Matka jatkui siis kohti toiseksi viimeistä nuppineulanpäätä kartalla, eli Oviedoon. Edellisessä jutussä mä oikeasti luulin, että meillä olisi ollut tässä kohtaa reissua enää vain yksi tavoite (onneksi on se reissuvihko), mutta niitä olikin vielä kaksi - viimeinen oli fribakilpailut Belgiassa.
Me ollaan oikeastaan molemmat Euroopan roadtripeistä menty frisbeegolf -kärjellä, siksi tällä kertaa Oviedoon, jossa järjestettiin Espanja X Openit. Viiteen kisaan ilmoittauduttiin - kaksi peruttiin myrskyjen takia, Milanon kisa jouduttiin skippaamaan, koska ei ikinä päästy Italiaan asti, ja Espanjan Chipionan kisoista luovuttiin suosiolla, koska Finan hengitys vinkui, eikä hermot olisi kestäneet kuunnella sitä vielä 10 000 kilsaa extraa. Loppukotimatka suunniteltiin vedettäväksi Belgian kautta tapaamaan Samuin kisoissa tutustumaamme ihanaan fribailevaan pariskuntaan, ja osallistumaan paikallisiin kisoihin heidän kanssaan. Mutta tähän palaan myöhemmin.
Jatketaan nyt kuitenkin siitä mihin viimeksi jäätiin:
- 35. Yö. Matkalla kohti Oviedoa pysähdyttiin El Franco -kylän luvalliseen rantapuskaan, missä sai parkkeerata max 48 tuntia yhteen putkeen. Sade ropisi kattoon, muutenkin puska oli jopa hämmentävän rauhallinen. Nähtiin koko aikana ehkä yksi koiran ulkoiluttaja.
 |
| El Francon merimaisemia |
- 36. Yö. Sadetta piisasi (tällä reissulla sitä muutenkin riitti) ja silloin on hyvä vaan ajella ja latailla akkuja. Jäätiin vielä matkalla Corvera de Asturias -kylän luvalliseen matkaparkkiin yöksi.
- 37. Yö. Paluu Oviedoon. Käytiin pikku radalla (ei kisarata) vähän treenaamassa, tsekattiin kisalayout paikan päällä, ja ilta vietettiin pelaajatapaamisessa paikallisessa hotellissa. Kaikki tällaiset pelaajamiitingit sun muut oheistapahtumat kisojen yhteydessä on superkivoja - uusia ihmisiä ympäri maailmaa, ja hauskoja pelejä (Oviedossa varsinkin). Yleensä näissä pelaajatapaamisissa saa myös ns. pelaajapaketit (kisathan maksaa), ja tällä kertaa lahjuksiin kuului mm. kiekkoja, pyyhkeitä, herkkuja, ym. Yöksi paineltiin siihen kirotun vinoon parkkipaikkaan kisaradan yläpuolella. Yritettiin oikeasti löytää jotain vähemmän vinoa, mutta kun kisakierrokset on mahdollisesti jo kukonlaulun aikaan, ei voitu luottaa siihen, että onnistuttaisiin luovimaan aamuruuhkissa ajoissa mestoille.
 |
| Vinoparkin yläpuolinen monumentti, tyypit on lennätelleet kiekkoja täältä kuulemma ;) |
 |
| Oviedon rata oli mykistävä, ja erittäin haastava korkeuserojen vuoksi. |
- 38. Yö. Sama vinoparkki, sillä oli ensimmäinen kisapäivä. Kisakaverit on ehdottomasti se paras juttu näissä hommissa, mutta toiveena aina kuitenkin olisi, että onnikin suosisi ja pystyisi pelaamaan edes omalla tasollaan. Tällä kertaa se ei mennyt nappiin kummaltakaan.
- 39. Yö. Toinen kisapäivä ja satoi ihan helvetisti koko kierroksen ajan! Pelasin paremmin kuin edellisenä päivänä, mutten kuitenkaan erityisen hyvin. Vinoparkki rupesi olemaan vähän liikaa, joten lasketeltiin vuorilta alas Llaneraan urheilukentän parkkikselle. Onneksi vaihdettiin, sillä olihan se nyt paljon paljon parempi kuin edellinen, ja ennen kaikkea se oli vaaterissa.
