Sisällön tarjoaa Blogger.

Kirje maailmalta

Tiedättekö sen tunteen, kun postin joukossa pilkottaa salaperäinen kirjekuori? Sellainen joka ei vaikuta laskulta, eikä ainakaan mainokselta - onhan vastaanottajan tiedot sentään kirjoitettu käsin.

Kuori on kuitenkin ruskea, kuten laskuissa toisinaan. Ehkä joku paikallinen yrittäjä on unohtanut laskuttaa meiltä viime vuoden puolella jotakin, ja lasku tulee siksi myöhässä? Jospa konevuokraamoyrittäjä viimein muisti meitä lattiahiomakoneen vuokralla, kun häntä vasta siitä muistutettiin.

Tai josko vuokralla olevalla viljelijällä onkin jotain mielen päällä, eikä hän jaksanut kävellä kylään. Tai kehdannut?

Mielenkiintoista.

Teki mieli arvuutella kirjekuorta hieman pidempään, koska kuoressa oli jotakin erityistä.

Mystinen kirje

Fillarilla Tšekeistä Uuteen Seelantiin

Kesällä 2018 ystäväbloggaajiltamme Minnalta ja Juhalta alkoi kuulua kummia.

Olettehan jo kuulleet suomalaisesta Markus Kauhasesta, joka on fillaroimassa Tšekeistä Uuteen Seelantiin, ja on juuri näillä näppäimillä ylittämässä Thaimaan rajan?

No ei oltu kuultu, mutta ihan hitokseen alkoi kyllä kiinnostamaan, minkälainen kaveri tuollaista retkeä taivaltaa.

Mahtaisiko sinne teidän viidakkotalon pihalle mahtua pari telttaa Markukselle ja kavereille?

Siis sinne kaikkien kobrien sekaan vai? Ja Boon syötäväksi?

Ihan hullu ajatuskin.

Kuinka helvetin kuuma voisi teltassa olla? Ressukat ainakin paistuisivat elävältä, ellei miniskorpparit tai kobrat yllättäisi ensin.

Mutta ilman muuta, mikäli seikkailijat Samuille tulevat. Telttamajoitusta ei kuitenkaan raaskinut edes ajatella, olihan meillä 100 neliön valtava makuuhuone yläkerrassa. Me voisimme kyllä siirtää luumme alakerran pieneen huoneeseen, ja tarjota teltoissa hikoilleille (ja välillä jäätyneillekin) matkalaisille muutaman päivän ajaksi luksusta.

Seikkailija Markus Kauhanen

Markus, Kelly & Dan

Erään myrskyn alla lähdin mopolla vastaanottamaan lautalla tulleita pyöräilijöitä, sillä millään ohjeilla ei ensikertalaiset Samuilla olisi viidakkotaloa löytäneet. Ehdin paikalle juuri ennen myrskyä, mutta matkalla Nathonin satamasta Maenamiin myrsky näytti pelottavan trooppisen voimansa koko komeudessaan.

Onko myrskyt täällä aina näin mielipuolisia?

- kysyi Markus, kun yritimme selvitä viidakkotalolle ilman palmunlehtien tai kookospähkinöitten alle jäämistä, ilmassa lentävien kenkien ja kattopeltien väistelystä nyt puhumattakaan.

Myräkkä piti otteessaan komeasti koko matkan, mutta viimein väsyneet ja märille koirille haisevat pyöräilijät pääsivät viidakkotalon suojiin. Kuumat suihkut, pari koneellista pyykkiä, illallinen terassilla ja fillaristit puhtaisiin lakanoihin nukkumaan.

Huomenna olisi uusi päivä, kuulumisia ehtisi vaihtamaan hyvin nukutun yön jälkeenkin.

Ja niin me vietettiin neljä ikimuistoista päivää aamusta iltaan aivan uskomattoman hienojen nuorten miesten, ja pienen pippurisen naisvahvistuksen kanssa. Näistä päivistä ja tästä huikeasta ryhmästä voit lukea enemmän täältä. Olisimme helposti voineet unohtua viihtyisään yhteiseloon pidemmäksikin ajaksi, mutta siskon perhe oli tulossa seuraavana päivänä Hong Kongista, ja Uusi Seelanti häämötti kangastuksen lailla pyöräilijöitten silmissä.

