Sisällön tarjoaa Blogger.

Todellista rauhaa - Samuin rannat osa 3

Aloitin jo hyvän aikaa sitten postaussarjan Samuin rannoista, joita sitten muuten riittää. Saarella kun ollaan, voi valita melkein minkä tahansa tienpätkän ja päätyä rannalle. Ainakin jonkinmoiselle sellaiselle. (Aiemmat kirjoittamani rantajutut löydät täältä ja täältä).

Pienempää poukamaa ja pidempää rantaviivaa siis riittää, joten jokaiselle löytyy takuulla se itselleen mieluisa hietikko, johon kuumat varpaansa upottaa.

Me ollaan toki vuosien aikana kierretty saarta ristiin rastiin (ehkä vähän poikittainkin), mutta jotta joku tietty ranta tai poukama saisi oikein nimenkin, pitää paitsi jalkautua, niin tehdä myös hieman karttahommia.

Mikä tämän rannan nimi oikeasti olikaan, kun tuolla sitä kutsutaan täksi, ja täällä taas toiseksi? Viittaan tällä nyt siihen, että vaikka selvitystyötä onkin tehty, mainitsemillani rannoilla saattaa silti olla useampikin 'lempinimi'.


Hiljaisemmat rannat

Eilen käytiin Tompan kanssa moporetkellä Samuin lounaiskärjessä ja siitä vähän ylöspäin kohti länsirannikkoa. Eli käytännössä vastakkaisella puolella, kuin mitä suosituimmat Chaweng ja Lamai sijaitsevat.

Ja tältä suunnalta sitä peräänkuulutettua todellista rauhaa löytyy. Kuten myös usein kaivattua 'aitoa' Thaimaata, vai pitäisikö sanoa aitoa Samuita. Paljon siis lääniä ja siihen nähden vähänlaisesti asutusta. Rauhallista maaseutua, kookos -ja kumipuuviljelmiä kuorrutettuna harvoilla hotelleilla ja resorteilla. Sekä niitten kylkeen asemoituneilla ravintoloilla.

Mutta siihen on syynsä, miksi Chawengin ja Lamain puoli saaresta nauttii lomailijoitten keskuudessa suurinta suosiota. Ja se syy on ehdottomasti kauniimmat ja paremmat rannat. Vaikka lounais/ länsiakseli ovat omalla laillaan hurmaavia, rannat eivät mitenkään vedä vertoja saaren toiselle puolelle.

Älkääkä nyt kuitenkaan ampuko viestin tuojaa, tämä on vain ja ainoastaan meidän mielipide.

Bang Kao beach

Bang Kao beach on matala ja rehellisesti sanottuna melko huono. Uimanautinnosta ei ainakaan voi puhua eikä oikein visuaalisesta nautinnostakaan, sillä hotellien loistaessa poissaolollaan kukaan ei tunnu siellä siivoavan. Ei ainakaan kovin aktiivisesti.

Matala ja kivinen ranta on kuitenkin erittäin rauhallinen, joten mikäli sellaista pitää tärkeimpänä kriteerinä omalle rantalomalleen, niin ei muuta kuin sinne sitten.

Jos taas haluaa tehdä päiväretken suosituille Koh Taen ja Koh Matsum -saarille, se onnistuu mm. täältä.

Bang Kao nimellä kulkee oikeastaan muutaman kilometrin pätkä rantaa, vaikkakin itäpäätyä toisaalla kutsutaan Laem Setiksi ja länsipääty on saanut nimekseen Laem Sor.

Bang Kao beach

Bang Kao, melko roskaista

Laem Sor

Sama rantaviiva siis kyseessä kuin ylläkin, ja nimenomaan rannan länsipääty. Vesi oli nyt käydessä melko ylhäällä, eikä rantahiekasta näkynyt juuri merkkiäkään.

Rannan länsipäädyssä sijaitsee Pagoda Laem Sor Chedi, jonka alue näyttäytyy mukavana retkeilypaikkana. Paikalliset viettävät kiireetöntä päivää puitten varjoihin sijoitetuilla pöydillä ja tuoleilla nauttien eväitään.

