Sisällön tarjoaa Blogger.

Just mennään!

 

 

Tämä mennyt osa talvesta on ollut ilmojen puolesta jokseenkin helppo - ei liian korkeita hankia (Salsa ei pääse paskalle), eikä hillittömiä pakkasiakaan. Ei siis ennen kuin nyt. Mun mielestä nämä viime hetken hanget olisi myöskin voineet loistaa poissaolollaan, sillä Salsa on jo parin päivän aikana saanut lonkkansa aivan juntturaan. Ihan kiva viedä koirahotelliin reporanka koira, mutta minkäs teet. Onneksi on tuttu ja turvallinen koirahotelli (varsinkin sen ihana emäntä) odottamassa, muutenhan me ei reissattaisi mihinkään ilman hunsvontteja.

 

Koirien palvelijat pääsee kuitenkin hankia karkuun, sillä

 

Kaakkois-Aasian kutsu on kuultu!

 

Ihan muutaman päivän päästä lennellään kohti toista kotia Samuilla. Vaikkei meillä varsinaista kotia siellä enää olekaan, on aina kiva palata sinne - varsinkin kun moni ystävä on siellä jo odottamassa. Meitähän on monia Samuilla talvehtijoita, ja vaikkei itse siihen kategoriaan enää niinkään upota, on ihanaa tavata vanhat tutut yhteisistä ympyröistä.


Puolentoista kuukauden reissu on nyt edessä, josta heittämällä reilu puolet menee frisbeegolfatessa. Kolmet kisat kahdessa eri maassa ja siihen treenit sun muut hupikisat päälle, jää varsinaiseen "lomailuun" oikeastaan hyvin vähän aikaa. Mutta eipä me rannoilla ja baareissa osattaisi hengaillakaan, parempi vaan että on mielekästä tekemistä ja vielä parempi, kun se tekeminen on fyysistä ja onnistuu iloisessa porukassa. Mr. Beck on myös luvannut järkätä Olymbecksit, eli leikkimieliset hulluttelukisailut omassa residenssissään. Niitäkin sopii innolla odottaa. 

 

Reissuun mahtuu tällä ideoinnilla kolme maata, mutta ollaan loppuloman osalta valmiita vaihtamaan suunnitelmaa lennostakin, koska sellaisia me ollaan. Kaikki riippuu vähän siitä mistä se roikkuu - ilmoista, fiiliksestä, kisainnosta, yllytyksistä, jne. Aasiassa lentäminen on onneksi kuitenkin kohtuuedullista, ja kuten olen aiemminkin sanonut, sieltä käsin kannattaa jos mahdollista tsekata myös joku lähimaa. Mehän ollaan taannoin tehty sitä paljonkin (NOT), mutta jos joku fiksumpi älyäisi sen tehdä;)

 

Oppiikohan sitä koskaan pitämään lentämisestä?

Drinksut rannalla, ohlalaa!

 

Tällä hetkellä reitti ja suunnitelma on seuraava:


  • Lento Singaporeen
  • Kuljettajan kyydissä rajan yli Malesian puolelle Johor Bahruun
  • 18.-19.1.2025 SE Asia Disc Golf Championship 2025 (sitä ennen parin päivän treenaukset kahdella eri kisaradalla).
  • 20.1.2025 Kuljettajan kyydissä rajan yli takaisin Singaporeen, josta lento Samuille samana päivänä. Liian tiukka aikataulu, että ehtisi tässä välissä tutustua itse Singaporeen sen paremmin.
  • 22.-26.1.2025 Hyzenbrownie X The Grin Reefer 2025 (treenatakin pitäisi ennen kisojen alkua, joten kiirettä pukkaa). 22.1. parikisat, itse kisaan amatööreissä 23.-24.1. ja Tomppa taas Pro-puolella 25.-26.1.2025.
  • 27.1.-2.2.2025 Samui Swine Classic XII. 27.1. parikisat, 28.-30.1.2025 amatöörikisat (ja treenatakin pitäisi ehtiä), 31.1.-2.2.2025 Pro-kisat (jos amatöörikisat menee hyvin 😂, saatan pelata myös pro-puolella). 1.2. on peruskisojen jälkeen myös Glow -parikisat, joka on tosi hauska kisailu pilkkopimeässä hohtavilla kiekoilla. JA, kaiken tämän kisailun ohella pitäisi ehtiä treenaamaankin itse kisoja varten. Eikä muuten unohdeta päättäjäisbileitä, eikä tervetuliaisbileitä, eikä niitä muitakaan bileitä, mitkä kisahumuun kuuluu. 
  • Loppuaika sitten viikkokisoja fribailun merkeissä ainakin pari kertaa viikossa, ellei vaihdeta maisemaa ja lähdetä vaikka kisoihin Chiangmaihin.
  • Paluu joltain suunnalta Singaporeen ja sieltä kotiin Mortinmäen mukavan koirahotellin kautta.

 

Hyzenbrowniet vuosimallia 2023

 

Uuh, vähänkö mageet meiningit tiedossa 💚.

 

Ps. Euroopan tripin aivan perseelleen menneitten kisojen jälkeen todellakin toivon, että pystyttäis pitämään omat päät kasassa. Ei stressiä, ei paineita, ei oman pelin surkuttelua, vaan ilolla ja rennosti eteenpäin. 

 

Wish me luck💛. 


Swinet 2023 ja taas paljon samaa porukkaa, mutta PALJON enemmän.

Vuonna 2019 Philon treeniklinikalla Swineissa.

Pelikavereita v. 2023


Matkavuosi 2024 kuvina

 

 

Super Happy New Year 2025 💛💜💚!

