Muutoksen tuulet - taas!

 

 

Roadtripin 19. päivä toi mukanaan muutoksen karmeat tuulet. Niitä on tähän reissuun toki mahtunut vähän enemmänkin, sillä 19 yöstä ollaan oltu poikkeustilanteessa jo kaikkiaan 11 päivää. Melko paljon, voisi melkeinpä sanoa. 

 

Ilmeisesti Espanjassa, Portugalissa , Italiassa ja Ranskassakin poikkeustilanteita on tähän talveen osunut ennätysmäärä. Tuntuu että myrsky toisensa perään puhaltaa ristiin rastiin Välimeren ja Atlantin rannikkoa, sisämaat toki mukaanlukien, eikä loppua ehkä vieläkään ole näkyvissä. Kaatuneita puita on tien vieret täynnä, lunta yllättävissäkin paikoissa, tulvia siellä täällä ja varoituksia toisensa perään. Me ollaan vaan reissun päällä, mutta monet paikalliset on näissä maissa menettäneet kaiken. 

 

Matkailu avartaa sanotaan, mutta usein se on myös kovin surullista. Ilmojen mahtiherroille me ei kuitenkaan voida mitään, täytyy vaan yrittää navigoida parhaansa mukaan, ja välttää kuormittamasta alueita, joilla on jo muutenkin vaikeata.

 

Me yritetään kuitenkin tarjota myös Boolle ja Salsallekin kivat oltavat.

 

Ja oman turvallisuuden vuoksi navigoidaan tietty itsekin näissä tuulissa. Reissusuunnitelmat muuttuu tien päällä, tärkeät etapit muuttuu sadoiksi, jopa tuhansiksi turhiksi kilometreiksi, koska tuulta ei kukaan voi kesyttää. 

 

Ranskan Bessilles osoittautui meillekin loppupelissä täysin turhaksi etapiksi. Tiedettiin että myrskyjä oli luvassa, ja valvottiin itsekin yksi yö siirrellen Finaa ottamaan paremmin tuulia vastaan. Sinä yönä muistui mieleen Mijasin vuorten katastrofiyö, kun jouduttiin yön pimeinä tunteina laskeutumaan merenpinnan tasolle tuulia karkuun. On muuten uskomatonta, kuinka paljon pieni matkailuauto voikaan heilua pahimmissa puhureissa. Yksinkertaisesti se on niin pelottavaa, että nukkumisesta voi korkeintaan haaveilla. 

 

Meillä piti olla frisbeegolf -kisat Bessillesissä tänä viikonloppuna, siksihän sinne Finaa ehkä vähän rääkäten ajettiinkin. Vaikka matkis on korjattu, niin se KAMMOTTAVA akkuvalo tykkää varoitella oikeastaan joka päivä, vaikka auto onkin komeasti hurnutellut eteenpäin. 

 

Mutta eniveis, oltiin siis kisapaikalla pari päivää ennen kisoja. Otettiin myrskyt tyynen viileinä vastaan, käytiin treenaamassa kisarataa (tuuli muuten ihan helvetisti!), ja odoteltiin kisajärjestäjiltä infoa pelaajatapaamisen paikasta. Sitten se info tuli;

 

Kisat on peruttu myrskyjen takia! 

 

Kisat peruttu, oltaispa sittenkin Italiassa.

 

Siis jos näin ei olisi käynyt, me oltais nyt Italiassa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Italia oli kuitenkin se kohde, joka kiinnosti tällä roadtripillä kaikkein eniten. 

 

Kaikki muuttuu. Paitsi tuulet, myös suunnitelmat - tien päälläkin.

 

Mihin tästä, who knows😅. 

 

Yritetään navigoida edes vähän auringon perässä

Jotta koirillakin olisi hyvä olla.

Siksi päädyttiin yllättäen Barcelonaan.

