Thaimaanrannan maalarit-blogi meni ja täräytti täydet kolme vuotta 10.maaliskuuta. Kauas on pitkä matka, mutta tänne on kuitenkin rämmitty. Välillä polvia myöten tulvavesissä, toisinaan höyhenen kevyin jaloin rantahiekkaa pitkin. Paljon on tarinoita kerrottu, mutta paljon on jäänyt myös kertomatta, sillä kaikkea täällä tapahtunutta ei vaan voi kertoa. Ehkä vielä joskus.
Kiitos teille arvoisat lukijat, kiitos Tomppa ja suurkiitos myös matkamies Kurre! Ilman teitä en olisi tässä. I love you all!
Blogin statistiikkaa
Viime vuoden synttärijutussa paljastin teille blogihistorian 10 suosituinta postausta, ja jotta homma ei menisi aivan samojen juttujen toistamiseksi, paljastan teille tällä kertaa vuoden aikana kirjoitetuista jutuista viisi teitä eniten kiinnostanutta. Sillä uskokaa tai älkää, 10 kaikkien aikojen kärki ei kummemmin ole matkan varrella muuttunut. Edelleen kärkisijoilla loistavat Samuin tulvista kertovat jutut, jotka pääset lukemaan tästä ja tästä.
Yhteenvetona voin helposti todeta, että teitä lukijoita näyttäisi kiinnostavan elämä täällä ja varsinkin silloin, kun siihen liittyy jotain säätöä. Meidän tapauksessa tämä lienee helppoa, sillä säädöt ovat ennemminkin sääntöjä kuin poikkeuksia. Voidaan siis nauraa meille yhdessä jatkossakin.
Asiapitoiset reissupostaukset eivät yllä parhaimpaan kärkeen juuri koskaan, mikä kieltämättä hieman hämmentää. Paitsi silloin, kun asialla on matkamies Kurre. Vuodesta toiseen Kurren tekstit ovat luetuimpien joukossa ja ihmekö tuo. Odotanhan aina itsekin kuin kuuta nousevaa seuraavaa tekstiä, jonka kiireinen kielenkääntäjä ehtii julkaisemaan. Toivottavasti saadaan sellainen pian.
Kirsikkana kakun päällä on järjetön määrä vierailuja blogissa. Kun alkuaikoina ihmetteli ketkähän kolme ovat blogiin eksyneet, tänä päivänä voi ihmetellä karvan vaille puolen miljoonan visiittiä. Facebookin tykkääjämäärä on melkein 1000 ja Instagramin seuraajamääräkin on kivunnut tuhannen yläpuolelle. Nöyräksi vetää, kiitän ja kumarran syvempään kuin pystyn.
Tämän postauksen kuvituksena on osa Thaimaanrannan maalarit -instagramin kuluneen vuoden tykätyimmistä kuvista.
Pidemmittä puheitta siis, tässä
5 suosituinta postausta vuoden ajalta
Viidakkotaloon muuttaminen oli kieltämättä hyppy tuntemattomaan. Rohkea veto etten sanoisi, sillä paikassa on omat haasteensa. Tutuksi ovat tulleet kobrat, skorpionit, rotat ja lepakot, sekä uskomaton määrä happea. Vaikka välillä on tehnyt mieli vaihtaa maisemaa, on tänne sittenkin sopeutunut. 'Viidakko opettaa' sanoi vuokranantajakin, kun ihmettelimme kuinkahan tästä selvitään. Viidakkotalon tarinat ovat kiinnostaneet myös teitä, varmaan siksi että viidakkotalosta ei säätöä puutu.
Ei lähtenyt ei. Jos et vielä tiennyt, kuviteltiin vuosi sitten muuttavamme takaisin Eurooppaan (voit lukea tekstin tuosta ylläolevan otsikon linkistä). Kuukausi Suomessa ja ikävä Samuille kasvoi niin kovaksi, ettei voinut kuin ihmetellä mitä helvettiä me oikein ajateltiin. Ei siinä sitten paljoa muu auttanut, kuin lentää 'maitojunalla' takaisin kotiin. Tällä kertaa Samuille.
Ja kuten mainitsin, matkamies Kurren jutut uppoaa aina kuin kuuma veitsi voihin. Kun Kurrelta tulee teksti, otan lasin viiniä ja lähden riippukeinumatkalle Kurren mukaan. Eikä Kurre petä koskaan, vaan tarjoaa kerta toisensa jälkeen mielenkiintoisen tarinan. Toivottavasti Kurre ilostuttaa meitä pian.
Tämä tarina nousi todella nopeasti toiseksi suosituimmaksi. Paikallisen ajokortin hankkimisessa ei säätöä puuttunut, mikä varmaan osaltaan selittää postauksen suosion. Tai sitten lukijoissa on paljon myös Thaimaahan pidemmäksi ajaksi tulevia tai täällä jo asuvia, joille aihe on ajankohtainen. Hullua touhua toi ajokortin hankkiminen täällä...