 

Sinne se meni - mielenkiintoinen vuosi 2024. Paljon tuo antoi, mutta ikävä kyllä joukkoon mahtui myös raskaita menetyksiä. Ei niistä tässä kuitenkaan sen enempää, vaan muistellaan mieluummin kaikkea kaunista ja positiivista.


Meillä vuosi 2024 oli reissun täytteinen, eikä varmasti koskaan olla visiteerattu yhtä monessa maassa. Ensimmäiset neljä kuukautta oltiin kirjaimellisesti tien päällä, ja vaikka olikin nastaa ja älyttömän mielenkiintoista, niin maaliskuun puolivälissä iski kuitenkin jo koti-ikävä. Tai ehkä enemmänkin uusien maitten ja paikkojen ähky. Hitaampi tahti olisi ainakin ollut paikallaan.

 

Julkaisin vuosi sitten postauksen Matkavuosi 2023 kuvina, ja koska se oli itsellekin jotenkin hauska tapa muistella reissuvuotta, päätin tehdä samanlaisen myös viime vuodesta. Siihen sitä reissua vasta mahtuikin, huh huh!


Joten tässäpä teille, meidän matkavuosi 2024 valokuvina:


 

1. Paras matkakuva

 

Meidän puoli vuotta kestäneen roadtripin kotimatkalla pysähdyttiin systerin ehdotuksesta Tossa de Mariin Costa Bravalla, ja onneksi muuten pysähdyttiin. Kerrassaan huikea mesta (varsinkin se vanha kylä Vila Vella 1200 -luvun muurien sisällä), jossa jopa matkikset oli hienosti huomioitu ilmaisilla yöpymispaikoilla. Tämä onnellinen kuva on vanhan kylän muureilta.


Tossa de Mar


2. Suurkaupungin lumoissa

 

Barcelona jaksaa ihastuttaa aina vaan, eikä kellossa tunnit tunnu riittävän kaikkien mestojen koluamiseen. Me ei olla mitään monumenttien ja nähtävyyksien perässä juoksijoita, ja usein juurikin ihmisten ja elämänmenon seuraaminen on se ihanin juttu. Ihan mahtavaa tutkia pikkuisia kujia ja kuvitella oma elämänsä niitten uumeniin.

 

Barcelona

 

3. Paras rantalomakuva

 

Tomppa ja koirat Portugalin Portimãossa Praia do Barranco Das Canas -rannalla. Toinen toistaan mageemmat rantakuvat täytti kännykän albumit, mutta näissä missä meidän karvakorvat nautti elämästään täysin siemauksin, vei satanolla voiton fiiliksellään. Pakko vielä päästä ulkoiluttamaan koiruuksia noissa maisemissa.




4. Vuoden lempikaupunkini

 

Tätä oli pakko miettiä vähän pidempään, koska on muuten hemmetin vaikea valita yhtä. Italia kokonaisuudessaan yllätti meidät täysin, ja jäi vähän harmittamaan ettei vietetty siellä pidempiä aikoja. Valitsin sieltä kuitenkin yhden, joka oli hurmaava ja elävä kuin mikä. Koillis-Italiassa sijaitseva Grado nappasi palan sydämestä ja mietin jo muuttoakin sinne, kunnes tsekkasin tämän hetken säätiedotukset (alimmillaan +0), ja totesin ettei ehkä sittenkään. Me oltiin Gradossa huhtikuun alussa, ja ihan kyllä kahlailtiin koirien kanssa rantavedessä lämpötilojen ollessa kuumimmillaan +28. Bandyssä ei ollut ilmastointia, joten oli jo melkein tuskaista. Viileät illat ja yöt pelasti meidät. 


Koillis-Italian Grado.


5. Entäs kylä sitten?

 

Tämä oli myös paha, sillä vaikka kuinka yritän funtsia, mun on pakko jakaa tämä kahden kylän välillä - Frigiliana Andalusiassa ja Tossa de Mar Costa Bravan sydämessä - molemmat siis Espanjassa. Frigiliana on kokonaisuudessa mielettömän kuvankaunis tyttö ja Andalusian kauneimmaksi kyläksikin valittu, kun taas Tossa de Marissa SE juttu on nimenomaan Vila Vella, 1200 -luvulla rakennettujen muurien sisäpuolella sijaitseva vanha kylä. Harvoin näkee näin hyvin säilyneitä vuosisatoja vanhoja rakennelmia. Todella upeita mestoja molemmat.


Frigiliana

Tossa de Marin Vila Vella


6. Matkayllättäjä

 

Italia ehdottomasti! Espanjaa tuli suhattua edestakaisin, ylös ja alas ristiin rastiin, ja vasta aivan viimeisinä viikkoina siirryttiin Italian puolelle. Suurin yllättäjä Italiassa oli suhtautuminen meihin matkiksilla liikkuviin, sillä se missä Espanjassa häädettiin käsittämättömistäkin paikoista, Italiassa tarjottiin ilmaisia paikkoja meren rannoilta. Ei tarvinnut piilotella poliiseilta ja vetää verhoja alas kun niitä meni läheltä, vaan pystyi rentoutuneesti nauttimaan ympäröivistä kylistä ja maisemista. Monissa rantaparkkipaikoissa pysäköinti ja yöpyminen oli ennen huhtikuuta ilmaista (siis ihan luvalla), vettä oli tarjolla, samoin kuin vessojen tyhjennyksille oli ilmaisia paikkoja. Ihan super! Jos roadtrippiä on jatkossa tarjolla, Italia kolutaan varmasti tarkemmin. Harmitti ettei suunnattu sinne jo aiemmin.

