Salama kylässä

Voiko salama iskeä kolme kertaa samaan paikkaan? 

 

En tiedä mitkä prosentuaaliset mahdollisuudet olisivat, mutta nyt tiedän kyllä kokemuksesta, että salama voi iskeä kolmeen paikkaan yhdellä kertaa. Ja oikeastaan siinä matkallakin sinne sun tänne.


14.8.2021 noin kuuden aikaan aamulla meillä kävi melkoinen myräkkä. Vaikka nukunkin korvatulpilla ja makkarin ikkunat on peitetty pimennysverhoilla, meteli ja valoshow piti hereillä. En kuitenkaan malttanut nousta sängystä, ennen kuin järjetön pamaus sai korvat tukkoon. 

 

Salama iski HYVIN LÄHELLE.

 

Sähköpäätaulu verstaalla poksahti.
 

 

Juoksin alakertaan, jossa Tomppa heti totesikin - sähköt meni. Voi paska. Muutaman aiemman huonosti nukutun yön jälkeen sanoin kuitenkin meneväni takaisin nukkumaan, sillä eihän me siihen aikaan lauantaiaamua voida tehdä mitään. Äkäinen ukkonenki siirtyi jo kauemmaksi muita kiusaamaan.

 

Parin tunnin päästä Tomppa tuli herättämään ilmoittaen Denniksen (meidän sähkäri) olevan tulossa ja koiratkin pitäisi lenkittää. Höyhensaarilla ollessani Dennis oli kertaalleen jo käynytkin meillä, kuten myöskin Carunan sähkärit, mutta nyt Denniksen olisi tarkoitus palauttaa asuintaloon väliaikaiset sähköt ja huolehtia siitä, että taloon tulisi myös vettä. Salama oli näyttänyt voimansa muutenkin, kuin paukutellen ja sähköjä poikkasten.


En tiedä onko saarella kuinka monta sähkömiestä, mutta meidän Dennis on huippu. Ja täystyöllistetty varmaan seuraavat kakskytvuotta jo ennakkoon. Toisin sanoen, ennen kuin Denniksen kalenterista löytyy meille kokonainen päivä, me ei edes tiedetä mitä kaikkea meni paskaksi. Mutta tässä vaiheessa tiedetään ainakin se, että se pirulainen mojautti meidän tontille, iski erään piharakennuksen kylkeen, siirtyi siitä sitten päärakennukseen ja jatkoi maakaapeleita pitkin matkaansa vielä seuraavaankin piharakennukseen. 

 

Kolme tölliä siis yhdellä iskulla, aika hitonmoista.

 

Dennis, mihin joutuisimmekaan ilman sinua!

Pistorasiat irvisteli itsensä rikki.

 

Kun saatiin taloon sähköt, selvisi että laturit on kaput, samoin kuin jääkaappi, ainakin muutama lamppu , jatkojohtoja, rakennuksen ulkovalot, pistorasioita, sun muuta. Tällä hetkellä meillä on joku sähköviritys, eli oleellisiin osiin tulee sähköt, mutta muualle ei, eikä meillä tästä syystä ole käsitystä mitä kaikkea salamanisku tuhosi. 

 

Meidän verstasrakennuksen pääsähkötaulu (mistä tulee sähkö kaikkialle muualle) otti sekin hyvin osumaa, ja sulakkeita pesineen räjähti säpäleiksi. Sähköjohtoja on kuoriutunut sieltä täältä, pumppuhuoneesta räjähtänyt lamppuja ja osa sähkötaulusta, valaistukset tiltissä ja herra ties mitä muutakin. Mutta koska verstasrakennuksen sähköt ovat myös tällä hetkellä välivaiheessa, emme näin ollen pääse edes tutkimaan mikä on rakennuksen lopputulos.


Toisesta piharakennuksesta salama tujautti osan katosta, lennätti ulkovalon tuhannen päreiksi pitkin tonttia (kymmenien metrien päähän) ja mitä lie muuta, nekin vahingot kun selviävät vasta puolentoista viikon päästä Denniksen ehtiessä paikalle. Lähes satavarmaa on ainakin se, että myös hartaudella suunniteltu ja rakennettu pihavalaistus on tullut tiensä päähän ja koko homma maakaapeleista lähtien on aloitettava alusta. 

