Miksi mä maksankaan vakuutuksista?

 

Sattuiko vahinko? Ei hätää, me korvaamme!

 

Paitsi että emme. Ensin vähennetään vuosittaiset ikävähennykset, sitten omavastuut sun muut sellaiset. Varsinkin tällaisessa vanhassa talossa asuvalle tulee yllätyksiä toisensa perään. Lopputulos onkin sitten lähes nolla, vaikka nyt maksoitkin vakuutuksia melkein parilla tonnilla vuodessa. Ei paljon naurata.

 

Miksi mä siis maksankaan vakuutuksia?

 

Ensi kerralla luen ainakin ne helvetin pienellä präntätyt sopimusehdot! Sitten lasken vielä kerran mikä kannattaa, ennen kuin teen sopimuksen vakuutusyhtiön kanssa. Vuosittain maksamistani vakuutusmaksuista olisin helposti maksanut salaman meille aiheuttaneet vahingot, meidän vakuutus kun ei niistä suurinta osaa nyt sitten korvaakaan. Ei vaikka olikin luonnonilmiövakuutus.


Salamakeissi on meillä isolta osin vielä kesken, mutta joitakin päätöksiä ollaan jo saatu. Irtaimiston osalta meillä ei rikkoontunut kuin sähkölaitteita, sähköjohtoja pitkinhän se salama kulki (tai mikä lie ylijännite), ja näistä kun tehtiin ikävähennykset sekä otettiin omavastuut, ei paljoa naurata. Onneksi saatiin irtaimistosta edes pieni korvaus. Jotenkin mua kuitenkin huvittaa, että seitsemän euron jatkopistorasiastakin miinustettiin ikävähennys, mutta mikäs siinä, olisi vaan itse pitänyt olla tarkkana ja todella keskittyä niihin pienellä präntättyihin ehtoihin.

 

Matkakuumeen ollessa tajuton, kaikki kuvat liittyy Samuilla asumiseen.

 


Seuraava päätös koski meidän verstasrakennuksen pääsähkökeskusta. Nada - ei mitään korvausta. Olin kuitenkin täysin varma ja levollisin mielin salaman vierailun jälkeen, että tottahan vakuutusyhtiö turvaa - olinhan omakotiasumisen ensikertalaisena ottanut ihan vimpan päälle vakuutukset. 


Meidän verstasrakennuksessa salama hajoitti pääsähkötaulun ja sähköjä (vielä ei edes tiedetä mitä kaikkea), pumppuhuoneesta sähkötaulun ja sähköjä, mutta kun sähkötaulut ovat liian vanhoja, korvaus on nolla euroa, mukaanlukien sähkötyöt. Arvaisitko sinä muuten, että toimivatkin sähköt ja vempeleet tulisi uusia säännöllisin väliajoin, jotta vakuutusyhtiö korvaa onnettomuuden sattuessa? Minä en arvannut. Meilläkin toki uusitaan sähköjä remontin edetessä, mutta ei meillä sentään revitä seiniä auki ihan vaan vakuutusyhtiöiden vuoksi. Tai siis siltä varalta, että jos se salama joku päivä vaikka iskisikin.


On vähän plääh olo. Ja vaikka voinkin olla tyytyväinen IF:n nopeuteen korvausten maksun suhteen, tunnen itseni jotenkin tyhmäksi - huijatuksi? Mutta kuten sanoin, itsepähän en lukenut niitä kuuluisia pieniä pränttejä riittävän hyvin.


Samuilta reissuja Khanomiin.

Ja viisumireissuja Balille. Miska surffaamassa.


Vähän salamoista

 

Tiesittekö muuten, että salaman iskuja voi jälkikäteenkin etsiä? Minäkään en tiennyt, ennen kuin eräs meidän metsästäjistä kertoi sen olevan mahdollista, jopa pidemmän aikaa taaksepäin. Ilmatieteen laitoksen sivujen kautta pääsee näitä tutkimaan.