Kuten muissakin temppeleissä, tälläkin temppeliauleella kannattaa osoittaa kunnioitustaan sopivalla vaatetuksella (olkapäät peittoon, ei shortseja, napapaitoja, minimekkoja, bikineistä nyt puhumattakaan).

Pagoda Laem Sor Chedi

Pang Ka bay

Pang Ka bay on taatusti Samuin matalin lahti ja todellinen laguuni, joka reunoilla olevilta minivuorilta katsottuna näyttää lähes täydelliseltä. Rauhassa liplattavaa turkoosia vettä, pieniä bungaloweja rannoilla, eikä juuri ketään missään.

Rannalla todellakin tuntee ajan pysähtyneen. Pitkähäntäveneet ottavat aurinkoa rinta rinnan matalalla rannalla, muutamat paikalliset näpräilevät puhelimiaan jonkun myydessä virvokkeita pienestä kojusta.

Ranta on todella matala, joten uimaan halutessaan joutuu kyllä kahlaamaan avomerelle asti. Uimanautintoa ei siksi tässä silmiä hivelevässä lahdessa saa millään ilveellä, mutta kannattaa tuo käydä ehdottomasti katsomassa.

Rannalla sanotaan olevan merisiilejä ja pieniä värikkäitä kaloja, joten sen puoleen pieni kahlailuretki matalassa vedessä ehkä kannattaa. Kunhan ei vahingossakaan astu merisiilin päälle.

Pang Ka bay vuorilta kuvattuna, melko täydellisen näköinen

Pang Ka bayn hyvin matala lahti

Taling Nam beach

Kun lähtee kohti Lipa Noi beachiä, tulee vastaan Taling Nam beach. Tämä on myös hyvin rauhallinen ranta, joskin kuitenkin eläväisempi kuin aiemmin mainitut.

Tällä kertaa vesi oli melko ylhäällä, joten rantakaistalekin sen takia hieman kapeampi. Mutta olemme käyneet rannalla myös laskuveden aikaan, ja silloin rantakaistale oli huomattavasti leveämpi.

Taling Nam beachillä kannattaa pysähtyä syömään tai edes drinksuille I-Talay beach bariin, ruoka on maittavaa ja ilmapiiri mukavan rento. Väittävät täällä muuten olevan Samuin kauneimmat auringonlaskut.

Vaikka nämä yllä mainitut rannat eivät vedäkään vertoja saaren toisilla puolilla oleville Chawengille, Maenamille, Lamaille, Bophutille jne, kannattaa ilman muuta tehdä yksi päiväretki mopon selässä tuolle alueelle.

Majoituksia löytyy, samoin kuin ravintoloita, ja samalla pääsee näkemään sitä hivenen aidompaa Samuita ja paikallisten elämää.

Etsitkö sinä rantalomallasi rauhaa vai vipinää?

Taling Nam beach, kun vesi on melko korkealla.

I-Talay beach bar



Maagiset vuoret & ajatuksia tulevasta

Kun meille päin ajelee, ei voi olla näkemättä ympäröiviä maagisia vuoria. Niissä on todella jotakin taikaa, joka saa rakastamaan tätä viidakkopaikkaa sydämensä pohjasta. Haasteista huolimatta.

Aamuisin herättyäni keittelen kupposen kahvia ulkokeittiössä. Sitten vietän terassilla pienen tärkeän hetken vuorille katsellen. Luonto on mahtava ja maagiset vuoret ovat piste I:n päällä. Ne antavat voimaa, tuovat ajatuksia ja varsinkin selkiyttävät niitä.

Vuoria hengittämällä voi hetken tuntea olevansa huipulla. Yksikään ongelma ei juuri silloin pääse ihon alle. Sen pienen häviävän hetken tuntee olevansa voittamaton.

Ja olevansa valmis päivän haasteisiin.

Jonain päivänä näitä maagisia vuoria tulee raastava ikävä. Eikä tuo pelätty päivä ole kaukana, vaan ikävä kyllä aivan liian lähellä.

Miska ja maagiset vuoret ylhäältä päin.

Elämä edessä

Me ollaan varastettu juniorin elämästä viisi vuotta. Oltu itsekkäitä ja lähdetty maailmalle, vaikka varhaisteini oli silloin asiasta eri mieltä.

