Sisällön tarjoaa Blogger.

Me saavutettiin niin paljon ja nyt me ollaan täällä?

Puolitoista pitkää vuotta ollaan suhmuroitu keskellä hermoja repivää kaaosta. Ei meillä ollut ylipäätään tarkoitus jämähtää näin pitkäksi aikaa aloilleen (ainakaan Suomeen), mutta että kaiken kukkuraksi vielä hermostuttavan keskeneräisyyden ja sotkun keskelle.


Fengshuista tietävät ymmärtävät, että kaikenlainen kaaos on pahasta ja vaikuttaa kuulemma negatiivisesti vähän jokaiseen elämänalueeseen. Meillä on siis koko elämänhallinta mennyt solmuun vasaroitten ja talttojen kanssa, ja voin kuvitella että järjestelmällisempää ihmistä hirvittäisi aika lailla. Fengshui-oppien mukaanhan varsinkin talon eteisen pitäisi olla tip top ja esteetön positiivisen Chi-energian kulkua varten, eikä meidän töllissä minkään ilmansuunnan talonpääty täytä tätä kriteeriä. Tässä talossa tilanne on jo pitkään ollut se, että Chi saa hermoromahduksen jo eteisessä törmättyään ensimmäisiin raksasaappaisiin ja lattioilla lojuviin työkaluihin. Tällä hetkellä tuohon eteisen sotkuun sekoittuu vielä lehmusten ja vanhojen tammien valtavat lehdet, sillä jokaisella oven avauksella lapiollinen ruskeita lehtiä pölähtää sisään.


Unohdinko mainita, että aloitettiin myös kattoremppa...

Eteinen räjähtää eristysten lisäämisen takia koko ajan vaan lisää, huh.


Omasta orastavasta hermoromahduksesta päätellen arvelen Chin hylänneen meidät totaalisesti. Menetän välillä itsekin toivoni selkeämmästä huomisesta, ja että ehdittäisiin vielä ennen kylmiä kelejä saada lattiat auki ja uudelleen kiinni. Vähän kainosti vielä haaveilen siitäkin, että viime syksynä sisustetun tuvan lisäksi saisimme ennen joulua sisustetuksi alakerrasta edes yhden huoneen lisää. Voi peruna että se näyttää kaukaiselta!


Olen kuitenkin selvinnyt kaaoksesta yllättävän hyvin. Ennen vanhaan Suomen vuosina eteisen räjähdys sai kaikki elämäni osa-alueet karmeaan kramppiin, mutta ehkäpä Samuin kaaosvuodet ovat opettaneet hengittämään syvään, kun tekisi mieli kaatua lattialle ja saada itkupotkuraivarit. Tai sitten se on tämä ikä, mikä toimii rauhoittavana pillerinä tuliselle sielulle, ei tää kaikki onnistuisi muuten millään.

 

Ikkunoitten siirron jälkeen seinät ja lattia odottaa remppaa.

Mutta on Kemiössä kaunista ja varsinkin rauhallista.

 

Mutta siis, mä en kohta edes muista miltä elämä tuntui ilman jokapäiväistä remppaa. Kuinka hienoa oli pukea mekko päälle ja lähteä idylliseen rantabaariin illalliselle. Miltä tuntui hypätä mopon selkään ja hurauttaa rauhalliselle lounaalle turkoosin meren ääreen, tai pakata bikinit alle ja navigoida yhdelle Samuin lukuisista rannoista viettämään minilomaa. En edes oikein muista kuinka lämpimältä merivesi tuntuikaan, mutta muistan sen, että vähänkään rehkiessä hiki valui vedessä.


Kun päivittäin odotellaan aurinkoisia tai edes poutaisia päiviä talon julkisivun maalauksen takia, sekoitetaan maalit ja laitetaan rimat maalausta varten riviin, maalataan muutama tunti ja sitten metsän yli nouseekin pikasade tehden maalausurakan täysin turhaksi - KAIPAAN SAMUILLE IHAN SIKANA.

 

Miten taivaalliselta se lämpö tuntuikaan! Ne värit ja se kiireettömyys... pieni ihana saari keskellä turkoosia merta - eihän sinne voi olla kaipaamatta. 

 

Tomppa sanoi muuten aika jännästi tossa yksi päivä -

 

Me saavutettiin niin paljon, ja nyt me ollaan täällä, what?

