Aktiiviloma - Samui Swine Classic X & Hyzenbrownie “Dreamweaver Open” 2023

 

 

Olihan heti alkuun tiukka parin viikon kisarupeama Samuilla. 


Kaksi erillistä fribakilpailua, mopolla suhaamista edestakaisin, hikeä (paljon) ja välillä melkein kyyneleitäkin. Sekä sisuskalut ylösalaisin ja takaisin kääntävä vatsatauti (todennäköisesti ruokamyrkytys), joka iski ainakin pariinkymmeneen meistä kilpailijoista. 

 

Se oli muuten kreisiä.  

 

Siitäkin huolimatta, aivan erityisen unohtumaton kokemus jälleen kerran. Ensimmäinen kisa meni persiilleen (liikaa jännitystä ja yrittämistä), toinen kisa olisi voinut pahimpien jännitysten hellittäessä mennä paremmin, mutta fyysiset voimat ja kaikenlainen aivotoiminta oli vatsataudin takia pahasti miinuksella. Persiilleen meni siis toinenkin rupeama.

 

Mutta hei, viis noista. Pääasia on kuitenkin ollut huikea fiilis ja muistot, jotka ei taatusti unohdu koskaan.

 

Team Finland ja meidän sponssaama kori.

Huomatkaa Pilvin komeat kisakynnet!

 

Hyzenbrownie "Dreamweawer Open" 2023

 

Samuilla on edelleen kaksi kenttää ja tämä kahden turnauksen kisarupeama aloitettiin Laem Sor Beach Disc Golf -radan nelipäiväisellä turnauksella. Kolme päivää olisi omasta mielestäni riittänyt, mutta ehkä oli toisaalta ihan hyvä päästä treenailemaan omaa jännitystä pienemmäksi. Mikäli jotain "pienentymistä" tapahtui, ei se missään tuloksissa kuitenkaan näkynyt😂.

 

Laem Sorin rata oli jotenkin uusittu (ainakin yksi väylä oli tullut lisää viime vuodesta), mutta en itse näköjään muista vuoden takaisesta layoutista juuri mitään. Tosin silloin me myöhästyttiin koronasekoilun takia koko kisasta ja se harmitti silloin ihan vietävästi. 

 

Olisikohan Laem Sorin kisoissa ollut sellainen 80 osallistujaa kaikkinensa. Sarjoja oli mun mielestä jotenkin turhankin paljon (ainakin mimmeille), toisaalta se taas tarjosi paremmat mahdollisuudet kurottautua sijoille. Itse sijoituin oman sarjani kolmanneksi, mutta meitä olikin vain kolme pimua tuossa sarjassa. En siis pääse heittelemään serpentiiniä "menestykseni" takia. Tomppa heitti huikean ensimmäisen päivän kierroksen (johti tossa vaiheessa omaa pro 40+ -sarjaa), mutta jostain syystä se sitten hukkasi täydellisesti oman puttinsa ja oli lopussa ehkä sijalla neljä. Eihän noita toki lasketa, mutta kiva niitä on muistella.


Vikana päivänä oli sitten grillibileet ja siitä eteenpäin kuuluisat vatsataudit. Mistä se sitten iski, sitähän ei varmuudella tiedä kukaan, mutta itse jouduin siinä parin viikon kohdalla turvautumaan jo antibiootteihin. Yritän yleisesti vältellä antibiootteja, mutta välillä on vaan pakko ja tässä tapauksessa ne kuitenkin auttoivat pahimman yli.


Laem Sorin upeat kisaväylät.

Tässä taisi olla Laem Sorin holarikisa.

Laem Sor ja Tompan kisakumppanit.

 

Samui Swine Classic X

 

Nigelin ja Luken (TD) järjestämät Swinet on jotenkin niin uskomattoman hieno spektaakkeli joka ikinen kerta, että niistä on muodostunut jo vuoden kohokohta. Eikä tämänkään vuoden Samui Swine Classic X ollut poikkeus edellisistä. Tosin toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna mukaan oli saatu myös fribamaailmasta tuttuja staroja lähinnä jenkeistä, kuten esimerkiksi Philo Brathwaite, Scot Stokely, Shasta Criss, ja tietty viime vuoden kisan voittaja suomalainen järkäle Tomi Lehtonen. Oman panoksensa starojen joukkoon antoi fribamaailmasta niinikään hyvinkin tuttu Youtubaaja Terry "The Disc Golf Guy" Miller.


