Paluu kotiin sekä asunnon metsästystä, osa 2

Ei me hirveästi stressattu, miltä Samuille paluu tuntuisi. Ei me ehditty. Viimeiset päivät Suomessa vietettiin aamusta iltaan hirveässä kiireessä. Vielä oli myytävä sitä sun tätä, jotta saatiin omaisuus mahtumaan muutamaan matkalaukkuun. Tarvittiin näköjään kokonainen vuosi, jotta viimeisetkin mööpelit muuttuivat vähemmän tärkeiksi. Vielä viime kesänä osa tavaroista sai henkisen niskaotteen ja niistä luopuminen osoittautui liian sydäntäraastavaksi, mutta vuosi teki tehtävänsä. Nyt se on viimein tehty.

Jäin kaipaamaan Helsinkiä

Kuten kirjoitin, vietimme 'loppuloman' pääkaupunkiseudulla. Olisi pitänyt viettää siellä pidempi aika, sillä kaikki jäi ajanpuutteen takia näkemättä. Mikäli ei lasketa näkemiseksi sitä, kun menin Kampin kauppakeskukseen shoppailemaan sunnuntaina kello 18 jälkeen ihmetellen miksi kaikki kaupat olivat kiinni. Tämän kesän Helsinki jäi käytännössä kokematta. Kiire on pirullinen kaveri ja meillä on tapana jättää kaikki viime tippaan. Ihan vaan ettei tarvitsisi nukkua kunnolla lähtöä edeltävänä yönä, eikä tarvitsisi aloittaa pitkää kotimatkaa hyvin levänneenä ja rentoutuneena.

Onneksi kuitenkin jäi aikaa lennolle tsekkaamiseen, muutoin olisimme myöhästyneet koneesta. Kuvittelimme lentomme lähtevän kello 17 iltapäivällä ja hämmästys olikin kohtuullinen, kun lähtöajaksi selvisi kello 9.45 aamulla. Niin tyypillistä meille.

Mutta Helsinki, ehkä tapaamme paremmalla ajalla ensi kesänä!

Kotia kohti...

Kummallinen punainen kraateri matkalla jossakin.

Koh Samui - koti jonka tunnen

Niin se vaan on. Koti on siellä missä sydänkin, ja tällä hetkellä se on täällä. Se saattoi jopa jäädä tänne odottamaan, kun toukokuussa kuvittelimme muuttavamme Eurooppaan. Ehkä se näki selvemmin, eikä suostunut matkaan ollenkaan.

Oli mukava palata. Tavata tärkeät ihmiset; Chantal & Pier (meidän sveitsiläiset ex-naapurit), Sopa, Rock, ja huomata että kaikki on parhain päin. Yhteisellä illallisella Rock totesi, että nyt laitetaan asiat sillä tavalla kuntoon, ettei teidän enää tarvitse miettiä muuttoa mihinkään. Voi ihanat! Ei me nyt aivan onnettomia tunareita olla, mutta on mukava tietää jonkun välittävän.

Mä niin henkäisin syvään koirien ulkoiluttamisrannalla. Ihanaa!

Älä vuokraa näkemättä

Aivan kuten olen monesti varoittanut. Meillä oli ennakkoon katsottuna muutama asunto (mainitsin niistä täällä), ja sovittuna tapaamiset välittäjien kanssa. Yksi näistä toteutui tänään, ja meidän valitsemistamme taloista tämä oli toistaiseksi se kiinnostavin. Mukiinmenevä vuokra, uima-allas, kolme makuuhuonetta isosta aidatusta puutarhasta puhumattakaan. Mutta...

Ei ilmastointia. Se ei välttämättä ole ongelma, niitä saa kyllä hankituksi täältäkin. Paitsi ettei tähän taloon. Talo sijaitsi mukavalla paikalla lähellä kaikkea, mutta silti sivussa ja omassa rauhassa. Tie oli hiekkainen ja kuoppainen, lähinnä paikallisten ympäröimä, mistä johtuen sähköt alueella tavattoman huonot. Mikäli johonkin taloon asennettaisiin ilmastointilaite, se veisi sähköt koko kylältä. Voin kuvitella vihaisten paikallisten kylmät katseet selässä tällaisen kömmähdyksen jälkeen ja vaikka välittäjä sanoi olevan ok kokeilla sitä, ei ole mitään mieltä lähteä hankkimaan vihamiehiä.

