Koh Samui 2023 - mitä jäi käteen?

 

 

Nyt kun tämänkin vuoden Samuireissu on taputeltu ja makusteltu OIKEIN AJAN KANSSA, on kai viimein aika tehdä jonkinmoinen yhteenveto. Itselle nyt ainakin, mutta veikkaan että monia uskollisia blogin  lukijoitakin (kiitos uskollisuudesta💜) kiinnostaa millä fiiliksillä tänä vuonna Samuin jälkeen ollaan.

 

Noh, ikävä on varmasti ikuinen tunne, ja se tunne tulee tuskin koskaan muuttumaan. Kun ei olla siellä, osa sielusta loistaa poissaolollaan. Ainakin Suomessa ollessa kuljetaan menemään kuin polkupyörä ilman takarengasta, tai auto kolmella pyörällä - eteenpäin mennään, mutta vähän hankalasti, koska jotain puuttuu. Voi olla että tämä on pelkästään luonnekysymys, sellainen outo tunne että olisi koko ajan hiukan väärässä paikassa. Itsestäni tunnistan tuon omituisen fiiliksen ja luulen sen olleen osa omaa elämääni ihan nuoruudesta lähtien. Onkohan mahdollista, että jostain jonain päivänä löytyisi sellainen kolonen, jonne vihdoin ja viimein haluaisi itsensä juurruttaa?

Ja olisiko se edes tarpeellista?

 

Tietäispä aina minne mennä...

Thaimaan symppikset kalastajabotskit.

Näihin maisemiin ei kyllästy koskaan.

 

 

Vuonna 2022 tein myös yhteenvedon Samuille paluusta muutaman vuoden poissaolon jälkeen, ja silloin tiesin vuorenvarmasti, että me palataan vielä. 

 

Ainakin kerran.

 

 

Mites 2023 reissun jälkeen?

 

Tänä vuonna tunnen, että me palataan vielä - ainakin kerran. 

Viime vuonna nautittiin Samuista kuukausi, tänä vuonna vielä kaksi viikkoa pidempään. Moni asia vaikuttaa tietenkin kaikkeen, mutta jännästi tänä vuonna ajattelin jopa niin, että kuukausi olisi riittänyt. Mulla toki on aina ikävä Boota ja Salsaa ja se vaikuttaa asiaan, mutta tässä oli jotain muuta. Ainakin se, että turistina Samuilla näin valtavalla kokemuksella mitä meillä on, aika kävi vähän pitkäksi.

En olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta niin paljon on sieltä jo nähty, eikä pelkkä lämpö näytä mulle nyt riittävän. Kaipaan enemmän ja haluan selvästi jotain muutakin - ainakin kokemuksen verran. Mua on vaivannut Euroopan lämpimät kohteet jo niin pitkään, etten oikeastaan näe muuta mahdollisuutta, kuin lähteä etsimään. Tämä tietenkin siinä tapauksessa, että se on taloudellisesti mahdollista ja että tuulet on kohdillaan ja Universumi on yhtä mieltä omien ajatuksieni kanssa. Elämä kun on ja mitä tahansa voi aina tapahtua. Mitä Universumi meidän kohdalla sitten päättääkin ja mihin tienviitat jatkossa osoittaa, se jää nähtäväksi.

 

Jossain vuorilla vähän liian laiha heppa ihan yksikseen.

Keinuja toisensa perään...

...mihin jäädä miettimään vaikka seuraavaa siirtoa...

 

Eilen kävin hakemassa vanhoja ikkunanpokia eräältä hevostallilta läheltä Taalintehdasta ja siinä idyllisiä kylänraitteja ihastellessani mietin kuinka upea Kemiönsaari voikaan olla. Ja ihmettelin samalla myös sitä, että mikä helvetti ihmistä voikaan vaivata, kun ei voi vaan päättää jäädä. 

 

Miksi aina pitäisi olla jossain muualla? Miksi ei voisi vaan jäädä?

Kun ei vaan voi. 

 

Vielä on tarve nähdä muutakin ja elää siellä jossain muualla. Jossain muuallakin kuin Samuilla.

Ps. Jos meillä ei olisi koiria, oltaisiin varmuudella koko ensi talvi Samuilla. Koirien kanssa se on paitsi kallista, myös hankalaa, sillä siellä vuokranantajat ei juuri arvosta koiria asukkeina. Puoleksi vuodeksi ei ole myöskään mahdollista, eikä tietenkään haluakaan jättää koiria Suomeen hoitoon. Eurooppa olisi mahdollista myös rakkaitten karvakorvien kanssa, joten...

Let's see💛

Kyllähän Samui aina hymyn huulille saa.

Ja lähteminen sieltä on joka kerta kovin vaikeata.

