Thaimaan farssit ja U-käännökset osa 2

 

 

Eilen silmiini osui Iltalehdestä seuraavanlainen otsikko:

 

Thaimaalta täyskäännös: Kieltää kannabiksen

 

Siis WHAT? Itkisiköhän tässä vai nauraisi?

Todettakoon tässä ensimmäiseksi taas se, että itse en kuulu kannabiksen ystäviin, vaikkakin mulle on aivan sama miten kukin tahollaan siihen suhtautuu. Thaimaan tällainen edestakaisin veivaaminen on kuitenkin jotakin sellaista, mistä muun muassa tulee kaikkien Thaimaassa reissanneitten tuntema sanonta "TIT - This is Thailand". Eihän siitä ole kuin reilu vuosi, kun Thaimaan päättävissä tahoissa hyväksyttiin kannabiksen viihdekäyttö, ja jaettiin tuleville kannabisyrittäjille aiheen tiimoilta jopa rahaa ja kyseisiä kasveja mielin määrin, kuten vieraskynäilijämme Mr. Beck vajaa vuosi sitten kattavasti kirjoitti. Voit lukaista Becksin vuodentakaisen tekstin täältä.

 

 

Kun me mentiin tammikuussa tämän vuoden Samuin kisareissulle, odotin mielenkiinnolla kuinka kannabiksen dekriminalisointi näkyisi katukuvassa. Ja voi pojat että se näkyi; joka kadunkulmassa VÄHINTÄÄN oli toinen toistaan loisteliaampia weed -kylttejä monissa eri neonväreissä, ja vaikka en itse käynytkään liikkeissä sisällä asti, liikkeitten ulkopuolelle jo näkyi, että asiaan oli todella panostettu. Fisherman's villagen iltamarkkinoilla niinikään oli monia pikkukojuja myymässä samaa asiaa eri muodoissa, ja kyllä niilläkin kojuilla riitti asiakkaita välillä jopa jonoksi asti. Mun postauksen Samuin uusista trendeistä pääsee lukemaan täältä. 

Joten mitä hittoa Thaimaa? Kuinka monella eri tapaa voi edes yrittää heiluttaa koronavuosien jälkeen jo muutenkin niin herkkää turismisektoria? 

 

Central Festivalin markkinoilla ei weed -kojuja näkynyt, kuten fisukylässä.

 

Huoh, en tiedä löytyykö maailmasta yhtäkään maata, joka on käänteissään näin nopea (ja päätön). Tammikuussa tänä vuonna kirjoitin aiemman Thaimaan farssit ja U-käännökset -postauksen ja silloin kyse oli rokotustodistuksista (covid), joitten kiristämisestä päätettiin kabineteissa aivan yllättäen. Kaiken lisäksi kiristyneet säännökset otettiin käytäntöön muutaman päivän sisällä niin, ettei edes lentoyhtiöt pysyneet tilanteessa ja vaatimuksissa mukana. Puhumattakaan tietenkään lentomatkustajista (kyllä, maateitse meneviltä todistusten näyttäminen ei silloin näyttänyt olevan tarpeellista), jotka olivat ehtineet ostaa lippunsa jo hyvissä ajoin. Aivan tavattoman moni jäi tammikuussa rannalle ruikuttamaan (muistaakseni puhuttiin sadoista tuhansista), sillä lentokoneeseen ilman rokotustodistusta ei ollut asiaa. Tuosta aiemmasta farssista pääset lukaisemaan täältä. 

 

Kaikkein huvittavimman tammikuun farssista teki se, että muutaman päivän päästä rokotustodistuspakko peruttiin, eikä siinäkään päätöksessä lentoyhtiöt pysyneet mukana. Kuinka hemmetissä ne olisikaan pysyneet. Jäipähän varmuuden vuoksi silloin päätöksen perumisestakin johtuen melko moni lähtöselvityksiin ympäri maailmaa.