 

Italian Pesaro

 


7. Kuva yläilmoista

 

Yksi meidän yöpymispaikkojen suosikki oli ehdottomasti Mijasin fribakentän vuoret, ja tuollahan me yövyttiin eri ajankohtina varmaan ainakin pari viikkoa. Tuulista oli välillä, ja välillä ihan helvetinkin myrskyistä, ja kuten kirjoitin täällä, Mijasin vuorten viimeinen yö meidän osalta oli yksi reissun pelottavimmista kokemuksista. Mutta maisemat oli sairaan hienot.




8. Paras matkahetki

 

Paras matkahetki osui taas roadtripille. Me treffattiin esikoista parikin kertaa reissun aikana, tuo kun tuppaa pyörimään Espanjassa pahimmat talvikuukaudet. Oli siinä esikoisen paikallisilla kavereilla ihmettelemistä, kun "törmättiin" Malagan rantakadulla ja tyyppi totesi  

 

tässä on muuten mun mutsi. 

 

Onneksi maailma on pieni💛.


Malaga, esikoinen vasemmalla ylhäällä.


9. Huonoin matkahetki

 

Yhden kerran reissun aikana meinasi sydän pysähtyä, ja se tapahtui paluumatkalla Ranskan puolella (lue täältä). Oltiin pelaamassa yksityisellä fribakentällä, joka oli kerrassaan valloittava paikka. Ei ketään muita, hurmaavat omistajat, kaikkinensa jotakin hyvin eksoottista fribailun saralla. Eräällä väylällä pyöri pari hevosta vapaana, ja me yritettiin iisisti luovia heppojen seassa eteenpäin. Toinen näistä hevosista hermostui kuitenkin meille hyökäten Salsan kimppuun, pariinkin otteeseen. Avaruuskoira Salsa juoksi edes takaisin väistellen iskuja ja juuri kun olin hyökkäämässä hepan kimppuun, Salsa pääsi karkuun.  Tuon pienen hetken aikana luulin oikeasti menettäväni Salsan.




10. Paras yöpyminen (hotelli, camping -alue...)

 

Kyllähän vuoden parhaat yöt vietettiin meitä uskollisesti palvelleessa minikoti Bandyssä. Meillä ei ole edes kotona niin hyvät sängyt tai makoisasti vietetyt yöt, kuin Bandyssä koko puolen vuoden reissun aikana oli, ja niitä sopii kyllä kaivata. Voihan Bandy!





11. Eksoottisin kohde

 

Matkalla taas jonnekin fribakisoihin Espanjassa, ainoa järkevä reitti oli ajaa Granadan kautta. Kylmiä kelejä, vuoristoa ja lunta ei kaivattu todellakaan, joten tuonne ei oltaisi normioloissa suunnattu, vaikka kuulemma hieno mesta onkin. Kuvassa Güéjar Sierran lumihuiput.


Güéjar Sierra


12. Paras ruokapaikka

 

Me syötiin ravintoloissa yllättävän vähän koko reissun aikana, sillä ei mielellään jätetty koiria yksinään matkikseen. Toisinaan kuitenkin repäistiin ja lähdettiin valmiisiin pöytiin. Ruoka Espanjassa oli maukasta kuin mikä ja varsinkin tapaksia oli nasta nautiskella. Paras ruokapaikka oli Malagassa, eikä se johtunut ruoasta (en edes muista ravintolan nimeä), vaan ehdottomasti siitä seurasta - esikoinen ja muutama muukin skeittari.


Malaga


13. Vuoden kesäkuva

 

Meille kesän kohokohta on aina Hongkongissa asuvan systerin & perheen tapaaminen Sastamalan piilopaikassa. Boo nauttii kalastamisesta mielin määrin ja me muut siitä kokonaisuudesta. Satoi tai paistoi.

 

Sastamala

 

14. Kaunein auringonlasku/ - nousu 

 

Järjettömän upeita auringonlaskuja ja -nousuja tuli nähtyä lukuisia. Parasta oli vaikea valita, mutta valitsin Catalonia Openin (fribakisa) avajaisaamun auringonnousun yhdeksi, koska se oli erilainen verrattuna niihin rannoilta otettuihin. Fribakisat pidettiin Barcelonassa, Parque de l´Hostal Del Fum -puistossa, joka oli kaikin puolin hieno. Eikös olekin hauska yhdistelmä puita?


Parque de l´Hostal Del Fum, Barcelona


15. Paras lentokonekuva

 

Mehän siis säästeltiin hiilijalanjäljissä 😂, eikä lennetty yhtään mihinkään koko vuonna. Tässä siis paras lentokonekuva maasta käsin.

 

Noli, Italia

 

16. Luontokuva

 

Yllättävän monella fribakentällä ja -kisoissa välillä jopa isoakin osaa näytteli erilaiset piikkipensaat. Olisittepa välillä nähneet revenneet housut ja verille raavitut sääret.

 

Pannonia, Itävalta

 

17. Vuoden risteily

 

Vuodelle mahtui yksi risteily roadtripin paluumatkalla (Muuga - Vuosaari), mutta kun ei tullut napattua kuvaa sieltä(kään), tässä reissun viimeisen ulkomaanyön majapaikka Neemessä. Paikallinen venekerho tarjosi kaikki fasiliteetit pientä korvausta vastaan ja mehän muuten maksettiin yöpyminen lavalla Latviasta ostettua halpaa kaljaa 😂.

 

Neeme Pohjois-Virossa

 

 

18. Kauimpana kotoa

 

Ihana Sagres! Portugalissa muutenkin, toinen toistaan upeampia ja aivan järjettömän hienoja biitsejä. Pakko päästä tonnekin uudestaan.