 

Samuin kuvistakin jo aistii lämmön...
 
ja chillin menon, puhumattakaan väreistä. Ikävä on taas.

Vieraskynäilijä Beck Samuilta: Jossain on koira haudattuna

Meillä on ollut remontin kanssa niin kiire, etten ole ehtinyt julkaisemaan Samui Becksin kolmatta vieraspostausta - suuret pahoittelut tästä. Nyt kuitenkin takkatulen loimussa ja niskat kaikesta ikkunoitten rapsutteluista jumissa, päätin ottaa lasin viiniä ja istuttaa takamukseni koneen ääreen. 


Blogin seuraajat tietää, että meidän huusholliin on Samuivuosilta eksynyt kolme koditonta saaren koiraa. Yhden rakkaista karvapalleroista menetimme viime heinäkuussa, ja kuten varmasti arvaatte, se oli erittäin raskasta. Vieläkään ei olla selvitty siitä, eikä todennäköisesti koskaan täysin selvitäkään. Varsinkaan kun Bumba vierailee edelleen Tompan unissa muistuttamassa meitä suuresta menetyksestä.


Kukaan Samuilla käyneistä ei ole voinut olla törmäämättä Samui vapaisiin sieluihin - noihin hellyyttäviin liikenteen seassa hölkkääviin ja rannalla paistatteleviin "mustangeihin" (kuten Beck sanoisi). Irtokoiria on joka puolella ja osa näistä väistämättä herättää pelastushalun ainakin itselläni, vaikka kuinka yrittäisin katsoa muualle ja kovettaa sydämeni. Minulta se ei onnistu, eikä monelta muultakaan - onneksi. Mutta koiraan kiintymisellä on hintansa, ja sellaisen tarinan Beck haluaa kanssamme jakaa. 


Hän ei suosittele tarinaa kaikkein herkimmille:

 

Kyllähän nämä paikalliset koirat ovat melkoisia veijareita.

 

Beck: Jossain on koira haudattuna


Samui ja Thaimaa muutenkin on koiria rakastavien ihmisten maamiinamaa! Koiria rakastava ihminen on jatkuvassa kierteessä siihen, miten voisi pelastaa kaikki vapaanoloisen näköiset, joskus niin suloisetkin hauvelit? Nehän ovat joka puolella vapaana juoksevia "mustangeja", jotka yleensä ymmmärtää olla haukkaamatta sitä palaa, mikä hyvin mahdollisesti tarjoaa seuraavan illallisen. 


Paljon kaikkea voi lukaista tästä linkistä https://www.thekohsamuiguide.com/koh-samui-dogs/, mutta tässä kohtaa haluan kuitenkin kertoa omakohtaiset koirakokemukseni saarella. Ne ovat vähintäänkin normista poikkeavia!


Olen aina mielessäni sanonut, että koirat aistivat koiraihmiset. Kolme schäferiä aikaisemmin perheen kuvioissa kertoo, että on koirien kanssa pelattu muutakin kuin pallonheittoa. Yksi merkkihän ei sulje muita pois ja Samuin kolmannella vuodella sinkkuna palloillessani huomasin kaverin, joka halusi kaveria, mutta oli superarka. Kolme viikkoa meni, että illallista tarjottuani hän lipaisi kättäni.

 

Ostin siis koiranruokaa kasseittain tälle vinttikoiran sekoitukselle. Katseemme kohtasivat jantterin kanssa illallisen aikaan, muuten hän pelitti ympäriinsa kuin ensipäivän teini. Mömmöt olivat terassin ulkoreunalla, mutta valehtelematta sijainti ei ollut hyvä. 20 kämppää ylempänä kaikki käyttivät samaa kulkuväylää, osa scoottereilla. Tämä Lassie ei ilmeisesti nuoruutensa takia ymmärtänyt, että osa pelkäsi hänen leikkisiä mopo-jahtauksia. Ikinä se ei purrut ketään, mutta väritti haukuilla tekemisiään.

 

Tätä sitten jatkui, kunnes tulimme halitutuiksi. Ikinä Lassie ei kuitenkaan päässyt kämppään sisään ja sen hän ymmärsi. Yritimme kerran porukalla viedä hänet nuuderointiin, mutta kaksi kilsaa kämpiltä hän repi itsensä väkisin lava-auton lavalta ja hyppäsi pois osuen melkein vastaan tulevaan liikenteeseen. Ei hän ymmärtänyt maailmaa tämän pienen rinkulansa ulkopuolella ja paniikki iski. Iltamömmön aikaan Lassie kuitenkin taas saapui pimeydestä hakemaan päivän selvää sapuskaa.

