Illalliselle Hong Kongiin

Elämän hauskimmat ja onnistuneimmat jutut on ehkä juuri niitä hetken mielijohteesta syntyneitä tapahtumasarjoja. Vaikkei näitä kolmen kuukauden välein pakolliseksi määrättyjä rajajuoksuja voi hetken mielijohteiksi toki kutsua, niin tietyissä tapauksissa rajanylityskohteen valinta onnistuu sitä olemaan.

Eli meidän tapauksessa lähes aina, kun suunnittelut jätetään viime tippaan.

Aina viime tipassa

Tällä kertaa se kuitenkin kannatti. Bangkok Airways heitti meilitse niin hyvän tarjouksen, että siihen oli pakko tarttua. Näin vaihtui suunniteltu autoreissu Ranongin kautta Myanmarin puolelle suoraan lentoon Hong Kongiin. Siellä asuu nimittäin sisko perheineen.

Koska Tomppa teki pari viikkoa sitten neljän yön järjettömän visiitin Suomeen, eikä rajanylitys ollut hänelle pakollinen, lähdettiin Miskan kanssa kahdestaan.

Samuin lentokentällä virkailija totesi naama virneessä - 'jätitte sitten aivan viime hetkeen maasta poistumisen', ja niinhän me tehtiin. Onneksi kaikki meni tällä kertaa putkeen, vaikka viime hetken ukkosmyräkkä toi suunnitelmaan omat haasteensa. Meillä kun ei vieläkään ole autoa, ja täällä tulvat kunnon sateilla ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Ei todellakaan pitäisi jättää rajanylitystä viimeiseen päivään. Ei ainakaan meidän tuurilla.

Ihastun Hong Kongiin aina vain enemmän

Kaupunkikuvan siisteys jaksaa aina hämmästyttää.

Sopivina annoksina ihmispaljous on mukavaa.


Kaiken maailman katukauppiaita.

Hong Kong hetkessä

Tästä ei saa matkapostausta kirveelläkään, sillä me ei ehditty nähdä kovinkaan paljoa. Paitsi mainio meksikolainen ravintola Brickhouse, joka samoin kuin useat ravintolat Hong Kongissa jäävät todennäköisesti löytämättä, jollet joko tiedä siitä, tai eksy paikalle vahingossa.

Brickhouseen on hankala eksyä, sillä mitään julkisivua ravintolalle ei ole. On vain pieni kuja talojen välissä, jonne tietämätön ei ehkä koukkaisi kujan hämäryyden takia. Me koukattiin, sillä meillä olikin paikallisoppaat. Ruoka oli taivaallista, musiikki hämmentävää ja keskustelun kannalta mahdottoman kovalla, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen ravintola. Brickhouse tarjoaa kuvun täytettä arkisin jopa yökahteen ja viikonloppuisinkin neljään.

Siskon kanssa ehdittiin parantamaan maailmaa yhden proseccolasillisen verran, muutoin metsästettiin tiettyä kenkäkauppaa, odoteltiin taikurikaupan avautumista, hypittiin metrosta junaan ja sieltä taksiin, palattiin useampaan otteeseen hakemaan unohtuneita puhelimia, ja nukkuakin piti välissä.

Hong Kongista jäi siis tällä kertaa käteen jokunen kännykkään tallentunut valokuva, tietyt kengät ja läjä korealaisia kasvonaamioita. Mutta aivan sama vaikka potkisi kiviä kadullla, kunhan sen voi tehdä yhdessä tärkeimpien kanssa.

Brickhousen sisäänkäyntiä

Huippumaukkaat grillatut maissit parmesanilla!

Siskon kanssa otetaan aina lasilliset äidille.

Paluulennon pyryharakka

Olin suunnitellut paluulennolla nauttivani ruoan kanssa lasin viiniä ja ottamalla loppumatkan tirsat, mutta ei se mennyt niin.

Kone oli lähes tyhjä ja helposti olisi voinut valita vaikka kokonaisen penkkirivin itselleen. Sitä ehdottikin viistosti takanani istunut nainen. 'Tunnetko ton tyypin sun vieressä?' - nainen kysyi. Naurahdin ja vastasin tyypin olevan poikani.

Siitä se sitten alkoi, valtava säpinä ja rönsyileminen joka suuntaan. Leivosta syödessäni ja kahvia juodessani nainen repäisi tarjottimen edestäni ja hoputti kuvaamaan auringonlaskua, sillä pitää elää hetkessä. Koko maailma tekee kuolemaa, koska ihmiset ajattelevat vain rahaa, nainen totesi. Mene ja nauti laskevasta auringosta, sillä mitään pahaa ei voi tapahtua juuri nyt!

Vaikka noita auringonlaskuja on tullut jo koneestakin nähtyä, oli pakko mennä. Sen verran intensiivinen persoona oli kyseessä.

