Mis oot?

Tätä talvea meidän ei ollut enää tarkoitus viettää Suomessa. Alunperin oli ajatuksena, että huristeltaisiin camper vanilla jossain päin Euroopan rantateitä (miksei vuoristoakin) ja annettaisiin fribakenttien näyttää suunta. Espanjassa ja muuallakin Euroopassa on useita frisbeegolf- kenttiä, ja mun mielestä toi fribakulma matkailuun on vähintään yhtä hyvä kuin joku muukin. Ja miksei olisi, onhan meitä fribahulluja jo valtava määrä, ja lisää tulee sitä mukaa, kun koronarajoitukset jatkuu.


Mutta tännepäs jäätiin jumiin. En tällä hetkellä näe kovinkaan innostavana kierrellä suljettuja mestoja maailmalla, vaikka lämmintä olisikin. Samui olisi toinen juttu, sinne palaisimme kotiin ja eläisimme viidakossa toisenlaisessa kuplassa. Aamukahvi kädessä kiittäisin viidakkotalon terassilla onneani siitä, että saan herätä juuri siellä missä mieluiten olen. Hengittäisin tropiikkia syvälle palkeisiin ja hymyilisin Panomille, joka juuri toisi ruukkuihini omista basilicoistaan alkuja. (Voi Panom, toivottavasti olette pärjänneet!)


Uuh, mikä ajatuskin...💜

 

Koh Samui
Samuin unelmamaisemat

Kemiönsaari
Ja maisemat täällä. Vaihtaisin kyllä ;)

 

Eikä yhtään helpota se, että yksi kaveri on jo Bangkokissa karanteenit lusinut ja lähettelee nyt hikisiä fribavideoita Samuin kentiltä. Sekään ei helpota, että ensi viikolla ystävämme Beck laskeutuu karanteeniin ja siitä kahden viikon päästä takaisin Samuille. Lisää kettuiluvideoita siis odotettavissa. Mutta joo, pystyn olemaan onnellinen heidän puolestaan. Nauttikaa te siellä meidänkin puolestamme!


Siinä missä viime talvi otti meidät lempeästi kainaloonsa, tämä vuosi näytti kostoksi mikä on todellinen meininki. Lumityöt pitää kiireisenä, samoin kuin polttopuuvaraston täydentäminen. Salsan nivelrikko ei myöskään kiittele hangista ja köntsäpaikan löytäminen on kiven takana. Prinsessa kun ei vieläkään suostu sotkemaan aurattuja teitä.

 

Kemiönsaari on kuitenkin jees. Peuraa on pakkaset täynnä, aurauskalusto pyörii mökkitiellä tiheään, naapureita näkyy ja onpa meidät kutsuttu myös eläkeläisten vapaa-ajan kerhoonkin (iik???). Piiput on taas nuohottu ja koronasta höpötelty myös nuohoojan kanssa, mistä itse asiassa tämä postaus sai ajatuksen. Tai siis siitä, kun nuohooja kysyi ollaanko viihdytty Kemiössä.


Ollaanhan me. Elämä on mutkatonta ja rentoa. Asiat toimii, eikä palvelukaan voisi olla parempaa. Tossa joulun ja vuodenvaihteen välissä mulla yllättäen lohkesi taas kahden hampaan vanhat paikat, vieden tietysti palat hampaistakin mennessään. Pohdin terveysaseman kiireitä ja meinasin sinnitellä alkuvuoteen asti, mutta sitten ajattelin että eihän sitä koskaan tiedä. 


Soitto hammaslääkäriin ja kuten arvelinkin, ruuhkaa on. Ajan olisi siltä istuimelta saanut maaliskuulle, ja hoitsu kehoitti hakemaan apteekista väliaikaista paikkaa. Jos en onnistuisi itse saamaan sitä laitetuksi, hän voisi yrittää änkeä mut suuhygienistille johonkin väliin. Sanoin että yritän itse ensin ja palataan jos en onnistu.


Tunnin päästä soi puhelin.

 

Mis oot?

ÖÖ, kotona...

Sulla on kymmenen minuuttia aikaa olla hammaslääkärissä, otatko vai jätätkö?

Huh, mä tuun!