 

Tästä meni kenties viikko ja Lassie katosi ihmeellisesti. Olin jättänyt pöperöt ulos ja kuulinkin jotain louhintaa television katsomisen lomassa. Sitten jokin sanoi, että nyt ei kaikki ole oikein. Katsoin ulos ja Lassie lähti laukkaamaan. Menin makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet päälle ja lähdin Lassie jahtiin. Tunnin jälkeen luovutimme ystäväni kanssa homman, mutta olin jo käynyt apteekista ostamassa tiettyyn myrkytykseen toimivaa hiiltä. Saavuin kämppääni ja oli menettää veren päästäni; Lassie oli jossain vaiheessa ekaa kertaa kömpinyt bungalowiini sisään ja kuollut vessani lattialle, ulosteet ja oksennukset ulkona. Olin jossain vaiheessa nähnyt oudon kupin kämppäni ulkopuolella, missä oli spaghettia, mutta tässä vaiheessa ulos katsoessani spaghettikippo oli kadonnut.

 

Tämä kaveri ei ole Lassie, mutta seurasi meidän frisbeegolf peliä silmä tiukkana.

 

Leffatyyliin: Kolme vuotta aikaisemmin.


Olin ylempänä samassa paikassa, isommassa talossa aitojen kanssa ja Sepi-koira käveli yhtenä päivänä moikkaamaan. Ikinä se ei sitten lähtenyt, kun sai ekat hyvät bilejämät ruoista. Oli jo siinä vaiheessa käynyt vieraissa, koska noin viisi kuukautta myöhemmin talon kulmassa olikin yhdeksän mokomaa. Tiesin itse että aika on vähissä, sillä olin sopinut opetuskeikoista Taiwaniin. Nippanappa seitsemän viikkoisina sitten äiti jää "vahingossa" peruuttavan auton alle (siis sama mesta, missä Lassie koki kohtalonsa Taiwanista palattuani) ja yhtäkkiä olen isä, jonka pitää löytää yhdeksän step-isää pennuille. Löin pentuja koriin ja ajelin ympäri Samuita. Lähtöä edeltävänä päivänä oli vielä kaksi piipittävää, noh vinkuvaa pentua ja sain vinkin jostain suomalaisista, jotka olivat pidemmällä lomalla. Pitkän vonkaamisen jälkeen pennut jäivät sitten heille (jos tunnistat?) ja itse lähdin pariksi vuodeksi karkuun... Taiwanissakin sanoivat kahden vuoden jälkeen, että on vuoden porttari ;)

 

Palasin Samuille, vuosi vierähti ja asuin Maenamin kulmikossa. Yhdestä kahdeksasta bungalowista, asumaton raunion tapainen, esiin astui pieni villakoiraa muistuttava härpäke. Kaikki villat olivat kertyneet sykkyrälle erilaisiin luonnon takiaisiin. Tämä pieni luonnonkappale oli sitten niin peloissaan kaikkea, ettei suostunut ottamaan askeltakaan kämpästä numero 8.

 

Siinä meni helposti viikko, että sai mitään yhteistä ymmärrystä. Kolmannella viikolla sain sitten pesun ja karvojen leikkauksien operaation yhteistoiminnalla hänen kanssaan aikaiseksi. Yhden päivän hän jopa hyppi ja iloitsi seurassamme ennen luolaansa paluuta, mutta sitten seuraavana päivänä löysimme hänet keskeltä nurmikkoa iso pallo kyljessä. Käärme oli purrut häntä kylkeen.

 

Päätin että tämä on tässä. 


Myöhemmin 2008 tein Samui News -videoita Yuotubeen ja kävin myös tutustumassa Samui Dogrescuen pääpaikkaan - haastattelu ja videokin niiltä ajalta on jossain. En voinut olla huomaamatta, kuinka pyyteettömästi nämä ihmiset elävät koirien ehdoilla. Vapaaehtoisia, ruoka ja katto pään päällä liksalla eläviä nuoria, jotka pelastavat Samuita pienen palan kerrallaan.