Mutta me haluttiin tarjota juniorille mahdollisuus nähdä maailmaa jo nuorena. Ja vaikka lähdettiinkin toteuttamaan omaa unelmaamme, on ulkomailla vietetty aika todennäköisesti antanut hänelle arvokasta perspektiiviä.

Täällä vietetyt vuodet ovat täyttäneet hänen muistojensa arkkua, ja kaupan päälle tuonut valtavan määrän uusia kansainvälisiä ystäviä. Sekä niitä arvokkaita kokemuksia, joita voi muistella sitten joskus myöhemmin.

Ja ehkä ikävöidäkin. 

Nyt on kuitenkin koittanut meidän vuoro antaa juniorille mahdollisuus. Se mahdollisuus jonka HÄN haluaa saada, eikä jotakin versiota hänen unelmistaan sekoitettuna omiimme.

Meidän on palautettava hänet Suomeen. Sinne minne hän on alusta lähtien palavasti halunnut palata. Helsingin kaduille ja toreille ystäviensä kanssa pohtimaan omaa tulevaisuuttaan. Mikä hänestä tulee isona, mihin HÄN haluaa tulevaisuudessa lähteä, jos mihinkään?

Nyt on Miskan vuoro, vaikka meidän sydän ehkä vähän särkyykin.

Ainakin hetkeksi.

fishing boats koh samui
Aina seilaamassa jonnekin...

Muutoksen kevät

Me lähdetään siis taas. Tällä kertaa Suomeen ainakin vuodeksi. Siihen asti kunnes juniorin siivet kantavat ja opiskelut sujuvat.

Sitten me voimme jälleen jatkaa matkaa jonnekin, sillä tiedän että tietynlainen vapaudenkaipuu on sydämissämme aika syvällä.

Kun aika on Suomessa kypsä, kolme koiraa palvelijoineen hyppäävät ehkä camper vanin kyytiin ja suuntaavat keulan kohti Eurooppaa. Siinä maanosassa olisi meille vielä paljon nähtävää ja siellä oltaisiin paljon lähempänä niitä kaikkein tärkeimpiä tyyppejä.

Ja tällä hetkellä tuntuu että haluamme antaa Euroopalle mahdollisuuden.

Painotan siis sanoja 'TÄLLÄ HETKELLÄ', sillä tuohon on kuitenkin vielä melko pitkä aika. Ja meidät tuntevat kyllä tietävät, että pystymme muuttamaan suunnitelmia sormia napsauttamalla.

Ja Samui kutsuu meitä aina, ehkä me palataan tänne.

Tämän aamuinen rantalenkki

Mihin Suomessa?

Tätä ei tiedä vielä kukaan, sillä etsimämme mummonmökki on onnistunut pysymään piilossa.

Mutta tässä muutostilanteessa emme ole huolissamme, sillä meidän ryhmä on ollut tyhjän päällä ennenkin. Jos ei muuta keksitä, niin meitä odottaa matkailuauto tai -vaunu Helsinki-Vantaan lentokentällä huhtikuun lopussa.

Se vaihtoehto voi kyllä pidemmän päälle käydä ahtaaksi kolmelle ihmiselle ja koiralle, mutta väliaikaisratkaisuna siitäkin selvitään. Ehkä se mummonmökki pilkistää jostakin pusikosta sitten, kun pääsee paikan päälle kiertelemään.

Mutta ei huolta, sitä saa mitä tilaa. Tai sitten elämä heittää jonkin täysin uuden ajatuksenpoikasen ja tienviitan silmien eteen kevääseen mennessä.

Siihen asti nautitaan kuitenkin maailman parhaasta Samuista ja valmistaudutaan tuleviin haasteisiin.

Huhheijaa...

ja rantalenkillä aina siivotaan.

sillä aina löytyy roskia poisvietäväksi

Pabuk ja Miniso - viimeisimmät tuttavuudet

Kenellekään ei varmaan jäänyt epäselväksi, että meillä kävi Pabuk. Tai no, ilman uutisia se olisi voinut jäädä ainakin täällä hämärän peittoon, sen verran hellin henkäyksin Pabuk Samuilla puhalteli.

Täällä on nähty paljon kovempiakin puhureita, eikä niistä kirjoitella missään.

