Tervetuloa Bumba ja säpinät!

Oikeastaan tyyppi näyttää enemmän Timonilta kuin Bumbalta (tiedän, oikea nimi olisi Pumba), mutta esikoisen nimeämä rääpäle on nyt Bumba. Pieni luuranko, jolle ei löytynyt ottajaa. Rääpäle joka matkasi mopon kyydillä kauppakassissa viidakkotaloon. Bumba.

Ei tästä varmaan mitään traumoja jää ;)

Kiitos näille ihmisille, jotka pitävät huolta heikommista.

Risteyksen koiraperhe

Koiria Samuilla riittää, eikä kaikki suinkaan voi hyvin. Bumban perhe otettiin talteen vilkkaasta risteyksestä, ja kaikki perheenjäsenet Bumbaa lukuunottamatta ovat sijoittuneet koteihin. No pystyinkö pitkäänkin seuraamaan FB-kyselyjä eikö kukaan OIKEASTI HALUA Bumbaa? - en tietenkään. Lasi viiniä ja huomasin kirjoittaneeni meidän ehkä selviävän vielä yhdestä koirasta.

Niinpä me köröteltiin seuraavana päivänä reppanan kanssa kotiin. Vaikka tyyppi oli viettänyt varhaislapsuutensa vilkkaassa risteyksessä mopojen seassa, mopoilu itsessään ei ollut varsinaisesti hallussa. Eikä meillä ollut muuta kyytiä tarjota.

Kun Salsa taannoin sullottiin rantakassissa mopon jalkatilaan, sai Bumba tyytyä kauppakassiin. Yritettiin me ensin ilman, mutta kun yhden jalan sai pysymään mopon sisäpuolella, toinen putosi toisen reunan yli. Se meni vähän vaaralliseksi.

Kookospähkinät on ihan parhaita leluja.

mikään ei voita uimista.

Tästä vinkkelistä näyttää isommalta kuin onkaan. Bumba.

Boo ja Salsa vielä pohtivat 

Ensimmäinen reaktio oli puhdas uteliaisuus. Sitä seurasi pelko - voiko toi rääpäle viedä mun paikan? Tästä pelosta johtuen tulivat fiilikset varautuneisuudesta jopa inhoon. Mä en katso tota, se ei voi tulla mun viereen, mun on pakko häätää toi mahdollisimman kauaksi. Ja sitä rataa.

Onneksi Bumba oli sinnikäs, ehkä vähän bimbokin, eikä välittänyt. Nuoruuden innolla se sinkosi milloin kummankin päälle, veteli ruokakupit tyhjiksi, otti turpiinsa ja aloitti uuden kierroksen.

Vaikka Boo ja Salsa vielä miettivät kuinka ärsyttävä tyyppi onkaan, niin huomattavia muutoksia on havaittavissa. Inho on vaihtunut mielenkiintoon, jopa innostukseen. Tyypin kanssahan voi vähän painiakin! Ja niin sitä mennään pitkin mantuja. Lähinnä Salsa ja Bumba, mutta välillä myös Boo.

Pahin vastenmielisyys on ehkä voitettu. Bumba on hyvä tyyppi ja pienestä koostaan huolimatta mainio vartijan alku. Näistä rescue -koirien isistä kun ei tiedä, niin nähtäväksi jää millainen mutantti tästä vielä kasvaa. 

Bumba ja Salsa

Boo

Viidakkotalon muut kuulumiset

Meidän kutsumattomat vieraat, kirjoitin niistä täällä. Ainakin yksi kaksimetrinen käärme löytyi henkihieverissä Boon ja Salsan jäljiltä. Toivottavasti se oli juuri rännikäärme. Tompan ostama rotanloukku ammottaa edelleen tyhjyyttään, mutta rotanmyrkyt ovat hävinneet. Sillä seurauksella että kaksi rotanpoikasta on löytynyt kuolleena keittiön pöydältä.