Komea auringonlasku

Rouva Zu, sillä valoisalla tavalla hullu ihminen, joka laittaa miettimään miksi meidän oli tarkoitus törmätä. En tiedä teistä, mutta itse koen välillä vahvasti tietynlaiset 'tienviitat', ja tämä Samuilla ensimmäisen kerran 36 vuotta sitten käväissyt nainen tuntui siltä. Hyvässä vai pahassa, se jää nähtäväksi.

Sekaisin meni ainakin taksitiski Samuin kentällä, teinipoikani ja vastaantullut Tomppa. Kun Miska ei erotessamme suostunut halaamaan rouva Zu:ta, tarjolla oli nenän hieromista sekä tai chita. Miska pyöritteli päätään ja pyyhki hikeä otsaltaan.

Sillä hikihän siitä kaikesta tohinasta tuli. Saa nähdä mitä tästä seuraa, sillä rouva Zu on tullut etsimään Samuilta sijoituskohdetta. Lupasin tavata uudestaan tämän naisen, jonka sydämen Bali on vienyt yli 30 vuotta sitten.

Katsotaan mitä tuleman pitää...
2

Häkellyttäviä juttuja

This is Thailand. Tähän lauseeseen kiteytyy moni häkellyttävä asia, joita Thaimaassa riittää. Mikäli taas tekee mieli kirjoittaa näistä häkellyttävistä asioista, pitää miettiä kieli keskellä suuta kuinka sen tekee, koska ollaan Thaimaassa. Varsinkin jos haluaa viipyä täällä pidempään.

Kokeillaan kepillä jäätä

Moni Phuketin ja Pattayan kävijä tietää, että välillä rantatuolit ovat ok, välillä ei. Samuilla ei vielä ole testattu rantatuolien kieltämistä, enkä toisaalta tiedä onko siitä ollut toivottavaa hyötyä muissakaan testipaikoissa. Tosin en edes tiedä mikä se toivottava hyöty on ollut. Pakko myöntää, ettei oma ymmärrys aina pysy uudistusten ja kokeilujen perässä.

Moni asia hämmästyttää.

Mietitäänkö uusia säännöksiä ja jos mietitään, mietitäänkö riittävästi?

Turismi on Thaimaalle äärettömän tärkeätä, vaikka sen uskominen on toisinaan ollut kovalla koetuksella. Välillä tuntuu, ettei tänne oikeastaan halutakaan turisteja. Tai jos halutaan, pinkan on suotavaa olla kunnossa. Keinoja turistien rahastamiselle nimittäin löytyy.

Me suomalaiset ollaan totuttu sakkoja maksamaan. Me hoidetaan kiltisti pysäköintisakot, ylinopeussakot sun muut, eikä meidän tarvitse sen kummemmin miettiä mihin raha menee. Se menee sinne minne pitääkin.

Täällä ei ehkä kuitenkaan ole niin. Kun ajat kypäräratsiaan ilman kypärää, maksamasi sakkoraha päätyy todennäköisesti jonkun poliisin taskuun. Monesta ongelmasta myös selviää rahalla, kunhan sitä osaa tarjota täsmälleen oikeaan aikaan juuri oikealle taholle. Itse en pidä tästä, mutta jollekin huono-onniselle väärässä paikassa olijalle, tai väärän henkilön kanssa ongelmiin joutuneelle se saattaa tarjota pelastuksen. Ehkä hyvä niin.

Vaan kehen voi luottaa?

Bangrak beach.

Tiukennettuja vanhoja lakeja

Se, että armeija on tiukentanut otettaan esimerkiksi korruption kitkemisessä, on loistava asia. Se, että puututaan Thaimaan taksimafiaan ja vaaditaan takseja käyttämään mittareita, on hyvä asia. Samuilla en ole vielä kertaakaan onnistunut käyttämään taksia, jossa mittari olisi päällä, siksi taksit täällä ovatkin hävyttömän kalliita. Mutta tähänkin pitäisi nyt tulla muutos.

Thaimaassa ei voi olla yliaikaa (overstay), sen sanoo laki. Aiemmin yhden päivän overstay ei ole aina tuonut edes sitä 500 bahtin sakkoa, mutta viime aikoina ihmisiä on jopa pidätetty samasta asiasta. Ja ratsioita on tehty lähellä rajoja, jonne ihmiset suuntaavat hakemaan leimoja passeihin. Olkaa siis tarkkoja päivämäärien suhteen! Tämän ei pitäisi olla sen suurempi ongelma, mutta välillä ihmiset sattuvat vaikka sairastumaan juuri ennen maasta poistumista. Silloin siitä voi tulla ongelma. Aina yliaika ei ole itsestäkään kiinni.