Nopeita on käännökset, ja tässä tapauksessa eniten sääliksi käy ne poloiset paikalliset, jotka tähän kannabishuumaan lähtivät mukaan. Korvataankohan heille kaikki bisneksiin pantu raha? Tai edes jotain?

Aikaa tämän uuden U-käännöksen toteuttamiseen on annettu tällä kertaa ruhtinaalliset kuusi kuukautta, veikataanko kuinka nopeasti tämäkin päätös perutaan?

Mihin Thaimaa seilaa seuraavaksi?

Ei vieläkään!

 

 

Epätoivoista, etten sanoisi.

 

Kuin etsisi neulaa heinäkasasta. Tosin en vielä ole neuloja heinien seasta etsinyt, mutta tuskinpa se helppoa on. Ei ole myöskään sopivan pyörillä liikkuvan kodin löytäminen. Ne jotka meidän somekanavia on seuranneet, tietää että ollaan melkein vaivuttu epätoivoon. Vielä ei kuitenkaan luovuteta, sillä kaipa sitä voi myöhemminkin hilpaista maailmalle, jos oikein huonosti käy. 

 

UUH, NOT.

 

On kyllä ollut ihanan lämmin syksy.

Vieläkin löytyy kukkia.

 

Ei me silti täysin flegmaattisiksi olla heittäydytty vielä, vaan asiat etenee yksi kerrallaan oikein oikein pikkuhiljaa. Jaksan kuitenkin itse vielä uskoa, että joku söpöinen ja meille täydellinen kaara kurvaa tähän pihaan eräänä kauniina päivänä. Samalla toivon todellakin, että tuo päivä on ennen ensilumia.

Yksi pieni toivonkipinä ainakin hehkuu, ja se tarkoittaa mahdollisen vuokralaisen löytymistä tähän hyväntuuliseen pirttiin. Sana hyväntuulinen pompsahti jostain syystä ensimmäisenä mieleen, joten olkoon niin. Taidetaan siis saada huolenpitäjä jakamaan pirtin kuluja, mikä tarkoittaa myös sitä, että todennäköisesti meidän on OIKEASTI nostettava pian kytkintä. Pelleily ja "onhan meillä vielä aikaa" -hokeminen on täten lopetettava välittömästi. Vakavalla mielellä ja tosissaan eteenpäin, johan tässä on pyöräkodin etsimiseen tuhrattu aikaa aivan tolkuttomasti. 

 

Universumi voisi viimein sekin myös panna tikkua ristiin asian tiimoilta, onhan tilaus sille puolelle lähetetty jo aikaa sitten. Niih.

Sieniä sateella pätee, niitä on nyt ihan hulluna.

Uusiin maisemiin I hope, vaikkei näissäkään vikaa ole.

Mä päätin kaikesta huolimatta ottaa hatkat tässä kaaoksen keskellä, ja lähteä treffeille Gironaan. Ei ollut tarkoitus, mutta kun maailman paras sisko yllytti hullua, niin sellaistakin voi näköjään sattua. 

Viimeistään Gironasta sitten kuulumisia, ellei päästä avaamaan skumppapulloa ensi viikolla. 

Heips😁

Kesä 2023 - hupsista...

 

 

Jokos se kesä loppui? Mihin IHMEESEEN se hukkaantui???

 

Jos mä asuisin Hongkongissa, ajattelisin varmaan että onpas ollut "ihanan raikas kesä", mutta täällä Kemiönsaarella asuessani voin kyllä todeta, että kokonaisuus on ollut aikalailla kirpeä. Kun elokuun puolenvälin hujakoilla vetää villatakkia korviin ja villasukkia jalkaan (sisällä talossa) pohtiessaan samalla takan lämmittämistä, voi kaiketi sanoa, että vielä sais olla vähän lämpimämpää. Syksy on vasta tulossa..? (vai sekös tässä jo kutittelee?).

 

Onneksi on sentään vielä valoisaa! 

Sastamala on my mind (ja tietty aperol...)