Sehän on vaan hyvä, mutta kertoo toisaalta myös siitä, että rottien rakkaudenpesä (kuten Vesa sanoi) on olemassa tuolla jossain. Ehkä juuri siellä meidän makuuhuoneen katossa. Rottamutsia -ja faijaa ei ole näkynyt, mutta olisiko käynyt niin hyvä tuuri että nekin olisivat heittäneet henkensä, en ole kauhean vakuuttunut. Vaikka rapina on hiipunut, ei se ole silti vaiennut kokonaan.

Tämä vuosi on ollut varsinaista ihmisremonttia. Bangkok hospitalin lisäksi tutuiksi on tulleet hammasklinikat Samuilla, Turussa, Kaarinassa ja nyt taas Samuilla. Kun edellisen postauksen kirjoitin puoli naamaa turvonneena, niin tiesihän sen että putki jatkuu.

Ilmoittauduin siis hammaslääkäriin, jossa lekuri ensimmäiseksi nauroi ' taitaa rouva tarvita vähän filleriä myös toiseen poskeen'. Ai että mä pidän thaimaalaisten suoruudesta.

Viidakkotaloa.

14

Samuin salaisuuksia, osa 1 - Vaijeriliukua Tree Bridge Coffeessa

Istun puoli naamaa turvonneena terassilla, mutta ei, turvotus ei johdu vaijeriliu'usta. Kyseessä on äkkiä ärtynyt hammas, jolle sain ajan vasta huomiseksi. Siihen asti mennään kemikaalicocktailin voimalla, ja toivotaan että yöllä uni tulee.

Samuin salaisuuksia

Päätin aloittaa tällaisen juttusarjan, josko siitä olisi jollekin iloa. Täällä tulee väkisin törmäiltyä mahtaviin juttuihin tai paikkoihin, joista ei sitten yllättäen löydäkään googlesta juuri tietoa. Varsinkaan kun moni paikallinen yrittäjä ei panosta nettisivuihin, niitä ei sitten ehkä olekaan? Kun törmään elämyksiin tulevaisuudessa, jaan kokemuksia täällä.


Tree Bridge coffee

Viikonloppu viidakkotalossa -postauksessa kirjoitin paikasta aiemmin, vaikka sen jutun pääpaino olikin meidän kuokkavieraissa rotissa ja käärmeissä. Kyseisen viikonlopun tervetullut hengähdystauko vietettiin kuitenkin Tree Bridge Coffeen huikaisevissa maisemissa, joita en vaan voi hehkuttaa liikaa. Koska kameralla (ainakaan mun taidoilla) ei saa ikuistetuksi syvyyksiä ja korkeuksia kunnolla, kehoitan käymään paikan päällä itse. En usko että kadut.

Vaikka vaijeriliuku menisikin yli hilseen, paikalta löytyy sympaattisen maisemakahvilan lisäksi myös Samuin kolmanneksi suurin vesiputous. Tan Rua Waterfall (tai tuttavallisemmin Secret Falls) on sen verran syvällä viidakossa, että mitään turistiryysistä tuskin on odotettavissa. Eikä tietenkään sisäänpääsymaksuja.

Vesiputousten loisto riippuu sateen määrästä, joten vielä ei olla päästy näkemään putousta koko komeudessaan. Sadekautta odotellessa, eiköhän sekin päivä vielä koita.

Viikonloppu viidakkotalossa -jutussa enemmän kuvia putouksesta.

Vaijeriliuku (zipline, cable ride)

Vähän yllättäenhän tämä iski. Kun Tompan pikkuserkku Hugo (pikkuserkuista juttua täällä) ilmoitti laskeutuvansa Samuille parin tunnin päästä, iloinen yllätys loisti pitkälle. Oli päivänselvää että Hugo ystävineen piti treffata. Kuljetettiin ystävykset vuoriston läpi Lamailta Maenamille, sillä olihan viidakkotalokin esiteltävä. Ja minnekäs tästä sitten muualle kuin sinne, minne moni Samuin kävijä ei löydä.

