Tässä tulipaloja sammutellessa on sentään ehditty pysähtymään päiväksi juhannuksen viettoon, jonka jälkeen on juostu taas. Listalla on ollut esikoisen muuttoa (tosin sitä ennen myös kämpän etsimistä, vaikka kaiken piti olla niin varmaa), vanhan asunnon jynssäystä, rikkinäisiä
kesäautoja ja uuden etsimistä, muuttoauton lainaamista (niistä kiemuroista mä en viitsi edes puhua), mutta onneksi on ystäviä. Sillä niinhän tässäkin tapauksessa kävi, että lapsuudenystäväni Sarin väkivahva mies tarjosi pakettiautoaan ja itseään jälleen meille avuksi. Se sama ihana kaveri, joka auttoi meitä muuttamaan
Samuilla, joten kiitos jälleen Mika. Välillä meidän elämässä on nimittäin sellaiset katastrofin ainekset kasassa, että ei mitään järkeä.
|
Taitaa olla sellainen perusvaatetus juhannuksen vietossa, Reinot ja villasukat ;) |
|
Naapurin valtavan ihana juhannuskoira Vode |
|
Muru uudessa kodissa |
|
Näin ne skeittarit sisustavat seinänsä |
Mökin etsiminen on jäänyt, tavaroitten myyminen on jäänyt, ystävien tapaaminen on sekin melkein jäänyt, puhumattakaan kaikista niistä kesätapahtumista jotka oli suunnitelmissa. Vieläköhän sitä ehtisi kesän aikana johonkin? Heinäkuu on kuitenkin juuri nurkan takana ja siihen sovittuja tapaamisia edessä. Onneksi kuitenkin on, vaikka vähän hirvittääkin miten kaikkeen siihen taipuu. Asioita on siitä huolimatta saatava päätökseen, sillä pian on lähtö Samuille. Mä jo melkein odotan sitä, jos vaikka siellä sitten ehtisi hengähtämään. Tosin siltäkin suunnalta on tullut tähän soppaan mausteeksi muutama ongelmanpoikanen. Mutta hei, elämäähän se vaan on.
Jokunen pitkäaikaisempi lukija saattaa muistaakin, että meillä on Samuilla
villa, jota olemme ihan onnistuneesti viime marraskuusta lähtien vuokranneet asiakkaille. Lukuunottamatta juuri meneillään olevaa kesäkuuta, on talo ollutkin koko ajan melkein täynnä. Ja kun lähdettiin Suomeen, piti villan vuokrausten olla täysin selvä, koska niin oltiin sovittu uuden 'managerimme' kanssa jo huhtikuussa, vaan eipä ollutkaan. Manageri nimittäin otti ja vaihtoi maisemaa. Vaikka siellä onkin jo tottunut moniin kommervenkkeihin, niin silti sopimukset thaimaalaisten kanssa jaksavat välillä ihmetyttää. Pitävätkö ne vai eivät, ja jos pitävät, niin kuinka pitkään? Vaikka yleensä kaikki hoituukin
yllättävän hyvin (ennemmin tai myöhemmin), niin silti harmaita
hiuksia omanlaatuisensa touhu välillä aiheuttaa.
Kaikki on kuitenkin mennyt sujuvasti, kiitos siellä asuvien ystäviemme, jotka ovat managerin 'yllättäviä' reissuja paikanneet. Ensin managerille ilmaantui 'yllättäviä' menoja, sitten pidempiä reissuja ja nyt viimeiseksi sitten tosi pitkä. Aivan liian pitkä meidän näkökulmasta, josta olisi ollut hyvä tietää jo huhtikuussa. Edessä on siis uuden ihmisen löytäminen ja olisi tietenkin hyvä päästä paikan päälle jo eilen, mutta siihen ei vielä pysty. Ainoa ratkaisu tähän akuuttiin pulmaan on jälleen luottoystäviin (niihin korvaamattomiin paikallisiin) turvautuminen. Onneksi elämä on Samuipolkumme alkutaipaleella heittänyt nämäkin kaksi ihanaa polullemme ja toivottavasti tulevaisuuden uudet suunnitelmat saavat kunnolla tuulta purjeisiin, sillä yhdessä heidän kanssaan tekisin mielelläni vaikka mitä. Luottopakkeja ei nimittäin istu jokaisella oksalla.
|
Iloisia vuokralaisia meidän talolla Samuilla |
Huomenna on suunnitelmissa matka kohti ensimmäistä mökkitapaamista 'uudella kesäautolla'. Niin, meillä on sellainen, joka kuulemma myydään viimeistään ensi viikolla. Juu, minäkään en ymmärrä, puhaltelen vain, mutta toivottavasti Tompalla on tosiaan joku visio asiasta. Edellisen 'kesäauton' remppakustannusarvio nousi tähtitieteelliseksi, joten kovinkaan innokas uuden auton omistaja en enää ole, vaikka joku pirssi olisikin hyvä olla alla. Tällä hetkellä yritän tyhjentää pääni autoasioista ja kiitän jokaisesta kilometristä, jonka kulloisellakin pirssillä pääsen liikkumaan. Ei kai se niin justiinsa, minkä näköinen kulkupeli on. Kunhan se ei kauheasti kolise tai hyydy moottoritiellä, kuten kävi muuttoa varten lainatulle kakkosautolle. Huh ja huh... vähän hävettikin.
Pitäkäähän peukkuja, että huominen mökkikatselmus osuu ja uppoaa. Se helpottaisi suunnattomasti yllättävänkin montaa asiaa ja mahdollistaisi sen pienen hengähdyksenkin ennen Samuita. Ja kun asuntoa ei täällä kohta enää ole, niin olisi edes se mökki.
Onko sulla muuten lempimökkikuntaa? Hyviä vinkkejä otetaan vastaan...
|
Juhannusterveiset Boolta, ei yhtään vähennä Samui-ikävää |
|
Tervetuloa Koh Samuille! |