Sellaista perusmeininkiä

Jottei radiohiljaisuus venyisi hamaan tulevaisuuteen siksi, ettei mitään kovin raflaavaa ole tapahtunut, poristaan hetki ihan perusmeiningistä. Toisaalta on ihan hyväkin ettei aina tarvitse sammutella tulipaloja, niitäkin kun osuu kohdalle ihan kiitettävästi.

Yksi ihan perusjuttu tulikin heti mieleen, nimittäin meidän tulevaisuuden camper van mätänee tällä hetkellä pihalle. Siis se "hippikottero", jolla olisi tarkoitus lähteä huhtikuun aikana pienelle Eurooppa -turneelle. Tällä hetkellä riivatun kaara ei anna mitään elonmerkkejä, ei edes naapurista lainatun akkulaturin avustuksella.

Tähän on tultu, koska raukka on kaiken perusmeiningin ohessa unohtunut viettämään koko talven sateisen taivaan alla keräten kosteutta sisuksiinsa. Viime viikkokin lotisi taivaan täydeltä aamusta iltaan, ja damagea tuli - kotteron penkit ja katon vanhat paneelit on jo homeessa. Alkaa vahvasti pelottamaan, että vaikka camperin saisi liikahtamaankin, ei sillä kohta voi kuvitella käväisevänsä edes lähikaupassa. Saati sitten jossain helkatin Euroopassa.

Nyt olisi viimoset hetket saada kärry piharakennuksen sisälle kuivatukseen ja remppaa odottamaan, mutta ei me oikeastaan tajuta autoista tuon taivaallista.

Saakelin toimiva yhtälö, etten sanoisi.

Kirottu paku!

Keskeneräisiä hommeleita sun muuta puutaheinää

Remppa jatkuu totutun verkkaisesti, eli ilman kummempaa edistymistä. Suunnittelu tuntuu kiinnostavan huomattavasti enemmän kuin toimeen tarttuminen, ja ideavarasto natisee jo nyt liitoksistaan. Jonkun pitäisi inspiroitua myös toteuttamaan niitä ideoita, ja saattamaan ne myös loppuun.

Hellan muurista puuttuu vieläkin räppänä. Muurin keskiosa olisi tarkoitus laatoittaa roiskeilta piiloon, ja ystävän siihen tuomat laatat odottavat kuviointia. Olen päättänyt kuvioida laatat ja tehdä jopa sabluunan itse, mutta Clas Ohlsonista tilaamani askarteluveitset odottavat YHÄ saapumistaan. Sain sieltä kyllä askarteluveitsien tilalle kummallisen painepesurin vesiputken, mutta siitä ei sabluuna-askarteluissa ole juurikaan apua.

Keittiön ikkunankarmeja prosessoidaan yhä, mutta vaikka ikkunankarmien tekeminen aluksi tuntui aivan ufojutulta, nyt se näyttäisi sujuvan kuin konkarilta konsanaan. Onneksi niitten suhteen maali häämöttää jo.

Taalintehtaan Ekocenter ei ole pettänyt vieläkään. Viime viikolla sieltä löytyi keittiöön vanha lipasto, kaksi suurta ja yksi pienempikin matto, sekä kaulin ja jotain muutakin pientä. Koko läjän hinnaksi tuli vaivaiset 37 euroa, joten aikamoinen aarreaitta koko paikka.

Tässä kohtaa talvea parin isomman puun kaato alkaa olemaan erittäin ajankohtaista. Meidän liiterin edusta on ollut tähän asti täynnä kallellaan repsottavia klapien säilytyspaikkoja, joten päätettiin väsätä tilalle yksi isompi ja kunnollinen. Tulevan puukatoksen tieltä oli siis hävitettävä yhtä sun toista, kuten esimerkiksi harmaantunut vanha huussi.

Onneksi näitten autioitten peltojen kainalossa "hävittäminen" on helppoa - sen kun tuikkaa pellon kulmaan kokon ja nakkaa huussit poikineen sinne porisemaan. Ei lasketa hiilijalanjälkeä nyt tästä.

Muurin puuttuva räppänä

Ekocenterin lipasto

Liiterin katto kaipaa myös remppaa

Maailman menoa

Täällä lintukodossa maailmalla mylläävä koronavirus tuntuu kovin kaukaiselta, kunnes tajuaa että aika lähellä keskiötä oma sisko perheineen on. Vaikkakin turvassa Hong Kongissa, niin siellä käy kuitenkin valtavasti turisteja mannerkiinasta.

Hong Kongissa koulut on jo suljettu ainakin maaliskuun alkupuolelle, ihmiset kulkevat hengityssuojaimet naamalla, ja normiarki on kaukana normaalista. Mannerkiinasta saapuvia matkailijoita odottaa kahden viikon karanteeni jossakin hotellissa, eli mistään ihan perusmeiningistä ei siellä voi puhua.

Vaikkei saisikaan, niin olen enemmän kuin innoissani. Meille nimittäin taitaa ensi viikolla lentää Hong Kongista muutama erittäin tärkeä ja rakas koronapakolainen.

Ja se on kaukana perusmeiningistä💕

Lumetonta on, onneksi.

Nähtiin me yksi päivä luntakin - tykkilunta :)
2
Back to Top