Sisällön tarjoaa Blogger.

Vähintään vanhaa sen pitää olla

Olen haaveillut mummonmökistä niin kauan kuin jaksan muistaa. Sellaista kesäpaikkaa tässä on etsittykin viimeiset kolme vuotta, kunnes viimein natsasi.

Meidän tölli ei ole kartano (olisikin!), mutta vanha kuitenkin. Alkuperäinen osa eli tupa on rakennettu 1880, ja tämä tupa on ollut remontin alla nyt jo reilu kuukauden. Voit lukaista remonteista vaikka täältä ja täältä.

Esikoinen kysäisi kerran alakouluikäisenä

-äiti, onko teidän pakko olla näin hippejä?

Se huvitti meitä suuresti. Siinä oli nimittäin totuuden siemen; eräänlaisia hippejähän me ollaan. Vähintäänkin elämäntapasellaisia, vaikka esikoinen silloin tarkoittikin kämpän sisustusta.

Olen silti aina haaveillut antiikkihuonekaluista. Vähän sellaisella diy-meiningillä meidän huusholleja on aina sisustettukin - halvalla on hankittu jotakin, jota on sitten tuunattu omaan makuun sopivaksi.

Mutta nyt kun on vanhempi tölli kyseessä, sisustuksen olisi tarkoitus olla vanhaa ja vähän sitä sun tätä. Siksi pitääkin koluta antiikkikirppiksiä ja vanhan tavaran kauppureita. Taalintehtaan Ekocenter me tongitaan noin kerta viikkoon, mutta nyt löytyi pari uuttakin tuttavuutta.

Toinen näistä paikoista on vähintäänkin "mielenkiintoinen":

Rakennusapteekki

Kaikki on niin sievää<3

Rakennusapteekki & Varaosapankki Billnäs

Me ollaan vielä vähän pihalla miltä tölli loppupelissä tulee näyttämään - edes keittiön osalta - joten inspiraatiota ollaan haettu sieltä sun täältä. Kuten Rakennusapteekista ja Varaosapankista.

Tarkoitus oli löytää vanhoja ikkunoita (ideasta kerron myöhemmin lisää), joten marssin Billnäsissä sijaitsevaan Rakennusapteekkiin.

Ihana paikka, mutta esimerkiksi pellavaöljymaalien ja käsinmaalattujen kaakeleitten lisäksi Rakennusapteekin tuotannosta suurin osa on nimenomaan vanhoihin taloihin sopivaa uutta tavaraa. Ei siis aidosti vanhaa joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Ja pinkan pitää olla kohtalaisessa kunnossa, mikäli suunnittelee ostosreissua tänne.

Rakennusapteekista löytyy kuitenkin vaikka mitä ihanaa; uuninluukkuja, keittomaaleja, valaisimia ja vaikka niitä käsinmaalattuja kaakeleita. Eniten rakastuin noihin kaakeleihin, mutta hintoja selatessani päätin ottaa härkää sarvista ja yrittää maalata kaakelini itse. Aikaahan on, hahahhaa!

Lupaan palata tähän kaakelinmaalaus -projektiin vielä myöhemmin.

Muutama sata metri Rakennusapteekista sijaitsee kuitenkin Varaosapankki (joka on osa Rakennusapteekkia), ja heiltä löytyykin sitten upeita vanhoja ikkunoita, peiliovia, valurautatuotteita, kaakeliuuneja, jne.

Kun Varaosapankki avasi ovensa vähän myöhässä klo 12 jälkeen, olin ensimmäisenä jonossa. Ja sain ehkä juuri siitä syystä ensiluokkaista palvelua. Monia hyviä ikkunoita ja ovia olisi löytynyt, mutta jätin ne vielä hankkimatta. Sen verran meillä suunnitelmat elää, eikä mikään ole vielä kristallinkirkasta.

Rakennusapteekissa ja Varaosapankissa kannattaa ehdottomasti pyörähtää vähintäänkin Billnäsin upean ruukkiympäristön vuoksi.

Kattokaa mitä tapetteja!

Varaosapankin ovi -ja ikkunavalikoimaa

Mielenkiintoinen Tjuda Skola

Tässä eräänä kuumana kesäpäivänä nappasin Pauliinan mukaan ja ajelimme lähistöllä sijaitsevalle Tjuda Skola -antiikkikirppikselle. Matka meinasi kylläkin tyssätä jo heti Tjuda Skolan portille siellä olevien kylttien takia.