Itse olin leikkauksessa viime maaliskuussa, ja vaikka en ollutkaan fyysisesti optimaalisessa matkustuskunnossa heti leikkauksen jälkeen, oli pakko lähteä. Silmät puolihimmeinä ja kroppa heikkona (onneksi oli lääkitys kohdillaan) tuli heitetyksi muutaman päivän Hong Kongin reissu. Koville se otti, mutta mentävä oli.

Asuinpaikkailmoitukset, visarunit sun muut, vanhoja lakeja ja tiukennettuja tarkkailuja. Ei Thaimaahan niin vain enää kadota.

Maenamin upea ranta.

Ihanan rauhallista ja kaunista.
 
Uusia kummajaisia

En enää löytänyt sitä juttua, jossa kiinalainen turisti sai vajaan 3000 euron sakon kalojen ruokkimisesta. Siis jos kaloja ei saa ruokkia, sääntöä sopii toki noudattaa, ei siinä mitään. Mutta nämä sakkojen suuruudet ja mahdolliset vankeustuomiot häkellyttävistä asioista jaksaa yllättää.

Kummajaisista häkellyttävimpinä pidän näitä uusimpia sähkötupakkaan ja rannoilla tupakoimiseen liittyviä lakeja. Sähkötupakka on Thaimaassa kielletty, ja välineitten tuominen maahan laitonta. Jopa kymmenen vuoden vankeustuomion uhalla. Aika kova juttu.

Tänä syksynä on myös uutisoitu marraskuussa käyttöön otettavasta tupakointikiellosta useilla Thaimaan rannoilla, eikä siinäkään mitään. Jos minulta kysyttäisiin, aloittaisin kuitenkin roskisten järjestämisellä rannoille, samoin kuin niitten säännöllisillä tyhjennyksillä. Kun roskiksia ei tuppaa näkemään missään, ei omien roskien poiskuljettamisesta ei ole tehty turhan helppoa. 

Vaikka tupakointikiellon ajatus on hieno (vähemmän mikromuovia mereen), sanktiot kiellon noudattamatta jättämisestä ovat huikeat; reilu 2500 euron sakko, tai jopa vuosi vankeutta. Jäätävä juttu tämäkin, kun esimerkiksi kännissä ajamisesta autolla on uutisoinnin mukaan saanut reilun 250 euron sakon ja kuukauden putkareissun.

Tarkoittaako uusi kielto jatkossa sitä, että poliisit päivystävät sankoin joukoin rannoilla narauttamassa tietämättömiä? Voi kuulostaa hullulta, mutta ei kovin kaukaa haettua. Pitääkö 100 000 bahtia maksaa poliisille heti (kuten yleensä sakkotilanteessa), vai aletaanko tilanteessa tinkimään - 'Ai sulta löytyy vain 250€? No maksa se', ja raha sujahtaa poliisin taskuun.

Se on varmaa, että normithaimaalaisella ei ole varaa maksella tällaisia sakkoja, joten sääntö koskenee meitä farangeja. Onko se reilua? Ja avaako tämä uuden mainion mahdollisuuden poliiseille ekstrarahan keräämiseen? Kas, siinäpä vasta kysymyksiä...

Olen muuten aiemminkin kirjoittanut näistä häkellyttävistä jutuista. Jos et vielä ole ehtinyt lukaista, voit tehdä sen täällä.

Maenamin ranta oli viimeksi myös mukavan siisti.

Trash Heron kanssa siivoamassa.

Kun me ollaan oltu eri kokoonpanojen kanssa siivoamassa rantoja, kyllä päällimmäisenä ongelmana näen kaiken muovijätteen. Ja sen, ettei roskiksia ole missään.

6

Autokaupoilla

Kun tällä viidakkotiellä on jo kaksi kertaa vetänyt komeat lipat mopolla (kirjoitin siitä täällä), alkaa tekemään autoa mieli. Varsinkin nyt, kun sateet ovat vieneet viimeisetkin hiekanjyvät tieltä ja jättänyt jäljelle vain vieriviä kivenmurikoita. Kotitien viimeisen kilometrin valottomuus ei auta asiaa yhtään. Mutta vaikka tie olisikin tip top, pelkäisin tätä pimeyttä. Ei hotsita ei.

Tahdon siis auton. Mieluiten pick upin. Sellaisen lavallisen kulkupelin, jolla voi kruisailla koirien kanssa myös biitsille. Ennen me hoidettiin sekin mopoilla, mutta silloin koiria olikin vain kaksi.

Katsokaa nyt näitä meidän apureita! Vasemmalla Panom, sitten Rockin oppipoika, autokauppias ja Rock. Vähänkö meillä on hieno autonostojengi!

Samuin autokanta

Täällä paikallisten hökkeleittenkin pihalla seisoo tuliterä ja helvetin kallis pick up, sellainen josta me voidaan haaveilla. Näitä tuliteriä ja upeita autoja saa kyllä halvemmalla kuin Suomesta, mutta jos pankkitilillä ei ole liikaa ylimääräistä, menee homma jo huomattavasti hankalammaksi.