 

Nämä vapaaehtoiset kiertävät saarta ja pudottavat säkeittäin ruokaa koirille ja kissoillekin, ja temppeleiden munkit sitten hoitavat loput. He myös steriloivat ja tarpeen vaatiessa lopettavat eläimiä. Ovat tehneet sitä jo ennen kuin saarelle saavuin 20 vuotta sitten. Lahjoituksia tulee lähinnä ihmisiltä, jotka ovat saarella käyneet ja kokeneet tämän maailman - kenties voisi sanoa eläinten maailman.

 

Veijo on taistellut ruokapaikastaan ja sen näkee naamasta.

Molemmin puolin "kuokkaa" on taisteluarpia.

 

Kutsun tätä kaveria Veijoksi. Hän lepäsi näillä kulmin, kun 2012 saavuin. Taisteluarvista voi päätellä, että Veijo on saanut taistella monen monta kertaa paikastaan auringossa. Hän on yksi onnekkaista Samuin koirista, joka saa välillä sateen tullen nukkua hotellin aulan katoksen alla. Yleensä kun tienpätkää ajan, Veijo tunnistaa scootterini äänen, eikä juurikaan ole näin vuosina korvaansa lotkauttanut. 

 

Tänään sitten olin pystyssä aamusta ja näin köpöteltiin ekaa kertaa kimpassa rannalla. Vanha kun jo on, otti sitten hotelliin oikopolun, kun itse jäin miettimään koko juttua ja jouduin kiertämään...

 

 

Veijo

Mikäs on näissä maisemissa Veijon kanssa tsuppailla.

Kisan vika

Terveisiä Kemiönsaaresta! Ajattelin tässä Mr. Becksin kirjoitusten välissä (kyllä, Samuilta on tulossa AINAKIN yksi vieraskynäily lisää) kirjoittaa taas pienesti meidän kakkosajanvietteesta frisbeegolfista (lukijat tietää, että ykkönen on remppa, voi elämän kevät...).

 

Aihehan on sinänsäkin ajankohtainen, että jos koronalukujen noustessa päädytään esimerkiksi vaikka sisäliikuntaharrastusten, joukkuelajien sun muitten koronan suhteen riskaabelien yhdessä tekemisten rajoittamisiin, menkää nyt hyvät ihmiset ja ottakaa frisbeegolf haltuun. Siinä pystyy nappaamaan hiton monta kärpästä yhdellä iskulla - ulkoilu, liikunta, luonto ja yhdessä tekeminen ulkona ilman että ollaan fyysisessä kontaktissa muihin. Happimyrkytys on tosin taattu.

 

Lukuunottamatta joitain pääkaupunkiseudun frisbeekenttiä, keväälläkin koronan myllätessä Suomessa rajuimmillaan, heittämään pääsi. Joissain paikoissa ryhmien kokoja rajoitettiin, mutta ainakin me pääsimme harrastamaan sinne minne halusimme. Ja kuten olen aiemminkin paasannut, frisbeegolf on mainio laji myös vähän iäkkäämmille ulkoilijoille. Olimme esimerkiksi muutama päivä sitten pelaamassa Taalintehtaan fribakentällä, ja siinä meidän kierroksen loppuvaiheessa törmäsimme rataa kiertäviin kahteen pariskuntaan (tai no oletan että olivat pariskuntia), joitten ikä oli reippaasti yli 60. Siinä me toisemme ohittaessamme vitsailtiin tuulen suunnista ja koukuttavasta harrastuksesta, ja toivotettiin puolin ja toisin tsempit haasteisiin. Hienoja tyyppejä, me ainakin oltiin todella fiiliksissä mainiosta poppoosta.


Miettikääpä nyt - aurinkoinen ja pirteän kirpeä syyspäivä, repussa muutama kiekko, eväät ja termarissa kahvia, puhumattakaan nyt kivoista pelikavereista. Mitäpä sitä muuta voisi toivoakaan!

 

Västerby frisbeegolf
Tammisaaren kiva lampiväylä

 

Kisojen vika


Mun pelaaminen ei ole viime aikoina sujunut kovinkaan mallikkaasti. Tällä hetkellä olen ikään kuin kahden tekniikan välissä - sen vanhan joka ei auttanut kehittymään, ja sitten tämän uuden, jota yritän nyt kovasti opetella. Toisin sanoen vanha tekniikka ei enää onnistu, eikä uusikaan vielä, niinpä kaikki mahdolliset kirosanat on pusikoista tullut huudeltua. 