Kuten kaikki merkit antoi odottaa, olipahan aivan lyömätön meininki koko viikon ajan!


Itse kisasin siis amatööreissä, ja vaikka omat kisat meni huonon voinninkin takia aivan penkin alle, paransin tulosta koko ajan loppua kohden. Amatööreillähän ei ollut edellisten kisojen jälkeen palautumisaikaa kuin yksi päivä, ja se nyt ei vatsaongelmien takia riittänyt mihinkään. Ekana kisapäivänä en pystynyt edes nauttimaan tunnelmasta, kaikki keskittyminen meni siihen että sai kiekot pysymään näpeissä. Se lensikö kiekot liian paljon vasemmalle tai sitten oikealle, oli siinä horkassa aivan toissijaista. Kunhan ne lensi edes kaksi metriä eteenpäin ja sujahti jossain vaiheessa sinne koriinkin, että pystyi jatkamaan kilpailua. 

 

Kova kuhina kävi Swineissa koko viikon.

Minä ja erään päivän kisakumppanit Jen (Singapore) ja Rebecca (USA)

 

Toisena ja varsinkin kolmantena päivänä oli jo vähän innostusta ilmassa ja tähtäinkin lähes sinnepäin, mutta se ei valitettavasti riittänyt takaa-ajoon ensimmäisen päivän shitshown jälkeen. Amatöörimimmejä oli Swineissa jo peräti yhdeksän, eli ei mikään läpihuutojuttu missään tapauksessa. Mä muistelisin että olin ekan päivän jälkeen varmaan toiseksi viimeisenä, joten loppusijoitus viisi oli ihan kohtalainen. Kipinä kisailuun kyllä jäi, joten ehkäpä nyt tänä vuonna uskaltaudun jopa Suomessa järjestettäviin PDGA -kisoihin. 


Tomppa pelasi viime vuonna myös Pro -sarjaa, ja otti kaiken lisäksi vielä rahaakin vastaan, joten tänä vuonna amatöörisarjoihin ei ollut asiaa. Vaikka Tompan sijoitus oli viides (tai kuudes), ei Tomppakaan ollut omaan peliinsä tyytyväinen. Kun tietää pystyvänsä paljon parempaan, se on asia joka harmittaa eniten, ei suinkaan häviö jollekulle toiselle.


Näillä eväillä kuitenkin mentiin tämä vuosi.

 

Pro -porukalle sattui parina päivänä vähän nihkeemmät kelit.

 

Viikon Swinet päättyi totuttuun tapaan palkintojenjako -seremoniaan. Yksi ehkä hienoimmista traditioista Swineissa on palkintojenjaon jälkeiset tapahtumat;

 

  • Kiitokset Nigelille, Lukelle ja ennen kaikkea Nigelin vaimolle ja tyttärille, jotka ties kuinka monta viikkoa etukäteen ovat valmistelleet kisoja. Sydämelliset kiitokset vielä kerran, tätäkään tapahtumaa ei kukaan meistä unohda koskaan💛.
  • Koko porukan kättely (joka yleensä menee halauksiksi). Asetuttiin puoliympyrään ja toinen pääty lähti kiittämään kaikkia kilpakumppaneita. Tämä on jotenkin niin huikea ympyrä - ne kättelyt ja halaukset tuntee kehossaan vieläkin. Ihan parasta!
  • Kylmää olutta (ansaitusti) ja rentoa seurustelua samalla kun odottaa omaa vuoroaan pitopöytien ääreen. Nigelin ja perheen kokkaukset on ihan omaa luokkaansa ja ruokaa riitti taas kevyesti koko noin 150 hengen porukalle. 
  • Vatsa täynnä ja kisahermot nollattuina oli nautinnollista antautua pimenevän tropiikin illan vietäväksi. Livemusaa, lämpöä ilmassa ja sydämissä. Voi nyyh, olisipa sitä voinut jatkaa pidempään.
 

Me saatiin ainakin niin paljon uusia ystäviä tämän vuoden kisojen aikana, että veikkaanpa Kemiönsaaren ovien käyvän ensi kesänä melko tiuhaan.

 

Kiitos kaikille kisakumppaneille, onpa ollut hienoa tutustua teihin💜.


Ps. Tämän vuoden voiton kuumassa kisassa vei taas Philo Brathwaite, Tomi oli hienosti toisena.

 

Philo Brathwaite Pulsean sponssaamalla väylällä 6.

Luke ja Nigel, sekä Nigelin ihanat apurit.

Onnea voittajille!

 

2
Back to Top