Sisällön tarjoaa Blogger.

Keittiöremontti osa 4 - toimitetaan viinipullon kera

Tyyni ja rauhallinen hetki. Vain tikan naputus keskeyttää haavan lehtien havinan.

Elokuun aurinko lämmittää vielä, kun peuraperheen korvaparit pilkistävät kuivuneen viljapellon seasta.

On vain luonto ja me.

Ja sitten mä herään. Sillä totuuden nimissä, tuollaiseen zen-tilaan ei meillä päästä ikinä.

Ihanat elokuun illat!

Vipinää ja säpinää riittää

Ihmisiä lappaa tiuhaan tahtiin.

Käy porakaivon toimittajaa, paloautoa, hinausautoa, työnjohtajaa, Tapsaa, Helsinki -päädyn Anjaa kahvikutsuineen, remonttiapua Samuilta, ja vieraita jopa Sveitsistä - viskipullon kera tietty. Sveitsivieraan jälkeen oli pakko kurvata Taalintehtaan Ekocenteriin viskilasihankinnoille, sillä vaikka meidän piharakennuksesta löytyykin kaikenlaisia aarteita, niitä sieltä ei sentään löytynyt.

Meidän viljelijän vanha isäpappa kävi kertomassa mistä tontilla löytyy kalliota (porakaivoa varten) ja että hänellä olisi käyttöä meidän purkamille karmeille mineriitilaatoille. YESH!!

Viime viikkoina elämä on ollut siihen malliin sosiaalista, että mukana ei meinaa pysyä millään. Ja tällaisen erakon on pitänyt välillä käydä meditoimassa (lue puhaltelemassa) ladon takana.

On tuotu vettä, ja sitten on tuotu lankkua - viinipullon kera tietenkin. Sitten on tuotu lapioita ja moukareita - "sä voit pitää sen" - meiningillä. Siis ihan oikeasti, tässä ei edes taivu niin syvään kiitosniiaukseen, kuin olisi kohtuullista.

Eilen kesken maalaushomman musta Honda kurvasi pihaan tuliaisinaan itsetehtyä ruusu-minttu -kasvovettä. Siis oikeasti, voitteko kuvitella!

Joten vielä kerran ja taas uudestaan - tackar o bockar Petsku, Pauliina, Tomppa, Tosse, Beck, jne jne. Tupareita joudutte kyllä vielä tovin odottamaan, ettei tarvitse ryypiskellä keskeneräisen rossipohjan päällä.

Meillä on kuulkaa käynyt jos minkämoista kaaraa pihalla

Ai niin se keittiöremppa...

No niin asiaan. Jos haluatte lukaista edellisen remppapostauksen, se löytyy tästä linkistä.

Rehellisesti, tämä vaihe remppaa on ollut hidas ja RASKAS. Raskas siksi että kaikki tapahtuu niin hitaasti. Koska me ollaan remppahommassa (vielä) lähes tumpeloita, roikutaan pitkälti meidän työnjohtajan aikatauluissa. Ja siinä vasta täystyöllistetty kaveri onkin.

Onneksi ei olla saatu vielä potkuja, ja kaveri jaksaa kaikkien muitten hommiensa päälle sännätä välillä tännekin. Ei auta kuin olla nöyrä ja hemmetin kiitollinen.

Lattia avattiin siis viimein ja alahirsissä löytyi lisää lahoa.Ylläääriii! Mutta taas, kun ensijärkytyksestä selvittiin, tilanne ei näyttänytkään niin pahalta. Emme siis kaikista kammokuvista huolimatta sittenkään joudu kengittämään taloa uudestaan. Tai vielä pahempi - vetämään moottorisahalla 50% veks.

Multipenkki on purettu ja lattian alla ollut "viinikellari" täytetty multipenkin kivillä ja soralla. Aarrearkkua lattian alta ei valitettavasti löytynyt.

Vanhat lattialankut on putsattu ja jonain kauniina päivänä niistä rakennetaan uusi lattia. Tällä hetkellä on menossa rossipohjan teko, joka sekin on ihan hyvällä mallilla.