Kun meille sopivista käytetyistä huudetaan aivan älyttömiä summia, ei auto helpolla löydy. Muttei senkään takia viitsisi ostaa uutta, tai vastaavasti ostaa vanha naurettavalla summalla. Hullu toki saa olla, mutta tyhmä ei mielellään.

Samuin autokanta on kovin uusi, siksi käytettyjä ei meinaa löytyä kirveelläkään. Ja jos löytyy, niin auto josta Suomessa maksaisit korkeintaan tonnin, irtoaa täällä ehkä kolmella tonnilla. Ja hyvällä tuurilla pysyy kasassa seuraavaan kuukauteen.

 Siinä tonnin auto. Mulle saisi maksaa tonnin että ajaisin tolla ;)

Autoliikkeet

Voi jumaliste sentään! Vai ostaisitko itse hampaattomalta ja leveästi hymyilevältä varvastossuhiipparilta homeelta haisevan, yli 20 vuotta vanhan ja pikkuisen eri värisillä maaleilla fiksatun jeepin muutamalla tonnilla? Auton, jonka sisätiloista hajusta päätellen löytyy joku raato muutaman vuoden roskista puhumattakaan.

Siis eikö myyjillä tosiaankaan ollut aikaa edes näyttää imuria auton sisätiloille? Käykö kauppa niin kovin, ettei yksinkertaisimpiin myynnin edistämishommiin riitä mielenkiintoa? Hiton humoristia tyyppejä ja mielellään niiltä auton ostaisikin, mutta ei saakeli sentään.


 Ai saakeli näitä kavereita, melkein tunsi itsensä heti kusetetuksi ;)
Homeinen jeeppi, muuten ihan kiva. Maalikin näyttää tässä kuvassa hienolta, mutta kyllä lähempi tutkailu sai melkein naurun irtoamaan.

Ei me edes osata ostaa autoa ja tuurikin meillä on hiton huono

Koska meillä ei ole ollut Suomessakaan onnea autokaupoilla, kuinka se onni sitten tänne siirtyisi. Lähetettiin yhdestä autosta kuvia meidän luottoystävälle Samuilla, joka on toiminut autonvuokrausbisneksessä täällä jo vuosia, ja kaverin kommentti meidän arvioihin oli, että 'teillä tyypit ei ole minkäänlaista käsitystä mitä te olette ostamassa'. Ja onhan se justiinsa noin.

Saa siis nähdä millainen luuska meiltä vielä löytyy.

Tästä laitettiin meidän ystävälle Donille kuva ja pyydettiin ajatuksia. Don oli aika tyrmäävä. Hinta vajaa 4000€. Mutta vanteet oli hienot!


Jotain tällaistahan me siis tarvittaisiin, mutta järkevällä hinnalla. Pitäkää peukkuja!

2

Koska halvalla sai

Paikallinen K-rauta HomePro, jokaisen rakentajan ja sisustajan paratiisi (tai helvetti), on tullut tässä matkan varrella aika tutuksi (kirjoitin siitä mm. täällä). Sinne kun menee hakemaan yhtä pikku juttua, päätyy todennäköisesti ajamaan kahdella turvoksiin pakatulla mopolla kotiin. Koska halvalla sai.

Meillä on viime viikkojen ajan lojunut nurkissa jos jonkinlaista 'huippuhalpaa' tavaraa, mutta se johtuu vaan siitä että palvelu HomeProssa on ihan ainutlaatuista. Myyjiä ja apureita on hyllyjen välit täynnä, suurin osa puhuu thaita, ja aina pitää metsästää joku toinen 'kielitaitoinen' auttamaan. Ja siinä odotellessa jää aikaa tarjouslaarien tonkimiseen.

Tiedättehän te kuinka siinä käy.

Vanha vessanpönttö

Kun halvalla saa

Lopputuloksena nurkista löytyy verhotankoa, kattolamppuja, liian kapeita verhoja, liian lyhyitä verhoja ja nyt viimeisenä uusi vessanpönttö. Koska halvalla sai.

Ei me ehditty ajattelemaan, että jonkun pitäisi myös vaihtaa 15 vuotta palvelleen pöntön tilalle se uusi. Ettei se olisikaan sellainen hommeli, jonka helposti itse täräyttää paikoilleen.

Työn teettäminen

Tarvittiin siis joku ammattilainen. Onneksi meillä on Panom, jonka kautta löytyy vaikka mitä. Siis kirjaimellisesti. Vessanpönttötalkoisiin ilmoittautui kaksi kaveria, ja kaupan päälle saatiin viskipullo takataskussaan hiippaileva sähkömies. Sitten oli vielä Panom.

