Hong Kong on sen verran hullu paikka, että sen hektisyys todellakin tarttuu. Ja kun kerran taksillakin pääsee halvalla ja näppärästi siirtämään luunsa paikasta toiseen, niin mikä ettei. Helposta liikkumisesta (tai siitä huolimatta) johtuen on pakko näin jälkikäteen todeta, että tahti oli meilläkin sen verran hengästyttävä, ettei näin jälkikäteen voi millään muistaa minä päivänä reissussa tehtiin mitäkin. Joku päivistä vietettiin kuitenkin näin:
|
Kyllähän Stanley bay vetää vertoja monellekin vastaavalle paikalle. Itse yllätyin erittäin positiivisesti
|
Lounas Football clubilla
Oltiin sovittu ennakkoon, että yhden päivän perheitten miehet viettävät Disneylandissa, kun taas me tyttäret nautitaan hyvin ansaitusta hemmottelusta kauneushoitolassa. Päivä aloitettiin kuitenkin koko porukka yhteisellä lounaalla paikallisella Football clubilla. Kyseinen clubi (jäsenille) oli melkein mykistävä kaikkine palveluineen ja olisin kohtalaisen tyytyväinen, mikäli jotain vastaavaa löytyisi myös Samuilta. Minulle ei täysin edes valjennut mitä kaikkea clubilta löytyy, mutta ainakin sitä itseään jalkapalloa, squashia, kuntosalia, uima-allasta ja ravintoloita. Eli varsinkin sateisena päivänä kokonaisen vuorokauden aamusta iltaan saa mukavasti kulumaan samalla alueella. Ihmiset nauttivat siellä myös illallisia ja viettivät juhliaan, sekä tapasivat muuten tuttuja tai yhteistyökumppaneita.
Ihan parasta clubilla oli kuitenkin se, että kaikki älylaitteet oli kielletty, kännykät, tabletit, kaikki
. Tähän maailman aikaan ja vielä Honkkareissa, ihan huippua.
|
Kunnioitettava ikä clubilla. |
|
Ja mikäs clubilla on aurinkoistakin päivää viettäessä. |
Hurmaava Stanley
Lounaan jälkeen herrat ottivat suunnan Disneylandiin ja koska meillä siskoni kanssa oli aika kauneushoitolaan vasta kolmen tunnin päästä, päätimme hypätä taksiin ja suunnata Hongkongin saaren eteläpuoleiselle rannalle. Heti perille päästyä harmitti, ettei aikaa ollut enemmän, sillä Stanley hurmasi täysin. Tuntui kuin olisi teleportannut itsensä Välimeren tuuliselle rannalle Monacoon.
Sanomattakin oli selvää, ettei siellä asunut kaikkein köyhin väestönosa, vaikka ymmärsinkin että Centralin kerrostaloasunnon hinnalla sieltä voisi löytää jopa pienen talon. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen paikka Honkkareissa, jossa voisin hyvin nähdä itseni kuokkimassa omaa pientä puutarhaani ennen iltapäivän purjelautailua. Ehkä syynä oli se, että oma mielenterveyteni tarvitsee sen rannan, johon mennä selvittelemään päätään silloin, kun aivoissa on liian monta välilehteä auki.
|
Kun vanhoihin rakennuksiin laitetaan vielä väriäkin, minä olen myyty. |
|
Ja kukkakaupat jaksavat hurmata aina. |
Huhtikuun alun ilma Stanleyssa oli sekin kuin suoraan Välimereltä, aurinkoisen kirkas ja kuiva. Lämpötila pysytteli kolmenkympin alapuolella, kun se kesäkuukausina on juuri sitä tukahduttavan hiostavaa tropiikkia. Pidin 'rantaboulevardin' ihmisvilinästä, jota ei ollut liikaa vaan juuri optimaalisesti. Parin tunnin visiitin saldo tässä historiallisessa ja entisaikojen kalastajakylässä jäi vallan säälittäväksi, vaikka tutustuimmekin pintapuolisesti ostoskeskukseen, Murray Houseen ja minua taas eniten kiinnostavaan Stanley Marketiin. Murray House on muuten aikoinaan toiminut brittiarmeijan majoitustilana ja sen sijaintikin on ollut Centralissa, josta se on sittemmin siirretty paloina tänne. Hauska tarina kertoo, että uudelleen kasattaessa rakennuksen sisällä olleet viisi pylvästä eivät jostain syystä enää 'sopineet' sisälle, joten tänä päivänä ne sijaitsevat rakennuksen ulkopuolella näyttävää merimaisemaa katsellen.
Stanley market (eli paikalliset markkinat) yllätti muihin markkinoihin verrattuna oikeastaan laadukkuudellaan. Perusrihkaman lisäksi sieltä löytyi mm. upeita sisustustuotteita ja käsitöitä, ja vieläpä järkevään hintaankin. Ehdottomasti näkemisen arvoiset markkinat Honkkareissa ja vahva suositus koko Stanleylle.
