoa.

Se oli win win-tilanne. Sopa sai uuden luottoeläinlääkärin, ja klinikan omistaja lisää asiakkaita. Ja jokainen meistä uuden ihanan ystävän.

Kotiinkuljetettu Bumba ja lääkäri.

Klinikan omistajan äiti ja Bumban kaveri.

Kotihoito

Munuaistulehdus vaati päivittäistä tiputusta kotioloissa. Sen lisäksi vielä antibiootit ja muut lääkkeet moniin muihin vaivoihin. En olisi uskonut että itsestäni löytyisi sen luokan hoitaja, joka pystyy pistämään neuloja mihinkään, mutta niin sitä vaan kasvaa kun on pakko.

Tiputus menee jo rutiinilla kaikilta, ja miljoonat lääkkeetkin löytää oikeaoppisesti kurkun perälle niin, että koira nielaisee ne huomaamattaan. Ei se kivaa ole kellekään, mutta vaihtoehdot ovat todella vähissä.

Lisäksi on vielä munuaissairaan ruokavalio, joka on ainakin omasta mielestäni vähän masentava. Mutta jokainen kerta on lottovoitto, kun Bumba syö.

Ja se muuten syö. Nyt kun voimaa on tullut ja anemia selätetty, loikkii rääpäle perässä koko ajan ruinaamassa jotakin suuhunsa. Se saa mielen toiveikkaaksi.

Sillä hommahan ei ole ohi. Nyt viikon kotihoidon jälkeen otettiin veritestit uudestaan, ja vielä on munuaisissa häikkää.

Seuraava 20 päivää jatketaan tiputuksia, onneksi kuitenkin vain joka toinen päivä. Bumban nahka on jo puhkottu täyteen reikiä, mutta kaveri on oppinut jopa leikkimään tiputuksen aikana. 15 minuuttia on pitkä aika, ja se käy pitkäksi ilman oheistoimintaa.

Samalla jatketaan myös tätä mälsää ruokavaliota. Veikkaan että Bumba antaisi vaikka mitä suussa sulavasta pihvistä.

Toivottavasti vielä jonain päivänä Bumba saa suuhunsa muutakin kuin munuaisruokaa, lääkkeitä ja yöllä salaa popsittua sammakon lihaa.

Viikon kotihoidon jälkeen jo iskussa, mutta ei vielä kunnossa.

10 kommenttia

  1. Tsemppiä parantumiseen ihanalle ❤️karvakamulle

    VastaaPoista
  2. Voi toista pientä eläväistä <3, onneksi sieltä löytyi noinkin alaansa perusteellisesti hoitava ja ammattilainen eläinlääkäri (edes Suomessa ei aina ole niin varmaa löytyykö).
    Kaikkea parasta jatkoon ja toivottavasti saatte Bumban kuntoon ja kunnon pihviaterialle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari<3

      On kyllä niin ihana eläinlääkäri, että ilman oltaisiin varmasti oltu pulassa.

      Poista
  3. Voi sentään. Voimia teille ja paranemisia Bumballe <3

    Nuo koirat osaavat olla niin hämääviä kivuissaan. Meilläkin junnulla ovat kaikki kivut unohtuneet, kun on päässyt ulos (tai eläinlääkärin vastaanotolle), joten sitä ei koskaan voi pitää minään terveen eläimen merkkinä.

    Mun isäni nyt jo edesmenneellä koiralla oli kohtutulehdus, ja se ehti edetä ilmeisesti munuaisiin asti ennen kuin saatiin hallintaan vaivoja ja varoja säästämättä Viikissä. Juuri munuaisongelman takia koira lähetettiin kotiin saattohoitoon, ja ajateltiin että elinaikaa on jäljellä enää muutama päivä. Lääkitystä kuitenkin jatkettiin sinnikkäästi, mutta pahoinvointia aiheuttava pahoinvointilääke lopetettiin. Ja siitä lähti koiran vointi paranemaan. Viivi eli munuaistulehduksen jälkeen vielä pari hyvää vuotta rakastettuna perheenjäsenenä.

    Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna<3

      Toi on niin totta, että varsinkin eläinlääkäriin mennessä ollaan niin kuin mitään ei olisikaan. Ja Bumba on vielä pentu, joten se painaa menemään sillä nuoruuden innolla. Tarkkana pitää tosiaan olla, jos meinaa huomata jotain epänormaalia, kuten kivut. Bumba kun ei ainakaan vikissyt yhtään.

      Onneksi teidän isän koira sai vielä pari ihanaa vuotta viettää perheenjäsenenä!

      Mä myös olen nyt ymmärtänyt, kuinka vakava Bumban tila on. Justiinsa haettiin eläinlääkäriltä kolmen viikon satsi lääkkeitä ja tiputusnestettä, ja tässä nyt toivotaan ja tehdään kaikkemme, ettei munuaistulehdus muuttuisi krooniseksi. Tässä kohtaahan sitä ei vielä voi tietää, mutta toivoa kuulemma on.

      Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan.

      Bumba on niin ihana<3

      Poista
  4. Voi iso halaus kaikille! Mistà se on saanut alkujaan, onmo hàmàrintàkààn tietoa tai oletusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko<3

      Ensin eläinlääkäri veikkasi, että Bumba olisi saanut yliannostuksen punkkilääkkeistä, tai huonoa punkkilääkettä ja siksi munuaiset olisivat kärsineet. Mutta sittemmin kun verikokeet tulivat ja sieltä löytyi myös punkkikuume, niin se voisi olla aiheuttaja. Sillä punkkikuume itsessään on tappava juuri siksi, että se iskee munuaisiin ja maksaan. Mutta varmuutta ei varmaan koskaan saada.

      Näillä mennään ja toivotaan että Bumba jaksaa parantua kokonaan<3

      Poista
  5. Voi Bumbaa!
    Minkä hintaista on muuten Thaimaassa eläinlääkärin palvelut,olisi kiva joitain esimerkkihintoja kuulla.
    Suomessahan on ihan älyttömän kallista,että vaan toivoo,ettei koira sairastu.Meillä ei koiralla vakuutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan täällä huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, mutta en osaa ihan tarkkaan verrata.

      Tuo kolmen päivän tiputus ja oleskelu eläinlääkärin kotona + kaikki tutkimukset + laboratorionäytteet + lääkkeet ja tiputusaineet ja masiinat 10 päiväksi maksoi meille noin 150€.

      Nyt haettiin lääkäriltä 20 päivän kaikki tiputusaineet + lääkkeet, ja hinta oli kaikkinensa 75€. Tämä eläinlääkäri on kyllä niin ihana, että ei laskuta meiltä palvelusta mitään ja antaa lääkkeetkin nyt samaan hintaan, mitä itse niistä joutuu maksamaan. Mun pitää aina sanoa hänelle, että sun on laskutettava myös hoidosta ja muusta, mutta hän ei halua.

      Pakko siis viedä taas illalliselle joku päivä. Aivan ihana tyyppi<3

      Poista

Back to Top