Sisällön tarjoaa Blogger.

On nää hätäisiä kavereita

Nopeeta se on kaikki täällä, vaikka päivien voisi ehkä kuvitella lipuvan verkkaisesti hissutellen. Toisinaan se onkin niin, mutta jopa yllättävän usein joku auto kurvaa pihaan, ja siinä sitä taas mennään lompakko levällään.

Hyvin muistuu mieleen Samuin kaaokset. Aikatauluja oli täysin turha suunnitella, sillä mikään muu ei ollut varmaa kuin muutos.

Yksi kobra saattoi muuttaa koko päivän ohjelman. Pahimmassa tapauksessa monen päivän, riippui ihan siitä kuinka pahasti myrkyt osui koirien silmiin.

Täällä yksi pihalle kurvannut auto kirjoittaa todennäköisesti kalenterit uusiksi ja tyhjentää lompsat vuoria myöten.

Tai ehkä se on vain me, jotka roudaamme kaaosta mukanamme mihin ikinä menemme. Oli sitten kyseessä Samui tai Kemiönsaari. Tai vaikka Tampere.

Tarkat suunnitelmat ja budjetit on meillä turhia, parempi elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä eteen tulee. Tai pihaan kurvaa.

Kuten pari päivää sitten.

Kemiönsaari
Silloin kun ei ole satanut, on ollut jo melko rapsakkaa

Nopeeta toimintaa

Kemiössä hommat toimii niin nopsaan, ettei meinaa mukana pysyä. Ja hommat toimii myös kuten sovitaan - aikataulussa (yleensä jopa etuajassa) ja sovitussa hinnassa. Särmästi, mutta leppoisasti.

Ja avuliaasti muuten, sillä mehän ei tunneta täällä vielä juuri ketään. Mutta työnjohtajan kautta saatiin taannoin sähkäri, sähkärin kautta putkari, nokikolarin kautta peltiseppä ja konevuokraamon kautta porakaivon tekijä.

Joka muuten pamahti sunnuntai-iltapäivänä pihaan kertoakseen tulevansa huomenna klo 12 poraamaan meille kaivoa. Tässä kohtaa ei olisi vielä ollut sijoittaa euroja kyseiseen urakkaan, mutta pakkohan se oli myöntyä, kun kaveri kerran tupsahti tontille.

Ja maanantaina klo 11.30 koko tontti tömisi, kun letka isoja autoja saapui pihalle. Ei siis kello 12, vaan puoli tuntia ennen. Onko meininki oikeasti näin särmää muuallakin?

Ja isojen autojen perässä tontille parkkeerasi autonsa myös "meidän Tapsa", sillä kuten aiemmin kerroin, Tapsa vähän kattelee meidän perään.

Täällä tehdään eikä meinata

Porakaivo

Ne jotka ovat blogia kesän mittaan lukeneet, tietävät että meidän pihakaivo on ollut tyhjä moneen kertaan. Vettä on tilattu paikalliselta VPK:lta useasti vaan huomataksemme, että illalla täysi kaivo on ollut aamulla taas tyhjä.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy, kuten sanotaan. Ei se ainakaan meillä pysynyt, joten vaikka VPK:lta saisikin jatkuvasti vettä ostetuksi, se olisi rahaa kankkulan kaivoon. Ja mä luulen vahvasti, että meidän pihakaivo on juurikin se kuuluisa kankkulan kaivo.

Porakaivo oli siis must. Ja sitä kolme sadekaapuista kaveria hyytävässä kaatosateessa sitten saapui kaivamaan.

Oltiin katsottu mahdollinen kalliopaikka tontilta ja hyvin oli katsottu, sillä kallio todella löytyi neljän metrin syvyydestä. Siinä sitten kaatosateessa ja jännityksen vallassa odotettiin komeata vesisuihkua kallion uumenista, mutta sitä ei saatu. Vettä löytyi, mutta nyt täytyy odotella pari päivää aukeaako vesisuonet itsekseen, vai pitääkö vielä tilata paineauto posauttamaan suonet auki.