Ja niin haikeaa kuin se lopulta sitten olikin, Markus kumppaneineen jatkoi matkaa kohti Koh Lantaa Kaikki Thai ei mitään -blogin Marikan ja Tommin luokse. Eikä allekirjoittanut päässyt vähällä, sillä tavoilleen tyypillisistä vuolaista eron kyyneleistä ei meinannut millään tulla loppua.

Niille kyynelille Markus jaksaa vieläkin hymyillä.

Omalla reissullaan Dan keräsi Unicefin kautta maailman lapsille.

Kirje Markukselta - hän teki sen

Rakkaat Tom ja Heidi! Terveisiä määränpäästäni Uudesta Seelannista. Nyt se on tehty. Done. Finish. Enpä olisi koskaan uskonut löytäväni itseäni täältä ja siitä minun on kiittäminen kaikkia niitä enkeleitä, jotka ovat tielläni auttaneet. Sydämelliset kiitokset avusta, vieraanvaraisuudesta ja ystävyydestä, olette aarteita muistojeni arkussa.

Tässä kohtaa voitte varmasti kuvitella kyynelkanavani auenneen jälleen vuolaaseen virtaan, jolle ei taaskaan meinannut loppua tulla.

Vielä on olemassa hienoja ihmisiä. Sellaisia hienoja ihmisiä, jotka jaksavat yllättää. Olemme toki saaneet  kiitoksia jo moneen kertaan viesteillä ja Markuksen blogipäivityksillä, mutta että käsin kirjoitettu ja valokuvalla varustettu kirjekin.

Aikamoista, etten sanoisi.

Siellä Markus nyt on, melkein kolmen vuoden retkensä määränpäässä Uudessa Seelannissa. Paikallisella maatilalla töitä tehden ja pienen kissakaverinsa kanssa asuen.

Onnellisena vastaanottamassa elämän uusia haasteita.

Voi Markus, kiitos että olet!

Ja kiitos että saamme olla osa elämääsi.

Dan, Kelly ja Markus lähdön hetkellä.

Koh Samuin suomalaiset

Palataanpa hetkeksi taas Samuille. Tälläkin kertaa vielä etänä, sillä fyysinen läsnäolo ei näillä näppäimillä ole vielä mahdollista.

Mutta asiaan sen kummempia kaartelematta.

Koh Samuilla majailee ympäri vuoden monia suomalaisia. Osa porukasta on turistiviisumin sallimat kolmisen kuukautta (+ extrat), osa koko talven palaten muuttolintujen lailla Suomen kesää vastaanottamaan.

Sitten on heitäkin, jotka asuvat Samuilla ympäri vuoden. Jossain vaiheessa veikkailtiin, että Samuilla asuisi vuosittain pidempiä tai lyhyempiä aikoja jopa 60-80 suomalaista, mutta faktaahan tästä ei ole. Hyvin tuntuu tyypit hukkuvan saaren eri kolkkiin, sillä omaa elämäänsähän kaikki elävät. Samuillakin.

Koh Samuin suomalaiset

Saarella jo lähes 20 vuotta asunut ystäväni Pekka voisi kertoa Samuin tapahtumista jutun jos toisenkin. Itse olen päässyt nauttimaan näistä värikkäistä tarinoista jo vuosien ajan, ja voihan hoomoilanen, mitä kaikkea on hänenkin matkansa varrelle sattunut. Meno on ollut toisinaan kuin action leffoissa konsanaan, mitä ei liene vaikea kuvitella - elämä paratiisisaarella, jossa osa porukasta käy repäisemässä totaalisen irtioton merkeissä.

Pekan pitäisikin ehdottomasti kirjoittaa kirja vaiherikkaista seikkailuistaan. Olenkin ehdottanut tätä hänelle, mutta ainakaan vielä ei syöttiin olla tartuttu. Ehkäpä jonain yllättävänä päiväna tulevaisuudessa tämäkin tapahtuu.