Ennakkovaroitukset oli tällä kertaa kuitenkin sitä luokkaa, että pienoista paniikkia oli aistittavissa. Kauppojen hyllyt tyhjenivät kiitettävää tahtia jo ennakkoon, ja välillä täällä vähän epäiltiinkin olisiko kyseessä sittenkin ollut joku Makron tai Tescon markkinointikampanja? 

No ei vaan. Hyvä että varoitettiin ja hyvä että varauduttiin. Kukin tahoillansa ja parhaansa mukaan, sillä vaatihan Pabuk muualla myös uhrinsa. Eikä taloudellisilta vahingoilta vältytty täälläkään.

Lennot peruttiin kokonaan myrskypäivältä, mikä aiheutti osaltaan paniikkia täältä pois haluavien keskuudessa. Lentokenttä oli turvoksissa lennoille haluavia ennen ja jälkeen Pabukin, samoin kuin lauttasatamat. Ja vaikka lautat ja lentokoneet jo kulkeekin, on ruuhkia vielä luvassa ainakin lennoille.

Vaikka moni meistä ulkkareista asuukin kestävissä betonibunkkereissa, kaikista paikallisista asumuksista ei voi sanoa samaa. Yhtään Pabukia tänne ei siis kaivata, kyllä paikallisissa normimyrskyissä ja monsuunisateissa on Samuille ihan riittävästi haasteita.

Kiitos Pabuk, että päästit Samuin helpolla.

Koirat on lenkitettävä Pabukista huolimatta

Ruokaakin tehtiin varastoon, jos vaikka sähköt menisi eikä näkisi tehdä mitään..

Ei siihen myrskyä tarvita että voi seota

Kun on neljä vuotta käyttänyt lähes ainoana hajuvetenään Offia (tai jotain muuta hirveätä litkua), voi pullollisesta kunnon hajuvettä lähes seota.

Korkeintaan muutaman kerran näitten vuosien aikana olen kaivannut Offille vaihtoehtoa, ja silloinkin vähän prameammissa juhlissa. Kun noita hienompia juhlia ei kovin montaa ole kohdalle sattunut, on Offilla selvitty komeasti.

Mutta nyt on kuulkaa niin, että Off-kerrosten alta on taas pilkistänyt se kauan kadoksissa ollut prinsessa. Ja se on muuten Minison syy (lähipiirin mielestä ehkä jopa ansiota).

On muuten kaikkien aikojen suosikkituoksu, hinta 5 €

Miniso

Sitä se sadekausi teettää, siis Chikungunya-viruksen lisäksi. Kun ei muutakaan keksi, päivät saattavat vierähtää vaikka kauppakeskuksissa. Ja tässä nimenomaisessa ajanvietteessä on vaarana laihduttaa lompakkoaan ihan huolella.

Onneksi meillä on nyt Miniso!

Kuinka moni tuntee japanilaista alkuperää ja skandinaavista sekä aasialaista suunnittelua tarjoavan Minison? En itsekään tunne vielä kovin hyvin, vaan veikkaan että kohta tunnen. Sen verran sekaisin on pää siitä mennyt.

Sen verran sekaisin nyt vähintään, että voin kirjoittaa melkein kokonaisen jutun Minisosta.

Sillä saakeli, kerrankin Samuille on tullut brändimyymälä, johon jopa paikallisilla on varaa. Puhumattakaan meistä, ei niin varakkaista farangeista. Tämän uuden tulokkaan löytää Central Festivalista Chawengilla toivottavasti vielä pitkään.

Minisoa voisi verrata vaikka Clas Ohlsoniin, tiedätte varmaan tämän ruotsalaisen version Thaimaan miljoonakaupoista. Paitsi että Minisosta löytyy oikeasti ihan kunnon designiakin, eikä mitään krääsää.

En tiedä miten tuotelinjaukset on maakohtaisesti Minison osalta ajateltu, mutta tällaiselle muutaman vuoden saarella asuneelle länkkärille lähes jokainen tuote osuu ja uppoaa. Eikä meikäläistä ole koskaan himoshoppailijaksi voinut kehua, vaan täysin päinvastoin. Pakolliset vaateostokset nostaa lähinnä tuskanhien pintaan, ja siksi viihdynkin markkinoilla ilman pakollista ostotarvetta. Nappaan mukaan sen mitä tarvitsen, jos halvalla saa.

