Sisällön tarjoaa Blogger.

Boo ja susi

Tässä remonttipostausten välissä mun on pikaisesti kerrottava teille yksi juttu. 

 

Tarina koskee meidän ikuista rebeliä Boota, joka kaikkien yhdessä vietettyjen vuosien aikana on harmaannuttanut palvelijoittensa hiukset pikakelauksella. Rahaakin Boon toilailuihin on kulunut melkoisesti, puhumattakaan kaikesta siitä häpeästä, jota vapaana syntynyt rakkikoira on saanut meidät tuntemaan. Boosta pääset lukemaan enemmän vaikka täältä ja sitten täältäkin.


Kaikesta tästä huolimatta koira on meille äärettömän rakas ja tärkeä. Se katsoo syvälle silmiin, varmasti ihan sieluun asti (piirre jota moni Boossa muuten pelkää) ja kerjää loputtomiin pusuja - mutta vain luottotyypeiltään. Tuota rähjää ei moni uskoisi pusunkerjääjäksi, mutta näin se vaan on. Sekoiluistaan huolimatta Boo on meille tuki ja turvamies, vaikka onhan se myös järjetön haaste. 

 

Se menee omia polkujaan ja siksi mä siitä pidänkin.

 

Rakas, kreisi Boo.

 

Boon kanssa ei myöskään aika käy pitkäksi, kuten sain jälleen joku päivä takaperin todeta:

 

Meillä oli vielä kattoremppa menossa, ja katolla kaksi kappaletta ammattilaisia. Itse haahuilin tontin reunalla hetken ja katselin noin sadan metrin päässä liikkuvaa SUTTA. Sanoin Tompallekin nähneeni suden, jonka Tomppa tapansa mukaan kuittasi 

 

"ei täällä ole susia".

 

No eipä tietenkään.


Pari tuntia myöhemmin kerroin kattotyypeille (meidän työnjohtaja on yksi heistä) nähneeni lähes varmasti suden, johon työnjohtaja vastasi, että hän näki sen myös. Eikä ollut edes mikään pieni susi. En kuitenkaan ottanut asiaa Tompan kanssa enää puheeksi, sillä susi täällä - not a big deal.

 

Tomppa lähti kuitenkin samana päivänä parin päivän reissulle, ja jäin itse koirien kanssa talonvahdiksi. Mä tykkään niistä tyttöjen illoista keskenäni, ja mielelläni katsoa pläjäytän jonkun yltiöromanttisen siirappielokuvan viinilasin ja kynttilöitten kera. Näin oli siis tarkoitus tämäkin vapaa viettää, mutta yllättävän usein juuri noina yksinäisinä iltoina joku katastrofi kurkkii nurkan takana (muistattehan vaikka kobrat) . 

 

Eikä tämäkään vapaa ollut poikkeus.


Ehkä joskus yhdeksän aikaan illalla katsoin tuvan ikkunasta ulos, ja huomasin Boon sekoilevan saunan takana aidan nurkkauksessa. Oli siis päivänselvää, että meidän pellolla oli "RIISTAA". Lähdin juoksemaan saunan nurkkaukseen, sillä tiedän Boon hajottavan vaikka aidan, mikäli "tunkeilijoita" liikkuu liian lähellä. 


Ehdin juuri Boon taakse ja näin pellolla sen mitä en toivonut näkeväni - suden. Yritin tarttua Boota pannasta, mutta sillä samalla silmänräpäyksellä Boo kiipesi (todellakin kiipesi - ei hypännyt) aitaa ylöspäin ja ampaisi noin 20 sentin raosta suden perään. 

 

HULLU, HULLU, HULLU KOIRA!

 

Boo Samuin rannalla.

 

Kaikki tapahtui tietenkin nopeasti, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ehdin yllättävän hyvin tajuamaan asioita:


  • Susi oli paikoillaan pellolla ja katsoi meihin päin.
  • Kun Boo ampaisi perään, susi katsoi vielä hetken ehkä ihmeissään, että mitä helvettiä tässä tapahtuu. Lähteekö joku SEN PERÄÄN?
  • Kun Boo lähestyi sutta, susi oli ensin menossa yhteen suuntaan, mutta päättikin jostain syystä ottaa jalat alleen ja syöksyä metsään. 
  • Sen suden hetken "funtsimisen" takia Boo ehti juoksemaan tuli perseen alla niin lähelle sutta, että molemmat (susi edellä) sujahtivat metsän siimekseen (oli vielä valoisaa) 5-10 metrin päässä toisistaan. BOO SUDEN PERÄSSÄ - saakelin hullu koira.