Emil, Tomppa, Linda ja Hugo.

Kun sopivasti hulluja on matkassa enemmänkin, vietettiin iltapäivä apinana. Suunnitelmissa se on ollut jo pitkään, mutta toteutus tuli silti vähän yllättäen. Meitä oli muutamakin korkeanpaikan kammoinen, eikä jännitystä lainkaan helpottanut, kun kaverit ruuvasivat alustoja vielä ennen h-hetkeä.

Me otettiin vahingossa seitsemän siirtymää (1200 bahtia), ja olihan se aivan älyttömän siistiä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että vielä ensimmäisen liun jälkeen polvet tutisivat, mutta siitä eteenpäin kaikki oli silkkaa kultaa. Mitä korkeammalla ja pidempi liuku, sen mahtavampi fiilis. Ja aivan huippuporukkaa!

Voin luvata, että varusteet ovat viimeisen päälle ja järjestäjät paitsi ammattilaisia, myös huumorimiehiä.

Vielä ennen koitosta...

Vähän jännitti, mutta mitä sitten ;)

Meille tytöille laitettiin suihkuhatut kypärän alle ja vähänkö järjestäjiäkin nauratti.

Viimeinen oma liukuni hyytyi yläilmoihin siirtymien väliin ja ensimmäinen ajatus oli, että tietenkin minä. Veikkaan näin jälkeenpäin, että huumorimiehet vain antoivat elämykselle pisteen i:n päälle. Muuten mentiin yksi ihminen kerrallaan vaijerille, ensimmäisenä ja viimeisenä huumorimiehet. Viimeisellä liulla (olin se viimeinen) kuitenkin yksi työntekijöistä hyppäsi samalle vaijerille perääni ja sinne jäätiin sitten keikkumaan.

Sain siis vielä extraelämyksen. Jos ei pelota liikaa, jättäydy viimeiselle liulle viimeiseksi ja koet ehkä saman. Tai sitten mulla vain kävi moukan tuuri.

Tree Bridge coffeen tulevaisuuden suunnitelmat kuulosti erittäin hyviltä. Kun nyt pisin liuku oli se vajaa puoli kilometriä, niin suunnitelmissa on seuraavaksi 800 metrin lisäliuku. Sekä tunnelmalliset illalliset puussa, tosin vain ennakkovarauksella. Ja arvatenkin tie illalliselle vie vaijeriliukua pitkin, kuinkas muuten.

Tree Bridge Coffee löytyy Maenam soi 5 loppupäästä seuraamalla waterfall (tai Secret falls)- kylttejä. Maenam Soi 5 alusta matkaa kertyy muutama kilometri ja kun törmäät kylttiin Torn Tarzan, älä käänny sinne, vaan jatka oikealle ylös. Perille löydät seuraamalla loppumatkan Free wifi- kylttejä. Mitään matkanjärjestäjää et tarvitse, löydät paikalle itsekin. Ja säästät jonkun euron.

Ensimmäinen etappi takana, Linda vielä liu'ulla.

Emil.

Kyllä tuolla ihan korkealla pääsee liukumaan.
Ihanat maisemat!

Siihen tyssäsi matka.

Huumorimiehet ;)

2

Follow the flowers

Kuten olen jo aiemmin todennut, vielä vuosienkin jälkeen Samuilta löytyy uusia mestoja, myös meille. Koko ajan tänne rakennetaan ja samaan hengenvetoon puretaan, mutta nyt tarkoitan uusilla mestoilla paikkoja jotka ovat jo olleet, mutta joihin me ei olla vielä löydetty. Itse asiassa koko Maenam alueena on jäänyt meille kummajaiseksi.

Vaan nyt asutaan täällä, vähän niin kuin böndellä.