 

Likikään aina salama ei iske maahan saakka, vaan pilvestä toiseen. Silloin varsinaista salamaa ei välttämättä edes näe, vaan se jää paksujen pilvien kätköihin. Näitä salamoita kutsutaan pilvisalamoiksi. Silloinkaan kun salama iskee maahan saakka, se ei todellisuudessa ole yksi ainoa välähdys, vaan siinä on eri vaiheita. Vaikka ihmissilmä on kuitenkin liian hidas erottamaan niitä toisistaan, kameralla se voisi onnistua.


Varsinaista pääsalamaa edeltää heikompi esisalama, joka raivaa pääsalamalle tietä. Esisalama saa yleensä alkunsa pilvestä, josta se hakeutuu alaspäin kohti maata. Ilma johtaa sähköä huonosti, mutta esisalaman kuumentamana sen johtavuus paranee. Kun pilven ja maanpinnan välille on syntynyt hyvin sähköä johtava kanava, pääsalama iskee maasta ylöspäin. Välähdys on kuitenkin niin nopea, ettei silmä pysy mukana, vaan tulkitsee salamaniskun tapahtuvan esisalaman suuntaan, eli ylhäältä alaspäin. 


Enpä olisi uskonut.

 

Lukuisia retkiä upealle Koh Phanganille.

 

Salamatyyppejä on useampiakin, mutta mitä salamatutkan raportista tulkitsin meidän viereen osuneesta salamasta, niin kyseessä oli negatiivinen maasalama, joita on Suomessa kaikista salamoista noin kolmannes. Sellainen alkaa heikolla esisalamalla, joka etenee kohti maata nykäyksittäisinä polveilevina ja voimakkaasti haaroittuvina askelina. Kun esisalama on edennyt n. 50 metrin päähän maasta, nousee maasta ns. vastasalama, ja näitten yhtymäkohdasta nousee ylöspäin voimakas virtapiikki, ns. pääsalama, jonka nopeus on n. 100 000 km/s ja kesto joitakin kymmeniä mikrosekunteja.


Noin puolessa tapauksista salama päättyy tähän, mutta toisinaan tapahtumaketju jatkuu pilvestä maahan syöksyvällä nuolisalamalla, joka on eräänlainen uusi esisalama, joka aktivoi uudelleen purkauskanavan. Purkauskanavassa tapahtuvat peräkkäiset toistuvat nuolisalama- ja pääsalamapurkaukset tunnetaan ns. salaman kerrannaisuuksina, jonka taas voi nähdä salaman välkkymisenä.


Noin puolet negatiivisista maasalamoista on yksinkertaisia (eli ei peräkkäisiä purkauksia), mutta miten itse tulkitsin meille iskenyttä salamaa, meidän salaman kerrannaisuus oli kuusi, joka on ilmeisesti suhteellisen harvinaista ja kertoo voimakkaan ukkosen aktiivisemmasta vaiheesta. Negatiivisen maasalaman kesto riippuu kerrannaisten määrästä, mutta on Suomessa kuulemma keskimäärin n. 0,1s. Mitä useampia kerrannaisia, sitä pidempi salaman kesto siis on.

 

Vaikka meille tujauttanut kuusi kerrannainen (en tiedä voiko noin edes sanoa...) negatiivinen maasalama olikin vähän paskiainen ja teki ison loven kukkaroon, on ne kyllä mielenkiintoisia ilmiöitä. Tiesittekö muuten sitä, ettei ukonilmalla kannata mennä puun alle suojaan? Se ei kannata siksi, että salama voi hyvinkin iskeä puuhun ja kulkeutua oksiston alla kyyristelevään ihmiseen. Kannattaa siis hakeutua mahdollisimman matalalle paikalle, mutta ei kuitenkaan peltojen keskelle. Salama iskee useimmiten korkeimpaan kohtaan, ja keskellä peltoa se olisit sinä.


Toivotaan ettei salama iske kahta kertaa samaan paikkaan ja me saadaan jatkossa pitää rahat kukkarossa😅.

 

Onko sinulla jotain hurjia salamakokemuksia?


Toivottavasti istutaan pian koneessa matkalla Samuille. Kuvassa Ang Thong National Marine Park.