- 40. Yö.Viimeinen kisapäivä. Tomppa pelasi hyvin, minä taas huonommin ja menetin 3. sijan yhdellä pisteellä kanadalaiselle duracell -pupulle. Huh miten mahtava mimmi uskomattomalla energialla varustettuna! En kuitenkaan valita, sillä kisamimmit oli taas aivan parasta seuraa! Päättäjäisseremoniat vuorilla oli nekin ikimuistoiset, ihanasti oli tuotu mukaan myös Asturian perinteitä ja sitä paikallista cideriä💜. Yöksi ajettiin Gijóniin, joka osoittautui kerrassaan mainioksi paikaksi.
 |
| Me ei podiumille päästy, onnea voittajille! |
 |
| Upeat traditionaaliset päättäjäiset mykistävillä vuorilla. |
- 41. Yö. Nyt ei jaksanut liikkua yhtään mihinkään, joten jäätiin suosiolla samaan paikkaan yöksi. Tässä kävi niin, kuin monesti näillä tripeillä, että osuu vahingossa jopa ihan merkittäviin paikkoihin. Gijónin yöt vietettiin nimittäin kuuluisan, ja nykyään Espanjan toiseksi suurimman rakennuksen parkkipaikalla monen muunkin yöpyjän kanssa. Itse asiassa muutamakin espanjalainen matkailuautoilija kertoi asuvansa autoissaan juuri siinä kohtaa, sillä paitsi että siellä sai yöpyä rauhassa, paikka oli kyllä hämmentävä monessakin mielessä. Laboral Ciudad de la Cultura, eli entinen Universidad Laboral on todella valtava -270 000 m2 rakennuskompleksi, ollen kolme kertaa El Escorialin kokoinen. Kompleksin elliptinen kirkko on puolestaan maailman suurin laatuaan. Nykyään kompleksissa toimii ainakin teatteri, taidekeskus, konservatorio, taidekoulu, muita koulutusyksiköitä ja erilaisia kulttuuri- ja opetustiloja. Kiinnostavia festareita oli tarjolla myös, mutta ihan meidän visiitin ajalla ei nyt sitten valitettavasti tapahtunut mitään.
 |
| Laboral Ciudad de la Cultura |
- 42. 43. 44. Yö vietettiin edelleen Laboral Ciudad de la Culturan parkkipaikalla, sillä välillä vaan iskee päälle ihan totaalinen reissukooma. Paikallinen rantabulevardi oli itse asiassa todella kiva ja eläväinen. Nautittiin rannasta koirien kanssa, katseltiin surffareita Atlantin komeilla aalloilla ja ihasteltiin espanjalaista elämää. Aperol Spritzit jäi tällä kertaa nauttimatta, sillä kaikki rantaterassit oli luonnollisesti täynnä. Ensimmäisen kerran pestiin myös Fina, joka oli TODELLAKIN pesun tarpeessa. Gijónin yhdessä paikallisista puistoista on myös oikein passeli 9 -väyläinen fribarata, joka käytiin stopoverin aikana pari kertaa heittämässä. Boo ja Salsa tykkää hengailla messissä radoilla, ja tällä radalla tyyppien mielestä parasta oli puistossa virtaava joki, jossa pääsi puljaamaan paikallisten koirien kanssa.
Kotimatkalla oltiin siis vahvasti, ja jotenkin se tuntui hyvältä, vaikka reissua olikin takana vasta oletettua lyhyempi aika. Ehkä se johtui matkan alkuvaiheen ongelmista, ehkä jostain "hintsistä", että on parempi suunnata kohti Suomen kevättä nopeutetulla aikataululla.
Sellaiset etapit tällä kertaa, mutta palaamisiin...
 |
| Gijón oli kyllä kiva. |
 |
| Alkoi reissuväsymys jo painamaan selvästi |
 |
| Koirien nautintoja Gijónissa. |