Viron vangit, osa 3

 

 

Ehkä universumi päätti, että on parempi olla päästämättä näitä sählääjiä ottamaan riskejä tien päälle, ainakaan kaikkein kovimmissa pakkasissa. Parempi pitää tyypit toistaiseksi turvassa Jõulumäen liikuntakeskuksessa. 

 

Sillä, korjaamon pojat meni kuin menikin lauantaina puuhastelemaan meidän matkiksen kanssa (mähän muuten rakastan jo kaikkia heitä) todetakseen, että oho, Finaan tilattu jakohihna olikin väärä. Kuten varmasti tajuatte, odottajan rooli jäi taas meille. Mutta, koska meillä oli ruoat loppu eikä autoa, korjaamon poika toi ystävällisesti oman autonsa meidän käyttöön.

 

Meillä oli oikein mainiot oltavat Jõulumäen mökissä, kunnes menetimme sen. Siitä siirryttiin koirien kanssa sitten sujuvasti pieneen kerrossänkyhuoneeseen ilman vessaa ja suihkua. Tossa kohtaa alkoi jo (pakko myöntää) ottamaan huolella aivoon, mutta koska ihanat mimmit respassa, nielin pettymyksen ja käperryin kerrossängyn alapedille. Kaikki toiminta kävi ahtaaksi, mutta silti tilaa oli enemmän kuin pienessä Finassa, jossa eletään jatkossa (toivottavasti) jonossa.

 

Sellaista leirielämää meillä ;)

 

Onnistuttiin pienen kerrossänkyhuonehairahduksen jälkeen onneksi muuttamaan takaisin edelliseen mökkiin, joka oli oikeasti hyvä ja lämmin, vähän silleen rakaskin jo. Kovat pakkaset teki nauttimisesta kuitenkin haastavaa, sillä ilman kunnon varusteita (meidänhän piti olla jo Italiassa) ulkoilut oli puolen tunnin mittaisia pyrähdyksiä. Ehkä itse olisi jotenkin vielä pystynyt villasukat hanskoina, mutta viimeistään tossa vaiheessa Salsa kaatui selälleen tassut kohti taivasta. 

 

Yllättävän nopeasti Finaan sopiva jakopään hihna kuitenkin löytyi, ja remppa saatiin maaliin sinä aikana, kun me nautittiin Jõulumäen tajuttoman hyvästä puusaunasta, leffailloista ja lattialämmityksestä mökin kylppärissä. Puhumattakaan siitä valtavasta tilasta, jota Finassa ei sitten kuitenkaan ole. 

 

Viimein 4.2.2026 klo 11.00 päästiin jatkamaan matkaa. Puolitoista viikkoa Jõulumäellä parinkymmenen asteen pakkasissa vei vähän mehut koko porukasta, samoin se pakotti meidät muuttamaan reissusuunnitelman aikalailla. Italia jää nyt kokonaan väliin, sillä Viron vankeina ja kaikkina tylsinä luppotunteina, me ehdittiin ilmoittautumaan viiteen fribakisaan. Ensimmäinen niistä on niinkin nopeasti, kuin 14.2.2026 Ranskan Bessillesissä. 

 

Jotain tommoista suunnitelmissa näin alkuun

 

Pitkä ja tiivis matka siis edessä, joten voimia Finalle! 

 

Ps. Nyt on kuitenkin vaihdettu laturin hihna, jakopään hihna, vesipumppu, plus kaikkea muuta mistä me ei hiffata yhtään mitään. Paree olisi nyt toimia.

 

Ps2. Pärnun auton korjaaja kyseli pari päivää sitten vielä tekstiviestillä kuinka auto on tien päällä toiminut. Vitsit mitä palvelua ja jälkihuoltoa. Taidetaan muuten hoitaa kaikkien autojen kaikki korjaukset tästä eteenpäin Pärnussa💜💜💜.

 

Toinen raja viimein ylitetty

 

Latvian superalkon suklaakaimoja ;)

Valoa tunnelin päässä?

