Mähän elän jokaisen teinin unelmaa- totesi juniori, kun ääni vähän väristen yritin udella pärjäämistä.
Mutsi ei nyt ainakaan ole varma omasta pärjäämisestään, kun pahnan viimeinenkin poikanen starttasi pesästään. Se on kuulkaas aika karmeata.
Eikös me aivan juuri vasta naurettu litran pullon mittaisen kaverin lausahdukselle;
ei mitään hätää äiti - mä oon niin tasanen jätkä.
Mihin nämä vuodet katoaa? Varastaako niitä joku?
Kuinka toi jäppinen voi olla jo tuon ikäinen, kun itsekin vasta kipuilen sellaisten asioitten parissa, kuin mitähän minustakin tulee isona.
Mummo??? KÄÄK!!!
Toivottavasti ei ainakaan vielä miljoonaan vuoteen. Maailmaa ja muuta sen sellaista täytyy vielä tutkia itse kunkin.
Joten mister aika, sovitaanko että hidastat hieman?
Tomppa ja Miska Balilla |
Miska ja koiranpentu Samuilla |
Pari päivää olen nyt viettänyt akselilla Hki-Espoo. Hankkinut tarpeellisia tavaroita, täyttänyt ruokakaappeja, virittänyt verhoja liian korkealle, opettanut kuinka toimii uuni ja pesukone.
Ja kuskannut jäppistä uuteen opinahjoon. Olisi se itsekin siitä toki selvinnyt, mutta nämä kaksi aamua halusin omia itselleni.
Onneksi oli suhteellisen kiire, muuten olisin romahtanut ikävästä. Kuten silloin kun esikoinen tekstiviestillä ilmoitti muuttavansa tyttöystävänsä kanssa omaan kämppään.
Nämä on näitä hetkiä, joiden tietää tulevan, mutta joihin ei sitten kuitenkaan ole mitenkään valmistautunut.
Hesassa ollessani sain varastettua esikoiseltakin lounaan verran aikaa. Vaikka ollaan useinkin viestein yhteydessä, mikään ei ole parempaa kuin päästä hengittämään samaa ilmaa. Ja halaamaan pikaisesti nähdessä ja erotessa.
Tsemppiä murut!
Yritän nyt kovasti pitää itseni kurissa, etten soittelisi joka hetki. Ainoastaan aamulla tarkistaakseni että olet herännyt kelloon ja ehdit kouluun.
Niin ja illalla toivottaakseni hyvät unet ja kehottaakseni ajoissa nukkumaan. Ja ehkä päivälläkin kysyäkseni missä meet.
Ja ja ja...
I miss you babes!
Miska ja Tomppa Balilla |
Esikoinen kavereineen Samuilta lähdössä maailman ääriin |