Lisäksi talon viereinen tontti oli selvästi alkava rakennustyömaa, mitä ei missään kuvissa tietenkään näytetty. Thaimaalaiseen rakennustyyliin tottuneena projektiin voisi vierähtää vuosi jos toinenkin ja lopputuloksena voisi olla torso, joka rahojen loppumisen takia ei valmista päivää näkisi. Joten ei.

Tiesi muuten naapurin minigolf -rataa jo 14 vuotta pitänyt omistajakin kertoa, että jotain häikkää talossa tai omistajassa on, sillä yksikään vuokralainen ei ole pysynyt talossa kahta kuukautta kauempaa. Ehkä se johtuu hänen mainitsemastaan hankalasta vuokranantajasta, tai sitten niistä ilmastointilaitteista. Me päätettiin olla ottamatta asiasta selvää.

Eka talo, eikä ilmastointia.

Pieni uimalätäkkö kyllä löytyi.

Ja muutenkin talo oli ihan kiva. Vähän putket vuoti, mutta muuten.

Etsintä jatkuu

Rock haluaisi meidät lähelleen asumaan, minkä takia tehtiin tutustumiskäynti hänen naapuritaloonsa. Talon omistavalla paikallisella rouvalla on hotelli ja bungaloweja Choengmon beachilla, eikä hän tähän hätään päässyt näyttämään taloa sisältä. Ulkokuori käytiin kuitenkin luvalla tarkistamassa, samoin kuin valtava rantaan asti ulottuva tontti. Aivan huippupaikka viidakkoineen kaikkineen ja halpakin kuin mikä, mutta vaikka me ollaan kovia uudistamaan ja luomaan, niin tätä en millään pystynyt mielikuvittelemaan meille kodiksi. Niin ikävää kuin se olikin.

Rockin naapuritalo

Mutta mä en vaan halua muuttaa tähän.

Tänään ohjelmassa oli muutama talo ja huomenna käydään katsomassa seuraava ennakkoon valittu kohde. Pitääkö 50 metriä rannasta paikkansa, jää nähtäväksi. Hinta olisi ok, samoin muut tiedot talosta, joten pitäkää peukkuja. Ehkä meitä onnistaa jo huomenna, tai sitten etsitään taloa vielä kuukauden päästä. Mikäli ei olisi niin kiire saada koiria kotiin, talon etsiminen olisi hyvää viihdettä.

Pelkästään tänään on tullut tutustuttua uusiin ihmisiin ja löydettyä hylättyjä taloja hengästyttävän upeilla paikoilla.

Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan...

Rockin apupoika teki itselleen bambutatuointia.

Pitäisköhän hankkia itsellekin?

Pojat pohtii seuraavaa siirtoa. Huomenna etsinnät jatkuu.

12

Asunnon metsästystä, osa 1

Kolme kuukautta 'kodittomana', voitte varmaan kuvitella kuinka kipeästi sitä jo kaipaa omaa paikkaa. Paikkaa jota voisi kutsua kodiksi. Paraisilla vietetty aika oli mukava, mutta yksi välivaihe matkalla johonkin pysyvämpään. Toivottavasti ainakin, sillä hiukan jo väsyttää.

Nyt ollaan viimein siirrytty pääkaupungin huudiloille, vallattu Tompan isän asunto ja ajettu hänet evakkoon. Kun vielä viikonloppuna käydään tyhjentämässä mökiltä viimeiset roinat, olisi kesä Suomessa taputeltu.

Oli muuten upeata seurata viimeisinä päivinä Paraisilla yli lentäviä valtavia lintuauroja. Ehtivät lähteä ennen meitä.

Onko joka kesä tultava Suomeen?

Ei varmaankaan. Ehkä tämä kolmen kuukauden Suomen reissu oli eräänlainen virstanpylväs, joka osoitti ettei pakkoa ole. Suurin syy omalle tulemiselleni on esikoinen, jota näen kuitenkin kesän aikana liian harvoin. Mutta hei, kai nyt nuorella miehellä on muutakin tekemistä kuin tavata mutsiaan, varsinkin kesällä. Eiköhän paras hinta laatusuhde saada sillä, että lennätän kaverin Thaimaahan ja varastan itsekkäästi koko huomion 24/7.