Samuilta vielä muutamat vinkit

 

 

Kevät saapui räjähtäen Kemiönsaarelle, ja sen myötä tupsahti yks kaks myös kaikki pakolliset keväthommat. Kolme kaadettua valtavaa pihamäntyä klapeiksi (plus se kaataminen tietty), töllin ikkunoitten kunnostus (jäi kesken reissun takia), fribagolfin viikkokisat, puutarhan siivous ja kevätlaitto, mattojen pesut ym ym. Koneen ääreen ei meinaa ennättää siis millään, mutta muutaman idean ja vinkin meinasin teille kuitenkin vielä Samuilta jakaa. Joten tässäpä sitten pieni "oksennus".

 

 

Fisherman's Villagen markkinat

 

Vuosien ajan meininki oli sellainen, että viidakkotaloltakin autolla Fisukylän PERJANTAI -markkinoille jonotettiin ruuhkissa sellainen 45 minuuttia, vaikka todellinen ajoaika olisi ollut maksimissaan 15 minuuttia. Niin turvoksissa Samui tuolloin oli turisteista, joista tietenkin suurin osa taiteili itsensä joko vuokramopolla -tai autolla markkinahumuun. Takseissakin piisasi enemmän kuin tarpeeseen, joten liikenne oli totaalisen sumpussa perjantaisin klo 17.30-23.00 välillä. Ihmisiä oli aivan järkyttävä määrä ja hiki valui . 

Tuolloin nautinto markkinoista jäi oikeastaan kaiken älämölön ja tajuttoman ruuhkan takia kokematta. Ei me siellä joka perjantai tietysti notkuttukaan, loppuaikoina ennemminkin vain silloin, kun frendejä ja sukulaisia käväisi saarella. 

Koronahelvetti sammutti markkinat totaalisesti, kuten kaiken muunkin. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että turistien palatessa maailmankartalle, myös Fisukylän markkinat ovat heränneet henkiin. Eikä mitenkään jotenkuten, vaan markkinahumuun pääsee nykyään jopa neljänä iltana viikossa. Jos en nyt ihan totaalisesta puhu palturia, niin markkinapäivät ovat nykyään ma, ke, pe ja su. Hulinaa siis riittää monenakin iltana ja ainakin tämän reissun aikana tuli todettua, että ihmisiä on jokaisena päivänä ahtautunut markkinoille aivan yhtä paljon, kuin silloin aikoinaan perjantaisin. 

Harmillista fisukylässä on nyt kuitenkin se, että Fisherman's Warf (iso kauppakeskus) on täysin kuollut. Kuolemaa se teki jo vuosia sitten siellä asuessamme (todennäköisesti järkyttävät liiketilavuokrat), mutta nyt koronan myötä se on täysin kaput. Eli ladies! - ei vessoja tarjolla ainakaan sillä suunnalla.

Yksi rakkaimmista Samui -ystävistämme Mr. Rock on muuttanut taideateljeensa nykyään Fisukylään, joten käykää nyt ihmeessä moikkaamassa tuota valloittavaa persoonaa, ja muistakaa kertoa meiltä terkkuja💜. Rockin nahkaan käsin kaivertamat taideteokset on uskomattoman hienoja - sitä todellista vanhaa ja aitoa Thaimaan kulttuuria, eikä siis missään nimessä mitään turistirihkamaa. Mikäli et vielä tiennyt, niin Rock kävi meidän vieraanamme joitain vuosia sitten Paraisilta vuokraamassamme mökissä, ja niitäkin juttuja voi aloittaa lukaisemaan vaikka täältä. Taisipa muuten Paraisten mökkilaiturilla pyöriä joku aavekin silloin, vaikkakin Rockin mielestä oikein ystävällinen sellainen.

 

Rockin ateljee sijaitsee aivan rantakadun tuntumassa, vain muutama metri rantakadulta sivuun.

The Warf Fisherman's villagessa on nykyään aavekaupunki.

Ihana sympaattinen Rock!

Tree Bridge Zipline Samui

Olen kirjoittanut paikasta aiemminkin, mutta Samuilla asuessamme se kulki vielä nimellä Tree Bridge Coffee. Paikka on kuitenkin täysin sama, vaikkakin verrattuna entiseen, nykyään se on vielä huomattavasti paljon enemmän voimissaan. Ihana nähdä! 

Tree Bridge on siis elämyskeskus, aivan siinä meidän valloittavan (ja saakelin kammottavan) viidakkotalon vieressä. Oltiin Samuiaikoinamme siis rakkaita naapureita, ja siitä syystä tuli tuonne vietyä usein ystäviä, joko vain vesiputoukselle tai vaihtoehtoisesti liitämään vaijereissa jylhän viidakon yläpuolella.

Paikkaa on rempattu komeasti ja jotain on rakennettu lisääkin. Mun mielestä se  on oikein miellyttävä kompleksi, jopa miellyttävämpi kuin silloin aiemmin. Tosin vuosia sitten Tree Bridge ei ollut aivan niin tunnettu kuin nykyään, joten näinä aikoina kannattaa varautua jopa ruuhkiin. Ruokaa Tree Bridge ei tarjoa, mutta ainakin nyt alkuvuodesta heti vieressä oli pikkuruinen paikallinen ruokapaikka. Taatusti maukasta!