Maenam beach

Jos rauhaa kaipaat, Maenamin ranta on SE paikka. Ainakin näin lokakuussa, kun melkein ketään ei liiku missään. Aivan sama kuinka kulahtaneissa bikineissä olet liikkeellä, kukaan ei katso kuitenkaan.

Hiekka ei ole valkoista kuten Chawengilla, vaan kauniin vaaleankeltaista. Voit hyvin viettää aurinkopäivää keräämällä vaikka vaaleankeltaisia kiviä, kuten itse yllättäen teen. Mitä niistä väsään, on vielä mysteeri. Jos olen oikein reipas ja saan ison saaliin, ripottelen niitä kukkapenkkeihin. Jos laiskottaa, taidan värkätä kivan pohjan lasikippoon, johon laitan kynttilän palamaan.

Kynttilöille on nimittäin käyttöä, kun sähköt katkeaa. Tähän mennessä meillä on ollut kaksi sähkökatkosta, ja voin vannoa että viidakossa on todella pimeätä. Eikä pimeällä terassilla ole mukava istua, varsinkaan kun ollaan paikallistettu kateissa olleet rotat terassin ränniin. Ei yhtään kiva.

Silent beach (Maenam). Kaunista vai mitä?

Follow the flowers

Sanotaan, että Maenam on niitä paikkoja, jonne reppureissaajatkin vielä tulevat. Halpa, kaunis, sopivasti hippi. Sitä paitsi tästä pääsee kätevästi lautalla Phanganille, jos alkaa kyllästyttämään. Tällä noin kuusi kilometriä pitkällä kaistaleella on kuitenkin vielä mahdollisuus reilulla kympillä majoittua rantabungalowiin, kuten esimerkiksi Treehouse Silent Beachilla.

On muuten kerrassaan valloittava mesta, jonne löydettiin taas sattumalta. Eräänä asunnon etsimispäivänä, kun koluttiin ringroadilta rantaan johtavia pikkuteitä, huomattiin yhden hiekkatien alkuun laitetut melko huomaamattomat kyltit. Kylteissä oli kehoitus 'Follow the flowers'. Pakkohan niitä kukkia oli sitten lähteä seuraamaan.

Söin Treehousessa parhaimman lounaan naismuistiin. Se oli joku aamiaiswrap, täytteenä fetajuustoa, salamia, paistettua kananmunaa ja jotain herkullista siirappia. Tomppa vastaavasti otti riskin ja naposteli tulisia lihapullia. Kaiken riisin ja thaikkupöperön jälkeen oli NIIIIIN mukava löytää jotain tavallisuudesta poikkeavaa, halvallakin vielä. Todella mielenkiintoinen menu muutenkin, aivan pakko poiketa uudestaan. Onneksi se on tossa lähellä.

Ai niin, kaikille diginomadeille lupaavat tarjota ilmaisen sujuvan wifiyhteyden, joten sinne vaan mukaville sohville makoilemaan. Oiva paikka myös auringonlaskun metsästäjille, sillä tarjolla on ainakin Happy hour -mojitoja. En ihmettele ollenkaan, jos löydän itsenikin sieltä pian mojito toisessa ja kamera toisessa kädessä.

Treehouse Silent Beach, suosittelen!

Todella idyllinen paikka ja halvat mukavat rantabungalowit.

Re_fill, Re_use, Re_cycle!!!

Erittäin mukava olohuonemainen meininki.

Maenamin markkinat

Mikään bilettäjän mesta Maenam ei ole. Yöelämää ei juurikaan löydy, vaikka kyllä täältäkin pääsee lavataksilla Chawengille. Suositut viikottaiset iltamarkkinat löytyy ainakin torstaisin klo 17-22. Markkinat eivät ole yhtä massiiviset, kuin esimerkiksi Fisherman's villagen perjantaimarkkinat, mutta oikein leppoisat. Sinne mekin tästä nyt suunnataan.