Minisosta löytyy vähän kaikkea, ja siis todella todella halvalla. Jopa näihin olosuhteisiin nähden. Tarjonnassa on elektroniikkaa, sisustustuotteita, urheilutuotteita, laukkuja, kosmetiikkaa, toimistotarvikkeita, kausituotteita, retkeilytuotteita ja monen muun lisäksi vaikka nyt niitä hajuvesiä.

On täältä aiemminkin esimerkiksi Centralista saanut kunnon hajuvesiä, mutta että siis ihan viidellä eurolla, se on jo jotain! Eikä mitään auringossa pilalle mennyttä pilipalia, vaan ihan huippuhajuvesiä. Calvin Kleinit ja muut tutut loistavat poissaolollaan, mutta sehän on vaan hyvä. Eipähän tuoksuta kaikki samoille brändeille.

Homma on nyt osaltani selvä. Mikäli tarvitsen jotakin, menen ensimmäiseksi Minisoon. Kuten Minison perustajat sanovat, on laiskaa tekosyytä etteikö laatua voisi saada halvalla. Pelkästään tuo lause uppoaa muhun.

Juniori totesi Miniso kaupasta muuten näin;

Vois hyvin kuvitella, että kaupan perukoilta löytää myös oven toiseen ulottuvuuteen...

Miniso löytyy lukuisista maista ympäri maailmaa, mutta käsittääkseni Suomeen se ei ole vielä rantautunut. Ja sehän on harmi se.

Käyhän siis täällä vieraillessasi pyörähtämässä miljoonakaupassa nimeltä Miniso. Löydät sen Central Festivalista.

Miniso<3

Ja eniten Minisossa näkee paikallisia, se kertoo paljonkin.

Morjens 2018!

Viimeiset kolme viikkoa on painettu tukka putkella. Jos on satanut, ollaan menty, ja kun ei ole satanut, sitten vasta ollaankin paineltu menemään.

Esikoinen on nyt saateltu kohti seuraavaa seikkailua Marokon Taghazoutissa, ja elämä saattaa pienoisesti rauhoittua. Ikävähän tässä taas kaivertaa rintaa, mutta olen onnellinen että tyyppiä on myös purrut matkakärpänen. Elämä pitää elää nyt, eikä sit.

Joka vuodenvaihde tulee ajatelleeksi, että seuraava vuosi on taatusti helpompi. Kunnes taas vuoden lopussa huokailee, että huh mikä vuosi.

Niin se oli tämäkin, aikamoista vuoristorataa. Pahimmilta vaurioilta sentään vältyttiin, vaikka jokunen rytmihäiriöi yllättikin.

Mutta tätä kutsutaan elämäksi.

Voisi jo kutsua huurteiseksi ;)

Vuoden 2018 ilot ja haasteet:

Haasteet:

  • Vuosi 2018 oli meillä kobrien vuosi, lue vaikka täältä tai täältä. Parhaimpina viikkoina törmättiin tontilla pariinkin otteeseen kobriin, ja vaikka selvittiin kaikista voittajina, kolme kertaa koiran silmät sai osumaa. 
  • HumbanBumban krooninen munuaisvika. Ensin Bumba oli niin lähellä kuolemaa, että veikkaan sen olleen vain parista tunnista kiinni. Niin silminnähtävä ja nopea oli romahdus (lue täältä). Onneksi ystävämme eläinlekuri on maailman paras, ja valvoi kolme yötä ja päivää Bumban rinnalla.
  • Viisumireissut. Miten niihin voikaan mahtua niin paljon säätöä? Jos meidät joku päivä käännytetään rajalta, en ihmettelisi yhtään (katoppa vaikka täältä).
  • Surulliset uutiset on vetänyt mielen matalaksi moneen otteeseen. Ja viimeksi aivan pari päivää sitten. Levätkää rauhassa he, jotka siirtyivät vihreämmille niityille ja voimia taisteluun muille rakkaille.
  • Juniorin koulun konkurssi laittoi koko palettia vähän uusiksi. Onneksi meidän perhe ei menettänyt rahojaan konkurssissa, kuten niin monelle muulle perheelle kävi. Juniori siirtyi opiskelemaan Kulkurikouluun yhdeksättä luokkaa, ja voin vannoa ettei kotikoulu ole yhtään helppoa. Hermot on olleet riekaleina sen tuhat kertaa ainakin.
  • Juniorin Chikungunya-virus ja muutaman päivän sairaalakeikka. Onneksi tämä virus päästi näillä näkymin melko helpolla, eikä pahimmista nivelkivuista ole tarvinnut kärsiä.
  • Mummonmökin etsiminen ei tuottanut tulosta, vaikka Tomppa vartavasten Suomessa kävikin. Mutta hiljaa hyvä tulee, tai niin ainakin vielä toivon. Mä yritän aina nähdä tienviittoja kaikessa, mutta en silti suostu vielä hyväksymään, ettei meidän olisi tarkoitus saada omaa tönöä Suomesta. UGH!
Onneksi joulukuussa on paistanut myös aurinko. Tässä Maenam beach.