Tree Bridge Zipline Samui on käymisen arvoinen mesta edelleen, matkalla sinne pääset samalla näkemään pienen osan Samuin "maaseutua" ja huikeita maisemia. Osoite tuonne on Maenam Soi 5, ja aja niin pitkälle ylös kuin pääset. Älä siis käänny Tarzanille (voit lukea täältä), vaan jatka ylös oikealle. Juuri siinä Tarzanin risteyskohdassa ohitat myös viidakkotalon rakkaan puutarhurimme Panomin kotitalon. Hänkin on voimissaan kuin härkä, ja edelleen yhtä valloittavasti hymyilevä💛. Miss you Panom!

 

Tree Bridgessä kannattaa käydä, ehdottomasti.

Maisemat on komeita, ja vaijeriliukuakin tarjolla.

Aivan tuossa lähistöllä sijaitsee myös yksi Samuin vesiputouksista.

 

The Cocoon Samui

 

The Cocoon Samui oli meille uusi mesta, ja se on ilmestynyt maisemiin joskus meidän Suomeen muuton jälkeen, eli 2019 eteenpäin. Näitä viewpointteja (näköalapaikkoja) tuli kierreltyä siellä asuessa monestikin, sillä pelkkä moporetki tollaisille paikoille oli itsessään monesti henkeäsalpaava. Hyvässä mielessä siis.

 

Tuolla paikalla ei silloin aiemmin ollut mitään, vaikka Miska ystävineen kävi jossain vielä ylempänä erään paikallisen papan luona pelaamassa silloin biljardia. Nuorisohan yleensä hoksaa kaikki suurimmat seikkailut, ja me vanhukset rämmitään sitten perässä. Mutta Cocoonissa ei Miskakaan ehtinyt käymään.

Todella, todella sievä ravintola! Kallis kuin mikä, me esimerkiksi maksettiin yhdestä oluesta ja Pina Coladasta yli 500 bahtia, ja se on kyllä Samuillakin suolainen hinta. Mutta kerrankos sitä unohtaa sen Matin kukkarossa😂. Paikkaa voi varata esimerkiksi yksityistilaisuuksiin, ja veikkaan että pöytävarauskin kannattaa tehdä, mikäli haluaa illallistaa auringonlaskua katsellen.

Cocoonissa on todella hyvät näkymät mm. Chaweng beachille, Bangrakiin ja Fisukylän suuntaan, ja mun mielestä oli aivan mielettömän romanttista katsella Chaweng beachin valojen syttymistä. Hyvin pystyi kuvittelemaan itsensä rannalle grilliruoan äärelle samalla kun katsoi alapuolelta lähtevien lentokoneitten nousua ja laskua.

 

The Cocoon rakennus on itsessään näkemisen arvoinen.

Puhumattakaan näistä maisemista.

Ja auringonlaskudrinkit ehdottomasti, vaikka kallista onkin.

 

Ja sitten vielä vink vink - lentokonebongareille tiedoksi! Laskeutuvia ja nousevia Bangkok Airwaysin koneita pääsee Bangrakissa itse asiassa lähes koneen alle katsomaan, kunhan löytää pienen sivukujan, joka vie Ghost Roadilta Bangrakin rantakadulle. Et siis aja aivan rantakadulle asti, vaan kun törmäät katupuomiin miehitetyn vartijakopin vieressä, olet perillä. Vartijat ovat oikein mukavia, ja ainakin valtaosa tykkää koneista innostuneista turisteista.

Tässä yllä teille siis pieni tehtävä - löytäkäähän tuo vartijakoppi ja laittakaa valokuvaa tulemaan melkein lentokoneen alta. Aika harvinaistahan se on päästä noinkin lähelle nousevia ja laskeutuvia koneita. Hieno kokemus!

 

Lego & Samui Beer Garden

 

 

Vuokratalon löytäminen Samuilta(kin), voi pahimmillaan tarkoittaa sydämentykytyksiä ja hermoromahduksia. Niinhän meille kävi vuonna 2017, kun palasimmekin yllättäen Samuille pienen Teneriffa-ajatusseikkailun päätteeksi. Paraisille asti me tuolloin päästiin (lue täältä), mutta se kesä Suomessa nosti niin valtavan ikävän Samuille, että sillä kertaa oli sittenkin vielä palattava. 

 

Koirien kanssa vuokrakämpän löytäminen on Samuilla erittäinkin haastavaa, ja jos et vielä ole lukenut kyseistä paluupostausta vuodelta 2017, lukaise ehdottomasti. Haasteita oli, mutta vaikeuksien kautta me talo silloin kuitenkin löydettiin, kunnes löytämämme beach housen vuokranantaja osoittautui olevansa itse saatana suoraan helvetistä. Ihan totta, lue vaikka täältä.