Eihän meillä sähköhommia pitänyt olla, mutta niitä kyllä järkkääntyi melko nopeasti, kun lähitienoilta pimahti sähköt. Ja se johtui vain ja ainoastaan viskimiehen ruuvaamista pistorasioista ja piuhojen yhdistelyistä.

Sähköjen pimahtamisen jälkeen viskimies ja Panom hävisivät kylille etsimään aiheuttamaansa vikakohtaa ja vessanpönttökaverit uima-altaalle kessulle. Eihän mikään masiina sentään ilman sähköä toimi. Parin tunnin keikka uhkasi vääjäämättä venyä hamaan tulevaisuuteen ja hinta kohota mihin lie.

Koska vanha vessanpönttö oli jo irrallaan eikä uusi vielä paikoillaan, alkoivat puskat kutsumaan. Onneksi on iso piha, jonka uumeniin tällainen tyttönenkin tässä miesvaltaisessa remonttimaailmassa pääsee katoamaan puskapissalle.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Saatiin sähköt ennen pimeyttä, vessanpönttö paikoilleen ja kaupan päälle muutama toimimaton sähkökatkaisin. Ei me veiläkään tiedetä mitä viskimies edes yritti tehdä.

Uusi vessanpönttö sijoittui vähän vinoon, muttei se niin justiinsa.

Meillä on kaikenlaisia puskia, puissa ja maassa.
Viskimies puskahommiin. Huomatkaa takataskussa pilkottava pullo.

Uusi pönttö vähän vinksallaan, mutta toimii.

Ensin meinattiin kysyä viskimieheltä neuvoja omiin sähköhommiin, muttei me sitten viittitty ;)

Hinnoista

Parhaimmillaan Thaimaassa työlle tuleva hinta on kamalan vähän. Välillä tekee oikein tiukkaa maksaa kunnon työstä niin mitättömiä summia.

Tässä jotain viime aikojen esimerkkejä:

  • Uusi vessanpönttö 43 euroa.
  • vessanpöntön asennus 4 miestä ja muutama tunti 38 euroa.
  • Mopon jarrujen kiristys 0 euroa ja tämä jo monessa paikassa. Ehkä täällä on tapana hoitaa 'turvallisuusasiat' tällä tyylillä. Ehkä kaikesta ei edes farangia ylilaskuteta.
  • mopon akun lataus korjaamolla 1,28 euroa.
  • Uudet rännit taloon (paljon ränniä) 2 ihmistä ja 2 päivää 38 euroa.

Jihuu, onneksi on paikkoja, jossa työn teettäminen on teettäjällekin vielä kannattavaa! Sitä paitsi, mä olen jo ihan rakastunut Panomiin.

Ton pöntön oli tarkoitus lähteä remonttimiesten matkaan, mutta se unohtui puutarhaa komistamaan ;)

Meillä on myös uusi päiväunipaikka. Vähän karmeen värinen katos, mutta halvalla sai ;)

14

Vieraskynäilijä Tomppa - Äkkilähtö Suomeen

Sillä välin kun viidakkotalossa kamppailtiin sadekauden haasteiden kanssa, Tomppa pyörähti pikavisiitillä Suomessa. Mutta syy pikavisiittiin oli vähintäänkin loistava. Joten tässä teille aiheesta Tompan vieraskynäilyä, olkaa hyvät:

Äkkilähtö Suomeen

Tätä oli odotettu. Reilut kymmenen vuotta verta, hikeä ja kyyneleitä. Hyvien ystävien kanssa väännetty ja käännetty Rockway.fi on netissä toimiva musiikkikoulu, jonka parissa on aikaa vierähtänyt. Hullut kaverukset hienon idean kanssa, joka saatiin kuin saatiinkin starttaamaan 5.11.2007. Nyt koitti siis palvelun 10-vuotis juhlat ja ilokseni sain kutsun kinkereihin.

Olimme keskustelleet Heidin ja Miskan mukaan lähdöstä, mutta muutaman päivän Suomi-visiitti ei heille olisi tarjoillut juuri mitään räntää lukuunottamatta. Itselläni oli muutamia takaraivossa kolkuttavia asioita, mitkä toivoin saavani hoidetuksi samaisella reissulla.

Lopullinen päätös Suomeen lähdöstä tehtiin niinkin ajoissa kuin perjantaina iltapäivällä. Lauantaina aamuyöstä ajoinkin jo mopolla matkalaukku selän taakse sidottuna Samuin lentokentälle.

Lähtöhetkellä Samuin lentokentällä.

Bangkokin reunamilla aamun sarastuksessa.

Rockway.fi 10-vuotis hulabaloot

Firman juhlat järjestettiin ravintola Dubrovnikissa Helsingissä. Oman porukan lisäksi paikalle oli kutsuttu opettajat, yhteistyökumppanit sekä asiakkaita. Näin kitaristin ja musafanin silmin olikin melkoista, kun illan aikana lavalla esiintyi toinen toistaan mielenkiintoisempia huipputaiteilijoita.