Mutta, kaikesta vajavaisuudestani huolimatta pojat - nämä joita pelikavereiksikin kutsutaan - ovat onnistuneet ylipuhumaan mut jo muutamiin kisoihin. Ja juuri kuten postauksen otsikkokin jo kertoo, olen ollut aina heittämällä kisojen vika. Mutta mähän en lannistu, en piru vieköön. Se ei ole mun luonto.


Kisoja on nyt Suomessa takana kolme ja kaikki näistä Västerbyn radalla Tammisaaressa. Toi rata (tai siis radat) on tosi kiva, kirjoitin siitä mm. täällä, mutta ennen näitä heidän viikkokisojaan en ollut koskaan kiertänyt heidän B -rataansa, joka on TODELLA hieno, mutta oikeasti aika pirun haastava. Ainakin se on helposti liian haastava mun heittopituuksille, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö osaisi arvostaa huippurataa. Arvostan kyllä.

 

Tammisaaren kisoissa on saanut toivoa päästä heittämään omien frendien kanssa samalla kortilla.

Tosi kiva ja väylä B -leiskalla

 

Tämä paikallisen seuran EIF:n ylläpitämä rata on hienossa kunnossa ja noita viikkokisoja tällä vaikeammalla radalla on nyt järjestetty sunnuntai-iltaisin. Ratakuvauksessa sanotaan, että pisin väylä olisi 268 metriä (par5), mutta mielestäni siellä kyllä oli yksi 270 metriäkin pitkä par4 väylä. Ja jottei pelaaminen tuolla radalla olisi aivan liian iisiä, lähes jokaiselta väylältä löytyy OB -alueet tai mando. Useista vielä molemmat.

 

Rata on pelaajien keskuudessa kovastikin kehuttu ja yhdeksi parhaimmistakin tituleerattu, ja omasta mielestänikin aivan aiheesta (tässähän mä kuulostan jo ihan ammattilaiselta, vai mitä?). Tällä B -leiskalla pääsee heittämään korkealta ja kovaa, löytyy metsäistä pilliväylää, lammen yli heittämistä, pidempää ja lyhyempää niittyä, sekä ylämäkeen yrittämistä, joka on meikäläiselle ainakin vielä jokseenkin haastavaa. Mutta magee leiska, vielä kun onnistuisi saamaan omiin heittoihin sitä toivottua ja kovasti treenattua pituuttakin. 

 

Mutta enisenveikkonen (kuten Beck sanoisi), ensi sunnuntaina otan jälleen härkää sarvista ja lähden Taalintehtaan radalle kisaamaan. Viimeinen sija on lähes varma, mutta noi mun pelikaverit on nykyään niin kisaorientoituneita, ettei sitä voi itsekään jäädä rannalle ruikuttamaan. Meni sitten syteen tai saveen. Taalintehtaan kisassa rata vedetään kahteen kertaan (eli 36 väylää) ja tossa äkkiseltään laskettuna siihen saattaa mennä sellainen 6 tuntia. Phuuh... (missä ihmeen välissä mä ehdin toilettiin???)

 

Wish me luck, jookosta💛


Taalintehtaan rata on aina vaan kiva.

Vieraskynäilijä Beck Samuilta: Milloin alkaa aika uus ja mitä sitten?

Kuten Beck edellisessä vieraspostauksessa lupasikin, tässä jatko-osa muutama päivä sitten julkaistuun Samui -postaukseen. 

 

Mielenkiintoista tarinaa historiasta ja maalailua tulevasta, olkaa hyvät:

 

Sieltä se aurinko nousee aina uudestaan, kuten Samuikin
 
 

Milloin alkaa aika uus ja mitä sitten?

 

Saavuin Samuille junalla, botskilla ja viimeisen pätkän kohti Chawengia songtaewilla, kuten moni muukin reissaaja on tehnyt. Maita oli tuolloin taskussa jo yli 70, sillä olin etsinyt juuri tätä; "suosikkimaani suosikkipaikkaa", jossa voisi asustaa pitkään, miettimättä huomista. Vuosi oli 2000 ja sen jälkeen kertyneenä on kaikennäköistä informaatiota erilaisista saaren ja maankin kaupallisista toimista.