Maenamista varmasti myös tulevaisuudessa.


Pakolliset markkinamojitot.
8

Viikonloppuna viidakkotalossa...

Tapahtui pidennettynä viikonloppuna viidakkotalossa:

Käärmeet

Olihan se selvä, että niihin törmätään. Viidakossa kun ollaan, kummalliset kolinat jotenkin kuuluu asiaan. Rapinat ei niinkään hetkauta, mutta kolina hätkähdyttää. Yleensä ne kuuluu katosta.

Torstai-illan kolahdus johdatti Tokay-gekkon ja käärmelaiheliinin kaksinkamppailuun. Terassin katossa roikkuva ottelu johti käärmeen putoamiseen liskon suusta, muttei onneksi kenenkään niskaan. Se mihin kärmes sitten joutui, jäi arvoitukseksi. Boo ja Salsa oli kyllä kärppänä paikalla luiron pudotessa...

Seuraavat aamukahvit terassilla meinasi mennä henkeen kaksimetrisen käärmeen kurkkiessa rännistä. Me nähtiin käärmeestä pää ja häntä, kahden metrin välille saattoi mahtua lisäksi metrin mutkakin, mutta kun ei nähty, niin olkoon käärme sitten kaksi metriä.

Se ei suostunut häipymään, vaikka kuinka yritettiin. Ränni on harmittavan hankala, kun sinne ei pääse käsiksi. Katelkoot sieltä sitten.

Ystävykset Rock ja Tomppa

Rauhoittava lorina...

Nuoriso

Ai että kun oli mukava herätä perjantaiaamuna Miskan uuteen naamaan. Juniorilla oli kavereita yökylässä, ja vaikka kuinka kiellettiin menemästä yöllä terassille, sieltähän se oli käynyt pää edellä sukeltamassa betoniin. Sinne kaikkien sahojen ja lapioitten sekaan. Siltä se naama sitten aamulla näytti.

Ystävät

Ystävämme Rock on auttanut meitä monessa. Perjantaiksi oli sovittu Rockin ja vaimo Jindan visiitti meille, ja onneksi oli. Saatiin edes hetki happea viidakkotalosta, joka viikonlopun aikana antoi kaikkensa.

Vaikka Rock perheineen on asunut Samuilla ehkä 20 vuotta, löytyi heillekin jotain uutta. Nimittäin 'meidän' vesiputous ja varsinkin Tree Bridge Coffee. Se huikea ravintola puussa. Kannattaa muuten käydä, jos Samuilla piipahdatte. Vaikka edes kaffella.

Ravintolasta saa myös ruokaa, ja rohkeimmille on lisäksi tarjolla vaijeriliukua mun mielestä ihan kohtuuhintaan. Neljä siirtymää 900 bahtia (noin 23 €) ja seitsemän liukua 1200 bahtilla.

Maisemat ovat kuninkaalliset, vaikka korkeanpaikankammoisille ehkä kuumottavat. Viidakon lisäksi yläilmoista pääsee ihailemaan taustalla häämöttävää Koh Phangania.

Mukava päivä ennen iltaa.

Siellä se, Koh Phangan

Voi miten valokuvauksellinen tyttö
Rockin vaimo Jinda


Rotat

Olin pitkästä aikaa varannut lauantai-illan tyttöjen juttuihin, eli naamavärkin pelastukseen. Aurinko, merituuli, nyt vielä viidakkokin siihen päälle. Välillä pärställe on vaan otettava aikaa, ettei kohta näytä sata vuotiaalta muumiolta.

Naamioilla läträilyn jälkeen kiipesin yläkerran pimeään makuuhuoneeseen ja napsautin valot päälle. Ensin reagoin oikealla silmällä liikkeeseen ja oikeastaan samaan hengenvetoon myös vasemmalla. Kaksi pulleata pitkähäntäistä karvapalloa sujahti huoneen eri kulmissa olevista aukoista katon sisään.

