Keittiöremontti osa 3 - tartteeko tässä edes sanoa että...

Kuka käski lähteä tähän urakkaan? Tai edes Suomeen? Kyllä meillä vaan Samuin viidakossa oli NIIIIN paljon helpompaa. Kobrista huolimatta.

Meikätyttö ottaa kohta lopputilin.

No vitsi vitsi. Tässä kohtaa ollaan katsokaas päästy jo niin pitkälle hulluuden puolelle, että enää pelkästään naurattaa. Asenne on "antaa tulla lisää lunta tupaan vaan, me otetaan sille korkeintaan maljat!

Meillä ei nimittäin lannistuta, ehei. Ollaan sitä sellaisissa liemissä jo keitettyjä, että tämäkin ruljanssi klaarataan.

Tavalla tai toisella. Todennäköisesti just sillä toisella.

Onneksi meidän työnjohto käy välillä paikalla, kiitos Tomppa!
Ja työnjohdon morsmaikku Pauliina<3

Vuoristorataa

Taisin viimeksi hermota - oli orastava burn out päällä - siitä että remontti paisuu ja lahoa löytyy. Kuten tiedätte, sehän ei tietenkään ollut vielä mitään. Hirsien lahoa on löytynyt jonkin verran lisää.

Ensin oltiin että no niin, pakko tunkata maja ylös ja ryhdyttävä hirsien vaihtoon. F#ck.

Sitten oltiin ettei se riitä - 50% tuvan seinistä moottorisahalla veks, ja tilalle tolpparunkoiset seinät. Voi itkun itku.

Jonka jälkeen todettiin että saakeli, pakkohan se on purkaa myös talon ulkokuorta, jotta näkee vaurioittuneitten hirsien tilanteen kunnolla seinän molemmilta puolilta.

Ja nyt ollaan että mitä ihmettä - miksi joku on mennyt laittamaan karmean mineriittipinnoituksen komean ulkolaudoituksen päälle?

Kaikkea sitä. Mutta voi sittenkin olla, että kevyemmällä hirsirivien paikkauksilla selvitään.

Huom! VOI OLLA.

Sellaista kaikkea mineriittien alla.

Ajatellaan positiivisesti - yritetään ainakin

Summa summarum, remontti on paisunut talon ulkopuolelle. Naulaisia mineriittilevyjä lojuu pitkin pihaa ja talo näyttää reissussa rähjääntyneeltä.

Positiivista on ainakin se, että se yksi tuvan hirsiseinistä jonka olin toivonut jäävän hirrelle, on varmaan säälistä asettunut mun puolelle. Ehkä seinästä sittenkin on siihen. Thank god!

Tapsakin kävi, ja kommenttien perusteella selvittäisiin paljon pienemmillä muutoksilla, kuin jossain välissä pelättiin. Lattia tosin on edelleen avaamatta, mutta siltä suunnalta me tilataan nyt pelkästään hyviä uutisia. Ajatelkaa muuten, Tapsa lupasi tulla myös auttamaan omenapuuvanhuksen oksien leikkauksessa "kun rouvan aikatauluun sopii". Tapsa on nimittäin ostanut tämmöisiä hommia varten jonkun järeämmän sahan.

Aika kiva toi Tapsa. Ja Tomppa. Ja Pauliina.

Khop khun kha, mak mak (thaimaaksi kiitos oikein paljon).

Ja ihan asiasta kolmaanteentoista - meidän pihalta on löytynyt Jasmike! Saunan kulmalla valkoisin kukin ilahduttava räihnäinen pensas on jaksanut ihastuttaa tuoksullaan jo pari viikkoa. Vähän muotopuoli se on ja kallellaan joka suuntaan, mutta syssymmällä ajattelin nuorentaa sitä. Josko se lähtisi uuteen kukoistukseen.

Ensimmäiset oman maan perunat popsittiin vasta nyt, joten ensi kesäksi pitää valita siiklin sijaan joku muu perunalajike.

Zuccinia näyttäisi saavan kohta grilliin asti, ja toukokuun alussa saadut 30 pelargonin rääpälettä kukkii hurjana. Hyvä että ruukkuihinsa mahtuvat.

Ja sitä paitsi, ylihuomenna me lähdetään Sastamalaan kahden päivän lomalle. Siinä sitä on remonttilomaa kerrakseen, eikö vain?

Ihana Jasmike!

vanhan talon kukat
ja valloittavat pelargonit.

Ja kohta syödään oman maan kesäkurpitsaa<3

6

keittiöremontti osa 2 - remonttikrapulaa ja vajaita makkaroita

Tänään en saanut aikaiseksi mitään. En edes päikkäreitä vaikka yritin.