Se olisikin sitten sellainen 800 € lisää (A-PU-VA), joten ollaan nyt sitten kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että vesisuonet tuolla kallion uumenissa armollisesti aukeaisivat ihan itsekseen.

Taas saa pidellä peukkuja. Kiitos, tack.

Ps. Jos ei muuta, niin alan purkittamaan ja myymään tuota viimeisessä kuvassa olevaa kuulemma hemmetin mineraalipitoista mutalöllöä, jota kaivon poraamisesta jäi kasvimaan täytteeksi. Loistava bisnesidea vai mitä?

Kilttejä poikia, varjeli vanhat sireenit ja hortensiat koneilta.

Sinne sitä rautaputkea meni, 60 metriä että humpsahti

Tässä olisi sitten mineraalipitoista mutakylpyä tarjolla ;)

Ei päivää ilman vahinkoa

Hiton hyvä, että edellisessä postauksessa huutelin auton hajonneen (p#rkele). Siitä ei nimittäin mennyt montaa tuntia, kun ystävämme Jölli otti yhteyttä ja kertoi mikä autossa on vikana. Eikä tästä sitten mennyt kuin tovi, kun sama kaveri järjesti vielä romuttamolle menevästä autosta meille varaosat tilalle.

Välillä kyllä menee jauhot syvälle kurkkuun ihmisten ystävällisyydestä. Että kiitosta vaan, nöyrästi.

Pikaisesti autosta diagnosoitiin lämmittimen moottori hajonneeksi, koska lämmitin ei päästänyt pihaustakaan. Muutama päivän sisällä auto koki kylläkin ihmeparantumisen ja korjasi itse itsensä - kunnes hajosi taas.

Tähän perään sitten viime lauantaina ajellessani junioria hakemaan Salon juna-asemalta, jouduin soittamaan Tompalle matkalta, että mihinkähän tästä autosta katosi ohjaus? Oli kuin olisi tankkia käännellyt - edes liikenneympyrästä ei meinannut selvitä millään.

Ei ollut järin hauska ajella, kun ei tiennyt törmääkö seuraavaan kallioon vai rekan alle.

Tämä ongelma diagnosoitiin niin, että vaihdelaatikon öljyt on karanneet pihalle, joten öljyä lisää ja tarkistus ettei mikään letku vuoda.

Sitten tämäkin vaiva korjasi itse itsensä. Ihme kaara.

Meidän peltokaara, jonka ympäriltä kaatui lato. Auto jäi ilostuttamaan meitä.

Sitä mä vaan meinaan, että iso osa meidän remonttiin varatusta ajasta menee kaiken maailman tulipalojen sammutteluun ja ylimääräiseen säätöön. Ei siis mikään ihme, että rempoissa tuhraantuu sen kuusi kuukautta enemmän kuin oli alkuun kuviteltu.

Näitten auto-ongelmien perään hajosi tietenkin vielä astianpesukone, jonka vian selvittäminen purkamisineen vei jälleen sen puoli päivää.

Mutta ei näköjään ongelmaa, mitä Tomppa ei saisi fixatuksi. Musta alkaa tuntumaan että tässä töllissä asuukin joku MacGyver, eikä mikään perus Thaimaanrannan maalari.

Eteisremppa

Eteisremppaa pyöritellään, kun näiltä kommervenkeilta ehditään. Oma osuuteni tähän mennessä on ollut lähinnä naulojen repimistä lattialankuista ja ulkolaudoituksista, kun Tomppa on viettänyt aikaa talon alla ja välikatolla. Niihin koloihin ei kahta olisi mahtunut, ei sillä että olisin mitenkään sinne hinkunutkaan.

Eteisen lattiaa on rempattu alhaalta käsin, jotta voitiin säästää lattian, portaitten ja portaitten alla olevien kaappien purku. Tämä näemmä onnistui ja nyt on eteisen alapohja eristetty.