 

Tänä kesänä on ollut paaaaljon vähemmän bileitä sivistynyttä seurustelua frendien kanssa kuin aiempina vuosina, sillä kaikenlainen kummallinen puurtaminen on nakertanut luppoajasta valtaosan. Uuh, miten onkaan kaivattu sitä uskomattoman älyllistä kanssakäymistä, mitä esim. ALIAS muutaman viinilasillisen jälkeen voikaan tarjota. Vapaa-ajasta luopumalla ollaan tietenkin yritetty hankkia vähän riihikuivaa tulevaa pitkää reissua varten jemmaan, mutta tuokin jemmaniminen paikka tuntuu olevan pohjaton kaivo -  eipä näy setelipinoja pinnalle asti.

Onhan tässä toki vielä ruhtinaallisesti aikaa? (... on on, vajaa 2,5 kk 😆).

Meidän piha on nätti, vaikka itse sanonkin.

Kesä 2023

Kuten tossa jo mainitsin... kesä 2023 hiippaili talon vasemmalta puolelta ohi hiiskumatta sanaakaan. Ei moikkauksia eikä mitään, vähän törkeästi silleen "ettei noi vain tajuaisi, että tässä sitä nyt mennään urpot". Olisitte olleet hereillä, niih.

Onneksi pelloilla pyörii noita muuttolintuja, niitten lentoharjoitteluista edes hitusen sentään tajuaa ajan kulun. Mutta sellaista se on - aika kuluu nopsaan ja kesäisin se vasta spurtin ottaakin. 

Pari reissua me ollaan kaiken "kiireen" ohessa kuitenkin älytty tehdä. Imatran "apuisovanhemmat" on käyty moikkaamassa ja heidän puutarhaansa hoitamassa, edellisestä käynnistä olikin ehtinyt vierähtää jo kaksi vuotta. On se vaan aivan liian pitkä aika, kun ei sielläkään päässä porukka ainakaan nuorene. 

 

Tänäkin vuonna kesän ehdoton huippu oli kuitenkin reissu Sastamalaan, jossa vuosittain (lukuunottamatta niitä typeriä koronavuosia) treffataan systerin perheen huvilalla. Eihän se nyt oikeasti mikään huvila ole, vaan 1900 -luvun alun sympaattinen pikkuinen torppa. Torpan sijainti erään niemen kärjessä tekee koko paikasta kuitenkin melkein kuninkaallisen. 

 

Tänä vuonna jostain kumman syystä kukaan meistä ei ryhtynyt työleireilemään, vaan kaikessa rauhassa kalasteltiin, grillailtiin, saunottiin ja toiset jopa ui (mähän en muuten ui Suomessa, hrrrr...), sekä vietettiin viileän sateiset illat korttipöydän ääressä. Nautittiin täysin rinnoin siitä tärkeimmästä, eli yhdessäolosta, joka ei meille joka kuukausi niin itsestään selvää olekaan.

 

Voihan itku miten kivaa oli💖.

Sastamala ja me.

Melko hieno poseerauskuva, vai mitä?

 

Kemiön kesähuoneessa on tänä kesänä "hölmöilty" vain kerran juhannuksena. Onneksi tuona yönä karaoket ja muut kisapelit kesti sentään aamuun asti, muutenhan kesähuone olisi viettänyt kesänsä aivan orpona. Muutama yövieras on palellut siellä tuplapeittojen alla palellut pipot päässä, mutta kokonaisuutena bilekesähuone on saanut viettää tämän kesän lähinnä "siirrän nuo työkalut tuosta hetkeksi tuonne"-varastona. Vähän haikeata, ainakin näin syksyn kynnyksellä.

 

Juhannusurooooot.

Pienen pieni fribailija.