Kroppa on kaput ja masentaa että näin pienellä vääntämisellä on saanut itsensä tähän jamaan. Aika hemmetin paljon enemmän remonttia on vielä edessä.

Viimeksi kirjoitin remontin paisumisesta, eikä silloin vielä ollut aavistustakaan mistä mittakaavasta puhutaan. Mitä enemmän pintoja avataan, sitä enemmän remontti paisuu. Ja vaikka siihen jotenkin on ollut valmistautuneena, orastava uupumus iski silti.

Alun nopea purkuvaihe on muuttunut jynssäämiseksi. Kuinka saamarin hidasta voikaan olla vanhan paperin pois saaminen kattoparrun päältä! Tai hirsien välien tyhjentäminen vanhasta sammaleesta, naruista, kävyistä sun muusta roinasta.

Tappavan hidasta hommaa, sen voin sanoa.

Jokapäiväinen sotku

Tällä hetkellä on juuri se fiilis, että hittoakos lähdettiin. Olishan se keittiö (ehkä) mennyt sellaisenaankin ja tiskaamista olisi voinut jatkaa kylppärin lattialla. Ei siellä kukaan kuitenkaan käy suihkussa, me kun ollaan saunaihmisiä.

Ehkä sitä paskanruskeata muovimattoakin olisi voinut sietää vielä tovin, olisi vaan laittanut räsymattoa komeaan riviin.

Ja ne keittiön vanhat kulmakaapit - oli ne sittenkin ihan söpöjä.

Mutta paluuta ei ole, eikä karkuun pääse. Se on jaksettava vääntää.

Todennäköisesti nyt on kuitenkin kyse vain tämän päivän v#tt%untumisesta, ja huomenna virtaa taas riittää. 

Ei ne kattoparrut ihan helpolla puhdistu

Lahoa siellä, lahoa täällä...

Ongelmia

Lahoa on löytynyt vähän sieltä sun täältä. Uusia hirsiä on jo alustavasti kyselty kyliltä, ja niitä pitäisi löytyä. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin valitettavasti siltä, että toiveenani ollut näkyville jätetty yksi hirsiseinä lienee mahdoton toteuttaa. Talon 1880 -luvulla rakennettu runko on nähnyt parhaat päivänsä aikaa sitten.

Pitää keksiä jotain muuta.

Todennäköisesti joitain ylimpiä ja alimpia hirsiä joudutaan vaihtamaan, ei ehkä kokonaan mutta osittain. Ja sitten vielä se yksi kattoparru. Eikä tässä kohtaa olla vielä päästy edes lattian alapuolelle.

Pelottava ajatuskin.

Pitää kuitenkin löysätä

Elämässä pitää olla muutakin, kuin pelkkää remppaa. Meillä ei ole nyt ollut, ehkä siksi tuntuu vähän raskaalta. Eikä tämä ole vielä edes ollut raskasta, vaan remontti -burn out johtuu todennäköisesti siitä, että päivät on täyttynyt raspaamisesta ja pölyn nielemisestä.

Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni etenkin löysäilyn suhteen. 18 -vuotis hääpäiväkin meni naama pölyssä ja vajaita makkaroita syödessä täysin ohi.

Tiedättekö mitä tarkoittaa vajaat makkarat? No sitä kun kaasugrillistä loppuu kaasu sopivasti ja makkarat jää vähän haaleiksi. Kulinaristinen elämys sekin.

Ihana Kemiönsaari!

Muuta kuin remppaa

Ilman ystävääni Pauliinaa en varmaan itse älyäisi hengähtää.

Muutama päivä sitten (onko siitäkin jo niin pitkään) käytiin Pauliinan kanssa tutustumassa paikalliseen Traktorikavalkadiin.

Oli elävää musiikkia, museoautoja, grillattua makkaraa (ei vajaita makkaroita) ja perunasalaattia, pomppulinnaa ja traktorikyydityksiä.

Ennen kaikkea oli ihmisiä. Näytti siltä että kylän kaikki kynnelle kykenevät pakkautuivat paikalle moikkaamaan toisiaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ja mikä ettei, kävihän aurinkokin pitkästä aikaa lämmittämässä.

Mä tykkään kovin näistä pienten paikkakuntien kesätapahtumista ja lupaan jatkossa varastaa niitä varten enemmän aikaa remontilta.

Vaikka sitten palelluttaisiin talvella.

Se on nimittäin justiinsa näin.

Ei kannata muumioitua, täällä on ihmisiäkin>3

Ennen ja nyt.