No, tässä on juttu, joka on koko blogihistorian luetuin, ei siis vain vuoden. Veikkaanpa että sellaisena se pysyykin hamaan tulevaisuuteen, sillä tekstillä on lukijoita puolet enemmän, kuin koko blogihistorian kakkosella.
Olenko ylpeä tekstistä näin jälkeen päin, en tiedä. Ainakin se on kirjoitettu valtavan v*tutuksen vallassa, ja ehkä ensi kerralla sen tunteen vallassa hengitän syvään ja odotan huomiseen. Meidän perhe on ollut Finnairin kanssa törmäyskurssilla aikaisemminkin, ja tässä kohtaa ämpäri täyttyi.
Olen edelleen sitä mieltä, että meille matkustajille kuuluvat tietyt oikeudet. Nämä oikeudet ovat EU-tasolla säädetty, eikä Finnair näitä noudata. Kirjoittamani jutun jälkeen kuluttaja-asiamies ilmoitti, että se aikoo hakea markkinaoikeudelta kieltoa menettelyyn, jolla Finnair epää kuluttajamatkustajilta täysimääräisiä vakiokorvauksia peruutus- ja viivästystilanteissa.
Kirjoittamani postaus herätti kommenttien perusteella myös raivoa Finnairille uskollisissa asiakkaissa. Ymmärrän ja en ymmärrä. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ole saanut niin äkäisiä kommentteja blogiin, ja olisittepa nähneet kommentit eräässä FB-ryhmässä. Huh, niissä sitten olikin kestämistä.
Tämän Finnair-postauksen tiimoilta sain myös lisätittelin 'kahden markan bloggaaja', kiitokset tästä anonyymille. Kartanonrouvasta kahdenmarkan bloggariksi, pitäisikö itkeä vai nauraa?
Sen sijaan että poistaisin koko kirjoituksen, tai edes siihen tulleita kommentteja, pidän ne täällä. Ne ovat osa tätä kasvuprosessia, tätä blogimatkaa jota kanssanne teen.
Kiitos kun olette mukana, tästä on ilo jatkaa!
Minulla on pieni toive: kerro minulle mistä sinä haluaisit jatkossa tietää tai lukea?
Ps. toinenkin pieni toivomus olisi: tykkääthän meistä Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi- yhteisössä.
Kiitos
14
Kiitos teille arvoisat lukijat, kiitos Tomppa ja suurkiitos myös matkamies Kurre! Ilman teitä en olisi tässä. I love you all!
Samuin pääkaupungin Nathonin rannasta. |
Yksi suosikeistamme Thong son bay |
Ja ehdoton suosikkimme Koh Phangan |
Blogin statistiikkaa
Viime vuoden synttärijutussa paljastin teille blogihistorian 10 suosituinta postausta, ja jotta homma ei menisi aivan samojen juttujen toistamiseksi, paljastan teille tällä kertaa vuoden aikana kirjoitetuista jutuista viisi teitä eniten kiinnostanutta. Sillä uskokaa tai älkää, 10 kaikkien aikojen kärki ei kummemmin ole matkan varrella muuttunut. Edelleen kärkisijoilla loistavat Samuin tulvista kertovat jutut, jotka pääset lukemaan tästä ja tästä.
Yhteenvetona voin helposti todeta, että teitä lukijoita näyttäisi kiinnostavan elämä täällä ja varsinkin silloin, kun siihen liittyy jotain säätöä. Meidän tapauksessa tämä lienee helppoa, sillä säädöt ovat ennemminkin sääntöjä kuin poikkeuksia. Voidaan siis nauraa meille yhdessä jatkossakin.
Asiapitoiset reissupostaukset eivät yllä parhaimpaan kärkeen juuri koskaan, mikä kieltämättä hieman hämmentää. Paitsi silloin, kun asialla on matkamies Kurre. Vuodesta toiseen Kurren tekstit ovat luetuimpien joukossa ja ihmekö tuo. Odotanhan aina itsekin kuin kuuta nousevaa seuraavaa tekstiä, jonka kiireinen kielenkääntäjä ehtii julkaisemaan. Toivottavasti saadaan sellainen pian.
Kirsikkana kakun päällä on järjetön määrä vierailuja blogissa. Kun alkuaikoina ihmetteli ketkähän kolme ovat blogiin eksyneet, tänä päivänä voi ihmetellä karvan vaille puolen miljoonan visiittiä. Facebookin tykkääjämäärä on melkein 1000 ja Instagramin seuraajamääräkin on kivunnut tuhannen yläpuolelle. Nöyräksi vetää, kiitän ja kumarran syvempään kuin pystyn.
Tämän postauksen kuvituksena on osa Thaimaanrannan maalarit -instagramin kuluneen vuoden tykätyimmistä kuvista.