Seiniin päätettiin myös tarttua ulkopuolelta käsin, sillä seinien sisäpanelointi on itse asiassa aika kaunis. Sisäkautta eristäminen olisi tarkoittanut paneleitten uusimista, ja haluttiin välttää tämäkin keissi. Nyt siis koolataan seiniä vähän paksummiksi ulospäin, jotta sinne mahtuu tarvittava määrä eristettä ilmarakoineen.

Itse asiassa eteinen olisikin todennäköisesti jo valmis ilman näitä ylimääräisiä hankaluuksia. Ja metsästysseuroja, ja frisbeetä ja muita vieraita. Mutta on se aika hienoa, että maalla tullaan kylille ilman sen kummempia etukäteen sovittuja treffejä. Ajetaan vaan pihaan ja siinä se.

Syksyä parhaimmillaan, vaikka jollain näyttäisi olevan vähän haravoitavaa.

Suppikset

Ja niinhän siinä tuppaa käymään, että sitä saa mitä tilaa. Edellisessä jutussa heitin ilmoille suppilovahverokauppiaan uraa, ja näin siinä vähän vahingossa sitten kävi. Nykyään meidän kaikenkarvainen porukka hölmöine Angry birds pipoineen kyykkii ämpäreineen metsässä. Espooseen lähtee tuoretta herkkua, sen minkä ehditään toimittamaan.

Ei tällä touhulla tietty rikastu, varsinkin jos lasketaan hävikit mukaan. Viimeksi Bumba hävitti pusikoissa vasta hankitun Rukan takin (ei ole löytynyt vieläkään), joten saattaa olla että menee komea ura vaihtoon ennen kuin ehti kunnolla alkaamaankaan.

Mutta me pörrätään koirien kanssa noissa metiköissä enivei, eikä meillä ehditä kaikkia suppiksia mitenkään syömään, joten hyvä että jonnekin kelpaa. Onpahan tornitalon mummoilla ainakin vähän herkkua pöydässä.

Uskokaa tai älkää, Samuilta ostettu Angry birds -pipo

Niistä susista

Se on kuulkaa metsästyskausi nyt päällänsä. Varokaa siis kaikki sorkkajalkaiset pelloilla ja metiköissä, ampu tulee ensi viikonloppuna!

Meidän pellot on vuokrattu paikalliselle metsästysporukalle jo ennen meidän astumista tilallisen puikkoihin. Ehdittiin jo vähän odotellakin milloin koittaa se hetki, kun pitää astetta varovaisemmin hipsutella koiralenkeillä.

Ensi viikonloppuna on sitten pyssyt paukkumassa, tiesi metsästysporukan johtaja pari päivää sitten kertoa käydessään meitä moikkaamassa. En tietenkään tykkää ajatuksesta, että meidän komeasti loikkivia peuroja tässä lahdataan, mutta ymmärrän kyllä että näin pitää tehdä. Peuroja ja hirviä on liikaa, ja kyllähän noi isot otukset illan hämärtyessä melko vaarallisesti hyppii varomattoman autoilijan eteen. Sitä paitsi punkkikanta on saaristossa kuulemma räjähtänyt muun muassa näitten peurojen takia.

Sudethan olisivat mainioita kantojen aisoissa pitäjiä, mutta niitten läsnäolo ei riitä. Niitä on aivan liian vähän. Tähän kyllä huokaisen että ONNEKSI, sillä kyllä suden läsnäolo meidän sysimustissa peltomaisemissa hirvittää ihan helvetisti.

Täällä näyttäisi olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että keskustelut uusien ihmisten kanssa aloitetaan susihavainnoilla. "Oletko jo nähnyt"? Muistathan sitten ilmoittaa poliisille? Kuinka monta olette nähneet?

On siis PÄIVÄNSELVÄÄ (repikää siitä), että susia on nähty. Ja juuri kun olin saanut itseni vähän rauhoitetuksi yön silmien aiheuttamasta paniikista, kertoi metsästysporukkamme johtaja susihavaintojen jälkeen lenkittävänsä koiriansa aina ase taskussa.

Tsiisus.

MISSÄ MUN ASE ON?