 

Huh, en tykkää.


Onni onnettumuudessa kai kuitenkin - mikään ei syttynyt palamaan.

 

Saas nähdä mitä vakuutusyhtiö tästä tuumaa. 

 

Ps. Kiitos suojelusenkeleille💖 


Kaunis vanha terassin valo tuli myös tiensä päähän.

Seinissä olleet ulkovalot poksahteli aivan säpäleiksi.

Tästä kuvasta näkee, että tulipalo ei ehkä ollut kaukanakaan.


6

Kaikkein vaikeinta on vaan olla

Aika usein (myös blogissa) soimaan meitä siitä, ettei sitten millään saada valmista aikaiseksi. Remontit venyy, pihalla rehottaa kaikki paitsi istutukset, Imatralle (sukulaiset) ei meinata ehtiä millään, blogi ei päivity kuten pitäisi (orastavaa valkoisen paperin kammoa ehkä?), firmat hoidetaan vähän vasurilla, pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä, muttei kuitenkaan saisi stressata. 


Ja kun mä nyt äkkiä rupesin miettimään, niin oikeastihan me ei koskaan vaan olla. Siis sillä tavalla, että istuisi vaikka terassin sohvalla ja lukisi kirjaa. Tai lakkaisi kynsiä (kynsistä päätellen sitä ei todellakaan ehdi), tai lähtisi rannalle, tai vaikka jonkun ravintolan terassille. Pysähtyä vaan olemaan - aivan äärimmäisen vaikeata meille. Vaikkei ehkä uskoisi.


Se mua välillä surettaa, kun rempasta ei meinaa tulla kokonaan valmista koskaan. Itsensä ruoskimisen sijaan pitääkin ehkä muistutella itseään, että sellaista se nyt vanhoissa taloissa vaan tuppaa olemaan. Mutta kuten kahtena Kemiön kesänä aiemminkin, pieni paniikki hiipii taas puseroon, sillä ennen miinuskelejä olisi edelleen paljon tehtävää:


  • molemmat ulko-ovet pitäisi maalata. Tai itse asiassa kolme, sillä yläkerran parvekkeen ovi lahoaa kohta pystyyn.
  • verstaan ilmalämpöpumppu olisi sekin parasta saada paikoilleen, jos siellä meinaa puuhata kaikkea sitä mitä oli tarkoitus (ehkäpä paljastan joskus teillekin).
  • aita olisi tarkoitus maalata pellon puolelta.
  • puutarhan takaosan raivaus ja tasoitus pitäisi hoitaa kuntoon.
  • kymmenisen puutakin olisi hyvä kaataa.
  • edellisellä kierroksella kaadetut puut olisi parasta hoitaa klapeiksi.
  • vanhentunut passi pitäisi uusia, jos sitä vaikka jollain ihmeellä pääsisi talveksi pois
  • viimeistelemään olkkarin remontti
  • jne jne...onhan noita.

 

Olkkari ja ihanat Virtasen Maalien värit

Kukkapenkin uusimista

ja istuttamista

 

Ja sitten kun on ruoskinut itseään tarpeeksi, huomaa ettei me kuitenkaan oikeastaan koskaan vaan olla, ollaanhan me nytkin ehditty taas touhuamaan vaikka mitä. Esim...