Juniorikin on ensi vuonna jo 15, ehkä hänet voi vastaavasti lähettää Suomeen mummille muutamaksi viikoksi. Jos koko ensi kesän viettäisikin koiria rapsutellen Samuilla, ehkä se Suomen kaipuu tulisikin takaisin. Mutta onhan maailmassa paikkoja, muitakin.

Ystävämme Rock ihmettelee Airiston hienoja maisemia.

Vanhoja taloja Paraisilla.

Asunnon metsästys Samuilta

Ei sen helppoa pitänyt ollakaan, mutta lupasin pitää teitä ajan tasalla. Muutamia paikallisia ystäviä, kuten Sopa ja Rock, ollaan pyydetty pitämään silmiä auki. Samoin ihania sveitsiläisiä naapureitamme, joilta on jokunen vinkki jo tipahtanutkin. Kirjoitin muuten seitsemän vinkkiä asunnon vuokraamiseen Samuilta jo aiemmin, jos et ole ehtinyt lukemaan, voit katsella niitä täältä.

Tärkein vinkki on se, että älä vuokraa näkemättä. Paikan päällä voi nimittäin odottaa aivan kamala läävä, vaikka kuvat olisivat kuinka priimoja. Tätä me noudatetaan, vaikka sillä joku kämppä menetettäisiinkin.

Koirat tekee asunnon löytämisestä ekstra haastavaa, kuten välittäjämme Bob taas totesi. Bob on brittivälittäjä, jonka kautta saimme edellisen kartanon ja jonka taas 'sattumalta' löysin. Meiltä oli yhteystiedot kadonneet johonkin, olihan tarkoitus vaihtaa maisemaa kokonaan. Onneksi Bob muisti meidät, vaikka me olimmekin jo unohtaneet hänet.

Bobilta on tullut muutama idea, joista yksi on kaikesta haastavuudestaan huolimatta vähintään mielenkiintoinen. Me kun tykätään haasteista ja ollaan siihen päälle vähän hullujakin. Talon sijainti ainakin kartalla on hyvä, piha iso ja aidattu. Hinta on ok, vaikkei se kohtaakaan talon kunnon kanssa, mutta me ollaan kovia neuvottelemaan järkeviä diilejä. Tai no, me ja järkevä samassa lauseessa, ehkä se on vähän liikaa.

Bob on kuitenkin värvännyt myös ystävänsä mukaan etsintöihin, joten eiköhän meillä jo ensi viikolla ole jokunen asunnon näyttö sovittuna.

Tässä meitä kiinnostava talo, josta Bob kyllä vähän varoitteli. Olisi ainakin aidattu.

Uima-allaskin löytyy ja iso piha.

Mutta talossa ei ole ilmastointia, jolle nyt ehdottomasti pitää tehdä jotakin.

Välittäjä vai omin päin 

Omasta puolestani melkeinpä suosittelen ensikertalaiselle välittäjää, varsinkin jos paikan päällä ei ole tuttuja valmiiksi. Voihan ne välitysfirmatkin kadota maan alle, mutta siitä huolimatta. Saat ainakin sopimuksen englanniksi ja tiedät mihin laitat nimesi alle. Thaimaassa kun voi sattua kaikenlaista...

Tässä muuten kuvia talosta, joka johtaa meidän tulevan kämpän tilastoja tällä hetkellä. Saa nähdä mitä todellisuus on ja sijaitseeko se oikeasti 50 metriä rannasta, kuten väitetään. Mutta se selviää sitten paikan päällä:

Allas on ainakin (vaikkei tarttis)

Ja aidattu piha. Kunnon terassi tosin puuttuu.

Nämä kuvat ovat välittäjältä saatuja.

Vapaudesta haaveilevat, tämä on teille:

Moni lukija on ottanut yhteyttä, koska haluaisi hypätä pois oravan pyörästä ottamaan selvää kuinka pitkälle omat siivet kantaisivat. Annan mielelläni omalta osaltani vinkkejä, mutta Matkaopas vapauteen -blogin Rosita on kirjoittanut aiheesta kaksi loistavaa e-kirjaa, joita suosittelen lämpimästi kaikille haaveilijoille. Rositan kirjojen konkreettiset vinkit tuo haaveen ehkä astetta lähemmäksi ja tekee mahdottomilta tuntuvista haaveista toteuttamiskelpoisia. Tässä ote Toimistosta travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään -kirjasta, sillä uskokaa tai älkää, haaveitten toteuttaminen ei ole vain ja ainoastaan elitistien hommaa:

"Moni pienipalkkainen duunari tai työtön voi miettiä, että on elitistien hommaa kaavailla vapaampaa elämäntyyliä ja ettei tavallinen ihminen moiseen pysty. Tosiasia kuitenkin on, että moni on lähtenyt kulkemaan unelmiaan kohti jotakuinkin tyhjätaskuna, sisäisen palon johdattamana. Tahto on löytänyt keinot ja pakottanut käyttämään mielikuvitusta ja laittamaan itseään likoon. Moni heittäytyjä kertoo kokeneensa olleensa eniten elossa, kun astunut ulos taloudellisesta turvasatamasta."

