Sisällön tarjoaa Blogger.

Syyspöhinöitä

Meidät paremmin tuntevat tietävät, kuinka haikeata aikaa syksy meille on. Pelloille kerääntynyt satapäinen kurkilauma lähti jo (tänä vuonna vielä aivan varkain, puf -ne oli poissa), ja tämän tapahtuman ympärillä sydän muljahtelee aina siihen malliin, että taas sitä ollaan väärässä paikassa. Tai vähintään ollaan auttamatta myöhässä minkään lämpimässä talvehtimisen suhteen. Vaikka ideoita onkin, toimintasuunnitelma puuttuu.  Onneksi on sentään töitä ja remppaa.


Yhtälailla kuin me kipunoidaan lähtemisen (tai lähtemättä jättämisen) kanssa, Salsakin kipunoi kostean koleita kelejä. Kevään ja kesän aikana vetreinä joustaneet nivelet on kangistuneet ja päivittäiset lenkit on tätä nykyä kovin verkkaisia (ja tällä meinaan nyt hiljaisia ja hitaita). Viime talvena lupasin viedä Salsan talvehtimaan jonnekin lämpöiseen, mutta nyt en pysty varmana sanomaan, pystynkö tänäkään talvena lunastamaan lupaukseni. Koronahimmelit on sotkeneet monet kuviot, ja ikävimpänä tietenkin juniorin viime vuoden etäkouluilu. Paluu "normaaliin" on ollut haastavaa, mutta jotenkin tästä on selvittävä. Ihan helppoa se ei selkeästikään tule olemaan.




Joten saas nyt nähdä, mitä talvi tuo tullessaan. Olen kuitenkin saakelin kiitollinen tästä töllistä peltojen keskellä, joka ostettiin Samuilta käsin - näkemättä. Tää on ihana paikka! Jopa kaikki hullut viherkasvikokeiluni onnistuvat täällä tuosta noin vain, kun ennen vanhaan (jopa Samuilla) onnistuin tappamaan kaikki pienetkin kokeilut. Pauliinan viherpeukaloille en toki vieläkään vedä vertoja, sillä näkisittepä tuon naisen puutarhan!


Syksy on ollut monin tavoin vauhdikas. Taalintehtaan frisbeeradalla on paikallisten aktiivien toimesta menossa pari kuukautta kestävä viikkokilpailusarja, jossa me ollaan käyty loistamassa (NOT). Ekaa viikkoa lukuunottamatta omat räpellykseni huononee viikko toisensa perään, mutta onneksi edes Tompan suunta on ylöspäin. Kisailijoissa on kyllä kovia jätkiä, joten ihan kärkisijoille ei Tomppakaan todennäköisesti yllä. Itselleni se nyt on ainakin toivotonta, sillä näissä viikkokisoissa ei ole naisten sarjaa erikseen. Tässä vaiheessa "fribauraa" on kuitenkin alistuttava - noitten äijien tekeminen on valovuoden päässä meikäläisestä. 

 

Mutta ei se mitään, pääasia että on nastaa, ja sitähän fribailu oikeasti on. Taalintehtaan friba-aktiivit on mainiota porukkaa ja on ollut todella hienoa päästä niihin porukoihin mukaan. Ensi viikonloppuna Taalintehtaalla kisataankin sitten mestaruudesta ja niissä kisoissa on meille mimmeille nähtävästi myös ihan oma sarja😁.

 

Meidän sänkipelloille pääsee taas treenaamaan!

 

Remppa jatkuu edelleen, kunhan keretään sorvin ääreen. Meillä havahduttiin TAAS yllättäen, että talvihan se sieltä tulla jolkottelee, haluttiin tai ei. Auringonpaisteiset syyspäivät on siis ollut paljon mukavampaa viettää puutarhaa muokaten, kuin maalinhuuruisissa sisätiloissa. Ja awot, monia yllättäviä projekteja ollaan ulkotiloissa startattukin. Parit ihmeelliset kummut pihasaunan ympärillä on jo melkein raivattu ja toisen kummun alta löytyi (kuten arveltiinkin) valtavia kiviä. Niitä on sitten käsipelillä nostettu ylös sen minkä on pystytty (joku olisi saattanut tilata traktorin😂) ja pakko myöntää, että vielä kun saadaan taas kasvit kasvamaan, siitä tulee ihan nasta mesta. 