Viimeistään kun olen eläkkeellä, lupaan ajella vanhalla Mustangilla

12

Keittiöremontti - osa 1

Eikö olekin aivan turha kuvitella fiksaavansa vain se yksi kohta kämpästä? Vai onnistuuko teillä muka niin, että maalaan vaan tuon seinän ja se on sitten siinä?

Meillä ei todellakaan onnistu. Ei ainakaan täällä.

Nopeaksi ja vaivattomaksi suunniteltu pieni fiksaus paisuu, ja hetken päästä huomaakin elävänsä keskellä valtavaa remonttia.

Mutta jotain tällaista me osattiin EHKÄ odottaakin.

Tästä se nimittäin lähti...
Komeat keittiön kaapit sai häädön

Keittiöremontti

Kaksi ja puoli kuukautta on ehditty ihmettelemään, mitä kaikkea sitä tulikaan hankituksi ja minkämoisiin hommiin tulisi tarttua ennen talvea.

Kylmä eteinen pitää saada lämpöiseksi, keittiö toimivaksi, muovimatot lattioilta huitsin nevadaan ja siinä samassa olisi viisasta katsoa mitä lattiat kätkee alleen.

Aikamme arvottuamme päätettiin aloittaa keittiöstä. Kohta kolme kuukautta kylppärin lattialla tiskattuani, nyt voisi olla oikea hetki.

Ensin päätettiin purkaa turhat kaapit keittiön nurkista, jotta päästään lattian kimppuun. Tarkoitus oli jättää ulkoseinien pinkopahvit paikoilleen, mutta eihän siitä mitään tullut. Kaapit vei mennessään osan pinkopahveista.

Ihme että edes kuvittelin jotain muuta.

Tuli sitten revittyä koko tupa hirrelle, joka tarkoitti sitten myös ovien ja ikkunoitten listojen ja karmien repimistä. Aikomuksena on nimittäin jättää ainoastaan sisäseinä hirrelle, eli ulkoseinät pitää nyt peittää pahveilla uudestaan. Ja jotta sen voi tehdä kunnolla, piti ikkunoitten listat repiä pois.

Paisuu, paisuu...

Kulmakaapit poistamalla saadaan lattia auki.

Ja niitä kaappeja riitti.

Kun keittiön seinäkaapit oli revitty hitolleen, jäi osa katosta ilman pinkopahveja. Se taas tarkoittaa koko katon pinnoituksen uusimista.

Shit, olisin halunnut vaan kaivaa kattoparrut esiin, mutta nyt on tehtävä koko h#lvetin katon pinnat uusiksi.

Papereitten alta löytynyt kattolaudoitus osoittautui kyllä aika mainioksi, joten saa nähdä mitä siitä voisi keksiä. Valitettavasti myös ainakin yhden kattoparrun kimpussa on jotkin muurahaiset hääränneet, ja lahoa löytyy. Kattoparrun vaihtamiseen ei TODELLAKAAN oltu varauduttu, sillä se vaatii jo apuvoimia.

Sitten vielä se lattia, jonka päällä ollut muovimatto oli ehkä maailman hirvein. Kun ei voinut tietää mitä muovimaton alta löytyy, oli sellainen pikkuinen jokerivoitto löytää alta kohtuukuntoinen lautalattia.

Lattia täytyy kuitenkin vielä avata, jotta päästään käsiksi vanhanaikaiseen multipenkkiin. Tavoitteena olisi muuttaa se rossipohjaksi.

Nyt jo hirvittää remontin laajuus. "Nopeasti" värkätyt kesähuone ja huussi ovat kuitenkin talon remppaan verrattuna pala kakkua.

Pari hetkeä on jo vilahtanut mielessä, että jos sittenkin ihan ekaksi remontoisikin pihalla seisovan camper vanin. Jos jostain (kumman) syystä tulisikin tarve startata muihin maisemiin - nopeastikin...

Saa nähdä minkä tuomion lahonneet hirret saavat.

Mutta lautalattia löytyi sentään :)
2

Fribailua Karjaalla

Mä tykkään mennä suoraan asiaan, miettimättä sen kummemmin teorioita, sääntöjä tai vaikka homman opiskelua.

Tämä pätee niin uuden kännykän tai kameran käyttöönottoon, kuin frisbeegolfiinkin. Viis manuaaleista tai koulutuksesta, kyllä mä opin sitten matkan varrella.

Paitsi etten todellakaan opi, enkä ainakaan fribailua. Parempi olisi vähän treenatakin.