Miska ja footballgolfia eksoottisissa ympyröissä.
Vuoden paras hetki, Jesse saapuu saarelle <3

Ilot:

  • Meidän tiimi on ihan paras! Mikään ei voita niitä hetkiä, kun saadaan esikoinenkin saarelle ja voidaan porukalla nauttia toisistamme. Tänä vuonna ollaan vietetty yhdessä 24/7 noin 2,5 kuukautta, vaikka esikoinen asuukin Suomessa. Se on paljon se, enkä usko että vaikka oltaisiin kaikki Suomessa, yhteistä aikaa olisi yhtään enempää. Voisi olla jopa vähemmän, sillä lähellä on liian kaukana.
  • Paikalliset ajokortit, joitten hankkiminen onnistui jostain syystä olemaan sekin täynnä säätöä. Nyt niitä löytyy jopa juniorilta.
  • Blogi täytti kome vuotta. Kiitos huikeasta matkasta kaikille teille, olette ihan parhaita!
  • Uudet ystävät Balin reissulta Minna & Juha. Olipas mahtavaa tavata vihdoin livenä!
  • Hullut fillaristit Markus, Dan ja Kelly. Nämä Euroopasta Uuteen Seelantiin pyöräilevät kaverukset pyörähti viidakkotalossa neljän päivän verran, ja olihan se mahtaavaa. Mikään ei ole hienompaa, kun tavata upeita ihmisiä ja päästä osaksi heidän unelmiensa matkaa. 
  • Matkamies Kurre ja Anont. Blogiin silloin tällöin kirjoittava matkamies Kurre muutti suruksemme Chiang Maihin, ja jätti kyllä aikamoisen aukon Samuille. Me käytiin yhdellä viisumireissulla moikkaamassa Kurrea ja Anontia Chiang Maissa, ja jos Kurre ei ehdi tulemaan tänne, sinne on mentävä uudestaan. 
  • Uskokaa tai älkää, voitin Jokerissa 500€. Vielä enemmän mysteeri on se, että heräsin yhtenä aamuna pää täynnä numeroita. Näitä numeroita olen sitten käyttänyt eri peleissä, ja vaikka jättipotti antaa vielä(kin) odottaa itseään, jokaisella pelillä olen jotain ropoja voittanut. Jättipottia odotellessa ;)

Sellainen vuosi se. Nyt nenä kohti uutta vuotta ja sen mukanaan tuomia seikkailuja.

Se mitä kristallipallossa tällä hetkellä näkyy, on aika hurjaa ja villimmistä ajatuksista ei uskalla avautua tässä kohtaa vielä enempää. Sillä meistähän ei koskaan tiedä.

Kiitos teille vuodesta 2018! Te olette aina vaan ihan parhaita.

Toivon että vuosi 2019 pitelee teitä silkkihansikkain, ja tuo tullessaan säkkikaupalla toteutuneita unelmia!

Frisbeegolfia niinikään eksoottisissa maisemissa. Jesse ja Tomppa.

Tossa toi mun kristallipallo. Siitä mä käyn aina kurkkimassa ;)

Sadekausihan se

Jos ei kohta altistu homeelle, ei sitten ikinä. Viidakkotalossa ei ole pintaa, missä jonkinlaista kasvustoa ei olisi havaittavissa. Lautalattiat, kattopaneelit, vaatekaappien ovet, vaatteista nyt puhumattakaan. Jos tarkemmin tutkisi, hometta löytyisi varmaan kaakeleistakin.