 

Olin äimän käkenä. Sillä hetkellä kun tajusin, mitä oikeasti juuri tapahtui, olin varma että näin Boon viimeisen kerran. 

 

Susi oli isompi kuin Boo ja se on tottunut saalistamaan henkensä pitimiksi - ei siis erityisen levollinen yhdistelmä. Pystyin sillä hetkellä ainoastaan toivomaan ettei lähistöllä ollut laumaa, vaan susi oli yksin. 


Juoksin takaisin tölliin ja soitin Pauliinalle hätäpuhelun. 20 minuuttia soitosta Pauliina ja työnjohtaja kurvasi tontille. Pauliina jäi pellon reunaan huutamaan Boota ja ihme tapahtui - ontuen ja kaikkensa antaneena Thaimaasta asti roudattu henkivartijani Boo kömpi Pauliinan luo.


Loppu se koira oli, mutta EHJÄ.


Huh huh.


Mitä tapahtui metsässä? 

 

Oliko siellä sittenkin lauma ja Boo lähti karkuun? Vai pääsikö susi karkuun? 


Tai... tapasivatko tyypit metsässä, läppäisivät high fivet ja susi lupasi vastaisuudessa olla tulematta Boon tontille?


We will never know.


Iloista vappua teille ihanat💛

 

Ps. Kaikki kuvat Boosta on otettu Samuilla.


Boo viidakkotalon puutarhassa.

Boo viidakkotalon terassilla.

Ja Boo viidakkotalon parvekkeella tuijottamassa apinaa.


Yläkerran remppa osa 3 - shampanjaa ja vaahtokarkkeja

                                                                                        *Kaupallinen yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

 

 

Aloitetaanpas tämä stoori vaikka tuosta shampanjasta. Oikeastihan meillä nautitaan Proseccoa kun on aika kuohuvalle, mutta ehkä sitten jonain päivänä lottovoiton jälkeen siirrytään kunnon shampanjaan. Mutta joka tapauksessa - kaikista naamassa ja rilleissä tiukasti kiinni pysyvistä maaliroiskeista huolimatta meillä on ollut todellista aihetta myös juhlaan. Kun me ollaan aherrettu töllin sisällä, on pari paikallista ammattilaista huolehtinut talon ulkokuoresta ja värkännyt meille uuden ja komean peltikaton. 

 

JIHUU!


Nyt on nimittäin millä lesoilla😁.

 

No ei vaan, ei tässä lesoilla tarvitse, vaikka lopputuloksesta ollaan enemmän kuin ylpeitä. Vaikkei meillä vanhallakaan katolla vesi tullut sisään, on se aina huojentavaa saada iso ja kallis urakka viimein päätökseen. Ja vaikka nyt itse sanonkin, eihän tätä tölliä enää tunnista entisekseen. 

 

Ja sanonpa vielä senkin, että nyt on kyllä nättiä!



Toukokuussa olisi tarkoitus rakentaa terassia. Komee katto vai mitä?


Yläkerran remppa on sekin edistynyt reipasta tahtia. En tiedä minä siunattuna päivänä saadaan kaikki listat, karmit ja ikkunan puitteet maalattuina paikoilleen (elääkin pitäisi ehtiä ja kesästä nauttia), mutta ei se niin justiinsa. Joku päivä varmasti ehkä. Se mitä ollaan yläkerrassa tätä ennen ehditty touhuta, voit lukaista täältä ja täältä

 

Portaikon suhteen ei ole tapahtunut edistymistä, sillä viime viikko ollaan vallan keskitytty yläkerran makkariin. Yöt ollaan vietetty kumpikin jossain kolossa mihin remontin sekaan ollaan mahduttu, joten olisihan se kiva ihan lähitulevaisuudessa päästä vaihteeksi omaan sänkyyn nukkumaan. Makkarista purettiin siis lattia ja rakennettiin se runkoineen kokonaan uusiksi. Vanha lattia oli raakalautaa ja harva kuin mikä, sen lisäksi se oli rehellisesti sanottuna aika vinokin. Nyt tiedetään mitä lattia oli syönyt ja mitä se pitää sisällään tällä hetkellä. Eikä varmasti ole enää vino.