2

Turistina Taalintehtaalla (ja vähän omassa elämässäkin)

Välillä musta tuntuu, että olen turisti omassakin elämässä, saatikka nyt sitten täällä Kemiönsaarella. Tällä tarkoitan tietenkin sitä ulkopuolisuuden tunnetta, joka on seurannut mua oikeastaan koko elämäni - en tiedä miksi. Tai ehkä tiedänkin, mutta syy on jo aikaa sitten hautautunut elettyjen vuosien alle. Missä ikinä olenkin, tunnen että pitäisi olla jossakin muualla.


Samuilla tätä tunnetta ei ollut. Paitsi kaksi kertaa - silloinhan me muutettiinkin Paraisten kautta Teneriffalle, hah (NOT)😂. Pääsääntöisesti me kuitenkin elettiin Samuilla sitä kaikkein suurinta unelmaa, lähes jokainen päivä aamusta iltaan. Satoi tai paistoi - yleensä paistoi.


Nyttemmin me ollaan oman elämän lisäksi turisteina Kemiössä, joka (kuten olen useamminkin sanonut) on hieno paikka. Ihanat naapurit, ihanat ystävät, valloittavat tuntemattomat paikallisetkin, joihin täällä tipotellen tutustuu. Toisaalta en tunne oloani kotoiseksi, mutta se on ainoastaan korvien välissä ja jossain siellä syvällä sielussa, vaikka kaikki onkin vallan hyvin. Jo kohta kolme vuotta olen kuitenkin katsonut koiria silmiin ja aistinut heistä sen hiljaisen kysymyksen - milloin me palataan kotiin?


Uuh...

 

Surusilmäinen Salsa pohtii missä koti on...

 

Palatakseni kuitenkin tuohon turistina oloon, enemmänkin voisin olla turisti, varsinkin Kemiössä. Täällä kuitenkin riittää tutustumisen arvoisia ja kauniita paikkoja, kaikki aika tuntuu vaan menevän remonttiin ja tulevaisuuden pohdintaan. Onneksi edes silloin tällöin Pauliina vie minut retkille. 

 

Thank´s Paukku!  

 

Retki Taalintehtaalle


Taalintehtaan satama-alue voisi olla kauniskin, mutta valitettavasti ne muutamat todennäköisesti 70 -luvulla rakennetut kerrostalot ja nyt jo onneksi purettu vanha virastotalo ovat tahra muuten niin kauniissa vanhassa miljöössä. Onneksi keskustan alueelta vielä löytyy niitä vanhojakin rakennuksia.


Taalintehtaan torialueella on pieni mutta pippurinen tavaratalo Wahlsten, jossa olen käynyt jo pari kertaa. Molemmilla kerroilla olen hämmästellyt, mitä kaikkea suhteellisen pienet neliöt pystyykin kätkemään sisäänsä. On sisustuskankaita, huonekaluja, ompelutarvikkeita, tunnelmavaloja, kynttilöitä, eteerisiä öljyjä, vaatteita, koirien ja kissojen tarvikkeita, keittiövälineitä, astioita, sisustustyynyjä, mökkitarvikkeita, siis oikeasti mitä vaan. Hämmästyttävää. 


Tavaratalo Wahlstenin historiasta en kirjoittele enempää, se tieto löytyy heidän nettisivuiltaan. Sanon kuitenkin sen verran, että jos tuolla suunnalla liikut ja pitäisi keksiä vaikka joku kiva tuliainen vietäväksi, se on juuri se oikea paikka. En usko että kukaan pystyy lähtemään pikkuruisesta tavaratalosta tyhjin käsin.

 

Tavaratalo Wahlstenin tarjontaa

löytyy kankaitten lisäksi myös ompelupalvelut

ja ompelutarvikekauppa ja vaikka mitä.

 

Ceracon Oy (olet ehkä huomannut kyltin keramiikka outletiin?)

 

Muutaman kerran tuon keramiikka outlet -kyltin ohi ajettuamme, ollaan joku päivä päätetty pysähtyäkin siellä. Tällainen turistipäivä Pauliinan kanssa olikin sitten juuri se päivä visiitille, lähistöllä kun oltiin. 