Nyt ollaan päädytty siihen pisteeseen, että pitää oikeastaan aloittaa kiekon heitto lähes alusta. Sen verran on putit ja draivit kadonneet. Vaikka en olekaan ollut missään vaiheessa edes kohtuullinen heittäjä, niin siltäkin tasolta voi näemmä romahtaa.

Kaikki alkuvaiheen väärät maneerit ovat lähes varkain taas ilmestyneet käytäntöön, ja vaikka Tomppa on yrittänyt varovasti mainita virheistä, sitä ei usko ennen kuin itse näkee.

Ja siihen tarvitaan paparazzi.

Tällä kertaa meillä oli sellainen. Ystävämme Pekka.

Piti ostaa Samuilta muistoksi pelipaita<3

Karjaan Kodin Tavaratalo Frisbeegolf-park

Mukavat puistomaisemat, pisin väylä 212 m

Karjaan Kodin Tavaratalo Frisbeegolf-park

Samuin kiekkoystävämme Pekka viihtyy kesäisin Karjaalla, melkein kivenheiton päässä Karjaan Kodin Tavaratalo fribakentästä. Pekka oli suositellut meille paikkaa moneen otteeseen, ja jo muutaman kerran Taalintehtaan kentällä turhauduttua, oli aika vaihtaa maisemia.

Siis ongelma Taalintehtaalla ei tietenkään ole kentässä, vaan yksinkertaisesti heittäjässä. Eli minussa. Kun peli ei kulje, se ei vaan kulje. Jonkin verran turhautuminen johtui toki risuisista väylistä, mutta ennen kaikkea siitä, että kaikki aiemmin opittu oli päässyt unohtumaan. Kuinkas ollakaan.

Mutta niin ne sanovat nuo kauemminkin heittäneet, että välillä sujuu putit, välillä taas draivit. Mulla ei melko usein suju noista kummatkaan, joten se on nyt vaan aloitettava treenaaminen kunnolla.

Karjaan Kodin Tavaratalo Frisbeegolf-park oli mukava puistomainen yllätys. Metsäisten väylien ja pusikoissa revittyjen pohkeitten jälkeen meinasin hypätä housuistani nähdessäni avarat niityt. Reilu 200 metriä tyhjää tilaa tiiltä korille, silloin pääsee tykittämään sydämensä kyllyydestä.

Vaikka en saakaan kiekkoa lentämään lähimainkaan niin pitkälle, niin avoimen tasaisia ja pitkiä väyliä on Samuin jälkeen kaivattu tippa linssissä.

Oh my, oh my, oh my - I miss my Samui...

Karjaan Kodin Tavaratalo fribaradalla on 18 väylää ja se on ilmainen, kuten suurin osa Suomen radoista. Pisin väylistä näytti olevan 212 metriä ja lyhyin 62 metriä. Kaikki väylät eivät tokikaan ole puistomaisia, vaan pääsee sielläkin rämpimään kuusien alla ja rämeiköissä. Minä ainakin pääsin.

Kiva mesta, eikä meidän porukan lisäksi kentällä ollut taaskaan kuin yksi muu ryhmä. Meidän tähän astinen Suomen ratasuosikki Taalintehdas joutui nyt tyytymään kakkossijaan, vaikka kaunis onkin.

Ja hei, Karjaa nyt on muutenkin upea! Menkää vaikka ihastelemaan vanhoja taloja ja niitten pihapiirejä.

Meidän pihalla seisoo nyt jo kaksi fribakoria, joten treenit odottaa. Sitä voi meikäläiset sitten keittiötä purkaessa välillä pitää taukoa ja juosta pihalle heittelemään.

Keittiöremontti alkoi nimittäin tänään. Auta armias...

Ps. Paria kuvaa lukuunottamatta, kuvaajana Beck Kossila.

Haasteita radalla löytyy myös mandojen ja OB -linjojen kautta

Mulle puttaus yläviistoon on vielä vähän hankalaa.

Kattokaa mitä taloja Karjaa täynnä!

2

Kesähuone & huussi - vihdoinkin

Se on sitten jussit vietetty, huh huh.

Kun kömpii nukkumaan vasta hyvänmatkaa kukonlaulun jälkeen, tuntee luissa ja ytimissä juhlineensa. Vielä pari päivää jussin jälkeen on joutunut kokoamaan itseänsä ja puhaltelemaan astetta raskaammin.

Mutta hetkeäkään en vaihtaisi. Muutaman kuukauden säädön jälkeen sekä Samuilla että Suomessa, me niin tarvittiin totaalinen nollaus.

Nyt on sitten nollattu.

Pakko muuten tunnustaa, että muutama uusi ajatus on juolahtanut päähän tässä parin päivän aikana. Pari sellaista että ihan vähän jopa hävettää.

