Sisällön tarjoaa Blogger.

Perniön helmet - osa 2

Ja matka jatkui Joensuusta länteen, Kuopiosta pohjoiseen... tai sitten Perniöstä kohti Kemiönsaarta, kuten aika usein muulloinkin. Yleensä me ajellaan suoraan paikasta A paikkaan B (hiton kiireisiä kun ollaan😂), mutta silloin tällöin jossain mielen häiriössä me jopa pysähdellään spontaanisti. Mutta siihen tarvitaankin sitten vakava päätös pysähdellä spontaanisti, jonka tuo vakava päätös kai kumoaa?


No enivei, viimeksi kirjoitin Perniön helmistä ensimmäisen osan, joten tässäpä teille sitten tuo jälkimmäinen, jossa nimenomaan jopa heitettiin autolla ukemit (U-käännös), kun bongattiin kotimatkalla mielenkiintoinen etappi. Mutta ennen kuin kerron siitä, vinkkaan teille ihan "pakko pysähtyä" -paikan, jos täällä päin liikuskelee. Nimittäin Perniön Saunapalvi Oy.


Mehän ollaan asuttu täällä jo reilu kaksi vuotta, ja ainoa kontakti Perniön Saunapalviin meillä on ollut Tompan isä, joka on aina tuonut tuliaisia sieltä käydessään meillä. Joka kerta Tompan isän käynnin jälkeen ollaan päätetty käydä itsekin siellä ostoksilla, mutta vaikka ajoittain ajammekin siitä ohi, me ajamme nimenomaan ohi - pysähtymättä. Nyt vihdoin Pauliinan kanssa päätettiin tehdä se pieni mutka, ja hakea sitä kuuluisaa ja erittäin maukasta saunapalvikinkkua. Uuh, mitä herkkua! Siis suorastaan parasta mitä tiedän, (omaan suuhuni sopii muuten parhaiten se rasvaton versio).


Upposi meillä kauppakassiin myös jättikokoisia kaslerpihvejä ja palvimakkaraa tarjouksesta, mutta noitten lisäksi olisi taas voinut ostaa vaikka mitä. Perniön Saunapalvi Oy:stä saa mitä maukkaimpia herkkuja grilliin, joulupöytään, pääsiäiseksi ja muulloinkin (myös tilauksesta), eli hyvän lihan ystävät - kannattaa ehdottomasti pysähtyä visiitille.


Perniön Saunapalvi Oy

Pernänmetsäntie 12
25500 Perniö

 

UUUH, miten herkullista saunapalvia!


 

Lepola

 

Tämä on se kohde, jonka ohi ensin ajettiin ja siinä silmänräpäyksessä myös tajuttiin, että tuonnehan meidän täytyy mennä. Ei muuta kuin seuraavalle pikkutielle ja siitä sitten nokka taas kohti Perniötä. Tuolla Lepolan tilalla on ollut viime kesästä lähtien tarkoitus käydä, mutta ollaan muistettu se aina vasta siinä kohtaa, kun on jo painettu sata lasissa risteyksen ohi. Tällä kertaa me mimmit käännyttiin.


Jos et vielä tiedä mitä Lepola on, niin Lepola on käsityöläissiideriä, raikkaita ja herkullisia limonadeja -  Lepola on perinteitä uudella twistillä. Lepolan tarina sai alkunsa jo 1927 ja nykyinen tila sijaitsee samalla paikallaan Perniössä - sopivasti siinä matkalla Perniön liikenneympyrästä Kemiönsaareen. Nykyään Lepolan omenapuitten katveessa juoksentelee jo viides sukupolvi ja tilalla tuotetaan 100 prosenttisesti suomalaisista omenoista valmistettuja siidereitä. Ja herkullisia limonadeja ja vähän muutakin, kuten omien mehiläisten hunajaa, sekä Meritalon hilloja ja mehuja.


Kaiken tekemisen periaatteena on kuitenkin paikallisuus, ja tietenkin maku. Siidereitten takana on muuten Australiasta kotoisin oleva Aaron (Emmi vaimonsa kanssa), ja siiderit valmistetaan paikallisten omenatarhojen omenoista Lepolan omissa tuotantotiloissa. Nyt kesäaikaan Lepolan tilalla on avoinna pieni ravintola ja myymälä, jossa voi käydä nauttimassa vaikka herkulliset päiväsiiderit ja pientä huikopalaakin. Mukaansa kannattaa ehdottomasti ostaa Lepolan siidereitä tai limonadeja vaikka kaikkia makuja. Makumaailma on ihana!