Toimistosta travelleriksi - Matkaopas vapauteen ja Nippu kuntoon - Taloustietoisen reissaajan opas -kirjoista on nyt kahden kirjan huipputarjous, josta koodilla 'thaimaanranta' saa vielä 10% alennuksen. Kirjoitat vain koodin ostoskorissa ennen maksua. Eikä sitten muuta kuin tuumasta toimeen ja haaveita toteuttamaan! Kirjapaketin voi tilata tästä linkistä.


*Artikkeli sisältää affiliate- linkkejä.
4

Muuttolinnut lähtökuopissa

Kohta mennään taas. Ensin Helsinkiin muutamaksi päiväksi ja siitä sitten kotia kohti. Sitä Samui meille nyt on, koti. Vaikkei meillä seinillä varustettua taloksi kutsuttua objektia siellä vielä olekaan, niin jos sydän on siellä, eikö kotikin silloin ole?

Ihana Chaweng, onhan siitä jo aikaa...

Talo puuttuu

Mutta en ole vielä huolissani. Rakkaat edelliset naapurimme ilmoittautuivat jo majoittamaan meidät alkuun (onhan heilläkin valtava kartano), joten naapurin pöljääkin pöljempi Dummy pääsee multihalaukseen ennen omia koiria. Omat Phanganilla lomailevat karvaturrit joutuvat odottamaan siihen asti, kunnes uusi lukaali löytyy. Ja toivottavasti löytyy pian.

Naapurin Dummy, meillekin kovin rakas rokkityttö

Boo lempipaikassaan mopon kyydissä

Salsa-prinsessa

Kuulun moniin FB-ryhmiin joissa ilmoitellaan myytäviä ja vuokrattavia taloja, ja viimeiset ajat ovat vierähtäneet ryhmiä selaillessa. Jos nyt en paremmin tietäisi, olisin saattanut jo menettää toivoni. Hinnat on järkyttäviä ja kohteet mitä sattuu. Hinnoitteleeko Samui itsensä jo turistien ulottumattomiin? Melko lähelle ainakin. Tai sitten saaren luonne muuttuu hiljalleen enemmän luksuskohteeksi.

Kun aikaisemman kartanomme hintaa tuli pidettyä aivan liian kovana, alkaa diili pikkuhiljaa tuntumaan järkevältä. Valitettavasti ainakaan toistaiseksi ei 'kartanonrouvaksi' ole paluuta. Luotan silti siihen, että sopiva kolo aidattuine puutarhoineen meillekin vielä löytyy. Kunhan pääsemme paikan päälle etsintäreissuille. Ei se ehkä viikossa löydy, mutta jos kahdessa edes...

Tässä muuten pari linkkiä, mikäli pidempiaikaisen talon etsintä on ajankohtaista:

Thailand-property
Samui Days.

Jos pääsisi aloittamaan puutarhahommat taas uudelleen.

Barcelona ja Turku

Ensin Barcelona, sitten Turku. Sen jälkeen vielä muutakin, mutta nämä ensimmäiseksi mainitut osuivat kovin lähelle. La Ramblalla sijaitsee rakkaitteni asunto ja pienen hetken jouduin olemaan oikeasti huolissani. Onneksi huoli osoittautui tässä tapauksessa tarpeettomaksi ja kaikki rakkaat turvassa muualla. Turun torin vieressä taas sijaitsee hammaslääkäri, jossa olen kesän aikana käynyt. Onneksi en ollut siellä eilen. Olen pahoillani heidän puolestaan, jotka tragedian joutuivat kokemaan.

Kahteen päivään on mahtunut paljon huolta ja hengenahdistusta. Omat murheet tuntuvat tällä hetkellä mitättömiltä.

Syvä osanottoni kaikille läheisensä menettäneille.

