Jou jou pitkästä aikaa!
Elämä on, aika kuluu, vuodenajat vaihtuu, ongelmia on ollut, mutta eiköhän suurin osa ole nyt selätetty ja matka elämään ilman suurempia huolia voi jatkua.
Ennen kuin me taas startataan jonnekin, olisi ehkä aiheellista tehdä edes lyhyt yhteenveto meidän edellisestä roadtripistä. Roadtrip 2026, osa 1 löytyy täältä ja osa 2 täältä, mikäli haluat lukaista kyseisen reitin aiemmista lokaatioista ja säädöistä. Kummallisia kuvioitahan meillä riitti, enkä epäile yhtään etteikö niin tapahtuisi seuraavallakin reissulla, joka toivottavasti toteutuu jo ennen joulua.
Mutta nyt, ennen muita juttuja, pakko laittaa edellinen reissu pakettiin edes suurin piirtein. Onneksi mä pidän matkoilla ihan fyysistä reissupäiväkirjaakin, muuten olisi tämäkin roadtrip unohtunut jo aikapäiviä sitten.
Mutta asiaan siis:
- 26. Yö. Muskiz sai jäädä, vaikka kiva olikin. Kaikki espanjalaiset ulkoilee vähintäänkin viikonloppuisin, ja tietyn rajan ylityttyä, meidän porukka poistuu rauhallisempiin maisemiin. Tällä kertaa ajettiin koko matka Laredoon asti, joka ymmärtääksemme on varsinkin madridilaisten oma rantalomakohde. Kovin oli tyhjää tähän aikaan vuodesta, mitä nyt muutama hämmästelyä aiheuttanut vapaana kaduilla hillunut poni. Tosi kiva ja kompakti ranta, jossa koirat sai rötväillä vapaana lukuisten muitten koirien kanssa.
 |
| Playa de la Salvé |
 |
| Laredon poneja |
- 27. Yö. Aamubiitsin ja pesulakuvioitten jälkeeen ajettiin Cabárcenoon pieneen kylään. Kylä on kuuluisa Parque de la Naturaleza de Cabárcenosta, joka on siis noin 750 hehtaarin vanha louhosalue (nykyisin villieläinpuisto), missä upeissa ja vaihtelevissa maisemissa asuu ja elää valtava määrä ns. villieläimiä ympäri maailmaa. Kontrasti oli valtava, kun päivällä kaivelet lapaluista viheliäisen punkin, illalla kuuntelet tutusti huhuilevaa lehtopöllöä, ja aamun koiralenkillä hämmästelet norsuja. Luonnonpuiston vieressä oli luvallinen parkkipaikka yöpymiseen, ja olihan se kyllä mainion rauhallinen yöpyminen pienen lammen rannalla. Hyvin olisi voinut viipyä pidempäänkin.
 |
| Cabárcenon pieni kylä |
 |
| Parque de la Naturaleza de Cabárceno |
- 28. Yö. Koska sateita oli luvassa paljonkin, ajeltiin Oviedon fribakentän viereen yöksi, jotta ehdittäisiin ennen sateita edes kerran käydä kiertämässä tuleva X Open de ESPAÑA -kilpailurata. Parkkipaikka oli ahdas ja kamala, sekä niin vino kuin vain ikinä voi olla. Itse asiassa koko Oviedo tuntui kaatuvan vähän joka suuntaan, mutta ehkä ne talot oli edes jotenkuten vaaterissa.
- 29. Yö. Aamupelit Oviedon jumalattoman hienolla, mutta ah, niin haastavalla radalla. Harvoin loppuu kunto kesken, mutta tuolla tuli viimeiset väylät heiteltyä melkein tajunnan rajamailla. Illaksi ajettiin sateita karkuun Grado nimiseen kylään, jossa yövyttiin pienen lohijoen varrella.
 |
| Oviedon upea ja haastava frisbeegolf -rata |
 |
| Gradon lohijoen varren yöpaikka |
- 30. Yö. Edelleen ainoa tavoite oli kruisailla sateita karkuun sen minkä ehditään, mutta kuitenkin kohti Santiago de Compostelaa. Päätettiin nimittäin ennen kisoja, että kun kerran ollaan niinkin monia satoja kilometrejä ajeltu pyhiinvaeltajia moikkaillen Camino de Santiagoa pitkin, mennään sitten maaliin asti, eli pyhiinvaellusreitin päätöspisteeseen Santiago de Compostelaan. Jäätiin matkalla vielä yöksi O Pinon paloaseman pihalle, jossa oli matkiksille tarkoitettu pieni ilmainen parkki. Vieressä oli uimahalli, jossa Tomppa kävikin suihkussa, mutta muuten oli ainakin sillä hetkellä vähän onneton mesta vailla minkäänlaista huolenpitoa (tosin olihan siellä komeita palomiehiä). Onneksi yöllä ei sentään tullut palohälytyksiä, olisi voinut jäädä unet väliin.