Mutta toisaalta, turhaan tässä kovin yllättynyttä kannattaa näytellä. Me ollaan mitä me ollaan - rauhattomia tuuliviirejä.

Cooleimmat juhannuspelit

Tulihan edes jostain valmista

Iisakin kirkot nro 1 ja 2 on saatu about päätökseen. Nyt oli viimein pakko, kun juhannusvierailta oli odotettavissa yökyläilyä.

Tässä tarvitaan näköjään tiukkoja deadlineja, jotta saadaan valmista aikaiseksi. Enää ei puutu kuin ne verhojouset, jotka posti on näillä näkymin kadottanut jonnekin.

Mutta hyvin tuo näytti vierailla juhannusyönä silmä lurpsahtavan ihan ilman verhojakin.

Kesähuone rakennettiin siis piharakennuksessa olevaan autotalliin, ja huussi taas kasattiin muumitalosta ja romahtaneesta vanhasta saunasta puretusta puutavarasta.

Mun mielestä molemmat on aika jees, vaikka itse sanonkin.

Mitäs olette mieltä?

Ja arvatkaas mistä se vaaleanpunainen kolmen euron hylly sitten viimein löytyi - no sieltä Taalintehtaan ekocenteristä tietenkin.

Ehkä me tarvitaan huoltaja, huoh...

Huussin verhot puuttuu

Kesähuoneeseen voisin muuttaa itsekin

kesähuoneen kivat maisemat

ja musavehkeet tietty

Meidän onnen elefantti<3

8

Jemma-niminen mesta

Mä laitan tän nyt tänne, niin voidaan sitten kumpikin unohtaa missä se on

- sanoi Tomppa kaksi viikkoa sitten.

Ja mehän unohdettiin. Niin hyvin, ettei olla vieläkään sitä löydetty.

Nimittäin Taalintehtaan Ekocenteristä ostettua seinähyllyä. Sellaista vaaleanpunaista söpöläistä, jolle oli jo paikka uuden huussin seinällä.

Tapsakin kävi eilen vähän katselemassa ympärilleen, josko sitä hyllynkulmaa jostakin pilkahtaisi.

Mutta ei käynyt kala syöttiin. Tapsa löysi kuitenkin sinisten ovien takaata vanhan puisen kaivinkoneen, jolla on joskus nappulana itse leikkinyt.

Puinen kaivinkone lähti Tapsan kainalossa kylille, niin kuin sen piti mennäkin.

Tapsan aarre ja lapsuusmuisto.

Tuliainen Balilta toivottaa tervetulleeksi

Tontilta löytyneitä ehjiä Arabian lautasia

Aarreaitta Taalintehtaan Ekocenter

Me ollaan löydetty monia aarteita Taalintehtaan Ekocenteristä, sen kadonneen vaaleanpunaisen hyllyn lisäksi. Tämä ekocenter on tiloiltaan kovin pieni, mutta tavara vaihtuu siellä yhtenään.

Vähintään kerta viikkoon on siis syytä käväistä, ettei vaan missaa jotain mieletöntä. Kuten se vanha prinsessasänky yöpöytineen, josta myöhästyttiin päivällä. Siinä olisi ollut todellinen unelmasänky.

Taalintehtaan Ekocenterin oma tuotantokin on miellyttänyt paitsi silmää, myös lompakkoa. Paikan "taiteellisella johtajalla" on selvästi mun maku ja värisilmä, ja ennemminkin on tarttenut vähän jarrutella, ettei aina ole pakettiauto täynnä tavaraa.

Meininki centerissä on myös hauska ja rento. Tompalla on sellainen tyyli, että se huutaa jo heti ovelta

huomenta nuoriso!
- ja välittömästi takahuoneesta saapuu Tompan uusi ystävä hymyillen ja postimerkkien keräilyharrastuksen aloittamista ehdottaen. Pilke silmäkulmassa tietenkin.

Rentoa siis on, eikä hinnatkaan ole niin justiinsa.

"Olisko 50 senttiä sellainen sopiva?"

"Juu, käy oikein hyvin".

Tai sitten ei maksa mitään, jos ei ole vaikka varmuutta saako tavaran korjatuksi.

Nyt kun meillä on niin hulvattoman kiire remppatouhuissa, että meinaa ruokavaliokin olla kylmiä lihapullia suoraan boxista, Ekocenter on melkein hengenpelastaja.

Se on nimittäin Taalintehtaan frisbeegolfradan vieressä, joten tulee väkisin käytyä edes välillä viskomassa vähän kiekkoakin.

Jotain muutakin siis kuin pelkkää remppaa.