 

Näin elokuussa Lepolan myymälä ja baari näyttäisi olevan auki seuraavasti:

4.-7.8. ke-la 12-18

9.8.-22.8. pe-la 12-18.


Lepolan käyntiosoite:

Kemiöntie 1008

25610 Ylönkylä

 

Lepola shop & bar.

Ihanan makuinen kurkulla maustettu siideri ja eka rantapäivä 2 vuoteen.

 

Lähiruokakioski Pikantti

 

Jos nyt joku kerta ajelet vaikka kylään näissä maisemissa, ja tuliaiset on ostamassa, pysähdy ihmeessä alueen lähiruokakioskeille. Saatat nimittäin yllättyä niitten monipuolisuudesta.


Särkisalon risteyksessä seisoo pieni keltainen kontti, Lähiruokakioski Pikantti, joka on pienestä koostaan huolimatta suuri kuin mikä - siis melkein tavaratalo. Ja mikä parasta, se on aina auki. SIIS 24/7. 


Kioski toimii itsepalveluperiaatteella ja siellä on vaihtelevasti myynnissä lähiseudun tuottajien ihania tuotteita. Mainittakoon vaikka Raaseporin hapattamon hapankaalit, Katiskanmäellä valmistettua sillikaviaaria, Veljesten suolakurkkuja (ei sisällä etikkaa eikä sokeria), Pikantin lakritsia ja jauhoja, Antsun sinappeja, Kotimetsän hunajaa, ankkaa, luomulammasta, lankoja, tyynyjä, saippuoita, ja ihan vaikka mitä. Melkoinen pientavaratalo siis. 


Jotenka, täälläkin kannattaa ehdottomasti tehdä stoppi. Pienestä koostaan huolimatta Lähiruokakioski Pikantti on timanttia.


Lähiruokakioski Pikantti:

Särkisalontie 2

25610 Ylönkylä.


Ja auki siis 24/7


Joko sä olet käynyt joissain näistä?


Pieni mutta pippurinen Pikantti.





Perniön helmet - osa 1

Kuten kahtena aikaisempanakin kesänä Kemiönsaarella, suurin osa ajasta on pyörinyt remontin ympärillä. Moni suunniteltu retki on jäänyt tekemättä, sillä kun ollaan "varastettu" pieniä hetkiä rempalta, ollaan useimmiten rynnätty metsiin rämpimään (eli siis heittelemään kiekkoja). Tänä kesänä historia on toistanut itseään, muutoksena ehkä se, että ollaan vietetty ystävien kanssa reippaasti enemmän aikaa.


Mutta retket lähiympäristöön, ne on taas jääneet tekemättä.


Mathildedalissa olen käynyt kaksi kokonaista kertaa, mutta paikka on vaan yksinkertaisesti niin sympaattisen kaunis, että jonain päivänä koluan sen vielä läpi. Taalintehtaalla me käydään melko usein, mutta silloinkin metsän siimeksessä frisbeeradalla, eikä suinkaan satama-alueella ihastelemassa kauniita veneitä, tai herkuttelemassa Strandhotelletissa, vaikka edelleen multa löytyy sinne pizza-lahjakortti, jonka "voitin" Taalintehtaan frisbeegolf -kisoista melkein vuosi sitten.


Kasnäsissa olemme pyörähtäneet nyt kaksi kertaa, viime kesänä ystäviemme veneellä ja tänä kesänä nauttimassa terassioluet, kun myöhästyimme Högsåraan menevästä lautasta, emmekä malttaneet jäädä kahdeksi tunniksi odottamaan seuraavaa lauttaa. Högsåraan menijät siis - ottakaa ennakkoon selvää lautta-aikatauluista, ettei käy kuten meille!


Mutta silloin kun Pauliinalla alkaa loma, pyörähdämme pimuporukalla edes jossakin ja eilen oli taas tuollainen päivä. Kun Pauliina ilmoitti lähtevänsä Perniössä olevaan Saaren Taika -tehtaanmyymälään, ängin mukaan ja lisäsin listaan vielä oman kohteeni - kovasti vinkatun romutaivaan Maurin Makasiinin. Maurin Makasiini löytyy kyllä kirpputorikategorian alta, ja sitähän se olikin, mutta tavaraa oli kyllä röykkiöittäin.