 

Sagres, Portugal

 

19. Nähtävyys

 

Tähän olisi voinut valita vaikka Sagrada Familian Barcelonassa, mutta mulle jäi eritoten mieleen Espanjan rannoilla olevat muistomonumentit. Varsinkin tämä eräs, joka oli valtava muistoalue Espanjan Garbonerasissa rannalla. Tuonne oli selvästi haudattu paljon lemmikkejä, ja voi miten ihana ajatus onkaan💜.


Garboneras, Espanja


20. Vuoden maisema

 

Mä luulen että me jo vähän turruttiin kaikkiin upeisiin (ranta)maisemiin, sillä niitä mahtui matkan varrelle käsittämätön määrä. El Puerto de Santa Mariasta en ole vielä laittanut yhtään valokuvaa tähän postaukseen, joten olkoon tämä vaikka vuoden maisema - meri, aurinko ja taivaanranta toimii aina. Ei sitä paljon muuta tarvitseekaan.


El Puerto de Santa Maria, Espanja


21. Roadtrip

 

1.1.2024-29.4.2024 Eurooppa. Me lähdettiin reissuun jo marraskuussa 2023, mutta 2024 ajetut maat oli seuraavat; 

 

  • Portugal
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • San Marino
  • Kroatia
  • Slovenia
  • Itävalta
  • Slovakia
  • Tšekki
  • Puola
  • Liettua
  • Latvia
  • Viro

 

Huikea määrä maita ja vähempikin olisi riittänyt. Silloin olisi varmasti ehtinyt tutustumaan paikkoihin huomattavasti paremmin. 

 

Jännä juttu muuten noi levottomat jalat.


Viñaros, Espanja


22. Kuva johon palaan uudelleen

 

Valtava määrä ihania kuvia, mutta tähän kuvaan palaan päivittäin uudelleen, sillä se on päätynyt myös mun kännykän taustakuvaksi. Onnellinen Salsa Portugalin rannalla.

 

Olihan muuten matkavuosi 2024 💙!


Sagres, Portugal

15 vuotta sitten

 

 

15 vuotta sitten Facebookissa kiersi haaste, jossa piti kirjoittaa 25 satunnaista asiaa itsestään (faktaa, tapaa tai tavoitetta), jonka jälkeen oli tarkoitus "merkitä" 25 ystävää jatkamaan haastetta. Semmoinen perus FB -haastekuvio siis, mutta se miten tähän vanhaan haasteeseen ja omiin vastauksiini törmäsin, oli aika mielenkiintoista. 

 

Kadotin entisaikojen parhaan ystäväni, ja jäljittääkseni ystävän lähdin kahlaamaan hänen Fb-profiiliaan. Noh, tyyppihän ei ole ollut koskaan siellä aktiivinen, joten hänen profiilissaan oli lähinnä muitten sinne kirjoittamia juttuja, kuten hyvää synttäripäivää ja mitä sulle kuuluu, kun ei kuulu mitään. Profiilisivua oli siis äärimmäisen helppoa rullata alaspäin, ja siellähän se sitten oli - oma 25 kohdan haaste rakkaalle ystävälleni.

 

Vuonna 2009 kirjoittamani 25 asiaa itsestäni osui ja upposi sen verran hyvin, että laitanpa ne tähän tämän päivän kommenteillani varustettuna:

 


25 satunnaista asiaa itsestäni vuonna 2009

 

Oma kuva on jostain niiltä ajoilta :)



1. "Olen taivaanrannanmaalari ja vaikka nuorempana taistelin sitä vastaan, olen hyväksynyt sen. Nyt ymmärrän, että meitäkin tarvitaan". 

 

- Ehkä tässä vaiheessa elämää olisi nasta vähän tietääkin tulevista kuvioista ja tähtien asennoista, mutta kyllä toi tulevaisuus näyttää edelleen mysteeriltä. Ainoa asia minkä vieläkään tiedän, on pakottava tarve lähteä johonkin, ja se tunne vaan kasvaa. Kirjoitin vuonna 2019 marraskuun pimeydessä tosta fiiliksestä otsikolla "Kateissa". Tarvitaanko meitä haahuilijoita mihinkään, en tiedä, vai olisiko parempi että jokainen tietäisi tarkalleen oman paikkansa?


2. "Sieluni on Thaimaassa, sinne se jäi jo ensimmäisellä kerralla monia vuosia sitten. Jonain päivänä pelastan rantakoiria siellä elämästä nauttien".

 

- Osa sielusta vaeltaa siellä edelleen ja varmaan aina, mutta onneksi ei kuitenkaan ihan kokonaan. Viisi vuotta Thaimaassa ja kolme sieltä tuotua rescue -koiraa - sehän meni juurikin noin. 


Boo, Salsa ja Bumba


 

3. "Tarvitsen haasteita ja pieniä ongelmia, silloin olen parhaimmillani. Jos joku väittää, että ei onnistu, toteutan asian varmasti".

 

- Mieletöntä itsevarmuutta, etten sanoisi! Ihan noin jäätävää päättäväisyyttä en nykyään tunnista, vaikka onhan sitä ripaus jäljelläkin. Tai tarkemmin ajateltuna... mähän muuten päätin "mökistä" Suomessa (ja pidin pääni), sekä viime talven Euroopan seikkailusta matkiksella (ja pidin pääni, vaikkei Tomppa alkuun niin innostunutkaan), eli ainakin osa päättäväisyydestä on näköjään jäljellä. 

Pitäisi ihan hemmetin äkkiä päättää taas jotakin.