Tämän vuotiseen Samui -kämpän vuokraamiseenkin liittyi hieman erikoinen vuokranantaja, sekä tietenkin yksi koira. 

Lego - kuten Mr. Beck tuon ressukan sitten nimesi.

 

Voihan pikkuinen Lego.

 

Sellainen pienehkö samuinseisoja sekin, joka aina iloisesti kävi vastaanottamassa resortin pihaan ajavat mopot ja autot. Häntä heilui vimmatusti ja pusuja sateli. Koirasta kuitenkin huomasi valtavan arkuuden, sillä kosketusta Lego pelkäsi. Joku oli tehnyt sille pahaa, ei epäilystäkään.

Me ajateltiin ensin, että voi miten mukavaa, kun resortti pitää huolta tuosta reppanasta. Aika äkkiä kuitenkin huomattiin, että Lego oli kaikkien meidän vuokralaisten antamien ruokien varassa. Kuten aina tällaisissa tilanteissa, annan itselleni vakaan lupauksen etten lähde sitoutumaan koiraan, olenhan kuitenkin pian taas lähdössä.

Mutta minkäs itsellesi teet? Tai siis mä en ainakaan näissä tilanteissa voi itselleni yhtikäs mitään. Kun naapureista yksi toisensa jälkeen vaihtoi maisemaa, ei Legolle jäänyt kuin me. Ruokaa oli siis annettava, koska näkemämme mukaan Lego oli tullut jäädäkseen. Resortin managerismies oli kuitenkin asiasta toista mieltä ja siinähän me sitten iltaisin piiloteltiin Legon juomakuppia ja illallishetkiä. Voi poloinen, sydän meinasi pakahtua moneen kertaan.

 

Salassa piti Legoa syötellä, se ymmärsi sen jotenkin itsekin.

 

Sitten eräänä päivänä managerismies alkoi häätämään Legoa tontilta oikein kunnolla. Tähän saakka Lego oli hissukseen hiipinyt varjoissa, ja managerismies oli ikäänkuin ollut näkemättä sitä. Nyt oli selkeästi  jotain uutta ja vakavampaa ilmassa. Seuraavana päivänä tuo muutos toimintaan sitten selvisikin, sillä Saksassa asuva resortin omistajanainen saapui tontille. Ja kun rouva saapui, Legon metsästys alkoi. 

Häivy, häivy!

 

 

- kuului moneen otteeseen. Ainakin niin moneen, että sanoin jo Tompalle kerääväni kampsuni ja muuttavani muualle. Lego ei missään nimessä pystyisi pitämään puoliaan kadulla. Nämä on muuten niitä asioita, jotka pilaa ainakin itseltäni ison osan fiiliksestä. En kuulu niihin ihmisiin, jotka ajattelevat että "sehän on vain koira ja kyllä se pärjää", vaan mulla eläinten kaltoin kohtelu menee suoraan sisuksiin. En pysty nukkumaan, enkä sitten oikein nauttimaankaan mistään.

Voin sanoa tässä ja nyt, että mikäli koirien tuominen Suomeen olisi yhtään helpompaa ja nopeampaa, kirmaisi Kemiönsaaressa nyt yksi turri lisää. Uuh, olisinpa pystynyt nappaamaan Legon kainaloon ja hyppäämään lentokoneeseen tosta noin vain.

 

Pikku Lego, turvassa meidän terassilla.

 

Juttu eteni sinä päivänä kuitenkin niin, että häätöyritysten hermostuttamana Lego haki turvaa meiltä. Piilotteli meidän jaloissa kovaäänistä omistajaa, joka löysi sitten viimein tiensä meidän terassille. 

Hei, pahoittelut tosta koirasta, rouva tokaisi. Me häädetään se pois ja saatte sitten olla taas rauhassa!

 

Tossa kohtaa onneksi tyyneyden perikuva, jota mieheksenikin kutsutaan, nousi rauhallisesti ylös ja sanoi vieläkin rauhallisemmin, mutta ERITTÄIN PAINAVASTI, että 

 

koirasta ei ole meille minkäänlaista haittaa, vaan se on erittäin hellyttävä ja herttainen pikkuinen otus.

 

Tässä kohtaa odottelin jonkinlaista sanakopua omistajan ja Tompan välillä, ja ihmettelin suunnattomasti mitä sitten tapahtui. Rouva ikäänkuin "tyhjeni". Kaikki raivo ja puhti jota hänellä Legoa kohtaan oli, katosi simpsalapim. 

Kun rouva oli muutaman kerran vetänyt syvään henkeä, aloitin rauhallisen keskustelun. Se meni jotakuinkin näin:

Minä: "Ymmärrän ettet välttämättä toivo tätä koiraa riesaksesi, mutta voin vakuuttaa että yksi hienoimmista jutuista tulla tänne kämpille on aina iloinen koira, joka tervehtii pusujen kera.

Rouva: "Mutta toiset asukkaat voivat pelätä koiraa?

