Timanttikauppaa ja vihdoin remppaakin

Kun edellisessä postauksessa kerroin ryhtyväni intoa puhkuen hihhuliksi (lue täältä) ja tuottavani kaikenlaista pakurikäävästä, päädyin yllättäen myös tämän metsien timantin tuottajaksi. Eli siis myös myyjäksi.

Yhteydenottoja tuli yllättävän paljon, niin mikäpäs siinä sitten. Onhan tässä meidän pikkuruisessa metikössä tota pakuria jonkin verran, joten toimitetaan sitä sitten niille joilla ei ole mahkuja sen keräämiseen. Ilmeisesti pakurikäävän kerääminen ei edes kuulu jokamiehen oikeuksiin, eli siihen pitäisi olla metsänomistajan lupa. Ja mistäs sitä tietää kuka minkäkin pläntin metsää omistaa.

Mutta ei huolta, mä voin laittaa täältä tulemaan!

Tuottajiksi eksyttiin muuten silloinkin, kun kerroin meidän lähimetsien pursuavan suppilovahveroita. Sen jälkeen istuttiinkin takapuoli pitkällä metikössä kaikkine ämpäreineen, kun tilauksia sateli (tästä voit lukaista täältä).

Ja pakko sanoa, kyllä mäkin tilaisin sieneni mieluummin jostakin varmuudella puhtaasta metsästä, kuin ostaisin jotakin minkä alkuperää en tiedä.

Kummallista tämä elämä, saa nähdä mitä seuraavaksi kaupataan😁.

Raaseporin korilla
Näissä keleissä ei tee mieli olla sisällä

Ujoa remppaa

On ollut TODELLA VAIKEATA tarttua vasaraan tai pensselin varteen. Viikko toisensa perään ollaan pähkäilty että pitäisi aloittaa ja olisi pakko jo aloittaa, mutta leudot säät pakottavat ulkoilemaan.

Eikä remontti etene.

Joten nyt on siis IHAN PAKKO vähän himmailla frisbeegolfin suhteen (näkis vaan), sillä tätä meininkiä voi kutsua jo hulluudeksi. Eikä me edes olla yhtään niin sekoja, kuin muutamat ystävämme, jotka käy päivittäin heittämässä kiekkoa jopa kolmekin kierrosta kerrallaan.

Keittiöremppa meillä valmistui viimein 27.9.2019, vaikka moni nippeli jäikin silloin asentamatta paikoilleen. Mutta se ei haitannut, sillä tuvassa oli lattia (ilman sitäkin elettiin viikkoja) ja ensimmäisen kerran viiteen vuoteen meillä oli astianpesukone.

Ovien ja ikkunoitten karmit, lattialistat, kattolistat ja keittiösaarekkeen ulkokuori jäivät silloin tekemättä, kun kaikki oli vaan niin ihanaa. Ja me tarvittiin remppalomaa.

Nyt sitä on sitten remppalomailtu liiankin kanssa ja tölli suorastaan huutaa huomiota. Oli siis tartuttava härkää sarvista.

Me aloitettiin nyt helpoimmasta päästä, eli tuvan oviaukkojen karmeista. Oikeastihan mikään ei ole meille helppoa, koska ei me olla ikinä aiemmin mitään kunnon taloremppoja tehty. Se että me osattais tosta noin vaan rakentaa skeittiramppeja ei tarkoita, että onnistuisimme sovittamaan vinoihin seiniin töllin vanhoista karmeista hyvin istuvia kokonaisuuksia.

Vaikka netistä löytyy ohjeita lähes mihin vaan, niin meidän kaltaisille amatööreille jopa aiheeseen liittyvät termistöt ovat välillä täyttä hepreaa. Ottaa siis oman aikansa saada sisäistetyksi mitä ihan oikeasti tarttee tehdä. Ja miten.

Tämän kertaisesta karmirempasta me selvittiin joten kuten, vaikkei jokainen jiiri ehkä kestäkään millin tarkkaa tarkistelua. Mutta meille kelpaa ja pääasia kuitenkin on, että päästiin pitkästä aikaa lievästi remppafiiliksiin.

Hah. No ei todellakaan päästy.

Pakko se kuitenkin on painaa.

Onneksi meillä on hyvä piharakennus, missä fiksailla juttuja

Meidän kämppä taitaa aina olla remontin keskellä

Mogia

Kun amatöörit raksaa, mogiakin tapahtuu. Ja jos ei ihan suoranaisia mogia, niin ainakin vähän sillä tavalla juosten kustuja juttuja, joista ei voi olla kauhean ylpeä.

Tuvan multipenkin muuttaminen rossipohjaksi, sekä lattian tekeminen meni nappiin, mutta meillä olikin työnjohtaja katsomassa perään. Joten ei ihme. Tuvan seinien levytys sujui mallikkaasti samasta syystä.

Mutta jos ajatellaan mitä ollaan tehty ilman "valvontaa", niin sehän ei siis ole paljoa. Ja eräs sellainen "yksi ylitse muiden" -moga on näissä vähissäkin hommissa saatu aikaiseksi, että ihan oikeasti v-tuttaa.

Meillähän on tavoitteena heivata muovimatot huitsin nevadaan jokaisesta huoneesta ja kunnostaa vanhat lankkulattiat, mikäli niitä muovien alta löytyy. Olohuoneen yksi pääty avattiin, ja siellä oli valitettavasti raakalankkua, joten se lattia menee varmaan kokonaan uusiksi.

Tuvan ja eteisen, sekä rappusten osalta muovit on poistettu, lattiat hiottu ja maalattu. Kova duuni ja lopputulos näytti upealta. Kunnes sitten ei näyttänytkään.

Maalinvalinta meni aivan täysin persiilleen. Ihan helvetin kallis Betolux Akva on kiva työstää ja kuivuukin nopeasti, mutta mitään se ei kestä. Ei sitten yhtään mitään!

Lattiat odottaa siis NYT JO uutta maalia pintaan, ja sekös ottaa aivoon.

Ehkä mä vaan peitänkin joka kulman ja millin puulattioista räsymatoilla.

Mutta Betolux Akvaan en ainakaan enää kajoa.

Tuvan ovien karmit paikoillaan. Ei ihan täydelliset.

5
Back to Top