 

Seinistä revittiin kupruilevat pinkopahvit pois ja ne levytettiin. Parvekkeen ovet tarvitsee vielä maalia ja todennäköisesti ulompi ovi vähän enemmänkin puuhastelua, mutta niitä voi touhuta sitten puutarhassa auringon lämmittäessä hartioita. Yläkerran muut ovet pitää myös vielä hioa ja maalata, sillä vaikka toiset tykkää noista vanhoista lakatuista ovista, saan itse lähinnä näppylöitä kellastuneesta ja lohkeilevasta lakasta. Ovet sinänsä on ihan ok, joten uskoisin niistä valkealla maalilla tulevan ainakin omaan makuun riittävän sievät.


Virtasen maaleista sävy Rosala. Ihana!

Uusi lattia paikoillaan.


Ja sitten vielä noihin otsikon vaahtokarkkeihin ja Virtasen maaleihin. On varmaan tullut jo selväksi kuinka paljon pidän kyseisistä maaleista ja Saariston värikartan sävyistä. Oikeasti tekisi mieli kokeilla yhtä jos toistakin värikartalla olevaa sävyä, mutta kaikkia mielihaluja toteuttaessa huushollin lopputulos saattaisi lähennellä Peppi Pitkätossun Huvikumpua. Olen siis päättänyt pitäytyä kolmessa eri sävyssä (ainakin toistaiseksi) - eteisen osalta siinä keltaisessa ja valkoisessa, jonka sävy on Fårö (NSC S 0502-Y). Tätä samaa valkoista tuli myös makuuhuoneeseen ja tulee olohuoneeseenkin, mutta makkariin halusin sängyn vinokattonurkkaukseen hempeän tehosteseinän. Tehosteseinän väriksi uskalsin valita aika yltiöromanttisen hieman vanhan roosan sävyn Rosala (NCS S 2020-Y80R). Tota Rosalaa suunnittelin aiemmin jo rumpuhuoneeseen, mutta en vielä silloin ollut valmis niin rohkeaan vetoon, vaan päädyin kukkatapettien kaveriksi valkoiseen. Jälkeen päin ajateltuna Rosala olisi kyllä ollut parempi vaihtoehto sinnekin, onhan  vanhassa kukkatapetissa itsessään jo samaa sävyä. 


Makkarin ja portaikon lattioihin olen valinnut Virtasen Porstuan hiekkaisen sävyn Sandhamn (NSC S 1005-Y50R) ja kiiltävänä tietenkin. En tiedä olenko oikeassa, mutta ainakin uskon vahvasti, että koirien kynsien alla kiiltävä maali kestää paremmin kuin silkinhimmeä. Olen aiemminkin maininnut, ettei Virtasen Porstuan kiiltävään maaliin ole tullut vielä yhden yhtäkään naarmua koirien kynsistä ja se on mun mielestä jo pieni ihme. Uskallan vilpittömästi suositella Virtasen Porstuaa muihinkin koiratalouksiin, tiedän nimittäin kokemuksesta kuinka ikävää on joutua maalaamaan jo kertaalleen maalattuja lattioita uudestaan. Lattian maalaus on vaan aina niin iso rumba.


Kun makkarin lattia ja levytykset oli valmiita, maalasin ensin seinät. Seinistä tuli todella hempeitä ja tuskin maltoin odottaa lattian maalaamista ja sitä, miltä vaalean hiekkarannan väri lattioissa näyttäisi. Ennen kaikkea odotin miltä näyttäisi se kokonaisuus, jossa toivottavasti nukutaan rauhallisia yöunia melkein kuullen meren kohinan. 

 

Sillä tiedättekö - lattian sävy on juuri sellainen lämmin vaalea hiekka, jonka syvyyksiin tahtoisin upottaa varpaani. You know me - Thaimaanrannan maalarin. 

 

Makuuhuoneen värimaailmaa katsoessa tulee väkisinkin mieleen vaahtokarkit - ja lattian myötä myös ne Samuin rannat. Tänään löytyi aurinkokin yllättäen Taalintehtaan Kellarista.