Viron vangit, osa 2

 

 

Saakeli ettei yhtään helpompaa aloitusta saatu reissulle!

 

Ensin me odotettiin torstai, että korjaamolla saataisiin Fina ajokuntoon. Sitten tuli soitto

 

yksi laturin pulteista on niin jämähtänyt, että pitää jättää yöksi voiteluun.

 

Perjantaina pultti onneksi irtosi. Jäätiin kuitenkin taas tunneiksi odottelemaan seuraavia infoja, kunnes tuli soitto

 

Vesipumppu on niin hankalassa paikassa, mutta tunnin sisällä selviää saadaanko se vanha pois uutta varten, vai pitääkö irroittaa koko moottori.

 

Odoteltiin taas tunti.

 

Jollain ilveellä pojat sai vesipumpun irti, mutta heillä on perjantai-illaksi menoa (ei ihme!). Lupasivat kuitenkin tulla taas lauantaiaamuna jatkamaan.

 

Wow, uskomattoman hieno meininki. Olisko Suomessa jo heitetty hanskat tiskiin, jotta palataan maanantaina?

 

Hei joulupukki, me tullaan kohta hulluksi....

 

Puhelin soi,

 

Respasta terve, valitettavasti teidän mökki on huomisesta vuokrattu eteenpäin, joten teidän täytyy valitettavasti 12 mennessä poistua siitä. Mutta talosta löytyy tilaa, myös koirille.

 

Shit ja fuck. Mutta kiitos taas Jõulumäen respan mimmit, että pelastatte meidät💜. Koviin pakkasiin kaikkien kamojen ja koirien kanssa joutuminen olisi vähintään katastrofi. 

 

Saatana näitä pakkasia, joita onnistutaan nyt keräämään. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oltais jo Italiassa, nyt ollaan täällä ja Puolaan asti on luvattu sen verran hasardeja kelejä, että aivot käy kuumana. Ehkä hyvä, muutenhan ne olis totaalisen jäässä.

 

Nyt siis odotellaan huomisia uutisia. 

 

Jaksaako korjaamon pojat mennä lauantainaKIN töihin paskan auton kimppuun, vai keksiikö ne parempaakin tekemistä (mä ainakin keksisin). Saadaanko Fina kuntoon ja jos, niin milloin?  

 

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä kovat pakkaset tee mistään yhtään helpompaa.

 

Finaa ei kuitenkaan ole tehty niihin kovimpiin pakkasiin. Ja vaikka ajettaisiin tuhatta ja sataa eteenpäin, muutamaan päivään ei ole tiedossa helpotusta. Jos ajetaan eteenpäin, jäädäänkö tien päälle, loppuuko kaasu, starttaako auto, what?

 

What to do?

 

Vai pitääkö oikeasti kääntyä kohti kotia?

 

koirat tulee hulluksi ja varpaat jäätyy...

Mullahan jäi hanskat kotiin, mutta onneksi on villasukat...

Viron vangit, osa 1

 

 

Viimeiset neljä viikkoa tuli hyvinkin vakavasti pohdittua, että noinkohan sitä uskaltaa milloinkaan lähteä. Kuinka paljon pitää vielä hinkata, ennen kuin on valmis starttiin? Lähellä on jopa ollut, etten luovuttanut ja todennut, että 

 

ehtiihän sitä myöhemminkin.

 

Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. 

 

On niin helppo jämähtää, laskea kaikki varman päälle sen sijaan, että päättäisi vaan lähteä. Meni sitten syteen tai saveen. 

 

Jos autossa jotain hajoaa se hajoaa, ja sitten sitä korjataan reissun päällä. Muuten me huomataan kesäkuun alussa, ettei viitsi enää lähteä, kun on kesä ja kaikkea ihanaa. Sitä paitsi, talveahan meidän oli tarkoitus lähteä karkuun, ei sitä kaunista kesää. 