 

Että tällaista huippupeliä meillä täällä Kemiönsaarella😁. 


Koh Samui discgolf
Fribaa siellä Philo Brathwaitin opastuksella

Raaseporin korilla
ja fribaa täällä. Vaihtaisin ;)

rescue dogs koh samui
Koirat siellä...

ja koirat täällä. Vaihtaiskohan ne?


6

Sellainen taideovi

Joku teistä ehkä muistaa meidän löytöretket ystävämme Becksin huvilaan Billnäsissä, ja parhaiten varmaan sen ihanan ullakolta löytyneen kukkatapetin, joka riitti juuri ja juuri meidän rumpuhuoneen seinään. No, se tapetti oli aivan nappilöytö, kuten myös monet meille kulkeutuneet vanhat matot ja huonekalut.


Yksi ullakolta löytyneistä aarteista oli vanha peiliovi, joka on täysin erilainen meidän töllin muitten ovien kanssa, mutta koska uudesta rumpuhuoneesta puuttui ovi, päätin tämän peilioven erilaisuudestaan huolimatta sopivan meille. Sille oli vaan tehtävä joku temppu, jotta se erottuisi toden teolla.

 

Mä olen aivan hulluna turkoosiin ja petrooliin. Yhdessäkin ihanat!

 

Olen ihastunut kalkkimaaleihin niitten helppouden takia ja päätin tälläkin kertaa tuunata vanhan oven niillä. Ja koska meidän huusholleissa ei mustalle tai valkoiselle ole juurikaan löytynyt paikkoja, oli tästäkin ovesta tarkoitus loihtia jotain beach house -tyylistä (heh, rantameinikiä Kemiön peltojen keskelle). Hämmentävä Bali kun jää kerran pyörimään päähän, niin se ei näköjään lähde kulumallakaan. Tähän visioon tarvittiin siis jälleen turkoosia ja vähän näemmä mandalaakin, plus tietty muutamaa muutakin väriä, kun kerran alkuun päästiin.


Ensin hioin ja rapsutin ovesta vanhoja maaleja lähes hulluuteen asti. Tarkoitus ei ollut saada ovesta mitenkään sileätä, sillä kaikki skrubut, lovet ja vanhojen maalien jämät tekee luonnostaan sitä struktuuria, mitä joutuisi esimerkiksi uusiin ja sileisiin oviin sitten jollain tavalla kikkailemaan. Eli ei kaikkea pois, ainoastaan paksut ja kiiltävät maalikerrokset. 


Meinasin ensin ihan hiomakoneella lähteä työstämään, mutta koska meidän hiomakone on lähes lasten lelu ja hommassa olisi mennyt 20 pakettia kasvomaskeja, päätin kokeilla vanhalla taltalla. Yllättäen taltta sitten toimi kuin unelma, vaikka aikaa vierähtikin ja joka ikistä lihasta kropassa sitten lopulta särki. Kyseiset asennot ja hinkkaamiset kun ei ole ihan niitä jokapäiväisiä juttuja, niin tuli löydettyä itseltäänkin aivan uusia pikkuisia muskeleita. Mutta pakko on jälleen todeta, että meidän ranchilta löytyy aivan verrattomat työolosuhteet satoi taikka paistoi, joten mikäs täällä on puuhatessa.

 

Joulun ovi oli paikoillaan ilman tuunausta.

Aika skrubuselle pinnalle siis maalasin, tarkoituksella.

 

Maalausvaiheessa siirsin oven meidän olohuoneen ruokapöydän päälle, sillä verstaassa oli jo sen verran viileätä, etten uskaltanut ottaa riskejä miten maalit kylmässä käyttäytyy. Maalien merkki valikoitui lähinnä FB - ja instamainonnan tuloksena, sillä useammin kuin kerran oli tullut törmättyä Frenchic -maaleilla tehtyihin upeisiin luomuksiin. Lisäksi mä tykkään inspiroitua Pinterestin puolella, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Ideoita syntyi ja värimaailma alkoi käymään selväksi. Pakko vielä kerran hehkuttaa, että kalkkimaalit on aivan ihania! Niillä voi loihtia vaikka mitä mieletöntä ja uskallan väittää että jokainen tuotos on taatusti uniikki. Ja kukas sitä nyt muuta toivoisi.