Ceracon Oy (keramiikka outlet) on keramiikkataiteilija Britt-Marie Smedsin vuonna 1984 perustama yritys. Parikymmentä vuotta sitten hän perusti keramiikkaverstaan saaristolaismaisemiin Taalintehtaalle, jossa hänen työnsäkin ovat sittemmin syntyneet. Me tapasimme itse taiteilijankin siellä käydessämme, ja ymmärsin ettei hän ainakaan päivittäin enää työskentele verstaalla uutta luoden, mutta myymälä on avoin varsinkin turistien aikaan kesällä. Hän sanoikin, että mikäli näin off-seasonin aikana mielii siellä käymään, on viisainta soittaa ensin ja tarkistaa hänen paikalla olonsa.


Tästä ei ollut taiteilijan kanssa puhetta, mutta huomasin heidän nettisivuillaan heidän tarjoavan myös majoitusta (Ceracon Inn) isossa talossaan meren rannalla. Ceracon tarjoaa majoitusta siis meren ääreltä ja jokaisesta huoneesta löytyy pieni keittiö, TV ja nettiyhteys. Kahdessa huoneessa on lisäksi yhteinen kattoterassi. Rannaltakin löytyy terassi, jossa voi vaikkapa grillailla ja jopa soutuvene mainittiin!

 

Ilmeisesti vierailun aikana on mahdollisuus taiteilijan opastuksella myös valmistaa esimerkiksi keraamisia koruja ja savitöitä.

 

Ei mitenkään hullumpi vaihtoehto majoittua Kemiönsaarella. 

 

Keramiikkaa

 

Saaristohotelli Merikruunu

 

Dragsfjärdin kirkonkylässä sijaitseva Saaristohotelli Merikruunu tarjoaa ravintolapalveluja ja majoitusta Gullkronan aukon läheisyydessä. Itse hotelli on ollut käytössä jo 1930-luvulta lähtien majoittaen silloin Helsingin seudulla asuvia suomenruotsalaisia. Historian havinaa siis on, ja se on aistittavissa heti sisään astuessa rakennuksen ruokasaleissa, kabineteissa ja käytävillä.

 

Ravintola tarjoaa päivittäin aamupäivästä iltamyöhään huolella tehtyä ruokaa. Pauliinan mukaan paikan pizzat ovat varsinkin erinomaisia, mutta tällä kertaa me emme syöneet mitään tuhdimpaa. Sen sijaan me napattiin kahvit ja kun kysyimme jotain pientä kahvin kaveriksi, taiottiin meille aivan taivaallista suklaapunajuurikakkua. Uuh miten herkullista!

 

Samassa rakennuksessa toimii myös Pub Svarte Krona, jonne voi pysähtyä myös pelkästään lasilliselle (jos toisellekin), ja mikä ettei. Saaristohotelli Merikruunu sijaitsee upeasti meren rannalla, vaikka tällä hetkellä ulkoalueet ovatkin hieman remontin alla. Alueelle rakennetaan (ja on jo rakennettukin) nimittäin tasokkaita ja täysin varusteltuja lomahuviloita (Merikruunu), joita on mahdollisuus ostaa. Lomahuviloilla on kaikilla oma tontti, joka toteutetaan hallinnanjakosopimuksella, oma parkkipaikka ja yhteinen noin 4 ha maa -ja merenranta-alue käytössä. Halutessaan voi myös ostaa valmiiksi suunnitellun sisustuspaketin.


Omaan makuuni huvilat on "vähän" kalliita, mutta itse viihdynkin vähän kauempana muista ja ehkä hieman ränsistyneemmässä hökkelissäkin😂.


Mutta hienoa on ja varmasti oiva vaihtoehto ihmiselle, joka pitää helppoudesta ja siitä, että voi vain nauttia elämästä. Mennä illalliselle valmiiseen pöytään, tutustua samanhenkisiin naapureihin ja olla tavallaan ytimessä, mutta silti kuitenkin rauhassa.


Jep. Kemiönsaari on valloittava!


Merikruunu on hurmaava vanha rakennus

upeat remontoidut sisätilat, vanhaa kunnioittaen

taivaallisia leivonnaisia

ja myytäviä lomahuviloita meren rannalla.


2
Back to Top