 

Näin me ajateltiin 

 

Ja ostettiin laivaliput Eckerö Linelle, joka perui lautan vain vuorokautta aikaisemmin (ja siitähän ne haasteet sitten starttasi). Hankittiin kuitenkin saman tien liput vielä Tallinkille, joka onneksi piti lupauksensa. Lauantaiaamuna startattiin, ja pysähdyttiin vielä yhdeksi yöksi rakkaitten frendien tiluksille iltaa istumaan, sunnuntaina ajettiin viimein autokannelle. Vähän mietitytti Hämeenlinnan väylää ajaessa jonkun hihnan vinkuminen, mutta kun oltiin jo niin sanotusti reissun päällä, oli rohkeasti painettava kaasua.

 

Voihan Fina! Ja ihanat autonkorjaajat💜

 

Kuten viimeksikin, reissusuunnitelmana oli Via Balticaa pitkin lämpöön ja ensimmäiseksi yöksi Pärnuun Jõulumäen Liikuntakeskukseen. Tallinnan satamasta on sinne noin 150 km, sen verran jaksaisi ajaa vaikka vähän väsähtäneenäkin.

 

Liikuntakeskuksen respa menisi kiinni klo 22.00, eli aikaa ei ollut lorvailuun, mutta riittävästi. Finaa ei ole suunniteltu talvimatkailuun ja vanhakin se on, joten kovilla pakkasilla se on hiukka kylmä. Fleece päällä pärjää kivasti, vaikkei ohjaamossa yhdet villasukat tunnukaan riittävän. Viikon päästä oli kuitenkin tarkoitus olla jo Italian lämpimimmillä viheriöillä heittämässä kiekkoa, siksi en pakannut edes toppahanskoja mukaan. Kyllähän mä noi päivät pärjään kevyemmilläkin hanskoilla, ajattelin.

 

Onneksi mukaan tuli sentään pitkät kalsarit ja kevyesti topatut housut, sillä 15 kilsaa ennen Jõulumäen karavaaniparkkia Finan akun varoitusvalo syttyi palamaan. Siitä sitten ajovalot jo hiipui, vilkut ei toimineet ja meni muutenkin vähän jännäksi. Jotain oli selvästi päin sitä kuuluisaa prinkkalaa, ja v#tutti kyllä huolella. Kunhan vaan päästäisi yöksi pois moottoritien varresta ja mielellään koko matkan Jõulumäelle asti. Nukkuakin pitäisi.

 

Siinä me onneksi onnistuttiin - 14 minuuttia ennen respan sulkeutumista oltiin tonteilla. Jõulumäen respan mimmi oli aivan helmi, kun kerroin meidän auton ongelmista. Ennen kuin mitään muuta oli tapahtunut, oltiin soitettu jo paikalliselle autokorjaamoyrittäjälle (siis sunnuntai-iltana kymmenen aikaan), joka puhui kaiken lisäksi vielä suomeakin. Tomppa oli jo ehtinyt avaamaan konepellin, ja todennut laturin hihnan katkenneen, jonka sitten kerroin autonkorjaajalle.

 

Onko sulla se hihna kädessä, vai onko se siellä jossain?

 

No siellä jossainhan se oli.

 

No me tullaan huomenna aamulla klo 9.15

 

Really? 

 

Ja tulihan tyypit, kaksin kappalein. Tästä alkaa selvitykset ja sen aikaa ollaan Viron vankeina...(sekä pakkasten).

 

Kuinkas muutenkaan. 

 

Onneksi saatiin sentään mökki vuokralle näissä pakkasissa. Kiitos ihanat respan mimmit💛!

 

Ps. Toppahanskakaupoille vois mennä, jos olis auto käytössä😅.  

 

Ketutuksen määrä on äärimmäinen...

Salsa nauttii vuokramökin suuremmista tiloista.

Kuten myös Boo.

