Täällä me, herran kukkarossa

Aurinkoista Instagram Travel Thursdayta kaikille! Edelliseen pommipostaukseeni viitaten haluan jakaa vielä kerran tämän ehkä entisestäänkin vahvistuneen turvallisuuden tunteen tällä ihanalla Samuin saarella.

Vaikka Koh Samui luokitellaan "turistirysäksi" ja kalliiksikin sellaiseksi, niin täältä löytyy vaikka mitä ja juuri niin halvalla, kun oma kukkaro kestää. Aina voi esimerkiksi valita ahtaan hotellihuoneen sijaan majoittumisvaihtoehdoksi vaikka vuokrattavan talon, jossa tilaa 15 neliön sijaan onkin vaikka 100. Tai edes 60. Ja säästö lisääntyneestä interiööristä huolimatta on parhaimmillaan melkoinen.

Toki meidänkin porukka aiempina vuosina parin viikon reissuillaan huolettomina majoittui hotelleihin (niihin muutamaan parhaaksi havaittuun), mutta reissujen pidentyessä ei ollut enää mielekästä tuhlata sellaiseen. Ei yksityisyyttä, ei tilaa ja lomabudjetti hupeni hetkessä. Samuilla on lukuisia paikallistenkin vuokraamia taloja, joissa asuminen tulee huomattavasti halvemmaksi, kuin hotelleissa. Ongelmana on tietenkin se, että Suomesta käsin luotettavan asunnon vuokraajan löytäminen on vähintään hankalaa, ellei ole sattunut aiemmilla reissuillaan luomaan laajaa tuttavaverkostoa. Ja jos näin ei ole tapahtunut, niin esimerkiksi tässä meidän kylässä asuu suomalainen tuttavapariskunta, joka pyörittää pientä mutta tehokasta matkailuyritystä, joka löytyy facebookista nimellä Concilier Samui. Sieltä taatusti pystytään auttamaan sen toivomanne "lomatalon" löytämisessä. Eikä tämä muuten ollut maksettu mainos.

Mutta eniveis, aikaa se meiltäkin otti, että löysimme ja pääsimme asumaan tähän pieneen idylliseen kylään lähellä kaikkea vilinää, mutta silti riittävän kaukana kaikesta siitä. Täällä me, naapureina kylän sielut isoisä ja isoäiti (molemmat yli 90-vuotiaita), kylän puutarhurit ja remonttimiehet, olemme kuin herran kukkarossa. Ei huolta turvallisuudesta, tai edes mitään merkkiä mistään kauheuksista, mitä Thaimaassa saati muualla maailmassa tapahtuu.

Nämä 90-kymppiset reippaat vanhukset viljelevät edelleen joka päivä; papaijaa, banaania, lemongrassia, vesimelonia, mangoa, vesikrassia ja vaikka mitä muuta mistä ei ole mitään käsitystä. Joka päivä molemmat tekevät aamusta iltaan töitä, mummu kurvaa pyörätuolilla viereiselle plantaasille, nousee tuolista ylös ja alkaa kaivamaan maata. Mun täytyy häpeillen myöntää, että tässä kuumuudessa jopa 15 minuuttia bambuaidan leikkaamista meinaa imeä mehut totaalisesti, joten ei voi kuin ihailla. Eilen juttelin heidän tyttärensä kanssa asiasta ja hän sanoi maanviljelyn olevan vanhusten pitkän iän ja huikean terveyden- myös henkisen- salaisuus. Ei heiltä rahaa puutu ja nuoremmat voisivat hoitaa nekin hommat, mutta kun se veisi heiltä elämänilon.

Tämän auringon alla siis kaikki hyvin. Tänään saimme isoisältä lahjaksi vesimeloonin.

Tämä blogikirjoitukseni on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.

Minutkin löytää myös instagrammista nimellä thaimaanrannan_maalarit.


Isoäiti maanmuokkaushommissa


Isoisän kulotukset ja kyllä ne välillä vähän hirvittää...


Kun illalla myöhään vanhusten pellolla (tässä meidän talon vieressä) näyttää tältä, ei ihan hetkeen uskalla mennä nukkumaan.
4
Back to Top