Ja jossain helvetin mielenhäiriössä keittiöremontti sai sivujuonen ja laajeni toiseen yläkerran huoneista...

Ette muuten usko mikä fiilis oli, kun purkamisen sijaan päästiin vihdoin rakentamaan!

Me happy!

Multipenkki

Tästä alkaa lattian rakentaminen

alkavaa rossipohjaa pukkaa

Syksy tulloo!!!

Mähän elän jokaisen teinin unelmaa...

Mähän elän jokaisen teinin unelmaa
- totesi juniori, kun ääni vähän väristen yritin udella pärjäämistä.

Mutsi ei nyt ainakaan ole varma omasta pärjäämisestään, kun pahnan viimeinenkin poikanen starttasi pesästään. Se on kuulkaas aika karmeata.

Eikös me aivan juuri vasta naurettu litran pullon mittaisen kaverin lausahdukselle;

ei mitään hätää äiti - mä oon niin tasanen jätkä.

Mihin nämä vuodet katoaa? Varastaako niitä joku?

Kuinka toi jäppinen voi olla jo tuon ikäinen, kun itsekin vasta kipuilen sellaisten asioitten parissa, kuin mitähän minustakin tulee isona.

Mummo??? KÄÄK!!!

Toivottavasti ei ainakaan vielä miljoonaan vuoteen. Maailmaa ja muuta sen sellaista täytyy vielä tutkia itse kunkin.

Joten mister aika, sovitaanko että hidastat hieman?

Tomppa ja Miska Balilla

Miska ja koiranpentu Samuilla

Isolla kirkolla

Pari päivää olen nyt viettänyt akselilla Hki-Espoo. Hankkinut tarpeellisia tavaroita, täyttänyt ruokakaappeja, virittänyt verhoja liian korkealle, opettanut kuinka toimii uuni ja pesukone.

Ja kuskannut jäppistä uuteen opinahjoon. Olisi se itsekin siitä toki selvinnyt, mutta nämä kaksi aamua halusin omia itselleni.

Onneksi oli suhteellisen kiire, muuten olisin romahtanut ikävästä. Kuten silloin kun esikoinen tekstiviestillä ilmoitti muuttavansa tyttöystävänsä kanssa omaan kämppään.

Nämä on näitä hetkiä, joiden tietää tulevan, mutta joihin ei sitten kuitenkaan ole mitenkään valmistautunut.

Hesassa ollessani sain varastettua esikoiseltakin lounaan verran aikaa. Vaikka ollaan useinkin viestein yhteydessä, mikään ei ole parempaa kuin päästä hengittämään samaa ilmaa. Ja halaamaan pikaisesti nähdessä ja erotessa.

Tsemppiä murut!

Yritän nyt kovasti pitää itseni kurissa, etten soittelisi joka hetki. Ainoastaan aamulla tarkistaakseni että olet herännyt kelloon ja ehdit kouluun.

Niin ja illalla toivottaakseni hyvät unet ja kehottaakseni ajoissa nukkumaan. Ja ehkä päivälläkin kysyäkseni missä meet.

Ja ja ja...

I miss you babes!

Miska ja Tomppa Balilla

Esikoinen kavereineen Samuilta lähdössä maailman ääriin

Ei kannettu vesi kaivossa pysy

Vaikka heinäkuun ilmat on olleet yhtä vuoristorataa, niin pisaraakaan vettä ei ole ripsinyt. Tai jos on, se on mennyt ohi tajunnan sekä meiltä että pihakaivolta.

Perunat nuokkuu pellolla ja zucchini vetelee viimeisiään, vaikka alkuun näytti että juuri saadaan pötkylää grillille.

Kun ei ole satanut, ei nurmikkoa ole tarvinnut ajaa - juniori kiittää - eikä hyttysiä hätyytellä. Sastamalan porukkakin kummasteli, kun pihaillallista ei tarvinnut kauhoa kiireellä huppu päässä ja hyttyssavut nenässä.