Crystal bay

0

Iso luuta lakaisee, osa 2

Muistatteko aikaisemman 'Iso luuta lakaisee' -kirjoitukseni? Jos se on jäänyt lukematta, juttuun pääsee käsiksi täältä.

Oikeustaju koetuksella

Ollaan oltu solmussa moneen kertaan, kun oma oikeustajumme ei ole mennyt yksiin thaimaalaisen kanssa. Asiat jotka meidän ajatustemme mukaan olisivat päivän selviä, ovat Thaimaassa jotain muuta. Voisin tietenkin kirjoittaa vain positiivisista asioista (onneksi suurin osa on juuri niitä), mutta miksi kirjoittaisin? Ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää ja elämäähän vastoinkäymisetkin ovat.

Mökkinaapurimme totesi eilen, että näin länsimaalaisena tuntuu aivan järjettömältä ajatus, kun jotain työlupia kysellään ihmisiltä, jotka antavat aikaansa palkattomaan vapaaehtoistyöhön. Kuten rantojen siivous. Mutta niin se vaan on, enkä keksi siihen muuta selitystä kuin kuuluisa kasvojen menetys. Vaikka hyväntekeväisyyden taustalla olisikin yhteinen hyvä, saatetaan se tulkita väärin. Ehkä he kokevat sen varpaille astumisena tai jopa ylimielisyytenä. Vaikka talkooihmiset sydämestään haluavat vain auttaa, harva heistä haluaa itselleen ylimääräisiä ongelmia viranomaisten kanssa. Enkä ihmettele.

Voi miten kaipaankaan elämää varvastossuissa.

Tietoisuus kasvaa

Mutta on moni thaimaalainenkin moisista epäkohdista pää pyörällään. Suomessa vieraillut thaimaalainen ystävämme ihmetteli mm. hotellien toimintaa jätteiden suhteen. Kun viiden tähden hotelleista jää ruokia tähteiksi (ajatelkaa kaikkea buffet- pöydistä yli jäänyttä ruokaa), niin sen sijaan että niitä voisi lahjoittaa vaikka moniin Samuillakin toimiviin löytökoiratarhoihin, ne laitetaan roskiin. Henkilökunta saa syödä ylijäämää paikan päällä, mutta hekään eivät voi kuljettaa sitä perheelleen. Ja Samuin ikävästä jäteongelmasta olenkin jo kirjoittanut.

Ystävämme kertoi myös toisesta järkyttävästä asiasta, joka sai suuni loksahtamaan auki. Vieläkin kuulemma siellä täällä (katseilta piilossa) kellon ylittäessä iltakymmenen, jopa joistain viiden tähden hotelleista valutetaan jätevettä mereen. Helvetti siis, tähän maailmaan aikaan? Toivon todella ettei sinne lasketa sitä itseään.

Kuinka ajattelematonta on olla huolehtimatta rannoista? Onneksi Samuilla on vielä tämän näköistä.


Korruptio

Olen mä tästäkin varmasti joissain sivulauseissa kirjoittanut, mutta kaivetaan nyt vielä vähän lisää verta nenästä. Kaikkeen korruptioon ei lomalainen suinkaan reissuillaan törmää, eikä todennäköisimmin mihinkään, mutta niin voi käydä myös uskomattomissa tilanteissa. Kuten esimerkiksi onnettomuuksissa.

Sattuu onnettomuus sitten hotellissa, tai vaikka tieliikenteessä, saattaa ambulanssi tulla paikalle siitä sairaalasta, joka maksaa ilmoittajalle/ tilaajalle eniten. Eli hotellin edustaja soittaa tiettyyn sairaalaan ja saa provision järjestämästään asiakkaasta. Voi se ambulanssin järjestäjä olla myös onnettomuustilanteeseen saapunut poliisi, joka saa asiakkaasta korvauksen. Raha ratkaisee. Ei sekään länsimaalaiseen ajatusmalliin oikein istu, vai mitä? Ei se käynyt myöskään thaimaalaisen ystävämme järkeen. Hänhän asian otti puheeksi.



Melkein putkareissu

Kuka muistaa sen? Jos olet missannut jutun, voit lukaista sen täältä. Silloin meillä oli tilanne 'poliisin' kanssa, jossa 500 euroa sujahti 'pillit päällä' paikalle tulleen poliisin taskuun. Kun vaihtoehtona oli putkareissu, oli helpompi luikkia tilanteesta rahalla. Summa ei ollut meille mitätön, mutta koimme maksamatta jättämisen riskit kuitenkin suuremmiksi.