Pakko myöntää, ettei yksikään ohjekyltti kutsunut astumaan yhtään peremmälle. Vai mitä sanoisit näistä;

- Kaikki omat lemmikit jätetään autoon!!! Jos lemmikkisi ei halua odottaa autossasi sillä aikaa kun vierailet Tjuda Skolanissa, tervetuloa seuraavalla kerralla kun pystyt jättämään lemmikkisi kotiin.

- Liiku rauhallisesti, kaikki hyppääminen, juokseminen ja heiluttaminen on kielletty.

- Tavaroihin saa koskea ostotarkoituksessa, muussa tarkoituksessa maksat 1€/kosketus.

- Mahdollisesta järjestyssäännön rikkomuksesta maksat alkaen 25€/henkilö (+ tapahtunut vaurio/ menetetty työaika).

Siis kamoon?! Pauliina totesi heti kyltit luettuamme, että hän ei taloon tule.

Mutta sain kuitenkin ylipuhutuksi.

Tjuda Skola on siis myös koti, kaunis vanha talo.

Pelottavat säännöt

Tjuda Skolanista löytyy kyllä kaikkea. Ihania senkkejä, emännän kaappeja, tekstiileitä, astioita ja muita nippeleitä oli lattiasta kattoon. Myös niitä vanhoja ovia ja ikkunoita. Hinnat oli kyllä kovia, mutta ehkä juuri sellaisia joita ihmiset suostuvat maksamaan. Minä en.

Mielenkiintoisin osasto paikassa oli "Omantunnon teltta". Ihan antiikkia ei teltasta löytynyt, mutta kaikkea vanhaa maan ja taivaan väliltä. Ja todellakin, hinnat omantunnon mukaan. Teltassa oli boxi johon voit jättää käteisen, mikäli teltasta jotain tarttuu käteen.

Itse ostin pelargoniaa varten jalallisen valurautapannun ja sain kaupan päällisiksi omantunnonteltasta kaksi nojatuolia.

Eli ensijärkytyksestä selvittyämme, palvelukin pelasi ja oli jopa huumorintajuista.

Ehdottomasti käymisen arvoinen mesta pelkästään vanhan miljöön takia. Ei siis kannata pelästyä heti portilla komeileviin sääntöihin, vaan mennä rohkeasti peremmälle.

Tjuda skolan tarjontaa

Omantunnon teltta

Kaikenlaista rompetta on tarjolla

Kesäpäivän voi viettää näinkin :)

Keittiöremontti osa 4 - toimitetaan viinipullon kera

Tyyni ja rauhallinen hetki. Vain tikan naputus keskeyttää haavan lehtien havinan.

Elokuun aurinko lämmittää vielä, kun peuraperheen korvaparit pilkistävät kuivuneen viljapellon seasta.

On vain luonto ja me.

Ja sitten mä herään. Sillä totuuden nimissä, tuollaiseen zen-tilaan ei meillä päästä ikinä.

Ihanat elokuun illat!

Vipinää ja säpinää riittää

Ihmisiä lappaa tiuhaan tahtiin.

Käy porakaivon toimittajaa, paloautoa, hinausautoa, työnjohtajaa, Tapsaa, Helsinki -päädyn Anjaa kahvikutsuineen, remonttiapua Samuilta, ja vieraita jopa Sveitsistä - viskipullon kera tietty. Sveitsivieraan jälkeen oli pakko kurvata Taalintehtaan Ekocenteriin viskilasihankinnoille, sillä vaikka meidän piharakennuksesta löytyykin kaikenlaisia aarteita, niitä sieltä ei sentään löytynyt.

Meidän viljelijän vanha isäpappa kävi kertomassa mistä tontilla löytyy kalliota (porakaivoa varten) ja että hänellä olisi käyttöä meidän purkamille karmeille mineriitilaatoille. YESH!!

Viime viikkoina elämä on ollut siihen malliin sosiaalista, että mukana ei meinaa pysyä millään. Ja tällaisen erakon on pitänyt välillä käydä meditoimassa (lue puhaltelemassa) ladon takana.

On tuotu vettä, ja sitten on tuotu lankkua - viinipullon kera tietenkin. Sitten on tuotu lapioita ja moukareita - "sä voit pitää sen" - meiningillä. Siis ihan oikeasti, tässä ei edes taivu niin syvään kiitosniiaukseen, kuin olisi kohtuullista.