Vettä tulee kuin esterin perseestä lähes tauotta ja tätä on jatkunut parisen viikkoa.

Onneksi meillä on kuivausrumpu, muuten kuljettaisiin vielä paskaisilla vaatteillakin. Rumpu pyörii öitä lukuunottamatta tauotta, sillä mikään pyykki ei kuivu ilman apua.

Märät pyyhkeet = lisää hometta.

Kaikki mahdollinen on siirretty siihen huoneeseen, jossa on talon ainoa ilmastointilaite. Sekin puhaltaa tauotta, toiveena saada kuivempi ilma kulkeutumaan myös talon muihin osiin.

Lakanat on nukkumaan mennessä kostean nihkeitä, eikä ikkunoita ja ovia ole mitään järkeä pitää auki. Tukehdutaan siis vielä tunkkaiseen ilmaankin.

Kaikki on litimärkää ja hermot on meinannut mennä moneen kertaan, usko pois.

Vettä on tullut aika perkeleesti.

Ja lisää tulee.

Mitä tehdä kun sataa pirusti?

Valitsisiko tänään Big C:n vai Tescon? Vai sittenkin Central Festivalin? Tai jos menisikin leffaan?

Niin ja onhan meillä myös pari saunaa. Ehkä vähän höyryilemään ja sitten hieronnat päälle?

Jos olisi naispuolisia kyläläisiä, voisi hemmotella itseään myös kasvohoidoissa. Mutta kun yrittää viettää unelmalomaa yhden reilu parikymppisen, ja toisen teini-ikäisen skeittarin kanssa, täytyy todella raapia päätään keksiäkseen jätkien kanssa vaihtelevaa tekemistä.

Ei esikoinen tullut Suomesta asti neljän seinän sisälle kököttämään. Se tuli biitsille, surffitukka tuulessa hulmuten ympäri saarta rundailemaan, ehkä skeittaamaankin. Ennen kaikkea se tuli täyttämään d-vitamiinivarastot auringon paisteessa.

Vaan toistaiseksi on saanut hakemalla hakea pieniä rakoja pilvimassassa. Puhumattakaan ohikiitävistä hetkistä sateitten välissä. Niitä hetkiä ei todellakaan ole ollut montaa.

Onneksi sentään pari.

Joulukuu ei ole lainkaan paras lomakuukausi Samuilla, tiedoksi vaan. Varsinkaan jos on auringon perään. Tammikuu on tilastollisesti jo paljon parempi.

Mutta yhtenä päivänä päästiin pelaamaan football golfia.


Kun lotisee, denguekuumeen riski kasvaa

Kyllähän kaikkien Kaakkois-Aasiassa pidempiä aikoja viettäneitten kristallipallossa denguekuume näkyy. Voisikin melkein sanoa että on vain ajan kysymys, milloin siihen kaatuu.

Me ollaan oltu äärimmäisen onnekkaita. Kaikkien näitten vuosien aikana vielä yksikään meistä ei ole sitä sairastanut. Tai jos on, niin sitten todella lievänä.

Mutta nyt hetki on tullut, erittäin vahva epäilys siitä ainakin. Puolet perheestä on siirtynyt Bangkok hospitalin kulmahuoneeseen täysihoitoon juniorin kuumehorkan takia.

Ensimmäinen tehty denguetesti näytti negatiivista, mutta osa veriarvoista oli aikalailla persiillään. Lääkärit epäilevät vahvasti dengueta, siksi testeillä ja sairaalahoidolla jatketaan. Denguekuume näkyy testeissä parhaiten kuulemma vasta kolmantena kuumepäivänä.

Ihan tällä tavoin ei koko perheen yhteistä lomaa täällä oltu suunniteltu, mutta näillä mennään.

Ensin pitää saada juniori kuntoon ja siihen päälle jos saisi jokusen aurinkoisen päivänkin.

Kuulitko universumi? Täällä tarvitaan aurinkoa.

Denguekuumesta lisää täällä.

Onneksi Bangkok hospitalin huoneet on melkein hotellihuoneita.
Back to Top