Kuukausi takaperin, tämä rahaa meiltä kerännyt israelilainen 'turistipoliisi' pidätettiin. Iso luuta on onneksi lakaissut. Sinä hetkenä, kun kaveri kävi turistipoliisin univormussa ja paikallisen poliisin avustamana keräämässä meiltä kolehdin, emme tienneet olevamme tekemisissä israelilaisen mafian kanssa. Ihmettelimme kovasti vuokranantajamme raivostumista siitä, että kyseiset poliisit ovat ylipäänsä tulleet heidän kyläänsä. Se kun ei ollut sopivaa ollenkaan. Nyt ymmärrän miksi.

Samuilla on viime aikoina pidätetty armeijan toimesta ainakin viisi poliisipäällikköä, ja toiveena onkin, että armeijan 'siivoustoimet' tuo vihdoin jotain järkeä myös korruptioon. Ja sitä myöten myös tavallisten ihmisten turvallisuuteen. Kun iso luuta lakaisee, toivoa on. Ehkä.

Mutta 29.8.2017 me lähdetään katselemaan lisää. Paluu Samuille on vihdoin ajankohtainen ja sydämeni laulaa onnesta. Voi vietävä että mun on ikävä koiria!

Oletko sinä saanut päänsärkyä oman asuinpaikkasi epäkohdista?

Meidän ongelmavyyhti, ihanaakin ihanampi Boo.

Kohta nautitaan taas näistä auringonlaskuista!

6

Ei se ollutkaan mua varten

Muistatteko reilu vuosi takaperin, kun kärsin vakavasta mökkikuumeesta? Jos ette, jutun voi lukaista täältä.

Silloin tuli kierreltyä ympäri Varsinais-Suomea ja muuallakin hullunkiilto silmissä, josko jostain löytyisi oma pieni tupa. Ei tarvinnut olla edes punainen, mutta mielellään vanha. Ja ehdottomasti rannalla. Näihin ne haaveet silloin kaatuivatkin. Joko oli ihana mökki, muttei rantaa, tai ranta ja kamala mökki. Kolmantena vaihtoehtona oli tietenkin järjetön hinta.

Niin me tungettiin tulevaa mökkiä varten säästetyt tavarat ystäviemme varastoon Nurmijärvelle ja häivyttiin takaisin Samuille. Kunnes keväällä alkoi mökin metsästys uudestaan. Tällä kertaa tosin pelkästään vuokrausmielessä. Aika oli tehnyt tehtävänsä, enää ei tarvinnut omistaa.

Aivan ihanaa, kun Paraisten keskustassa pääsee näin lähelle vanhojen talojen elämää.

Mökkielämää

Meille löytyi Pauliinan kautta mökki vuokralle. Mukava, riittävän iso ja halpa. Ja mikä parasta, ihan meren rannalta. On saunottu, tavattu ystäviä ja grillailtu. Mutta uitu ei kertaakaan. Jos Tomppa ei kävisi ahkerasti kalassa, olisi rantakin turha. Vesi on vaan ollut niin pirun kylmää.

Alkuun mökkielämä hämmästytti. Viettää nyt aikaa kaukana kaikesta, rauhassa männyn tuoksuisessa metsässä. Männyt muuten tuoksuvat vallan ihanalle. Ihan tulee lapsuuden Mäntyharju mieleen.

Sitten mökkeily vähän jo kyllästytti. Toki siihen tarvittiin ripaus huonoa tuuriakin, kun omaan käyttööni tarkoitettu kesäauto hajosi. Meillä ei tunnu olevan erityisen hyvää tuuria kesäautojen suhteen, sillä viime vuonnakin hajosi kaksi kesäautoa.

Kun Tomppa kierteli kansainvälisiä markkinoita Rockin kanssa, jäin itse jumiin rikkinäisen auton takia. Tähän viikkoon asti olen juuri ja juuri uskaltanut ajaa Turkuun, mutten oikein pidemmälle. Enkä sinnekään mielelläni kovin usein. Olisihan se nimittäin juhlaa jäädä kaatosateessa jonnekin tienposkeen tuntematta seudulta ketään jonka soittaa apuun.

Voiko kauniimpaa kaupan julkisivua ollakaan?