Eilen kesken maalaushomman musta Honda kurvasi pihaan tuliaisinaan itsetehtyä ruusu-minttu -kasvovettä. Siis oikeasti, voitteko kuvitella!

Joten vielä kerran ja taas uudestaan - tackar o bockar Petsku, Pauliina, Tomppa, Tosse, Beck, jne jne. Tupareita joudutte kyllä vielä tovin odottamaan, ettei tarvitse ryypiskellä keskeneräisen rossipohjan päällä.

Meillä on kuulkaa käynyt jos minkämoista kaaraa pihalla

Ai niin se keittiöremppa...

No niin asiaan. Jos haluatte lukaista edellisen remppapostauksen, se löytyy tästä linkistä.

Rehellisesti, tämä vaihe remppaa on ollut hidas ja RASKAS. Raskas siksi että kaikki tapahtuu niin hitaasti. Koska me ollaan remppahommassa (vielä) lähes tumpeloita, roikutaan pitkälti meidän työnjohtajan aikatauluissa. Ja siinä vasta täystyöllistetty kaveri onkin.

Onneksi ei olla saatu vielä potkuja, ja kaveri jaksaa kaikkien muitten hommiensa päälle sännätä välillä tännekin. Ei auta kuin olla nöyrä ja hemmetin kiitollinen.

Lattia avattiin siis viimein ja alahirsissä löytyi lisää lahoa.Ylläääriii! Mutta taas, kun ensijärkytyksestä selvittiin, tilanne ei näyttänytkään niin pahalta. Emme siis kaikista kammokuvista huolimatta sittenkään joudu kengittämään taloa uudestaan. Tai vielä pahempi - vetämään moottorisahalla 50% veks.

Multipenkki on purettu ja lattian alla ollut "viinikellari" täytetty multipenkin kivillä ja soralla. Aarrearkkua lattian alta ei valitettavasti löytynyt.

Vanhat lattialankut on putsattu ja jonain kauniina päivänä niistä rakennetaan uusi lattia. Tällä hetkellä on menossa rossipohjan teko, joka sekin on ihan hyvällä mallilla.

Ja jossain helvetin mielenhäiriössä keittiöremontti sai sivujuonen ja laajeni toiseen yläkerran huoneista...

Ette muuten usko mikä fiilis oli, kun purkamisen sijaan päästiin vihdoin rakentamaan!

Me happy!

Multipenkki

Tästä alkaa lattian rakentaminen

alkavaa rossipohjaa pukkaa

Syksy tulloo!!!

Mähän elän jokaisen teinin unelmaa...

Mähän elän jokaisen teinin unelmaa
- totesi juniori, kun ääni vähän väristen yritin udella pärjäämistä.

Mutsi ei nyt ainakaan ole varma omasta pärjäämisestään, kun pahnan viimeinenkin poikanen starttasi pesästään. Se on kuulkaas aika karmeata.

Eikös me aivan juuri vasta naurettu litran pullon mittaisen kaverin lausahdukselle;

ei mitään hätää äiti - mä oon niin tasanen jätkä.

Mihin nämä vuodet katoaa? Varastaako niitä joku?

Kuinka toi jäppinen voi olla jo tuon ikäinen, kun itsekin vasta kipuilen sellaisten asioitten parissa, kuin mitähän minustakin tulee isona.

Mummo??? KÄÄK!!!

Toivottavasti ei ainakaan vielä miljoonaan vuoteen. Maailmaa ja muuta sen sellaista täytyy vielä tutkia itse kunkin.

Joten mister aika, sovitaanko että hidastat hieman?

Tomppa ja Miska Balilla

Miska ja koiranpentu Samuilla

Isolla kirkolla

Pari päivää olen nyt viettänyt akselilla Hki-Espoo. Hankkinut tarpeellisia tavaroita, täyttänyt ruokakaappeja, virittänyt verhoja liian korkealle, opettanut kuinka toimii uuni ja pesukone.

Ja kuskannut jäppistä uuteen opinahjoon. Olisi se itsekin siitä toki selvinnyt, mutta nämä kaksi aamua halusin omia itselleni.

Onneksi oli suhteellisen kiire, muuten olisin romahtanut ikävästä. Kuten silloin kun esikoinen tekstiviestillä ilmoitti muuttavansa tyttöystävänsä kanssa omaan kämppään.

Nämä on näitä hetkiä, joiden tietää tulevan, mutta joihin ei sitten kuitenkaan ole mitenkään valmistautunut.