 

Pihapelit kuuluu nekin kesään, mutta harvaksiin on tänä vuonna jääneet kroketit, mölkyt ja muut. En mielelläni myönnä, mutta syy saattaa piillä emännän aivan huikeassa pelimenestyksessä. Aivan nappiin ei tänä kesänä ole mennyt myöskään frisbeegolf -kilpailut, joita Kemiönsaarella perinteisesti pelataan viikkokisan merkeissä toukokuusta syksyyn. Hallitseva mestaruus on unohtuneilla taidoilla vahvasti horjuvalla pallilla (ellei jopa kaatuneella), mutta katellaan jos sitä jotenkin onnistuisi painamaan mieleen mitenpäin sitä kiekkoa oikein heitettiinkään, ennen kuin viikkokisojen ja Kemiön kolmen radan mestaruus syyskuun puolivälissä jaetaan. 

 

Saa pitää peukkuja, muttei ole pakko😁.

Koirat on kunnossa, lukuunottamatta sitä eläinlääkärin mainitsemaa viiden kilon ylimääräistä makkaraa kumpaisellakin. Laihduttaa siis pitäisi (miten niin taas?), mutten millään raaskisi alkaa kituuttamaan noita eläköityviä Thaimaaturreja. Molemmilta ehkä kilo putoaisi pelkästään sillä, jos Pauliina pullakaupassa käydessään "unohtaisi" kokonaan sen koirille tarkoitetun munkkipossun. En kiellä etteikö aamunakeillakin olisi kiloihin joku osuus, mutta onneksi vielä jaksetaan kuitenkin kirmata hirven vasojen perään. Mutta jep, mä ryhdistäydyn (ja rupeen itse laihikselle).

Asuntoautokirppu on sitten puraissut meitä todella pahasti, mutta toisaalta tässä etsitäänkin seuraavaksi talveksi tulevaa kotia. Komeita härveleitä on tarjolla isolla rahalla, mutta sellaisiahan meillä ei VIELÄKÄÄN jostain kumman syystä ole. Sitä vaihtoehtoa että ei lähdettäisi ollenkaan ei myöskään ole, sillä eiköhän nämä sysimusta illat (ja aamut, ja päivät) ole nyt nähty. Jotain on keksittävä, sillä tuolla jossain se Eurooppa on. 

 

Ja ne viinitilat. Ja oliivipuut.

 

Ja hedelmäpuut... ja surffimestat ja vanhat maatalot ja ja ja.

Hmmmm... Thaimaanrannan maalarit ON WHEELS?😅

 

Boo on varsinainen kalastaja.

Ja Salsa huokailee menoa ja meininkiä.

 

Koh Samui 2023 - mitä jäi käteen?

 

 

Nyt kun tämänkin vuoden Samuireissu on taputeltu ja makusteltu OIKEIN AJAN KANSSA, on kai viimein aika tehdä jonkinmoinen yhteenveto. Itselle nyt ainakin, mutta veikkaan että monia uskollisia blogin  lukijoitakin (kiitos uskollisuudesta💜) kiinnostaa millä fiiliksillä tänä vuonna Samuin jälkeen ollaan.

 

Noh, ikävä on varmasti ikuinen tunne, ja se tunne tulee tuskin koskaan muuttumaan. Kun ei olla siellä, osa sielusta loistaa poissaolollaan. Ainakin Suomessa ollessa kuljetaan menemään kuin polkupyörä ilman takarengasta, tai auto kolmella pyörällä - eteenpäin mennään, mutta vähän hankalasti, koska jotain puuttuu. Voi olla että tämä on pelkästään luonnekysymys, sellainen outo tunne että olisi koko ajan hiukan väärässä paikassa. Itsestäni tunnistan tuon omituisen fiiliksen ja luulen sen olleen osa omaa elämääni ihan nuoruudesta lähtien. Onkohan mahdollista, että jostain jonain päivänä löytyisi sellainen kolonen, jonne vihdoin ja viimein haluaisi itsensä juurruttaa?

Ja olisiko se edes tarpeellista?

 

Tietäispä aina minne mennä...

Thaimaan symppikset kalastajabotskit.

Näihin maisemiin ei kyllästy koskaan.

 

 

Vuonna 2022 tein myös yhteenvedon Samuille paluusta muutaman vuoden poissaolon jälkeen, ja silloin tiesin vuorenvarmasti, että me palataan vielä. 

 

Ainakin kerran.