4. "Olen taistelijaluonne ja kapinallinen. Voin taistella minkä tahansa "tärkeän" asian puolesta viimeiseen asti . Tämä on varmasti myös yksi ärsyttävimmistä piirteistäni".

 

- No khyllä! Äkkiä tulee mieleeni taistelu lähimetsän avohakkuita vastaan (lue vaikka täältä) ja kannoinkin sen jälkeen kylähullun viittaa harteillani. Sorry siis ystävät ja vihamiehet, olen mitä olen.

 

Tän taistelun hävisin, eikä tullut nätti.

 

 

5. "Perheeni ja läheiseni ovat minulle tärkeintä maailmassa, vaikka eivät he aina helppoja ole (kuten en minäkään). Rakastan heitä juuri sen takia". 

 

- Love you forever 💛!

 

6. "Uskon hyvyyteen, vaikka välillä näyttää siltä, että maailmassa on sitä aivan liian vähän".

 

- Hullu maailma ja hullummaksi vaan menee, mutta uskon silti hyvyyteen. 


7. "Rakastan lattaritansseja, enkä saa tanssimisesta koskaan tarpeekseni. Aikaa vaan on aivan liian vähän sitä varten, sillä voisin tanssia kaiket päivät".

 

- Samui -vuosina lattareitten paikan sydämessä pölli frisbeegolf, ja voisin aivan helposti heittäytyä vaikka täysipäiväiseksi fribailijaksi. Oih, maksaisipa joku siitä!


Fribakisat on vieneet jo Espanjaan, Itävaltaan ja Thaimaahan.



8. "Minun on vaikea olla tekemättä mitään, vaikka tiedän että se olisi välillä tarpeen. Yritän opetella pysähtymään".

 

- Viidessätoista vuodessa juuri mikään ei ole muuttunut. Yritän nykyään skarpata edes sen verran, että tekisin vain yhtä asiaa kerrallaan, mutta sekin tuntuu paikoitellen mahdottomalta. Pystytkö sä muuten puhumaan puhelimessa tekemättä samalla jotain muutakin (pyykinpesukoneen täyttö, jne)? Jotenkin käsittämättömän haastavaa mulle".

 

9. "En voi sietää talvea ja kylmyyttä".

 

- En helvetissä! Enkä kylmää pimeyttä. Trooppinen pimeys on ihan eri juttu...


Nättiä ja sinistä ja ja ja, muttei mun juttu


 

10. "Pidän toiminnasta ja turhaudun jaarittelusta. Jos pitää tehdä, niin sitten tehdään eikä meinata".

 

- Amen!

 

11. "Minusta tulee isona valokuvaaja".

 

- Hah, no ei ole tullut. En ihan tiedä mihin toikin kiinnostus ajan saatossa tyssäsi, sillä kameroista se ei ainakaan jäänyt kiinni. Ehkä se johtui niistä kalliista objektiiveista 😂.


12. "En tarvitse maallista mammonaa itselleni, riittävästi on tarpeeksi. Jos sitä kertyy, löydän taatusti kohteita, missä sitä tarvitaan enemmän".'

 

- Sen verran mukavuudenhaluinen musta on tullut, että edes sellainen pikkuruinen turvarahasto olisi poikaa. Ja voisin mä ihan mielelläni omistaa sen viinitilankin Italiasta (ja villan Samuilla, ja ja ja...").

 

13. "En usko omistamiseen".

 

-Tuolloin en muuten omistanut mitään muuta kuin halvan ja nippa nappa katsastuksesta läpi menneen auton, mutta näin melkein oman kodin omistajana onhan se nyt nastaa, että voi edes töllin suhteen tehdä mitä huvittaa. Viime talven reissu matkiksella Euroopassa milloin missäkin yöpyen (ja välillä poliisien häätöjä sadatellen) opetti sen, että se "oma" paikka on jossain oltava. Edes jonkinlainen turvasatama.


Puskassa jonkun muun tiluksilla.


 

14. "Olen täysin tietoinen siitä, että sitä saa mitä haluaa. Kunhan haluaa riittävästi ja muistaa tilata sen".

 

- Kun palavasti haluaa jotakin, sen tuppaa tavalla tai toisella saamaan. Universumi on yllättänyt itseni useamman kerran antamalla sen, mitä olen intohimoisesti halunnut ja muistanut vielä tilatakin. Tavallaan se on vähän pelottavaakin, sillä pitää olla tarkkana mitä toiveita maailmalle heittää.

 

15. "Olen ikuinen teini".

 

- No en, thank God 😅. Ehkä mä olen tällä hetkellä ikuinen nelikymppinen.

 

16. "Kun innostun, niin innostun hullun lailla. Mitään välimuotoa ei ole".

 

- Kyllä se näin on. Voin tuhertaa vaikka hullun lailla jotain pöllöä ideaa, jonka jossain mielenhäiriössä saan päähäni. Nythän mä olen muuten innostunut aamulenkkisekoilusta (näkisittepä), ja voin vaan kuvitella kuinka monella naapurilla purskahtelee aamukahvit rinnuksille. Onneksi meillä on vaan vähän naapureita.

 

17. "Hemmottelen itseäni punaviinillä".

 

- Jep, kippis!

 

Vinho Verdekin käy :)

 

 

18. "Rakastan valoja ja kodissamme on mitä kummallisin kokoelma Thaimaasta tuotuja ihanuuksia. Kohta en enää tiedä mihin ne kaikki mahtuisi".

 

- Tunnelmavalot on ihan must! Thaimaasta tuotuja lamppuja on jokunen edelleen, mutta nyt olen tän vanhan talon myötä innostunut myös vanhoista valaisimista.