Kaikki on janoissaan. Luonto ja eläimetkin epäilemättä.

Kiitos Tomppa ja VPK!

Meidän kaivosta on vesi loppunut jo pariin otteeseen, joten tästä pihapiiristä ei peuroille ja pupuille vesiä juuri jaella. Onneksi meillä on tuo kallisarvoinen työnjohtaja ja paikallinen VPK, joka on toimittanut kuivuneeseen kaivoon vettä. Korvausta vastaan tietenkin, mutta palvelu on pelannut enemmän kuin kiitettävästi.

Riippuvuus muista hävettää kuitenkin vähän. Meitä varoitettiin jo muuttovaiheessa porakaivon tarpeellisuudesta, mutta ajateltiin ensin tsekata mihin olemassa oleva kaivo pystyy. Ei näköjään kovin kummoiseen.

Eikä tuo kannettu vesikään kauaa kaivossa pysynyt. 4500 litraa ja reilu viikko, kun maa oli slurpsannut kovimpaan janoonsa suurimman osan.

Inhottavan kallis hankinta, jota ei olisi näin äkkiä ja tähän remonttikonkurssiin kaivannut. Mutta tähän pihakaivoon on enää turha vettä kantaa. Todistettavasti se ei siinä pysy.

Sorry kukat, tossa on meidän seuraavat pesuvedet.

Hidasta on

Remontin edistymistä on ollut huikeata seurata, kun kaikki sujuu suitsait sukkelaan.

Hah! In my dreams.

Tällä hetkellä ajatus puhtaasta kodista tuntuu helvetin kaukaiselta. Turvallinen käynti yöpissalle omaan vesivessaan vielä kaukaisemmalta.

Meillä on nyt parimetriä syvä ja koko keittiön mittainen monttu lattiassa. Juuri siinä kohtaa huushollia, mistä kaikki käynti ympäri taloa tapahtuu.

Onneksi kaivosta on sentään vesi loppu, niin ei tarvii harmitella sen enempää. Tarpeen tullen on joka tapauksessa vääntäydyttävä maisemahuussiin pihan perälle.

Tähän paskaisimpaan remonttivaiheeseen ei tietenkään kaivattu vielä veden loppumista ja nyrkkipyykkeilyä. Sen verran tiuhaan tahtiin pölystä itsekseen seisovia pöksyjä ja huppareita ilmestyy pesujonoon.

Porakaivofirmoihin on otettu jo yhteyttä, mutta jonot näyttää olevan sellaista kuukauden luokkaa. Tästä tilanteesta selvitään toki, ja olisihan tämäkin nyt pitänyt tietää ja blaa blaa blaa... Mutta olisi se silti ollut melkein unelmaa, jos joka osa-alue olisi pelannut edes vähän sujuvammin.

Mutta ei kai sellaista "sujuvaa" nyt mahda olla kellään.

Onneksi saatiin yllättävää remonttiapua pariksi päiväksi. Kiitos Petsku ja Tobias! Ja kiitos taas työnjohtaja!

Vielä tiukempaa olisi ilman teitä.

Riittävällä porukalla liikkuu puuhellakin.

Lattian purkua

Keittiö tällä hetkellä

vanhoja viinapullon korkkeja löytyi lattian alta

Lomavenähdys

Tarkoitus oli olla kuin ellunkanat kokonaista kaksi päivää.

Eihän siitä mitään tullut. Aika kuluu kuin siivillä, kun on kivaa.

Ja niin se loma venähti, kuudeksi päiväksi ja yöksi.

En tiedä oltiinko se ansaittu, laiskistuneet urakoitsijat.

Olympialaisten janojuomat, penskoille tietty jotain muuta...

Liian harvoin, mutta onneksi edes silloin

Ne maailman tärkeimmät - heistä ei saa koskaan tarpeekseen. Tiedättehän te sen.

Kun toiset asuvat maailman äärissä, jokainen yhteinen hetki on korvaamaton. Sinne ne kuitenkin pian häipyvät, kuin muuttolinnut lämpimille maille.