Ps. Huomasiko kukaan tämän päivän Iltasanomien artikkelia viimeisimmästä susihavainnosta? Tässä alkaa olemaan mielenrauha hiukka kateissa...

Bumba ja suppismetsällä kadonnut takki.

Syksyn puuhailuja ja fiiliksiä

Vähän on sellainen hämmentävä fiilis. Mihin on kadonnut kaikki tila, johon tottui edellisen viiden vuoden periodilla . Elämän neliöt ovat kutistuneet vain siksi että ulkona on kylmä ja valtaosa ajasta kuluu sisätiloissa.

Edellisinä vuosina sisään kömmittiin korkeintaan nukkumaan, kaikki muu aika vietettiin ulkona läpi vuoden. Illalliset rannalla, kokkailut ulkokeittiössä, mopoilut vuoriteillä, jumpat uima-altaalla - kaikki lämpöisen taivaan alla. Ei haitannut sateet, ja Samuilla myrskytkin oli Suomen normituuliin verrattavissa.

On se myönnettävä - ikävä on Samuin samettisia kelejä.

Ei saakeli miten nyt tuntuu kylmältä! Ja märältä, ja tuuliselta. Kun vielä tietää mitä on tulossa ja milloin lämmittävät auringonsäteet seuraavaksi osuvat tämän maan kamaralle, pikkusen hirvittää. Muistan tasan tarkkaan, miksi silloin taannoin lähti maisemat vaihtoon.

Kesäihmiset tarvitsevat lämpöä niveliin, eikä siihen riitä toppahousut. Eikä oikein iltasaunakaan, vaikka se vähän kieltämättä helpottaakin lämmön kaipuuta.

Toivottavasti edes naapureilla riittää hupia liian isoissa kurahousuissa (Tomppa löysi kirpparilta) tuulta vastaan taistelevassa äkäpussissa.

Tänään oli rapsakka aamu, kohta tarvii jo pilkkihaalaria.

Syksyn touhuja

Mutta täällä nyt ollaan ja touhua piisaa - muutakin kuin remonttia. Mulla oli kovat suunnitelmat esimerkiksi puutarhan suhteen, mutta tässä näin TALVEN (nyt jo?) alkumetreillä kävi selväksi, ettei aika riitä kaikkeen. Ja autokin hajosi p#rkele.

  • Omput
Ekat pakkasyöt on tehnyt sen, että viimeisetkin miljoona omenaa levittäytyy pihanurmelle. Se että tässä ehtisi kaulimen varteen leipomaan kaikenlaista tai edes jonkinlaista, on toiveajattelua. Lähitienoon peuratkaan ei tunnu kovin kiinnostuneilta meikäläisen omppukuormista, joten omppua mätänee nyt sinne sun tänne.

Kerran viikossa Tomppa vie Espoonlahteen anopin kerrostalon rappukäytävään läjän, josta tornitalossa asuvat saavat ottaa. Meidän kylillä ne ei kelpaa, sillä jokunen muukin omenapuu taitaa löytyä lähitienoilta.

Onneksi työnjohtajan vanhemmat edes välillä piipahtavat hakemassa ämpärillisen. Rakastettavat tyypit, sain vielä palkaksi polveen asti ulottuvat villasukat. Se oli rakkautta ensi kokeilulla!

Mutta olen mä kiireiltäni väsännyt sentään elämäni ensimmäiset omppuhillot ja se olikin mahtia, sillä yhteen hillosatsiin sai näppärästi hävitettyä yhden ämpärillisen homppupomppuja.

Eka satsi omppuhilloa ja tähän meni ämpärillinen omppuja.

Työnjohtajan vanhemmilta saatuja villasukkia<3

  • Pelargonit
Sain Tompan sukulaiskukkakauppiaalta keväällä 32 pientä pelargonin alkua. Mun "hellässä" hoivassa (miten se on edes mahdollista?) niistä on kasvanut valtavia kukkapensaita. Ja niitä tässä nyt sitten pelastellaan pakkaselta turvaan vähän minne sattuu. Saa nähdä mihin ne loppusijoittuu talveksi ja saas todellakin nähdä kuinka moni niistä on hengissä vielä keväällä.

