Lähellä on liian kaukana

Se on ensimmäinen heinäkuu itsellä, kun katson tätä Suomen suvea eri näkövinkkelistä kuin ennen. Helteiden perään en tänä kesänä huutele, toki muutama lämpöaste enemmän olisi ihan mukavaa. Ja ehkä piirun verran vähemmän voisi olla näitä vuodenaikoja yhden kesän aikana, sillä tota syksyä tuntuu mahtuvan tänä vuonna jopa jokaiselle päivälle.

Ensi kuussa meidän perhe ottaa taas koko talveksi kurssin kohti Thaimaan tropiikkia ja lämpimiä vesiä, joten tällä kertaa ei ole paniikkia saada tankatuksi riittävästi lämpöä ja aurinkoenergiaa talven varalle. Toistaiseksi koti on Koh Samuin merituulissa ja heinäkuusta nautitaan Suomen raikkaissa illoissa villasukat jalassa. Mutta kaunistahan täällä on.

Se on muuten kumma juttu, että kun asut lähellä ystäviä ja sukulaisia, niin aika vierii jotenkin liian vikkelään ja harvemmin tulee tavattua. Mutta kun muutat maailman ääriin, niin ne kaksi kuukautta, jotka vietät jälleen lähellä rakkaita tulee käytettyä paljon tehokkaammin. Aikaa ei ole hukattavaksi ja kaikkien kanssa haluaa istua rauhassa alas pelastamaan palan maailmaa, ja ihastelemaan tätä puhdasta maisemaa.

Niin kuin tänään. Sukulaiseni muuttivat jo neljä vuotta sitten Porvoon Ilolaan, mutta kun läheltä on liian pitkä matka, eikä aiemmin ole ehtinyt kyläilemään, niin paljon kätevämpää oli tulla Thaimaasta visiitille. Ja kyllä näihin Porvoon maalaismaisemiin on helppo pysähtyä...

Pieni Lintu- blogissa on tällä viikolla MakroTex kuvahaasteen teemana heinäkuu, johon halusin ottaa osaa. Välillä voi olla ihan hyvä ajatus nauttia Suomen kesästä kuvien kautta. Ei tunnu viima, eikä kosteus.


Tervetuloa heinäkuu!


Ei kiire mihinkään...


Tuija ja ruusu sulassa sovussa


kohta kukkii Jasmike
15
Back to Top