 

19. "Pidän Ming -huonekaluista".

 

- Hih, oli mulla sellainenkin kausi. Nyt tykkään sekoitella vanhaa ja vähän uudempaakin, mutta ennen kaikkea suunnitella ihan omaa (kunhan ne on tehty vanhoista ikkunanpokista 😂).

 

20. "Tarvitsen oman pihan, jotta voin ihmetellä kaikkea kasvavaa ja tunkea sormeni multaan. Pidän huolta myös kaikista eläimistä ympärilläni - oravallakin on nimi".

 

- Oi että, mä muistan niin hyvin mun Amanda -oravan, joka kävi kellon tarkkuudella kaksi vuotta syömässä mun kädestä, kunnes Amandaa ei enää näkynyt. Siilin poikasia on pelastettu ja viety Korkeasaareen (kolme selvisi hengissä ja palautettiin Korkeasaaren toimesta sinne mistä ne löysin), sitten on tietty myös meidän kolme valloittavaa Samuilta pelastettua koiraa. Noh, käärmeitä on tapettu, mutta on niitä kyllä pelastettukin, lue vaikka täältä.

 

Ilman omaa pihaa ei tulisi mitään.

 

 

21. "En pelkää mitään...paitsi pimeää vettä".

 

- Olisinpa noin rohkea vieläkin! Nykyään tulee vähän pelättyä, että läheisille käy jotakin, tai että susiLAUMA tulee pimeällä vastaan. Oikeastaan mä pelkään nykyään vähän turhankin paljon, joten hyvä että luin nämä omat kirjoitukseni 15 vuoden takaa. Pelkääminen on aivan hukkaan heitettyä energiaa, jonka voisi suunnata suoraan elämästä nauttimiseen. Ps. Pelkään edelleenkin pimeää vettä, joten se siitä sukellusharrastuksesta.


22. "Unohdan liian usein kiittää eteeni töitä tekeviä ja läheisimpiä ihmisiäni. Anteeksi ja kiitos".

 

- Hmm, enemmänkin voisi taatusti kiittää ja muistaa ihania apureita, mutta veikkaan että olen edes vähän petrannut.


23. "Olen kiitollinen siitä, että aina ei ole ollut helppoa. Toivottavasti olen asioitten myötä muuttunut edes hitusen paremmaksi ihmiseksi".

 

- Kiitän edelleenkin siitä, että repusta löytyy myös läjäpäin vastoinkäymisiä (mun pitäisi oikeasti kirjoittaa kirja), sillä menneisyyden haasteet asettaa monet asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ihan pikku asioista ei tarvitse murmuttaa.


24. "Janoan elämää ja kokemuksia".

 

- Meinasin ladata tähän, etten ole pitkään aikaan käynyt seikkailemassa tai muuten kokemassa mitään erikoista, mutta sitten muistin viime talven Euroopan seikkailun aivan ummikkona, joten jep - janoan edelleen elämää ja kokemuksia.

 

25. "Olen hyvin onnellinen juuri nyt ja uskon, että elämä kantaa".

 

- Olen erittäin onnellinen. Vaikka välillä rohkeus pettäisikin, jossain syvällä sisimmässä uskon, että kaikki järjestyy parhain päin.


Ps. Ystäväkin löytyi ja treffit on taas sovittu💗.




Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Huonoin visajuoksu ikinä!

 

 

Hellurei ja ihanaa joulunalusaikaa💝!

 

Mun piti viimein kirjoittaa teille omia pieniä paljastuksia, mutta Mr. Beck latas aika vihaisen postauksen Malesiasta mun kännykkään saatesanoilla, että 

 

JULKAISE TÄMÄ!

 

Joten niinhän mä teen. 

 

Becksi on nimittäin ollut viisuminhakureissulla Penangilla Malesiassa, eikä siellä todellakaan ole mennyt kaikki putkeen - tai siis, mikään ei ole mennyt putkeen. Kuten olen itsekin kirjoitellut noista visajuoksuista tässä vuosien varrella (lue vaikka täältä tai täältä), niin melkein mitä tahansa voi noilla reissuilla sattua ja rahaa palaa kuin setelipajalla. 

 

Laitan tähän kuvan meidän eräältä visareissulta Penangilta, ne reissut voi muuten todellakin olla jopa näin väsyttäviä tai arvaamattomia😂.


Hän ei kuitenkaan ollut kukaan meistä😂

 

 

Ja sitten ääneen Mr. Beck: 


 

Huonoin visajuoksu ikinä! Anything to declare? Yes, don't go to Penang!

 

Viisumit on aina kuuluneet Thaimaassa pidempään asuvien iloiseen oleskelemiseen. Niitä on monenlaisia ja vähän eri hintaisia ja niitä myönnetään hieman eri perustein. Kun itsellä tuli 50 mittariin, oli se hieno päivä, koska tuolla ikänumerolla pystyi sitten saamaan 12 kuukauden eläkeläisviisumin. Ennen sitä täytyy kuitenkin hankkia niin sanottu Non-O viisumi rajojen ulkopuolelta. 

 

Samoilta käsin löysin agentin, joka pystyi hetkellisesti takaamaan eläkeläisviisumiin vaadittavan 800 000 bahtia tilillä ja passiin tarvittavan leiman, jotta kukaan ei aiheuttaisi vaikeuksia. Tämä kuitenkin aiheutti pientä mutinaa aina kun menin käymään paikallisessa immigration toimistossa Maenamissa; 

 

Mene tuonne Pattayalle hakemaan leimasi!