 

Toimin aikoinaan Suomessa asuville frendeille bulvaanina muutamissa yrityksissä hankkia käytännöllisen hintaista kaupallista tilaa aivan Chaweng beach roadin ytimestä. Silloin selvisi, että kaupalliset vuokratilat kuuluivat lähes järjestäen suvun miehille - kas kun historia menee sillä lailla, että saarihan on aikoinaan elänyt täysin kookoksien varassa. Perheen vesoille jaettu perintö on mennyt niin, että naisille on jäänyt "huonompi" ranta-alue, missä on tietysti ollut vähemmän tiiviisti kookospuita, kun sitten taas miehet ovat saaneet sisämaan alueita, missä puita on ollut viljalti enemmän.

 

Rantaviivassa oli toki jo tuolloin erinäinen määrä luxux-hotelleja, mutta tarjolla oli edelleen laajalti kuukausidiilillä 5000 bahtin bungaloweja, jonka ikkunasta aukeni meri. Vuonna 2002 alkoi Chawengin ytimessä olla laajempaakin remontointia havaittavissa. Ystävieni käynnin jälkeen aloin sitten tarkemmin tekemään selvityksiä siitä, mitä vuokrat maksavat.

 

Kynnysrahat, rasvaiset sellaiset, olivat aina olleet vuokranantajien lempiasia, nehän ovat täällä toimineet vaikkapa SUV:n-käsirahoina. Jotta pääsi kiinni sadan neliön baariin, pyydettiin helposti 10.000 bahtia neliöltä kynnysrahaa (1.000.000), että sai sitten vuokrata paikan 10-15 vuoden vuokrasopimuksella. Vuokrahan oli sitten asia erikseen! Hyvät tai huonot ajat, sama kuukausivuokra oli pulitettava ja jos tähän ei vuokraaja jossain vaiheessa kyennyt, palautui tila luonnollisesti taas tuohon lähtöpisteeseen; kynnysrahaa ja kättä syvälle taskuun!

 

Mikäli vuokranantaja sitten halusi vuokrata tilansa ennen aikojaan, sama homma jatkui, ja kynnysraha meni hänelle. Kauppoja, baareja ja ravintoloita syntyi ja maailmalta Thaimaahan muuttajia, joilla oli säästöjä, haaveita ja kenties Thaimaalainen tyttöystävä tai -vaimo näytti riittävän. Maan hinnat nousivat vuosittain ja erilaisia kiinteistöjä alkoi syntyä Samuin kukkuloille kiivaaseen tahtiin.

 

Teiden rakentaminen ja jalkakäytävien on ollut kaiken aikaa käynnissä ja edennyt vauhdilla, kun ei ole niin paljon väkeä kokoajan liikkeellä.
 

Ihan "Chawengin hevosenkenkään" oli vuonna 2003 valmistumassa kattokerros mukaan laskien nelikerroksinen tila, jonka toimeksiantajat (frendit) reissullaan näkivät. Alkoi muutaman kuukauden kestänyt venytystaistelu, joka käytiin pääosin tien vastakkaisella puolella kaupan lattialla istuen. Kännykät ei vielä tuolloin sekoittaneet maailman menoa, mutta yleensä tapaamisen sopimiseksi riitti, että näytti päänsä kaupan oven välistä ja kysyi milloin tai minä päivänä "big boss" on paikalla ja sanoi, että sovittu.

 

Tuo kauppa ei ikinä toteutunut, mutta mitä tulee Samuin tulevaisuuteen, aina on uusia tulijoita. Lähtökohdat ovat parissa vuosikymmenessä muuttuneet melkoisesti. Takaiskuja on Thaimaa ja Samui kärsineet tänä aikana monta; baht-valuutan vahvistuminen (53-33/euro), muutama sotilasvallankaappaus, puna-keltapaita -kahakat, lintuinfluenssa, tsunami, sekä perinteisestä kovempia tulvia ja jotain varmasti nykyisen Covidin lisäksi on listalta jäänytkin. 

 

The Roof Samui baari ja ravintola aukesi kenties huonoimpaan mahdolliseen aikaan huhtikuun lopussa. Osoitus kuitenkin, että vaikka just ei oo väkeä tulossa, projekteja tehdään, rempataan, avataan uusiakin.

Ei ollut "katolla" väenpaljousta, mutta kun väki palaa, on uuttakin nähtävää

 

Samuita syö lisäksi kallis "sisäänpääsymaksu". Bangkok Airwaysin rakentama yksityinen lentokenttä oli pitkään suljettuna muilta lentoyhtiöiltä. Kookospähkinäplantaasin tilalle 1989 rakennettu kenttä on vain reilun tunti pääkaupungista, mutta koostaa pitkältäkin tulevan matkailijan lentobudjetista usein vähintään neljänneksen. Vaihtoehtoja toki on, mutta usein mukavuus ja kiire vie matkustamisessa voiton.