Eniveis (kuten Pekka sanoisi), tämä ystäväni pyysi minua moderaattoriksi uuteen Facebook -ryhmään nimeltään Koh Samuin suomalaiset. Suostuin tietenkin, sillä ryhmän ideana on yhdistää Samuilla asuvia, siellä lomailevia tai muuten vaan apua ja vinkkejä tarvitsevia. Lisäksi ryhmässä on luvassa saaren ajankohtaisimpia asioita, uusimpia tapahtumia ja toisinaan varmasti myös palasia historiasta. Pointti ryhmässä ei kuitenkaan ole se, että vain me ylläpitäjät loisimme sinne sisältöä, vaan kuka tahansa voi vinkata vaikka saaren tulevista meiningeistä ja uutisista muillekin.

Tällä hetkellä meitä on ryhmässä noin 50, mutta ryhmä onkin vasta lapsen kengissä. Ryhmästä löytyy kuitenkin jo nyt paljon tietämystä, eikä tieto keskity pelkästään Samuille. Phanganilla aikaansa viettäviä ja asuvia suomalaisia on ryhmässä mukana, joten epäilemättä vinkki jos toinenkin luvataan myös Phanganille tai Taolle suuntaaville. Ja ainahan ryhmään voi laittaa omia mieltä askarruttavia kyssäreitä, vaikka sukeltamisesta tai Phanganin jameista. Vink vink...

Samuilla porukat viettävät vaihtelevilla kokoonpanoilla aikaa myös yhdessä. Silloin heitetään esimerkiksi rantamölkkyä tai petanqueta, frisbeegolfia palmupuitten alla, jeesataan Trash Hero Samuita rantojen siivouksessa, jammaillaan Boat Barissa, tehdään veneretkiä, sun muuta herkullista. Ja näihin meininkeihin on useimmiten myös vierailevat tähdet tervetulleita.

Joten... mikäli olet suuntaamassa Samuille lomalle tai pidemmäksi aikaa, laita liittymispyyntöä tulemaan. Vaikka et olisikaan valmis touhottamaan yhdessä muitten suomalaisten kanssa, niin ryhmässä jaetuilla vinkeillä ja uutisilla saattaa löytyä ideoita ehkäpä juuri sinun lomallesi.

Ja kerran vielä - ryhmä löytyy tämän linkin takaa: Koh Samuin suomalaiset.

Tervetuloa!

Samuin rannalta Koh Phanganille ei ole pitkä matka.

Sellaista perusmeininkiä

Jottei radiohiljaisuus venyisi hamaan tulevaisuuteen siksi, ettei mitään kovin raflaavaa ole tapahtunut, poristaan hetki ihan perusmeiningistä. Toisaalta on ihan hyväkin ettei aina tarvitse sammutella tulipaloja, niitäkin kun osuu kohdalle ihan kiitettävästi.

Yksi ihan perusjuttu tulikin heti mieleen, nimittäin meidän tulevaisuuden camper van mätänee tällä hetkellä pihalle. Siis se "hippikottero", jolla olisi tarkoitus lähteä huhtikuun aikana pienelle Eurooppa -turneelle. Tällä hetkellä riivatun kaara ei anna mitään elonmerkkejä, ei edes naapurista lainatun akkulaturin avustuksella.

Tähän on tultu, koska raukka on kaiken perusmeiningin ohessa unohtunut viettämään koko talven sateisen taivaan alla keräten kosteutta sisuksiinsa. Viime viikkokin lotisi taivaan täydeltä aamusta iltaan, ja damagea tuli - kotteron penkit ja katon vanhat paneelit on jo homeessa. Alkaa vahvasti pelottamaan, että vaikka camperin saisi liikahtamaankin, ei sillä kohta voi kuvitella käväisevänsä edes lähikaupassa. Saati sitten jossain helkatin Euroopassa.

Nyt olisi viimoset hetket saada kärry piharakennuksen sisälle kuivatukseen ja remppaa odottamaan, mutta ei me oikeastaan tajuta autoista tuon taivaallista.

Saakelin toimiva yhtälö, etten sanoisi.