Melkein kuin olisi kotona💙


Lattian maalaus on niin mukavaa, että siihen sopii hyvin lasi viiniä.

Lattia ensimmäisen ohennetun maalikerroksen jälkeen.

Ihana Virtasen maalin sävy Sandhamn.

Taalintehtaan Kellarista löytyi makkarin seinälle aurinko.


Yläkerran remppa osa 2 - komeita värejä

                                                                                            *Kaupallinen yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

 

 

Blogin suhteen täällä ollaan oltu vähän kuin huopatossutehtaalla, mutta muuten kyllä ei. Koko ajan tapahtuu ja välillä remonttipäivät venyy 14 tunnin mittaisiksi. Tavoite on kova - saada portaikko, yläkerran aula ja toinen yläkerran makuuhuoneista, sekä vielä puolikas olohuoneesta remontoiduksi ennen toukokuuta. Tämä kokonaisuus käsittää kahteen huoneeseen kokonaan uudet lattiat, ei siis ihan taikasauvaa huitaisemalla valmista. Oikeastaan kaiken pitäisi olla valmista ennen vappuaattoa, jolloin on frouvan synttärit ja perinteisellä porukalla pikkuiset puutarhajuhlat - satoi tai paistoi.


Tuli perssiin alla siis painetaan.

 

Hommat alkoi kuun alussa portaikosta ja makkarista. Me tehdään vähän limittäin molempia - kun jossain kuivuu pakkelit tai maali, touhutaan toisessa huoneessa. Tai sitten mä askartelen taideprojekteja, joita tuppaa syntymään milloin mistäkin inspiraatiosta. Esimerkiksi niin, että piti maalaamani yläkerran aulan vaatehuoneen ovi (kääpiöille tehty) perusvalkoiseksi, kunnes yhtäkkiä huomasin sekoilevani sabluunoitten ja kultavärin kanssa siihen malliin, että piti huutaa Tomppa pelastamaan ovi katastrofilta. Tästä ovesta saatte kuvan sitten myöhemmin, kunhan saadaan ovi ripustettua paikoilleen.

 

Portaikko ennen

Portaikon välivaihetta

Tomppaa lievästi sanottuna jännitti uusi väri.

Portaikko tällä hetkellä. Lattiat maalataan ja listoitetaan, kunhan ehditään.

 

Edellisessä remppapostauksessa vihjasin jo hieman meidän portaikkoon tulevasta väristä, mutta en tohtinut paljastaa väriä, ennen kuin oli mitään kuvattavaa. Meillähän kaikki seinät on maalattu Virtasen Sisustusmaalilla, värit vain vaihtelevat eri huoneissa. Virtasen sisustusmaaleilla on erittäin miellyttävä maalata ensinnäkin siksi että ne ei juurikaan valu, ja siksikin, ettei pohjamaaleja tarvita. Maalit on todella täyteläisiä, melkein kuin vanukasta laittaisi seinään, lisäksi mun mielestä tuntuu, että jälki "korjaa itseään", eikä rajoja jää. Virtasen maaleilla siis kokematonkin maalari onnistuu melko varmasti taikomaan kaunista jälkeä. Suurin syy sille, miksi haluan käyttää Virtasen maaleja on kuitenkin niitten hengittävyys, muovittomuus sekä ekologisuus, jotka yhdessä takaavat terveellisen lopputuloksen. 


Ja nyt TADAA - meidän pimeään ja suht kapeaan portaikkoon valitsin maaliin värin sillä perusteella, että toiveena oli saada taiottua tilaan vähän aurinkoa. Väri on suoraan Virtasen Saariston värit -värikartasta ja se on Eckerö (NCS S 2070-Y30R). Pohdin pitkään kahden eri keltaisen välillä ja päädyin sitten tähän, sanoisinko hieman rohkeampaan väriin. Kun kävin Virtasen Maalitehtaan Raision myymälässä tapaamassa heidän markkinointipäällikköään ja toimitusjohtajaansa, minulle kerrottiin Eckerö -sävyn olevan vanhan ajan postiautosta. Ja sitä se oikeasti onkin - sellainen hieman poltettu kaunis väri keltaisen ja oranssin väliltä. Ja vaikka rohkea väri ensin hieman jopa jännitti, mitä enemmän sitä nyt seinällä katsoo, sitä enemmän se ihastuttaa. Portaikkoon saatiin aurinkoa tosta noin vain - tai no, muutaman maalikerroksen jälkeen. Hieno tuli!