Valloittavia vanhoja taloja Parainen täynnä.

Paraisilla tuulee aina

Eikö? Tänä vuonna on kuulemma tuullut yllättävän paljon muuallakin, mutta ainakin täällä on männyt olleet harva se päivä vinossa. Ei ne aivan niin huoju kuin palmut Samuilla, mutta puhuri on kyllä ollut vaikuttava. Mukaan pakkaamani shortsit ovat päätyneet jalkaan tasan kaksi kertaa, mekoista puhumattakaan.

Onneksi vanhoista tavarakätköistä on löytynyt tähän kesään paremmin sopineita villasukkia ja toppatakkeja. Ilman niitten tuomaa lämpöä olisi liikkuminen rajoittunut saunan ja takan edustan välille. Vaikka en Samuin jälkeen kovia helteitä kaivannutkaan, niin tällä hetkellä odotan kovasti hien valumista noroina pitkin selkärankaa. Sitä luihin ja ytimiin menevää lämpöä, joka vihdoin rentouttaa viimassa jähmettyneet hartiat.

Mä voisin asua tossa talossa, mutta mielelläni jossain tropiikissa.

Ja Paraisilla on paljon ruusuja.

Aika pieni paikka Parainen on tällaiselle Helsingissä vuosia asuneelle tyttöselle. Vaikka saaristotie on päivittäinkin ruuhkainen, niin Paraisilla saa kyllä olla rauhassa. Nyt en kehtaa ajaa enää edes sinne, koska auton romun pitämä ääni muistuttaa erehtymättömästi nuorison tuunaamien autojen pörinää. Pakoputki rikki sanoisin, tai sitten jotain vielä pahempaa. Parkkeerata nyt tällainen mölykone hiljaa kuiskivalle rantaraitille.

Ei mulla mitään Paraista vastaan ole, don't get me wrong. En vaan tiennyt, ettei mökkielämä sitten kuitenkaan ollut mua varten. Ehkä välillä ja sopivina annoksina, mutta kuten monissa jutuissa, liiasta tulee ähky. On siis hyvä ettei törmätty siihen mökkiin, joka olisi ollut 'ihan pakko ostaa'. Tänä vuonna se olisi jo ehkä ihan pakko myydä. Mutta no, me vaihdetaankin mielipidettä melkein yhtä tiuhaan kuin kalsareita.

Tuuliviiri rauhaton...

Valssin askeleetkin voi ottaa haltuun Paraisten keskustassa.

Ihana perhonen.

8

Tomppa: Rauman seikkailut ja kuuden tähden hotelli, osa 2

Tässä vieraskynäilijä Tompan jatko-osa Rauman seikkailuille thaimaalaisen ystävämme kanssa. Stoorin ensimmäisen osan pääset lukemaan täältä.

Poroholma, Rauma
Poroholma ja kuunari Kathrina

Rauman seikkailut ja kuuden tähden hotelli, osa 2

Olimme siis selvinneet pienellä päänsäryllä Rauman markkinoitten kakkospäivään. Kuten moni lukijamme on varmasti huomannut, meilläpäin ei liikaa suunnitella ennakkoon asioita. Näin oli myös yöpaikkojemme kanssa. Iltapäivällä sain toisen serkkuni - Hannun veljen Jukan - kiinni ja kuin ihmeen kaupalla hänen naapuristaan löytyikin sitten kaveri, joka oli juuri aloittanut vuokraamaan isänsä vanhaa taloa Airbnb:n kautta. Saimme sovittua yhden yön majoituksen erikoisehdoilla ja pääsimme illan suussa nauttimaan jälleen ystävien vieraanvaraisuudesta. Olipas mahtavaa päästä pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia Jukan ja hänen vaimonsa kanssa. Saimme myös ilon tutustua Iiro Kosken suunnittelemiin Raum Rome Paris- tuotteisiin sekä itse tuotantoprosessiin. Kaikki tiet eivät siis suinkaan vie Roomaan! Linkki Raum Rome Paris -facebookiin on tässä.

Heinäkuisena yönä...

Jukan naapurin Airbnb -talo.

Useamman viinilasin ja lonkeron jälkeen nukuimme siis Jukan naapurissa ja lähdimme uusin voimin kolmanteen markkinapäivään. Ja vettä tuli. Sitä tuli koko päivän ihan riittävästi. Thaimaan vieraamme Rock hytisi kylmissään, vaikka olinkin antanut hänelle villasukat, villapaidan, talvitakin ja pipon. Semmoinen se on se Suomen kesä - lähtee kuin purkka tukasta...