 

Mun Bali-mieli vaatii aina siis turkoosia, mutta nyt olen höyrähtänyt myös kultaan ja sitten aivan uskomattoman ihanaan petroolin siniseen. Turkoosia mulla oli jo omasta takaa (keittiön beach house -tyylinen saareke), samoin kuin vähän valkoistakin kalkkimaalia, joten tilasin Frenchiciltä petroolin sinisen Al Fresco -maalin, kultaista metallivärijauhetta ja Finishing Coatia, joka antaa kestävän pinnan maalatuille huonekaluille ja johon myös metallivärijauheen voi sekoittaa. Ihan hemmetin näppärää! Lisäksi tietty vähän hommaan sopivia pensseleitä ja sen Mandalan, eli sabluunan. Mä halusin nimittäin kullanvärisen Mandalan oveen, enkä oikein tiedä miksi. Mutta tykkään.

 

Kaksi iltaa maalaukseen meni - yksi ilta oven toiselle puolelle ja yksi toiselle. Itse maalaamisen aloittaminen vähän jännitti, kun en tarkkaan tiennyt miten maalit keskenään toimisi, mutta koko homman helppous oli kyllä melkoinen yllätys. Ei olisi oikein millään malttanut lopettaa maalaamista, mutta jossain kohtaa se työ tulee väkisin valmiiksi. Innostuin muuten tosta kultaisesta metalliväristä niin paljon, että tekisi mieli sutia sitä vähän sinne sun tänne, ja eiköhän noita tulevia kohteita vielä löydykin. Mä oon nyt niin luovuuden iskussa, että vähän harmittaa kun joutuu tekemään tätä tylsää remppaa. Paljon mukavampi olisi vaan värkätä kaikkea uutta ja mielessä pyöriviä värikkäitä ideoita. 

 

Toivottavasti pääsen taas pian luomiseen kiinni, ideoita olisi pilvin pimein.

 

Mitäs tykkäät ovesta? 

 

Tässä kohtaa ei vielä ollut hajua mitä syntyy...

tässä vaiheessa huokailin ihastuksesta. Mitkä värit!

Ja mun mielestä kivempi, kuin se pliisu valkoinen.

Samalla piti tuunata vähän meidän puulaatikkoakin.

 

13

Nonni, näin 2021 sitten jatkui...

Viitaten edelliseen kirjoitukseeni, tässä "jatko-osassa" pääsette kurkkaamaan, kuinka hemmetin "hienosti" 2021 on jatkunut.

 

  • Lunta tuli tupaan, eikä ihan vähänkään. Onhan se toki huomattavasti kauniimpaa, kuin harmaana piiskova jatkuva sade (taianomaista etten sanoisi), mutta tähän kohtaan Salsan nivelrikkoa sitä ei olisi TODELLAKAAN tarvittu. Kaikki pellot ja metsätiet on valkoisena aaltoilevaa paksua lumikerrosta, eikä meidän prinsessa suostu tekemään tarpeitaan auratulle tielle. Kipeillä kintuilla ei pääse kiipeämään sinne hankeenkaan, joten vitsit alkaa olemaan vähissä. Lasken joka päivä stressaantuneena tunteja edellisistä suoliston ja rakon tyhjennyksistä, joten yritä nyt tässä pitää verenpaineet aisoissa. Kuinka kauan koira pystyy oikein olemaan pissaamatta? 
  • Siihen päälle vielä tulipalopakkaset, ja paletti on totaalisen sekaisin. Me selvitään jääkylmästä eteisestä huolimatta kyllä, mutta Salsan kanssa ollaan helisemässä. Huonon liikkumisen lisäksi täytyy vielä kurotella varpaita taivaisiin jäätymisen takia (siis Salsa), eikä se ole ollenkaan hyvä. Sukkiin Salsa ei ulkona suostu (sisällä maatessa kyllä??), enkä kohta tiedä mitä tehdä. Päivärutiini menee nyt kuitenkin niin, että aamukahvin jälkeen toppakuteet niskaan, Salsa vauhdilla pihalle ja verstaan nurkalle (ei mitään), tassut jäätyy, takaisin sisälle lämmittelemään ja tunnin päästä sama rumba uudelleen. Onhan sen nyt jossain kohtaa jotain tarpeitakin tehtävä. Kai? (Edit - tulihan se sieltä! Se tosin vaati auton ajamista pienen auratun peltotilkun luokse, kun sen jalat ei sinne asti nyt kanna. Ehkä tämä tästä, jotenkin...)
 