 

 

Mites 2023 reissun jälkeen?

 

Tänä vuonna tunnen, että me palataan vielä - ainakin kerran. 

Viime vuonna nautittiin Samuista kuukausi, tänä vuonna vielä kaksi viikkoa pidempään. Moni asia vaikuttaa tietenkin kaikkeen, mutta jännästi tänä vuonna ajattelin jopa niin, että kuukausi olisi riittänyt. Mulla toki on aina ikävä Boota ja Salsaa ja se vaikuttaa asiaan, mutta tässä oli jotain muuta. Ainakin se, että turistina Samuilla näin valtavalla kokemuksella mitä meillä on, aika kävi vähän pitkäksi.

En olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta niin paljon on sieltä jo nähty, eikä pelkkä lämpö näytä mulle nyt riittävän. Kaipaan enemmän ja haluan selvästi jotain muutakin - ainakin kokemuksen verran. Mua on vaivannut Euroopan lämpimät kohteet jo niin pitkään, etten oikeastaan näe muuta mahdollisuutta, kuin lähteä etsimään. Tämä tietenkin siinä tapauksessa, että se on taloudellisesti mahdollista ja että tuulet on kohdillaan ja Universumi on yhtä mieltä omien ajatuksieni kanssa. Elämä kun on ja mitä tahansa voi aina tapahtua. Mitä Universumi meidän kohdalla sitten päättääkin ja mihin tienviitat jatkossa osoittaa, se jää nähtäväksi.

 

Jossain vuorilla vähän liian laiha heppa ihan yksikseen.

Keinuja toisensa perään...

...mihin jäädä miettimään vaikka seuraavaa siirtoa...

 

Eilen kävin hakemassa vanhoja ikkunanpokia eräältä hevostallilta läheltä Taalintehdasta ja siinä idyllisiä kylänraitteja ihastellessani mietin kuinka upea Kemiönsaari voikaan olla. Ja ihmettelin samalla myös sitä, että mikä helvetti ihmistä voikaan vaivata, kun ei voi vaan päättää jäädä. 

 

Miksi aina pitäisi olla jossain muualla? Miksi ei voisi vaan jäädä?

Kun ei vaan voi. 

 

Vielä on tarve nähdä muutakin ja elää siellä jossain muualla. Jossain muuallakin kuin Samuilla.

Ps. Jos meillä ei olisi koiria, oltaisiin varmuudella koko ensi talvi Samuilla. Koirien kanssa se on paitsi kallista, myös hankalaa, sillä siellä vuokranantajat ei juuri arvosta koiria asukkeina. Puoleksi vuodeksi ei ole myöskään mahdollista, eikä tietenkään haluakaan jättää koiria Suomeen hoitoon. Eurooppa olisi mahdollista myös rakkaitten karvakorvien kanssa, joten...

Let's see💛

Kyllähän Samui aina hymyn huulille saa.

Ja lähteminen sieltä on joka kerta kovin vaikeata.

Samuilta vielä muutamat vinkit

 

 

Kevät saapui räjähtäen Kemiönsaarelle, ja sen myötä tupsahti yks kaks myös kaikki pakolliset keväthommat. Kolme kaadettua valtavaa pihamäntyä klapeiksi (plus se kaataminen tietty), töllin ikkunoitten kunnostus (jäi kesken reissun takia), fribagolfin viikkokisat, puutarhan siivous ja kevätlaitto, mattojen pesut ym ym. Koneen ääreen ei meinaa ennättää siis millään, mutta muutaman idean ja vinkin meinasin teille kuitenkin vielä Samuilta jakaa. Joten tässäpä sitten pieni "oksennus".

 

 

Fisherman's Villagen markkinat

 

Vuosien ajan meininki oli sellainen, että viidakkotaloltakin autolla Fisukylän PERJANTAI -markkinoille jonotettiin ruuhkissa sellainen 45 minuuttia, vaikka todellinen ajoaika olisi ollut maksimissaan 15 minuuttia. Niin turvoksissa Samui tuolloin oli turisteista, joista tietenkin suurin osa taiteili itsensä joko vuokramopolla -tai autolla markkinahumuun. Takseissakin piisasi enemmän kuin tarpeeseen, joten liikenne oli totaalisen sumpussa perjantaisin klo 17.30-23.00 välillä. Ihmisiä oli aivan järkyttävä määrä ja hiki valui . 