Suusta ei kuulunut pihaustakaan. Kaksi helvetin isoa rottaa makuuhuoneessa ja seison kuin patsas paikoillani. Kunnes havahduin karjumiseen; 'TOOMPPAAA!!!'

Eihän siitä mitään hyötyä ollut. Kutsumattomat kämppäkaverit meni jo. Sinne jonnekin MUN kattoon. Nyt mun pitää nukkua NIITTEN(KIN) kanssa, kunnes keksitään joku ratkaisu. Vaikka sitten ne vaaleanpunaiset karkit. Rotat pääsee hengestään, sillä me EI mitenkään kaikki mahduta samaan huoneeseen.

Toistaiseksi kateissa on siis ainakin se kaksimetrinen kärmes ja kaksi rottaa. Ystävämme Vesan mukaan rottien 'rakkauden pesä' lienee katossa myös, mutta mä en voi edes ajatella sitä. Tai mä pakkaan laukut.

Täältä sitten vaijerilaskua olkaa hyvät!

Skorpiooni 

Laukkujen pakkaus meinasi olla lähellä jo sunnuntaina, kun aamulenkki koirien kanssa päättyi skorpioonin kuolemaan.

Koirat juoksi vapaana ja Tomppa siinä iloisesti perässä hyppien. Seurasin muutaman metrin päässä, kun Tomppa yhtäkkiä päästi miehekkään karjaisun ja otti näyttävän kolmen metrin loikan tien sivuun.

Siinähän se törrötti pyrstö komeasti pystyssä. Toinen Thaimaassa näkemämme skorpiooni (edellinen oli muuten vaatekaapissa). Olisi se voinut olla kengässäkin, mutta onneksi nyt näin. Sen olisi voinut jättää menemään omia menojaan, mutta kun vapaana juoksevat karvaturrit olivat siitä liian kiinnostuneita, se pääsi hengestään. I'm sorry.

Lisää Tokay-gekkoja

Pari päivää me häädettiin sitä valtavan kokoista ulostajaa, ennen kuin saatiin se ulkoruokintaan. Tänään toimistohuoneessa oli seuraava.

Onhan tässä vielä muutama tunti liskon metsästysaikaa, ennen kuin pääsee rottien kanssa nukkumaan...

Kaikki jutun kuvat ovat meidän mukavasta perjantaipäivästä. Rottiin, käärmeisiin ja skorpiooniin ei kamera jostain syystä ehtinyt mukaan...

Hetket...

Kun ei ole kiire mihinkään...

Kiitos mukavasta päivästä!

8

Poikkeuksellinen lokakuu

Samalla kun me harjoitellaan arkea viidakkotalossa, thaimaalaiset valmistautuvat rakastamansa kuninkaan hautajaisiin. Tänään on kuninkaan kuoleman ensimmäinen vuosipäivä, vaikka varsinaisia hautajaisseremonioita vietetäänkin 25.-29. lokakuuta. Tästä eteenpäin tämä päivä tulee olemaan virallinen vapaapäivä.

Vuoden takaiset tunnelmat kuninkaan kuoleman jälkeen voi lukaista täältä.

Mä olen aivan fiiliksissä näistä maisemista!

Kun kukaan ei oikein tiedä

Vuosi sitten kukaan ei tuntunut tietävän, miten suru-uutinen tulisi vaikuttamaan. Sama juttu nyt, tietoa tippuu hiljalleen. Mutta lokakuusta oli odotettavissa enemmän tai vähemmän poikkeuksellinen.

Kun kuun alussa kuunteli huhuja, sai kuvan että lokakuu tulee olemaan todella hiljainen. Ei bileitä, ei meteliä, ei alkoholia puoleen kuukauteen. Veikkaanpa että jokunen ehti huhuista huolestuneena hamstraamaan kaappeihinsa satsin viinaksia. Sitten kaikki taas muuttui. Eikä ainakaan lokakuun alku Samuilla ole ollut erityisen poikkeuksellinen. Tosin en tiedä kummoista yökerhomeininkiä Chaweng on tarjoillut, meillä kun harvemmin on tarvetta lähteä sitä katsomaan.