Voi Salsa ja yhtäkkiä ilmestynyt talvi.

Kaunista on kuitenkin.

 

  • Koronakaranteenihelvetti. Juniorin 10+10+10 karanteeni sitten jatkui. Viimeisen kympin loppuvaiheessa tuli soitto, että juniorin viimeisin altistuminen olikin brittimutaatio, josta läväytettiin neljä päivää lisää karanteenia. Eli yhteensä siis 14 päivää. Brittimutaatiokaranteenista ei pääse kuitenkaan ulos ilman koronatestiä, joten sellainen varattiin karanteenin viimeiselle päivälle. Seuraavana päivä tuli soitto, että testi on positiivinen ja karanteenia jatkettiin vielä neljällä päivällä. Juniori vietti karanteenissa siis kaiken kaikkiaan 10+10+10+4+4 päivää (kymppien välissä joku vapaapäivä ja uusi altistuminen), joten viranomaisten soiton jälkeen huokaisin miltei helpotuksesta. Nyt karanteeniruljanssi on viimein loppu. Sairastettu mikä sairastettu - onneksi ilman oireita. Yllättävän selväpäisenä juniori on tästä kuitenkin selvinnyt, veikkaan nimittäin, ettei näillä jatkuvassa karanteenikierteessä olevilla nuorilla(kaan) ole erityisen helppoa.
  • Boo pääsi livahtamaan portin raosta ja hävisi kuin pieru saharaan. Tyyppiä ei näkynyt eikä kuulunut, kunnes näin ikkunasta mönkijän huristavan hiihtäjä perässään meidän tietä. Ja kukas muukaan tätä mönkijäporukkaa jahtasi, kuin meidän hullu koira. EI S#ATANA! Jos meillä ei kohta ole poliisit oven takana, niin ihme on.
  • Mutta maalla on mukavaa. Tänä iltana töllin työnjohtaja päristi omalla traktorillaan auraamaan Salsalle lenkkipolkua meidän pelloille. Joku tekninen ongelma traktoriin siinä välissä tuli ja työnjohtaja lähti ajelemaan kotiansa päin sillä seurauksella, että ajoi liian leveäksi auratun tien vuoksi traktoreineen ojaan. Mehän oltiin siis saunassa sillä hetkellä, joten meistä ei ollut edes hinausavuksi (kuinka noloa!), vaan hätiin jouduttiin hälyttämään vielä työnjohtajan poikakin. Hulluinahan nää meitä varmaan pitää... Salsalle nyt köntsäpolkua keskelle peltoa...

 

Hävettääkö? Kyllä, Boon takia. Taas.

 

Mutta olen mä kuitenkin voittanut Eurojackpotissa - kaksi kertaa. Toisella kierroksella 22,85€ ja eilen vielä reilu 9 euroa. 

 

Tittiditittitittitii...

 

Ostaisko lentokoneen ja lähtis lämpimään? 

 

Nyt on Salsalle tehty köntsärata pellolle.

Maailman parhaat ystävät ja naapurit<3

 

2

Voi onnetonta!

Meillehän kävi tässä loppuvuodesta vielä niin, että juniorin lähes koko joululoma koulusta on vierähtänyt masentavan hitaasti koronakaranteenissa. Kun yksi karanteeni on loppunut ja on päästy taas ihmisten ilmoille, on seuraava karanteenisoitto kilahtanut luuriin. 


Kolme karanteenia lähes putkeen on 10+10+10, joka lyhyelläkin matikalla tarkoittaa 30 päivää. Voitte kuvitella ettei junioria ole paljoa naurattanut, eikä kyllä meitäkään. Silloin jossain kuudennen karanteenipuhelun (niitä tuli päällekäin) aikana junnu taisi soittajalle tokaistakin, että "EI TARVII ENÄÄ SOITELLA, TIEDÄN!"