Makuuhuoneeseen on tehty jo uusi lattia ja seinätkin on levytetty, ja toivomuksena on päästä aloittamaan seinien maalaaminen jo tänään. Odotan taas innolla uusia värisävyjä Saariston värikartasta.

 

Ps. Portaikon kattopaneeleista hiottiin vanha roikkuva maali pois (hirvee homma) ja paneelit maalattiin Virtasen paneelimaalilla. Lopputulos on ihanan silkinhimmeä.


Pps. Ison katon remppakin alkoi tällä viikolla ja sehän tietää kaaoksen leviämistä myös puutarhaan. Onneksi tähän kaaoksen keskellä olemiseen alkaa pikku hiljaa tottumaan.


Portaikkoa ylhäältä päin ennen...

ja välivaiheessa.

Portaikko ylhäältä nyt. Ikkuna rempataan, kunhan ehditään.

Eteinen kaipaa vielä maalia sinne sun tänne, mutta ihana toi keltainen!

Kattoremppaa pukkaa. Onneksi maanviljelijät vievät vanhat tiilet pois.


Yläkerran remppa osa 1 - kuukauden rypistys

                                                                                              

                                                                                             *Kaupallinen yhteistyö: Virtasen Maalitehdas 


 

Kun me hullut Thaimaasta käsin ostettiin tämä Kemiönsaaren pientila ja vielä näkemättäkin, oli meille päivänselvää, että remppaa on edessä. Alkuun se vähän pelotti, mutta onneksi täällä ennen asuneet ovat kohdelleet tölliä hyvin. Vesivahinkoja ei ole löytynyt, eikä paria hirren kohtaa lukuunottamatta myöskään liikaa lahoa, joten ollaan siis päästy puurtamaan ilman sen kummempia taloudellisia pommeja. Tästäkin huolimatta rahaa näissä hommissa aina palaa, vaikka tehdäänkin omin pikku kätösin lähes kaikki. Niissä ongelmakohdissa, kun sormi uppoaa tyveen asti suuhun, on aika kutsua työnjohtaja hätiin ja taas paitsi päästään remontissa eteenpäin, opitaan myös uutta.


Virheitäkin on toki tehty, kuten esimerkiksi maalivalinnoissa ja ehkä jopa muistattekin sen riivatun makulatuuripaperin. Meillä se on vielä kirkkaana muistissa, eikä todennäköisesti enää koskaan päädytä tuohon paperiin. Mutta onneton maalivalinta - se on ärsyttänyt lokakuusta 2019 lähtien. Jännä juttu, sillä meidän keittiöremontti valmistui aika tarkalleen 27.9.2019 ja muutama viikko siitä, vastikään maalatut lattialankut oli jo skraaduja täynnä. Maalit ei ole mitenkään erityisen halpoja, eikä lattioiden hiominenkaan ihan lempipuuhaa, ei siis aivan hirveästi olisi tehnyt mieli alkaa samaan hommaan kuukauden vanhan maalipinnan takia. Mutta pakko se vaan jossain kohtaa on. Valitettavasti meidän eteiseen ja portaikkoon päätyi syksyllä 2019 sama maali, mikä tietää myös niitten pintojen uusimista. Pah.


Kun remppa sitten lähti etenemään vähän muihinkin huoneisiin, oli lattiamaalin vaihto itsestäänselvyys. Kuukaudeksi uusi pinta ja sen jälkeen taas uusi pinta, ja sen jälkeen, ja sen jälkeen... ei kiitos - olis tässä vissiin muutakin elämää. Piti siis silloin ottaa paremmin selvää kestävistä lattiamaaleista, ja erilaisten FB -ryhmien opastamana päädyin rumpuhuoneen kohdalla Virtasen Porstua -lattiamaaliin, jota useampikin koiratalous -ihminen kehui. Omakohtaista kokemusta ei silloin vielä ollut, mutta kommenttien perusteella riski tuntui kannattavalta. Kehuvista kommenteista johtuen valitsin Virtasen Porstuan lisäksi rohkeasti myös seiniin Virtasen sisustusmaalia, vaikkei siitäkään ollut aiempaa kokemusta.