Phanganin full moonit ainakin peruttiin, kuten myös jamit lokakuulta. Myös Samuilla ainakin Sopassa liveillat ovat katkolla, samoin Boat Bariin suunnitellut keskiviikkojamit siirrettiin suosiolla marraskuulle. Koska baarin pitäjillekään ei protokolla tunnu olevan aivan selvää, on parempi hieman himmailla.

Ja niin ovat nämäkin :)

Viimeisimpien tietojen mukaan ainakin Phuketin Patongilla 12.-29. lokakuuta yökerhoissa volumenappulat väännetään hiljaiselle, jotkut baarit jopa suljetaan tälle ajalle. Livemusaa on soitettava sisätiloissa tai verhojen takana, niin ettei niitä kaduilta näe. Eiköhän tätä kuviota ole odotettavissa muuallakin.

Turistin kannattaa varautua ainakin siihen, että 26. lokakuuta moni paikka on kiinni. Nähtävyydet, shoppailut ja muu vastaava toiminta on viisainta suunnitella muille päiville.

Bangkokissa on hautajaisten ajalle varmasti odotettavissa ruuhka jos toinenkin, varsinkin kun osa teistä on kokonaan suljettuina. Ainakin lennoille ehtimisen suhteen kannattaa siis olla tarkkana.

Meillä on myös mainio paikallinen kahvila. Se on puussa.

Maenam beachillakin kaikki hyvin.

Kunnioitetaan omalta osaltamme

Ei se paljoa vaadi. Vaikkei virallisia kieltoja juuri olekaan annettu esimerkiksi baarien tapahtumille ja alkoholin tarjoiluille, voi niitä silti loppukuusta enenevässä määrin tulla. Koska kukaan ei tiedä tarkalleen, mennään päivä kerrallaan. Eiköhän me tästä selvitä.

Artikkelin kuvat ovat viime päivien satoa, eivätkä sinänsä liity juttuun. Toivottavasti niistä kuitenkin on iloa.

Myrskyä odotellessa. Kuva meidän parvekkeelta.

6

Welcome to the jungle

Nettiyhteys tökkii, puhelinyhteys tökkii, mutta hengissä ollaan. Kuuteen päivään on vaan mahtunut pirun paljon. Muuttoa, rotan ja Tokay -gekkon perässä juoksemista, vuotavan putken lisäksi muutama toimimaton. Mutta mikään ei yllätä, kuinka voisikaan? Muutettiinhan me viidakkoon.

Kun ei olla siivottu meitä ennen taloon muuttaneen Tokayn ulosteita, ollaan maalattu ja ihmetelty. Tiskattu pölyttyneitä astioita, ja ihmetelty. Fiksailtu järjettömiä putkiviritelmiä, ja ihmetelty taas. Sekä yritetty asettua taloksi. Tähän kummalliseen viidakkotaloon.

Sateen jälkeen paistaa aurinko :)

Kutsuvat oranssit portaat.

Ei muuten tuoksu tuckeen ulosteet yhtään hyvältä.

Viidakkotalo vei voiton

Uniin tullut viidakkotalo vei viimein voiton. Kodin vierestä löytyy nyt vesiputous, vaijeriliukurata, kahvila puussa sijaitsevine terasseineen, Tarzan baari ja luojan kiitos - meidän täysipäiväinen talonmies kahdeksan koiransa kanssa. Ei tarvitse tiukan paikan tullen luottaa ainoastaan Boon apuun, sillä Salsahan on prinsessa. Yhdessä olemme siis vahvoja.