Kirottu paku!

Keskeneräisiä hommeleita sun muuta puutaheinää

Remppa jatkuu totutun verkkaisesti, eli ilman kummempaa edistymistä. Suunnittelu tuntuu kiinnostavan huomattavasti enemmän kuin toimeen tarttuminen, ja ideavarasto natisee jo nyt liitoksistaan. Jonkun pitäisi inspiroitua myös toteuttamaan niitä ideoita, ja saattamaan ne myös loppuun.

Hellan muurista puuttuu vieläkin räppänä. Muurin keskiosa olisi tarkoitus laatoittaa roiskeilta piiloon, ja ystävän siihen tuomat laatat odottavat kuviointia. Olen päättänyt kuvioida laatat ja tehdä jopa sabluunan itse, mutta Clas Ohlsonista tilaamani askarteluveitset odottavat YHÄ saapumistaan. Sain sieltä kyllä askarteluveitsien tilalle kummallisen painepesurin vesiputken, mutta siitä ei sabluuna-askarteluissa ole juurikaan apua.

Keittiön ikkunankarmeja prosessoidaan yhä, mutta vaikka ikkunankarmien tekeminen aluksi tuntui aivan ufojutulta, nyt se näyttäisi sujuvan kuin konkarilta konsanaan. Onneksi niitten suhteen maali häämöttää jo.

Taalintehtaan Ekocenter ei ole pettänyt vieläkään. Viime viikolla sieltä löytyi keittiöön vanha lipasto, kaksi suurta ja yksi pienempikin matto, sekä kaulin ja jotain muutakin pientä. Koko läjän hinnaksi tuli vaivaiset 37 euroa, joten aikamoinen aarreaitta koko paikka.

Tässä kohtaa talvea parin isomman puun kaato alkaa olemaan erittäin ajankohtaista. Meidän liiterin edusta on ollut tähän asti täynnä kallellaan repsottavia klapien säilytyspaikkoja, joten päätettiin väsätä tilalle yksi isompi ja kunnollinen. Tulevan puukatoksen tieltä oli siis hävitettävä yhtä sun toista, kuten esimerkiksi harmaantunut vanha huussi.

Onneksi näitten autioitten peltojen kainalossa "hävittäminen" on helppoa - sen kun tuikkaa pellon kulmaan kokon ja nakkaa huussit poikineen sinne porisemaan. Ei lasketa hiilijalanjälkeä nyt tästä.

Muurin puuttuva räppänä

Ekocenterin lipasto

Liiterin katto kaipaa myös remppaa

Maailman menoa

Täällä lintukodossa maailmalla mylläävä koronavirus tuntuu kovin kaukaiselta, kunnes tajuaa että aika lähellä keskiötä oma sisko perheineen on. Vaikkakin turvassa Hong Kongissa, niin siellä käy kuitenkin valtavasti turisteja mannerkiinasta.

Hong Kongissa koulut on jo suljettu ainakin maaliskuun alkupuolelle, ihmiset kulkevat hengityssuojaimet naamalla, ja normiarki on kaukana normaalista. Mannerkiinasta saapuvia matkailijoita odottaa kahden viikon karanteeni jossakin hotellissa, eli mistään ihan perusmeiningistä ei siellä voi puhua.

Vaikkei saisikaan, niin olen enemmän kuin innoissani. Meille nimittäin taitaa ensi viikolla lentää Hong Kongista muutama erittäin tärkeä ja rakas koronapakolainen.

Ja se on kaukana perusmeiningistä💕

Lumetonta on, onneksi.

Nähtiin me yksi päivä luntakin - tykkilunta :)

Psst...Koh Samui puhuu...

Uusimmat blogin kyytiin hypänneet lukijat varmaankin ihmettelee, mistä moinen nimi Kemiössä tällä hetkellä vaikuttavalle blogille. Enkä ihmettele.

Blogin lyhyt historiapläjäys avatkoon siis taustoja hieman.