Pelargonit lämmittelee remppakämpässä

  • Räsymatot
Samalla kun me tässä taannoin löydettiin yläkaton alle sisäkautta, löydettiin myös Miskan huoneen vierestä piilohuone. Sieltä löytyi paitsi vanha matkalaukku aarteineen (kunhan ehtisi tutkimaan), myös uusi läjä räsymattoja piharakennuksen vintiltä löydettyjen lisäksi. Ja ollaan me osteltu kolmen euron räsymattoja myös Taalintehtaan ekocenteristä, sillä kyllähän räsymatot vanhan talon tupaan kuuluu, eikö vain?

Ajatelkaa miten viisas valinta räsymatto koirataloudessa on, kun näillä syksyn mutafestareilla paskaa kulkeutuu tassuissa sisään ihan kohtuudella. Räsymaton voi aina kääntää toisin päin ja käyttää senkin puolen, ennen kuin tarvii alkaa pesuhommiin.

Onnea ovat räsymatot, joita on nyt pesty sen minkä ehtii talvea varten.

Ihania suppiksia!

  • Suppilovahverot
Niitä on kaikki kumpareet täynnä. Yleensä napataan koiralenkiltä satsi mukaan, putsataan ja laitetaan takan päälle kuivumaan. Jos olisi aikaa, sitä voisi ryhtyä vaikka suppiskauppiaaksi.

  • Polttopuut
Se on kuulkaa niin, että keväällä täydeltä tuntunut liiteri ei tunnu enää yhtään niin täydeltä. Kokkailut pyritään tekemään puuhellalla, koska samalla kätevästi lämpiää myös tupa. Iltaisin on sitten kuitenkin jo niin vilpoista, että täytyy lämmittää myös muutama pesällinen varaavassa takassa, ettei koirilla yön aikana jäädy takapuoli.

Näihin polttobileisiin kun ottaa vielä mukaan saunomiset, niin avot, kohta on liiteri tyhjä.

Kalenteriin on siis lähiaikoina ruksattava myös halonhakkuu. Onneksi pihalta pressujen alta löytyy vanhempia pöllejä jonkin verran, jotta ainakin alkuun päästään. Talvella täytyy sitten kaadella tontilta jokunen puu, niin on millä täytellä liiteriä taas ensi vuonna.

Huh, kyllä maalla on mukavaa! Ei minkäänlaisia vapaa-ajan ongelmia, eikä jumppatunneistakaan tarvii maksella mihinkään suuntaan. Äksöniä pukkaa vasemmalta ja oikealta.

Mites teillä syksy (lue talvi) sujuu?

Countryside in Finland
Täällä me nyt ihmetellään :)

Keittiöremontti osa 6 - perjantai 27.9.2019

Heinäkuun 7. päivä 2019 julkaisin keittiöremontti osa ykkösen.

Sinä päivänä toivonrippeet pikaisesta fiksaushässäkästä oli hyvinkin jo karisseet. Edessä ei ollut mitään "viinilasi kädessä ja pensseli toisessa" -lomailua, vaan mittava urakka, joka kaiken lisäksi paisui homman edetessä.

Ehkä se yleensäkin menee niin (en tiedä kun en ole ennen remontoinut vanhaa taloa), että työmäärän edessä ensin iskee paniikki. Jossain kohtaa siitä eteenpäin onkin sitten jo valmis iskemään hanskat tiskiin.

Mutta sitten, muutaman päivän puhisemisen jälkeen valo pilkottaa taas risukasaan, ja kaikki tuntuu jälleen mahdolliselta.

Näin se osapuilleen meni.

Summa summarum, keittiö revittiin täysin rungolle. Muutama viikko tepasteltiin ihan maapohjallakin metrin alempana kynnyksistä, mutta onneksi oli lämmin. Vanhan ajan multipenkki muutettiin tuulettuvaksi rossipohjaksi ja eristettiin. Vähän harvahampailta näyttävät 1880 -luvun hirsiseinät levytettiin uudestaan. Tuvan ainoa sisäseinä oli tarkoitus jättää hirrelle, mutta se vasta harva olikin. Joten noup.