 

Pian päästään maalaamaan, ja Virtasella tietenkin.

Rumpuhuoneen lattiassa Virtasen Porstuan Biskopsö -sävy.

 

Virtasen Maalitehtaalla sanotaankin näin; "Se mikä kestää saaristossa, kestää missä vain!" - ja allekirjoitan tämän nyt itse. Ennemminkin olen ihmetellyt, kuinka kestävää Virtasen Porstua -lattiamaali oikeasti on. Naarmun naarmua ei ole koirien kynsistä vielä tullut, mikä on kyllä hämmästyttänyt monta kertaa, meillä kun nämä koirat ei ole kuitenkaan mitään perhosia, vaan massaa löytyy ja intoa riehumiseenkin. Hyvin ollaan kuitenkin Virtasen Porstualla selvitty jo useampi kuukausi naarmuitta, eikä lattian kiiltokaan ole himmennyt. Valitsin nimittäin silloin kiiltävän maalin sen silkinhimmeän sijaan, mutta tämähän on täysin mieltymysasia. Omasta mielestäni vanhat hieman klommoisetkin lankut näyttävät vaan niin söpöiltä saadessaan kiiltävän maalipinnan korostamaan elettyä elämää.

 

Makuuhuoneen lattiarempan järeämmät työkalut.

 

Yläkerran remppa on viimein täysillä käynnissä. Tällä hetkellä rempataan sekä portaikkoa että yläkerran yhtä makuuhuonetta samaan aikaan. Makkarin vanha lattia on kokonaan purettu ja vinon kehikon tilalle rakennettu uusi - uusi lattia tulee nimittäin olemaan suora. Tänään päästään mahdollisesti jo aloittamaan uusien lankkujen laittaminen, ja siitä sitten seuraavaksi seinien levytys. Itse odotan malttamattomana sitä hetkeä, kun pääsen maalaamaan pintoja.

 

Virtasen maalit, joita meillä nyt käytössä:

 

  • Virtasen sisustusmaali - luonnollisesti hengittävä ja täysin muoviton aito pellavainen öljytemperamaali.
  • Virtasen porstua puulattiamaali - kevyen maalattavuuden ja hyvän tasoittuvuuden ansiosta, tällä tekee helposti näyttävää jälkeä. Maali on hyvin kulutusta kestävä ja sopii siksi myös huonekkaluihin, portaisiin ja kaiteisiin, sekä myös betoniin.
  • Virtasen paneelimaali - aito luonnonmaali, jonka sideaineena on kotimaista kylmäpuristettua pellavaöljyä. Hengittävänä ja muovittomana se on turvallinen valinta hirsiseinien sekä muiden puupaneeliseinien maalaukseen. Maalausrajat eivät ole ongelma meikäläisellekään, koska Virtasen Paneelimaali tasoittuu lähes itsekseen.


Kannattaa pysyä kuulolla, luvassa on nimittäin herkullisia värivalintoja Virtasen Saariston värit -värikartasta.


Ihanaa kevään odotusta💛.


Ps. Virtasen maalitehtaan sivuille pääsee tästä.


Makuuhuone ennen purkua

Tällainen lattian alus löytyi

Tästä se remontti kunnolla taas alkaa.


Tekemisen ytimessä - vihdoinkin!

Jo oli aikakin!


Remppa on pyörinyt hitaasti, mutta varmasti jo reilun viikon. Suurimmaksi syyksi tiukkaan starttiin veikkaan uhkaustani, sillä sanoin Tompalle aikaa olevan vappuun - toukokuun eka päivä tämän frouvan löytää nimittäin puutarhasta. Uuh, miten odotankaan reisilihasten rasittamista kasvimaalla ja kukkapenkeissä - onhan siitä jo tovi.


Mutta siis, remppaa pukkaa. Ensimmäinen viikko on mennyt purkaen, saumaten ja hioen. Hiomisiin mun ei tarvitse itse osallistua, kiitos nuoruudessa kipeänä urheillen hankitun rasitusastman, jonka takia en voi maskia pitää, enkä siksi siis hioa. Ei sillä että mitenkään erityisesti haluaisin hinkata puupaneeleista vanhoja lakkoja pois, se nyt kuitenkin on se kaikkein v-mäisin puuha remontin tekemisessä. Kuka ihme on koskaan keksinytkään, että mäntyiset puolipaneelit olisi vanhetessaan ja kellastuessaan edes mitenkään erityisen kauniita?