Kaikki alkoi lähes viisi vuotta sitten, kun Koh Samuista jo 14 vuotta haaveillut pariskunta jälkikasvuineen pääsi viimein toteuttamaan hartaan unelmansa Samuille muutosta. Rankkojen elämäntilanteiden jälkeen elämästä tuli kerta laakista ihanaa, ja siitä oli kerrottava myös muillekin.

Tästä tarpeesta syntyi blogi, joka sai nimekseen Thaimaanrannan maalarit. Hemmetin hyvä nimi, vaikka itse sanonkin.

Tällä hetkellä blogia kirjoitellaan Kemiönsaaressa, mutta ei siksi että oltaisiin matkustettu maitojunalla kotiin. Täällä ollaan siksi, että myös Samuita valloittamassa ollut juniorimme tuli ikään, jolloin hänet oli toiveensa mukaisesti palautettava juurillensa opiskelemaan.

Hän antoi meille viisi vuotta MEIDÄN unelmaa - oli tullut aika maksaa velka takaisin.

So here we are! - kunnes maailma jälleen kutsuu.

Koska blogin juuret ovat Koh Samuilla, ei blogin nimen muuttaminen tuntunut järkevältä. Varsinkin kun meidät tietäen, todennäköisesti löydämme itsemme Samuilta ennen pitkää. Meillä ajatellaan niin, että tällä hetkellä olemme pidennetyllä lomalla SAMUILTA.

Vielä Samuilla löytyy kuitenkin rauhallisia rantoja

Koh Samuin kuulumisia

Koska Samui on meille kuitenkin "ykköskoti", siksi saarella tapahtuvat muutokset, tunnelmat ja vallitsevat tilanteet luonnollisesti kiinnostaa täältä kauempaakin. Tätä varten olemmekin palkanneet pienen komppanian nuuskimaan saaren paikkoja ja yleisiä fiiliksiä, sekä raportoimaan niistä meille päivittäin.

No ehkei sentään. Ihan niin hulluja ei mekään olla.

Mutta on meillä kanavat pysyä ajan hermolla, ja onneksi paljon siellä asuvia ystäviä.

Joten, tässäpä viime aikaisia puheenaiheita Samuilla: 

  • Koronavirus - tietenkin. Jos ette jo tiedä, Samuilla lomailee vuosittain valtava määrä kiinalaisia. Villeimpien väittämien mukaan jopa 80% heistä tulee juurikin Wuhanin alueelta (ei ole faktaa), josta viranomaisten mukaan viirus on saanut alkunsa. Samuilla on ainakin osittain painettu paniikkinappulaa, sillä kasvoille laitettavia maskeja oli jossain vaiheessa vaikea löytää, tai hinnat olivat nousseet kohtuuttoman korkeiksi. Lisäksi osa kouluista on ollut valmiina sulkemaan ovensa ja jopa yhden kiinalaisen Samuilla on väitetty kuolleen tautiin. Kiinan viranomaisten on myös kerrottu pyytäneen Thaimaan viranomaisten jatkavan maassa olevien kiinalaisten viisumeita, koska nämä eivät haluaisi palata Kiinaan. Tämä on lietsonut pientä hermoilua lisää, enkä haluaisi nyt olla kiinalaisten kengissä, sillä heidän välttelynsä näkyy varmasti ihmisten kaikkoamisessa ympäriltä. Kurja juttu. Uusimpana väittämänä kuulin sellaistakin, että Thaimaan viranomaiset olisivat kieltäneet koronasta uutisoinnin, mikä kyllä kuulostaa pöljältä, mutta tyypilliseltä. Hys hys...
  • Turistikato. Ilmeisesti nykytilanne ei Samuilla ole ihan helppo, sillä suhteellisen uusienkin yritysten on kerrottu sulkeneen ovensa. Tätä toki tapahtui jo siellä asuttujen vuosienkin aikana, mutta on se silti jonkinlainen mittari. Syyksi turistikatoon veikkaillaan monia asioita, kuten;   

1. Liian vahva baht.

2. Bangkok Airwaysin lentojen (törkeät) hinnat (BA omistaa Samuin kentän, joten monopoli). Suratthanin kautta pääsee lentämään huomattavasti halvemmalla, mutta kaikki turistit eivät ole valmiita uhraamaan kahden viikon lomastaan kaksi päivää Samuille saapumiseen ja sieltä poistumiseen. Vaikka me lennetäänkin aina Suratin kautta, ymmärrän hyvin.
        