 

Tuon kummun vierestä olen hitaasti ja hartaudella tasoittanut myös toista kumpua, joka yllättäen ei sisältänytkään isoja kiviä, vaan rikkaruohojen valtaamaa maa-ainesta ja kaikenlaista metalliromua vanhasta termoskannusta maalipurkkeihin. Maisema avartuu kummasti, kun saa epämääräiset kasat hävitettyä. Boo onkin jo löytänyt tasoitetun kasan päältä itselleen mainion tarkkailupaikan pelloille.

 

Melko isoja kiviä sitä saa ihan käsipelillä nostettua.

Epämääräisten kasojen tasoitusprojekteja.

 

Jos muistatte meidän pergolaprojektin, niin se ei taas meinaa tulla valmiiksi millään. Aina kun päästään hitusen eteenpäin, me aloitetaan yllättäen joku muu projekti. Tällä kertaa päätettiin tuhota pihan nurkassa seisonut epämääräinen tiilikasa ja väsättiin niistä aika mainio ja kauniskin ulkogrillipaikka mm. loimulohelle. Naapurin ihana Tapsa ehti näppäränä miehenä yllättää meidät, ja taiteili meille omin käsin todella hienon loimulaudan. Ensimmäinen loimulohi on jo testattukin ja tulihan siitä aivan älyttömän herkullista.


Kiitos tuhannesti Tapsa!

 

Tapsan hienolle loimulaudalle otettiin skumpat, ja vähän nuotiopaikallekin.

Iltavalaistuksessa.

 

Olen loppukesän aikana ilolla seurannut, kun meidän lähistöllä olevassa kauniissa tyhjässä pirtissä on alkanut olla elämää. Koleina päivinä piipusta on noussut savua, kun Sinikka on lämmitellyt tulipesiä. On ollut mukava kuunnella Sinikan tarinoita tästä lähiseudusta - mitä metsäreittiä pääsi ennen vanhaan mihinkin kylään, kuinka isä kuljetti hevosella mummulaan (tuohon meidän viereiseen autioon taloon), sun muuta historian havinaa. Sinikan pihalla on muuten aivan erityistä multaa (selkeästi), sillä mikä tahansa maahan laitettu hyötykasvi kasvaa ja rehottaa hullun lailla. Kiitos Sinikan, tässä meidänkin töllissä on nautittu monen kilon painoisista kesäkurpitsoista.

 

Musta on jotenkin hellyttävää huomata, kuinka äärimmäisen ylpeitä Kemiönsaarelaiset ovat saarestaan ja varsinkin Kemiönsaarelaisuudestaan. Mehän ollaan tässä paletissa uusia tulokkaita, mutta koetaan kyllä olevamme lämpimästi tervetulleita. Mahtavaa porukkaa!

 

Meillä on tällä hetkellä käynnissä pahin omppusota ikinä. Tuvan edessä töröttävä vanha ja valtava omenapuu sylkee omppuja muutaman minuuttitahtia. Niitä on nyt sitten viety peuroille metsään, metsästäjien mukana ruokintapaikoille ja kannettu kassikaupalla naapureille ja muualle maailmaan. Hellan edessä on seisty tuntikaupalla kuorien ja sosetta tekien, joten voin kyllä puhua kokopäiväisestä ompputaistelusta. Suomeksi sanottuna siis - vähempikin riittäisi. Mutta on se vaan niin kaunis vanha puu, etten kyllä ikipäivänä suostu siitä luopumaan. Mähän olen niin sanotusti "puuhullu" ja yksi painavimmista syistä paikan ostoon oli juurikin nuo valtavat vanhat jalavat, saarnit, tammet ja vaahterat. Niin ja tietty toi omppu💛.