Vanha lautalattia naputettiin takaisin paikoilleen, hiottiin ja maalattiin. Levytetyt seinät maalattiin (tarkoitus oli laittaa tapetti, muttei kylmän tultua ehditty pohtimaan sopivaa), vanhat kattolankut hiottiin ja maalattiin, samoin kattoparrut (paitsi ettei tietenkään maalattu). Katosta tuli oikein sievä, vaikka itse sanonkin.

Kolme kuukautta puurtamista yhden pienen tuvan kimpussa, ja voitte olla varmoja että välillä hermot paukkui komeasti. Onneksi Tomppa on tollainen "tasainen jätkä" - itsehän en ole - sillä Tompan tasaisuudella me varmasti vältyttiin pahimmilta törmäyskursseilta.

Salsa löysi uudesta keittiöstä heti paikkansa.

Perjantai 27.9.2019

Aurinkoisena perjantaipäivänä 27.9.2019 klo 10.00 putkimies kaikkine hymykuoppineen kurvasi pihaan. Siitä pienen hetken päästä saapui myös sähkäri.

Oltiin aamun ensimmäisinä tunteina ehditty kantamaan tupaan sähköhella, astianpesukone, kattilakaappi ja tiskiallasmoduuli. Jos ne edes saisi päivän aikana kytketyiksi.

Kello 15.30 lähti sähkäri tontilta, vähän sitä ennen oli kahvittelun jälkeen poistunut myös putkari. Poistumisia ennen oltiin kuitenkin ratkaistu monta ongelmaa, kuten mitä keksisi ilmaisena saadun tiskialtaan ja hanan kadonneen tiivisteen tilalle. Kun kaupasta ei löytynyt, hymyilevä putkari keksi.

Käytettynä ostetusta sähköliedestäkin puuttui joitain osia, mutta ehkä paras sähkäri ikinä selätti tämänkin ongelman.

Syksyn kukkia keittiöpöydällä.

Pelargonit 10 euron kukkapöydällä kylmää karussa.

Kello 19.30 kaadettiin lasit viiniä, vaikka laseissa olisi ehdottomasti pitänyt olla kuohuvaa.

Keittiö oli valmis!??! Silmät pyöreinä tutkailtiin ympärillemme ja mietittiin "mitä helvettiä tässä just tapahtui?"

Matot lattialla, astiat kaapeissa, pelargonit kukkapöydällä, mausteet hyllyillä ja pöydällä kehäkukkia. Vaikka jokunen kaappi ja niitten tuunaukset odottavat vielä allekirjoittaneen kädenjälkeä, niin perusasiat (lue luxus) toimii. Astianpesukone, juokseva vesi, sähköhella, ja puuhella (kiitos Pauliina ja palomies!). Olihan se nyt viinipullon paikka.

Ne jalkalistat, karmit, ikkunan smyygit sun muut ehtii myöhemminkin, sitten kun eteinen on rempattu lämpöiseksi. Tai kuten Tapsa sanoo - perinteisestihän ne laitetaan vasta silloin, kun talo lähtee myyntiin.

Joten mitäs pienistä, meillä on kuulkaa keittiö! Ei saa#ana!!!

Ps. Tänään aloitettiin jo eteisen remppa, joten eiköhän sieltäkin mielenkiintoisia ongelmia ole luvassa.

Ihana 3 euron matto.

Ihanista ihanin puuhella, pinta kaipaa vielä fixausta.
Vielä puuttuu verhot ikkunoista sun muut, mutta astianpesukone löytyy<3

Tästä lähtee eteisen remppa.

Keittiöremontti osa 5 - kylmä tuli

Sitähän mä pelkäsinkin, että ehtii kylmä tulla Kemiöön ennen kuin meillä EDES keittiöremppa valmistuu. Edessä olisi kuitenkin vielä ainakin kylmän eteisen eristäminen. Sen pikku luukun, jossa on vielä vähän kylmempi kuin ulkona.