 

Työmaa portaikko. Paljon on paneelia.

Onneksi pikkuaulan muovimaton alta löytyi kunnon lankut.

 

Meillä oli tarkoituksena aloittaa remppa toisesta makuuhuoneesta yläkerrassa, mutta muovimaton alta paljastuneen raakalautalattian takia ei päästy hommassa alkua pidemmälle. Tarvittiin siis uutta lattialankkua (myös puolikkaaseen olohuoneeseen), ja viimein nyt joku aika takaperin sitä saatiinkin. Kannattaa muuten kilpailuttaa yrityksiä, sillä jopa meidän muutaman sadan metrin lankkutilauksessa säästettiin tuhat euroa tosta noin vain tilaamalla oikeasta paikasta ja tyytymällä kakkoslaatuun, joka omasta mielestäni näyttää kyllä vallan priimalta. Näissä kakkoslaadun lankuissa on kuitenkin oksapaikkoja, mutta meille sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä, sillä lankut maalataan. Kiitos Sarokkaan yhteyshenkilön, joka älysi tarjota meille vähän vähemmän priimaa tavaraa, eikä väkisin myynyt sitä kalleinta mahdollista. Nyt on olkkarin yksi reuna täynnä erikoiskuivaa ja 14,5 cm leveätä lankkua, muualle ei noin pitkät lankut mahtuneet.


Elämä kaaoksen keskellä siis jatkuu ja KAIKKI on taas pölyssä.


Kun yläkerran makkari siirtyi tehtävälistan kakkoseksi, päädyttiin tekemään portaikko ensin. Veikkaanpa olkkarin ja makkarin remontin sujuvan kuitenkin portaikkoa nopeammin, sillä katto - ja seinäpaneeleitten hiomiseen menee oma aikansa. Mä kyllä tykkään meidän kattopaneeleista ja vähän ehkä niistä puolipaneeleistakin, mutta en siitä lakkapinnasta, jota ei luojan kiitos ole vielä katossakin. Kattopaneelitkin on joku taannoin maalannut sen verran huonolla maalilla, että puolet maaleista riippuu riekaleina, joten hommassa piisaa. Vaikka maalaaminen itsessään on mukavaa ja kevyttäkin puuhaa, katon ollessa kyseessä tilanne on täysin toinen. Vieläkin on tuoreessa muistissa tuvan tummanruskeitten kattolankkujen maalaaminen valkoiseksi. Vasta viisi kerrosta maalia oli riittävä ja hyvä ettei välillä itku päässyt - on se katon maalausasento kuitenkin sen verran raskas.

 

Tällä hetkellä portaikko on siinä kaikkein sotkuisemmassa vaiheessa ja tämä vaihe on luonnollisesti myös ärsyttävin. Vaikka kuinka kuinka ja mitä yrittäisi, hiomispöly löytää tiensä jokaiseen huoneeseen, vaatteisiin ja kaikille pinnoille. Mieli tekisikin jo maalaamaan ja ennen kaikkea näkemään uudet pinnat. Alakerrassa meillä on rumpuhuoneen vanhaa paperitapettia lukuunottamatta vaaleat seinät, mutta portaikkoon ja meidän makkariin olen suunnitellut molempiin värikkäämmät tehosteseinät. Lattioitten väriksi olen päättänyt (öhöm, olen saanut taiteellisen johtajan tittelin) sellaisen vaalean hiekan sävyn ja maltan tuskin odottaa sitäkään, kun näen värin uusissa lankuissa. Aikamoista juhlaa nimittäin oli, kun alakerran lattioihin valittu mustikkamaito oli viimein lankkujen päällä. On se vaan niin herkku väri.


Toivottavasti pääsen jo viikonlopun aikana maalaamaan portaikon kattopaneelit😁.


Ai niin muuten, ensimmäinen kurki on kuultu! Sieltä se kesä tulee💕


Kohta saadaan olkkariinkin uudet lattiat ja seinät.

Virtasen maalitehtaan herkulliset saaristolaisvärit

Rempan lisäksi kaikkea muutakin hommaa piisaa. Pitäisi uusia liitenrin kattokin.

Mun seuraava taideprojekti :)


Back to Top