Muutama huolettomana nukuttu yö sai nimittäin eri vivahteen, kun tarina kertoi vesiputoukseen heitetystä ruumiista ja kassakaapissamme olevasta aseesta. Kassakaappi sijaitsee 'varastohuoneessa', mutta ase ei ole siellä enää. Talon omistajan asuessa täällä se kuulemma vielä oli. Ymmärrän hyvin, ettei rouva viihtynyt talossa yksin.

Me sen sijaan viihdytään oikein mainiosti.

Talon vahti, Boo

Prinsessa Salsa nauttii elämästä.

Meidän talonmies

Meillä on täysipäiväinen talonmies, kahdeksan koiraa, yksi poika ja vaimo. Ei me näitäkään tarvittaisi, mutta kun näitä tuppaa kuulumaan pakettiin.

Yritettiin puolittaa talonmiehen työtaakkaa ajattelematta sitä, että se puolittaisi myös perheen ansiot. Joten me jatketaan koko porukan kanssa, vaikka tullaan varmasti tekemään paljon itse. On silti huojentavaa tietää että on joku kelle soittaa, kun tarvitsee apua. Kunhan osaa thaimaata.

Panom (talonmiehen nimi) ei puhu sanaakaan englantia. Meidän thaimaan kielen taito taas on lähes surkeata. Kun yksi tarkoittaa yhtä ja toinen ymmärtää toista, yllätyksiltä ei varmasti vältytä. Mutta hauskaa meillä on ollut, vaikkei kukaan tiedä mille nauretaan.

Talonmies Panom ja poika.

Unelmien makuuhuone

Vaikka en muistanutkaan, olen aina haaveillut valtavasta makuuhuoneesta, jossa voi herättyään nauttia tyhjän tilan antamasta energiasta. Nyt sellainen on. Tila täynnä mahdollisuuksia.

Sitä ei voi sisustaa noin vain, vaan sen kanssa täytyy elää ja katsella mitä se tarvitsee. Voi nimittäin olla, ettei se tarvitse mitään.

Uni on unelmien makuuhuoneessa ollut vallan nautinnollista, vaikka viime yönä välikatossa asuva 'salavuokralainen' ilmoittikin olemassaolostaan. Toivottavasti ollaan väärässä ja tyyppi on vain kattoon silloin tällöin hakkaava puunoksa. Tai korkeintaan sitten se karkuun päässyt Tokay -gekko. Mieluummin ei kuitenkaan viidakkorotta seurueineen. Pitänee soittaa tunkeutujasta talonmiehelle.

Koko makuuhuonetta ei saa kuvaan millään.

Villi luonto

Vaikka puutarha on hoidettu, on se silti sopivalla tavalla villiintynyt. Ei mitään geometrisiä pensasleikkauksia, vaan pitkiksi venähtäneitä kiinanruusuja, cashew -pähkinäpuita, banaania, kookosta, mangoja ja koko ajan kuuluvia ääniä.

Voisikohan täällä törmätä vaikka apinaan? Tai sitten kobraan? En tiedä, aika näyttää. Kymmeneen vuoteen ei talonmies ole nähnyt kobraa aitojen sisäpuolella (joo, meillä oli tulkki), mutta ulkopuolella ainakin kaksi. Apinoista ei ollut puhetta, mutta kyllä niitä tällä saarella on, ihan villeinäkin.

Me vasta opetellaan elämään täällä. Herätään aamukuudelta ääniin, eikä oikeastaan tee edes mieli kääntää kylkeä. Mieluummin ottaa kupin höyryävää kahvia ja kävelee ulos saamaan happimyrkytyksen.

Yksi harras toive mulla on; ettei pitkään aikaan tarvitsisi talorumbaan lähteä. On täällä sen verran hyvät fibat.

Täällä ei pysty tappamaan edes orkideaa.

Pieni allaskin löytyy.

Vuorten siimeksessä voi saada jopa happimyrkytyksen ;)

Ei haittaa herätä näissä maisemissa.
15
Back to Top