Minä: "Tuskin tätä hellyttävää koiraa, mutta jos Legoa ei olisi, tänne majoittuisi mahdollisesti ilkeä koiralauma. Nyt Lego osaltaan huolehtii, että paikka pysyy tyhjänä muista koirista. Puhumattakaan niistä kymmenistä kissoista, jotka mouruaa aidan toisella puolella joka ikinen päivä, ja joita Lego häätää resortin alueelta pois (älkää hermostuko kissaihmiset, sillä tuolla hetkellä yritin pelastaa vain Legon). Eikä tässä puutarhassa pääse käärmeetkään rellestämään, sillä Lego on selvästi jo ottanut paikan reviirikseen niitten vuosien aikana, kun itse olet ollut poissa (tiedettiin ettei rouva ollut käynyt muutamaan vuoteen paikan päällä).

Rouva: "Mutta kun koira on vasta pentu (en tiedä mihin se vaikuttaisi?)

Minä: "Legon leuan harmaudesta päättelisin sen iäksi 7-9 vuotta,  ei siis pentu".

Rouva: "Hmm, tuossa on kyllä paljon ajateltavaa, eikä hänelle ole tullut edes mieleen että asia voisi todella olla paljon pahemminkin. Hänen täytyy jutella managerin kanssa, jos he sittenkin pitäisivät Legon".

Minä: "Ihanaa! Lego on hurmannut jo monet sydämet täällä".

 

Meidän pikku tönö Samui Beer Gardenissa.

 

Voi olla, että rouva hääti Legon alueelta pois välittömästi kun me lähdettiin Suomeen, mutta toivon totisesti ettei näin ole. Tuon keskustelun jälkeisinä päivinä rouva jopa silitteli Legoa ja se sai olla rauhassa resortilla, muttei kuitenkaan ollut tervetullut rouvan terassille. 

 

Ei ainakaan ihan heti.

Toivottavasti Lego onnistuu murtamaan tuon saksalaisen sydämen💜

Ps. Samui Beer Garden oli mukava paikka asua. Halpa, viihtyisä ja rauhallinen. Mikäli käyt siellä vaikka edes saksalaisella oluella, halaa Legoa puolestani. 

 

Samui Beer Garden oli paikkana ihan passeli. Toivottavasti Lego sai jäädä.

Olisin mieluusti ottanut Legon myös Boon ja Salsan kaveriksi.

 

Samuin uudet trendit

 

 

Onneksi Samui ei koronavuosien aikana ole vain levännyt laakereillaan (on sekin toki välillä paikallaan), vaan parantanut infraa ihan huolella. Ja se on kyllä ollut nappiajoitus - esimerkiksi tiestön remppa pahimpina turistiaikoina on käytännössä mahdoton tehtävä. Nyt alkaa isoimmat tiet olemaan siinä kunnossa, että kelpaa turistien taas tulla. 

 

Samuilla on uusittu myös viemäristöä (kuka muuten muistaa Samuin hillittömät tulvat, kun turisteja liikuteltiin armeijan toimesta esim. kanooteilla ja Janne Katajakin myöhästyi koneesta ja päätyi Hong Kongiin?), eli toiveissa ainakin on, ettei mopoilla tarvitsisi enää ikinä pujotella polviin asti vedessä. Erittäin hienoa toimintaa!

Maahan asti roikkuvissa ja tulvien aikaan mahdollisesti tappavissakin sähköpiuhoissa sitten riittääkin uusittavaa, mutta onneksi noitakin hommia näkyi olevan tekeillä monissa paikoissa. Jihuu!

 

Weed, weed, weed...

Mä laitan tämän nyt tähän ensimmäiseksi (vaikkei aihe mua henkilökohtaisesti kiinnostakaan kuin ilmiönä), sillä jumankauta miten uusi suuntaus pisti väkisinkin katukuvassa silmään. Ei siksi että sekopäisiä turisteja olisi jotenkin enemmän (kaiketi ruoho on ennemminkin rentouttavaa ja mielialaa kohentavaa), vaan siksi että noita uusia toinen toistaan hienompia weed -putiikkeja oli lähestulkoon joka kulmalla. Tiesin toki kannabiksen vapautumisesta Thaimaassa, mutta en todellakaan kuvitellut sitä näin laajaksi ilmiöksi. Toisaalta thaimaalaiset seuraa kyllä trendejä, mutta näin raju äärilaidasta toiseen hyppääminen pääsi silti yllättämään. 

Kannabiskahviloita, putiikkeja, viljelmiä takapihoilla ja muualla - kaikkeen oli todella panostettu. Löytyipä Samuilta myös cannabisklinikoita, joitten kohdalla jäin vähän pohtimaan minkälaista toimintaa niissä mahdollisesti tarjotaan? Olisi kyllä pitänyt käydä vähän kyselemässä, nyt se jäi vielä arvoitukseksi. Jopa esimerkiksi Fisukylän iltamarkkinoilla oli kannabikseen erikoistuneita kojuja, ja tuotteiden ostajina aivan tavallisen näköisiä freesejä ihmisiä. Mahtaakohan tällaista vapautumista tapahtua Suomessa ikinä ja jos ei, niin miksi?