- 31. Yö. Viimeinkin Santiago de Compostelaan, meidän reissun kaukaisimpaan kohteeseen. Tosta olisi ollut lyhyt matka aina Portugaliin asti, mutta koska Fina ei ollut parhaimmassa iskussa ja kisatkin tulossa, päädyttiin tällaiseen ratkaisuun. Helvetilliset tuulet piti koko porukan sisätiloissa keskustan lähellä heiluvassa autossa. Moni muukin kanssa-autoilija oli päätynyt samaiselle parkkikselle tuulia pakoon, vaikkei siellä kyllä tuulensuojaa ollut missään kohtaa. Asfalttia sentään renkaitten alla, jos sattuu pahempikin sade mylläämään.
- 32. Yö samassa paikassa. Käytiin päivällä pelaamassa paikallinen frisbeegolf -rata Monte do Goso, ja enemmän tai vähemmän vuoristoistahan sekin rata on. Oikein mainio rata kyllä ja Camiño de Santiagon varrella sekin. Itse asiassa Monte do Goso -nimi tarkoittaakin ilon vuorta, sillä tuolta nyppylältä pyhiinvaeltajat näkevät ensimmäisen kerran maalin, joka on siis Santiago de Compostelan katedraali.
 |
| Monte do Goso, ilon vuori. Täältä näkee katedraalin tornit. |
- 33. Yö. Aamupäivällä suunnistettiin viimein pyhiinvaellusreitin päätepisteeseen Santiago de Compostelan katedraaliin, ihmeteltiin Pyhän Jaakobin hautaa ja jonotettiin koskettamaan Pyhän Paavalin patsasta. Katedraali oli fantastisen upea (kirjoitan tästä myöhemmin enemmän), ja vanha kaupunki aukioineen yksinkertaisesti valloittava. Meillä oli kuitenkin kisat tulossa, joten jatkettiin takaisin rannikolle yöksi Camariñas -kylän luvalliseen matkisparkkiin. Camariñas sijaitsee Costa da Morte -rannikolla, joka tarkoittaa siis kuoleman rannikkoa sen synkän historian takia - satoja vakavia laivojen haaksirikkoja, usein vallitsevat kovat tuulet, arvaamattomat merenkäynnit, sumut ja piilossa olevat karikot. Ennen vanhaan aluetta pidettiin tunnetun maailman loppuna, mikä itsessään lisää rannikon mystisyyttä.
 |
| Santiago de Compostelan vanhan kaupungin kujia |
 |
| Santiago de Compostelan katedraalia |
- 34. Yö. Matka jatkui kohti Oviedoa A Coruña nimiseen kylään sateita karkuun jälleen kerran. Valtavan puiston kyljessä oli matkiksille luvallinen parkkipaikka, johon jäätiin monien muitten kanssa yöksi. Puistoiltiin koirien kanssa ja istuskeltiin kallioilla katsomassa upeata rannikkoa. Löysin kallioilta yllättäen "pahan silmän", jonka otin talteen ajattelematta siitä sen kummempia. Ehkä se oli kuitenkin yksi tienviitta? Omalta se ei ainakaan tuntunut (varsinkaan näin jälkeenpäin), mutta kannoin sitä kyllä mukana aina Kemiönsaarelle asti, sillä tarinan mukaan "Pahan silmän" on tarkoitus suojella kantajaansa. Tässä tapauksessa silmä ei tehtävästään suoriutunut, pikemminkin päinvastoin. Ehkäpä tuon kyseisen silmän edellinen omistaja oli luopunut silmästä juurikin syystä, että se toimi aivan päinvastoin tuoden kantajalleen huolta ja murhetta. Mulle se ainakin toi, siksi se on nyt jossakin kaatopaikan syövereissä.
Näin jälkeenpäin ajateltuna tienviittoja oli lähes koko ajan. Ne osoitti sinne sun tänne, välillä yhtäaikaakin, mutta tilanteen ollessa niin sanotusti "päällä", ei ollut aikaa pysähtyä miettimään. Eteenpäin mentiin vaikka hampaat irvessä, olihan sitä kuitenkin reissuun lähdetty. Vaikka alkutaipaleella meidän reissukartalla oli neuloja useitakin, tässä kohtaa ainoa neula kartalla oli enää Oviedon España openit. Ilmojen herrat ja monet muut hämmentävät tapahtumat tiputti neuloista yhden toisensa jälkeen.
Näin jälkeenpäinkin tuntuu, että oltiin riippuliitäjiä tuulien vietävinä, vieläpä rikkinäisellä varjolla...
 |
| Camariñas -kylää... |
 |
| ...ja kuoleman rannikkoa. |