Onnekkaita kohtaamisia

Sadepäivään osui kuitenkin myös onnekas sattuma. En ole kovinkaan aktiivinen facebook -käyttäjä, mutta sadetta pidellessämme huomasin pikkuserkkuni Leon päivityksen @Rauma. No siitä sitten viestiä Leolle että oletkos maisemissa? Ja olihan tuo!

Lyhyt selitys asialle: kauan sitten kun maailma oli vielä mustavalkoinen, Leon isoisä ajautui riitoihin suvun kanssa silloisen sukumme mökin myymisestä. Niin harmillista kuin se onkin, vastaavia tapauksia taitaa olla Suomi pullollaan. Näin ollen en siis ollut koskaan tavannut serkkujeni poikia Leoa ja Hugoa (joita tässä siis kutsun pikkuserkuikseni), vaikka Leo löysikin minut jo vuosia sitten facebookista. Ja itseasiassa Leo (eli siis juurikin tämä radiossa soiva Suomen uusi Irwin Goodman Leo) on pitänyt jo musakoulussamme Rock Housessa parit tuuraustunnitkin. Tässä artistin linkki: Leo

Vihdoinkin, mustan pitsin sateisena iltana kellon kymmenen aikaan menimme Rockin kanssa Poroholmaan, missä Leo oli Gerda -nimisellä kuunarilla vetämässä karaokea. Eksyimme kuitenkin ensin Kathrina -nimiseen kuunariin ja kun kysyin laivan kannella, että 'onkohan Leo täällä', niin selvisi että Leo on naapurikuunarissa, mutta keittiöstä löytyy Hugo. No hemmetti, ei muuta kuin alas ja esittäytymään.

Pikkuserkkuni Hugo

Pikkuserkkuni Leo (Stillman)

Oli aivan superia tavata ensimmäistä kertaa myös Hugo sekä hänen hyviä ystäviään. Minttukaakao lämmitti ja juttua olisi varmaan riittänyt, mutta ilmeisesti kylmän päivän tuloksena Rock oli melko huonona, joten hän lähti autoon odottamaan. Minä pinkaisin vartin jutustelun jälkeen naapurikuunari Gerdan karaokeen tapaamaan Leoa. Ja voi että, sama riemukas fiilis, kun pääsi ensimmäisen kerran halaamaan pikkuserkkua! Vaihdoimme pikaiset kuulumiset karaoken ohessa, minkä jälkeen kiirehdin autolle. Kellon lähestyessä puolta yötä löysimme Airbnb:stä vuokraamaani asuntoon. Vuokraisäntänä toimi Suomessa opiskeleva vietnamilainen nuorimies, joka olikin vallan mukava ja kävi vielä kotoaan hakemassa lääkkeitä Rockille. Huh, kaikki hyvin ja nukkumaan.

Poroholman helmiä

Kiitokset

Aamulla Rockin vointikin oli jo onneksi parempi ja lauantai meni markkinoilla vallan vauhdikkaasti. Täytyy kyllä olla onnellinen tästä Rauman reissusta, vaikka myynti olisikin voinut olla monin verroin parempaa. Olen kovasti onnellinen että pääsin viettämään iltaa rakkaitten serkkujeni Hannun ja Jukan kanssa. Ja vähintään yhtä mahtavaa oli vihdoin päästä kasvotusten tapaamaan mystiset pikkuserkkuni. Sanoisin myös Rockin olleen kovin otettu kaikesta vieraanvaraisuudesta sekä tietenkin näistä erikoislaatuisista elämyksistä Raumalla Hannun ja Jukan luona. Puhumattakaan upeista kuunareista, valloittavista ihmisistä ja paitataiteilija Iiro Koskesta. Tämä ei varmasti jää tähän - kaikille vielä sylin täydeltä kiitoksia!

Tomppa/ Vieraskynäilijä

Ps. Suosittelemme käymään kuunari Kathrinalla syömässä - väittävät että sieltä löytyy nykyään Suomen parhaat pihvit ja huippua lohikeittoa! Kesät laiva on Rauman Poroholmassa ja talvisin Helsingin kauppatorilla.

Pss. Hugokin on aktiivinen musiikin saralla, käy tutustumassa For Lions -bändiin!
0
Back to Top