Bali - rakkautta toisella silmäyksellä

Toiset vaan syttyvät hitaammin. Huolimatta siitä että pidän itseäni nopeitten päätösten ihmisenä, taidan sittenkin kuulua hitaasti lämpeäviin. Vaikka ollaan pyörähdetty Georgetownissa lukuisia kertoja, vasta tällä reissulla se onnistui kunnolla sykähdyttämään.

Mutta kolme yötä Georgetownissa riitti tälläkin kertaa. Muutaman tunnin matkan päässä kuumotti miniloma Balilla, jolla oltiin päätetty palkita itsemme onnistuneesta viisumikeikasta. Vuoden takaisesta Balin reissusta oli myös jäänyt jotakin hampaankoloon (lue vaikka täältä), joten Bali ansaitsi toisen mahdollisuuden.

Pieni temppeli Jalan Legianilla.

Huonoa ja hyvää tuuria

Penangilta ensimmäinen etappi oli Kuala Lumpurissa, jossa oli koneen vaihto Balille menevään. Penangilta lähtevä kone oli sen verran myöhässä, että ehdittiin Kuala Lumpurissa gatelle tasan klo 16.00 eli täsmälleen silloin, kun portti sulkeutui. Kävi tuuri, mutta hiki valui juostessa.

Matkassa olleet pari skeittilautaa jäi jonnekin välille ilman tägejä, eikä edes henkilökunta uskaltanut antaa paljon toivoa. Toisin kuitenkin kävi, ja Balin kämpälle päästyämme meilissä odotti yllätysviesti lautojen löytymisestä.

Air Asia on yllättänyt positiivisesti muutamaan otteeseen. Kuala Lumpurin kenttä aiheuttaa kylläkin aina melkein hermoromahduksen, mutta sillä ei sinänsä ole tekemistä Air Asian henkilökunnan kanssa. Kenttähenkilökunta Kuala Lumpurissa on koulutettu viilaamaan pilkkua ja olemaan kuuntelematta minkäänlaisia selityksiä. Kovahermoisia tyyppejä, jotka aina onnistuvat yllättämään.

Halpalentoyhtiöillä lennettäessä moni pyrkii matkustamaan pelkillä käsimatkatavaroilla (niin mekin), mutta toisin kuin ainakin Penangin ja Suratthanin kentällä Kuala Lumpurissa punnitaan ja mitataan lähes kaikki pakaasit. Kaaosta on aina, kun hermostuneet matkustajat jonottaa uudelleen järjestämään laukkujaan ruumaan, nostamaan rahaa ja maksamaan lisäkuluja.

Lennoilla ei myöskään käy kuin käteinen (ainakaan näillä lennoilla), ja se teki meidän Balin lennosta  hiukan nälkäisen. Edellisen lennon oltua myöhässä meillä ei yksinkertaisesti jäänyt aikaa käteisen nostamiseen. Nälkä on muuten ikävä reissukaveri.

Seminyak beachiltä siistimpi spotti. Roskia nimittäin on.

Bali - rakkautta toisella silmäyksellä

Edellisellä kerralla lievän hämmennyksen aiheuttanut Bali otti vastaan tutun kosteana ja lämpöisenä. Vuokravillamme kuski oli sovitusti vastassa mukanaan kolme paikallista sim-korttia, jotka oltiin etukäteen pyydetty. Toimiva netti kännykässä on korvaamaton apu omatoimiseen navigointiin saarella ja tekee mopoilla siirtymiset huomattavasti helpommaksi.

Bali on Samuihin verrattuna huomattavan paljon suurempi saari, eikä edellinen kahden viikon reissu katuineen ja kujineen tallentunut selkäytimeen kovinkaan hyvin. Tällä kertaa aikaa on vain viikko, ja vaikka eksymisissä on omat mainiot puolensa, perille löytäminenkin on välillä ihan paikallaan. Siksi esimerkiksi googlemaps on huippukaveri.

Aivan kuin olisi kotiinsa tullut! Iloiset ihmiset, Balin värikkyys, eläväinen äänekkyys ja kaaokselta vaikuttava kummallinen järjestys tuntui mahdottoman hyvältä. Jopa rasvainen nasi goreng kylmään Bintangiin yhdistettynä maistui vuoden jälkeen taivaalliselta.

Balia on ollut ikävä.

Meillä urospuolisten on päästävä skeittaamaan.

66 Beach (Double six beach)

Edellisellä reissulla yövyttiin Canggussa, Seminyakissa ja Sanurissa, tällä kertaa haluttiin yöpyä vähän muualla. Vaikka 66 beach onkin Seminyakin ja Legianin kyljessä, on tässä sentään muutama uusi katu koluttavana. Rannalta katsottuna ei voi oikein sanoa mistä alkaa tai mihin loppuu mikäkin alue, eikä sillä kai niin väliäkään. Ranta on tuossa, ja se on pitkä kuin mikä.

Oltiin varattu minivilla Airbnb:n kautta, joka oli luksusta Georgetownin ahtaan hotellihuoneen jälkeen. Blue villan sijainti on optimaalinen; ranta, ravintolat, shoppailut, kaikki käden ulottuvilla.

Ja vaikka en hamstraakaan tavaraa, visiitti Balilla on tarkoitus käyttää myös joihinkin hankintoihin. Jotain kotiin, jotain itselle ja vähän tuliaisiksikin, sillä Samuilla asuvalle Balin tarjonta saa melkein pään sekaisin. Varsinkin sisustustuotteiden osalta. Kuinka voinkaan olla näin höyrähtänyt unisieppareihin?

Mä rakastan Balin värejä!

Ja unisieppareita. Niitä täällä löytyy.

Sadekausi

Kun reissaa sadekaudella on aina olemassa riski, että vettä voi tulla vaikka koko loman. Balilla on satanut nyt jo ihan kohtuudella, joten saa nähdä kuinka reissusuunnitelmien käy. Mutta riski oli ihan tietoinen, joten ei siis valiteta.

Viikossa ei muutenkaan voi nähdä kaikkea, joten erityisen kunnianhimoisia tavoitteita ei ole. Mopoillaan se minkä sateilta pystytään, sillä autossa istuminen Balin ruuhkissa ei huvita yhtään. Ubudiin ja riisipelloille ei tällä reissulla edes yritetä, sillä siellä käytiin vuosi sitten parikin kertaa. Ubud on valloittava, mutta tältä suunnalta pelkästään mopoiluun menee n. kolme tuntia. Edellisen jutun Ubudista voit lukaista täältä.

Tanah Lot nähtiin myös vuosi sitten, joten tällä kertaa haluaisin käydä Uluwatissa ja lähitienoilla. Surffaus on ainakin listalla, kuten myös Canggun skeittiskene. Katsotaan mihin ehditään, kun vettä ei tule vaakatasossa.

Balille laskeutui juuri myös pari yllätysvierasta, mutta mitä tästä syntyy, siitä sitten myöhemmin.

Balin huolettomuus<3


6
Back to Top