Sadekausihan se

Jos ei kohta altistu homeelle, ei sitten ikinä. Viidakkotalossa ei ole pintaa, missä jonkinlaista kasvustoa ei olisi havaittavissa. Lautalattiat, kattopaneelit, vaatekaappien ovet, vaatteista nyt puhumattakaan. Jos tarkemmin tutkisi, hometta löytyisi varmaan kaakeleistakin.

Vettä tulee kuin esterin perseestä lähes tauotta ja tätä on jatkunut parisen viikkoa.

Onneksi meillä on kuivausrumpu, muuten kuljettaisiin vielä paskaisilla vaatteillakin. Rumpu pyörii öitä lukuunottamatta tauotta, sillä mikään pyykki ei kuivu ilman apua.

Märät pyyhkeet = lisää hometta.

Kaikki mahdollinen on siirretty siihen huoneeseen, jossa on talon ainoa ilmastointilaite. Sekin puhaltaa tauotta, toiveena saada kuivempi ilma kulkeutumaan myös talon muihin osiin.

Lakanat on nukkumaan mennessä kostean nihkeitä, eikä ikkunoita ja ovia ole mitään järkeä pitää auki. Tukehdutaan siis vielä tunkkaiseen ilmaankin.

Kaikki on litimärkää ja hermot on meinannut mennä moneen kertaan, usko pois.

Vettä on tullut aika perkeleesti.

Ja lisää tulee.

Mitä tehdä kun sataa pirusti?

Valitsisiko tänään Big C:n vai Tescon? Vai sittenkin Central Festivalin? Tai jos menisikin leffaan?

Niin ja onhan meillä myös pari saunaa. Ehkä vähän höyryilemään ja sitten hieronnat päälle?

Jos olisi naispuolisia kyläläisiä, voisi hemmotella itseään myös kasvohoidoissa. Mutta kun yrittää viettää unelmalomaa yhden reilu parikymppisen, ja toisen teini-ikäisen skeittarin kanssa, täytyy todella raapia päätään keksiäkseen jätkien kanssa vaihtelevaa tekemistä.

Ei esikoinen tullut Suomesta asti neljän seinän sisälle kököttämään. Se tuli biitsille, surffitukka tuulessa hulmuten ympäri saarta rundailemaan, ehkä skeittaamaankin. Ennen kaikkea se tuli täyttämään d-vitamiinivarastot auringon paisteessa.

Vaan toistaiseksi on saanut hakemalla hakea pieniä rakoja pilvimassassa. Puhumattakaan ohikiitävistä hetkistä sateitten välissä. Niitä hetkiä ei todellakaan ole ollut montaa.

Onneksi sentään pari.

Joulukuu ei ole lainkaan paras lomakuukausi Samuilla, tiedoksi vaan. Varsinkaan jos on auringon perään. Tammikuu on tilastollisesti jo paljon parempi.

Mutta yhtenä päivänä päästiin pelaamaan football golfia.


Kun lotisee, denguekuumeen riski kasvaa

Kyllähän kaikkien Kaakkois-Aasiassa pidempiä aikoja viettäneitten kristallipallossa denguekuume näkyy. Voisikin melkein sanoa että on vain ajan kysymys, milloin siihen kaatuu.

Me ollaan oltu äärimmäisen onnekkaita. Kaikkien näitten vuosien aikana vielä yksikään meistä ei ole sitä sairastanut. Tai jos on, niin sitten todella lievänä.

Mutta nyt hetki on tullut, erittäin vahva epäilys siitä ainakin. Puolet perheestä on siirtynyt Bangkok hospitalin kulmahuoneeseen täysihoitoon juniorin kuumehorkan takia.

Ensimmäinen tehty denguetesti näytti negatiivista, mutta osa veriarvoista oli aikalailla persiillään. Lääkärit epäilevät vahvasti dengueta, siksi testeillä ja sairaalahoidolla jatketaan. Denguekuume näkyy testeissä parhaiten kuulemma vasta kolmantena kuumepäivänä.

Ihan tällä tavoin ei koko perheen yhteistä lomaa täällä oltu suunniteltu, mutta näillä mennään.

Ensin pitää saada juniori kuntoon ja siihen päälle jos saisi jokusen aurinkoisen päivänkin.

Kuulitko universumi? Täällä tarvitaan aurinkoa.

Denguekuumesta lisää täällä.

Onneksi Bangkok hospitalin huoneet on melkein hotellihuoneita.
10
Back to Top