3. Kovat hinnat esimerkiksi hotelleissa, ravintoloissa, retkissä, vuokra-asunnoissa, jne.    Thaimaalaisille tyypilliseen tapaan sen sijaan että myynnin ja asiakkaitten toivossa tultaisiin hinnoissa alaspäin, niitä nostetaan jotta saadaan kirityksi jo aiheutuneita menetyksiä. Vaikka hinnat on nousseet, laatu yleisesti ei.
         
4. Alati muuttuvat viisumimääräykset, joissa ei erkkikään pysy mukana. Minkä tänään tiesit, voi huomenna olla jo historiaa. Tämä ei siis koske 30 päivän turisteja, mutta pidemmän aikaa viettäviä kyllä. Moni turisti tulee Thaimaahan kuitenkin turistiviisumin voimin, ja jäisi vielä pidemmäksikin ajaksi, mutta jossain kohtaa on sitten paineltava rajan yli. Perinteiset yhden päivän "visarunit" alkavat olla historiaa monessa rajapaikassa, sillä rajan toisella puolella on tätä nykyä vietettävä lähes aina yön yli. Kyllä noi viisumihässäkät meitäkin otti kupoliin, vaikka muka vuoden bisnesviisumilla Samuilla oltiinkin.

5. Teitten huono kunto. Siis jalkakäytäviähän ei Samuilla juuri ole, ja monesti on vuosien varrella itsekin myötätuntoa tuntien seurattu lastenvaunujen kanssa (pyörätuoleista puhumattakaan) liikkuvien perheitten kävelyä muhkuraisilla ja ruuhkaisilla ajokaistoilla. Ei varmasti ole kovin mieluisaa työntää vaunuja hien valuessa noroina pitkin kasvoja ja selkärankaa. Mutta... tällä hetkellä Samuilla on menossa suuret tieremontit, joten toivoa paremmasta on kyllä.

6. Roskaongelma. Tämä on todellista, ei mitään kuvitelmaa ja ongelma johon ei tunnu millään löytyvän ratkaisua. Saaren ainoa jätelaitos on ollut p*skana jo vuosia, mutta esimerkiksi facebookissa kirjoittelu on poltellut maata monien jalkojen alla. Trash Hero Samui tekee saarella viikoittain työtä saaren siivoamiseksi (itsekin otettiin monesti osaa), mutta jätteiden loppusijoituspaikka on edelleen SE ongelma.

Vaikka tuottavan bisneksen tekeminen on monille länkkäreille haastavaa, väittäisin haasteiden johtuvan ehkä eniten siitä, että kaikkea on vaan liikaa. Hotelleja, ravintoloita, villoja, you name it. Samuille suuntautuu päivittäin kuitenkin huomattavasti vähemmän lentoja, kuin esimerkiksi Phuketiin, ei siis ole mitään järkeä tunkea saari täyteen hotelleja ja huviloita pilaten ne maisemat, jotka aikoinaan tekivät Samuista tavoitellun kohteen - kookosviljelmät, pilaamattomat rannat, pienet paikallisten omistamat rennot rantabaarit, sympaattiset kauppakojut, väljyys, rauha. Näistä syistä moni saarella asuva ei haluakaan sinne lisää turisteja, vaan toivoo saaren säilyvän edes sellaisena kuin se näinä hetkinä on.