 

  • ihastelemaan siilivideoita mustikkamummojen kanssa metsässä
  • poimimaan pikkiriikkisiä vadelmia
  • maalaamaan kuitenkin taas läjäpäin listoja ja ikkunoitakin
  • jännittämään juniorin teoriakoetta ja ensimmäistä autokoulun ajotuntia
  • elvyttämään kimalaisia hunajavedellä (onnistumisprosentti sata)
  • viettämään kesäpäiviä ystävien kanssa
  • istuttamaan kasvimaalle lisää salaattia (ei noussut)
  • nyppimään viheliäisiä minimatoja ruusuista pois (ennen kuin ne syö kaiken)
  • kestitsemään vieraita
 

Aivan minikokoisia ja rutikuivia vadelmia

Pitkästä aikaa myös mölkkyä

 

  • maalaamaan yläkerran parvekkeen alta vanhaa peltikattoa
  • rakentamaan pergolaa
  • vierailemaan puutarhalla ja ostamaan liian kalliita ruusuja
  • istuttamaan lisää perennoja
  • ihmettelemään (ja nyyhkimään) ensimmäistä muuttolintuparvea
  • pelaamaan mölkkyä ekan kerran sitten Samuivuosien
  • hämmästelemään lehdistä tyhjeneviä puita (NYT JO???)
  • väistelemään hirvikärpäsiä
  • viskomaan kiekkoja
  • osallistumaan Taalintehtaan frisbeegolf -kisoihin (parin kuukauden turnee)
  • puhumaan pitkiä puheluja Hong Kongiin (jo kaksi kesää mennyt näkemättä kaikkein rakkaimpia)
  • keräämään ämpäritolkulla pudonneita omenoita (valkeat kuulaat on muuten jo syötäviä)
  • ymsyms...

 

Ehkei se lorvikatarri sittenkään ole meihin iskenyt. Sitä vaan tulee sokeaksi tälle omalle tekemiselle, kun jatkuvasti on useampikin projekti käynnissä. 


So peace&love💛



Onneksi on frisbeegolf, ja mahtavat ystävät!


4

Perniön helmet - osa 2

Ja matka jatkui Joensuusta länteen, Kuopiosta pohjoiseen... tai sitten Perniöstä kohti Kemiönsaarta, kuten aika usein muulloinkin. Yleensä me ajellaan suoraan paikasta A paikkaan B (hiton kiireisiä kun ollaan😂), mutta silloin tällöin jossain mielen häiriössä me jopa pysähdellään spontaanisti. Mutta siihen tarvitaankin sitten vakava päätös pysähdellä spontaanisti, jonka tuo vakava päätös kai kumoaa?


No enivei, viimeksi kirjoitin Perniön helmistä ensimmäisen osan, joten tässäpä teille sitten tuo jälkimmäinen, jossa nimenomaan jopa heitettiin autolla ukemit (U-käännös), kun bongattiin kotimatkalla mielenkiintoinen etappi. Mutta ennen kuin kerron siitä, vinkkaan teille ihan "pakko pysähtyä" -paikan, jos täällä päin liikuskelee. Nimittäin Perniön Saunapalvi Oy.


Mehän ollaan asuttu täällä jo reilu kaksi vuotta, ja ainoa kontakti Perniön Saunapalviin meillä on ollut Tompan isä, joka on aina tuonut tuliaisia sieltä käydessään meillä. Joka kerta Tompan isän käynnin jälkeen ollaan päätetty käydä itsekin siellä ostoksilla, mutta vaikka ajoittain ajammekin siitä ohi, me ajamme nimenomaan ohi - pysähtymättä. Nyt vihdoin Pauliinan kanssa päätettiin tehdä se pieni mutka, ja hakea sitä kuuluisaa ja erittäin maukasta saunapalvikinkkua. Uuh, mitä herkkua! Siis suorastaan parasta mitä tiedän, (omaan suuhuni sopii muuten parhaiten se rasvaton versio).


Upposi meillä kauppakassiin myös jättikokoisia kaslerpihvejä ja palvimakkaraa tarjouksesta, mutta noitten lisäksi olisi taas voinut ostaa vaikka mitä. Perniön Saunapalvi Oy:stä saa mitä maukkaimpia herkkuja grilliin, joulupöytään, pääsiäiseksi ja muulloinkin (myös tilauksesta), eli hyvän lihan ystävät - kannattaa ehdottomasti pysähtyä visiitille.


Perniön Saunapalvi Oy

Pernänmetsäntie 12
25500 Perniö

 

UUUH, miten herkullista saunapalvia!