Ihan huippua juhannusta teille ihanat!

Me taidetaan ystävien kanssa sählätä Österkullan "juhannusolympialaisten" merkeissä syöden, hitusen humaltuen ja nauttien.

Pus!

Ekocenterin pöytä, 3 euroa

Ekocenterin tuolipenkki 20 euroa

Ekocenterin maitotonkka 2 euroa
2

Projekti kesähuone, osa 2 - ja pari muutakin Iisakin kirkkoa

No nyt! Kiitos aurinko ja lämpö.

Aurinko tuntuu erityisen hyvältä, kun on takana muutama päivä märkää ja lonkeronharmaata. Sellaisia mieltä painavia päiviä, milloin ei meinaa saada mitään aikaiseksi.

Ja päätalossa riittäisi remppaa kokonaiselle komppanialle. Pelkästään projektin suunnitteluun olisi viisasta varata kunnolla aikaa, mutta hirveästi innostusta talon remontin aloittaminen tai edes suunnitteleminen ei ole aiheuttanut.

Kahta amatööriä odottaa siis vielä aikamoinen mörkö.

Tontilla ja piharakennuksissa olisi projekti jos toinenkin kesken. Me kyllä tykätään aloittaa kaikenlaista, mutta loppuun saattaminen ontuu sitten pahasti.

Joka tarkoittaa sitä, että kohta meillä on tsiljoona keskeneräistä projektia.

Onneksi meillä käy vieraita, niin sisätiloissa on pakko edes vähän siivota. Muuten kahlattaisiin vielä rompekasojen keskelläkin.

Ilmassa on aistittavissa taas sellaista "kahden kuukauden kuoppa" -meininkiä, eikä siksi meinaa syttyä oikein mistään.

Tai voi tämä "kuoppa" johtua Kurrestakin.

Kurre on lähetetty matkalle

Projekti kesähuone

Projekti kesähuone alkoi hiton hyvin. Valmista ei tullut suunnitellussa kahdessa päivässä, vaikka Tomppa "mä pystyn mihin vaan" -flowssa niin kuvittelikin.

Lienee tarpeetonta mainita, että Iisakin kirkko nro 1 on EDELLEEN kesken. Ei älyttömän pahasti, mutta onpahan kuitenkin.

Projektien valmiiksi saattaminen kaatuu aina johonkin. Tällä kertaa verhojousiin, niitä kun ei ole löytynyt näistä maisemista eikä vähän kauempaakaan.

Kunnes mä viimein tajusin, että kaikkea voi tilata netistä. Niinhän maalla tehdään - tilataan verkosta se mitä lähistöltä ei löydy. Eli melkein kaikki.

Kesähuoneen seuraava deadline on nyt sitten juhannus, sillä silloinkin on tulossa vieraita. Ja hemmetin hyvä niin, sillä vierailla on tapana saada laiskoihin tilallisiin vauhtia. Ja kuten aina,  keskeneräiset projektit tuppaa keräämään ympärilleen roinaa.

Ja siitä seuraa hermoromahdus.

Kesähuoneen siivousta ennen remppaa

Kesähuone etenee

Ja kesähuoneeseen kuuluvat tietenkin rummut ja pari kitaraa

Muita projekteja

Meillähän oli se hölmö muumitalo keskellä tontin kauneinta kohtaa. Talolta tulevalle kesäkeittiölle (Iisakin kirkko nro 2) johtava pitkähkö "käytävä" on jalopuitten reunustama. Joku on selvästi istuttanut puut väylälle joskus ihan ajatuksella, ja joku toinen myöhemmin pilannut upean ajatuksen keltaisella muumitalolla.

Nyt keltainen hirvitys on kuitenkin purettu. Alapohjana ollut kahdeksankulmainen betonilaatta makaa valitettavasti väylällä edelleen, sillä sen siirtämiseen tarvitaan pari raavasta miestä. Tai sitten traktoria. Saas nähdä.

Myrskyn kaataman puun hajoittama vanha saunarakennus on sekin kokonaan purettu ja piha putsattu. Käyttökelpoiset laudat pinottiin jotain tulevaa projektia varten ja loput onkin melkein poltettu saunan lämmityksessä. Toivottavasti ei olla hirveän monia myrkkyhiukkasia vedetty saunoessa kitusiin.

Keltainen hirvitys

Huussi

Iisakin kirkko nro kolme (kulkee nimellä huussi) on kovaa vauhtia valmistumassa. Tai jos totta puhutaan, tähänkin projektiin varattu viikonloppu niin sanotusti kusee, sillä aika tarkkaan viikon verran pitkää päivää on huussinkin parissa jo vierähtänyt. Vai olikohan nyt menossa jo toinen viikko?