 

Näitä mainoksia ja kylttejä on sitten ihan riittämiin.

 

Ja vielä hullummaksi meni - kun kysyin hyviltä paikallisilta ystäviltämme mitä tapahtui heille, jotka istuivat vankilassa vuosien tuomioita kannabiksen takia, niin heidäthän on nyt sitten vapautettu ja heille on maksettu jopa korvauksia menetetystä vapaudesta, kenties vuosien menetyksistä. Siltikin - sähkötupakan polttaminen on edelleen laitonta. OMG.

 

Varmaa on kuitenkin se, ettei näistä lukuisista weed -putiikeista tule kuin murto-osa selviämään taloudellisesti. Jokaiseen putiikkiin ei yksinkertaisesti tule riittämään asiakkaita.

 

Ystävieni Iran ja Harrin parvekkeelle putosi tällainen...

Komeita on monet mestat, mutta kaikki tuskin kovin pitkäikäisiä.

 

Kahvilat

 

Kahvilat ei ole aiempina vuosikymmeninä todellakaan kuuluneet Samuin katukuvaan ja kunnon cappuccinosta on aikaa taaksepäin saanut vain haaveilla. Nyt myös toinen toistaan viihtyvämpiä kahviloita löytyy niinikään sieltä sun täältä, ja jopa saaren vanhemmista thaikkuravintoloista saa aika hyvinkin tätä nykyä lattea sun muuta joko kuumana tai kylmänä. Vapise siis Starbucks, ylihinnoitellut kaffet ei välttämättä myykään enää yhtä hyvin kuin taannoin monopoliaikoina. 

Itse ainakin diggasin siitä, että rannalla pystyi lähes paikassa kuin paikassa ottamaankin sen Singhan sijaan kuuman cappuccinon, tai että väsyttävän moporetkipäivän välivaiheessa sai itsensä taas hereille terävällä kahvilla.

 

 

 

Wash & Dry

No niin, tämäkin vähän yllätti meidät tänä vuonna. Jokainen Thaimaassa kävijä on varmasti törmännyt laundry -kojuihin, joihin voit viedä omat likapyykkisi ja saada ne seuraavana päivänä puhtaina ja halutessasi myös silitettyinä takaisin. Helppoa ja ihanaa, sitä varten on vieläkin joissain vaatteissa erivärisiä langanpätkiä, joilla pyykinpesijät on tunnistaneet mitkä rintsikat ja pikkarit kuuluu kellekin asiakkaalle. Näitä paikkoja ei katukuvissa juurikaan enää näkynyt, vaan tilalle on sinne tänne ilmestynyt taas toinen toistaan komeampia Wash & Dry -paikkoja. On viimeisen päälle uusia pyykkikoneita vierekkäin ja päällekäin ja niitten rinnalla sitten kuivausrumpuja. Näitä löytyy nyt sitten ihan kuumimmilta turistipaikoiltakin, kuten esimerkiksi Central Festivalilta.

Hyppäys on ollut totaalinen verrattuna esimerkiksi viime vuoteen, ja näin ollen me käytettiin tällä reissulla vallan noita. Niin kivaa kun onkin saada pikkarit silitettyinä takaisin, niin tässä kohtaa pesuloitten loistaessa poissaolollaan oli helpompi hoitaa homma itse, ja käydä vaikka parturissa siinä pesuohjelman ruksuttaessa. Ja voisihan siinä odottaessa vaikka nauttia lasin viiniä ja tutustua muihin pyykkinsä parissa touhuajiin.

 

Tembo Beach Club Bangrakissa

 

Beach Clubit

Erilaisia beach clubeja on myös noussut kuin sieniä sateella. On Samuilla niitä jokunen ennenkin ollut, mutta olen aina ajatellut monien olevan jollain tavalla maksullisia. Nyt näyttäisi kuitenkin olevan niin, että kunhan tilaat edes drinksun, olet tervetullut lillumaan uima-altaalla ja nauttimaan jopa puhtaista pyyheliinoista aurinkotuoleineen. Tuskin jokainen uusi rantaklubi on näin vieraanvarainen, mutta näitä on. Tosi jees mun mielestä, sillä ihan jokainen uimaranta Samuillakaan ei ole välttämättä uimiseen täysin sopiva. Jos sellaisesta rannasta voi sen sijaan nauttia uima-altaalla, niin mikä ettei!