 

Eläminen täysin lakien ja säännösten mukaan ei ole aina sopinut omalle keholleni ja siksi Samui on sopinut hyvin tyyliini. Nyt täysin uuden ja blancon passin myötä ajattelin vihdoin hakea oikeata non-O viisumia, joka on eläkeläisille (yli 50v.) tarkoitettu visa, jolla sitten saa 12 kuukauden eläkeläisviisumin, jolloin ei maasta tarvitse lähteä minnekään. Sitä voi myös uusia, mitä onkin tullut tehtyä. 


Kaikki ehdot täyttäen ja hakien paikallisen vakuutuksen (24 000 bahtia), sekä muut siihen liittyvät paperit, mukaan lukien pankin todistus siitä, että rahaa on tarvittava määrä tilillä ollut ja näkynyt, ja ihmetys siitä, että matka pitää tehdä ja maksaa ja asua jossain jotenkin vaan, päätyi Penang omaksi valinnakseni. Lupaus oli 48 tuntia viisumille, kun muualla se on huomattavasti pidempi ja vaikeamman oloinen prosessi. 


Nightmare at the embassy


Johan oli viikko ennen matkaa stressi noussut, koska ainoa aika pudottaa paperit (joita olin vaivalla hankkinut ja isolla rahalla myöskin saanut) Thaimaan konsulaatille Penangissa oli yhdeksän ja kymmenen välillä aamusta. Samalla kun mietin, että mitään ei papereista voi puuttua, niin kuinka ollakaan konsulaatin ulkopuolella portilla vastassa on jotain parikymppisiä muslimityttöjä sanomassa, että nyt voi ainoastaan laittaa sisään e-commerce visa -hakemuksia. 

 

Tuntui aivan epäuskoiselta ja ensin mietin, että nyt on joku kusetus päällä. Vaadin nähdä jonkun thaimaalaisen, mutta mies (kenties nigeriasta tullut) ei pysty vastaamaan kysymyksiini ja antaa puhelimensa käteeni;


Juttele hänen kanssaan.

 

Minähän juttelen. Ja kyselen kaikkea. Kusetusta.

 

Olen aivan äimänä tämän yhden puhelin kädessäni. Mitä suomalaista vittua? Näen ovelle raahatun "Do not cross" -ilmestyksen. Edustalla on muitakin ihmisiä ihmettelemässä ja jotkut itkevät epätoivosta. Päätän soittaa konsulaattiin, jossa yksi näistä nuorista likoista antoi uskomattomia meriselityksiä, kuinka jotain paperia heiluttamalla asia on yhtä selvä kuin leima passissa! Ainahan siellä nurkilla ollaan suojeltu visa-agentteja ja toivottu sitä kautta lisätuloja...

 

Tyttöset pitävät nykyään huolta Penangin Thaimaan konsulaatista. Ja vanha poke.

Onkohan henkilökunta kaapattu? Siltä visiitti tuntui.

 

Additional nightmare on Chulit street

 

Kaikki vanhemmat visailijat, jotka tuolla ovat käyneet, muistavat Penangin Chulit -kadun, "Banana Express" hoiti hommat. Vaan ei enää hoida, koko banaanista ei ole Chulit kadulla mitään jälkiä. Selvittelyn jälkeen minulle todettiin, että covidin jälkeen kaikki vastaavat viisumihoitajat siirtyivät Thaimaan ja Malesian rajalle.


Törmäsin visatoimistossa uudestaan samaan pariskuntaan, joiden kanssa olin jutellut jo konsulaatin portilla ja jopa tarjonnut heille grab -taksikyytiä visakadulle. Nopeasti selvisi, että tämä oli se sama paikka, mihin minun puheluni oli mennyt sen mielestäni nigerialaisen miehen puhelimesta. Samalla päätin, että rahani eivät tule päätymään tähän kusetuksen ytimeen. 


Kahden tunnin epätoivoisen kiertelyn jälkeen olin käynyt läpi kaikki potentiaaliset agenttipaikat, ainoastaan yksi oli jäljellä. Tämä sama paikka missä olin törmännyt tähän tunisialaiseen kaveriin ja törmäsin häneen uudelleen! Hänen isänsä pyysi 600 ringittiä, mutta poika pyysi vain 400 turistiviisumista. 


No sittenhän se alkaa kulostamaan reilulta sanoin ja jätin siihen koko nippuni, jonka olin hankkinut non-O viisumia varten. Kun palasin, en tiennyt että olenko taas jossain jatko-osassa tätä konsulaattijaksoa, mitä kuvittelin piilokameraksi. Hinnaksi tämä reilumpi poika määritteli 8900 ringittiä, mikä on sellainen 1800 euroa!


Sanoin suomeksi, että painuhan sinä poika v.....n! Perään nauroin ja sanoin, että tulen 100% varmasti varoittamaan tästä muitakin! 


Olis pitänyt pysyä Thai -agentin hoidossa, sanoo jälkiviisaus.


- Beck -


Tässähän tämä veijari. Olisihan se tuosta nimestä jo pitänyt poimia ;)


Tommosen laminaatin mukaan sitten mennään.



Vieraskynäilijä Beck Samuilta - White Lotus iskee Samuille!

 

 

Taisinpa tuossa lokakuun lopussa luvata pieniä paljastuksia, joten tässä teille nyt yksi sellainen. Tämä paljastus liittyy suoraan Samuille, ja täytyy sanoa, että erittäin pelonsekaisin tuntein odotellaan täällä pohjolassakin mitä tästä seuraa. 


Tämä on siis Becksin paljastus, joten päästetäänpä Samuikonkari ääneen:

 


White Lotus iskee Samuille!