Näillä mennään syksyä eteenpäin.


Mitäs sun syksyyn kuuluu?


Omput on vähän rupisia, mutta kyllä niistä hilloa tekee.

Meidän mielipuolinen omenapuu!


Tämmöinen siitä sitten tuli

                                                                              *Kaupallinen yhteistyö Virtasen maalitehdas kanssa

 

 

Noh, ei se olkkari vieläkään ole valmis (kiitos salaman), mutta sanotaanko näin, että tällä hetkellä se on viihtyisin versio kummallisen mallisesta olkkarista ever. Eikä vähiten Virtasen Maalitehtaan Saariston värikartan Eckerö -sävyn ansiosta. 

 

Eckeröhän on siis karkeasti vanhan postiauton keltainen sävy, enkä ikinä milloinkaan ennen olisi voinut edes kuvitella päätyväni niin räikeään väriin. Kerran siihen tutustuttuani paluuta ei kuitenkaan ole ollut. En myöskään aiemmin sen erityisemmin innostunut sinisestä (turkoosia ei lasketa), mutta Eckerö on näemmä laajentanut "makuaistiani" myös erilaisiin sinisiin. Vahvat sinisen eri sävyt näyttävät kulkevan Eckerön kanssa käsikynkkää saumattomasti ja nuo värit yhdessä saavat minut kerta toisensa jälkeen huokailemaan ihastuksesta. Ja vähän ehkä taputtelemaan itseäni olallekin hyvistä valinnoista.

 

Tässä tämä upea Eckerö

 

Z- mallinen olkkari on ollut meille koko ajan murheenkryyni, ja olemassa olevia huonekaluja on tullut siirreltyä vähän väliä. Jouluukuusen takia sitä piti muuttaa, Boon takia sohvan pitää olla ikkunan alla, Salsan pikku patjan täytyy sijaita takan edessä ja niin edelleen, ei siis ole ollut mitenkään erityisen helppoa keksiä kaikkia miellyttäviä ratkaisuja. Sitä paitsi meillä ei ole ollut juurikaan tauluja (lukuunottamatta ottamiani valokuvia Samuilta), joten ollaan tässä kärsitty vähän tyhjien seinien syndroomastakin. 

 

Virtasen Maalitehtaan Saariston värikartan sävyjen ansiosta olkkarin lopputulos alkoi edes vähän hahmottumaan. Sitten kun siihen saatiin lisäksi vielä ilmainen värikäs sohva Kauniaisista ja ennen kaikkea kaunis vanha ryijy Tompan isän naisystävältä, alkoi homma olla pulkassa. Vaikka täysin valmista ei vielä olekaan (sähköt roikkuvat edelleen salaman jäljiltä), voin kuitenkin sanoa melkein viihtyväni 😍.


Tässä muutamat ennen ja jälkeen kuvat:


Ja Ps. Suuret kiitokset Virtasen Maalitehtaalle inspiroivista Saariston värikartan sävyistä ja ihanan helposti maalattavista maaleista💛


Ps2. Lattiassa Virtasen Porstua sävy Sandhamn. Seinissä Virtasen sisustusmaalit sävyinä Eckerö ja ihan raikas valkoisen sävy Fårö. Koska Fårö ei ainakaan rankemmin vivahda harmaaseen, se on oikeastikin upean raikas valkoisen sävy.


Olkkaria ennen, kun keittirempan aikaan lähes kaikki oli tungettu sinne

tässä kohtaa olkkarin ikkunat oli jo vaihdelleet paikkoja. Hieno muovimatto ;)

Okkaria ennen ja uuh mikä ainainen remonttikaaos!

Olkkaria nyt, seinissä ihana Fårö.

Olkkaria nyt, lattiassa väri Sandhamn

Keltainen ryijy löysi paikkansa olkkarista. Matto vielä vaihtuu. Ja pöytä.

Purkutalosta Paraisilta saatu pöytä, joka vielä vaihtuu.

Lattiassa siis Virtasen Porstuan ihanasti tasoittuva ja kestävä maali.