Monissa näistä rantamestoista on hinnoissa tietenkin rantalisä, mutta onneksi ei kaikissa kuitenkaan. Me käytiin muutaman kerran Hua Thanonin vieressä olevalla Shiva Samui Beach Clubilla, joka ei siis ole uusi, mutta ei me oltu siellä aiemmin käyty. Shivan hinnoissa ei ollut juurikaan ns. "rantalisää", vaan ruoka ja juomat oli oikein järkevissä hinnoissa. Lisäksi sai halutessaan puhtaat pyyhkeet, rantatuolit, uima-altaan, pingiksen, biljardin, trambolinin, sub- laudat, kajakit ja vaikka mitä - siis ihan vaan halutessaan. Vessat ja muut fasiliteetit kuului luonnollisesti mukaan pakettiin.

Me syötiin Shivassa joka kerta länkkäriruokaa (välillä reissussa kaipaa sitäkin), enkä keksi yhtään valituksen sanaa. Pizzoja syötiin monen makuisina versioina, mutta varsinkin eräs tilaamani salaatti (en kuollaksenikaan muista mikä) oli kaikkine juustoineen ja kastikkeineen aivan pöyristyttävän herkullinen!

Käykäähän tsekkailemassa Samuin uusia trendejä. 

Shiva Samui beach club oli oikein nasta.

Aktiiviloma - Samui Swine Classic X & Hyzenbrownie “Dreamweaver Open” 2023

 

 

Olihan heti alkuun tiukka parin viikon kisarupeama Samuilla. 

Kaksi erillistä fribakilpailua, mopolla suhaamista edestakaisin, hikeä (paljon) ja välillä melkein kyyneleitäkin. Sekä sisuskalut ylösalaisin ja takaisin kääntävä vatsatauti (todennäköisesti ruokamyrkytys), joka iski ainakin pariinkymmeneen meistä kilpailijoista. 

 

Se oli muuten kreisiä.  

 

Siitäkin huolimatta, aivan erityisen unohtumaton kokemus jälleen kerran. Ensimmäinen kisa meni persiilleen (liikaa jännitystä ja yrittämistä), toinen kisa olisi voinut pahimpien jännitysten hellittäessä mennä paremmin, mutta fyysiset voimat ja kaikenlainen aivotoiminta oli vatsataudin takia pahasti miinuksella. Persiilleen meni siis toinenkin rupeama.

 

Mutta hei, viis noista. Pääasia on kuitenkin ollut huikea fiilis ja muistot, jotka ei taatusti unohdu koskaan.

 

Team Finland ja meidän sponssaama kori.

Huomatkaa Pilvin komeat kisakynnet!

 

Hyzenbrownie "Dreamweawer Open" 2023

 

Samuilla on edelleen kaksi kenttää ja tämä kahden turnauksen kisarupeama aloitettiin Laem Sor Beach Disc Golf -radan nelipäiväisellä turnauksella. Kolme päivää olisi omasta mielestäni riittänyt, mutta ehkä oli toisaalta ihan hyvä päästä treenailemaan omaa jännitystä pienemmäksi. Mikäli jotain "pienentymistä" tapahtui, ei se missään tuloksissa kuitenkaan näkynyt😂.

 

Laem Sorin rata oli jotenkin uusittu (ainakin yksi väylä oli tullut lisää viime vuodesta), mutta en itse näköjään muista vuoden takaisesta layoutista juuri mitään. Tosin silloin me myöhästyttiin koronasekoilun takia koko kisasta ja se harmitti silloin ihan vietävästi. 

 

Olisikohan Laem Sorin kisoissa ollut sellainen 80 osallistujaa kaikkinensa. Sarjoja oli mun mielestä jotenkin turhankin paljon (ainakin mimmeille), toisaalta se taas tarjosi paremmat mahdollisuudet kurottautua sijoille. Itse sijoituin oman sarjani kolmanneksi, mutta meitä olikin vain kolme pimua tuossa sarjassa. En siis pääse heittelemään serpentiiniä "menestykseni" takia. Tomppa heitti huikean ensimmäisen päivän kierroksen (johti tossa vaiheessa omaa pro 40+ -sarjaa), mutta jostain syystä se sitten hukkasi täydellisesti oman puttinsa ja oli lopussa ehkä sijalla neljä. Eihän noita toki lasketa, mutta kiva niitä on muistella.

Vikana päivänä oli sitten grillibileet ja siitä eteenpäin kuuluisat vatsataudit. Mistä se sitten iski, sitähän ei varmuudella tiedä kukaan, mutta itse jouduin siinä parin viikon kohdalla turvautumaan jo antibiootteihin. Yritän yleisesti vältellä antibiootteja, mutta välillä on vaan pakko ja tässä tapauksessa ne kuitenkin auttoivat pahimman yli.

Laem Sorin upeat kisaväylät.

Tässä taisi olla Laem Sorin holarikisa.

Laem Sor ja Tompan kisakumppanit.