 

Matkustaminen joka suuntaan on nyt laitettu "pause-modeen", mutta yhtä varmasti kuin matkustaminen taas jossain vaiheessa jatkuu, aukeaa Chaweng ja sen kaupat, baarit, ravintolat, hotellit ja jalkahierontapaikat. Varmuudella tullaan näkemään runsain määrin uusia pelaajia, yrittäjiä, mutta tässä kohtaa uskon, että nuo suuret kynnysrahat ovat vihdoinkin jääneet historiaan.

 

Omalla kohdallani olen tehnyt Samuista päivään osuvan analyysin:

 

Koh Samui on kuin paratiisikylä, jossa on kaikki isomman kaupungin palvelut, mutta joka on kuitenkin turvallinen. Se tarjoaa lähes aina mahti säät, nopean netin ja asua pystyy budjetillakin. Lähin upea ranta, 7/11, baari, ravintola, hieroja, pyykkäri tai auringonlasku ei ole koskaan liian kaukana.

 

Beck 

 

Ps1. Kuvat: Beck


Ps2. Uskokaa tai älkää, työpisteen siirtäminen terassille sai aikaan sanojen vyöryn, joten ensi viikolla on yllättäen luvassa Becksiltä jo seuraava kirjoitus.

Ihan mahtavaa!


Samui disc golf
Yhteisöllisyyttä itsekukin voi hakea erilaisista harrastuksista. Frisbeegolf on kerännyt vuosittain kymmeniä suomalaisia tammi- helmikuussa Samuille.

Koh Samui sunset
Ja aurinko myös laskee yhtä kauniisti Samuilla, kuin aina ennenkin.

Vieraskynäilijä Beck Samuilta: Samuita sattuu eikä tapahdu mitään

En tiedä kuinka pitkään (mutta hiton pitkään kuitenkin) olen ruinannut, että Samuilla asuva hyvä ystävämme Beck kirjoittaisi vieraspostauksen blogiin. Pyysin kuitenkin jo hyvän aikaa ennen koronahärdellin alkua, niihin aikoihin kun itse siirryimme juniorin koulun takia toistaiseksi keskelle Kemiönsaaren peltoja.


Aikaa kului, ja Becksillä aika vierähti näköjään vielä sukkelammin, sillä postausta ei kuulunut. Kunnes jostain mielenhäiriöstä (tai koronasta johtuen) hän löysi kalenterista pienen spotin, sellaisen kahden postauksen verran. 


Joten hyvät immeiset, paljon toivottu (ei pelkästään minun) vieraskynäily Samuilla jo noin 20 vuotta asuneelta hyvältä ystävältämme Becksiltä, olkaa hyvät:


Beck: Samuita sattuu eikä tapahdu mitään


Kiinasta karannut vitsaus iski maaliskuussa ensimmäisessä isommassa aallossa Aasian maihin. Thaimaan vieläkin hallitseva sotilashallinto reagoi asioihin jälkeenpäin katsoen erittäin mallikkaasti, ja nopeassa tahdissa tuli erilaisia säädöksiä, jotka olivat pääsääntöisesti koko maan kattavia.

 

Ensimmäisten joukossa tuli ulkonaliikkumiskielto 23-05 välillä ja maskipakko kaupoille mennessä, sekä käsidesin käyttöohjeistus. Tästä meni kenties viikko ja sitten suljettiin baarit, parturit, hieronnat jne, ja ravintoloista sai vain noutaa ruokaa. Paikallisia vauhdikkaasti ajavia "Hangover Samui" -firman pandalla koristeltuja skootterikuskeja alkoi näkyä korostetun paljon, koska käytännössä myös turha päivittäinen ajelu oli myöskin no-no. "Hangover Samui -kuskithan siis kuljettavat webbisivustollaan olevien ravintoloiden ruoka-annoksia pitkin poikin saarta sadan bahtin veloitusta vastaan.