 

Maurin Makasiini Perniössä

Huh miten paljon tavaraa!

Olkkariin pöytää lähdin etsimään, vielä en löytänyt

 

Maurin Makasiini


Maurin Makasiini, huh... 


Me Tompan kanssa rakastetaan hyviä kirpputoreja ja ollaan monesti harmiteltu Taalintehtaan Ekocenterin lähtöä. Se millainen se silloin aikoinaan oli, oli ihan parasta - eli upeita löytöjä minihintaan (jopa ilmaiseksi, kuten esimerkiksi meidän keittiön design -lamppu). Nykyään Taalintehtaan Ekocenter on jossain muodossa siirtynyt Taalintehtaalla olevaan Kellariin, mutta vaikka sekin on ihan kiva, niin ei se koskaan vedä vertoja sille vanhalle ekocenterille, saatika porukalle joka siellä työskenteli. 


No, Maurin Makasiini on taas ihan omaa luokkaansa ja varmasti erilainen kuin useimmat kirpparit. Jotenkin mulla tulee Makasiinista mieleen Kasvihuoneilmiö (mikäli tiedätte mistä puhun) vähintäänkin siitä syystä, että tavaraa on ihan HEMMETISTI. Maurin Makasiinissa tosin valtaosa romppeesta on vanhaa ja käytettyä. Mutta huh huh, miten paljon sitä tavaraa onkaan!


Tunti makasiinissa ei riitä mihinkään. Tuskin kaksi tuntiakaan, ainakaan mikäli haluaa koluta kaiken mahdollisen. Tavaraa on joka nurkka täynnä, sitä on kaappien hyllyillä, lattiasta kattoon ja monessa kerroksessakin vielä. Mikäli meinaa havaita edes murto-osan aarteista, on pysähdyttävä joka koloon ja annettava katseensa rauhassa kiertää lattiasta kattoon, ja kaivettava vielä päällimmäisten kerrosten alle. 

 

Joku päivä me Tompan kanssa kuitenkin tongitaan makasiini läpikotaisin. Maurin Makasiinin verkkokaupasta löytyy osa tavaroista, ja myymälästä sitten se miljoona lisää.


Maurin Makasiini
Raitkorventie 2 A
Perniö as. (Salo)

Tsekkaa aukiolojat ennen kuin menet! 


Tavaraa ei pelkästään yhdessä kerroksessa

vaan myös kattoparruissa roikkuen



Saaren Taika


Moni onkin varmaan jo ainakin jossain muodossa törmännyt Saaren Taika -tuotteisiin, joista pioneereina mainittakoon täysekologiset pyykkietikat. Saaren Taika pyykkietikat olivat tuolloin ainoat markkinoilla olevat täysin biohajoavat pyykkietikat, joiden raaka-aineina oli käytetty luonnollisia ja tutkitusti vesistöihin kertymättömiä aineksia.


Vaikka tuoterepertuaari onkin laajentunut pyykkietikoista saippuoihin ja shampoihin, löylytuoksuista retinolivoiteisiin ja savikasvonaamioihin (ym ym), on Saaren Taika pitänyt kiinni siitä, että tuotteet täyttävät kaikki viralliset ja lain vaatimat vaatimukset, ja että kaikista tuotteista on olemassa viraliset dokumentit, jotka osoittavat tuotteiden olevan sekä käyttäjälleen että ympäristölle vaarattomia.


Pauliinalle Saaren Taika -tuotteet ovat jo hyvinkin tuttuja, ja mikäs se olikaan lähteä shoppailemaan hänen kanssaan. Ekologisuus on itsellekin hyvin tärkeätä ja nykyään näin saaristolaisena valitsen itsekin mieluummin tuotteita, joitten tiedän olevan turvallisia myös tälle meitä ympäröivälle herkälle luonnolle. Pauliinan matkaan tarttui hänelle tuttuja tuotteita enemmänkin, mutta koska itselläni ei tällä hetkellä ollut vajausta juuri mistään, nappasin mukaani löylytuoksua ja kovasti kehuttua siivoussaippuaa, jonka kehutaan olevan armotonta lialle, mutta hellä käsille. Itse valitsin siivoussaippualle raikkaan pirteän greipin tuoksun, mutta tuoksuja on myös sitrus ja laventeli. Saas nähdä kuinka paljon tykästyn siivoussaippuaan, joka on kuulemma myös älyttömän riittoisaa. 



Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehdottomasti pitänyt ostaa myös Rasvanäpin saippua, meillä kun tuota remonttisotkua (maalit, ja muut mömmöt) löytyy käsistä lähes aina. Monesti on muuten kynsiä lakatessa naurattanut kynsinauhoissa sitkeästi roikkuva pellavaöljymaali, mutta minkäs teet. Rasvanäpin saippua voisi hyvinkin olla apu siihen.


Vaikka Saaren Taikatehdas sijaitseekin Särkisalossa, laitoin yrityksen Perniön helmiin siitä syystä, että yrityksen pieni tehtaanmyymälä sijaitsee juurikin Perniössä.


Saaren Taika tehtaanmyymälä

Heikkiläntie 2 b 30 (kirjaston takana).

Tsekkaa kuitenkin taas aukioloajat, sillä tehtaanmyymälä ei suinkaan ole aina auki.

Saaren Taika -tuotteita pääset kuitenkin näppärästi tilaamaan myös heidän verkkokaupastaan.

Saaren Taika -sivut, ja Saaren Taika Facebookissa

 

Ps. Jos seuraavassa postauksessa ei ehdi Virtasen maaleilla maalattu olkkari mukaan, niin sitten ainakin meidän retkestä seuraavat helmet. 

 

Ps2. Ja tuon upean terassin laudat luonnollisesti paikalliselta Engelsbyn tehtaalta (kuten meidän vanhan ajan listat ym.)


Tämmöisen pikkuisen pöydän löysin Maurin Makasiinista.

Saaren Taika löydöt tällä kertaa.

 

Vähän kaikkea samaan aikaan

 

Huh mikä kesä!


Me ollaan vähän hyydytty, kuten ymmärtääkseni moni muukin. Voisi luulla että viiden Samui -vuoden jälkeen tällaiset helteet olisi meille peruskauraa ja järki juoksisi sujuvasti, mutta nyt voin kyllä todeta että aivot on sulamispisteessä.


Me yritetään kuitenkin touhuta vähän kaikkea vasemmalla kädellä, sillä aikaa kun oikea käsi kaataa vettä kurkkuun tai hätistelee hikiselle iholle pyrkiviä paarmoja. Koirille on avattu verstaan ovi, jonka viileän betonilattian päälle ne välillä pakenevat vilvoittelemaan. Boo tosin vilvoittelee myös talon alla, mutta Salsan huonoille lonkille sinne pääsy on liian vaivalloista. Mikään varjo ei tunnu riittävän koirille, eikä kyllä oikein meillekään, ja kaiken maailman puhaltimet huutavat yötä päivää. Muutama aste vähemmän passaisi meille oikein hyvin, veikkaan että remppakin sujuisi vähän mallikkaammin, puhumattakaan nyt siitä aivotyöskentelystä.

 

Helteistä huolimatta pakko hikoilla vielä fribakentilläkin.

Kukkiin hyytyneitä kimalaisia.

 

Tänä kesänä oli tarkoitus lomailla enemmän, mutta hidas remonttitahti saa aikaan huonon omantunnon, jos edes suunnittelee jotain kevyempää ja iloisempaa. Monesti iltaisin kannan läppärin pihalle ja suunnittelen kirjoittamista, kunnes taas muistan että kasvimaa täytyy kastella, ja ruukkukukat pitää kastella, ja köynnösruusut pitää kastella, ja ja ja... siksi blogikin on ollut säästöliekillä viimeiset helteiset viikot. Kaikkea pitäisi ehtiä tehdä, vaan kun ei ehdi.


Tai kyllähän me koko ajan jotain ehditään, kuten;


- istuttamaan ystävien tuomia perennoja

 

- käymään Salossa tai Taalintehtaalla kirppareilla

 

- ihmettelemään kesäkukkiin kuolleita mehiläisiä

 

- uittamaan koiria metsälammella

 

- maalaamaan yläkerran parvekkeen kaiteita (huh, kuusi tuntia helteisellä peltikatolla)

 

Onneksi meidän lähellä on pieni metsälampi.