Illan erikoisuutena oli 10-vuotis juhlien kunniaksi Tuomas Wäinölältä kymmenelle kitaralle tilattu erikoisteos. Kuinka usein mahtaa samalla lavalla olla tuollainen määrä aivan Suomen huippukitaristeja? Kenties ei koskaan. Tuomas Wäinölä, Timo Kämäräinen, Erkka Korhonen, Mika Tyyskä, Kristian Wahlström, Matias Kupiainen, Marzi Nyman, Jarmo Hynninen ja Ville Suorsa. Bassossa Lauri Porra (kitaristi nro 10) ja rummuissa Anssi Nykänen. Voin taata että esitys oli melkoinen!

Yksi illan ehdottomista kohokohdista itselleni oli lapsuuden ystäväni ja vanhan bändikaverini tapaaminen juhlissa. Nykyinen Lordi-yhtyeen salainen basisti pääsikin uuden levyn äänityksistä paikalle ja vuosien tauon jälkeen oli huippuhienoa vaihdella kuulumisia. Kiitos siis kertaalleen Rockwaylle sekä kaikille paikalle päässeille. Oli kyllä aivan erinomaiset juhlat!

Rockway 10v - 10 kitaristin supersessio

Rockway 10v - 10 kitaristin supersessio.

Rockway 10v - jamimeininkiä.

Maanantaina lepopäivä

Matkaväsymyksen lisäksi taisi väsyttää myös hieman pitkään venyneet juhlat. Kävin kuitenkin moikkaamassa kavereita Helsingissä, missä Jukan, Sandeepin ja Katjan kanssa eksyimme sattumalta Tenho- ravintolaan syömään herkullista pizzaa sopivasti klassisen nykymusiikin säestyksellä. Tenho oli erinomaisen mielenkiintoinen paikka, jossa tuntui olevan sopivan underground -meininkiä, jollaista voisi olettaa löytävänsä vaikkapa Berliinistä.

Etsintäkuulutus päällä?

Kyseessä oli siis peltipoliisin väläyttämä sakko Paraisten saaristotiellä jo ennen juhannusta. Olin kuitenkin peltipoliisin kanssa eri mieltä aiheesta ja olin reklamoinut sakon varmuuden vuoksi kaksi kertaa. Elokuun lopussa poliisitäti soitti ja pyysi käymään asemalla, koska olin reklamoinut tuplasti. Totesin silloin asian menevän liian vaikeaksi, joten nielin tappioni ja maksoin sakon pois.

Nyt kuitenkin lokakuussa posteljooni oli kantanut kirjeen äidilleni, jossa asiasta muistuteltiin. Poliisiasemalle soitettuani minulle kerrottiin, että ellen hae sakkoa henkilökohtaisesti, minusta tehdään etsintäkuulutus. Siis mitäh? Sakko jonka olen maksanut jo aikaa sitten? Parempi kuulemma olla itse yhteydessä Oikeusrekisterikeskukseen, josko vaikka löytäisivät rahani. Sen enempää ei setä poliisilta asiakaspalvelua löytynyt.

Tiistaina ajoin pankkiasioitten jälkeen suoraan Kilon poliisiasemalle. Virkailija tulosti laskun, jonka jälkeen painuin autoon soittamaan oikeusrekisterikeskukseen. Virkailija sai uuden viitenumeron yhdistettyä aikaisempaan maksuuni, joten ei siis enää etsintäkuulutusta. Kiitos.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Poliisiaseman jälkeen tapasin Samuillakin talvehtineet ystävämme Jullen ja Jöllin. Oli mukava vaihtaa edes pikaiset kuulumiset kahvin ääressä, pianhan kaverukset suuntaavat taas talvea karkuun Thaimaan lämpöön.

Ja ennätinpäs illan suussa vielä yhdelle huurteiselle isäni kanssa. Siitä siirryin sujuvasti äitini luo, jonne veljeni perheineen oli tulossa illastamaan.

Keskiviikolle jäi juniorin joululahjojen ostaminen, sillä Samuilta ei valitettavasti kunnon skeittikamaa löydy. Luonnollinen valinta ostoksille oli Lamina, vuosien arvokas yhteistyökumppani Kalajärven skeittikisoista. Laminan jälkeen täräytin kassieni kanssa vielä Rockwayn toimistolle kiittämään ja kumartamaan, josta jatkoin junalla lentokentälle. Paluumatka saarelle kiepsahti tällä kertaa Krabin kautta, ja hieman sumussa ajelinkin jo seuraavana iltapäivänä kotiin.

"Back on the Rock" kuten paikalliset sanovat. Mahtava Suomen reissu takana, mutta kyllä on kiva olla kotona!