|
Itselleni lämpötila oli rantalomailuun hieman liian alhainen, mutta kyllä Stanleyssa moni oli sitäkin tekemässä. |
|
Rantabulevardia |
|
Murray House |
|
Oikealla olevan puun takana näkyvät Murrayn pylväät, jotka aikoinaan siis ovat olleet talon sisällä. |
|
Stanley Market |
|
Olisin muuten löytänyt Stanley Marketista vaikka mitä ostettavaa... |
Hemmottelua kasvohoidossa
Koska koko Honkkareitten matka meinasi tyssätä omaan leikkaukseeni, siskoni halusi tarjota minulle pienen luksushetken kauneushoitolassa. Se oli varmasti hyvä vaihtoehto shampanjabaarille, jonne olin vannottanut hänet viemään minut, mikäli kunto ei riittäisi muuhun. Thaimaassahan saa kasvohoitoja erittäin huokeasti (jopa Samuilla), mutta oli kyllä erityinen 'prinsessahetki' päästä kunnon hoitolaan konsultin analyysin kautta. Vaikka naamani nähtyään konsultti totesikin välittömästi, että tähän naamaan tarvitaan nyt selvästi kohotusta ja valkaisua. Kohotuksen otin kiitollisena vastaan, mutta ei nyt herranjestas sentään mitään valkaisua. Mähän asun Thaimaassa! Tiedä siitä sitten kuinka paljon kasvot 'kohosi', mutta puolentoista tunnin lepohetki hoitolan pedillä tuli kyllä tarpeeseen.
Victoria Peak
Tällä kertaa syötiin llallinen siskoni kotona, ja koska asunto sijaitsee sopivasti
Victoria Peakin läheisyydessä, päätimme pyörähtää siellä vielä ennen illallista. Edellinen reissu Victoria Peakille tehtiin yhdeksän vuotta sitten reippaillen, kostoksi itsellemme aamuun asti vierähtäneestä 'baari-illasta'. Mutta silloin ei ollutkaan lapsia matkassa.
Tällä kertaa hyppäsimme autoon ja ajoimme tupaten täynnä olevalle huipulle. Vaikka myöhästyimme auringonlaskusta, ehdimme silti näkemään Symphony of lights- valoshown (ei se oikeasti ole mikään ihmeellinen) ja upeat Hong Kongin valot manteretta myöten. Ja ovathan ne sieltä ylhäältä katsottuna huikea elämys. Victoria Peakille pääsee myös Peak Tramilla ja busseilla, ja kokemuksena Tram on varmasti mielenkiintoinen, vaikka meikäläisen hermoille kuitenkin mahdoton tehtävä
. Sillä siinä ajassa kun jonotat, olisit jo kävellyt perille ja ehkä jopa takaisin. Kannattaa muuten muistaa, että ilma puolen kilometrin korkeudessa voi olla jopa viisi astetta viileämpää, joten viileämpänä iltana kannattaa ottaa ainakin pitkähihaista matkaan. Itselläni ollut siskon lainaama kevyttoppatakki oli huhtikuisena iltana tarpeen ja siitä huolimatta sormet olivat kohmeessa.
Honkkareissa on muuten aika käsittämätöntä, että vaikka kyse on pilvenpiirtäjien täyttämästä ja kuhisevasta paikasta, niin palmut ja luonto ovat silti aivan lähellä. Sopivaksi vastapainoksi kaikelle hektisyydelle.
|
Onneksi Honkkareissa luontokin on lähellä |
|
Ja näitä Victoria Peakilta näkyviä valoja olisikin sitten voinut tuijottaa loputtomiin |
|
Victoria Peakilla on myös kauppakeskus |
|
Mutta katsokaa näitä jonoja! Tässä menisi tunti poikineen |
Ja vielä vähän Sohoa
Jottei tämä päivä olisi loppunut liian lyhyeen (ja koska meillä oli lapsenvahti), päätimme vielä tehdä pikavisiitin Sohon yöelämään. Tämä pyörähdys tosin jäi melko lyhyeksi, koska allekirjoittaneen kunto hiipui kovaa vauhtia
. Yksi baari Staunton streetillä ehdittiin silti tsekata, juuri sopivasti samaan aikaan, kun paikalliset viranomaiset puuttuivat lähialueen baarien kaduilla seisoviin asiakkaisiin. Oikeastaan se mitä muistan yhdeksän vuoden visiitistä Sohoon oli juurikin nämä kaduille aamuun asti rönsyilevät ravintoloitten asiakkaat, jotka siis tällä kertaa survottiin ravintoloihin sisälle. Moni tosin näytti suuntaavaan väljemmille vesille johonkin muualle.
Me valittiin paikaksi Staunton streetin kulmassa sijaitseva Staunton´s Wine Bar & Cafe, joka kuulemma joskus on ollut kovasti suosittukin, mutta josta siskoni nyt käytti nimitystä 'väsynyt Staunton'. Aikalailla sitähän se oli, tai ehkä se vaan johtui pitkän illan väsyttämistä baarin asiakkaista. Mutta eniwei, Staunton streetiltä löytyy monia muitakin varteenotettavia drinksupaikkoja
. Me kuitenkin lopetettiin päivän urakka viimein tähän, vaikka nuorempana se olisi saattanut jatkua aamuun saakka. Sohossa sekin on mahdollista.
Hyvää Uutta vuotta Thaimaa!
Ensi kerralla sitten herrojen päivästä Disneylandissa. Sitä ennen soditaan yksi Songkran (Thaimaan uusi vuosi) alta pois, jonka pääpäivä Samuilla on 13. huhtikuuta. Edellisen vuoden Songkran fiiliksiä ja aiheesta enemmänkin pääset lukemaan
täältä ja
täältä.
Hong Kongista huolimatta kysynkin nyt, joko sinä olet ehtinyt viettämään Songkrania Thaimaassa?