Lähtisin itsekin, mutta vielä ei voi.

Joten nautitaan yhteisistä hetkistä nyt, kun se on mahdollista. Kohta on taas ikävä.

Salsa ja maailman ihanin Aksu<3

Bumba ja Boo lomafiiliksissä

Jokakesäinen Sastamala

Universumin parhaan siskon ja perheensä upea kesäpaikka sijaitsee Sastamalassa, ja vaikka ei muuten tänä kesänä olisikaan ehditty lomailemaan, sinne oli varattava aikaa.

Aikaa kalastukseen, saunomiseen, perinteisiin olympialaisiin ja puutarhan raivaamiseen. Niitä me aina touhutaan. Toisinaan vähän skeitataankin.

Sekä grillataan ja parannetaan maailmaa ehkä viinilasin äärellä.

Ja täytetään toinen toisemme "loistavilla" ideoilla tulevia aikoja varten. Vertaistukea, you know.

Ja valvotaan tietenkin liian myöhään, sillä jokainen silmänräpäys on kullan arvoinen.

Kiitos taas, universumin paras sisko! Maailma on heti paljon parempi paikka.

Koirien eka kerta soutuveneessä

Tomppa vanhoja taitoja verestämässä

Miniloman jatkot Taalintehtaalla

Tästä remonttihärdellistä me ei todennäköisesti irtaannuttaisi- vaikkei juuri mitään saadakaan aikaiseksi - ellei joku melkein pakottaisi. Tai ainakin jämäköin sanoin vaatisi omaa spottiaan meidän kalenteriin.

Ei meillä oikeasti mitään kalenteria ole. Me lähinnä puuhaillaan päivästä toiseen, ilman sen kummempia tuloksia. Ainakin remontin suhteen.

Tällä kertaa me siis jatkettiin minilomaa Taalintehtaan vierasvenesatamassa, koska Tompan veljen päättäväinen vaimo varasi remonttisählääjien kalenterista pienen spotin. Kiitos Marika, oltiin me tämänkin hengähdyksen tarpeessa.

Parasta oli olla tekemättä juuri mitään. Nauttia huipputyyppien seurasta ja tekemättömyyden sietämättömästä keveydestä.

Voisipa vielä sanoa kellottomuudesta, mutta ihan sellaiseen meillä ei helpolla päästä. Aina on vähintään koirat ja niitten kurnivat vatsat.

Mutta sellaista se on koirataloudessa.

Paluu arkeen

Lomat on nyt lusittu ja paluu arkeen ollut vähintäänkin tahmea.

Ei ihmeemmin huvittaisi pukea tukalaa hengityssuojainta päälle ja tarttua hiomakoneen kahvaan. Tai lapion varteen tyhjentämään multipenkkiä.

Mutta sekin on tehtävä. Kesä lähenee loppuaan ja vaikka tälle viikolle iskikin mörköhelle, kalinakelit kurkkivat nurkan takana.

Ehkä se remonttikin saa taas tuulta purjeisiinsa. Sitä ennen vietetään kuitenkin tovi mustikan varpujen seassa. Ennen kuin thaimaalaiset marjanpoimijat tyhjentävät koko lähimetsikön.

Tuolla ne nimittäin kauhoo.

Se on äkkiä suoritettava mustikat alta pois...

Pari haukea saatiin saaliiksi ja koirat oli ihmeissään

Ihanasti päätetty lomapäivä

Keittiöremontti osa 3 - tartteeko tässä edes sanoa että...

Kuka käski lähteä tähän urakkaan? Tai edes Suomeen? Kyllä meillä vaan Samuin viidakossa oli NIIIIN paljon helpompaa. Kobrista huolimatta.

Meikätyttö ottaa kohta lopputilin.

No vitsi vitsi. Tässä kohtaa ollaan katsokaas päästy jo niin pitkälle hulluuden puolelle, että enää pelkästään naurattaa. Asenne on "antaa tulla lisää lunta tupaan vaan, me otetaan sille korkeintaan maljat!