Kaikkea hyvää kaikkiin ilmansuuntiin ja erityiskiitokset rakkaalle äidille ja isälle. Huikean muikeaa isänpäivää kaikkiin koteihin!

Tomppa the vieraskynäilijä.

Kuvat Tom Stillman / Miikka Varila

Rockway 10v - näkyy ja kuuluu!

0

Sadekauden haasteita

Sadekausi

Koh Samuin sadekausi sijoittuu lokakuusta joulukuulle (noin yleensä), ja parhaimmillaan se tarkoittaa aurinkoisia päiviä yöllisine sateineen. Pahimmillaan se on peruuntuneita lentoja, tulvivia katuja ja neljän seinän sisällä kököttelyä. Täällä asuville se voi myös tarkoittaa koulubussin peruuntumista ja koulujen sulkemista, sillä turvallisuus ensin.

Vaikka ei ollakaan vielä päästy viime vuoden joulukuun sademääriin, niin toinen peruuntunut koulupäivä on jo menossa. Hammaslääkäri oli myös 'pakko perua' -listalla, ja ensimmäinen asia jonka täti puhelimessa sanoi, oli 'big water today, you can not come khun Heidi?' Juu, en voi tulla en.

Suomessa voi sataa vaikka kaksi viikkoa yötäpäivää, eikä arki pysähdy. Täällä on toisin, sitä tulee kerralla ja paljon. Siihen päälle kun saadaan vielä sähköt veks, voi juhlat alkaa. Toivottavasti näin ei käy, sillä Tomppa on pikavisiitillä Suomessa ja mulla saattaa sitten mennä sormi suuhun. Ehkä muutamakin, varsinkin kun sähköportti lakkasi toimimasta jo nyt.

Kuva Choengmonilta. Ei niin paha, mutta ihan haastava.

Viidakkotaloa mitataan

Eiköhän kohta käy selväksi mistä talo on tehty. En osaa veikata kuinka paljon vettä nyt vuorokauden aikana on tullut, mutta paljon se on joka tapauksessa. Muuttohässäköissä heitettiin läppää siitä, tuleeko katto sadekaudella syliin, joten nyt odotellaan mielenkiinnolla. Jotenkin sitä aina unohtaa, kuinka paljon märkää voi mahtuakaan muutamaan tuntiin.

Terassin katto näyttää ainakin vuotavan, eikä tämän hetken sateet ole lähelläkään sitä mitä se pahimmillaan on. Koita talo nyt kestää edes torstaihin, kun Tomppa on takaisin saarella!

Plai Laemilta Choengmonilla.

Vielä pääsee läpi.

Kausiötökät

Välillä ilma on täynnä kaskaita, välillä valtavia koppakuoriaisia. Toisinaan on niin jäätävä määrä isoja lentomuurahaisia liikenteessä, että niitä saa mopolla ajaessa kaivaa suusta ja sieraimistakin. Tällä hetkellä viidakkotalon ympäristö on täynnä pieniä lentäviä öttiäisiä, jotka tunkee kaikkiin valonlähteisiin palaen näissä heti. Senpä takia pöytätasot lattioista puhumattakaan ovat täynnä pikkuruisia raatoja.

Sade tuo myös muut elukat lähemmäksi ihmisiä, kuten esimerkiksi käärmeet. Vaikka nyt ei ollakaan käärmeitä nähty sen koirien tappaman lisäksi, en halua tietää mikä jättiläinen tallusteli viime yönä katolla. Koiriin se ainakin pisti vipinää.

Tosta ei sitten päässytkään.

Vesi noussut melkein jonkun auton ikkunaan asti.

Pysy tilanteen tasalla

Jos joku blogin lukijoista on tällä hetkellä saarella, niin tässäpä oiva FB-linkki tulvien ja liikenteen ja tilanteesta; Thunder Road Reporters. Varsinkin näin mopoilijan näkövinkkelistä loistava ryhmä seurata varoituksia ja ajankohtaistia tieolosuhteita kuvineen.

Sadekauden ollessa vasta aluillaan, taidetaan me sittenkin tarvita se auto...

Oletko sinä päässyt 'nauttimaan' trooppisista tulvista jossain päin maailmaa?

Kyllä mopoilijat täällä oppii ajamaan, vaikka vähän tulviikin.

Postauksen kuvat ovat alinta lukuunottamatta yllä mainitusta FB-ryhmästä.
8

Normipäivä?

Se alkoi niin kuin pitikin. Aamukahvit lämpimällä terassilla, Miska koulubussiin, koirat putoukselle ja 'bisnekset' käyntiin. Tälle päivälle oli suunnitelmissa jäätävä määrä paneutumista vaativia rästihommia ennen inhottavaa juurihoitoa.