En muuten tiedä miten se on edes mahdollista, mutta se on. Tuuli puhaltaa eteiseen joka nurkasta - hyvä ettei sadakin - ja kaikki kylmä pakkautuu just sinne. Sitä rempataan siis seuraavaksi, kunhan sinne saakka ehditään. Toivottavasti ihan saakelin nopeasti.

Muuten joudutaan koko konkkaronkka muuttamaan juniorin pieneen Espoon yksiöön.

Kylmä tuli, kuten pelättiin

Paikalliset ammattilaiset

Vaikka me ollaan etanaakin hitaampia remppahommissa, samaa ei voi sanoa paikallisista ammattilaisista. Niitä on viime aikoina ravannut jeesimässä jos jonkinmoista - sähkäriä, putkaria, nuohoojaa ja paikallista konevuokraajaa. Ja lisää porakaivofirmojakin.

Ja siis vitsi miten mutkaton meininki näillä ihmisillä on! Täällä ei paljon katella kellonaikoja tai viikonpäiviä, töitä tehdään näköjään silloin kun jollain on tarve.

Täällä ei ole tavatonta, että konevuokrausfirman omistaja tulee paikan päälle opettamaan kuinka lattianhiomakone toimii. Ihan vaan varmuudeksi, ettei huristella koneella läpi seinien. Jollekin hätäisemmälle kaverille kävi kuulemma niin. Sekään ei ole tavatonta, että sama kaveri tulee vielä noutamaankin koneen, ettei tarvitse itse vaivautua palauttelemaan.

Nuohoojankin sai välittömästi. Nokikolari ei pelkästään nuohonnut töllin ja saunan piippuja, vaan imuroi vielä remontin tieltä piiloon viedyn puuhellan, ja opetti siinä sivussa oikean tavan puiden poltolle.

Sähkärin kanssa kahviteltiin ja nautittiin pihalla appiukon tuomaa savupalvia, kuin hyvät kaverit konsanaan. Sen lisäksi sähkäri tarjosi lainaan kuppiporanteriä, kun niitä ei ollut omasta takaa ja sellaisia rempassa vielä tarvittiin.

Nasta meininki näissä maisemissa.

Lattian hionta ennen maalausta

Piiput on kunnossa :)

Keittiöremppa

No, ollaan me sentään loppusuoralla.

Lattia on maalattu, seinät on pystyssä ja viimeistä silausta vaille maalatut. Kattokin on viimein maalattu, ja voin vannoa että se oli v-mäisin homma ever. Paitsi ehkä jos joutuisi kahdeksan tuntia päivässä tyhjentämään paskahuusseja.

Hormi on vielä käsittelemättä, mutta siihen palataan heti, kun loppuviikosta saadaan putkari ja sähkäri viimeistelemään hommat. Silloin olisi viimein tarkoitus saada ensimmäiset kalusteet keittiöön, ja niihin kuuluu tietenkin tiskiallas, sähköhella ja ASTIANPESUKONE.

Jumanklavita mä olen täynnä kylppärin lattialla tiskaamista! Sen lisäksi ruoan tekeminen parvekkeella olevassa kaasuhellassa ja grillissä alkaa olemaan jo melko hyytävää touhua. Ulkona me ollaan kyllä totuttu kokkailemaan, mutta pipo päässä ja hanskat kädessä on meillekin jo eksoottista.

Se milloin meille saadaan keittiön ikkunoihin ja oviin karmit, puhumattakaan lattialistoista jää nähtäväksi. Nyt on kuitenkin jo kiireellä avattava eteinen ja puhallettava se täyteen fylliä.

Vapaa-ajan ongelmat, mitä ne on?

Katon maalaus oli raskasta hommaa. Katossa vanhat lankut.

Seinien levytystä

Remontin aikana kylppäriä käytetään vaan tiskaamiseen

Tässä ollaan kokkailtu ja kylmä tulee

Uudet seinät, lattia maalattu, ja fixausta vailla oleva keittiön pöytä
Back to Top