Ei se ollutkaan mua varten

Muistatteko reilu vuosi takaperin, kun kärsin vakavasta mökkikuumeesta? Jos ette, jutun voi lukaista täältä.

Silloin tuli kierreltyä ympäri Varsinais-Suomea ja muuallakin hullunkiilto silmissä, josko jostain löytyisi oma pieni tupa. Ei tarvinnut olla edes punainen, mutta mielellään vanha. Ja ehdottomasti rannalla. Näihin ne haaveet silloin kaatuivatkin. Joko oli ihana mökki, muttei rantaa, tai ranta ja kamala mökki. Kolmantena vaihtoehtona oli tietenkin järjetön hinta.

Niin me tungettiin tulevaa mökkiä varten säästetyt tavarat ystäviemme varastoon Nurmijärvelle ja häivyttiin takaisin Samuille. Kunnes keväällä alkoi mökin metsästys uudestaan. Tällä kertaa tosin pelkästään vuokrausmielessä. Aika oli tehnyt tehtävänsä, enää ei tarvinnut omistaa.

Aivan ihanaa, kun Paraisten keskustassa pääsee näin lähelle vanhojen talojen elämää.

Mökkielämää

Meille löytyi Pauliinan kautta mökki vuokralle. Mukava, riittävän iso ja halpa. Ja mikä parasta, ihan meren rannalta. On saunottu, tavattu ystäviä ja grillailtu. Mutta uitu ei kertaakaan. Jos Tomppa ei kävisi ahkerasti kalassa, olisi rantakin turha. Vesi on vaan ollut niin pirun kylmää.

Alkuun mökkielämä hämmästytti. Viettää nyt aikaa kaukana kaikesta, rauhassa männyn tuoksuisessa metsässä. Männyt muuten tuoksuvat vallan ihanalle. Ihan tulee lapsuuden Mäntyharju mieleen.

Sitten mökkeily vähän jo kyllästytti. Toki siihen tarvittiin ripaus huonoa tuuriakin, kun omaan käyttööni tarkoitettu kesäauto hajosi. Meillä ei tunnu olevan erityisen hyvää tuuria kesäautojen suhteen, sillä viime vuonnakin hajosi kaksi kesäautoa.

Kun Tomppa kierteli kansainvälisiä markkinoita Rockin kanssa, jäin itse jumiin rikkinäisen auton takia. Tähän viikkoon asti olen juuri ja juuri uskaltanut ajaa Turkuun, mutten oikein pidemmälle. Enkä sinnekään mielelläni kovin usein. Olisihan se nimittäin juhlaa jäädä kaatosateessa jonnekin tienposkeen tuntematta seudulta ketään jonka soittaa apuun.

Voiko kauniimpaa kaupan julkisivua ollakaan?

Valloittavia vanhoja taloja Parainen täynnä.

Paraisilla tuulee aina

Eikö? Tänä vuonna on kuulemma tuullut yllättävän paljon muuallakin, mutta ainakin täällä on männyt olleet harva se päivä vinossa. Ei ne aivan niin huoju kuin palmut Samuilla, mutta puhuri on kyllä ollut vaikuttava. Mukaan pakkaamani shortsit ovat päätyneet jalkaan tasan kaksi kertaa, mekoista puhumattakaan.

Onneksi vanhoista tavarakätköistä on löytynyt tähän kesään paremmin sopineita villasukkia ja toppatakkeja. Ilman niitten tuomaa lämpöä olisi liikkuminen rajoittunut saunan ja takan edustan välille. Vaikka en Samuin jälkeen kovia helteitä kaivannutkaan, niin tällä hetkellä odotan kovasti hien valumista noroina pitkin selkärankaa. Sitä luihin ja ytimiin menevää lämpöä, joka vihdoin rentouttaa viimassa jähmettyneet hartiat.

Mä voisin asua tossa talossa, mutta mielelläni jossain tropiikissa.

Ja Paraisilla on paljon ruusuja.

Aika pieni paikka Parainen on tällaiselle Helsingissä vuosia asuneelle tyttöselle. Vaikka saaristotie on päivittäinkin ruuhkainen, niin Paraisilla saa kyllä olla rauhassa. Nyt en kehtaa ajaa enää edes sinne, koska auton romun pitämä ääni muistuttaa erehtymättömästi nuorison tuunaamien autojen pörinää. Pakoputki rikki sanoisin, tai sitten jotain vielä pahempaa. Parkkeerata nyt tällainen mölykone hiljaa kuiskivalle rantaraitille.

Ei mulla mitään Paraista vastaan ole, don't get me wrong. En vaan tiennyt, ettei mökkielämä sitten kuitenkaan ollut mua varten. Ehkä välillä ja sopivina annoksina, mutta kuten monissa jutuissa, liiasta tulee ähky. On siis hyvä ettei törmätty siihen mökkiin, joka olisi ollut 'ihan pakko ostaa'. Tänä vuonna se olisi jo ehkä ihan pakko myydä. Mutta no, me vaihdetaankin mielipidettä melkein yhtä tiuhaan kuin kalsareita.

Tuuliviiri rauhaton...

Valssin askeleetkin voi ottaa haltuun Paraisten keskustassa.

Ihana perhonen.

8
Back to Top