Tuolloin nautinto markkinoista jäi oikeastaan kaiken älämölön ja tajuttoman ruuhkan takia kokematta. Ei me siellä joka perjantai tietysti notkuttukaan, loppuaikoina ennemminkin vain silloin, kun frendejä ja sukulaisia käväisi saarella. 

Koronahelvetti sammutti markkinat totaalisesti, kuten kaiken muunkin. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että turistien palatessa maailmankartalle, myös Fisukylän markkinat ovat heränneet henkiin. Eikä mitenkään jotenkuten, vaan markkinahumuun pääsee nykyään jopa neljänä iltana viikossa. Jos en nyt ihan totaalisesta puhu palturia, niin markkinapäivät ovat nykyään ma, ke, pe ja su. Hulinaa siis riittää monenakin iltana ja ainakin tämän reissun aikana tuli todettua, että ihmisiä on jokaisena päivänä ahtautunut markkinoille aivan yhtä paljon, kuin silloin aikoinaan perjantaisin. 

Harmillista fisukylässä on nyt kuitenkin se, että Fisherman's Warf (iso kauppakeskus) on täysin kuollut. Kuolemaa se teki jo vuosia sitten siellä asuessamme (todennäköisesti järkyttävät liiketilavuokrat), mutta nyt koronan myötä se on täysin kaput. Eli ladies! - ei vessoja tarjolla ainakaan sillä suunnalla.

Yksi rakkaimmista Samui -ystävistämme Mr. Rock on muuttanut taideateljeensa nykyään Fisukylään, joten käykää nyt ihmeessä moikkaamassa tuota valloittavaa persoonaa, ja muistakaa kertoa meiltä terkkuja💜. Rockin nahkaan käsin kaivertamat taideteokset on uskomattoman hienoja - sitä todellista vanhaa ja aitoa Thaimaan kulttuuria, eikä siis missään nimessä mitään turistirihkamaa. Mikäli et vielä tiennyt, niin Rock kävi meidän vieraanamme joitain vuosia sitten Paraisilta vuokraamassamme mökissä, ja niitäkin juttuja voi aloittaa lukaisemaan vaikka täältä. Taisipa muuten Paraisten mökkilaiturilla pyöriä joku aavekin silloin, vaikkakin Rockin mielestä oikein ystävällinen sellainen.

 

Rockin ateljee sijaitsee aivan rantakadun tuntumassa, vain muutama metri rantakadulta sivuun.

The Warf Fisherman's villagessa on nykyään aavekaupunki.

Ihana sympaattinen Rock!

Tree Bridge Zipline Samui

Olen kirjoittanut paikasta aiemminkin, mutta Samuilla asuessamme se kulki vielä nimellä Tree Bridge Coffee. Paikka on kuitenkin täysin sama, vaikkakin verrattuna entiseen, nykyään se on vielä huomattavasti paljon enemmän voimissaan. Ihana nähdä! 

Tree Bridge on siis elämyskeskus, aivan siinä meidän valloittavan (ja saakelin kammottavan) viidakkotalon vieressä. Oltiin Samuiaikoinamme siis rakkaita naapureita, ja siitä syystä tuli tuonne vietyä usein ystäviä, joko vain vesiputoukselle tai vaihtoehtoisesti liitämään vaijereissa jylhän viidakon yläpuolella.

Paikkaa on rempattu komeasti ja jotain on rakennettu lisääkin. Mun mielestä se  on oikein miellyttävä kompleksi, jopa miellyttävämpi kuin silloin aiemmin. Tosin vuosia sitten Tree Bridge ei ollut aivan niin tunnettu kuin nykyään, joten näinä aikoina kannattaa varautua jopa ruuhkiin. Ruokaa Tree Bridge ei tarjoa, mutta ainakin nyt alkuvuodesta heti vieressä oli pikkuruinen paikallinen ruokapaikka. Taatusti maukasta!