Salama kylässä

Voiko salama iskeä kolme kertaa samaan paikkaan? 

 

En tiedä mitkä prosentuaaliset mahdollisuudet olisivat, mutta nyt tiedän kyllä kokemuksesta, että salama voi iskeä kolmeen paikkaan yhdellä kertaa. Ja oikeastaan siinä matkallakin sinne sun tänne.


14.8.2021 noin kuuden aikaan aamulla meillä kävi melkoinen myräkkä. Vaikka nukunkin korvatulpilla ja makkarin ikkunat on peitetty pimennysverhoilla, meteli ja valoshow piti hereillä. En kuitenkaan malttanut nousta sängystä, ennen kuin järjetön pamaus sai korvat tukkoon. 

 

Salama iski HYVIN LÄHELLE.

 

Sähköpäätaulu verstaalla poksahti.
 

 

Juoksin alakertaan, jossa Tomppa heti totesikin - sähköt meni. Voi paska. Muutaman aiemman huonosti nukutun yön jälkeen sanoin kuitenkin meneväni takaisin nukkumaan, sillä eihän me siihen aikaan lauantaiaamua voida tehdä mitään. Äkäinen ukkonenki siirtyi jo kauemmaksi muita kiusaamaan.

 

Parin tunnin päästä Tomppa tuli herättämään ilmoittaen Denniksen (meidän sähkäri) olevan tulossa ja koiratkin pitäisi lenkittää. Höyhensaarilla ollessani Dennis oli kertaalleen jo käynytkin meillä, kuten myöskin Carunan sähkärit, mutta nyt Denniksen olisi tarkoitus palauttaa asuintaloon väliaikaiset sähköt ja huolehtia siitä, että taloon tulisi myös vettä. Salama oli näyttänyt voimansa muutenkin, kuin paukutellen ja sähköjä poikkasten.


En tiedä onko saarella kuinka monta sähkömiestä, mutta meidän Dennis on huippu. Ja täystyöllistetty varmaan seuraavat kakskytvuotta jo ennakkoon. Toisin sanoen, ennen kuin Denniksen kalenterista löytyy meille kokonainen päivä, me ei edes tiedetä mitä kaikkea meni paskaksi. Mutta tässä vaiheessa tiedetään ainakin se, että se pirulainen mojautti meidän tontille, iski erään piharakennuksen kylkeen, siirtyi siitä sitten päärakennukseen ja jatkoi maakaapeleita pitkin matkaansa vielä seuraavaankin piharakennukseen. 

 

Kolme tölliä siis yhdellä iskulla, aika hitonmoista.

 

Dennis, mihin joutuisimmekaan ilman sinua!

Pistorasiat irvisteli itsensä rikki.

 

Kun saatiin taloon sähköt, selvisi että laturit on kaput, samoin kuin jääkaappi, ainakin muutama lamppu , jatkojohtoja, rakennuksen ulkovalot, pistorasioita, sun muuta. Tällä hetkellä meillä on joku sähköviritys, eli oleellisiin osiin tulee sähköt, mutta muualle ei, eikä meillä tästä syystä ole käsitystä mitä kaikkea salamanisku tuhosi. 

 

Meidän verstasrakennuksen pääsähkötaulu (mistä tulee sähkö kaikkialle muualle) otti sekin hyvin osumaa, ja sulakkeita pesineen räjähti säpäleiksi. Sähköjohtoja on kuoriutunut sieltä täältä, pumppuhuoneesta räjähtänyt lamppuja ja osa sähkötaulusta, valaistukset tiltissä ja herra ties mitä muutakin. Mutta koska verstasrakennuksen sähköt ovat myös tällä hetkellä välivaiheessa, emme näin ollen pääse edes tutkimaan mikä on rakennuksen lopputulos.


Toisesta piharakennuksesta salama tujautti osan katosta, lennätti ulkovalon tuhannen päreiksi pitkin tonttia (kymmenien metrien päähän) ja mitä lie muuta, nekin vahingot kun selviävät vasta puolentoista viikon päästä Denniksen ehtiessä paikalle. Lähes satavarmaa on ainakin se, että myös hartaudella suunniteltu ja rakennettu pihavalaistus on tullut tiensä päähän ja koko homma maakaapeleista lähtien on aloitettava alusta. 