Peltikatolla maalaaminen tässä kuumuudessa oli tuskaa


- nauttimaan molempien junioreitten kyläilyistä (olipas muuten ihanaa)


- opettamaan auton korjaajaa heittämään kiekkoa

 

- pysähtymään keskelle metsää hieromaan aurinkopaneelikauppoja

 

- maalaamaan listoja ja karmeja

 

- korjaamaan ikkunoita

 

- vaihtamaan eteiseen uusi ovi

 

- tiirailemaan mustikoitten ja vadelmien kypsymistä (niitä muuten on jo)

 

- viemään junioreille Helsinkiin mattoja ja muuta tarpeellista

 

- ihmettelemään Mathildelalin alpakoita ja hörppäämään kesän ensimmäiset terassioluet

 

Mathildedalin kerittyjä alpakoita

Sympaattinen Mathildedal


- katsastamaan (ja ennen kaikkea korjaamaan) kaikkia mahdollisia pihalla seisovia autoja

 

- nauttimaan ystävien seurasta grillaillen ja sangriaa siemaillen (saattoi siinä pari konjakkiakin mennä)

 

- päivittelemään hellettä ja huolestumaan kuivuudesta


- pohtimaan missä viettäisi ensi talven

 

- ajamaan Espooseen auttamaan vanhuksia

 

- pesemään mattoja

 

- hakemaan Kauniaisista ilmaista sohvaa (onpas muuten hieno löytö😍)

 

- heittämään kiekkoa Karjaalle, Taalintehtaalle, Perniöön (voi olla että muuallekin, en vaan muista)

 

- kiertämään puutarhamyymälöitä (ei todellakaan pitäisi)

 

- syömään uusia perunoita ja oman maan salaattia

 

- hurraamaan Italian voittoa EM -kisoissa (vaikka alunperin kannatinkin Portugalia)


- saunomaan päivien pölyt pois (ja hikoilemaan entistä enemmän)

 

- juhlimaan juhannusta ihan parhaassa seurassa

 

- ja...

 

 

Hmmmmm... ollaanhan me näköjään ehditty tehdä vaikka mitä! 

 

(Keskeneräisten hommien lista on kyllä helvetin pitkä, mutta siitä sitten myöhemmin).


Mitenkäs sun kesä on sujunut? Saisiko helteet jo loppua?


Ps. Yritän mahdollisimman pian päästä esittelemään, minkälaista tehosteseinää me olkkariin keksittiin. Maaleinahan meillä tietenkin Virtasen maalit.


juhannuksen musisointia

piti värkätä pyyhkeestä hikinauha päähän :)


Ihana löytö - Charlottas trädgård

 

Voiko kukkia koskaan olla liikaa?


Kyllä voi - sanoisi joku viisas. Varsinkin jos tuo viisas asuisi tällä tontilla ja joutuisi päivittäin kastelemaan lukuisat maahan istutetut ja ruukuissa roikkuvat silmänilot. 


Minä taas - no ei todellakaan voi!

 

Valtava ja ihana amppeli Charlottas trädgårdista
 

Vaikka kiroilenkin nyt jo lähes päivittäin ennen kastelurumban aloittamista. Piha on laaja, eikä taivaalta tule vettä. Haikeana seurailen istuttamieni kaunokaisten nahistumista - kasvimaalle istutetut orastavat herneenversot ja salaatin lehdykkeet lojuvat janoissaan pitkin maata, eivätkä uutta pergolaa vasten istutetut köynnöskuusamat näytä yhtään paremmilta. Onneksi en sittenkään toteuttanut kunnianhimoista suunnitelmaani täydellisestä kasvimaasta, sillä nyt se olisi todennäköisesti läntti rutikuivaa multaa. Luojan kiitos, että loppukeväästä oli niitä remonttikiireitä.

 

Kun ei tule vettä, niin sitä ei sitten tule. Pihakaivo on jo useamman kerran tyhjennetty puutarhaan, vaikka se ajoittain taas intoutuukin tirauttamaan vähän vettä. Porakaivo pitäisi paineistaa, sillä jos senkin tyhjentää puutarhaan, niin sittenpähän ei tarvitsisi käyttää vettä muihin toimintoihin - kuten vaikka peseytymiseen.

 

Mutta voiko kukkia olla koskaan liikaa - ei missään nimessä. Ei ainakaan jos eksyy lumoavaan puutarhamyymälään, kuten tässä eräänä päivänä.

 

Joten kiitos vaan Pauliina😂.

 

Ja kaikkea kivaa muutakin sieltä.