Tree Bridge Zipline Samui on käymisen arvoinen mesta edelleen, matkalla sinne pääset samalla näkemään pienen osan Samuin "maaseutua" ja huikeita maisemia. Osoite tuonne on Maenam Soi 5, ja aja niin pitkälle ylös kuin pääset. Älä siis käänny Tarzanille (voit lukea täältä), vaan jatka ylös oikealle. Juuri siinä Tarzanin risteyskohdassa ohitat myös viidakkotalon rakkaan puutarhurimme Panomin kotitalon. Hänkin on voimissaan kuin härkä, ja edelleen yhtä valloittavasti hymyilevä💛. Miss you Panom!

 

Tree Bridgessä kannattaa käydä, ehdottomasti.

Maisemat on komeita, ja vaijeriliukuakin tarjolla.

Aivan tuossa lähistöllä sijaitsee myös yksi Samuin vesiputouksista.

 

The Cocoon Samui

 

The Cocoon Samui oli meille uusi mesta, ja se on ilmestynyt maisemiin joskus meidän Suomeen muuton jälkeen, eli 2019 eteenpäin. Näitä viewpointteja (näköalapaikkoja) tuli kierreltyä siellä asuessa monestikin, sillä pelkkä moporetki tollaisille paikoille oli itsessään monesti henkeäsalpaava. Hyvässä mielessä siis.

 

Tuolla paikalla ei silloin aiemmin ollut mitään, vaikka Miska ystävineen kävi jossain vielä ylempänä erään paikallisen papan luona pelaamassa silloin biljardia. Nuorisohan yleensä hoksaa kaikki suurimmat seikkailut, ja me vanhukset rämmitään sitten perässä. Mutta Cocoonissa ei Miskakaan ehtinyt käymään.

Todella, todella sievä ravintola! Kallis kuin mikä, me esimerkiksi maksettiin yhdestä oluesta ja Pina Coladasta yli 500 bahtia, ja se on kyllä Samuillakin suolainen hinta. Mutta kerrankos sitä unohtaa sen Matin kukkarossa😂. Paikkaa voi varata esimerkiksi yksityistilaisuuksiin, ja veikkaan että pöytävarauskin kannattaa tehdä, mikäli haluaa illallistaa auringonlaskua katsellen.

Cocoonissa on todella hyvät näkymät mm. Chaweng beachille, Bangrakiin ja Fisukylän suuntaan, ja mun mielestä oli aivan mielettömän romanttista katsella Chaweng beachin valojen syttymistä. Hyvin pystyi kuvittelemaan itsensä rannalle grilliruoan äärelle samalla kun katsoi alapuolelta lähtevien lentokoneitten nousua ja laskua.

 

The Cocoon rakennus on itsessään näkemisen arvoinen.

Puhumattakaan näistä maisemista.

Ja auringonlaskudrinkit ehdottomasti, vaikka kallista onkin.

 

Ja sitten vielä vink vink - lentokonebongareille tiedoksi! Laskeutuvia ja nousevia Bangkok Airwaysin koneita pääsee Bangrakissa itse asiassa lähes koneen alle katsomaan, kunhan löytää pienen sivukujan, joka vie Ghost Roadilta Bangrakin rantakadulle. Et siis aja aivan rantakadulle asti, vaan kun törmäät katupuomiin miehitetyn vartijakopin vieressä, olet perillä. Vartijat ovat oikein mukavia, ja ainakin valtaosa tykkää koneista innostuneista turisteista.

Tässä yllä teille siis pieni tehtävä - löytäkäähän tuo vartijakoppi ja laittakaa valokuvaa tulemaan melkein lentokoneen alta. Aika harvinaistahan se on päästä noinkin lähelle nousevia ja laskeutuvia koneita. Hieno kokemus!