 

Tilannepäivitys Kemiönsaaresta

 

 

Kyllä, luit oikein. Täällä ollaan edelleen! 

 

Siinähän kävi juuri niin, että ojanpientareilta tutkailtu joulukuusi kannettiin tähän pirttiin. Joulutähti kaivettiin vaatehuoneesta, joulukuusen koristeet arkusta ja kinkkukin haettiin kaupasta. Joulufiilis oli kuitenkin jemmattu sen verran hyvin, ettei sitä tähän jouluun löydetty mistään.

 

Olinpas mä optimistinen joulukuun puolessa välissä, kun edes pienesti kuvittelin meidän starttaavan reissuun ennen joulua. Ja entäs sitten tuuletukset siitä, kuinka paljon nopeampaa rakentaminen onkaan purkamiseen verrattuna. Ei muuten ole. 

 

Vähänpä mä tiesin.

 

Voihan joulupuu...

 

Yltiöoptimismi kulkee pää kumarassa, ja joka aamuinen "josko tänään" -kysymys vaimenee puoleen päivään mennessä - ei tänäänkään. Finan tekninen puoli on vienyt voimat ja vaikka itse olen äärimmäisen turhautunut, Tomppa ei taida enää nukkua kuin pari tuntia yössä. Saakeli että olisi pitänyt turvautua ammattilaisiin jo viikkoja sitten, ehkä mekin oltais nyt jo Italiassa. 

 

Mutta me ollaan täällä, eikä Italiassa. Eikä ainakaan Espanjassa. Sellainen peliliike on kuitenkin tehty (sillä jonkunhan on taas otettava härkää sarvista), että ollaan ilmoittauduttu huhtikuun puolessa välissä Belgiassa pidettäviin frisbeegolf -kisoihin. Sillä 

 

kyllähän me s#at%na siiheksi nyt ehditään!???

 

Tän paikoillaan junnailun olisi suotavaa loppua hyvän sään aikana (nekin tosin meni jo), tai ainakin viimeistään huhtikuun alussa, jotta ehditään edes sinne Belgiaan😉. 

 

Voi helvetin helvetti....

 

Ja loppuuhan se - ihan kohta. ..

 

Sillä:

 

• Aurinkopaneelit on jo asennettu
• sähköjä vedetty kilometritolkulla
• Uusi lattia tehty
• Wc/ kylppäri "kaakeloitu"
• takaosan sänky ja valaistus on valmiina
• takaosan valtavat säilytystilat on tehty
• kaikki verhot on tehty ja suurin osa paikoillaankin
• "olohuoneen" istuimet on lyhennetty ja paikoillaan
• Kaikki tarvittava on maalattu tai tapetoitu 
• ohjaamon "pöytälevy" (sanokaahan jo mullekin mikä se oikeasti on) on valmis, päällystetty ja paikoillaan
• suihkuverhot on tehty ja paikoillaan
• suurin osa valaistuksesta (tai no ehkä puolet...) on paikoillaan ja kytketty

 

 

Vielä puuttuu kuitenkin hanat kylppäriin ja keittiöön. Nekin on jo, asennusta vaille valmiina, mutta kun koko meidän vesisysteemi on vielä testaamatta, niin ei olla kutsuttu putkaria kylille. 

 

Ilman tätä teknistä helvettiä oltais tunnissa viikossa valmiita lähtöön. Eli se voi tapahtua vähän milloin vain. Kunhan toi kirottu tekninen puoli sitten testihetken koittaessa myös pelittää. 

 

Se on muuten jännä hetki se...

 

 Tärkeimmät ensin, eli koirille sängyt. Tässä toinen, vielä puuttuu toinen

 

Toiseksi piti saada paljon aurinkoa, vaikka sitten kukilla ja väreillä.

Ja tunnelmavaloa pitää olla, myös raksavaiheessa.

Takaosasta tulee vielä tosi kiva :)