Hesassa ollessani sain varastettua esikoiseltakin lounaan verran aikaa. Vaikka ollaan useinkin viestein yhteydessä, mikään ei ole parempaa kuin päästä hengittämään samaa ilmaa. Ja halaamaan pikaisesti nähdessä ja erotessa.

Tsemppiä murut!

Yritän nyt kovasti pitää itseni kurissa, etten soittelisi joka hetki. Ainoastaan aamulla tarkistaakseni että olet herännyt kelloon ja ehdit kouluun.

Niin ja illalla toivottaakseni hyvät unet ja kehottaakseni ajoissa nukkumaan. Ja ehkä päivälläkin kysyäkseni missä meet.

Ja ja ja...

I miss you babes!

Miska ja Tomppa Balilla

Esikoinen kavereineen Samuilta lähdössä maailman ääriin

Ei kannettu vesi kaivossa pysy

Vaikka heinäkuun ilmat on olleet yhtä vuoristorataa, niin pisaraakaan vettä ei ole ripsinyt. Tai jos on, se on mennyt ohi tajunnan sekä meiltä että pihakaivolta.

Perunat nuokkuu pellolla ja zucchini vetelee viimeisiään, vaikka alkuun näytti että juuri saadaan pötkylää grillille.

Kun ei ole satanut, ei nurmikkoa ole tarvinnut ajaa - juniori kiittää - eikä hyttysiä hätyytellä. Sastamalan porukkakin kummasteli, kun pihaillallista ei tarvinnut kauhoa kiireellä huppu päässä ja hyttyssavut nenässä.

Kaikki on janoissaan. Luonto ja eläimetkin epäilemättä.

Kiitos Tomppa ja VPK!

Meidän kaivosta on vesi loppunut jo pariin otteeseen, joten tästä pihapiiristä ei peuroille ja pupuille vesiä juuri jaella. Onneksi meillä on tuo kallisarvoinen työnjohtaja ja paikallinen VPK, joka on toimittanut kuivuneeseen kaivoon vettä. Korvausta vastaan tietenkin, mutta palvelu on pelannut enemmän kuin kiitettävästi.

Riippuvuus muista hävettää kuitenkin vähän. Meitä varoitettiin jo muuttovaiheessa porakaivon tarpeellisuudesta, mutta ajateltiin ensin tsekata mihin olemassa oleva kaivo pystyy. Ei näköjään kovin kummoiseen.

Eikä tuo kannettu vesikään kauaa kaivossa pysynyt. 4500 litraa ja reilu viikko, kun maa oli slurpsannut kovimpaan janoonsa suurimman osan.

Inhottavan kallis hankinta, jota ei olisi näin äkkiä ja tähän remonttikonkurssiin kaivannut. Mutta tähän pihakaivoon on enää turha vettä kantaa. Todistettavasti se ei siinä pysy.

Sorry kukat, tossa on meidän seuraavat pesuvedet.

Hidasta on

Remontin edistymistä on ollut huikeata seurata, kun kaikki sujuu suitsait sukkelaan.

Hah! In my dreams.

Tällä hetkellä ajatus puhtaasta kodista tuntuu helvetin kaukaiselta. Turvallinen käynti yöpissalle omaan vesivessaan vielä kaukaisemmalta.

Meillä on nyt parimetriä syvä ja koko keittiön mittainen monttu lattiassa. Juuri siinä kohtaa huushollia, mistä kaikki käynti ympäri taloa tapahtuu.

Onneksi kaivosta on sentään vesi loppu, niin ei tarvii harmitella sen enempää. Tarpeen tullen on joka tapauksessa vääntäydyttävä maisemahuussiin pihan perälle.

Tähän paskaisimpaan remonttivaiheeseen ei tietenkään kaivattu vielä veden loppumista ja nyrkkipyykkeilyä. Sen verran tiuhaan tahtiin pölystä itsekseen seisovia pöksyjä ja huppareita ilmestyy pesujonoon.

Porakaivofirmoihin on otettu jo yhteyttä, mutta jonot näyttää olevan sellaista kuukauden luokkaa. Tästä tilanteesta selvitään toki, ja olisihan tämäkin nyt pitänyt tietää ja blaa blaa blaa... Mutta olisi se silti ollut melkein unelmaa, jos joka osa-alue olisi pelannut edes vähän sujuvammin.

Mutta ei kai sellaista "sujuvaa" nyt mahda olla kellään.

Onneksi saatiin yllättävää remonttiapua pariksi päiväksi. Kiitos Petsku ja Tobias! Ja kiitos taas työnjohtaja!