 

Charlottas trädgård

 

Pauliina on hakenut omat kukka-amppelinsa Charlottas trädgårdista jo useampana vuonna, ja kun kysyin häneltä vinkkejä puutarhamyymälöistä, hän suositteli tätä paikkaa ja pyysi päästä mukaan (vaikka vannon, että Pauliinankin piha oli jo täynnä toinen toistaan kauniimpia kukkaistutuksia).


Olimme Pauliinan kanssa jo alkukesästä käyneet tekemässä riittävät puutarhahankinnat Lehtisen puutarhalta Perniöstä, eikä ihan pienillä summilla oltukaan (huh huh tätä hulluutta...). Itselläni oli kuitenkin talon paraatipaikalla tilaa vielä yhdelle näyttävälle amppelille, ja suunnitelma oli todellakin pysyä vain tässä yhdessä hankinnassa. Mutta kuten aina, hulluus iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikissa väreissä kylpevät lukuisat taimet piirtyvät silmien verkkokalvoille.


Mä haluan tuon ja tuon ja vielä tuonkin - voi luoja! Jos olisi edes mies matkassa hillitsemässä pahinta hulluutta, niin pystyisin ehkä pysymään jossakin kohtuudessa. Nyt en TAASKAAN pystynyt, sillä Pauliinasta ei ole tässä touhussa yhtään apua. 


Charlottas Trädgård on lumoava puutarhamaailma, jossa valtavat (ehkä XXXXL -kokoiset) ja toinen toistaan kauniimmat kukka-amppelit suorastaan huutavat ostamaan. En tiedä mitä pääkaupunkiseudulla valtavat amppelit tänä päivänä maksavat, mutta Charlottan puutarhalla hintaa tulee ainoastaan 19 euroa. Muutkin kesäkukat ovat lähes puolet halvempia, kuin mihin olen muissa myymälöissä tottunut, ja taimetkin erittäin hyväkuntoisen oloisia.


Charlottas Tärdgård on kasvien lisäksi muutakin. Tässä Västanfjärdissä sijaitsevassa puutarhamyymälässä voi pysähtyä vaikka nauttimaan kahvit luonnonkauniissa ympäristössä meren aaltoja kuunnellen. Ja ehkäpä palanen kondiittorin leipomaa Västanfjärd leivosta maistuisi siinä sivussa? Mukaan voit sitten ostaa vaikka hunajaa tai omenamehua, tai voit lähteä vaikka melomaan, sillä saamani tiedon mukaan heiltä voi  vuokrata myös kanootteja.


Ensi kesänä suuntaan tälle puutarhalle ihan ensimmäisenä, sillä kesän näyttävimmät amppelit löytyvät taatusti täältä:

 

Charlottas Trädgård

Sundviksvägen 501
25830 VÄSTANFJÄRD

 

Ps. Ota mukaan joku, jolla edes hitusen pysyy tolkku päässä😅. 


Kuka voisi vastustaa kiusausta?

En minä ainakaan!

Charlottan puutarha

ja tässä vain minimaalinen osa omista ostoksistani ;)


Tomppa: Näin rakennat 50 neliön terassin tunnissa - osa 2

                                                                                                                                 

                                                                                                                                Tarinan takana Tomppa

 

 

Hyvin suunniteltu on tunnissa valmis - vai onko sittenkään?

 

Terassin rakentaminen on syytä aloittaa huolellisella suunnittelulla. Tästä syystä olinkin jo pariin kertaan virittänyt kymmenistä frisbeekiekoista mallin terassista. Suunnitelman tarkentuessa vaihdoin kiekot kukkakeppeihin, joiden kanssa mittaustuloksiinkin tuli hieman järkeä - pyöreästä kiekosta kun on melkolailla hankalaa löytää sitä mitattavaa kohtaa. Hyvin suunniteltu on kuitenkin jo puoliksi tehty. Nyt pihallamme oli siis Engelsby Verkin toimittamaa koolinkilankkua ja kansilautaa, tuhansia terassiruuveja, lyöntinauloja, sekä säädettäviä terassijalkoja - unohtamatta hurjaakin hurjempia rakentajiamme Harria ja Iraa (tosin Ira ja Harri tulivat ihan omalla kyydillä). Ei siis muuta kuin hihoja käärimään ja töihin siitä!

 

Palattuani paikallisen eläkeläisryhmän tilaamalta soittokeikalta työt olivat jo melkoisessa vauhdissa. Huomaa Harrin ja Iran reipasotteinen tahti sekä epämääräiset kukkakepit.