Jotenkin Tomppa voi aina kuvitella saavansa jonkun projektin parissa päivässä valmiiksi. Ei se ole vieläkään ole oppinut, ettei meillä kahdessä päivässä saada valmiiksi mitään. Hyvä että edes illallinen.

Mutta kovan luokan rutistus on kuitenkin ollut käynnissä. Eikä sekään projekti nyt oikeastaan tyssännyt mihinkään muuhun, kuin maalaukseen ja viime päivien vetisiin keleihin. Sekä niihin verhojousiin.

Ai verhojousiin? Jep.

Meille tulee nimittäin sellainen maisemahuussi, ettei mitään rajaa. Ei yhtäkään umpinaista seinää, vaan pelkkää ikkunaa tai ovea. Ihan vaan siksi, että sellaisia ikkunallisia seiniä puretusta muumitalosta jäi yli. Ja johonkin ne piti sijoittaa.

Kasvihuone olisi ollut kova vaihtoehto ikkunaseinille, mutta sitten meillä olisi jo ollut Iisakin kirkko nro neljäkin työn alla.

Eikä se nyt käy, Iisakki nro kaksi on vieläkin aloittamatta.

Ja toi tyyppi aloitti kuitenkin jo frisbeegolf -korin rakentamisen.

Hohhoijaa...

Huussiprojekti alussa

Ja jossain vaiheessa. Hieno tulee!
4

Kunnes jälleen tapaamme, matkamies Kurre

Matkamies Kurre

Tätä kirjoitusta en toivonut koskaan kirjoittavani.

Toivoin ihmettä, viimeiseen asti.

Sitä ei saatu, sen sijaan saatiin suru-uutinen.

Matkamies Kurre on lähtenyt reissuun.

Tällä kertaa hieman kauemmaksi.

Tai lähelle tuohon, ehkä aivan vierelle.

Kuka tietää?


Matkamies Kurre kirjoitti myös Thaimaanrannan maalarit -blogiin, ja monet odottivat Kurren mukaansatempaavia reissutarinoita mitä kummallisemmista paikoista ja tapahtumista. (Voit käydä lukemassa Kurren reissuista täältä).

Minäkin odotin. Kurren seikkailut sijoittuivat usein sellaisiin olosuhteisiin, joihin minua ei olisi välttämättä saanut.

Kurre eli vaatimattomasti, mutta onnellisena Thaimaan lämmössä. Nauttien elämän pienistä ihmeistä, auttaen aina apua tarvitsevia. Täsmällisenä, mutta vapaana liiasta taakasta. Kurre varasi itselleen aina mahdollisuuden lähteä reissuun, kuten hän itse asian ilmaisikin;

Kun mustalaissielu saa paikallaolosta tarpeekseen, pakkaan konttorini reppuun ja vähäiset matkatavarani lentolaukkuun ja lähden kiertämään Thaimaata tai naapurimaita.

Näistä reissuista ne tarinat syntyivät ja uskon, että minun lisäkseni upeita tarinoita jäävät kaipaamaan myös blogin lukijat.

Hyvää matkaa rakas Kurre, omalle tähtipolullesi, kohti taivaansineä.

Et ole ikiunessa, et ole poissa.
Olet tuhat tuulta puistikoissa.
Olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.

Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti.
Olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaittesi poskella.



**************************************************************************************


4

Frisbeegolf Kemiönsaari keskusta & Taalintehdas

Meitä hemmoteltiin ehkä liikaakin Nigelin frisbeegolf -radalla Samuilla.

Satoi tai paistoi, aina oli lämmin. Yleensä ihan hikikin.

Palmut huojuivat tuulessa, kanaperheet ja koirat juoksivat väylillä, puhvelit puhisivat kiekkoja heitteleville ihmisapinoille.

Nigelilla oli 11 väylää, jotka kierrettiin yleensä vähintään kaksi kertaa. Kierrosten välillä nautittiin usein huurteiset Leot tai Changit.

Porukkaa oli aina, mutta ei koskaan liikaa. Silleen sopivasti lähes perheeksi muodostuneita lokaaleja ja vierailevia lomailijoita.

Vaikka itse aloitin fribailut vasta muutama kuukausi sitten, sitä perhettä on jo ikävä.

Ja niitä kelejä.

Grilliruoan tuoksua ja kylmän oluen raikasta makua. Puhumattakaan nyt Nigelin barbequesta.

Voi itku sentään...