Vielä tiukempaa olisi ilman teitä.

Riittävällä porukalla liikkuu puuhellakin.

Lattian purkua

Keittiö tällä hetkellä

vanhoja viinapullon korkkeja löytyi lattian alta

Lomavenähdys

Tarkoitus oli olla kuin ellunkanat kokonaista kaksi päivää.

Eihän siitä mitään tullut. Aika kuluu kuin siivillä, kun on kivaa.

Ja niin se loma venähti, kuudeksi päiväksi ja yöksi.

En tiedä oltiinko se ansaittu, laiskistuneet urakoitsijat.

Olympialaisten janojuomat, penskoille tietty jotain muuta...

Liian harvoin, mutta onneksi edes silloin

Ne maailman tärkeimmät - heistä ei saa koskaan tarpeekseen. Tiedättehän te sen.

Kun toiset asuvat maailman äärissä, jokainen yhteinen hetki on korvaamaton. Sinne ne kuitenkin pian häipyvät, kuin muuttolinnut lämpimille maille.

Lähtisin itsekin, mutta vielä ei voi.

Joten nautitaan yhteisistä hetkistä nyt, kun se on mahdollista. Kohta on taas ikävä.

Salsa ja maailman ihanin Aksu<3

Bumba ja Boo lomafiiliksissä

Jokakesäinen Sastamala

Universumin parhaan siskon ja perheensä upea kesäpaikka sijaitsee Sastamalassa, ja vaikka ei muuten tänä kesänä olisikaan ehditty lomailemaan, sinne oli varattava aikaa.

Aikaa kalastukseen, saunomiseen, perinteisiin olympialaisiin ja puutarhan raivaamiseen. Niitä me aina touhutaan. Toisinaan vähän skeitataankin.

Sekä grillataan ja parannetaan maailmaa ehkä viinilasin äärellä.

Ja täytetään toinen toisemme "loistavilla" ideoilla tulevia aikoja varten. Vertaistukea, you know.

Ja valvotaan tietenkin liian myöhään, sillä jokainen silmänräpäys on kullan arvoinen.

Kiitos taas, universumin paras sisko! Maailma on heti paljon parempi paikka.

Koirien eka kerta soutuveneessä

Tomppa vanhoja taitoja verestämässä

Miniloman jatkot Taalintehtaalla

Tästä remonttihärdellistä me ei todennäköisesti irtaannuttaisi- vaikkei juuri mitään saadakaan aikaiseksi - ellei joku melkein pakottaisi. Tai ainakin jämäköin sanoin vaatisi omaa spottiaan meidän kalenteriin.

Ei meillä oikeasti mitään kalenteria ole. Me lähinnä puuhaillaan päivästä toiseen, ilman sen kummempia tuloksia. Ainakin remontin suhteen.

Tällä kertaa me siis jatkettiin minilomaa Taalintehtaan vierasvenesatamassa, koska Tompan veljen päättäväinen vaimo varasi remonttisählääjien kalenterista pienen spotin. Kiitos Marika, oltiin me tämänkin hengähdyksen tarpeessa.

Parasta oli olla tekemättä juuri mitään. Nauttia huipputyyppien seurasta ja tekemättömyyden sietämättömästä keveydestä.

Voisipa vielä sanoa kellottomuudesta, mutta ihan sellaiseen meillä ei helpolla päästä. Aina on vähintään koirat ja niitten kurnivat vatsat.

Mutta sellaista se on koirataloudessa.

Paluu arkeen

Lomat on nyt lusittu ja paluu arkeen ollut vähintäänkin tahmea.

Ei ihmeemmin huvittaisi pukea tukalaa hengityssuojainta päälle ja tarttua hiomakoneen kahvaan. Tai lapion varteen tyhjentämään multipenkkiä.

Mutta sekin on tehtävä. Kesä lähenee loppuaan ja vaikka tälle viikolle iskikin mörköhelle, kalinakelit kurkkivat nurkan takana.

Ehkä se remonttikin saa taas tuulta purjeisiinsa. Sitä ennen vietetään kuitenkin tovi mustikan varpujen seassa. Ennen kuin thaimaalaiset marjanpoimijat tyhjentävät koko lähimetsikön.

Tuolla ne nimittäin kauhoo.

Se on äkkiä suoritettava mustikat alta pois...

Pari haukea saatiin saaliiksi ja koirat oli ihmeissään

Ihanasti päätetty lomapäivä

Back to Top