 

Huh, en tykkää.


Onni onnettumuudessa kai kuitenkin - mikään ei syttynyt palamaan.

 

Saas nähdä mitä vakuutusyhtiö tästä tuumaa. 

 

Ps. Kiitos suojelusenkeleille💖 


Kaunis vanha terassin valo tuli myös tiensä päähän.

Seinissä olleet ulkovalot poksahteli aivan säpäleiksi.

Tästä kuvasta näkee, että tulipalo ei ehkä ollut kaukanakaan.


Kaikkein vaikeinta on vaan olla

Aika usein (myös blogissa) soimaan meitä siitä, ettei sitten millään saada valmista aikaiseksi. Remontit venyy, pihalla rehottaa kaikki paitsi istutukset, Imatralle (sukulaiset) ei meinata ehtiä millään, blogi ei päivity kuten pitäisi (orastavaa valkoisen paperin kammoa ehkä?), firmat hoidetaan vähän vasurilla, pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä, muttei kuitenkaan saisi stressata. 


Ja kun mä nyt äkkiä rupesin miettimään, niin oikeastihan me ei koskaan vaan olla. Siis sillä tavalla, että istuisi vaikka terassin sohvalla ja lukisi kirjaa. Tai lakkaisi kynsiä (kynsistä päätellen sitä ei todellakaan ehdi), tai lähtisi rannalle, tai vaikka jonkun ravintolan terassille. Pysähtyä vaan olemaan - aivan äärimmäisen vaikeata meille. Vaikkei ehkä uskoisi.


Se mua välillä surettaa, kun rempasta ei meinaa tulla kokonaan valmista koskaan. Itsensä ruoskimisen sijaan pitääkin ehkä muistutella itseään, että sellaista se nyt vanhoissa taloissa vaan tuppaa olemaan. Mutta kuten kahtena Kemiön kesänä aiemminkin, pieni paniikki hiipii taas puseroon, sillä ennen miinuskelejä olisi edelleen paljon tehtävää:


  • molemmat ulko-ovet pitäisi maalata. Tai itse asiassa kolme, sillä yläkerran parvekkeen ovi lahoaa kohta pystyyn.
  • verstaan ilmalämpöpumppu olisi sekin parasta saada paikoilleen, jos siellä meinaa puuhata kaikkea sitä mitä oli tarkoitus (ehkäpä paljastan joskus teillekin).
  • aita olisi tarkoitus maalata pellon puolelta.
  • puutarhan takaosan raivaus ja tasoitus pitäisi hoitaa kuntoon.
  • kymmenisen puutakin olisi hyvä kaataa.
  • edellisellä kierroksella kaadetut puut olisi parasta hoitaa klapeiksi.
  • vanhentunut passi pitäisi uusia, jos sitä vaikka jollain ihmeellä pääsisi talveksi pois
  • viimeistelemään olkkarin remontti
  • jne jne...onhan noita.

 

Olkkari ja ihanat Virtasen Maalien värit

Kukkapenkin uusimista

ja istuttamista

 

Ja sitten kun on ruoskinut itseään tarpeeksi, huomaa ettei me kuitenkaan oikeastaan koskaan vaan olla, ollaanhan me nytkin ehditty taas touhuamaan vaikka mitä. Esim...