 

Lepola

 

Tämä on se kohde, jonka ohi ensin ajettiin ja siinä silmänräpäyksessä myös tajuttiin, että tuonnehan meidän täytyy mennä. Ei muuta kuin seuraavalle pikkutielle ja siitä sitten nokka taas kohti Perniötä. Tuolla Lepolan tilalla on ollut viime kesästä lähtien tarkoitus käydä, mutta ollaan muistettu se aina vasta siinä kohtaa, kun on jo painettu sata lasissa risteyksen ohi. Tällä kertaa me mimmit käännyttiin.


Jos et vielä tiedä mitä Lepola on, niin Lepola on käsityöläissiideriä, raikkaita ja herkullisia limonadeja -  Lepola on perinteitä uudella twistillä. Lepolan tarina sai alkunsa jo 1927 ja nykyinen tila sijaitsee samalla paikallaan Perniössä - sopivasti siinä matkalla Perniön liikenneympyrästä Kemiönsaareen. Nykyään Lepolan omenapuitten katveessa juoksentelee jo viides sukupolvi ja tilalla tuotetaan 100 prosenttisesti suomalaisista omenoista valmistettuja siidereitä. Ja herkullisia limonadeja ja vähän muutakin, kuten omien mehiläisten hunajaa, sekä Meritalon hilloja ja mehuja.


Kaiken tekemisen periaatteena on kuitenkin paikallisuus, ja tietenkin maku. Siidereitten takana on muuten Australiasta kotoisin oleva Aaron (Emmi vaimonsa kanssa), ja siiderit valmistetaan paikallisten omenatarhojen omenoista Lepolan omissa tuotantotiloissa. Nyt kesäaikaan Lepolan tilalla on avoinna pieni ravintola ja myymälä, jossa voi käydä nauttimassa vaikka herkulliset päiväsiiderit ja pientä huikopalaakin. Mukaansa kannattaa ehdottomasti ostaa Lepolan siidereitä tai limonadeja vaikka kaikkia makuja. Makumaailma on ihana!

 

Näin elokuussa Lepolan myymälä ja baari näyttäisi olevan auki seuraavasti:

4.-7.8. ke-la 12-18

9.8.-22.8. pe-la 12-18.


Lepolan käyntiosoite:

Kemiöntie 1008

25610 Ylönkylä

 

Lepola shop & bar.

Ihanan makuinen kurkulla maustettu siideri ja eka rantapäivä 2 vuoteen.

 

Lähiruokakioski Pikantti

 

Jos nyt joku kerta ajelet vaikka kylään näissä maisemissa, ja tuliaiset on ostamassa, pysähdy ihmeessä alueen lähiruokakioskeille. Saatat nimittäin yllättyä niitten monipuolisuudesta.


Särkisalon risteyksessä seisoo pieni keltainen kontti, Lähiruokakioski Pikantti, joka on pienestä koostaan huolimatta suuri kuin mikä - siis melkein tavaratalo. Ja mikä parasta, se on aina auki. SIIS 24/7. 


Kioski toimii itsepalveluperiaatteella ja siellä on vaihtelevasti myynnissä lähiseudun tuottajien ihania tuotteita. Mainittakoon vaikka Raaseporin hapattamon hapankaalit, Katiskanmäellä valmistettua sillikaviaaria, Veljesten suolakurkkuja (ei sisällä etikkaa eikä sokeria), Pikantin lakritsia ja jauhoja, Antsun sinappeja, Kotimetsän hunajaa, ankkaa, luomulammasta, lankoja, tyynyjä, saippuoita, ja ihan vaikka mitä. Melkoinen pientavaratalo siis. 


Jotenka, täälläkin kannattaa ehdottomasti tehdä stoppi. Pienestä koostaan huolimatta Lähiruokakioski Pikantti on timanttia.


Lähiruokakioski Pikantti:

Särkisalontie 2

25610 Ylönkylä.


Ja auki siis 24/7


Joko sä olet käynyt joissain näistä?


Pieni mutta pippurinen Pikantti.





2
Back to Top