Huomatkaa keskittynyt ilme ;)

Kemiönsaaren frisbeegolf -radat

Ilmeisesti Kemiönsaarelta löytyy jopa kolme rataa, mutta me ollaan käyty niistä vasta kahdessa - Amospuistossa ja Taalintehtaalla.

Koska kumpikaan meistä ei ollut heitellyt Suomessa koskaan, ei fribailusta täällä ollut mitään mielikuvia. Lähes varmoja oltiin kuitenkin, että tuuli vihmoo ja kylmä tulee. Eikä juuri erehdytty.

Toivottavasti tälle viikolle luvattu "Mörköhelle" tulee!

Tomppa sentään vähän suunnittelee heittoa

Amospuiston frisbeegolfrata

Enivei, heti Kemiön keskustasta löytyy yhdeksän väyläinen Amospuiston frisbeegolfrata. Tämä oli kummankin ihka ensimmäisen kosketus Suomen ratoihin.

Kokemus oli valitettavasti sen verran masentava, että olin varma alkuinnostukseni lajiin kuolevan siihen paikkaan. Varmasti ja rehellisesti tähän vaikutti myös päivän sää, joka sai hytisemään kaikkien toppapehmusteiden allakin.

Koska olen lajin parissa vasta räkänokka, arvioin ratoja ja kokemuksia luonnollisesti omasta näkökulmastani; fiilikset, maisemat, radan vaikeusaste ja kiinnostavuus. Toisinaan saattaa jotain muutakin juolahtaa mieleen.

Amospuiston radasta tuli ensimmäisenä mieleen, että se on tehty ilman minkäänlaista ajatusta. Ehkä siksi, että pitäähän kaikissa itseään kunnioittavissa urheilupuistoissa nyt sentään fribarata olla.

Lyhyt rata kierteli omakotitaloalueen lähimetsässä, välillä poukkoillen jonkun takapihalla, välillä taas jonkun muun etupihalla. Itseäni ainakin välillä jännitti, ettei kiekko nyt vahingossakaan helähdä jonkun paikallisen puurolautaselle.

Ylä - ja alamäkia riitti. Samuin tasaisen fribakentän jälkeen mäet on itselleni vielä jotenkin haastavia. En osaa heittää ylämäkeen, vaan kiekko tussahtaa juuri siihen mistä nousu alkaa.

Puitakin väylien varrella oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta koska en tiedä sen tarkemmin, veikkaan että puita riittää muillakin Suomen radoilla. Ja riittihän puita Samuillakin, mutta ne olivat sentään palmuja;)

Mutta lyhyestä virsi kaunis - tuskin kierrän kyseisen radan toistamiseen.

Komeat maisemat Taalintehtaan fribaradalla
Puitahan tuolla on, mutta väylien eteen oli silti tehty töitä.
Kyllä, 18 väylää Taalintehtaalla nykyään

Taalintehdas DiscGolfPark

Ensimmäinen fribakokemus Suomessa oli sen verran masentava, etten tohtinut odottaa tältä toiseltakaan kokemukselta kummempia.

Onneksi olin väärässä ja pieni toivonkipinä siitä, että ehkä innostukseni lajiin ei sittenkään kuole heräsi.

Taalintehtaan rata on sekin urheilupuiston yhteydessä, mutta silti komeissa kalliomaisemissa. Vastoin ennakkotietoja, väyliä olikin mainitun yhdeksän sijaan 18, ja se oli mainio juttu.

Kännykässä olevan askelmittarin mukaan 18 väylän kiertämisestä ja kiekkojen etsimisestä pusikoista kertyi kilometrejä reilu neljä.

Väylät oli todella hyvin raivattu ja kalliot komeita. Siellä täällä pilkotti vesi, jota olikin Samuin jälkeen kovin kaivannut.

Ylämäkeä ja alamäkeä riitti täälläkin, ja ehkä hieman vaivaisemmille heittäjille jokunen kallionousu saattaa olla haastava.

Koska väylät olivat limittäin ja lomittain lenkkipolkujen ja pitkospuitten seassa, välillä pelotti että joku lenkkipoluilla kuulokkeet päässä tarpova epäonninen saa yllättäen kiekon otsaansa. Onneksi ainakaan tällä kerralla ei käynyt niin.

Me pidettiin kovasti tästä Taalintehtaan radasta ja aivan varmasti suunnataan sinne vielä uudestaan.

Molemmat Kemiönsaaren frisbeegolfradoista ovat ilmaisia.

Joko sinä olet kokeillut frisbeegolfia?

Ps. Kaikki kuvat ovat Taalintehtaan fribaradalta

Tässä heitettiin alamäkeen

Komeat on maisemat Taalintehtaalla.

6
Back to Top