 

  • ihastelemaan siilivideoita mustikkamummojen kanssa metsässä
  • poimimaan pikkiriikkisiä vadelmia
  • maalaamaan kuitenkin taas läjäpäin listoja ja ikkunoitakin
  • jännittämään juniorin teoriakoetta ja ensimmäistä autokoulun ajotuntia
  • elvyttämään kimalaisia hunajavedellä (onnistumisprosentti sata)
  • viettämään kesäpäiviä ystävien kanssa
  • istuttamaan kasvimaalle lisää salaattia (ei noussut)
  • nyppimään viheliäisiä minimatoja ruusuista pois (ennen kuin ne syö kaiken)
  • kestitsemään vieraita
 

Aivan minikokoisia ja rutikuivia vadelmia

Pitkästä aikaa myös mölkkyä

 

  • maalaamaan yläkerran parvekkeen alta vanhaa peltikattoa
  • rakentamaan pergolaa
  • vierailemaan puutarhalla ja ostamaan liian kalliita ruusuja
  • istuttamaan lisää perennoja
  • ihmettelemään (ja nyyhkimään) ensimmäistä muuttolintuparvea
  • pelaamaan mölkkyä ekan kerran sitten Samuivuosien
  • hämmästelemään lehdistä tyhjeneviä puita (NYT JO???)
  • väistelemään hirvikärpäsiä
  • viskomaan kiekkoja
  • osallistumaan Taalintehtaan frisbeegolf -kisoihin (parin kuukauden turnee)
  • puhumaan pitkiä puheluja Hong Kongiin (jo kaksi kesää mennyt näkemättä kaikkein rakkaimpia)
  • keräämään ämpäritolkulla pudonneita omenoita (valkeat kuulaat on muuten jo syötäviä)
  • ymsyms...

 

Ehkei se lorvikatarri sittenkään ole meihin iskenyt. Sitä vaan tulee sokeaksi tälle omalle tekemiselle, kun jatkuvasti on useampikin projekti käynnissä. 


So peace&love💛



Onneksi on frisbeegolf, ja mahtavat ystävät!


Perniön helmet - osa 2

Ja matka jatkui Joensuusta länteen, Kuopiosta pohjoiseen... tai sitten Perniöstä kohti Kemiönsaarta, kuten aika usein muulloinkin. Yleensä me ajellaan suoraan paikasta A paikkaan B (hiton kiireisiä kun ollaan😂), mutta silloin tällöin jossain mielen häiriössä me jopa pysähdellään spontaanisti. Mutta siihen tarvitaankin sitten vakava päätös pysähdellä spontaanisti, jonka tuo vakava päätös kai kumoaa?


No enivei, viimeksi kirjoitin Perniön helmistä ensimmäisen osan, joten tässäpä teille sitten tuo jälkimmäinen, jossa nimenomaan jopa heitettiin autolla ukemit (U-käännös), kun bongattiin kotimatkalla mielenkiintoinen etappi. Mutta ennen kuin kerron siitä, vinkkaan teille ihan "pakko pysähtyä" -paikan, jos täällä päin liikuskelee. Nimittäin Perniön Saunapalvi Oy.


Mehän ollaan asuttu täällä jo reilu kaksi vuotta, ja ainoa kontakti Perniön Saunapalviin meillä on ollut Tompan isä, joka on aina tuonut tuliaisia sieltä käydessään meillä. Joka kerta Tompan isän käynnin jälkeen ollaan päätetty käydä itsekin siellä ostoksilla, mutta vaikka ajoittain ajammekin siitä ohi, me ajamme nimenomaan ohi - pysähtymättä. Nyt vihdoin Pauliinan kanssa päätettiin tehdä se pieni mutka, ja hakea sitä kuuluisaa ja erittäin maukasta saunapalvikinkkua. Uuh, mitä herkkua! Siis suorastaan parasta mitä tiedän, (omaan suuhuni sopii muuten parhaiten se rasvaton versio).


Upposi meillä kauppakassiin myös jättikokoisia kaslerpihvejä ja palvimakkaraa tarjouksesta, mutta noitten lisäksi olisi taas voinut ostaa vaikka mitä. Perniön Saunapalvi Oy:stä saa mitä maukkaimpia herkkuja grilliin, joulupöytään, pääsiäiseksi ja muulloinkin (myös tilauksesta), eli hyvän lihan ystävät - kannattaa ehdottomasti pysähtyä visiitille.


Perniön Saunapalvi Oy

Pernänmetsäntie 12
25500 Perniö

 

UUUH, miten herkullista saunapalvia!