Oman elämänsä leijanakuningas Hartsa työn touhussa. Huomaa notkea lantioliike, villasukat sekä Fiskarsin lapiot (kiitokset Petskulle!).

Kuoppa, leka ja sepeli ja aika monta vanhaa pihalaattaa uusiokäytössä.

 

 

"En mie mikään ihmemies ole, en ees sukua sille!"

 

Kuten kaikki jo arvasivatkin, ei se tämäkään terassi tunnissa valmiiksi tullut, sillä perustusten tekemiseen meni liki koko ensimmäinen päivä. Toisena päivänä alkoi terassin runko hahmottumaan ja kolmantena päivänä saatettiin jo lähestyä rappusten suunnittelua. Pohjatöihin uppoaa väkisinkin aikaa - kuoppien kaivamista, paljon mittailua ja laskemista, roudaamista, ruuvaamista. Pikkuhiljaa fribakiekoilla hahmoteltu terassi alkoi kuitenkin saamaan lihaa luitten ympärille. Omat alustavat suunnitelmani olivat kuitenkin nimenomaan "alustavia", eli millintarkkoja mittoja en ollut yrittänytkään saada kasaan. Ja koska talon reunatkin ovat hieman vinoja, piti jatkuvasti soveltaa suunnitelmaa, eli suomeksi "suunnitella sitä lennosta".

 

Tilanne on erittäin vakava mutta hyvä. Minä ja Heidi ollaan varmaankin tauolla, mutta Ira ja Hartsa vaan painavat hommia!

Terassin runko alkaa valmistumaan. Huomaa jo vuosi sitten seinään valmiiksi odottamaan jätetty sähköjohto. Ehkäpä jonain päivänä terassilla on myös sähköt?

Rappusten koolausten jälkeen kulku taloon oli käytännössä mahdotonta - erityisesti Salsalle. Tästä syystä ensimmäiset kansilaudat tulivat rappusiin niin, että kulkuyhteys sisätiloihin saatiin turvattua. Ensin rakennetaan, sitten puretaan ja sitten taas rakennetaan seuraavana päivänä uudelleen.



Tilanne on erinomaisen hyvä mutta vakava!

 

Mutta voi veljet miten talon ilme alkoi muuttumaan projektin edetessä. En tiedä, osasiko meistä kukaan kuitenkaan mielikuvitella, miltä kokonaisuus tulisi näyttämään. Se fiilis kun ehkä viidentenä rakennusaamuna kävelit kahvikupin kanssa terassille paljain jaloin auringonsäteitten kajastaessa tontin kulmassa kasvavan valtavan koivun läpi. Se fiilis, kun yli kahden vuoden "kaatopaikka" oli muuttunut taloa palvelevaksi kauniiksi alueeksi. Ja ne päänsärkyä aiheuttaneet rappuset... ai että ne onkin nyt täydelliset ja parhaat mahdolliset! Onneksi hallituksen puheenjohtajamme Heidi piti päänsä niitten kanssa. Se kun on kaksi vuotta rempattu taloparkaa ja kun vihdoinkin kokonaisuus alkaa hahmottumaan - omasta mielestäni kontrasti kahden vuoden takaisen kuvan kanssa on mieletön - mitä mieltä sinä olet?

 

Tuhannet kiitokset Team Hallonstigen (Ira & Harri), Team Pajböle (Pauliina & Tomppa), Engelsbyn tehtaat ja kaikki muut, jotka tällä piiiitkällä matkalla olette meitä auttaneet ja kannustaneet. Ootte ihan parhaita! 


- Tomppa -


Palkitsevin vaihe lienee hetki, jolloin pääsee läiskimään kansilautoja vauhdilla kasaan. Yhtäkkiä kaikki kaaos ja kompurointi koolinkien päällä muuttuu reilusti valoisampaan suuntaan. Ai että - hetki lähestyy!

 

Sininen hetki ja punainen tupa… Pikkuhiljaa alkaa maaliviiva hahmottumaan. Enää jäljellä loput kansilaudat, rappusten viimeistely sekä otsalaudat. Niin ja tietty sisustus? Ja sähköt… ja varmaankin jotain muuta vielä...

Talon pääty huhtikuussa 2019...

  
Komeeta on, vaikka itse sanonkin. Huomatkaa miten Salsakin nauttii!


Talon pääty kesäkuussa 2021. Ai että<3


 

 

Back to Top