 

 

Jos HBO:n The White Lotus ei ole sinulle tuttu, niin et välttämättä saa niin paljoa tästä turinasta irti. Joten kerrottakoon hieman taustatarinaa.


The White Lotuksen jokainen kausi on oma tarinansa, joka päättyy kauden viimeiseen jaksoon. Kymmenen osaisen kauden kaksi ensimmäistä tuotantokautta on tuotettu ensin Hawaijin Mauilla ja sitten Sisiliassa Italiassa. 

 

Kummallakin kuvauspaikkakunnalla on havaittu satojen prosenttien nousuja matkailussa. Ei pelkästään lokaatiossa tai hotellissa, jossa pääosin on kuvattu, vaan koko paikkakunnan alueella. Tämä informaatio taskussa TIT, eli Tourism in Thailand satsasi erittäin paljon, että kausi 3 tultaisiin kuvaamaan nimenomaan Thaimaassa. 

 

Antamalla monenmoisia veroalennuksia kuvausryhmälle ja ilmaisia asumuksia sekä muita hyötyjä, Thaimaa valikoituikin maaksi, missä seuraava jakso kuvataan. Koska ei oltu kärpäsenä katossa, voidaan vaan kuvitella, miten keskustelut on sittemmin käyty. Miten Koh Samui valikoitui kolmanneksi kuvauspaikaksi tässä menestyssarjassa? 

 

Four Season Koh Samui. Kuva: Booking.com

 

Noh, sarja on siis kuvattu jo Samuilla tänä vuonna kahdessa osassa. Castingiä tehtiin pitkin joulukuuta ja tammikuuta. Sitten alkoivat kuvaukset, joihin paikkokuvauksia tehtiin vielä toukokuussa. Useita ystäviäni esiintyy sarjan osissa, itse en vaivautunut noin 50€:n päiväpalkkioilla hengailemaan aamusta iltaan kuvauspaikoilla. Ystäväni siis vilahtelevat siellä täällä taustahenkilöinä ja tulevat olemaan siitä onnessaan todennäköisesti lopun elämäänsä. Kuka tietää, jos joku Hollywoodin casting manager löytää heidät sarjasta? 

 

Miten tämä White Lotus -ilmiö sitten on näkynyt Samuilla? Ensinnäkin monia paikkoja, jotka eivät ole ulospäin olleet niin edustavia, on vedetty sileäksi. Näin on tapahtunut pääosin isompien teiden varsilla, mitkä johtavat viiden tähden hotelleihin eri puolilla saarta. Näiden paikkojen tilalle on tullut "maata vuokrattavana " -kyltit. Oletusarvoisesti Tessapan, joka on saaren johtava taho, on ilmoittanut maanomistajille paikat, joissa tämä projekti on pitänyt tehdä.

 

Tämän maan omistaja uskoo kovasti White Lotus efektiin. Vaikka maapläntti onkin suurin kehittämätön alue Plai Laemin suunnilla, on 50 milj. bahtia raista (1600m2) hurja pyynti!
 

Tämän maan reunustaa kansoittivat mopon korjauspaja, kolme ravintelia ja pari muuta höskää. Kaikkit tasaiseksi ja maa vuokralle. Lähistöllä sijaitsee Six Senses luxusmajoituskohde.

 

Noin 2010- luvun vaihteessa Samuille määrättiin tiukasti viihdealueet ja asuinalueet. Myöskin käsky kävi ylimmältä taholta, että niin sanottujen backpackereitten haluttiin menevän Koh Phanganille. Yllätys yllätys, marihuana on levinnyt koko Thaimaahan ja se ei ole enää veteen piirretty viiva, joka tätä kenties silloin määritteli, vaan käytännössä Samui on kenties maailman tiheimmin näitä putiikkeja sisällään pitävä alue.  

 

Visio siitä, että Samuista halutaan niin sanottu "high end" -paikka ei ole haihtunut, mutta niin ei ole myöskään marin tuoksu, joka on täällä lisääntynyt. Ei ole salaisuus, etteivätkö hyvää eläkettä nauttivat ihmiset haluaisi välillä myös käyttää huumausaineita, mutta White Lotus tuo tähän aivan uuden jengan. Sanomattakin on selvää, että paikalle on tulossa paljon ostovoimaisia ihmisiä, jotka väkisinkin ajavat maan hintaa ja myös tuotteiden hintaa ylöspäin.

 

Ensi vuonna nähdään, miten Phanganin ja Samuin buffailijat miksaantuvat tämän päivän White Lotus rahamatkailijoiden kanssa. Itse olen katsonut saaren kehitystä mielenkiinnolla ja toiveikkaana toivon, todellakin toivon, että White Lotus ei tule pilaamaan tätä kaikkea. Samankaltaisen yltiöturismin takia Kanariansaarilla ollaan noustu vastarintaan ja äänenpainot sen kun koventuvat.

 

HBO, Koh Samui, White Lotus, seuraavaa kautta odotellessa pelon sekaisin tuntein.

 

- Beck - 


Lisää tätä ja vähemmän tota sanoi Tessaban ja johan alkoi lekat ja sorvit laulamaan. Uusi Amazon nousi Bangrakin isoa satamaa vastapäätä ja toiselta puolelta miniTescoa lähti rivi rähjäisempiä paikkoja. Hmph.

Big C on herännyt myöhemmin hommiin. Yläkerrassa kaikki on sekoitettu ja kasvoja kohotellaan uutta nostetta odotellessa. Alakerrassa on huppua monella kaupalla ja mitä mahtaakaan tulla tilalle?



Back to Top