 

Lepola

 

Tämä on se kohde, jonka ohi ensin ajettiin ja siinä silmänräpäyksessä myös tajuttiin, että tuonnehan meidän täytyy mennä. Ei muuta kuin seuraavalle pikkutielle ja siitä sitten nokka taas kohti Perniötä. Tuolla Lepolan tilalla on ollut viime kesästä lähtien tarkoitus käydä, mutta ollaan muistettu se aina vasta siinä kohtaa, kun on jo painettu sata lasissa risteyksen ohi. Tällä kertaa me mimmit käännyttiin.


Jos et vielä tiedä mitä Lepola on, niin Lepola on käsityöläissiideriä, raikkaita ja herkullisia limonadeja -  Lepola on perinteitä uudella twistillä. Lepolan tarina sai alkunsa jo 1927 ja nykyinen tila sijaitsee samalla paikallaan Perniössä - sopivasti siinä matkalla Perniön liikenneympyrästä Kemiönsaareen. Nykyään Lepolan omenapuitten katveessa juoksentelee jo viides sukupolvi ja tilalla tuotetaan 100 prosenttisesti suomalaisista omenoista valmistettuja siidereitä. Ja herkullisia limonadeja ja vähän muutakin, kuten omien mehiläisten hunajaa, sekä Meritalon hilloja ja mehuja.


Kaiken tekemisen periaatteena on kuitenkin paikallisuus, ja tietenkin maku. Siidereitten takana on muuten Australiasta kotoisin oleva Aaron (Emmi vaimonsa kanssa), ja siiderit valmistetaan paikallisten omenatarhojen omenoista Lepolan omissa tuotantotiloissa. Nyt kesäaikaan Lepolan tilalla on avoinna pieni ravintola ja myymälä, jossa voi käydä nauttimassa vaikka herkulliset päiväsiiderit ja pientä huikopalaakin. Mukaansa kannattaa ehdottomasti ostaa Lepolan siidereitä tai limonadeja vaikka kaikkia makuja. Makumaailma on ihana!

 

Näin elokuussa Lepolan myymälä ja baari näyttäisi olevan auki seuraavasti:

4.-7.8. ke-la 12-18

9.8.-22.8. pe-la 12-18.


Lepolan käyntiosoite:

Kemiöntie 1008

25610 Ylönkylä

 

Lepola shop & bar.

Ihanan makuinen kurkulla maustettu siideri ja eka rantapäivä 2 vuoteen.

 

Lähiruokakioski Pikantti

 

Jos nyt joku kerta ajelet vaikka kylään näissä maisemissa, ja tuliaiset on ostamassa, pysähdy ihmeessä alueen lähiruokakioskeille. Saatat nimittäin yllättyä niitten monipuolisuudesta.


Särkisalon risteyksessä seisoo pieni keltainen kontti, Lähiruokakioski Pikantti, joka on pienestä koostaan huolimatta suuri kuin mikä - siis melkein tavaratalo. Ja mikä parasta, se on aina auki. SIIS 24/7. 


Kioski toimii itsepalveluperiaatteella ja siellä on vaihtelevasti myynnissä lähiseudun tuottajien ihania tuotteita. Mainittakoon vaikka Raaseporin hapattamon hapankaalit, Katiskanmäellä valmistettua sillikaviaaria, Veljesten suolakurkkuja (ei sisällä etikkaa eikä sokeria), Pikantin lakritsia ja jauhoja, Antsun sinappeja, Kotimetsän hunajaa, ankkaa, luomulammasta, lankoja, tyynyjä, saippuoita, ja ihan vaikka mitä. Melkoinen pientavaratalo siis. 


Jotenka, täälläkin kannattaa ehdottomasti tehdä stoppi. Pienestä koostaan huolimatta Lähiruokakioski Pikantti on timanttia.


Lähiruokakioski Pikantti:

Särkisalontie 2

25610 Ylönkylä.


Ja auki siis 24/7


Joko sä olet käynyt joissain näistä?


Pieni mutta pippurinen Pikantti.





Back to Top