 

Rannat meni samaan syssyyn kiinni ja plastiikkinarua oli rantojen sulkeutumisen merkiksi vedetty pitkin poikin kilometrikaupalla. Uimista ei saanut harrastaa myöskään missään "yleisimmillä" uima-altailla, joita Samuilla mahtaa tänä päivänä olla joitain satoja. Poikkeuksena toki yksityisessä omistuksessa olevat altaat.

 

Huhua puski koko ajan, vaikka väärän tiedon levittämisestä uhattiin jopa häkkituomiolla! Maenamissa ring roadin poliisilaitoksella oli ratsioita, joissa sakkoja jaeltiin, jos ei ollut hyvää syytä olla liikenteessä. Näin ollen ei ollut mitään asiaa frisbeegolfin harrastamiseen, vaikka kenttää olisi voinut yksin kiertääkin. Kyllä kenttäkin oli sitten totaalisen kiinni pari viikkoa, kun tuli tarkempaa infoa viruksen elinaikaodotteesta.

 

Paatit Koh Phanganin suuntaan eivät liikkuneet muutamaan kuukauteen kuin hätätapauksessa.

Mr. Beck

 

Näihin aikoihin sitten tuli (maaliskuun lopulla) alkoholin totaali myyntikielto. Sitähän pystyi kiertämään hankkimalla kotivarastoa, mutta kun alkuperäiseksi tarkoitettua viikon kieltoa jatkettiin toisella ja vähän kolmattakin, alkoi ahdistusta olemaan pääosin neljän seinän sisään tuomituilla falangeilla (länsimaalaisilla). "Mama Papa" -shopitkin, jotka eivät kielloista piittaa, oli loppuunmyyty kaikesta, missä oli vähänkin alkomahoolia.

 

Boat Barin varastoakin piti käydä kuikuilemassa ennen kuin sitten taas Seiskan (7/11) hyllyt ja kylmäkaapit täyttyivät ihmeaineista. Tuossa vaiheessa huhtikuuta alkoi olla sen verran seinät kaatumassa päälle, että aloimme osin kokoontumissääntöjäkin uhmaten käymään lauantaisin heittämässä mölkkyä ja petankkia Choeng Mon -biitsin viimeisessä kulmassa. Vesi oli historiallisen matalalla ja kuukausi aloittamisemme jälkeen baarin pitäjä ilmoitti lähtevänsä takaisin pohjoiseen kotipitäjille myynnin totaalisen sakkaamisen takia ja palaavansa sovinnolla vasta kahden vuoden jälkeen. Mehän roudasimme aina omat eväät mestoille, koska baari ei saanut myydä mitään.

 

Tyhjä Choengmon beach

välillä ollaan tehty siivous operaatioita yhdessä uuden Boat barin omistajan Kevin Fosterin kanssa.

Samuilla on nyt diilipäivät kämppää vaihtaville paikallisille. Joistain luxus villoista on puristettu jopa 50% pois!
 

Kesäkuussa vihdoin baarit avasivat ovensa, ravintolat n. viikkoa ennemmin. Liian monelle tämä oli myöhäistä. Toisaalta Samuin ulkomaalaisyhteisö yhdessä varakkaampien paikallisten kanssa ei voi mitenkään kaikkia juottoloita ja ravintoloita pelastaa. Lentojen jälleen alettua kesäkuun lopulla on tulijoina lähinnä ollut paikallisia saarelaisia ja Thaimaalaisia, joille on tarjolla erilaisia alennuspaketteja. Nämä muutaman päivän matkaajat eivät katukuvissa näy.

 

Saaren päänäyttämö Chaweng beach road on tällä hetkellä aivan död! Jotain mielikuvaa antaa se, että kaikki rantakadun yhdeksän Seiskaa on kiinni. Viime viikolla ajoin kadun päästä päähän ja oli helpompaa bongata paikkoja, jotka olivat kiinni kuin muutamia auki olevia, joihin kuului mm. Burger King ja McDonald´s. Vihreät "muovirönsy verhoaidat" lukemattomissa paikoissa on itsekullekin masentavaa katsottavaa. Koko matkalla noin puoli viiden maissa näin valehtelematta vain puoli tusinaa jotain kenties ostamassa olevaa ihmistä. Loput olivat seisoskelevia taksi- tai palveluihmisiä. Positiivista oli päästä rantakadulta pois ja huomata, että ring road oli lähes kuin aina ennenkin.

 

Beck

 

Ensi viikolla Part 2: 

 

Milloin alkaa aika uus ja mitä sitten?

Back to Top