Jopa Maenam beachin toinen pääty on tyhjä

Nathonin kalastusveneitä

  • Viisumit. Tossa yllä jo kirjoitin tästä, ja vaikkei tämä nyt juuri turisteja koskekaan, tästä Samuilla asuvien länkkäreitten keskuudessa puhutaan. Säännöt muuttuu, vanhoja sääntöjä kaivetaan käytäntöön, niitä noudatetaan toisilla raja-asemilla eri tavalla kuin toisilla, jopa yksittäinen virkailija voi evätä selvänä pitämäsi luvan oleskella maassa vaikka siksi, ettei juuri sinun naama tänään häntä miellyttänytkään. Asia joka on kirjoitettu johonkin pykälään ja jota on aiemmin noudatettu, ei välttämättä valitsemallasi raja-asemalla tai konsulaatissa pidäkään paikkaansa. Kyllä se on kuulkaa villi länsi ja tekee jokaisesta leimanhakureissusta jänskättävän seikkailun.
  • Samui swine Classic VII. Loppuun vähän rennompi aihe, joka puhuttaa ainakin tietyissä piireissä. Seitsemännet kansainväliset frisbeegolfkisat Samuilla ovat juuri nyt käynnissä, ja menkää ihmeessä katsomaan, mikäli siellä päin luuraatte. Kenttä on trooppisen idyllinen, BBQ-bileitä on tarjolla, kansainvälistä huippumeininkiä, ja sitten niitä maailmanluokan kiekonheittäjiä. En tiedä ketä kaikkia tänä vuonna on messissä, mutta ainakin Philo Brathwaite ja James Conrad ovat paikalla. Pro:t aloittavat kisailut perjantaina, joten koko viikonlopun ajan olisi mahdollista päästä seuraamaan huippukiskaisuja. Tunnelma on mielettömän kiva, voin kokemuksesta kertoa. Tästä linkistä lisäinfoa tämän viikon fribatouhuihin.

Semmoisia puheenaiheita tällä kertaa. Itse asiassa ajattelin jatkossa kerran kuussa päivitellä, mikä Samuilla ihmetyttää ja ärsyttää, tai on muuten vaan siellä elelevien mielenpäällä.

Pysykäähän siis kuulolla - raporttia pukkaa. Pus.

Philo Brathwaite
Viime vuotiset fribakisat, kuvassa Philo.

Philo Brathwaite ja meikäläisen oppitunti

Timanttikauppaa ja vihdoin remppaakin

Kun edellisessä postauksessa kerroin ryhtyväni intoa puhkuen hihhuliksi (lue täältä) ja tuottavani kaikenlaista pakurikäävästä, päädyin yllättäen myös tämän metsien timantin tuottajaksi. Eli siis myös myyjäksi.

Yhteydenottoja tuli yllättävän paljon, niin mikäpäs siinä sitten. Onhan tässä meidän pikkuruisessa metikössä tota pakuria jonkin verran, joten toimitetaan sitä sitten niille joilla ei ole mahkuja sen keräämiseen. Ilmeisesti pakurikäävän kerääminen ei edes kuulu jokamiehen oikeuksiin, eli siihen pitäisi olla metsänomistajan lupa. Ja mistäs sitä tietää kuka minkäkin pläntin metsää omistaa.

Mutta ei huolta, mä voin laittaa täältä tulemaan!

Tuottajiksi eksyttiin muuten silloinkin, kun kerroin meidän lähimetsien pursuavan suppilovahveroita. Sen jälkeen istuttiinkin takapuoli pitkällä metikössä kaikkine ämpäreineen, kun tilauksia sateli (tästä voit lukaista täältä).

Ja pakko sanoa, kyllä mäkin tilaisin sieneni mieluummin jostakin varmuudella puhtaasta metsästä, kuin ostaisin jotakin minkä alkuperää en tiedä.

Kummallista tämä elämä, saa nähdä mitä seuraavaksi kaupataan😁.

Raaseporin korilla
Näissä keleissä ei tee mieli olla sisällä

Ujoa remppaa

On ollut TODELLA VAIKEATA tarttua vasaraan tai pensselin varteen. Viikko toisensa perään ollaan pähkäilty että pitäisi aloittaa ja olisi pakko jo aloittaa, mutta leudot säät pakottavat ulkoilemaan.

Eikä remontti etene.

Joten nyt on siis IHAN PAKKO vähän himmailla frisbeegolfin suhteen (näkis vaan), sillä tätä meininkiä voi kutsua jo hulluudeksi. Eikä me edes olla yhtään niin sekoja, kuin muutamat ystävämme, jotka käy päivittäin heittämässä kiekkoa jopa kolmekin kierrosta kerrallaan.