 

Samui Swine Classic X

 

Nigelin ja Luken (TD) järjestämät Swinet on jotenkin niin uskomattoman hieno spektaakkeli joka ikinen kerta, että niistä on muodostunut jo vuoden kohokohta. Eikä tämänkään vuoden Samui Swine Classic X ollut poikkeus edellisistä. Tosin toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna mukaan oli saatu myös fribamaailmasta tuttuja staroja lähinnä jenkeistä, kuten esimerkiksi Philo Brathwaite, Scot Stokely, Shasta Criss, ja tietty viime vuoden kisan voittaja suomalainen järkäle Tomi Lehtonen. Oman panoksensa starojen joukkoon antoi fribamaailmasta niinikään hyvinkin tuttu Youtubaaja Terry "The Disc Golf Guy" Miller.

Kuten kaikki merkit antoi odottaa, olipahan aivan lyömätön meininki koko viikon ajan!

Itse kisasin siis amatööreissä, ja vaikka omat kisat meni huonon voinninkin takia aivan penkin alle, paransin tulosta koko ajan loppua kohden. Amatööreillähän ei ollut edellisten kisojen jälkeen palautumisaikaa kuin yksi päivä, ja se nyt ei vatsaongelmien takia riittänyt mihinkään. Ekana kisapäivänä en pystynyt edes nauttimaan tunnelmasta, kaikki keskittyminen meni siihen että sai kiekot pysymään näpeissä. Se lensikö kiekot liian paljon vasemmalle tai sitten oikealle, oli siinä horkassa aivan toissijaista. Kunhan ne lensi edes kaksi metriä eteenpäin ja sujahti jossain vaiheessa sinne koriinkin, että pystyi jatkamaan kilpailua. 

 

Kova kuhina kävi Swineissa koko viikon.

Minä ja erään päivän kisakumppanit Jen (Singapore) ja Rebecca (USA)

 

Toisena ja varsinkin kolmantena päivänä oli jo vähän innostusta ilmassa ja tähtäinkin lähes sinnepäin, mutta se ei valitettavasti riittänyt takaa-ajoon ensimmäisen päivän shitshown jälkeen. Amatöörimimmejä oli Swineissa jo peräti yhdeksän, eli ei mikään läpihuutojuttu missään tapauksessa. Mä muistelisin että olin ekan päivän jälkeen varmaan toiseksi viimeisenä, joten loppusijoitus viisi oli ihan kohtalainen. Kipinä kisailuun kyllä jäi, joten ehkäpä nyt tänä vuonna uskaltaudun jopa Suomessa järjestettäviin PDGA -kisoihin. 

Tomppa pelasi viime vuonna myös Pro -sarjaa, ja otti kaiken lisäksi vielä rahaakin vastaan, joten tänä vuonna amatöörisarjoihin ei ollut asiaa. Vaikka Tompan sijoitus oli viides (tai kuudes), ei Tomppakaan ollut omaan peliinsä tyytyväinen. Kun tietää pystyvänsä paljon parempaan, se on asia joka harmittaa eniten, ei suinkaan häviö jollekulle toiselle.

Näillä eväillä kuitenkin mentiin tämä vuosi.

 

Pro -porukalle sattui parina päivänä vähän nihkeemmät kelit.

 

Viikon Swinet päättyi totuttuun tapaan palkintojenjako -seremoniaan. Yksi ehkä hienoimmista traditioista Swineissa on palkintojenjaon jälkeiset tapahtumat;

 

• Kiitokset Nigelille, Lukelle ja ennen kaikkea Nigelin vaimolle ja tyttärille, jotka ties kuinka monta viikkoa etukäteen ovat valmistelleet kisoja. Sydämelliset kiitokset vielä kerran, tätäkään tapahtumaa ei kukaan meistä unohda koskaan💛.
• Koko porukan kättely (joka yleensä menee halauksiksi). Asetuttiin puoliympyrään ja toinen pääty lähti kiittämään kaikkia kilpakumppaneita. Tämä on jotenkin niin huikea ympyrä - ne kättelyt ja halaukset tuntee kehossaan vieläkin. Ihan parasta!
• Kylmää olutta (ansaitusti) ja rentoa seurustelua samalla kun odottaa omaa vuoroaan pitopöytien ääreen. Nigelin ja perheen kokkaukset on ihan omaa luokkaansa ja ruokaa riitti taas kevyesti koko noin 150 hengen porukalle. 
• Vatsa täynnä ja kisahermot nollattuina oli nautinnollista antautua pimenevän tropiikin illan vietäväksi. Livemusaa, lämpöä ilmassa ja sydämissä. Voi nyyh, olisipa sitä voinut jatkaa pidempään.

 

Me saatiin ainakin niin paljon uusia ystäviä tämän vuoden kisojen aikana, että veikkaanpa Kemiönsaaren ovien käyvän ensi kesänä melko tiuhaan.

 

Kiitos kaikille kisakumppaneille, onpa ollut hienoa tutustua teihin💜.

Ps. Tämän vuoden voiton kuumassa kisassa vei taas Philo Brathwaite, Tomi oli hienosti toisena.

 

Philo Brathwaite Pulsean sponssaamalla väylällä 6.

Luke ja Nigel, sekä Nigelin ihanat apurit.

Onnea voittajille!