 

Tulevana sunnuntaina loppuu tämä päällä oleva karanteeni ja maanantaina hän pääseekin sitten ahertamaan opiskelujen parissa. ETÄNÄ. 

 

Että sellainen joululoma.


Vähemmästäkin tekisi varmaan mieli haistattaa p#skat ja ryhtyä rebeliksi, joten nostan hattua junnun oikeustajulle ja viisaudelle - "tälle ei nyt kai voi mitään".


Junnun kaveriporukasta 90 prosenttia on sairastanut koronan, mutta juniorin testiin ei positiivista ole tullut. Ollaan yritetty lankoja pitkin pitää mieltä korkealla ja tsemppihenkeä yllä, mutta onhan toi nyt aika hajottavaa. Ihan meillekin. Yritettiin tossa junnun kanssa laskea ketä kaikkia koronaa sairastamattomia frendejä vielä löytyy, ja sovittiin että tämän karanteenin jälkeen tapaa vain heitä, joilla korona on jo ollut. Ettei nyt vaan enää tulisi karanteeneja.

 

Onneksi kaikilla juniorin koronakavereilla on kaikki hyvin, eikä kenelläkään ole ollut juuri mitään oireita. Ja onneksi me ehdittiin karanteenien välissä viettää joulu yhdessä💝


Boo ja Salsa, ja huurteiset pellot.

 

Voi Salsa!


Mä yritän aina kaikkeni pitääkseni positiivista pössistä päällä, sekä koirilla, että meillä ihmispalvelijoilla. Ja tietty junioreilla. Tämä unelmien uusi vuosi 2021 on kuitenkin alkanut matalapaineella, ja kurssi olisi nyt nopeasti saatava muutetuksi paremmaksi.


Meidän kaikkein kilteimmällä karvaturrilla Salsalla on kuitenkin viime syksyn aikana diagnosoitu nivelrikko. Me havahduttiin siihen kevään koleina keleinä pienenä ontumisena, mutta sitten kesä meni taas kepein jaloin. Kunnes koitti syksy, sateet ja kylmänä vihvoma tuuli.


Lonkka -ja selkärankakuvat otettiin, joista todettiin nivelrikko. Ei kuulemma ihan hirveän paha, mutta näemmä paha kuitenkin, sillä mikään kokeilluista hoidoista ei tunnu nyt auttavan. Alkuun Salsa sai viikon välein ja neljän viikon ajan annettavat Cartrophen -pistokset. Ensimmäisen pistoksen jälkeen näytti erittäin hyvältä, ja Salsa oli jotenkin superonnellinen verrattuna siihen masentuneeseen liikkumattomuuten ennen pistoksia. Hyvältä siis näytti ja hihkuttiin kaikki innosta. Toinenkin pistos näytti vielä toimivan, mutta kolmannella ei näyttänyt olevan enää mitään vaikutusta ja Salsa taantui jälleen kipupotilaaksi.


Monia lääkkeitä on nyt kokeiltu, eikä mikään tunnu auttavan. Pitkiä lenkkejä ei olla vedetty enää aikoihin, mutta tänään hyvin pieni tontin ympäri -jolkottelu tehtiin enää kolmella jalalla. Ei muuten ole ihan helppoa katsella, kun ennen niin iloinen peurien perässä sinkoilija katselee ihmeissään, että "mitä nyt mamma?".


Uuh mä hajoan. 


Nyt on maattu vierekkäin, lämmitetty lämpötyynyä mikrossa ja haudutettu kipeää lonkkaa. Voi olla että kylmähaude olisi parempi, mutta järkeilen lämpöhauteen sillä, että kesällä kaikki oli hyvin ja nyt kun pakkaset alkoi, helvetti on irti.


Bumban jälkeen en voi edes ajatella mitään lopullista. Joku parannuskeino on löydyttävä!


Vinkkaa hyvä ihminen jotakin, mikäli tiedät! Salsa pitää saada kuntoon.


Ps. Lonkkaleikkaus olisi lukemani perusteella parempi tehdä pentukoiralle, mutta sekin kortti katsotaan varmasti, ellei mikään kevyempi hoito auta.


Voi pientä Salsaa...

Tule pian kuntoon!


12
Back to Top