Keittiöremppa meillä valmistui viimein 27.9.2019, vaikka moni nippeli jäikin silloin asentamatta paikoilleen. Mutta se ei haitannut, sillä tuvassa oli lattia (ilman sitäkin elettiin viikkoja) ja ensimmäisen kerran viiteen vuoteen meillä oli astianpesukone.

Ovien ja ikkunoitten karmit, lattialistat, kattolistat ja keittiösaarekkeen ulkokuori jäivät silloin tekemättä, kun kaikki oli vaan niin ihanaa. Ja me tarvittiin remppalomaa.

Nyt sitä on sitten remppalomailtu liiankin kanssa ja tölli suorastaan huutaa huomiota. Oli siis tartuttava härkää sarvista.

Me aloitettiin nyt helpoimmasta päästä, eli tuvan oviaukkojen karmeista. Oikeastihan mikään ei ole meille helppoa, koska ei me olla ikinä aiemmin mitään kunnon taloremppoja tehty. Se että me osattais tosta noin vaan rakentaa skeittiramppeja ei tarkoita, että onnistuisimme sovittamaan vinoihin seiniin töllin vanhoista karmeista hyvin istuvia kokonaisuuksia.

Vaikka netistä löytyy ohjeita lähes mihin vaan, niin meidän kaltaisille amatööreille jopa aiheeseen liittyvät termistöt ovat välillä täyttä hepreaa. Ottaa siis oman aikansa saada sisäistetyksi mitä ihan oikeasti tarttee tehdä. Ja miten.

Tämän kertaisesta karmirempasta me selvittiin joten kuten, vaikkei jokainen jiiri ehkä kestäkään millin tarkkaa tarkistelua. Mutta meille kelpaa ja pääasia kuitenkin on, että päästiin pitkästä aikaa lievästi remppafiiliksiin.

Hah. No ei todellakaan päästy.

Pakko se kuitenkin on painaa.

Onneksi meillä on hyvä piharakennus, missä fiksailla juttuja

Meidän kämppä taitaa aina olla remontin keskellä

Mogia

Kun amatöörit raksaa, mogiakin tapahtuu. Ja jos ei ihan suoranaisia mogia, niin ainakin vähän sillä tavalla juosten kustuja juttuja, joista ei voi olla kauhean ylpeä.

Tuvan multipenkin muuttaminen rossipohjaksi, sekä lattian tekeminen meni nappiin, mutta meillä olikin työnjohtaja katsomassa perään. Joten ei ihme. Tuvan seinien levytys sujui mallikkaasti samasta syystä.

Mutta jos ajatellaan mitä ollaan tehty ilman "valvontaa", niin sehän ei siis ole paljoa. Ja eräs sellainen "yksi ylitse muiden" -moga on näissä vähissäkin hommissa saatu aikaiseksi, että ihan oikeasti v-tuttaa.

Meillähän on tavoitteena heivata muovimatot huitsin nevadaan jokaisesta huoneesta ja kunnostaa vanhat lankkulattiat, mikäli niitä muovien alta löytyy. Olohuoneen yksi pääty avattiin, ja siellä oli valitettavasti raakalankkua, joten se lattia menee varmaan kokonaan uusiksi.

Tuvan ja eteisen, sekä rappusten osalta muovit on poistettu, lattiat hiottu ja maalattu. Kova duuni ja lopputulos näytti upealta. Kunnes sitten ei näyttänytkään.

Maalinvalinta meni aivan täysin persiilleen. Ihan helvetin kallis Betolux Akva on kiva työstää ja kuivuukin nopeasti, mutta mitään se ei kestä. Ei sitten yhtään mitään!

Lattiat odottaa siis NYT JO uutta maalia pintaan, ja sekös ottaa aivoon.

Ehkä mä vaan peitänkin joka kulman ja millin puulattioista räsymatoilla.

Mutta Betolux Akvaan en ainakaan enää kajoa.

Tuvan ovien karmit paikoillaan. Ei ihan täydelliset.

Back to Top