Meillä ei nimittäin lannistuta, ehei. Ollaan sitä sellaisissa liemissä jo keitettyjä, että tämäkin ruljanssi klaarataan.

Tavalla tai toisella. Todennäköisesti just sillä toisella.

Onneksi meidän työnjohto käy välillä paikalla, kiitos Tomppa!
Ja työnjohdon morsmaikku Pauliina<3

Vuoristorataa

Taisin viimeksi hermota - oli orastava burn out päällä - siitä että remontti paisuu ja lahoa löytyy. Kuten tiedätte, sehän ei tietenkään ollut vielä mitään. Hirsien lahoa on löytynyt jonkin verran lisää.

Ensin oltiin että no niin, pakko tunkata maja ylös ja ryhdyttävä hirsien vaihtoon. F#ck.

Sitten oltiin ettei se riitä - 50% tuvan seinistä moottorisahalla veks, ja tilalle tolpparunkoiset seinät. Voi itkun itku.

Jonka jälkeen todettiin että saakeli, pakkohan se on purkaa myös talon ulkokuorta, jotta näkee vaurioittuneitten hirsien tilanteen kunnolla seinän molemmilta puolilta.

Ja nyt ollaan että mitä ihmettä - miksi joku on mennyt laittamaan karmean mineriittipinnoituksen komean ulkolaudoituksen päälle?

Kaikkea sitä. Mutta voi sittenkin olla, että kevyemmällä hirsirivien paikkauksilla selvitään.

Huom! VOI OLLA.

Sellaista kaikkea mineriittien alla.

Ajatellaan positiivisesti - yritetään ainakin

Summa summarum, remontti on paisunut talon ulkopuolelle. Naulaisia mineriittilevyjä lojuu pitkin pihaa ja talo näyttää reissussa rähjääntyneeltä.

Positiivista on ainakin se, että se yksi tuvan hirsiseinistä jonka olin toivonut jäävän hirrelle, on varmaan säälistä asettunut mun puolelle. Ehkä seinästä sittenkin on siihen. Thank god!

Tapsakin kävi, ja kommenttien perusteella selvittäisiin paljon pienemmillä muutoksilla, kuin jossain välissä pelättiin. Lattia tosin on edelleen avaamatta, mutta siltä suunnalta me tilataan nyt pelkästään hyviä uutisia. Ajatelkaa muuten, Tapsa lupasi tulla myös auttamaan omenapuuvanhuksen oksien leikkauksessa "kun rouvan aikatauluun sopii". Tapsa on nimittäin ostanut tämmöisiä hommia varten jonkun järeämmän sahan.

Aika kiva toi Tapsa. Ja Tomppa. Ja Pauliina.

Khop khun kha, mak mak (thaimaaksi kiitos oikein paljon).

Ja ihan asiasta kolmaanteentoista - meidän pihalta on löytynyt Jasmike! Saunan kulmalla valkoisin kukin ilahduttava räihnäinen pensas on jaksanut ihastuttaa tuoksullaan jo pari viikkoa. Vähän muotopuoli se on ja kallellaan joka suuntaan, mutta syssymmällä ajattelin nuorentaa sitä. Josko se lähtisi uuteen kukoistukseen.

Ensimmäiset oman maan perunat popsittiin vasta nyt, joten ensi kesäksi pitää valita siiklin sijaan joku muu perunalajike.

Zuccinia näyttäisi saavan kohta grilliin asti, ja toukokuun alussa saadut 30 pelargonin rääpälettä kukkii hurjana. Hyvä että ruukkuihinsa mahtuvat.

Ja sitä paitsi, ylihuomenna me lähdetään Sastamalaan kahden päivän lomalle. Siinä sitä on remonttilomaa kerrakseen, eikö vain?

Ihana Jasmike!

vanhan talon kukat
ja valloittavat pelargonit.

Ja kohta syödään oman maan kesäkurpitsaa<3

Back to Top