Tämä myös Koh Phanganilta |
Tässä taas lempikuvani meidän Maenamin rannalta |
Ja pääsi joukkoon yksi kuva myös Balilta |
Pidemmittä puheitta siis, tässä
5 suosituinta postausta vuoden ajalta
Viidakkotaloon muuttaminen oli kieltämättä hyppy tuntemattomaan. Rohkea veto etten sanoisi, sillä paikassa on omat haasteensa. Tutuksi ovat tulleet kobrat, skorpionit, rotat ja lepakot, sekä uskomaton määrä happea. Vaikka välillä on tehnyt mieli vaihtaa maisemaa, on tänne sittenkin sopeutunut. 'Viidakko opettaa' sanoi vuokranantajakin, kun ihmettelimme kuinkahan tästä selvitään. Viidakkotalon tarinat ovat kiinnostaneet myös teitä, varmaan siksi että viidakkotalosta ei säätöä puutu.
Ei lähtenyt ei. Jos et vielä tiennyt, kuviteltiin vuosi sitten muuttavamme takaisin Eurooppaan (voit lukea tekstin tuosta ylläolevan otsikon linkistä). Kuukausi Suomessa ja ikävä Samuille kasvoi niin kovaksi, ettei voinut kuin ihmetellä mitä helvettiä me oikein ajateltiin. Ei siinä sitten paljoa muu auttanut, kuin lentää 'maitojunalla' takaisin kotiin. Tällä kertaa Samuille.
Ja kuten mainitsin, matkamies Kurren jutut uppoaa aina kuin kuuma veitsi voihin. Kun Kurrelta tulee teksti, otan lasin viiniä ja lähden riippukeinumatkalle Kurren mukaan. Eikä Kurre petä koskaan, vaan tarjoaa kerta toisensa jälkeen mielenkiintoisen tarinan. Toivottavasti Kurre ilostuttaa meitä pian.
Lamai beach |
Auringonlaskua Bangrakista katsottuna |
Fisherman's village Bophut |
Tämä tarina nousi todella nopeasti toiseksi suosituimmaksi. Paikallisen ajokortin hankkimisessa ei säätöä puuttunut, mikä varmaan osaltaan selittää postauksen suosion. Tai sitten lukijoissa on paljon myös Thaimaahan pidemmäksi ajaksi tulevia tai täällä jo asuvia, joille aihe on ajankohtainen. Hullua touhua toi ajokortin hankkiminen täällä...
No, tässä on juttu, joka on koko blogihistorian luetuin, ei siis vain vuoden. Veikkaanpa että sellaisena se pysyykin hamaan tulevaisuuteen, sillä tekstillä on lukijoita puolet enemmän, kuin koko blogihistorian kakkosella.
Olenko ylpeä tekstistä näin jälkeen päin, en tiedä. Ainakin se on kirjoitettu valtavan v*tutuksen vallassa, ja ehkä ensi kerralla sen tunteen vallassa hengitän syvään ja odotan huomiseen. Meidän perhe on ollut Finnairin kanssa törmäyskurssilla aikaisemminkin, ja tässä kohtaa ämpäri täyttyi.
Olen edelleen sitä mieltä, että meille matkustajille kuuluvat tietyt oikeudet. Nämä oikeudet ovat EU-tasolla säädetty, eikä Finnair näitä noudata. Kirjoittamani jutun jälkeen kuluttaja-asiamies ilmoitti, että se aikoo hakea markkinaoikeudelta kieltoa menettelyyn, jolla Finnair epää kuluttajamatkustajilta täysimääräisiä vakiokorvauksia peruutus- ja viivästystilanteissa.
Kirjoittamani postaus herätti kommenttien perusteella myös raivoa Finnairille uskollisissa asiakkaissa. Ymmärrän ja en ymmärrä. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ole saanut niin äkäisiä kommentteja blogiin, ja olisittepa nähneet kommentit eräässä FB-ryhmässä. Huh, niissä sitten olikin kestämistä.
Tämän Finnair-postauksen tiimoilta sain myös lisätittelin 'kahden markan bloggaaja', kiitokset tästä anonyymille. Kartanonrouvasta kahdenmarkan bloggariksi, pitäisikö itkeä vai nauraa?
Sen sijaan että poistaisin koko kirjoituksen, tai edes siihen tulleita kommentteja, pidän ne täällä. Ne ovat osa tätä kasvuprosessia, tätä blogimatkaa jota kanssanne teen.
Kiitos kun olette mukana, tästä on ilo jatkaa!
Minulla on pieni toive: kerro minulle mistä sinä haluaisit jatkossa tietää tai lukea?
Ps. toinenkin pieni toivomus olisi: tykkääthän meistä Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi- yhteisössä.
Kiitos
Tätä Samui on, flip flop zone! |