Toisen kahvikupillisen aikana talonmies Panom köpötteli basilikalahjat kädessään mäkeä ylös. Näitä saisi nyt istutella ja kiirekin on, olihan juurineen irroitetut basilikat jo vähän nuukahtaneita. Kumma miten hyvin puhe kulkee ja ymmärrys toimii kahden täysin eri kieltä puhuvan ihmisen välillä. Naurua ja nyökyttelyä - sillä hoituu meillä kaikki.

Panom polttohommissa.

Valloittavat thaimaalaiset

Thaimaalaisten ystävällisyys on päässyt pitkästä aikaa kunnolla ihastuttamaan. Täytyy tulla vähän päätieltä sivuun, niin voi olla varma että sitä vielä löytyy. Mä olen niin ihastunut meidän talonmieheen banaani- ja basilikalahjoineen (puhumattakaan rotanloukuista), että tekisi päivittäin mieli halata kaveri ruttuun.

Eikä pelkästään talonmies, muitakin ihastuksia on ollut. Kuten eilen, kun hain Miskaa koulubussilta. Olin laittanut miljoonalaukun (jota käsilaukuksikin kutsutaan) mopon satulan alle säilytystilaan, ja bussia odotellessa kaivoin sieltä puhelinta. Mopo oli parkissa ja satula auki, kun heti ensimmäinen pappa nakuttavalla mopollaan horjui kysymään tarvitsenko apua. Papan oma mopo pysyi hädin tuskin kasassa, mutta apua olisi löytynyt heti.

Ihanat thaimaalaiset! Vielä mä opin kieltäkin. Tänäänkin opin miten sanotaan tankki täyteen - 'tem thang'. Oikeinkirjoituksesta ei tosin hajuakaan, mutta tältä se kuulostaa. Alku se on sekin.

Me istutetaan ja Bumba varastaa.

Aloe veraa meillä on hulluuteen asti.

Tästä löytyy nyt basilikaa, korianteria ja chiliä.

Vähän on rotanloukut ruosteessa.

Sitten alkoi menemään pieleen

Kun viettää päivää rennosti yrttejä istutellen ja talonmiehen kanssa höpötellen, jää ne aiotut asiat tekemättä. Mutta oli pakko suunnata juurihoitoon. Tomppa lähti ensin erään landlordin kanssa tapaamiseen, itse hyppäsin suihkuun ja kiireellä eteenpäin. Vaikka hammaslääkäri oli viimeksi tunnin myöhässä, ajattelin itse olla ajoissa. Olihan päivän käynti jo etukäteen maksettu, entäs jos hammaslääkärillä olisikin siellä jonoksi asti ihmisiä.

Meillä on kauko-ohjattava portti ja kun avasin sen, naapurilähiön koirat tunki portista sisään ja meidän koirat portista ulos. Ei auttanut kuin laittaa mopo parkkiin, häätää vieraita ulos ja yrittää saada omat hurtat sisään. Ei onnistunut ja kello tikitti. Liikkeelle ei voinut lähteä, sillä Boo juoksee vaikka mihin asti mopon perässä. Tompan palaaminen ei olisi voinut osua parempaan hetkeen.

Kuninkaallinen portti ;)

Koirat ja Tomppa sisään, vieraat rakit pihalle ja mopo käyntiin. Mutta jottei hyvä lähtöyritys nyt saisi kummallista käännettä, niin eihän mopo tietenkään startannut. Ja nyt oli jo hemmetin kiire. Portti auki, Tompan mopo tilalle ja menoksi. Onneksi se sentään toimi.

Paitsi että jarrut ovat olleet puheissa pitkään. Tai siis se, että ne pitäisi fiksata. Takajarru on sökönä ja näin ummikolle etujarruun turvautuminen sai vetämään komeasti stongan yli. Onneksi se sentään tapahtui näillä hiljaisilla kujilla, eikä vilkkaalla ringroadilla ja säästyttiin pelkällä asfaltti-ihottumalla. Enkä myöhästynyt juurihoidosta kuin kymmenen minuuttia.

Tai no oikeastaan 20, kun ensimmäinen kymmenen minuuttia klinikalla meni haavojen hoitoon. Mutta hampaat on nyt kunnossa, luojan kiitos.

Kirottu mopo

Meillä oli Tompan kanssa treffit mopokorjaamolla, jossa oman kulkupelin akkua ladattiin. Koska koirat oli vielä ruokkimatta, lähdin Tompan mopolla muonahommiin. Olihan Boo kaiken lisäksi ehtinyt karata jo uudestaan. Matkalla kotiin etujarrut yllätti taas, kuinkas nyt muuten. Saatiin vielä toisellekin kyljelle vähän rupea...

En aja sillä enää koskaan. Kirottu mopo.

Pakko laittaa vähän seesteisempi kuva loppuun.

6
Back to Top